Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?
Kommentit (836)
" Pieniä lapsia pidetään pitkiä päiviä hoidossa, joskus jopa ympäri vuoden ilman lomia. Sitten kun kerrotaan lapsesta että on itkeskellyt vanhempaansa tai muuten ollut itkuisempi, niin vanhemmat syyllistää päiväkotia siitä, että miksi ei keksitä lasten kanssa kivempaa tekemistä?
Jos on tarpeeksi kivaa puuhaa, niin ei silloin äitiä tai isää voi ikävöidä. Että kyllä se on hoitajien tehtävä viihdyttää lapsia vaikka seisomalla päällänsä jos ei muuta!"
Vanhemmat ansaitulle lomalle kotiin ja lapset päiväkodin rautaportista sisään ympäri vuoden . Kokopäiväisesti, tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen mieheni ainakin on. Minulla on ennestään 2 lähes aikuista lasta entisen mieheni kanssa ja nyt tämä viimeinen nykyisen mieheni kanssa. Ja kyllä, tällä nykyisellä on ihan perusasiat välillä hukassa. Monipuolinen ikätasolle sopiva ja maistuva ruoka - ei hän osaa ajatella, että esimerkiksi sienirisotto ei kuulu ihan ykkössuosikkeihin välttämättä kouluikäisellä, kuten ei myöskään lihapullat mihin on laitettu tulisimpia jalapenoja. Ei myöskään sitä, että makkara, nakit, maksalaatikko, lihapiirakat, ranskalaiset tai pakastepitsat eivät voi aina kuulua ruokalistalle silloin kun hänen ruoanlaittovuoronsa olisi. Myöskään karkkia, keksiä, limsaa, mehuja, jäätelöä, sipsiä tms. ei ole minun näkemyksen mukaan terveellistä joka päivä syödä, tai esimerkiksi viikonloppuna aamupalaksi hän ei näe siinä mitään ongelmaa. Nukkumaanmenopuuhat ja yleensäkin kaikki muut ns. pakolliset toimet tai harrastukseen vieminen tuntuvat tulevan hänelle aina yllätyksenä tai esimerkiksi se, minkä verran niihin pitäisi varata aikaa. Sellainen ohjaava, lapsen tähän elämään mukaan ottava ote puuttuu ja tuntuu jotenkin käsittämättömästi olettavan lapsiin olevan sisäänrakennettuna kaikki tieto tästä elämästä ja siitä miten toimitaan missäkin tilanteessa. Sellainen arjen eläminen ja läsnäolo puuttuu. Lisäksi hän kyselee jatkuvasti lapselta, mikä on rasittavaa minusta. Tuletko, mennäänkö, haluatko jne. Juu toki, on hyvä kysyä lapsen mielipidettä, mutta rajansa kaikella. Nämä muut vielä kestän, mutta tämä jatkuva kysely ärsyttää jo itseäni sekä lapsen kanssa kaupankäynti. Menetkö suihkuun? Jos menet niin saat olla tabtetilla sen jälkeen. Eeeeeih. Jos alkaa iltapuuhiin liian myöhään (niinkuin hän monesti alkaa) ei vaan voi sitten luvata tablettia, jolloin nukkumaanmeno viivästyy entisestään, eikä suihkussakäynti minusta kuulu mihinkään ’neuvoteltaviin’ asioihin, josta pitäisi saada palkinto. Muuten hän on ihan hyvä isä, mutta todellakin, nämä perusasiat käsittämättömästi aivan hukassa. Ja kyllä, aiheuttaa kränää välillä.
Mies on ala-asteen opettaja. Todella monet oppilaat ovat sellaisia että ei saisi tulla minkäänlaisia pettymyksiä. Jos tulee pettymyksiä koulussa niin vanhemmat tulee linjoja pitkin raivoamaan että ei meidän pienelle saa tulla paha mieli!!! Miehen ja tämän kanssa työskentelevän ohjaajan motto onkin että pettymys päivässä kasvattaa luonnetta ja antavat kyllä napakasti takaisin. Miten vanhemmat kuvittelee lastensa pärjäävän maailmassa, jos lapsena ei oo joutunut pettymään mihinkään, elämä kun tuppaa olemaan sellaista että vituiksi menee vähän väliä. Halooooo valoja päälle!
Lapset on niin ihanii, eillä on kaks.
Mulla on kiire salille treeeihin
Olen huomannut Etelä-Euroopassa käydessäni, miten siellä lapset ovat hyväkäytöksisiä ! Julkisilla paikoilla kävelevät kiukkuamatta, eivät nujakoi keskenään vaikka olisi 2 - 3 lasta mukana vanhemmilla.
Jään joskus sivusta katsomaan, miten he ovatkin niin ystävällisiä ja sopuisia. Ja siellä TODELLAKIN kunnioitetaan kaikkia vanhempia ihmisiä.
Niin isovanhempia kuin kaikkia muitakin.
Se saa minut aina herkisrymään.
Toki tiedän että kotona on tempperamenttia ja tulisuutta. Ja sen seurauksena myös kuria ja sääntöjä.
Siellä ei ole vapaata kasvatusta koskaan ollutkaan. Ja HYVÄ NIIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoitettu on varmaan paljonkin, mikä sinänsä ihan loistava kehitys, siinähän lapselle puhutaan, mutta
pettymyksensietokykyä eikä impulssikontrollia ei kehitty lapselle jota ei ole ohjattu tai harjoitettu sellaisissa tilanteissa, niin että lapsi oppii hallitsemaan turhautumisen tunteensa pikkuhiljaa ja odottamaan esimerkiksi vuoroaan tai leikin alkamista. Tai tajuaa ettei toista lyödä tai purra koska se tekee kipeää ja satuttaa pahastikin .
Päiväkodissa on oltava säännöt lapsiryhmässä, se on selvä.
Tämä tuottaakin sitten vaikeuksia, raivokohtauksia ja huutoitkua kun lapsi ei ole tottunut rajoittamiseen.
Perusleikkiminen itsekseen oman mielikuvituksen varassa ja kehittyessä , lapsen itse improvisoiden , alkaa myös näivettyä jos lapselle tarjotaan heti valmiiksi pureskeltua frozenia ja ninjagouta. Onneksi joissakin päiväkodeissa, missä viitseliäät ja motivoituneet hoitajat, on tarjolla luonto-ja metsäretkiä, täysin kiireetöntä oleskelua lapsille metsässä leikkien sekä askartelua ja piirtämistä, maalaamista, jne.
Monile vanhemmille esimerkiksi metsä on kaukana kotoa eikä sinne niin usein ehdi töiden jälkeen, sen sijaan päiväkodeissa, ihanteellisimmissa se metsä saattaa olla ihan liki.
Joissakin päiväkodeissa on surullisina huomattu ilmiö, missä lapset ei aluksi hämmentyneinä edes tiedä mitä vesiväreillä tai värikynillä tehdään. Mangutaan älykännykkää hoitajalta ja satukirjaa yritetään "pyyhkäistä" epätoivoisesti kädellä lopulta itkien kun sivu satukirjasta ei vaihdu vaikka kuinka pieni pyyhkäisee kuvaa.
Siinä mitään ihmeeitä tartte tehdä, jotta mukulan saa kasvatettua kunnon ihmiseks.
Ei tartte olla käpälässä kännykkä tai mikään ruutu vehje .Eikä metsää ikkunan takana.
Laittakaa ne tenavat tottelemaan aikuisia, säännöt niillä pitää olla. Ja jos ei totella sääntöjä, niin anteeksi pyydetään ja omassa huoneessa ollaan pitkään, eikä ruutu oo käpälässä vuorokauteen.
Kovaa ääntä pitää käyttää jos komentamaan joutuu.
Eikä siinä mukulan kans neuvotella.
Toisia kunnioitetaan, anteeksi pyydetään ja kiitos kuuluu joka päivään.
Perus asioita, ei siinä minkäänlaista ihmeellisyyttä.
Ne on mukulat jotka tottelee, ja aikuiset määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän keskustelualoituksen otsikossa esitettiin kommentoijille kysymys: "Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?"
Mielestäni voi rinnastaen kysyä : onko varhaiskasvatus jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?" sillä nämä kaksi tekijää kulkee käsikädessä.
Varhaiskasvatuksessa, sen kehittämisessä mieletäni mentiin harhaan hölmösti kun alettiin panostamaan uusien käsitteiden kikkailuun tyyliin lapsen pallon pompottaminen on "karkea motorinen harjoitus, jne) sen sijaan että olisi pureuduttu oikeisiin epäkohtiin laadullisuuden nostamiseksi.
Esimerkiksi lisätty vihdoinkin niitä hoitajien resursseja ja pienennetty ryhmäkokoja. Hoitajien joukkopako laantuisi, he jaksaisivat sitoutua omaan työhön uupumatta ja lapset voisivat takuulla paremmin pienemmissä ryhmissä missä tutut hoitajat pysyisivät ja oppisivat tuntemaan ryhmän lapset ja heidän yksilölliset luonteenpiirteensä.
Kaikki olisivat voittaneet.
Pienet lapset eivät osaa kyseenalaistaa sääntöjä, jos ne heille selkeästi ilmoitetaan. lapselle pitää opettaa normaalit käytöstavat ihan pienestä pitäen, ettei vanhempien tarvitse sitten myöhemmin hävetä omaa jälkikasvuaan, ne kun on sitten jossain vaiheessa aika selkeesti perheen käyntikortti ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykylapsi tulee surko, hoitoon ennen kuin edes osaavat kunnolla kävellä. Sinne vaan!
Miten hoitajat muka ehtii ottaa syliin pientä kun piha täynnä samanlaisia hentoisia hoipertelijoita. . .
Päivähoitoon ei voi viedä alle 9 kk ikäisiä. Muutama vuosikymmen sitten oli ihan ok viedä parin kuukauden ikäisiä vauvoja hoitoon eikä kukaan paheksunut. Nykyään vanhempi tekee aina väärin.
Siinä mitään ihmeeitä tartte tehdä, jotta mukulan saa kasvatettua kunnon ihmiseks.
Ei tartte olla käpälässä kännykkä tai mikään ruutu vehje .Eikä metsää ikkunan takana.
Laittakaa ne tenavat tottelemaan aikuisia, säännöt niillä pitää olla. Ja jos ei totella sääntöjä, niin anteeksi pyydetään ja omassa huoneessa ollaan pitkään, eikä ruutu oo käpälässä vuorokauteen.
Kovaa ääntä pitää käyttää jos komentamaan joutuu.
Eikä siinä mukulan kans neuvotella.
Toisia kunnioitetaan, anteeksi pyydetään ja kiitos kuuluu joka päivään.
Perus asioita, ei siinä minkäänlaista ihmeellisyyttä.
Ne on mukulat jotka tottelee, ja aikuiset määrää."
Niinhän sitä luulisi.
Ihmiset joilla ei ole hajuakaan siitä, millaista on nykypäivänä olla lastenkasvatus- tai hoitoalalla töissä eivät tiedä, että nykyaikana tehdään hoitajista esimerkiksi paljon valituksia esimiehille, siitä miten lapsi ei halua lähteä enää päiväkotiin koska siellä on pelottava hoitaja joka "komentaa" siivoamaan lelut leikin jälkeen tai olemaan pelleilemättä ruualla ruokapöydässä.
Ei saa sanoa liian komentavasti vaan on sanoitettava lempeästi ja selitettävä rauhallisesti miksi ruualla ei saa leikkiä tai miksi ne lelut on siivottava leikin jälkeen lattialta vaikka se harmittaa.
Ainut huono puoli on, että lapsiryhmässä on aika paljon niitä lapsia joilla ihan samat säännöt --ja ei hoitajat ehdi pitkiä dialogeja yhden kanssa sanoittamisen parissa viettää.
Lapsi ahdistuu kun kotona vaivaudutaan selittämällä opettamaan niin kauan että lapsi ymmärtää, mutta hoitopaikassa tällainen ei ole mahdollista päivän rutiineissa. Ne lapsen täytyy vain tehdä kun aikuinen käskee ja kehoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, sisko päiväkodissa opena. On ihan burnoutin partaalla. Jatkuvasti vanhemmilta uusia vaatimuksia. Eikä mitenkään poikkeuksellista, että lapset haistattelevat, sylkevät, raapivat työntekijöitä. Vanhemmat vain suuttuvat kun näistä asioista kertoo.
Tämä. Kun vanhemmat eivät halua kuulla mitään negatiivista pienestä kultapupusestaan, vaikka ei enää niin pieni olisikaan. Eivät edes siitä että lapsi ikävöinyt vanhempaansa, vaikka olisi pitkiä päiviä virikehoidossa. Eikö tämä ole myös tunnekylmää kasvatusta?
No mutta tämähän on hoitajien vika! Heidän pitäisi tietenkin viihdyttää lasta vähän paremmin, ettei tulisi ikävä!
Tunnistan tämän. Pieniä lapsia pidetään pitkiä päiviä hoidossa, joskus jopa ympäri vuoden ilman lomia, ja sitten kun kerrotaan lapsesta että on itkeskellyt vanhempaansa tai muuten ollut itkuisempi, niin vanhemmat syyllistää päiväkotia siitä että miksi ei keksitä lasten kanssa kivempaa tekemistä? Jos on tarpeeksi kivaa puuhaa niin ei silloin äitiä tai isää voi ikävöidä. Että kyllä se on hoitajien tehtävä viihdyttää lapsia vaikka seisomalla päällänsä jos ei muuta!
Olin kymmenen vuotta työelämässä. Osa oli pätkätöitä, joten ei lomia edes tullut. En pystynyt jatkamaan terveydellisistä syistä, joten hakeuduin yliopistoon opiskelemaan. Nyt minulla ei ole ollut kolmeen vuoteen kesälomaa lainkaan. Vielä pitäisi vuosi jaksaa niin pääsen vakituiseen työhön kiinni ja kesälomiin. Lapset ovat siinä vaiheessa jo koulussa. Aina ei elämä mene miten on suunnitellut. En tosin syyllistäisi päiväkotia siitä, että lapsella on vanhempaa ikävä.
Täysi väärin edes ajatella ensin miten päivähoidossa ja koulussa kasvatetaan.
Vaan miten KOTONA KASVATETAAN ! Se on ensimmäinen edellytys että kotona on perussäännöt olemassa.
Sinä äiti ja sinä isä, tai mikä parisuhde nyt kenelle onkaan, niin KOTOA alkaa ja KOTONA pidetään rajat. Ei näitä perusasioita sysätä "viranhaltijoille".
Toki näköjään voi ! Mutta , sekin mahdollisuus on että lapsella / nuorella on lopulta jopa VIRKAVALTA kasvattamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"...Työskentelen päiväkodissa ja moni perhe tuo jo 1-2-vuotiaan hoitoon pitkiksi päiviksi......
osa jopa kertoo avoimesti kuinka helppoa heillä on olla
vaan vauvan kanssa kotona.
Ja tuo lasten rajattomuuskin on tosi iso ongelma. Kaikki kasvatustyö ulkoistetaan päiväkodille, vaikka eihän se mitenkään riitä jos kotona saa tehdä ihan mitä vaan. En yhtään ihmettele et päiväkodeissa huutava pula opettajista ja hoitajista."
Kiteytit asian juurikin niin kuin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, sisko päiväkodissa opena. On ihan burnoutin partaalla. Jatkuvasti vanhemmilta uusia vaatimuksia. Eikä mitenkään poikkeuksellista, että lapset haistattelevat, sylkevät, raapivat työntekijöitä. Vanhemmat vain suuttuvat kun näistä asioista kertoo.
Tämä. Kun vanhemmat eivät halua kuulla mitään negatiivista pienestä kultapupusestaan, vaikka ei enää niin pieni olisikaan. Eivät edes siitä että lapsi ikävöinyt vanhempaansa, vaikka olisi pitkiä päiviä virikehoidossa. Eikö tämä ole myös tunnekylmää kasvatusta?
No mutta tämähän on hoitajien vika! Heidän pitäisi tietenkin viihdyttää lasta vähän paremmin, ettei tulisi ikävä!
Tunnistan tämän. Pieniä lapsia pidetään pitkiä päiviä hoidossa, joskus jopa ympäri vuoden ilman lomia, ja sitten kun kerrotaan lapsesta että on itkeskellyt vanhempaansa tai muuten ollut itkuisempi, niin vanhemmat syyllistää päiväkotia siitä että miksi ei keksitä lasten kanssa kivempaa tekemistä? Jos on tarpeeksi kivaa puuhaa niin ei silloin äitiä tai isää voi ikävöidä. Että kyllä se on hoitajien tehtävä viihdyttää lapsia vaikka seisomalla päällänsä jos ei muuta!
Olin kymmenen vuotta työelämässä. Osa oli pätkätöitä, joten ei lomia edes tullut. En pystynyt jatkamaan terveydellisistä syistä, joten hakeuduin yliopistoon opiskelemaan. Nyt minulla ei ole ollut kolmeen vuoteen kesälomaa lainkaan. Vielä pitäisi vuosi jaksaa niin pääsen vakituiseen työhön kiinni ja kesälomiin. Lapset ovat siinä vaiheessa jo koulussa. Aina ei elämä mene miten on suunnitellut. En tosin syyllistäisi päiväkotia siitä, että lapsella on vanhempaa ikävä.
Onko lapset olleet siis ilman lomaa 3 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, sisko päiväkodissa opena. On ihan burnoutin partaalla. Jatkuvasti vanhemmilta uusia vaatimuksia. Eikä mitenkään poikkeuksellista, että lapset haistattelevat, sylkevät, raapivat työntekijöitä. Vanhemmat vain suuttuvat kun näistä asioista kertoo.
Tämä. Kun vanhemmat eivät halua kuulla mitään negatiivista pienestä kultapupusestaan, vaikka ei enää niin pieni olisikaan. Eivät edes siitä että lapsi ikävöinyt vanhempaansa, vaikka olisi pitkiä päiviä virikehoidossa. Eikö tämä ole myös tunnekylmää kasvatusta?
No mutta tämähän on hoitajien vika! Heidän pitäisi tietenkin viihdyttää lasta vähän paremmin, ettei tulisi ikävä!
Tunnistan tämän. Pieniä lapsia pidetään pitkiä päiviä hoidossa, joskus jopa ympäri vuoden ilman lomia, ja sitten kun kerrotaan lapsesta että on itkeskellyt vanhempaansa tai muuten ollut itkuisempi, niin vanhemmat syyllistää päiväkotia siitä että miksi ei keksitä lasten kanssa kivempaa tekemistä? Jos on tarpeeksi kivaa puuhaa niin ei silloin äitiä tai isää voi ikävöidä. Että kyllä se on hoitajien tehtävä viihdyttää lapsia vaikka seisomalla päällänsä jos ei muuta!
Olin kymmenen vuotta työelämässä. Osa oli pätkätöitä, joten ei lomia edes tullut. En pystynyt jatkamaan terveydellisistä syistä, joten hakeuduin yliopistoon opiskelemaan. Nyt minulla ei ole ollut kolmeen vuoteen kesälomaa lainkaan. Vielä pitäisi vuosi jaksaa niin pääsen vakituiseen työhön kiinni ja kesälomiin. Lapset ovat siinä vaiheessa jo koulussa. Aina ei elämä mene miten on suunnitellut. En tosin syyllistäisi päiväkotia siitä, että lapsella on vanhempaa ikävä.
Onko lapset olleet siis ilman lomaa 3 vuotta?
Ohiksena: mitä ilmeisimmin on, jos isää ja isovanhempia ei kiinnosta. Niin kuin esim minulla on tilanne.
Ohis
Nykyään lapset saavat monissa perheissä määrätä kaiken. Mitä syödään, koska nukutaan, milloin tehdään läksyt ja tehdäänkö niitä.
Vanhemmat luottavat lapsen arviointikykyyn jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Jos lapsi ei halua lähteä ulos vanhempi olettaa että tämä kykenee tiedostamaan valinnan vaikutukset esim. vireystilaan. Jos lapsi haluaa syödä pelkästään makaronia ja jauhelihaa, vanhempi luottaa lapsen kykyyn arvioida ravinteiden riittävyyttä. "Kyllä se itse tietää *.
Milloin lapsille alettiin antaa näin paljon vastuuta? Itse kuvittelin jo 5-vuotiaana osaavani päättää kaikesta, mutta edes siihen aikaan lapsilla ei ollut valtaa valita kuin korkeintaan se, kummat vaatteet puetaan tai otatko leivän päälle kinkkua vai juustoa.
Itse elin lapsuuteni 90-luvulla (synnyin 1988) ja muistan miten meidän ikäluokka esim. lähetettiin ulos, jos oli tylsää. Usein muistan purnanneeni kurahousuja jalkaan kiskoessani, että en taatusti keksi siellä mitään tekemistä.
Kuitenkaan en kököttänut rappusilla koko päivää, vaan äkkiä sitä hoksasi jotain hauskaa puuhaa. Milloin mitäkin kivien keräilyä tai leikkimistä, joko yksin tai kaverin kanssa.
Ruoka ei myöskään joka kerta ollut omaa suosikkia, mutta kyllä sitä söi. Vanhemmat eivät tehneet numeroa syömisestä, eivätkä alkaneet tarjoilla mitään vaihtoehtoisia aterioita jos makkarakeitto ei sattunut kovin hyvin maistumaan.
Karkkia ostettiin pussillinen kerran viikossa, vaikka sitä yritin säännöllisesti kokeilumielessä kaupassa ruinata.
Jos olisin itse saanut päättää, olisin elänyt ranskanleivällä ja lauantaimakkaralla, päivät pitkät muumeja vhs:ltä kelaillen. En tiedä olisiko se ollut parempi vaihtoehto, mutta näin aikuisena koen että oli ihan hyvä että koko elämä ei ollut pelkkää ikuista lauantaita.
Mitenhän tämä hukassa oleminen nyt korreloi siihen, että jatkuvasti esim. nuorten päihteiden käyttö ja tupakointi vähenee, teiniraskaudet vähenee, kouluttautuminen paranee... Isovanhemmat tässä on kriisissä, kun ovat tajunneet että se heidän tukkapöllyä tukkapöllyä -kasvatus on häviämässä nykyiselle jossa lapsen psyykkinen hyvinvointi otetaan huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän tämä hukassa oleminen nyt korreloi siihen, että jatkuvasti esim. nuorten päihteiden käyttö ja tupakointi vähenee, teiniraskaudet vähenee, kouluttautuminen paranee... Isovanhemmat tässä on kriisissä, kun ovat tajunneet että se heidän tukkapöllyä tukkapöllyä -kasvatus on häviämässä nykyiselle jossa lapsen psyykkinen hyvinvointi otetaan huomioon.
Alkoholin ja tupakan poltto on vähentynyt, mutta huumeet ja sekäkäyttö lisääntynyt, eikö? Teiniraskaudet vähentyneet kun lapsia tehdään muutenkin vähemmän, ehkäisyn saa jo alaikäisenä ongelmitta.
Sen sijaan lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntynyt. Ikinä aiemmin ei ole ollut näin paljon masentuneita nuoria esimerkiksi. Nuorisotyöttömyys ja syrjäytyneisyys, jopa nuorten asunnottomuus on kasvanut.
Meidän naapurissa kävi kerran. Kysyivät missä se lapsi on. Naapuri huusi sitten 23 vuotiaalle pojalleen, että tulehan näyttäytymään. Ihan aiheellinen lasu oli tehty, mutta väärään kohteeseen. Se oikea kohde asui meidän alapuolella. Siellä oli kerran raivarihuutoriita, mikä kesti aamuseitsemään. Puoli kahdeksalta "testasin" stereoita ja toinen meistä oli olohuoneessa ja toinen keittiössä. Keskustelimme musiikin yli vajaan puoli tuntia. Kahden päivän päästä alakerran väki muutti pois. Hiljaisuus laskeutui taloon.