En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elämäni aikana palkannut toista kymmentä ihmistä harjoittelijasta "guruun". Iso osa tästä ketjun tauhkaamisesta on aika tuntematonta minulle. Ehkä elän sitten jonkinlaisessa kuplassa.

Toki työtehtäviin tai työympäristöön voi liittyä vaatimuksia tai toivottuja ominaisuuksia. Tässäkin ketjussa on monessa kohtaa esitetty, että "teen vain työni enkä ole sosiaalinen". No se ei vain aina toimi. On paljon tehtäviä, joissa kaivataan tiimihenkeä ja kykyä kommunikoida. Etenkin jälkimmäinen on älyttömän tärkeä, koska huonosti kommunikoiva työntekijä laskee äkkiä kaikkien muiden työtehoa. Jos muiden työntekijöiden työ tai koko tiimin onnistuminen riippuu siitä voivatko muut luottaa sinuun, ymmärtävätkö ne mitä teet ja miten sen teet, niin on ihan turha ajatella, että menee vain töihin ja tekee oman hommansa.

Suurimmat ongelmat mitä olen nähnyt omakohtaisesti töissä on aina liittyneet huonoon kommunikaatioon - siihen, kun joku työntekijä eristäytyy vain tekemään jotain ja sitten liian myöhään huomataan, että jotain on ymmärretty väärin.

Asenne ratkaisee paljon. Olen monta kertaa joustanut "vaatimuksista", kun vastaan tulee ihminen joka osaa vakuuttaa, että pystyy oppimaan. Kokemukseni ovat myös ehdottoman positiivisia siitä, että kun annat innokkaalle ja motivoituneelle mahdollisuuden, niin se myös lunastetaan. Kannattaa miettiä miten vaatimuksia voi taklata tulevaisuudessa, jos ei nyt pysty. Moni työnantaja miettii palkkaamista vuosien jänteillä.

Ja viimeisenä asiana nostan hyvän fiiliksen. Voi olla, että sinua vituttaa työpaikkailmoitukset tai se, että työnhaku kestää kauan. Kukaan ei kuitenkaan palkkaa sinua säälistä tai jouduttuaan syytetyksi. Hanki hyvä olo ja anna sen näkyä.

Hyvä olo on aika kaukana, kun kauppaan mennessä on kymppi rahaa ja pitää miettiä mitä jättää tällä kertaa ostamatta. Tällainen tilanne alkaa näkyä ihmisen ulkonäössä aika nopeasti, eikä sille voi mitään. Kun aikoinaan itse sain työpaikan ja pääsin eroon ko. tilanteesta, alkoivat puolitututkin huomautella, miten vaikutin niin paljon positiivisemmalta kuin ennen. No miksiköhän!

Näin varmaan on.

Mutta kannattaa muistaa, kenen ongelma se on, jos innostuksen puute näkyy.

No kuka haluaa vinkuvan aspergerin tai narsistin työkaveriksi. On hyvä kartoittaa jengin sosiaaliset kyvyt heti, että pystytään antamaan töissä täysi panos eikä tule uupumuksesta johtuvia poissaoloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Tuo on yksi isoimmista kynnyksistä, mitä on - murtautua rivihenkilöstä esihenkilö-asemaan. Sitä on muutkin hakanneet päätään seinään ja miettineet samaa, sukupuolesta riippumatta, että miten sitä esimieskokemusta voisi saada kun ei kelpaa mihinkään esimieheksi, esimieskokemuksen puutteen ollessa se ongelma. Et ole yksin.

Minä mursin tuon vallin sinnikkyydellä - aikaa se otti enemmän, kuin perseennuolenta, mutta olen tässä vuosien varrella todennut että mulla on selässä sellainen rakenteellinen vika, ettei se taivu alas asti, että perseennuolenta olisi mahdollista. Mutta niillä korteilla pelataan, mitkä käteen osuu.

Nojaa, ehkä " hyvissä hommissa " tavoteltava ja hieno asia.

Hanttipaskassa se nousu esimiesasemaan tyhmintä ikinä.

Saat euron tunnilta enemmän ku muut, mutta oot vastuussa koko paskasakista, puhelin soi, soi ja soi, ja,tietenkin samalla teet sitä täysin samaa kurahommaa siinä sivussa.

Kokeiltu on, 2 vuodessa " nousin " 0-soppari alottelijasta ---> vakkari lähiesimieheksi, ja vttu mitä kuraa se olikaan huhhuh...

Kesähessusesonki oli kaikista pahin aika vuodesta.

Olet samaanaikaan se duunari, teamleader, hessujen kouluttaja, ja laadunvalvoja.

Ja tosiaan huikeat 1.25 € / tunti tuli statuslisää, vautsivauvau !

Vierailija kirjoitti:

Noiden sosiaalisuustaitovaatimusten avulla voidaan valtion virkojenkin hakijoista karsia ne pahimmat möröt pois ilman valituskierrosta oikeudessa. Normaalit sosiaaliset perustaidot ja introverttiys on ihan ok.

Minä tulen ihmisten kanssa hyvin juttuun ja olen sosiaalinen. He vaan eivät halua olla tekemisissä kanssani.

Vierailija kirjoitti:

No kuka haluaa vinkuvan aspergerin tai narsistin työkaveriksi. On hyvä kartoittaa jengin sosiaaliset kyvyt heti, että pystytään antamaan töissä täysi panos eikä tule uupumuksesta johtuvia poissaoloja.

Entä jos se asperger on ihan ylivoimainen työssään?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monella on vääränlainen kuva siitä mitä tarkoittaa sosiaalinen ihminen. Sillä tarkoitetaan esim. Toisen kuuntelua ja puheenvuoron antamista. Omien mielipiteiden ilmaisua ja tilan antamista toisten mielipiteille. Muiden huomioon ottamista ja perus käytöstapoja, kuten hei, kiitos, anteeksi...

Sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut on harhaanjohtavia termejä, jos etsitään ihmistä, jolla on hyvät vuorovaikutustaidot. Pidän noita kahta ensin mainittua enemmänkin luonteenpiirteinä..

Ap

Vierailija kirjoitti:

No kuka haluaa vinkuvan aspergerin tai narsistin työkaveriksi. On hyvä kartoittaa jengin sosiaaliset kyvyt heti, että pystytään antamaan töissä täysi panos eikä tule uupumuksesta johtuvia poissaoloja.

Tällaisen kommentin odotan kuulevani hölöttävän touhottojan suusta. Hirveä tohina päällä, luulee tekevänsä paljon mutta puolet hommista jää tekemättä tai puolitiehen sen tohinan takia. Haukkuu kaikki, jotka haluavat keskittyä töihinsä eivätkä käyttää puolta päivää niistä töistä ja niiden paljoudesta puhumiseen. Töistä pitää välillä puhua ja niitä pitää suunnitella, mutta jotkut puhuvat enemmän kuin tekevät, ymmärtämättä omaa tehottomuuttaan itsekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

No, jos on mistä valita, otan tietenkin sen jolla on sekä tutkinto että muuta näyttöä kuin sen, jolla on pelkkä tutkinto.

Yksi meidän koulussa todella aktiivisesti oppilaskunnissa yms. mukana ollut on tuomittu rikoksesta, oli lehdistössäkin aika isona juttuna. Ei voi tunnistaa, kun en kerro paikkakuntaa, minä vuosina olin koulussa tai sitä, milloin tämä juttu oli. Sanotaan vain, että ei ihan tuore juttu se rikostuomio ole. 

Ei täällä introvertitkään ole itsestään kovin kummoista kuvaa työntekijöinä antaneet. Töitä pitäisi saada tehdä omassa pikku kopissa, kukaan ei saa häiritä ja tiimityö ei maistu. Noilla spekseillä ei nykyään paljon riitä kysyntää työmarkkinoille.

Millä tavoin joku oppilaskunnassa mukana olo tekee paremman ihmisen kuin jos käyttää aikansa muihin harrastuksiin? Ajankäytön hallitseminen on yksi puute nykyajan ihmisillä. Haalitaan kauheasti kaikkea tekemistä ja sitten valitetaan väsymystä. Nykyrekrytoijat eivät ilmeisesti tajua, että se, että kykenee  välillä lepäämään ja rentoutumaan, takaa takuulla parhaan työtuloksen, paremman kuin se, että juoksee tukkaputkella erinäisissä järjestöissä ja harrastuksissa ja tulee aamulla töihin nukuttuaan edellisenä yönä neljä tuntia ja joutuaan kuusi kuppia kahvia, että jaksaa olla hereillä, sitä ennen väistettyään niukin naukin kolarin, kun väsyneenä ajautui vastaantulijoiden kaistalle ja vielä kehuu tällä kuinka paljon hommaa on. 

Ja parasta on se, että jos saat sen paikan, johon haettiin suunnilleen yksisarvista, niin uudet duunikaverisi ovat pikkusieluisia urpoja, jotka ovat käsittämättömän huonoja työssään, mutta ovat silti hyvissä asemissa ja nostavat bonuksia. Vaatimukset ja todellisuus eivät todellakaan aina kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä introvertitkään ole itsestään kovin kummoista kuvaa työntekijöinä antaneet. Töitä pitäisi saada tehdä omassa pikku kopissa, kukaan ei saa häiritä ja tiimityö ei maistu. Noilla spekseillä ei nykyään paljon riitä kysyntää työmarkkinoille.

Omalla työpaikalla se höpöttäjä on tällainen, että hänen pitää saada kaikki just nyt ja heti ja jutella lastensa ja kumminkaiman serkkunsa tekemiset vaikka toisella olis kuinka kiire, mutta kun hän itse keskittyy johonkin, ei kynääkään saa pudottaa lattialle ja mielellään  muut voisivat olla hengittämättäkin. Valitettavasti höpöttäjä on myös firman omistaja, joten se on vain kestettävä. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin joku oppilaskunnassa mukana olo tekee paremman ihmisen kuin jos käyttää aikansa muihin harrastuksiin? Ajankäytön hallitseminen on yksi puute nykyajan ihmisillä. Haalitaan kauheasti kaikkea tekemistä ja sitten valitetaan väsymystä. Nykyrekrytoijat eivät ilmeisesti tajua, että se, että kykenee  välillä lepäämään ja rentoutumaan, takaa takuulla parhaan työtuloksen, paremman kuin se, että juoksee tukkaputkella erinäisissä järjestöissä ja harrastuksissa ja tulee aamulla töihin nukuttuaan edellisenä yönä neljä tuntia ja joutuaan kuusi kuppia kahvia, että jaksaa olla hereillä, sitä ennen väistettyään niukin naukin kolarin, kun väsyneenä ajautui vastaantulijoiden kaistalle ja vielä kehuu tällä kuinka paljon hommaa on. 

Syy tähän on se, että yrityksillä menee taloudellisesti huonosti ja kai ajatellaan, että pöhinäsomepetterit tuovat uusia asiakkaita ja poliitiikassa mukana olevat hyväveliverkostoja ja julkisen/valtion puolen ostoja yritykselle.

Vierailija kirjoitti:

"Tunnollisuus" on toki hyvä ominaisuus monessa, mutta sitä(kin) on erittäin vaikea arvioida haastattelussa. Ehkä helpoin tapa olisi pyytää viiskymppiseltäkin ne koulutodistukset (lukio + korkeakoulu). Vaikka tämä tyhmältä saattaa tuntuakin, niin jos tuo lähes vuosikymmenen opintoputki on menty rimaa hipoen läpi, niin ihminen ei ole tunnollinen ja tunnollisuutta vaativaan hommaan ei kannata palkata.

Itseäni ei siis niinkään rekrytessä kiinnosta onko arvosanat kolmosta vai viitosta - saati sitten yksittäiset kurssit - mutta keskiarvon olisi hyvä olla vähintään kolmosen tienoilla.

Hyvä esimerkki siitä, että monilla rekrytoivilla ei ole mitään käsitystä ja tietoa psykologiasta tai yleensäkään ihmisten tuntemuksesta.

Minulla lukio meni läpi rimaa hipoen. Yläasteella keskiarvoni oli 9, mutta sairastuin vakavaan masennukseen ja paniikkihäiriöön. Hain/sain apua vasta lukion jälkeen. Masennuksen taustalla pitkäaikainen koulukiusaaminen. Lukion jälkeisissä opinnoissa ja työelämässä olen pärjännyt kiitettävästi. Saan esimiehiltä palautetta tunnollisuudesta ja joustavuudesta.

Eräs tuttuni pääsi yläasteelta rimaa hipoen. Hän lintsasi paljon ja riiteli opettajien kanssa ja kotona oli vaikeaa. Nykyään hän on kouluttautuneempi kuin minä.

Ja sinä kehtaat väittää, että joku vuosikymmenten takainen paperi kertoo ihmisestä kaiken. Harmi, että sinusta nuoruuden vaikeat kokemukset määrittelevät ihmisen loppuelämän. Ihmiset muuttuvat, kehittyvät, oppivat. Monilla on taustallaan vaikeita kokemuksia. Kaikkien kotona ei kannustettu opiskelemaan. Joillekin vanhemmille on ihan sama, notkuuko se teini päivät ostarilla vai koulussa.

Mieti tätä seuraavalla kerralla, kun arvostelet vuosikymmenten takaisia papereita.

En jaksa ollenkaan näitä työpaikkojen kahvihetkiä, kun yhdessä nauraa röhötetään tyhmille jutuille ja heitetään surkeata läppää.

Minulle riittä, että teen työni hyvin, yksityielämääni en anna muiden pureskeltavaksi... 🙂

No nuo jotka katsovat ikivanhoja todistuksia, ovat muutenkin vanhanaikaisia ja uudistuksiin kykenemättömiä työnantajia. Ei mikään tavoiteltava paikka osaajalle. 

Muuan suurehko eteläsuomalainen kaupunki haki muutama vuosi sitten työkoneen ja kuorma-auton kuljettajaa. Hakemuksia tuli iso pino ja johtoportaan ensimmäinen karsintaperuste oli että yli nelikymppisten hakemukset roskiin. Vaadittiin kuitenkin vahvaa osaamista ja kokemusta... Tämä tarina on tosi.

Surkuhupaista on, että haetaan monen vuoden työkokemuksen omaavaa, kieliä, ohjelmointia, hakuoptimointia ym. osaavaa sometaituria palkattomaksi harjoittelijaksi. Vastaavia ilmoituksia on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni haki metallialan paikkaa ja pirtsakka hr kyseli nämä kliseiset "miten kehittäisit työtäsi"-jargonit. Kyseessä oli tavallisen hitsaajan homma, jossa ei juuri uutta luoda ja tehdään tiukasti tietty tehtävä. Viittakymppiä käyvällä ukolla ei juuri vuosien kokemusten jälkeen kiinnosta muu, kuin ruokatunti, palkkapäivä ja kesäloma. Muutenkin tavallisen rivihitsaajan mahdollisuudet työn kehittämiseen isossa teollisuusalan yrityksessä on aika rajalliset.

Samoin huvittaa tämä "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"-kysymys. Hain aikaisemmin mainitsemaani puhelinaspan paikkaa. Mitä siihen sanot oikeasti? Kyseinen homma ei tarjonnut mitään erityistä potkua tai ylenemismahdollisuuksia muutenkaan. Oikea vastaus olisi ollut, että toivottavasti olen kunnollisissa hommissa enkä ainakaan täällä.

Ja kuitenkin laadustaan kuuluisat yritykset pärjäävät juuri sillä, että jokainen rivityöntekijä kehittää sitä omaa työtään. Myös se rivihitsaaja. Ei sellaiseen haluta pertsaa, joka vain odottaa seuraavaa kahvituntia ja jota ei kiinnosta, miten tehdään omaa hommaa vähän paremmin, koska, kato, hän on tätä tehnyt samalla lailla jo 23 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ihan normaali rivihitsaaja pertsa riittäisi näissä hitsaushommissa! 😄😂

Tää on just tätä, kun mikään normaali ei enää riitä..

Vierailija kirjoitti:

Mieheni haki metallialan paikkaa ja pirtsakka hr kyseli nämä kliseiset "miten kehittäisit työtäsi"-jargonit. Kyseessä oli tavallisen hitsaajan homma, jossa ei juuri uutta luoda ja tehdään tiukasti tietty tehtävä. Viittakymppiä käyvällä ukolla ei juuri vuosien kokemusten jälkeen kiinnosta muu, kuin ruokatunti, palkkapäivä ja kesäloma. Muutenkin tavallisen rivihitsaajan mahdollisuudet työn kehittämiseen isossa teollisuusalan yrityksessä on aika rajalliset.

Samoin huvittaa tämä "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"-kysymys. Hain aikaisemmin mainitsemaani puhelinaspan paikkaa. Mitä siihen sanot oikeasti? Kyseinen homma ei tarjonnut mitään erityistä potkua tai ylenemismahdollisuuksia muutenkaan. Oikea vastaus olisi ollut, että toivottavasti olen kunnollisissa hommissa enkä ainakaan täällä.

Ja kuitenkin laadustaan kuuluisat yritykset pärjäävät juuri sillä, että jokainen rivityöntekijä kehittää sitä omaa työtään. Myös se rivihitsaaja. Ei sellaiseen haluta pertsaa, joka vain odottaa seuraavaa kahvituntia ja jota ei kiinnosta, miten tehdään omaa hommaa vähän paremmin, koska, kato, hän on tätä tehnyt samalla lailla jo 23 vuotta.