Lue keskustelun säännöt.
En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia
Perus suunnitteluhommiinkin pitäisi olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Ei tee mieli hakea enää mihinkään.
T. Taitava, ahkera ja huolellinen introvertti
Kommentit (800)
Minusta tuntuu, että monella on vääränlainen kuva siitä mitä tarkoittaa sosiaalinen ihminen. Sillä tarkoitetaan esim. Toisen kuuntelua ja puheenvuoron antamista. Omien mielipiteiden ilmaisua ja tilan antamista toisten mielipiteille. Muiden huomioon ottamista ja perus käytöstapoja, kuten hei, kiitos, anteeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, et tässähän olis jollekin hyvä business-idea tarjota valmennuskursseja työnhakijoille. Ne, joilla on varaa maksaa, pääsisivät kursseille ja nappasivat työpaikat. Köyhät kyykkyyn ja sillee. Yhteiskunta on rikkaiden ja pärjääjien 👍
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, et tässähän olis jollekin hyvä business-idea tarjota valmennuskursseja työnhakijoille. Ne, joilla on varaa maksaa, pääsisivät kursseille ja nappasivat työpaikat. Köyhät kyykkyyn ja sillee. Yhteiskunta on rikkaiden ja pärjääjien 👍
En tiedä oliko sarkasmia, mutta vanhassa työpaikassa näitä tarjottiin Yt-neuvottelujen yhteydessä ja moni oli yllättynyt miten laadukkaita ne oli. Varmasti ainakin osittain kurssien ansiosta moni pääsi nopeasti hyviin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.
Tuo on yksi isoimmista kynnyksistä, mitä on - murtautua rivihenkilöstä esihenkilö-asemaan. Sitä on muutkin hakanneet päätään seinään ja miettineet samaa, sukupuolesta riippumatta, että miten sitä esimieskokemusta voisi saada kun ei kelpaa mihinkään esimieheksi, esimieskokemuksen puutteen ollessa se ongelma. Et ole yksin.
Minä mursin tuon vallin sinnikkyydellä - aikaa se otti enemmän, kuin perseennuolenta, mutta olen tässä vuosien varrella todennut että mulla on selässä sellainen rakenteellinen vika, ettei se taivu alas asti, että perseennuolenta olisi mahdollista. Mutta niillä korteilla pelataan, mitkä käteen osuu.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monella on vääränlainen kuva siitä mitä tarkoittaa sosiaalinen ihminen. Sillä tarkoitetaan esim. Toisen kuuntelua ja puheenvuoron antamista. Omien mielipiteiden ilmaisua ja tilan antamista toisten mielipiteille. Muiden huomioon ottamista ja perus käytöstapoja, kuten hei, kiitos, anteeksi...
Juuri näin. Itse olin kerran soveltuvuustestissä hämmästynyt kun psykologi kehui erinomaisia sosiaalisia taitojani. Sanoi vielä erikseen että tarkoitti juuri noita yllä mainittuja taitoja, jotka minulla, ujolla introvertilla, on.
Sosiaalinen ihminen ei välttämättä ole se itseään täynnä oleva pulputtava räpätäti joka samalla puolen tunnin työpaikkalounaalla istuu hölisemässä jonninjoutavia kolmessa eri seurueessa. Räpätäti on ihminen, joka ei kestä yksinoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta päälle parikymppinen ja mielikuvani työelämästä on aika lannistava. Tämän hetkinen työpaikka on monien seikkojen suhteen paras tähän astisista, mutta tämä on niin monotonista työtä että en haluaisi jäädä tänne.
Ensinnäkin palkattomien harjoittelupaikkojen etsiminen oli ihan kauheaa. Olisin ollut kiinnostunut ja motivoitunut mutta vaikutti siltä että harjoittelijat haluttiin työvoimaksi eikä oppimaan joten pohjaosaamiseni ei varmaan ollut riittävää. Yhdessä paikassa johon sitten pääsin, koko toiminta pyöri käytännössä sillä että paikalla oli aina vähintään yksi harjoittelija ja hädintuskin ruokatauon ehti pitää rauhassa. Kesätyöpaikkojen perehdytykset olivat pääasiassa surkeita, hetikohta olisi jo pitänyt pärjätä yksin. Ja sitten tietysti nämä kaikki työpaikkailmoitusten höpöhöpöt ja ylisanat.
Tämä kaikki yhdistettynä huonoon itsetuntooni saa minut hakeutumaan tylsiin töihin joissa en voi epäonnistua mutta en myöskään saa mielelle virikettä. Masentaa. En tiedä miten pääsisin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni työ vaatii juuri sitä tylsää pohjatyötä ennen kuin pääsee käyttämään aivoja. Teen paljon työtä data-analyysin kanssa ja ajasta iso osa menee datan saamiseksi oikeaan muotoon ja vasta kun se on tehty niin pääsee käyttämään aivoja.
Ai jaa! Enpä tullut tuota ajatelleeksi! Olin luullut että tietokantoen avulla pystyy siirtämään dataa sovelluksista toiseen, mutta atk-tallentaminen onkin siis vielä tätä päivää!
Ei ne osaa, jos niille ei ole jotain yhdistävää tekijää. Se, että "järjestelmät eivät keskustele keskenään" on todella suuri ongelma.
Minäkin olen tehnyt tuollaista työkseni ja rakastin sitä aivopähkäilyä. Keskustelu silti lähti liikkelle niistä tarpeettomia tietoja kankeasti kysyvistä rekrylomakkeista, joita puolestaan itsekin vihaan. Minäkin jätän haun siinä kohtaa kesken, etenkin jos työpaikkailmoitus on jotenkin muuten epämääräinen, ei ole ihan varma mihin on hakemassa tai se ei ole yli 90 % sisällöltään sitä, mitä haluaisin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:
Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.
Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?
Ongelma voi olla siinä, että koulutettuja ihmisiä on niin paljon, lähes jokaiselta löytyy joku tutkinto.
Meillä on jopa tohtoreista nyt ylitarjontaa, puhumattakaan kandeista ja maistereista.
Eli siihen ollaan valitettavasti menossa, että ammattitutkintoja pitäisi olla useampia, tai tehdä jotain opintojen ohessa mistä saa meriittiä.
Vierailija kirjoitti:
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/nyt-kuuluu-kummia-tyoelamasta-kiiree…
"
Modernin työelämän ihanteeksi on noussut itseohjautuva tietotyön tekijä, joka suhtautuu työhön ja elämään tavoitteellisesti ja hallitusti. Hän kehittää työskentelytaitojaan ja -tapojaan mentorin ja coachin avulla ja etenee lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita kohden. Hallussa on niin fyysisestä kunnosta kuin henkisestä vireydestä huolehtiminen sekä riittävä uni ja palautuminen.
Tuottavan ja kurinalaisen tietotyöntekijän julkikuvaan ei kuulu kiireessä säntäily, myöhästely eikä hoidettavien asioiden unohtelu kiireen varjolla."
Pitääkö koko elämän olla suorittamista työelämää varten?
Jossain USA:ssa on työpaikkoja, joissa esim. painoindeksi vaikuttaa palkkaukseen.
Tiedän myös, että Suomessa on ainakin yksi työnantaja, joka antaa bonusta juoksulenkeistä. Ei kuitenkaan kävelylenkeistä, pyöräilystä tai hiihtämisestä, vaan vain juoksemisesta.
Kulttuuri- ja liikuntasetelit ovat minusta hyvä juttu, mutta vapaa-aika pitäisi silti hoitaa itse haluamallaan tavalla, eikä niin että on mahdollisimman hyvässä työkunnossa, että työnantaja tienaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joku oli tuolla maininnut että vuokralaisenakin olisi oltava cv. Muistan pari vuotta sitten kyselleeni vuokra-asunnosta, johon sitten vuokranataja lähetti kaavakkeen joka olisi pitänyt täyttää jo ennen näyttöön tulemista. Tämä siis pk-seudun ulkopuolella pienellä paikkakunnalla. Noh, ajattelin että vielä ihan ok, vaikkakin outoa. Rupesin katsomaan, mitä kaikkea kysyttiin, ja siinä vaiheessa kun olisi pitänyt antaa mm. esimiehen puhelinnumero, niin totesin että juuei,
Tuohan on ihan normi, että kysytään työnantajan yhteystiedot. Arvaa vain, kuinka moni valehtelee ummet ja lammet töistään, vaikka on oikeasti tuloton työtön.
Kuuluuko nykyään esimiehen työhön se, että vastaillaan kaiken maailman vuokraisäntien soittoihin? Luulisi että pomoilla on muutenkin kiire.
Ihmisen työnhän voi tarkistaa helposti somesta. Jos on LinkedIn niin sieltä. Tai voi googlettaa firman ja vuokralaisen nimen, katsoa löytyykö sen nimistä työntekijää. Nopeasti siitä valehtelusta jää kiinni. Soittaisin pomolle vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona.
Tuota, en sille yleensä soiteta. Mutta aika hyvin pelkästään tuon kohdan vaatiminen estää huijareita.
Mutta eikö kuka tahansa voi sitten laittaa minkä tahansa ihmisen numeron? Esim. jostain firmasta, jossa on ollut joskus aikaisemmin töissä, tai katsoo netistä jonkun firman toimarin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, pitäisi siis osata myös valehdella ja näytellä. Entäs jos omiin ominaisuuksiin ja arvoihin kuuluu rehellisyys? En halua enkä pysty valehtelemaan tai esittämään mitään muuta kuin olen.
Valitettavasti rehellisyyttä, luotettavuutta ja tunnollisuutta ei taideta enää arvostaa missään työpaikassa. Ehkäpä onkin niin, että nykyajan työpaikat eivät ole arvoisiani. Valehtelijat ja pälättäjät saavat puolestani mennä töihin, minä jatkan löhöilyä hyvillä mielin, saan ainakin olla oma itseni.
Juuri näin!
Olen hyvä, tunnollinen työntekijä, aina tehnyt työt sovitusti enkä tee suurta numeroa egostani.
Kun joskus näkisi työpaikkailmoituksen, jossa haettaisiin introverttia, erityisherkkää, ihanaa ihmistä töihin...
Ei ole tämä nykyajan trendi minua varten, hyvä työntekijän menettävät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloinkahan tämä vinoutunut työkulttuuri alkaa muuttumaan parempaan suuntaan?
Ajattelen, että työn tekemisessä on tärkeintä se, että työt tulevat tehdyiksi, olet luotettava ja muille ystävällinen työntekijä. Kaikki muu on epäolennaista.
Kun hiljaiset, syvälliset, pohdiskelevat introvertit pääsisivät enemmän päättämään asioista, olisi maailma moni tavoin parempi, empaattisempi ja ihmistä arvostettaisiin enemmän. Työn määrä ja järjettömät vaatimukset työssä kuin työssä muuttuisivat kohtuullisiksi, inhimillisemmiksi...
Jatka vaan etsimistä, jossain vaiheessa se inhimillinen ilmoitus on si8nä nenän edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen alkanut pitää luottamustehtäviä yms. jo negatiivisena asiana. Syy: ihmiset hoitavat niihin liittyviä tehtäviä työaikana, näitä tekevät ihmiset valittavat paljon väsymystään ja kuinka ei jaksa, lisäksi yllätys, yllätys, näissä mukana olevat ihmiset ovat osoittautuneet hyvin itsepäisiksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Eikä se tuo sille työlle juurikaan lisäarvoa, ellei tee vapaaehtoisena jotain sellaista, mistä työssäkin voi olla hyötyä. Esim. jos tekee järjestölle nettisivut ja hakee työtä, jossa sellaista taitoa tarvitaan, tuon voi mainita referenssinä.
"Tunnollisuus" on toki hyvä ominaisuus monessa, mutta sitä(kin) on erittäin vaikea arvioida haastattelussa. Ehkä helpoin tapa olisi pyytää viiskymppiseltäkin ne koulutodistukset (lukio + korkeakoulu). Vaikka tämä tyhmältä saattaa tuntuakin, niin jos tuo lähes vuosikymmenen opintoputki on menty rimaa hipoen läpi, niin ihminen ei ole tunnollinen ja tunnollisuutta vaativaan hommaan ei kannata palkata.
Itseäni ei siis niinkään rekrytessä kiinnosta onko arvosanat kolmosta vai viitosta - saati sitten yksittäiset kurssit - mutta keskiarvon olisi hyvä olla vähintään kolmosen tienoilla.
Vierailija kirjoitti:
"Tunnollisuus" on toki hyvä ominaisuus monessa, mutta sitä(kin) on erittäin vaikea arvioida haastattelussa. Ehkä helpoin tapa olisi pyytää viiskymppiseltäkin ne koulutodistukset (lukio + korkeakoulu). Vaikka tämä tyhmältä saattaa tuntuakin, niin jos tuo lähes vuosikymmenen opintoputki on menty rimaa hipoen läpi, niin ihminen ei ole tunnollinen ja tunnollisuutta vaativaan hommaan ei kannata palkata.
Itseäni ei siis niinkään rekrytessä kiinnosta onko arvosanat kolmosta vai viitosta - saati sitten yksittäiset kurssit - mutta keskiarvon olisi hyvä olla vähintään kolmosen tienoilla.
En ole ainoa joka on pärjännyt koulussa huonosti, mutta töissä loistavasti. Lisäksi nyt aikuisiällä opiskellessa olen oppinut omat tekniikat. Koulussa sanottiin miten pitää opiskella, eikä se tyyli alleviivauksineen sopinut minulle lainkaan. Minun pitää saada lukea kokonaisuuksia keskittyen, ilman että jään miettimään mikä asia on jotenkin tärkeä. Arvosanani ovat olleet ihan toista luokkaa, kun opiskelen omalla tavallani enkä kuten 80-luvulla KÄSKETTIIN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tunnollisuus" on toki hyvä ominaisuus monessa, mutta sitä(kin) on erittäin vaikea arvioida haastattelussa. Ehkä helpoin tapa olisi pyytää viiskymppiseltäkin ne koulutodistukset (lukio + korkeakoulu). Vaikka tämä tyhmältä saattaa tuntuakin, niin jos tuo lähes vuosikymmenen opintoputki on menty rimaa hipoen läpi, niin ihminen ei ole tunnollinen ja tunnollisuutta vaativaan hommaan ei kannata palkata.
Itseäni ei siis niinkään rekrytessä kiinnosta onko arvosanat kolmosta vai viitosta - saati sitten yksittäiset kurssit - mutta keskiarvon olisi hyvä olla vähintään kolmosen tienoilla.
En ole ainoa joka on pärjännyt koulussa huonosti, mutta töissä loistavasti. Lisäksi nyt aikuisiällä opiskellessa olen oppinut omat tekniikat. Koulussa sanottiin miten pitää opiskella, eikä se tyyli alleviivauksineen sopinut minulle lainkaan. Minun pitää saada lukea kokonaisuuksia keskittyen, ilman että jään miettimään mikä asia on jotenkin tärkeä. Arvosanani ovat olleet ihan toista luokkaa, kun opiskelen omalla tavallani enkä kuten 80-luvulla KÄSKETTIIN.
Lisäys. Satuin samalle työpaikalle erään entisen koulukaverini kanssa. Hänellä arvosanat lähes kaikesta 5. Surkea työntekijä, täysin kyvytön omaan ajatteluun, asiakaspalvelijana paljon valituksia, työkavereille veemäinen ja syytti aina muita kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
"Tunnollisuus" on toki hyvä ominaisuus monessa, mutta sitä(kin) on erittäin vaikea arvioida haastattelussa. Ehkä helpoin tapa olisi pyytää viiskymppiseltäkin ne koulutodistukset (lukio + korkeakoulu). Vaikka tämä tyhmältä saattaa tuntuakin, niin jos tuo lähes vuosikymmenen opintoputki on menty rimaa hipoen läpi, niin ihminen ei ole tunnollinen ja tunnollisuutta vaativaan hommaan ei kannata palkata.
Itseäni ei siis niinkään rekrytessä kiinnosta onko arvosanat kolmosta vai viitosta - saati sitten yksittäiset kurssit - mutta keskiarvon olisi hyvä olla vähintään kolmosen tienoilla.
Mun yo-todistus on CACCA, maisteriksi valmistuin 15 v kirjoilla olon jälkeen, sen ohessa opiskelin toisen maisterin ja nyt teen väitöskirjaa.
Eli olen todennäköisesti sinua koulutetumpi ja määrätietoisempi, luultavasti myös sinua tunnollisempi sekä persoonapiirteenä (BIG5) että työntekijänä.
Et ole pätevä tekemään noita johtopäätöksiä, joita haluat liian vähillä tiedoillta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:
Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.
Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?
No, jos on mistä valita, otan tietenkin sen jolla on sekä tutkinto että muuta näyttöä kuin sen, jolla on pelkkä tutkinto.
Moni työ vaatii juuri sitä tylsää pohjatyötä ennen kuin pääsee käyttämään aivoja. Teen paljon työtä data-analyysin kanssa ja ajasta iso osa menee datan saamiseksi oikeaan muotoon ja vasta kun se on tehty niin pääsee käyttämään aivoja.
Ai jaa! Enpä tullut tuota ajatelleeksi! Olin luullut että tietokantoen avulla pystyy siirtämään dataa sovelluksista toiseen, mutta atk-tallentaminen onkin siis vielä tätä päivää!