En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Näissä samoissa työnhakuvinkeissä ohjeistetaan kertomaan saavutuksista tyyliin: "onnistuin nostamaan yrityksen vuoden myynnin kaksinkertaiseksi siitä mitä se oli ennen".

No entä jos on ihan vaan tavallinen myyjä, joka ei ole nostanut myyntiä sen enempää kuin ne muutkaan? Ja vaikka olisikin joku superhypermyyjä, niin mitä väliä on tuollaisella myyntitaitojen mainostuksella, kun eihän tuollaista voi todistaa?

Erittäin usein sillä ei edes ole mitään käytännön merkitystä, vaikka olisit miten tehokas, paras, luova ja täynnä kehitysideoita. Työnantaja tai esimies saattaa olla se jarru, jotta mikään työpaikalla ei voi tehostua tai kehittyä, tai työ itsessään on sellainen, että sen voi tehdä hyvin tai huonosti mutta siinä ei ole sinänsä mitään muita vaihtoehtoja kuin suorittaa työ koska työ on suorittavaa työtä.

On se väsyttävää, kun aina pitäisi olla super. Pitäisi olla parempi kuin työkaverit. Pitäisi olla monilahjakkuus. Pitäisi kilpailla siitä, kuka suoriutuu nopeiden, on sosiaalisin, on eniten verkkoja vesissä, kuka on se ykkönen. Se ei riitä, että teet työsi hyvin, kun aina Pitäisi Olla Parempi. Eikä se työ kuitenkaan anna takaisin kuin säälittävän summan, jolla et saa kerrytettyä edes omaisuutta, vaan elät kädestä suuhun etkä jaksa harrastaa mitään tai elää muuta elämää kuin tehdä ruoat töiden jälkeen ja romahtaa sohvalle. Ja jos oikeasti olisit innovatiivinen ihminen joka haluaa parantaa työn varsinaista tulosta tai helpottaa jollain lailla työn tekemistä (sen sijaan että vaan pöhisisi ja olisi suuna päänä tekevinään), viimeistään esimies torppaa kaikki ideat eikä mikään muutu paremmaksi (tai joskus se esimies varastaa parhaat ehdotukset ja esittää ominaan).

Pitää vaan olla niin helvetin Super mutta mitään oikeita kehitysideoita ei huomioida. Vähän kuin paras työntekijä olisi se, joka joko A jaksaa vetää perässään satakiloisen kivenmurikan ylämäkeen ja on siten helvetinmoinen työnsankari tai B on se joka juoksee gramman pikkukivi taskussaan sinne tänne hölpöttäen ja kiirettään huudellen, mutta ei koskaan saa edes sitä pikkukiveä mäen päälle. Ketään ei kiinnosta se työntekijä, joka yrittää ehdottaa että mitäpä jos käytettäs kärryjä niiden kivien kuljettamiseen. Ei, ei käy kun käsin näitä on aina raahattu, se on paras keino ja katso nyt miten paljon tuo työntekijä B koko ajan ahkerana tekee kaikkea se pirun pikkukivi taskussaan ja A voi hyvällä omalla tunnolla olla sankari pitkällä sairaslomallaan, koska sittenhän sitä saa hypätä oravanpyörästä pois ja ottaa aikalisän, kun on saanut vähintään toisen tai kolmannen burnoutin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma työelämä jo takana.

Ei olisi mitään mahdollisuutta saada työpaikkaa tällä nykyvaatimustasolla,

nyt jäisin ikityöttömäksi.

Nyt pitää olla introvertti, pomon nuolija,

himoextremeurheilija, kovaääninen pyrkyri.

Tutkintotodistus ei ole niinkään merkitsevä.

Tutkintotodistuksella ei kovin suurta painoarvoa kuulu ollakaan, vaikka julkisella sektorilla se onkin edelleen likipitäen ainoa asia jolla on merkitystä. Sen sijaan se, jos on toiminut edes jossakin yrityksessä vaativissa tehtävissä pidemmän ajan, pitäisi riittää todistamaan, että pystyy kyllä toimimaan muissakin vaativissa tehtävissä.

Parin vuoden välein työtehtäviä vaihtavat on oma lukunsa. Vaativissa tehtävissä toimiminenei tarkoita sitä, että olisi hoitanut ne tehtävät hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Mun kokemukseni mukaan esimiesroolit ovat palkintorooleja. Koska olet ollut täällä x vuotta töissä tai koska olet noin hyvä tyyppi, nostetaan sinut nyt esimieheksi.

Ja jälki on ihan karmeaa.

Ei se niin monessa paikassa mene. Päin vastoin, monet kokeneet kokevat itsensä tulleen syrjäytetyiksi, kun uudemmat/nuoremmat ovat valittu esimiehiksi. Joka tapauksessa työnantajalta olisi typerää valita esimieheksi joku siihen tehtävään sopimaton, koska se vaikuttaa kaikkiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että usein huonokäytöksinen narsisti saa työnantajan näkökulmasta paljon aikaan ennen kuin työntekijät sisuuntuvat ja istuvat sen ulos. Toinen ongelmallinen esimiestyyppi on kokenut asiantuntija, joka valitaan esimieheksi juurikin osaamisen vuoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi hyvä esimies. Uskon kyllä, että 99% yrityksistä yrittää valita esimieheksi siihen tehtävään sillä hetkellä parhaiten sopivan henkilön, vaikka alaisista ei aina siltä näyttäisikään. Maailman kuitenkin näyttää erilaiselta, kun sitä tarkastellaan ylhäältä päin.

Kukkokiekuuuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Noin 10v sitten minulta kysyttiin työhaastattelussa että olenko ollut missään luottamustoimissa ja sanoin että en ole mutta yritystä olen pyörittänyt, toiselle ihmiselle siis. Kyllä näitä ainakin kysytään jos hakee paikkaa jostain missä on vastuussa koko puljusta tai sen osasta. Haluavat myös noilla kysymyksillä testata onko luotettava, vastuunkantaja ja rehellinen.

Sitähän sitä varmaan halutaan. Mutta silti usein mennään metsään. Aika moni vastuuntuntoinen työntekijä ei vapaa-ajalla tee mitään telkkarin katsomista tai arkiaskareita kummempaa. Sen sijaan tiedän useammankin kaiken maailman oppilaskunnissa ja luottamustehtävissä olevaa, joita en todellakaan luokittelisi rehellisiksi tai tunnollisiksi. Se on jännä miten sitä edelleen vaan jaksetaan uskoa, että kivalta kuulostavat asiat ovat aina kultaa, vaikka todellisuudessa se kakku saattaa olla vaan päältä kaunis. Joskus se tylsä peruspirkko vaan olisi luotettavin ja tehokkain työntekijä.

Komppaan tätä! Samoja kokemuksia. Siis todellakin ne hyvän päivän tutut, jotka olivat kaikessa mahdollisessa mukana kerryttämässä titteleitä cv:seen, olivat niitä joita en pitäisi kovin luotettavina. Osa myös suht ilkeitä/kylmiä ihmisinä, opportunisteja. Toki ei voi yleistää. Muutama tuttu, joita pidän todella luotettavana, on toki luottamushommissa, mutta keskittyvät sitten siihen yhteen/kahteen juttuun koko sydämellään. Se on ihan eri asia, kuin nämä opportunistit jotka löytyy joka kissanristijäiskokoonpanoista.

Heh, tämän olen kyllä huomannut! Ihmiset jotka on mukana joka paskassa, ovat usein vain juuri siksi että saavat olla esillä, luoda kontakteja jne. edistääkseen omaa etuaan. Sillä itse asialla ei ole väliä. Ja omia saavutuksia jännästi vedätetään ylöspäin vaikka totuus on toinen. Juuri ne työpaikan limanuljaskat joille ei uskalla lainata viittä euroa, koska pitää epäillä mahtaako palauttaa.

Itse olen introvertti, hoidan hommani töissä hyvin enkä sairastele. Vapaa-ajalla olen perheeni kanssa enkä tee mitään erityistä. Ei näytä cv:ssä hienolta, en osaa viittä kieltä, en ole ollut vaihto-oppilaana vinkuintiassa, en ole ollut kansainvälisissä työtehtävissä. En osaa nuolla persettä. Tämä viimeksi mainittu on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista työelämässä jos aikoo pärjätä.

Työhaastattelussa saa valehdella niin paljon kuin sielu sietää. Onhan työpaikkailmoituksetkin 90%:sti valehdeltua, rehtiä siis molemmin puolin.

Kahden eri amk:n otannalla on tullut huomattua, että opiskelijajärjestöissä / hallituksessa istuvat ovat koulutusalallaan (ammatillisesti) pääasiassa alempaa keskitasoa. Ja miten se voisi toisin ollakaan, aikansa kuluessa pääasiassa erinäisten opiskelijatapahtumien ja muiden kissanristiäisten järjestämiseen, itse opintojen venyessä samaan aikaan vuosilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Näissä samoissa työnhakuvinkeissä ohjeistetaan kertomaan saavutuksista tyyliin: "onnistuin nostamaan yrityksen vuoden myynnin kaksinkertaiseksi siitä mitä se oli ennen".

No entä jos on ihan vaan tavallinen myyjä, joka ei ole nostanut myyntiä sen enempää kuin ne muutkaan? Ja vaikka olisikin joku superhypermyyjä, niin mitä väliä on tuollaisella myyntitaitojen mainostuksella, kun eihän tuollaista voi todistaa?

Erittäin usein sillä ei edes ole mitään käytännön merkitystä, vaikka olisit miten tehokas, paras, luova ja täynnä kehitysideoita. Työnantaja tai esimies saattaa olla se jarru, jotta mikään työpaikalla ei voi tehostua tai kehittyä, tai työ itsessään on sellainen, että sen voi tehdä hyvin tai huonosti mutta siinä ei ole sinänsä mitään muita vaihtoehtoja kuin suorittaa työ koska työ on suorittavaa työtä.

On se väsyttävää, kun aina pitäisi olla super. Pitäisi olla parempi kuin työkaverit. Pitäisi olla monilahjakkuus. Pitäisi kilpailla siitä, kuka suoriutuu nopeiden, on sosiaalisin, on eniten verkkoja vesissä, kuka on se ykkönen. Se ei riitä, että teet työsi hyvin, kun aina Pitäisi Olla Parempi. Eikä se työ kuitenkaan anna takaisin kuin säälittävän summan, jolla et saa kerrytettyä edes omaisuutta, vaan elät kädestä suuhun etkä jaksa harrastaa mitään tai elää muuta elämää kuin tehdä ruoat töiden jälkeen ja romahtaa sohvalle. Ja jos oikeasti olisit innovatiivinen ihminen joka haluaa parantaa työn varsinaista tulosta tai helpottaa jollain lailla työn tekemistä (sen sijaan että vaan pöhisisi ja olisi suuna päänä tekevinään), viimeistään esimies torppaa kaikki ideat eikä mikään muutu paremmaksi (tai joskus se esimies varastaa parhaat ehdotukset ja esittää ominaan).

Pitää vaan olla niin helvetin Super mutta mitään oikeita kehitysideoita ei huomioida. Vähän kuin paras työntekijä olisi se, joka joko A jaksaa vetää perässään satakiloisen kivenmurikan ylämäkeen ja on siten helvetinmoinen työnsankari tai B on se joka juoksee gramman pikkukivi taskussaan sinne tänne hölpöttäen ja kiirettään huudellen, mutta ei koskaan saa edes sitä pikkukiveä mäen päälle. Ketään ei kiinnosta se työntekijä, joka yrittää ehdottaa että mitäpä jos käytettäs kärryjä niiden kivien kuljettamiseen. Ei, ei käy kun käsin näitä on aina raahattu, se on paras keino ja katso nyt miten paljon tuo työntekijä B koko ajan ahkerana tekee kaikkea se pirun pikkukivi taskussaan ja A voi hyvällä omalla tunnolla olla sankari pitkällä sairaslomallaan, koska sittenhän sitä saa hypätä oravanpyörästä pois ja ottaa aikalisän, kun on saanut vähintään toisen tai kolmannen burnoutin.

Ihan vinkkinä paras tapa edetä uralla on saada esimies näyttämään hyvältä. Se kyllä tunnistaa sen ja auttaa myöhemmin sinua saamaan parempia paikkoja, koska uskoo silloinkin sinun saavat hänet näyttämään hyvältä ja luottaa sinuun. Niin minä olen aina tehnyt, ollut lojaalinen ja tehnyt esimiehen puolesta asioita, jotta ne olisivat oikein tehtyjä enkä ole kritisoinut esimiestä hänen esimiehilleen, vaikka joskus olisi siihenkin ollut aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Ymmärrän tuon haasteen. Ei kysymys oikeastaan ole pyrkyryydestä ja tehtävästä riippuen vaihtoehtoja esimiestehtävään siirtymiseksi on muutamia. Yleensä toisesta yrityksestä esimiestyötä hakiessa on tärkeää, että esimieskokemusta on aiemmalta ajalta. Sillä on myös merkitystä onko se niin sanottua blue collar vai white collar esimiestyötä, ne nimittäin poikkeavat toisistaan melkoisesti. Suosittelen yrittämään samassa yrityksessä vaikka vähän alemmalle tasolle esimieheksi pääsyä, jotta saa kokemusta. Toinen vaihtoehto on aloittaa hyvin pienestä tiimistä. Minun kokemuksen mukaan yritykset antavat usein mahdollisuuden, jos tuo halukkuutensa selkeästi esiin ja jos työnantaja on arvioinut suorituksen ja potentiaalin riittävän korkeiksi sekä sopivuuden esimieheksi. Yleensä esimiestyö tärkein mittari ovat eurot ja laatu. Eli jos osoittaa kykenevänsä ajamaan läpi tuottavuutta parantavia säästöhankkeita asiantuntijana, niin silloin on jo hyvällä matkalla kohti esimiesasemaa. Toinen mahdollinen tapa on antaa hyviä ideoita.

Ah, Mikä ihana ajatus siitä, että saa esimiestyötä tai tiiminvetäjän paikan vaan kun osoittaa kiinnostusta :D. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. Ehkä jossain näin voi ollakin. Itse olen organisaatiossa, jossa on tuhansia työntekijöitä. Viime vuosina on vähennetty nimen omaan sitä väliportaan esimiehistöä, ja ne jäljelle jääneet pitävät palleistaan kiinni verissä päin. Olen sivusta seurannut miten useampikin työntekijä on savustettu ulos sen jälkeen, kun ovat menneet esittämään jonkinlaisia ylenemistoiveita tai halua lisävastuuseen.

Toki vastuuta eri tehtävistä delegoidaan koko ajan alaspäin, mutta niin ettei se näy virallisesti missään. Paitsi että perustyöntekijöillä on koko ajan enemmän vastuuta ilman että olisi minkään valtakunnan titteleitä tai palkanlisiä.

Eikä tämä organisaatio ole suinkaan ainut missä vastaavaa olen nähnyt.

Minuthan tullaan savustanaan ulos viimeistään parin vuoden päästä, kun esimiehelle selviää että koko ajan jatkokoulutan itseäni enkä aio jäädä paikoilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Ymmärrän tuon haasteen. Ei kysymys oikeastaan ole pyrkyryydestä ja tehtävästä riippuen vaihtoehtoja esimiestehtävään siirtymiseksi on muutamia. Yleensä toisesta yrityksestä esimiestyötä hakiessa on tärkeää, että esimieskokemusta on aiemmalta ajalta. Sillä on myös merkitystä onko se niin sanottua blue collar vai white collar esimiestyötä, ne nimittäin poikkeavat toisistaan melkoisesti. Suosittelen yrittämään samassa yrityksessä vaikka vähän alemmalle tasolle esimieheksi pääsyä, jotta saa kokemusta. Toinen vaihtoehto on aloittaa hyvin pienestä tiimistä. Minun kokemuksen mukaan yritykset antavat usein mahdollisuuden, jos tuo halukkuutensa selkeästi esiin ja jos työnantaja on arvioinut suorituksen ja potentiaalin riittävän korkeiksi sekä sopivuuden esimieheksi. Yleensä esimiestyö tärkein mittari ovat eurot ja laatu. Eli jos osoittaa kykenevänsä ajamaan läpi tuottavuutta parantavia säästöhankkeita asiantuntijana, niin silloin on jo hyvällä matkalla kohti esimiesasemaa. Toinen mahdollinen tapa on antaa hyviä ideoita.

Ah, Mikä ihana ajatus siitä, että saa esimiestyötä tai tiiminvetäjän paikan vaan kun osoittaa kiinnostusta :D. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. Ehkä jossain näin voi ollakin. Itse olen organisaatiossa, jossa on tuhansia työntekijöitä. Viime vuosina on vähennetty nimen omaan sitä väliportaan esimiehistöä, ja ne jäljelle jääneet pitävät palleistaan kiinni verissä päin. Olen sivusta seurannut miten useampikin työntekijä on savustettu ulos sen jälkeen, kun ovat menneet esittämään jonkinlaisia ylenemistoiveita tai halua lisävastuuseen.

Toki vastuuta eri tehtävistä delegoidaan koko ajan alaspäin, mutta niin ettei se näy virallisesti missään. Paitsi että perustyöntekijöillä on koko ajan enemmän vastuuta ilman että olisi minkään valtakunnan titteleitä tai palkanlisiä.

Eikä tämä organisaatio ole suinkaan ainut missä vastaavaa olen nähnyt.

Minuthan tullaan savustanaan ulos viimeistään parin vuoden päästä, kun esimiehelle selviää että koko ajan jatkokoulutan itseäni enkä aio jäädä paikoilleni.

Vaikea tuota on uskoa, mutta jos niin on, niin kannattaisi jo lähteä.. Kyllä kaikki järkevät yritykset haluvat keskustella alaisten kanssa ja tekevät vuosittain suoritus- ja potentiaaliarviot. Niistä keskustelemalla pääsee yleensä kiinni siitä miten työnantaja sinut näkee. Ja oma käytös vaikuttaa paljon, ensin tulokset ja sitten vasta keskustelut. Ei myöskään pidä vaatia vaan keskustella. Vaatimalla saa vain hankalan ihmisen maineen ja sellaisia usein savustetaan. Minä olen sanonut useammallekin asiantuntijalle, että sinusta ei minun arvion mukaan ole esimieheksi ennen kuin nämä ja nämä asiat ovat muuttuneet. Yleensä se liittyy hankalaan/ailahtelevaan persoonaan, halukkuuteen ottaa hankalia asioita eteen tai asenteeseen työnantajasta ja/tai jatkuvaan valittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Ymmärrän tuon haasteen. Ei kysymys oikeastaan ole pyrkyryydestä ja tehtävästä riippuen vaihtoehtoja esimiestehtävään siirtymiseksi on muutamia. Yleensä toisesta yrityksestä esimiestyötä hakiessa on tärkeää, että esimieskokemusta on aiemmalta ajalta. Sillä on myös merkitystä onko se niin sanottua blue collar vai white collar esimiestyötä, ne nimittäin poikkeavat toisistaan melkoisesti. Suosittelen yrittämään samassa yrityksessä vaikka vähän alemmalle tasolle esimieheksi pääsyä, jotta saa kokemusta. Toinen vaihtoehto on aloittaa hyvin pienestä tiimistä. Minun kokemuksen mukaan yritykset antavat usein mahdollisuuden, jos tuo halukkuutensa selkeästi esiin ja jos työnantaja on arvioinut suorituksen ja potentiaalin riittävän korkeiksi sekä sopivuuden esimieheksi. Yleensä esimiestyö tärkein mittari ovat eurot ja laatu. Eli jos osoittaa kykenevänsä ajamaan läpi tuottavuutta parantavia säästöhankkeita asiantuntijana, niin silloin on jo hyvällä matkalla kohti esimiesasemaa. Toinen mahdollinen tapa on antaa hyviä ideoita.

Ah, Mikä ihana ajatus siitä, että saa esimiestyötä tai tiiminvetäjän paikan vaan kun osoittaa kiinnostusta :D. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. Ehkä jossain näin voi ollakin. Itse olen organisaatiossa, jossa on tuhansia työntekijöitä. Viime vuosina on vähennetty nimen omaan sitä väliportaan esimiehistöä, ja ne jäljelle jääneet pitävät palleistaan kiinni verissä päin. Olen sivusta seurannut miten useampikin työntekijä on savustettu ulos sen jälkeen, kun ovat menneet esittämään jonkinlaisia ylenemistoiveita tai halua lisävastuuseen.

Toki vastuuta eri tehtävistä delegoidaan koko ajan alaspäin, mutta niin ettei se näy virallisesti missään. Paitsi että perustyöntekijöillä on koko ajan enemmän vastuuta ilman että olisi minkään valtakunnan titteleitä tai palkanlisiä.

Eikä tämä organisaatio ole suinkaan ainut missä vastaavaa olen nähnyt.

Minuthan tullaan savustanaan ulos viimeistään parin vuoden päästä, kun esimiehelle selviää että koko ajan jatkokoulutan itseäni enkä aio jäädä paikoilleni.

Vaikea tuota on uskoa, mutta jos niin on, niin kannattaisi jo lähteä.. Kyllä kaikki järkevät yritykset haluvat keskustella alaisten kanssa ja tekevät vuosittain suoritus- ja potentiaaliarviot. Niistä keskustelemalla pääsee yleensä kiinni siitä miten työnantaja sinut näkee. Ja oma käytös vaikuttaa paljon, ensin tulokset ja sitten vasta keskustelut. Ei myöskään pidä vaatia vaan keskustella. Vaatimalla saa vain hankalan ihmisen maineen ja sellaisia usein savustetaan. Minä olen sanonut useammallekin asiantuntijalle, että sinusta ei minun arvion mukaan ole esimieheksi ennen kuin nämä ja nämä asiat ovat muuttuneet. Yleensä se liittyy hankalaan/ailahtelevaan persoonaan, halukkuuteen ottaa hankalia asioita eteen tai asenteeseen työnantajasta ja/tai jatkuvaan valittamiseen.

Vaikea uskoa? Taidat elää ihan eri todellisuudessa. Jos yrityksen tavoitteissa on vähentää väliportaan hallintoa vähintään 25 % niin miten ihmeessä luulet että "yritys mielellään keskustelee ja tekee ylimääräisiä ylennyksiä (riippumatta siitä kuinka suorittava potentiaali on). " Tietysti sitä vaatimalla ja keskustelemalla on eri vaikutus, mutta siitä ei edes ole kyse.

Ja niin olenko lähdössä? Mitäpä luulet, miksi tässä lisäkouluttaudutaan. Harmillista vain on, että maalaamastasi ruusuisesta kuvasta huolimatta tämä ei todellakaan ole ainut yritys, jossa vastaavaa ilmiötä on nähtävissä. Ulossavustettavat ei todellakaan aina ole niitä sinun kuvailemiasi hankalia työntekijöitä (itse asiassa jos historiaa miettii niin liian usein ne parhaat työntekijät lähtee). Asenteestasi jotenkin tulee läpi, että joko itse suosit niitä kuuluisia mielistelijäitä tai sitten elät muuten ihan eri kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Ymmärrän tuon haasteen. Ei kysymys oikeastaan ole pyrkyryydestä ja tehtävästä riippuen vaihtoehtoja esimiestehtävään siirtymiseksi on muutamia. Yleensä toisesta yrityksestä esimiestyötä hakiessa on tärkeää, että esimieskokemusta on aiemmalta ajalta. Sillä on myös merkitystä onko se niin sanottua blue collar vai white collar esimiestyötä, ne nimittäin poikkeavat toisistaan melkoisesti. Suosittelen yrittämään samassa yrityksessä vaikka vähän alemmalle tasolle esimieheksi pääsyä, jotta saa kokemusta. Toinen vaihtoehto on aloittaa hyvin pienestä tiimistä. Minun kokemuksen mukaan yritykset antavat usein mahdollisuuden, jos tuo halukkuutensa selkeästi esiin ja jos työnantaja on arvioinut suorituksen ja potentiaalin riittävän korkeiksi sekä sopivuuden esimieheksi. Yleensä esimiestyö tärkein mittari ovat eurot ja laatu. Eli jos osoittaa kykenevänsä ajamaan läpi tuottavuutta parantavia säästöhankkeita asiantuntijana, niin silloin on jo hyvällä matkalla kohti esimiesasemaa. Toinen mahdollinen tapa on antaa hyviä ideoita.

Ah, Mikä ihana ajatus siitä, että saa esimiestyötä tai tiiminvetäjän paikan vaan kun osoittaa kiinnostusta :D. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. Ehkä jossain näin voi ollakin. Itse olen organisaatiossa, jossa on tuhansia työntekijöitä. Viime vuosina on vähennetty nimen omaan sitä väliportaan esimiehistöä, ja ne jäljelle jääneet pitävät palleistaan kiinni verissä päin. Olen sivusta seurannut miten useampikin työntekijä on savustettu ulos sen jälkeen, kun ovat menneet esittämään jonkinlaisia ylenemistoiveita tai halua lisävastuuseen.

Toki vastuuta eri tehtävistä delegoidaan koko ajan alaspäin, mutta niin ettei se näy virallisesti missään. Paitsi että perustyöntekijöillä on koko ajan enemmän vastuuta ilman että olisi minkään valtakunnan titteleitä tai palkanlisiä.

Eikä tämä organisaatio ole suinkaan ainut missä vastaavaa olen nähnyt.

Minuthan tullaan savustanaan ulos viimeistään parin vuoden päästä, kun esimiehelle selviää että koko ajan jatkokoulutan itseäni enkä aio jäädä paikoilleni.

Vaikea tuota on uskoa, mutta jos niin on, niin kannattaisi jo lähteä.. Kyllä kaikki järkevät yritykset haluvat keskustella alaisten kanssa ja tekevät vuosittain suoritus- ja potentiaaliarviot. Niistä keskustelemalla pääsee yleensä kiinni siitä miten työnantaja sinut näkee. Ja oma käytös vaikuttaa paljon, ensin tulokset ja sitten vasta keskustelut. Ei myöskään pidä vaatia vaan keskustella. Vaatimalla saa vain hankalan ihmisen maineen ja sellaisia usein savustetaan. Minä olen sanonut useammallekin asiantuntijalle, että sinusta ei minun arvion mukaan ole esimieheksi ennen kuin nämä ja nämä asiat ovat muuttuneet. Yleensä se liittyy hankalaan/ailahtelevaan persoonaan, halukkuuteen ottaa hankalia asioita eteen tai asenteeseen työnantajasta ja/tai jatkuvaan valittamiseen.

Vaikea uskoa? Taidat elää ihan eri todellisuudessa. Jos yrityksen tavoitteissa on vähentää väliportaan hallintoa vähintään 25 % niin miten ihmeessä luulet että "yritys mielellään keskustelee ja tekee ylimääräisiä ylennyksiä (riippumatta siitä kuinka suorittava potentiaali on). " Tietysti sitä vaatimalla ja keskustelemalla on eri vaikutus, mutta siitä ei edes ole kyse.

Ja niin olenko lähdössä? Mitäpä luulet, miksi tässä lisäkouluttaudutaan. Harmillista vain on, että maalaamastasi ruusuisesta kuvasta huolimatta tämä ei todellakaan ole ainut yritys, jossa vastaavaa ilmiötä on nähtävissä. Ulossavustettavat ei todellakaan aina ole niitä sinun kuvailemiasi hankalia työntekijöitä (itse asiassa jos historiaa miettii niin liian usein ne parhaat työntekijät lähtee). Asenteestasi jotenkin tulee läpi, että joko itse suosit niitä kuuluisia mielistelijäitä tai sitten elät muuten ihan eri kuplassa.

Alkaa hahmottumaan tuo tilanne. 25% vähennys on ihan tuttua kauraa, niitä olen itsekin tehnyt ja vielä huomattavasti suurempiakin. Toki uudelleensijoitus- ja takaisinottovelvollisuus usein luo tilanteesta sellaisen, että juuri siinä hetkessä voi olla vaikeaa uusia tehtäviä tarjota. Se ei kuitenkaan estä suunnittelemasta uraa eteenpäin yhdessä esimiehen kanssa, eikä muutenkaan kokonaan estä uusien paikkojen syntymistä. Usein suuriin vähennyksiin liittyy myös se, että moni lähtee vapaaehtoisesti, koska uudet tehtävät eivät kiinnosta tai joutuu ottamaan vastaan tehtävän, joka ei tunnu mieluisalta. Jos henkilö lähtee vapaaehtoisesti, niin sen tilalle voidaan sisäisellä siirrolla kyllä ottaa henkilö. Kysymys vaan kuuluu, että näkeekö työnantaja sinussa esimiespotentiaalia vai ei? Oletko kysynyt, se voisi olla fiksumpaa kuin oletatkaan. Ja en ole perseennuolija, oikeastaan päin vastoin ja puhun hyvin suoraan. On erijuttu missä suun avaan, en henkilöstön edessä vaan suljettujen ovin takan johtoryhmissä. Ja niissä odotusarvo onkin, että mielipiteistä keskustellaan. Harva kaipaa johtoryhmiin joojoo henkilöitä, mutta niissäkin pitää olla ratkaisukeskeinen pelkän valittamisen sijaan. Olen vain aina tehnyt suuria säästöjä ja parantanut toiminnan tasoa, sillä pääsee parhaiten eteenpäin..

Päivät ovat myös olleet pitkiä ilman mitään ylityökorvauksia. Kesälomia on jäänyt pitämättä tai ne ovat siirtyneet marraskuulle, mutta en ole valittanut..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Mun kokemukseni mukaan esimiesroolit ovat palkintorooleja. Koska olet ollut täällä x vuotta töissä tai koska olet noin hyvä tyyppi, nostetaan sinut nyt esimieheksi.

Ja jälki on ihan karmeaa.

Mun kokemus on se, että parhaiten etenee kun on ruskea kieli ja pomon kanssa väleissä. Osaaminen on täysin toissijaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.

Työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on pelkkää teatteria, on vaan opeteltava ulkoa tietyt vuorosanat ja esitettävä ne. Missään tapauksessa ei pidä olla oma itsensä ellei satu olemaan sosiaalinen perhonen, millään muilla ominaisuuksilla ei tunnu olevan merkitystä. Jotenkin olen kuvitellut, että työnantajat haluaisivat hyvän työntekijän eikä hyvää ja rentoa tyyppiä kahvihuoneeseen höpöttämään, mutta olen kai jäänyt johonkin menneisyyteen ajatusteni kanssa.

(Olen muuten saanut työharjoitteluarvosteluun miinuksen siitä, etten osallistunut riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin.)

Ap

Hei, mulla myös tuosta kahvipöytäasiasta. Kyseessä psykiatrinen hoitaja joka ei pitänyt siitä että en istunut joka, korostan joka potilaan välissä kahvilla vaan luin välillä mieluummin seuraavan potilaan tietoja. Lisäksi huvitti kun aikuiselta työelämässä olleelta ihmiseltä eli minulta kysyttiin kuin lapselta että onko sulle ennen sanottu tästä... Muutenkin palaute tuli aina viikon päästä passiivis-aggressiivisesti.

Onko kahvipöytäsosiaalisuus jotain erityisesti hoiva-alaan liittyvää? Koska muistin näitä lukiessani lyhyen pestin nuoruudesta. Kyse oli sairaalasta ja kun en osallistunut kahvitteluun, pystyin lukemaan silmienpyörittelystä, tuhahduksista ja äkäisistä ilmeistä, että se ei ollut hyvä juttu. Sehän ei toki vaikuttanut työni tuloksiin mitenkään, siellä ei jaettu työhön liittyvää tietoa tms.

Kesätyökokemusteni mukaan raksalla ton vastine oli ainakin reilu 10 v. sitten muutama tupakkatauko aina kahvi/ruokataukojen välissä. En polta, joten jatkoin hommiani äijien lähtiessä tupakalle. Aika pian lähettivät toisen kesätyöläisen sanomaan, että tuu nyt kuitenkin tauolle, vaikka et poltakaan:'D

Tulee mieleen nokian 'innovatiivinen tiimityö' joka loppujen lopuksi oli perus liukuhihnatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Ymmärrän tuon haasteen. Ei kysymys oikeastaan ole pyrkyryydestä ja tehtävästä riippuen vaihtoehtoja esimiestehtävään siirtymiseksi on muutamia. Yleensä toisesta yrityksestä esimiestyötä hakiessa on tärkeää, että esimieskokemusta on aiemmalta ajalta. Sillä on myös merkitystä onko se niin sanottua blue collar vai white collar esimiestyötä, ne nimittäin poikkeavat toisistaan melkoisesti. Suosittelen yrittämään samassa yrityksessä vaikka vähän alemmalle tasolle esimieheksi pääsyä, jotta saa kokemusta. Toinen vaihtoehto on aloittaa hyvin pienestä tiimistä. Minun kokemuksen mukaan yritykset antavat usein mahdollisuuden, jos tuo halukkuutensa selkeästi esiin ja jos työnantaja on arvioinut suorituksen ja potentiaalin riittävän korkeiksi sekä sopivuuden esimieheksi. Yleensä esimiestyö tärkein mittari ovat eurot ja laatu. Eli jos osoittaa kykenevänsä ajamaan läpi tuottavuutta parantavia säästöhankkeita asiantuntijana, niin silloin on jo hyvällä matkalla kohti esimiesasemaa. Toinen mahdollinen tapa on antaa hyviä ideoita.

Ah, Mikä ihana ajatus siitä, että saa esimiestyötä tai tiiminvetäjän paikan vaan kun osoittaa kiinnostusta :D. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. Ehkä jossain näin voi ollakin. Itse olen organisaatiossa, jossa on tuhansia työntekijöitä. Viime vuosina on vähennetty nimen omaan sitä väliportaan esimiehistöä, ja ne jäljelle jääneet pitävät palleistaan kiinni verissä päin. Olen sivusta seurannut miten useampikin työntekijä on savustettu ulos sen jälkeen, kun ovat menneet esittämään jonkinlaisia ylenemistoiveita tai halua lisävastuuseen.

Toki vastuuta eri tehtävistä delegoidaan koko ajan alaspäin, mutta niin ettei se näy virallisesti missään. Paitsi että perustyöntekijöillä on koko ajan enemmän vastuuta ilman että olisi minkään valtakunnan titteleitä tai palkanlisiä.

Eikä tämä organisaatio ole suinkaan ainut missä vastaavaa olen nähnyt.

Minuthan tullaan savustanaan ulos viimeistään parin vuoden päästä, kun esimiehelle selviää että koko ajan jatkokoulutan itseäni enkä aio jäädä paikoilleni.

Vaikea tuota on uskoa, mutta jos niin on, niin kannattaisi jo lähteä.. Kyllä kaikki järkevät yritykset haluvat keskustella alaisten kanssa ja tekevät vuosittain suoritus- ja potentiaaliarviot. Niistä keskustelemalla pääsee yleensä kiinni siitä miten työnantaja sinut näkee. Ja oma käytös vaikuttaa paljon, ensin tulokset ja sitten vasta keskustelut. Ei myöskään pidä vaatia vaan keskustella. Vaatimalla saa vain hankalan ihmisen maineen ja sellaisia usein savustetaan. Minä olen sanonut useammallekin asiantuntijalle, että sinusta ei minun arvion mukaan ole esimieheksi ennen kuin nämä ja nämä asiat ovat muuttuneet. Yleensä se liittyy hankalaan/ailahtelevaan persoonaan, halukkuuteen ottaa hankalia asioita eteen tai asenteeseen työnantajasta ja/tai jatkuvaan valittamiseen.

Sinun haasteesi vaikuttavat olevan ylimielinen asenne, alentava suhtautuminen muihin ja käskyttävä tapa toimia. Yleensä tuollaisia viestejä kirjoittavat ihmiset ovat myös kovasti taipuvaisia mikromanageeraamiseen, koska eivät luota toisiin. Asiat "on tehty kunnolla" vain silloin, kun ne ovat sinu mielesi mukaan tehdyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma työelämä jo takana.

Ei olisi mitään mahdollisuutta saada työpaikkaa tällä nykyvaatimustasolla,

nyt jäisin ikityöttömäksi.

Nyt pitää olla introvertti, pomon nuolija,

himoextremeurheilija, kovaääninen pyrkyri.

Tutkintotodistus ei ole niinkään merkitsevä.

Tutkintotodistuksella ei kovin suurta painoarvoa kuulu ollakaan, vaikka julkisella sektorilla se onkin edelleen likipitäen ainoa asia jolla on merkitystä. Sen sijaan se, jos on toiminut edes jossakin yrityksessä vaativissa tehtävissä pidemmän ajan, pitäisi riittää todistamaan, että pystyy kyllä toimimaan muissakin vaativissa tehtävissä.

Parin vuoden välein työtehtäviä vaihtavat on oma lukunsa. Vaativissa tehtävissä toimiminenei tarkoita sitä, että olisi hoitanut ne tehtävät hyvin.

Joo, ei voi voittaa vaikka hyppäisi vasemmalle ja sitten oikealle. Jos olet vaihtanut hommia 1-5 vuoden välein; olet työstä toiseen loikkiva sitoutumiskyvytön opportunisti. Jos olet tehnyt hommia 5-30 vuotta samassa firmassa, olet paikallasi kykkivä muumio. Ehkä se maaginen vuosiluku on just se 5 vuotta. Edellisessä lafkassa ne nuorehkot, urallaan etenevät ja kehutut lähtivät aina seuraavaan firmaan tasan 5 vuoden välein. Tästä ei olisi kannattanut edes lyödä vetoa, kun se oli niin varma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Ymmärrän tuon haasteen. Ei kysymys oikeastaan ole pyrkyryydestä ja tehtävästä riippuen vaihtoehtoja esimiestehtävään siirtymiseksi on muutamia. Yleensä toisesta yrityksestä esimiestyötä hakiessa on tärkeää, että esimieskokemusta on aiemmalta ajalta. Sillä on myös merkitystä onko se niin sanottua blue collar vai white collar esimiestyötä, ne nimittäin poikkeavat toisistaan melkoisesti. Suosittelen yrittämään samassa yrityksessä vaikka vähän alemmalle tasolle esimieheksi pääsyä, jotta saa kokemusta. Toinen vaihtoehto on aloittaa hyvin pienestä tiimistä. Minun kokemuksen mukaan yritykset antavat usein mahdollisuuden, jos tuo halukkuutensa selkeästi esiin ja jos työnantaja on arvioinut suorituksen ja potentiaalin riittävän korkeiksi sekä sopivuuden esimieheksi. Yleensä esimiestyö tärkein mittari ovat eurot ja laatu. Eli jos osoittaa kykenevänsä ajamaan läpi tuottavuutta parantavia säästöhankkeita asiantuntijana, niin silloin on jo hyvällä matkalla kohti esimiesasemaa. Toinen mahdollinen tapa on antaa hyviä ideoita.

Ah, Mikä ihana ajatus siitä, että saa esimiestyötä tai tiiminvetäjän paikan vaan kun osoittaa kiinnostusta :D. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. Ehkä jossain näin voi ollakin. Itse olen organisaatiossa, jossa on tuhansia työntekijöitä. Viime vuosina on vähennetty nimen omaan sitä väliportaan esimiehistöä, ja ne jäljelle jääneet pitävät palleistaan kiinni verissä päin. Olen sivusta seurannut miten useampikin työntekijä on savustettu ulos sen jälkeen, kun ovat menneet esittämään jonkinlaisia ylenemistoiveita tai halua lisävastuuseen.

Toki vastuuta eri tehtävistä delegoidaan koko ajan alaspäin, mutta niin ettei se näy virallisesti missään. Paitsi että perustyöntekijöillä on koko ajan enemmän vastuuta ilman että olisi minkään valtakunnan titteleitä tai palkanlisiä.

Eikä tämä organisaatio ole suinkaan ainut missä vastaavaa olen nähnyt.

Minuthan tullaan savustanaan ulos viimeistään parin vuoden päästä, kun esimiehelle selviää että koko ajan jatkokoulutan itseäni enkä aio jäädä paikoilleni.

Vaikea tuota on uskoa, mutta jos niin on, niin kannattaisi jo lähteä.. Kyllä kaikki järkevät yritykset haluvat keskustella alaisten kanssa ja tekevät vuosittain suoritus- ja potentiaaliarviot. Niistä keskustelemalla pääsee yleensä kiinni siitä miten työnantaja sinut näkee. Ja oma käytös vaikuttaa paljon, ensin tulokset ja sitten vasta keskustelut. Ei myöskään pidä vaatia vaan keskustella. Vaatimalla saa vain hankalan ihmisen maineen ja sellaisia usein savustetaan. Minä olen sanonut useammallekin asiantuntijalle, että sinusta ei minun arvion mukaan ole esimieheksi ennen kuin nämä ja nämä asiat ovat muuttuneet. Yleensä se liittyy hankalaan/ailahtelevaan persoonaan, halukkuuteen ottaa hankalia asioita eteen tai asenteeseen työnantajasta ja/tai jatkuvaan valittamiseen.

Vaikea uskoa? Taidat elää ihan eri todellisuudessa. Jos yrityksen tavoitteissa on vähentää väliportaan hallintoa vähintään 25 % niin miten ihmeessä luulet että "yritys mielellään keskustelee ja tekee ylimääräisiä ylennyksiä (riippumatta siitä kuinka suorittava potentiaali on). " Tietysti sitä vaatimalla ja keskustelemalla on eri vaikutus, mutta siitä ei edes ole kyse.

Ja niin olenko lähdössä? Mitäpä luulet, miksi tässä lisäkouluttaudutaan. Harmillista vain on, että maalaamastasi ruusuisesta kuvasta huolimatta tämä ei todellakaan ole ainut yritys, jossa vastaavaa ilmiötä on nähtävissä. Ulossavustettavat ei todellakaan aina ole niitä sinun kuvailemiasi hankalia työntekijöitä (itse asiassa jos historiaa miettii niin liian usein ne parhaat työntekijät lähtee). Asenteestasi jotenkin tulee läpi, että joko itse suosit niitä kuuluisia mielistelijäitä tai sitten elät muuten ihan eri kuplassa.

Alkaa hahmottumaan tuo tilanne. 25% vähennys on ihan tuttua kauraa, niitä olen itsekin tehnyt ja vielä huomattavasti suurempiakin. Toki uudelleensijoitus- ja takaisinottovelvollisuus usein luo tilanteesta sellaisen, että juuri siinä hetkessä voi olla vaikeaa uusia tehtäviä tarjota. Se ei kuitenkaan estä suunnittelemasta uraa eteenpäin yhdessä esimiehen kanssa, eikä muutenkaan kokonaan estä uusien paikkojen syntymistä. Usein suuriin vähennyksiin liittyy myös se, että moni lähtee vapaaehtoisesti, koska uudet tehtävät eivät kiinnosta tai joutuu ottamaan vastaan tehtävän, joka ei tunnu mieluisalta. Jos henkilö lähtee vapaaehtoisesti, niin sen tilalle voidaan sisäisellä siirrolla kyllä ottaa henkilö. Kysymys vaan kuuluu, että näkeekö työnantaja sinussa esimiespotentiaalia vai ei? Oletko kysynyt, se voisi olla fiksumpaa kuin oletatkaan. Ja en ole perseennuolija, oikeastaan päin vastoin ja puhun hyvin suoraan. On erijuttu missä suun avaan, en henkilöstön edessä vaan suljettujen ovin takan johtoryhmissä. Ja niissä odotusarvo onkin, että mielipiteistä keskustellaan. Harva kaipaa johtoryhmiin joojoo henkilöitä, mutta niissäkin pitää olla ratkaisukeskeinen pelkän valittamisen sijaan. Olen vain aina tehnyt suuria säästöjä ja parantanut toiminnan tasoa, sillä pääsee parhaiten eteenpäin..

Päivät ovat myös olleet pitkiä ilman mitään ylityökorvauksia. Kesälomia on jäänyt pitämättä tai ne ovat siirtyneet marraskuulle, mutta en ole valittanut..

En ole tuo jolle vastasit, mutta haluaisin varoittaa sinua. Teet kovasti töitä, pidät töistäsi ja haluat kehittyä. Annat enemmän kuin vaaditaan, joustat omista oikeuksista ja tarpeistasi usein. Jonain päivänä sinä voit joutua poislähtevien joukkoon, eikä kukaan kaipaa sinua. Et sinä ole "osa perhettä", sinä olet korvattava ratas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Ymmärrän tuon haasteen. Ei kysymys oikeastaan ole pyrkyryydestä ja tehtävästä riippuen vaihtoehtoja esimiestehtävään siirtymiseksi on muutamia. Yleensä toisesta yrityksestä esimiestyötä hakiessa on tärkeää, että esimieskokemusta on aiemmalta ajalta. Sillä on myös merkitystä onko se niin sanottua blue collar vai white collar esimiestyötä, ne nimittäin poikkeavat toisistaan melkoisesti. Suosittelen yrittämään samassa yrityksessä vaikka vähän alemmalle tasolle esimieheksi pääsyä, jotta saa kokemusta. Toinen vaihtoehto on aloittaa hyvin pienestä tiimistä. Minun kokemuksen mukaan yritykset antavat usein mahdollisuuden, jos tuo halukkuutensa selkeästi esiin ja jos työnantaja on arvioinut suorituksen ja potentiaalin riittävän korkeiksi sekä sopivuuden esimieheksi. Yleensä esimiestyö tärkein mittari ovat eurot ja laatu. Eli jos osoittaa kykenevänsä ajamaan läpi tuottavuutta parantavia säästöhankkeita asiantuntijana, niin silloin on jo hyvällä matkalla kohti esimiesasemaa. Toinen mahdollinen tapa on antaa hyviä ideoita.

Ah, Mikä ihana ajatus siitä, että saa esimiestyötä tai tiiminvetäjän paikan vaan kun osoittaa kiinnostusta :D. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. Ehkä jossain näin voi ollakin. Itse olen organisaatiossa, jossa on tuhansia työntekijöitä. Viime vuosina on vähennetty nimen omaan sitä väliportaan esimiehistöä, ja ne jäljelle jääneet pitävät palleistaan kiinni verissä päin. Olen sivusta seurannut miten useampikin työntekijä on savustettu ulos sen jälkeen, kun ovat menneet esittämään jonkinlaisia ylenemistoiveita tai halua lisävastuuseen.

Toki vastuuta eri tehtävistä delegoidaan koko ajan alaspäin, mutta niin ettei se näy virallisesti missään. Paitsi että perustyöntekijöillä on koko ajan enemmän vastuuta ilman että olisi minkään valtakunnan titteleitä tai palkanlisiä.

Eikä tämä organisaatio ole suinkaan ainut missä vastaavaa olen nähnyt.

Minuthan tullaan savustanaan ulos viimeistään parin vuoden päästä, kun esimiehelle selviää että koko ajan jatkokoulutan itseäni enkä aio jäädä paikoilleni.

Vaikea tuota on uskoa, mutta jos niin on, niin kannattaisi jo lähteä.. Kyllä kaikki järkevät yritykset haluvat keskustella alaisten kanssa ja tekevät vuosittain suoritus- ja potentiaaliarviot. Niistä keskustelemalla pääsee yleensä kiinni siitä miten työnantaja sinut näkee. Ja oma käytös vaikuttaa paljon, ensin tulokset ja sitten vasta keskustelut. Ei myöskään pidä vaatia vaan keskustella. Vaatimalla saa vain hankalan ihmisen maineen ja sellaisia usein savustetaan. Minä olen sanonut useammallekin asiantuntijalle, että sinusta ei minun arvion mukaan ole esimieheksi ennen kuin nämä ja nämä asiat ovat muuttuneet. Yleensä se liittyy hankalaan/ailahtelevaan persoonaan, halukkuuteen ottaa hankalia asioita eteen tai asenteeseen työnantajasta ja/tai jatkuvaan valittamiseen.

Sinun haasteesi vaikuttavat olevan ylimielinen asenne, alentava suhtautuminen muihin ja käskyttävä tapa toimia. Yleensä tuollaisia viestejä kirjoittavat ihmiset ovat myös kovasti taipuvaisia mikromanageeraamiseen, koska eivät luota toisiin. Asiat "on tehty kunnolla" vain silloin, kun ne ovat sinu mielesi mukaan tehdyt.

En usko, että alaiset minua mikromanageeraajaksi kutsuisivat, esimiesarviot ovat aina tiimistä riippumatta pysyneet 4-5 välillä. Alisuoriutumista en siedä se on totta, mutta avointa keskustelua arvostan ja haluan aidosti, että alaiset kertovat minulle jos olen päättämässä jotain turhaa. Alaiset saavat ihan itse päättää miten he haluavat hommansa hoitaa, kunhan pysytään politiikkojen mukaisissa päätäntärajoissa ja pyrin hoitamaan byrokratian aina niin, ettei alaisten tarvitsisi siihen turtua. Olen myös pyrkinyt siihen, että hyvin suoriutuvat alaiset pääsevät uralla eteenpäin joko minun tiimissä tai jossain muualla. Ymmärrän halun edetä ja suosittelen hyviä eteenpäin ja viimeksi tänään minulle soitti vuosi sitten muualle siirtynyt alainen, joka sanoi kaipaavansa minun tapaa johtaa. Mutta kuten sanottu, tulokset puhuvat puolestaan ja asenne ratkaisee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Ymmärrän tuon haasteen. Ei kysymys oikeastaan ole pyrkyryydestä ja tehtävästä riippuen vaihtoehtoja esimiestehtävään siirtymiseksi on muutamia. Yleensä toisesta yrityksestä esimiestyötä hakiessa on tärkeää, että esimieskokemusta on aiemmalta ajalta. Sillä on myös merkitystä onko se niin sanottua blue collar vai white collar esimiestyötä, ne nimittäin poikkeavat toisistaan melkoisesti. Suosittelen yrittämään samassa yrityksessä vaikka vähän alemmalle tasolle esimieheksi pääsyä, jotta saa kokemusta. Toinen vaihtoehto on aloittaa hyvin pienestä tiimistä. Minun kokemuksen mukaan yritykset antavat usein mahdollisuuden, jos tuo halukkuutensa selkeästi esiin ja jos työnantaja on arvioinut suorituksen ja potentiaalin riittävän korkeiksi sekä sopivuuden esimieheksi. Yleensä esimiestyö tärkein mittari ovat eurot ja laatu. Eli jos osoittaa kykenevänsä ajamaan läpi tuottavuutta parantavia säästöhankkeita asiantuntijana, niin silloin on jo hyvällä matkalla kohti esimiesasemaa. Toinen mahdollinen tapa on antaa hyviä ideoita.

Ah, Mikä ihana ajatus siitä, että saa esimiestyötä tai tiiminvetäjän paikan vaan kun osoittaa kiinnostusta :D. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. Ehkä jossain näin voi ollakin. Itse olen organisaatiossa, jossa on tuhansia työntekijöitä. Viime vuosina on vähennetty nimen omaan sitä väliportaan esimiehistöä, ja ne jäljelle jääneet pitävät palleistaan kiinni verissä päin. Olen sivusta seurannut miten useampikin työntekijä on savustettu ulos sen jälkeen, kun ovat menneet esittämään jonkinlaisia ylenemistoiveita tai halua lisävastuuseen.

Toki vastuuta eri tehtävistä delegoidaan koko ajan alaspäin, mutta niin ettei se näy virallisesti missään. Paitsi että perustyöntekijöillä on koko ajan enemmän vastuuta ilman että olisi minkään valtakunnan titteleitä tai palkanlisiä.

Eikä tämä organisaatio ole suinkaan ainut missä vastaavaa olen nähnyt.

Minuthan tullaan savustanaan ulos viimeistään parin vuoden päästä, kun esimiehelle selviää että koko ajan jatkokoulutan itseäni enkä aio jäädä paikoilleni.

Vaikea tuota on uskoa, mutta jos niin on, niin kannattaisi jo lähteä.. Kyllä kaikki järkevät yritykset haluvat keskustella alaisten kanssa ja tekevät vuosittain suoritus- ja potentiaaliarviot. Niistä keskustelemalla pääsee yleensä kiinni siitä miten työnantaja sinut näkee. Ja oma käytös vaikuttaa paljon, ensin tulokset ja sitten vasta keskustelut. Ei myöskään pidä vaatia vaan keskustella. Vaatimalla saa vain hankalan ihmisen maineen ja sellaisia usein savustetaan. Minä olen sanonut useammallekin asiantuntijalle, että sinusta ei minun arvion mukaan ole esimieheksi ennen kuin nämä ja nämä asiat ovat muuttuneet. Yleensä se liittyy hankalaan/ailahtelevaan persoonaan, halukkuuteen ottaa hankalia asioita eteen tai asenteeseen työnantajasta ja/tai jatkuvaan valittamiseen.

Vaikea uskoa? Taidat elää ihan eri todellisuudessa. Jos yrityksen tavoitteissa on vähentää väliportaan hallintoa vähintään 25 % niin miten ihmeessä luulet että "yritys mielellään keskustelee ja tekee ylimääräisiä ylennyksiä (riippumatta siitä kuinka suorittava potentiaali on). " Tietysti sitä vaatimalla ja keskustelemalla on eri vaikutus, mutta siitä ei edes ole kyse.

Ja niin olenko lähdössä? Mitäpä luulet, miksi tässä lisäkouluttaudutaan. Harmillista vain on, että maalaamastasi ruusuisesta kuvasta huolimatta tämä ei todellakaan ole ainut yritys, jossa vastaavaa ilmiötä on nähtävissä. Ulossavustettavat ei todellakaan aina ole niitä sinun kuvailemiasi hankalia työntekijöitä (itse asiassa jos historiaa miettii niin liian usein ne parhaat työntekijät lähtee). Asenteestasi jotenkin tulee läpi, että joko itse suosit niitä kuuluisia mielistelijäitä tai sitten elät muuten ihan eri kuplassa.

Alkaa hahmottumaan tuo tilanne. 25% vähennys on ihan tuttua kauraa, niitä olen itsekin tehnyt ja vielä huomattavasti suurempiakin. Toki uudelleensijoitus- ja takaisinottovelvollisuus usein luo tilanteesta sellaisen, että juuri siinä hetkessä voi olla vaikeaa uusia tehtäviä tarjota. Se ei kuitenkaan estä suunnittelemasta uraa eteenpäin yhdessä esimiehen kanssa, eikä muutenkaan kokonaan estä uusien paikkojen syntymistä. Usein suuriin vähennyksiin liittyy myös se, että moni lähtee vapaaehtoisesti, koska uudet tehtävät eivät kiinnosta tai joutuu ottamaan vastaan tehtävän, joka ei tunnu mieluisalta. Jos henkilö lähtee vapaaehtoisesti, niin sen tilalle voidaan sisäisellä siirrolla kyllä ottaa henkilö. Kysymys vaan kuuluu, että näkeekö työnantaja sinussa esimiespotentiaalia vai ei? Oletko kysynyt, se voisi olla fiksumpaa kuin oletatkaan. Ja en ole perseennuolija, oikeastaan päin vastoin ja puhun hyvin suoraan. On erijuttu missä suun avaan, en henkilöstön edessä vaan suljettujen ovin takan johtoryhmissä. Ja niissä odotusarvo onkin, että mielipiteistä keskustellaan. Harva kaipaa johtoryhmiin joojoo henkilöitä, mutta niissäkin pitää olla ratkaisukeskeinen pelkän valittamisen sijaan. Olen vain aina tehnyt suuria säästöjä ja parantanut toiminnan tasoa, sillä pääsee parhaiten eteenpäin..

Päivät ovat myös olleet pitkiä ilman mitään ylityökorvauksia. Kesälomia on jäänyt pitämättä tai ne ovat siirtyneet marraskuulle, mutta en ole valittanut..

En ole tuo jolle vastasit, mutta haluaisin varoittaa sinua. Teet kovasti töitä, pidät töistäsi ja haluat kehittyä. Annat enemmän kuin vaaditaan, joustat omista oikeuksista ja tarpeistasi usein. Jonain päivänä sinä voit joutua poislähtevien joukkoon, eikä kukaan kaipaa sinua. Et sinä ole "osa perhettä", sinä olet korvattava ratas.

Sen tiedän enkä sitä lainkaan epäile, mutta onneksi on sopimukseen leivottu kultainen kädenpuristus. Ja muutenkin vaihdan kyllä firmaa, jos tilanne alkaa siltä näyttämään. Enkä minä vastoin tahtoa tee pitkiä päiviä, se on mukavaa jos pitää töistään. Olen viimeisille työnantajille sanonut, että kertoo ajoissa jos haluaa minusta eroon, niin minä osaan lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vit----taa monissa hakemuksissa, kun pitäisi listata kaikki edelliset työpaikat lomakkeeseen päivämäärineen,

muuten ei pääse eteenpäin hakemuksessa. Kun kuitenkin lisätään se CV missä on koko historia

valmiina. Näpyttele nyt sitten 20 työpaikkaa tarkkoine päivämäärineen ja kuvauksineen.

Pidän tätä eräänlaisena psykologisena testinä. Jos hakija jaksaa täyttää kaikki koulutuksensa ja työpaikkansa lomakkeeseen, niin se kertoo hyvästä motivaatiosta ja sinnikkyydestä. Osa porukasta karsiutuu jo tällä ekalla esteellä.

Juu, aivan erinomaisen hyvä psykologinen testi, jossa mitataan, kuinka nöyrästi hakija tekee älyttömiä juttuja, kun kerran käsketään. Kyökkipsykologin - joita rekrytoijissa riittää  - unelma!

Mikäs siinä, jos haetaan henkilöä täyttämään lomakkeita, eikä aivojen käyttäminen ole työssä suotavaa. Olishan se ikävää, noloa ja hankalaa jos sattuisi hakija, joka on vaikka pomoaan fiksumpi, näillä se vältetään.

Hurjassa 90-luvun lamassa erästäkin ekonomia  käskettiin haastattelussa leikkimään koiraa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elämäni aikana palkannut toista kymmentä ihmistä harjoittelijasta "guruun". Iso osa tästä ketjun tauhkaamisesta on aika tuntematonta minulle. Ehkä elän sitten jonkinlaisessa kuplassa.

Toki työtehtäviin tai työympäristöön voi liittyä vaatimuksia tai toivottuja ominaisuuksia. Tässäkin ketjussa on monessa kohtaa esitetty, että "teen vain työni enkä ole sosiaalinen". No se ei vain aina toimi. On paljon tehtäviä, joissa kaivataan tiimihenkeä ja kykyä kommunikoida. Etenkin jälkimmäinen on älyttömän tärkeä, koska huonosti kommunikoiva työntekijä laskee äkkiä kaikkien muiden työtehoa. Jos muiden työntekijöiden työ tai koko tiimin onnistuminen riippuu siitä voivatko muut luottaa sinuun, ymmärtävätkö ne mitä teet ja miten sen teet, niin on ihan turha ajatella, että menee vain töihin ja tekee oman hommansa.

Suurimmat ongelmat mitä olen nähnyt omakohtaisesti töissä on aina liittyneet huonoon kommunikaatioon - siihen, kun joku työntekijä eristäytyy vain tekemään jotain ja sitten liian myöhään huomataan, että jotain on ymmärretty väärin.

Asenne ratkaisee paljon. Olen monta kertaa joustanut "vaatimuksista", kun vastaan tulee ihminen joka osaa vakuuttaa, että pystyy oppimaan. Kokemukseni ovat myös ehdottoman positiivisia siitä, että kun annat innokkaalle ja motivoituneelle mahdollisuuden, niin se myös lunastetaan. Kannattaa miettiä miten vaatimuksia voi taklata tulevaisuudessa, jos ei nyt pysty. Moni työnantaja miettii palkkaamista vuosien jänteillä.

Ja viimeisenä asiana nostan hyvän fiiliksen. Voi olla, että sinua vituttaa työpaikkailmoitukset tai se, että työnhaku kestää kauan. Kukaan ei kuitenkaan palkkaa sinua säälistä tai jouduttuaan syytetyksi. Hanki hyvä olo ja anna sen näkyä.

Minä olen viestinnän ammattilainen. Työskentelen missä tahansa tiimissä ja nimenomaan työskentelen, en hälise yksityiselämän kuulumisia ensin 2h ennen kuin päästään edes aloittamaan tapaaminen/projekti ymv. Minulle ei ole väliä, kuka tai millainen toinen tiimin jäsen on, kunhan tiedän mitä hän tekee, missä asioissa voin olla häneen yhteydessä ja mikä hänen nimensä on. Töissä tehdään töitä, autetaan toisia tarvittaessa, mutta monet tiimit ja työryhmät ovat ihmeellisiä seurustelukerhoja, joissa hyvä läpänheitto ja pirtsakka luonne = ammattiosaaminen huipussaan ja alansa kova tekijä. NOT.

Nykyisessä työssäni pitäisi työkulttuuriin liittyen olla iloinen somepilleri, joka on häsläämässä kaikkien kanssa kertoen yksityiselämänsä kipeistäkin asioista 24/7 kaikille. Lisäksi pitää hirveesti käydä siiderillä, kaljalla ja seikkailemassa yhdessä, mielellään pari kertaa vuodessa enemmän tai vähemmän sikaillen. Työkaverien kanssa pitää ryhmittyä kuppikuntiin ja minunlaiseni henkilö, joka tulee aidosti toimeen kaikkien kanssa, ei ole hyvä, koska minua ei voi lokeroida kuppikuntaan Me vs Nuo toiset.

Mitäpä sitten käy työssä? No, se "ammattilaiset" saavat työt. Meillä mm. ylennettiin sanotaan nyt vaikka kokki ilman päivääkään viestinnän alan työkokemusta viestintäpäälliköksi vastaamaan kaikista firman sisäisistä ja asiakkaiden viestinnästä. Ilman päivääkään kokemusta! Koska hän oli iloinen ja pirtsakka = selkeästi sopivin. Minut kutsutaan aina hätiin, kun jossain palaa ja tällainen ilosomepilleri on tehnyt työt päin honkia ja minä korjaan jäljet. Asiakkaille esitetään, että ollaan tosi ammattitaitoisia ja että heidän projektit ovat hirveän hyvissä käsissä. Hah, naurattaisi ellei itkettäisi.

En ole sosiaalinen perhonen. Olen kova työntekijä, joka kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti, ja joka ei etsi itselleen työyhteisöstä sosiaalista piiriä, jonka kanssa jakaa kaikki elämästä. Jos siellä tulee sellainen ystävähenkilö vastaan, se on hienoa! Mutta en hae sitä. Yksityiselämäni pidän yksityisenä, eikä muidenkaan tarvitse jakaa siviiliasioitaan minun kanssani.

Silti olen se ammattitaidoton pölvästi, jota ei kannata palkata. Puuhapetterit ja Sotkusiirit menevät minun ohi, koska töissä pitää olla kivaa pöhinää.

Sinuna lopettaisin kylmästi muiden paikkaamisen.

Olisi toimiva idea jos saisin muita töitä. En saa. Hommat ja projektit vastuut menee niille osaamattomille ja kivoille uudestaan ja uudestaan. Minä saan vaan paikkauskeikat. Vahingossakaan firmassa kukaan ei viisastuniin, että minulle annettaisiin ne tehtävät kerralla hoidettavaksi, vaan aina be menevät kivoille höslääjille sotkettavaksi. Pahimmillaan nämä ammattitaidottomat opettavat minua miten tehdä alani töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vit----taa monissa hakemuksissa, kun pitäisi listata kaikki edelliset työpaikat lomakkeeseen päivämäärineen,

muuten ei pääse eteenpäin hakemuksessa. Kun kuitenkin lisätään se CV missä on koko historia

valmiina. Näpyttele nyt sitten 20 työpaikkaa tarkkoine päivämäärineen ja kuvauksineen.

Pidän tätä eräänlaisena psykologisena testinä. Jos hakija jaksaa täyttää kaikki koulutuksensa ja työpaikkansa lomakkeeseen, niin se kertoo hyvästä motivaatiosta ja sinnikkyydestä. Osa porukasta karsiutuu jo tällä ekalla esteellä.

Juu, aivan erinomaisen hyvä psykologinen testi, jossa mitataan, kuinka nöyrästi hakija tekee älyttömiä juttuja, kun kerran käsketään. Kyökkipsykologin - joita rekrytoijissa riittää  - unelma!

Mikäs siinä, jos haetaan henkilöä täyttämään lomakkeita, eikä aivojen käyttäminen ole työssä suotavaa. Olishan se ikävää, noloa ja hankalaa jos sattuisi hakija, joka on vaikka pomoaan fiksumpi, näillä se vältetään.

Hurjassa 90-luvun lamassa erästäkin ekonomia  käskettiin haastattelussa leikkimään koiraa...

Moni työ vaatii juuri sitä tylsää pohjatyötä ennen kuin pääsee käyttämään aivoja. Teen paljon työtä data-analyysin kanssa ja ajasta iso osa menee datan saamiseksi oikeaan muotoon ja vasta kun se on tehty niin pääsee käyttämään aivoja.