En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

Vxxxxx kirjoitti:

Me työnantajat laitetaan hakemuksiin vaatimuksia, koska Suomessa on erittäin hyviä työntekijöitä. Nuo kohtuuttomat vaatimukset täyttävää porukkaa on pilvin pimein. Ei niitä tosin tarvii kaikkia tietty täyttää, jos vaikuttaa muuten hyvältä.

Tän keskustelun negailijoista en ottais yhtäkään töihin pilaamaan työilmapiiriä. Työsoppari on diili firman ja työntekijän välillä. Voit hakea mihin haluat, mutta firma voi palkata sen hakijan jonka haluaa.

Ehkä vituttaa, mut aika ymmärtää et näin se maailma toimii. Jos ei töihin pääse, ainakaan narina ei kannata. Fiksumpaa on miettiä, miten sinne töihin vois päästä. Ei me työnantajat tyhmiä olla vaikka niin luulette. Kyllä me osataan rahaa tehdä ja löydetään ne parhaat tyypit auttamaan rahanteossa.

Moni oikeasti hyvä työntekijä jättää hakematta teille, koska ilmoituksenne ovat niin yliampuvan perseestä. Vastuullisimmat ja tunnollisimmat eivät hae jos eivät täytä esittämiänne vaatimuksia. Valehtelevat narsistit sen sijaan hakevat, koska uskovat osaavansa kaiken maan ja taivaan väliltä vaikka todelliset kyvyt ovatkin hyvin rajallisia. Mutta toisaalta, he todennäköisesti sopivat kyllä teidän firmanne työ- ja johtamiskulttuuriin.

Vxxxxx kirjoitti:

Me työnantajat laitetaan hakemuksiin vaatimuksia, koska Suomessa on erittäin hyviä työntekijöitä. Nuo kohtuuttomat vaatimukset täyttävää porukkaa on pilvin pimein. Ei niitä tosin tarvii kaikkia tietty täyttää, jos vaikuttaa muuten hyvältä.

Tän keskustelun negailijoista en ottais yhtäkään töihin pilaamaan työilmapiiriä. Työsoppari on diili firman ja työntekijän välillä. Voit hakea mihin haluat, mutta firma voi palkata sen hakijan jonka haluaa.

Ehkä vituttaa, mut aika ymmärtää et näin se maailma toimii. Jos ei töihin pääse, ainakaan narina ei kannata. Fiksumpaa on miettiä, miten sinne töihin vois päästä. Ei me työnantajat tyhmiä olla vaikka niin luulette. Kyllä me osataan rahaa tehdä ja löydetään ne parhaat tyypit auttamaan rahanteossa.

Ette te työnantajat tyhmiä ole 🤣🤣🤣🤣🤣 työelämä on pelkkää teatteria, ja sinäkin olet vain yksi niistä Pellehermanneista siellä. Ikinä et voi kuitenkaan olla varma juuri mistään kuitenkaan, olet miten fiksu tahansa. Ja fiksuhan sinä tietenkin olet 😂

Vxxxxx kirjoitti:

Me työnantajat laitetaan hakemuksiin vaatimuksia, koska Suomessa on erittäin hyviä työntekijöitä. Nuo kohtuuttomat vaatimukset täyttävää porukkaa on pilvin pimein. Ei niitä tosin tarvii kaikkia tietty täyttää, jos vaikuttaa muuten hyvältä.

Tän keskustelun negailijoista en ottais yhtäkään töihin pilaamaan työilmapiiriä. Työsoppari on diili firman ja työntekijän välillä. Voit hakea mihin haluat, mutta firma voi palkata sen hakijan jonka haluaa.

Ehkä vituttaa, mut aika ymmärtää et näin se maailma toimii. Jos ei töihin pääse, ainakaan narina ei kannata. Fiksumpaa on miettiä, miten sinne töihin vois päästä. Ei me työnantajat tyhmiä olla vaikka niin luulette. Kyllä me osataan rahaa tehdä ja löydetään ne parhaat tyypit auttamaan rahanteossa.

No sinä se vasta älykkö olet, kun lyttäät kaikki tämän keskustelun 30 sivua "negailijoiksi", jotka eivät kelpaisi omaan työpaikkaasi. 

Iso osa tämän ketjun kommentoijista on työelämässä ja hyväkin työssään. Kuvittelet varmaan, että olemme kaikki jotain syrjäytyneitä alisuorittajia, joiden taidot eivät yksinkertaisesti riitä mihinkään työhön. 

Aika moni ihminen muuten inhoaa tuota asennetta, että tahkotaan rahaa ja löydetään sopivat ihmiset, jotka auttavat tekemään rahaa - siis pomoille.  Suurin osa työntekijöistä haluaa tulla itse toimeen ja maksaa vuokran ja laskut. Pomojen vaurastuttaminen on valitettavasti osa yritysmaailmaa, mutta ei kukaan hae sitä työtä sen takia että haluaisi auttaa keräämään rahoja sinulle. 

Voisit ylipäätään olla paljon nöyrempi. 

En ymmärrä kohtuuttomien vaatimusten perustelua sillä että työpaikkoihin tulee muuten liikaa hakemuksia. Eikö hakuaikaa kannattaisi sitten lyhentää?

Vierailija kirjoitti:

No kuka haluaa vinkuvan aspergerin tai narsistin työkaveriksi. On hyvä kartoittaa jengin sosiaaliset kyvyt heti, että pystytään antamaan töissä täysi panos eikä tule uupumuksesta johtuvia poissaoloja.

Aspergerit eivät vingu. 

Ja uupumus johtuu yleensä siitä, että työtä on liian paljon ja työntekijöitä liian vähän. Mikä taas johtuu siitä, että pomot haluavat itselleen enemmän rahaa, joten "ei ole varaa" palkata riittävästi tekijöitä. 

Sosiaaliset taidot ei siinä pelasta, jos joutuu yksin tekemään kolmen ihmisen työt.

Vierailija kirjoitti:

"Tunnollisuus" on toki hyvä ominaisuus monessa, mutta sitä(kin) on erittäin vaikea arvioida haastattelussa. Ehkä helpoin tapa olisi pyytää viiskymppiseltäkin ne koulutodistukset (lukio + korkeakoulu). Vaikka tämä tyhmältä saattaa tuntuakin, niin jos tuo lähes vuosikymmenen opintoputki on menty rimaa hipoen läpi, niin ihminen ei ole tunnollinen ja tunnollisuutta vaativaan hommaan ei kannata palkata.

Itseäni ei siis niinkään rekrytessä kiinnosta onko arvosanat kolmosta vai viitosta - saati sitten yksittäiset kurssit - mutta keskiarvon olisi hyvä olla vähintään kolmosen tienoilla.

Lukiossa ollaan vasta teinejä. Ei sen perusteella voi päätellä, onko viisikymppinen tunnollinen. 50-plus ikäisillä on jo huomattavasti vähemmän energiaa kuin mitä on ollut 18-vuotiaana. Ei sitä mikään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuka haluaa vinkuvan aspergerin tai narsistin työkaveriksi. On hyvä kartoittaa jengin sosiaaliset kyvyt heti, että pystytään antamaan töissä täysi panos eikä tule uupumuksesta johtuvia poissaoloja.

Aspergerit eivät vingu. 

Ja uupumus johtuu yleensä siitä, että työtä on liian paljon ja työntekijöitä liian vähän. Mikä taas johtuu siitä, että pomot haluavat itselleen enemmän rahaa, joten "ei ole varaa" palkata riittävästi tekijöitä. 

Sosiaaliset taidot ei siinä pelasta, jos joutuu yksin tekemään kolmen ihmisen työt.

Pelastaa se sillä, että ne !"#¤%¤# sosiaaliperhoset eivät tee itse mitään, kun eivät ehdi. Kaikki aika menee muuhun. Eikä ne osaakaan tehdä.

Eli sitten se yksi tekee neljän ihmisen hommat ja lopulta molemmat lähtevät. Toinen siksi, että jutut loppuivat kesken ja voi vaihtaa taas eteenpäin ja toinen siksi, että ei vaan jaksa.

Olen pienehkön metallifirman toimitusjohtaja ja vitsailemme usein nykyajan typeristä vaatimuksista. Meidän kaikki työntekijät on valittu sinnepäin ja silti homma toimii.

Asioita joita itse en halua omaan yritykseeni:

Työpaikkakiusaaminen =  Se ei kuulu aikuisten ihmisten työhön.

Työnantajat valittavat yhtä aikaa tekijäpulasta ja kuitenkin siitä, että hakemuksia tulee liikaa. Työntekijät valittavat, että avoimien netti CV-hakujen perusteella ei tule ilmoituksia ja linked'inin kautta yhteydenottoja tulee vain kokeneille huippuosaajille. Tässä on nyt joku ristiriita. 

Itse olen yksi harvoista, joka on saanut järkeviäkin yhteydenottoja netti-cv:n kautta - niitä järjettömiä kyllä pilvin pimein, eli tule tienaamaan miljoona verkostomarkkinoinnin avulla -tyylisiä. Nykyinen työni on myös sillä tavalla saatu. Pieni työnantaja ei halunnut valtavaa määrää hakemuksia ja soittoja, koska hänellä ei ollut resursseja siihen ja hän ei luottanut rekryfirmojen ammattitaitoon hakea tekniselle alalle osaajaa. En minäkään luottaisi, tiedän yhden päällikön tällaisessa, alle 30-vuotias tradenomi vähäisellä työkokemuksella ja muutenkin hyvin ehdoton ja joustamaton, tunnen muista yhteyksistä kuin työstä. En oikein usko, että taidot riittävät palkata teknisen alan suunnittelijaa tai edes karsia parhaita. 

Miksei liikaa hakemuksia saavat työnantajat voi etsiä tekijöitä netistä? Oma työnantajani sanoi, että hän näki hakemuksessani heti alusta mitä osaan ja jatkoi siksi lukemista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni haki metallialan paikkaa ja pirtsakka hr kyseli nämä kliseiset "miten kehittäisit työtäsi"-jargonit. Kyseessä oli tavallisen hitsaajan homma, jossa ei juuri uutta luoda ja tehdään tiukasti tietty tehtävä. Viittakymppiä käyvällä ukolla ei juuri vuosien kokemusten jälkeen kiinnosta muu, kuin ruokatunti, palkkapäivä ja kesäloma. Muutenkin tavallisen rivihitsaajan mahdollisuudet työn kehittämiseen isossa teollisuusalan yrityksessä on aika rajalliset.

Samoin huvittaa tämä "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"-kysymys. Hain aikaisemmin mainitsemaani puhelinaspan paikkaa. Mitä siihen sanot oikeasti? Kyseinen homma ei tarjonnut mitään erityistä potkua tai ylenemismahdollisuuksia muutenkaan. Oikea vastaus olisi ollut, että toivottavasti olen kunnollisissa hommissa enkä ainakaan täällä.

Ja kuitenkin laadustaan kuuluisat yritykset pärjäävät juuri sillä, että jokainen rivityöntekijä kehittää sitä omaa työtään. Myös se rivihitsaaja. Ei sellaiseen haluta pertsaa, joka vain odottaa seuraavaa kahvituntia ja jota ei kiinnosta, miten tehdään omaa hommaa vähän paremmin, koska, kato, hän on tätä tehnyt samalla lailla jo 23 vuotta.

Mä olen juuri tällainen. Mutta sitten kun aidosti olen parempi kuin muut ja vien firmaa eteenpäin, se näkyy työnkuvassani miten? Teen sen kaiken linjatyön päälle, eli teen paljon enemmän töitä kun muut. Ja palkkapussissa näkyy miten? Ei mitenkään. Koska olen uusin, saan vähiten palkkaa.

Hyvä diili työnantajalle, joo! Mutta sitten minusta ei haluta pitää kiinni esim. palkankorotuksella.

Ja niin lähtee nettiin ilmoitusta "etsitään yksisarvista, älä suotta jätä hakemista vikaan päivään".

Voit todennäköisesti kiittää liittoa siitä enemmän kuin työnantajaa. Kiitos liittojen palkat ovat taulukkopalkko, monitaitoisuudet eivät aidosti kuvaa monitaitoisuutta, palkka kasvaa senioriteetin mukaan enemmän kuin aikaansaannosten ja tehtävien vaativuusluokittelun vuoksi kaikki samassa tehtävässä ovat samalla viivalla. Työnantajien tahtotila olisi taatusti palkita tunnollisia, ahkeria, tuottavia ja hyvällä asenteella varustettuja. Siihen ei vain liitto-oravien aikaan saama himmeli taivu ja lopputulema ei loppujen lopuksi motivoi, kuin laiskoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni haki metallialan paikkaa ja pirtsakka hr kyseli nämä kliseiset "miten kehittäisit työtäsi"-jargonit. Kyseessä oli tavallisen hitsaajan homma, jossa ei juuri uutta luoda ja tehdään tiukasti tietty tehtävä. Viittakymppiä käyvällä ukolla ei juuri vuosien kokemusten jälkeen kiinnosta muu, kuin ruokatunti, palkkapäivä ja kesäloma. Muutenkin tavallisen rivihitsaajan mahdollisuudet työn kehittämiseen isossa teollisuusalan yrityksessä on aika rajalliset.

Samoin huvittaa tämä "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"-kysymys. Hain aikaisemmin mainitsemaani puhelinaspan paikkaa. Mitä siihen sanot oikeasti? Kyseinen homma ei tarjonnut mitään erityistä potkua tai ylenemismahdollisuuksia muutenkaan. Oikea vastaus olisi ollut, että toivottavasti olen kunnollisissa hommissa enkä ainakaan täällä.

Ja kuitenkin laadustaan kuuluisat yritykset pärjäävät juuri sillä, että jokainen rivityöntekijä kehittää sitä omaa työtään. Myös se rivihitsaaja. Ei sellaiseen haluta pertsaa, joka vain odottaa seuraavaa kahvituntia ja jota ei kiinnosta, miten tehdään omaa hommaa vähän paremmin, koska, kato, hän on tätä tehnyt samalla lailla jo 23 vuotta.

Mä olen juuri tällainen. Mutta sitten kun aidosti olen parempi kuin muut ja vien firmaa eteenpäin, se näkyy työnkuvassani miten? Teen sen kaiken linjatyön päälle, eli teen paljon enemmän töitä kun muut. Ja palkkapussissa näkyy miten? Ei mitenkään. Koska olen uusin, saan vähiten palkkaa.

Hyvä diili työnantajalle, joo! Mutta sitten minusta ei haluta pitää kiinni esim. palkankorotuksella.

Ja niin lähtee nettiin ilmoitusta "etsitään yksisarvista, älä suotta jätä hakemista vikaan päivään".

Voit todennäköisesti kiittää liittoa siitä enemmän kuin työnantajaa. Kiitos liittojen palkat ovat taulukkopalkko, monitaitoisuudet eivät aidosti kuvaa monitaitoisuutta, palkka kasvaa senioriteetin mukaan enemmän kuin aikaansaannosten ja tehtävien vaativuusluokittelun vuoksi kaikki samassa tehtävässä ovat samalla viivalla. Työnantajien tahtotila olisi taatusti palkita tunnollisia, ahkeria, tuottavia ja hyvällä asenteella varustettuja. Siihen ei vain liitto-oravien aikaan saama himmeli taivu ja lopputulema ei loppujen lopuksi motivoi, kuin laiskoja.

Taulukoissa on vain minimipalkka. Ei maksimipalkkaa. Osaajille työnantaja saa maksaa ihan niin paljon kuin itse tahtoo.

Lopputulos tässä oli, että työnantaja menetti yksisarvisensa, joka sai kilpailijalta samalla tessillä paljon parempaa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuka haluaa vinkuvan aspergerin tai narsistin työkaveriksi. On hyvä kartoittaa jengin sosiaaliset kyvyt heti, että pystytään antamaan töissä täysi panos eikä tule uupumuksesta johtuvia poissaoloja.

Entä jos se asperger on ihan ylivoimainen työssään?

Ehkä se ei sitten vingu, vaan tekee työnsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni haki metallialan paikkaa ja pirtsakka hr kyseli nämä kliseiset "miten kehittäisit työtäsi"-jargonit. Kyseessä oli tavallisen hitsaajan homma, jossa ei juuri uutta luoda ja tehdään tiukasti tietty tehtävä. Viittakymppiä käyvällä ukolla ei juuri vuosien kokemusten jälkeen kiinnosta muu, kuin ruokatunti, palkkapäivä ja kesäloma. Muutenkin tavallisen rivihitsaajan mahdollisuudet työn kehittämiseen isossa teollisuusalan yrityksessä on aika rajalliset.

Samoin huvittaa tämä "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"-kysymys. Hain aikaisemmin mainitsemaani puhelinaspan paikkaa. Mitä siihen sanot oikeasti? Kyseinen homma ei tarjonnut mitään erityistä potkua tai ylenemismahdollisuuksia muutenkaan. Oikea vastaus olisi ollut, että toivottavasti olen kunnollisissa hommissa enkä ainakaan täällä.

Ja kuitenkin laadustaan kuuluisat yritykset pärjäävät juuri sillä, että jokainen rivityöntekijä kehittää sitä omaa työtään. Myös se rivihitsaaja. Ei sellaiseen haluta pertsaa, joka vain odottaa seuraavaa kahvituntia ja jota ei kiinnosta, miten tehdään omaa hommaa vähän paremmin, koska, kato, hän on tätä tehnyt samalla lailla jo 23 vuotta.

Mä olen juuri tällainen. Mutta sitten kun aidosti olen parempi kuin muut ja vien firmaa eteenpäin, se näkyy työnkuvassani miten? Teen sen kaiken linjatyön päälle, eli teen paljon enemmän töitä kun muut. Ja palkkapussissa näkyy miten? Ei mitenkään. Koska olen uusin, saan vähiten palkkaa.

Hyvä diili työnantajalle, joo! Mutta sitten minusta ei haluta pitää kiinni esim. palkankorotuksella.

Ja niin lähtee nettiin ilmoitusta "etsitään yksisarvista, älä suotta jätä hakemista vikaan päivään".

Voit todennäköisesti kiittää liittoa siitä enemmän kuin työnantajaa. Kiitos liittojen palkat ovat taulukkopalkko, monitaitoisuudet eivät aidosti kuvaa monitaitoisuutta, palkka kasvaa senioriteetin mukaan enemmän kuin aikaansaannosten ja tehtävien vaativuusluokittelun vuoksi kaikki samassa tehtävässä ovat samalla viivalla. Työnantajien tahtotila olisi taatusti palkita tunnollisia, ahkeria, tuottavia ja hyvällä asenteella varustettuja. Siihen ei vain liitto-oravien aikaan saama himmeli taivu ja lopputulema ei loppujen lopuksi motivoi, kuin laiskoja.

Taulukoissa on vain minimipalkka. Ei maksimipalkkaa. Osaajille työnantaja saa maksaa ihan niin paljon kuin itse tahtoo.

Lopputulos tässä oli, että työnantaja menetti yksisarvisensa, joka sai kilpailijalta samalla tessillä paljon parempaa palkkaa.

Totta, se on minimipalkka, mutta kaikille sama. Järjestelmä ei mahdollista hyvin tyyppien palkitsemista, vaan tilanne pysyy yhtä epäoikeudenmukaisena, jos kaikkien palkkoja nostetaan.

Työelämä muuttuu, ja joillekin se on huono juttu. Nykyään vahvimmillaan on itseohjautuvat, tiimityöhön kykenevät ja itseään kehittävät  työntekijät. Näille piirteille on kova kysyntä ja ainakin nuorten työntekijöiden kannattaa näitä taitoja kehittää jos haluaa työelämässä menestyä.

Ja jos nykyinen työnantaja/pomo ei miellytä, niin kannattaa vaihtaa työnantajaa. Työnantajissa on todella suuria eroja, jotkut paikat on riistofirmoja, toisessa arvostetaan työntekijöitä todella korkealle ja myös esimiestyö on laadukasta. Tässä käy helposti niin, että hyvät työntekijät tietävät ne hyvät työnantajat ja hakeutuvat tietoisesti niihin töihin. Tällöin syntyy positiivisuuden kierre, koska hyvät työntekijät tekevät yrityksestä vieläkin paremman työnantajan, hyviä pomoja on helppo nostaa yhtiön sisältä ja yritys tulee entistä paremmaksi.

Ja samaan aikaan huonoihin firmoihin jää entistä huonompia työntekijöitä, pomoiksi valitaan epäkelpoja tapauksia ja yhtiöstä tulee entistä huonompi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni haki metallialan paikkaa ja pirtsakka hr kyseli nämä kliseiset "miten kehittäisit työtäsi"-jargonit. Kyseessä oli tavallisen hitsaajan homma, jossa ei juuri uutta luoda ja tehdään tiukasti tietty tehtävä. Viittakymppiä käyvällä ukolla ei juuri vuosien kokemusten jälkeen kiinnosta muu, kuin ruokatunti, palkkapäivä ja kesäloma. Muutenkin tavallisen rivihitsaajan mahdollisuudet työn kehittämiseen isossa teollisuusalan yrityksessä on aika rajalliset.

Samoin huvittaa tämä "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"-kysymys. Hain aikaisemmin mainitsemaani puhelinaspan paikkaa. Mitä siihen sanot oikeasti? Kyseinen homma ei tarjonnut mitään erityistä potkua tai ylenemismahdollisuuksia muutenkaan. Oikea vastaus olisi ollut, että toivottavasti olen kunnollisissa hommissa enkä ainakaan täällä.

Ja kuitenkin laadustaan kuuluisat yritykset pärjäävät juuri sillä, että jokainen rivityöntekijä kehittää sitä omaa työtään. Myös se rivihitsaaja. Ei sellaiseen haluta pertsaa, joka vain odottaa seuraavaa kahvituntia ja jota ei kiinnosta, miten tehdään omaa hommaa vähän paremmin, koska, kato, hän on tätä tehnyt samalla lailla jo 23 vuotta.

Mä olen juuri tällainen. Mutta sitten kun aidosti olen parempi kuin muut ja vien firmaa eteenpäin, se näkyy työnkuvassani miten? Teen sen kaiken linjatyön päälle, eli teen paljon enemmän töitä kun muut. Ja palkkapussissa näkyy miten? Ei mitenkään. Koska olen uusin, saan vähiten palkkaa.

Hyvä diili työnantajalle, joo! Mutta sitten minusta ei haluta pitää kiinni esim. palkankorotuksella.

Ja niin lähtee nettiin ilmoitusta "etsitään yksisarvista, älä suotta jätä hakemista vikaan päivään".

Voit todennäköisesti kiittää liittoa siitä enemmän kuin työnantajaa. Kiitos liittojen palkat ovat taulukkopalkko, monitaitoisuudet eivät aidosti kuvaa monitaitoisuutta, palkka kasvaa senioriteetin mukaan enemmän kuin aikaansaannosten ja tehtävien vaativuusluokittelun vuoksi kaikki samassa tehtävässä ovat samalla viivalla. Työnantajien tahtotila olisi taatusti palkita tunnollisia, ahkeria, tuottavia ja hyvällä asenteella varustettuja. Siihen ei vain liitto-oravien aikaan saama himmeli taivu ja lopputulema ei loppujen lopuksi motivoi, kuin laiskoja.

Taulukoissa on vain minimipalkka. Ei maksimipalkkaa. Osaajille työnantaja saa maksaa ihan niin paljon kuin itse tahtoo.

Lopputulos tässä oli, että työnantaja menetti yksisarvisensa, joka sai kilpailijalta samalla tessillä paljon parempaa palkkaa.

Totta, se on minimipalkka, mutta kaikille sama. Järjestelmä ei mahdollista hyvin tyyppien palkitsemista, vaan tilanne pysyy yhtä epäoikeudenmukaisena, jos kaikkien palkkoja nostetaan.

Firmat saavat edelleenkin maksaa palkkaa yksittäiselle työntekijälle ihan niin paljon kuin itse tahtoo.

Siinä vain yleensä on firman omia sääntöjä, että suuria kertapalkankorotuksia ei tehdä. Usein työtehtävän vaihtaminenkaan ei tuo palkankorotusta ainakaan heti.

Onneksi työpaikkoja vielä toistaiseksi löytyy, noissa tilanteissa työntekijä voi lähteä ihan itse.

Olin aiemmin töissä firmassa, jossa tehtiin juurikin noita aivan epärealistisia, järkyttävällä vaatimuslistalla varustettuja työpaikkailmoituksia. Kyseessä oli tunnettu suomalainen firma, oman alansa uranuurtaja, joten pelkän brändin varjolla saatiin paljon hyviä hakijoita. Yleensä nälkä kasvoi syödessä, ja työhön otettiin väkisin se kaikkein kokenein, vaikkei hänen profiilinsa välttämättä ollut linjassa tehtävän kanssa.

Ongelma konkretisoitui yleensä siinä vaiheessa, kun valittu työntekijä aloitti. Sekä ilmoituksen että haastatteluiden myötä hakijalle oli luotu kuva todella vaativasta, strategisesta suunnittelutyöstä, kun todellisuudessa työ oli todella puuduttavaa käytännön puurtamista. Monet työntekijät lähtivät ihan ymmärrettävästi heti kun pystyivät, ja rekrytointi piti aloittaa alusta. Kuitenkaan rekrytoivat esimiehet eivät ymmärtäneet syy-seuraussuhdetta ja pitivät näitä ihmisiä vaan hankalina tyyppeinä.

Aina se kokenein ei ole paras tehtävään. Työnhaku on molemminpuolista kauppaa: työnhakija yrittää vakuuttaa työnantajan osaamisellaan ja työnantaja yrittää vakuuttaa hakijan siitä, että työ olisi tälle mieluisaa. Usein puhutaan siitä, kuinka työnhakijat liioittelevat osaamistaan, mutta kyllä ihan suoranaista valehtelua näkee myös työnantajien puolelta. Silloin on turha itkeä, kun työntekijä pettyy tehtävän sisältöön ja lähtee pian pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni haki metallialan paikkaa ja pirtsakka hr kyseli nämä kliseiset "miten kehittäisit työtäsi"-jargonit. Kyseessä oli tavallisen hitsaajan homma, jossa ei juuri uutta luoda ja tehdään tiukasti tietty tehtävä. Viittakymppiä käyvällä ukolla ei juuri vuosien kokemusten jälkeen kiinnosta muu, kuin ruokatunti, palkkapäivä ja kesäloma. Muutenkin tavallisen rivihitsaajan mahdollisuudet työn kehittämiseen isossa teollisuusalan yrityksessä on aika rajalliset.

Samoin huvittaa tämä "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"-kysymys. Hain aikaisemmin mainitsemaani puhelinaspan paikkaa. Mitä siihen sanot oikeasti? Kyseinen homma ei tarjonnut mitään erityistä potkua tai ylenemismahdollisuuksia muutenkaan. Oikea vastaus olisi ollut, että toivottavasti olen kunnollisissa hommissa enkä ainakaan täällä.

Ja kuitenkin laadustaan kuuluisat yritykset pärjäävät juuri sillä, että jokainen rivityöntekijä kehittää sitä omaa työtään. Myös se rivihitsaaja. Ei sellaiseen haluta pertsaa, joka vain odottaa seuraavaa kahvituntia ja jota ei kiinnosta, miten tehdään omaa hommaa vähän paremmin, koska, kato, hän on tätä tehnyt samalla lailla jo 23 vuotta.

Mä olen juuri tällainen. Mutta sitten kun aidosti olen parempi kuin muut ja vien firmaa eteenpäin, se näkyy työnkuvassani miten? Teen sen kaiken linjatyön päälle, eli teen paljon enemmän töitä kun muut. Ja palkkapussissa näkyy miten? Ei mitenkään. Koska olen uusin, saan vähiten palkkaa.

Hyvä diili työnantajalle, joo! Mutta sitten minusta ei haluta pitää kiinni esim. palkankorotuksella.

Ja niin lähtee nettiin ilmoitusta "etsitään yksisarvista, älä suotta jätä hakemista vikaan päivään".

Voit todennäköisesti kiittää liittoa siitä enemmän kuin työnantajaa. Kiitos liittojen palkat ovat taulukkopalkko, monitaitoisuudet eivät aidosti kuvaa monitaitoisuutta, palkka kasvaa senioriteetin mukaan enemmän kuin aikaansaannosten ja tehtävien vaativuusluokittelun vuoksi kaikki samassa tehtävässä ovat samalla viivalla. Työnantajien tahtotila olisi taatusti palkita tunnollisia, ahkeria, tuottavia ja hyvällä asenteella varustettuja. Siihen ei vain liitto-oravien aikaan saama himmeli taivu ja lopputulema ei loppujen lopuksi motivoi, kuin laiskoja.

Taulukoissa on vain minimipalkka. Ei maksimipalkkaa. Osaajille työnantaja saa maksaa ihan niin paljon kuin itse tahtoo.

Lopputulos tässä oli, että työnantaja menetti yksisarvisensa, joka sai kilpailijalta samalla tessillä paljon parempaa palkkaa.

Totta, se on minimipalkka, mutta kaikille sama. Järjestelmä ei mahdollista hyvin tyyppien palkitsemista, vaan tilanne pysyy yhtä epäoikeudenmukaisena, jos kaikkien palkkoja nostetaan.

Firmat saavat edelleenkin maksaa palkkaa yksittäiselle työntekijälle ihan niin paljon kuin itse tahtoo.

Siinä vain yleensä on firman omia sääntöjä, että suuria kertapalkankorotuksia ei tehdä. Usein työtehtävän vaihtaminenkaan ei tuo palkankorotusta ainakaan heti.

Onneksi työpaikkoja vielä toistaiseksi löytyy, noissa tilanteissa työntekijä voi lähteä ihan itse.

Ei todellakaan saa, jos siinä hommassa on taulukkopalkat käytössä. Jos poiketaan "yhdessä sovituista" palkoista, monitaitoisuus-/osaamislisistä, kannustinpalkkioista jne. niin ei mene kuin hetki, niin hommansa osaava pääluottamusmies marssii puheille vaatimaan kaikille samassa tilanteessa oleville samaa liksaa perustuen tasa-arvoon ja tasapuolisuuteen.

Joo, ite oon ihan gonahtanut työelämän suhteen. Olen epäsosiaalinen ja hitaasti oppiva. Nyt taas työnhakukurssilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni haki metallialan paikkaa ja pirtsakka hr kyseli nämä kliseiset "miten kehittäisit työtäsi"-jargonit. Kyseessä oli tavallisen hitsaajan homma, jossa ei juuri uutta luoda ja tehdään tiukasti tietty tehtävä. Viittakymppiä käyvällä ukolla ei juuri vuosien kokemusten jälkeen kiinnosta muu, kuin ruokatunti, palkkapäivä ja kesäloma. Muutenkin tavallisen rivihitsaajan mahdollisuudet työn kehittämiseen isossa teollisuusalan yrityksessä on aika rajalliset.

Samoin huvittaa tämä "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"-kysymys. Hain aikaisemmin mainitsemaani puhelinaspan paikkaa. Mitä siihen sanot oikeasti? Kyseinen homma ei tarjonnut mitään erityistä potkua tai ylenemismahdollisuuksia muutenkaan. Oikea vastaus olisi ollut, että toivottavasti olen kunnollisissa hommissa enkä ainakaan täällä.

Ja kuitenkin laadustaan kuuluisat yritykset pärjäävät juuri sillä, että jokainen rivityöntekijä kehittää sitä omaa työtään. Myös se rivihitsaaja. Ei sellaiseen haluta pertsaa, joka vain odottaa seuraavaa kahvituntia ja jota ei kiinnosta, miten tehdään omaa hommaa vähän paremmin, koska, kato, hän on tätä tehnyt samalla lailla jo 23 vuotta.

Mä olen juuri tällainen. Mutta sitten kun aidosti olen parempi kuin muut ja vien firmaa eteenpäin, se näkyy työnkuvassani miten? Teen sen kaiken linjatyön päälle, eli teen paljon enemmän töitä kun muut. Ja palkkapussissa näkyy miten? Ei mitenkään. Koska olen uusin, saan vähiten palkkaa.

Hyvä diili työnantajalle, joo! Mutta sitten minusta ei haluta pitää kiinni esim. palkankorotuksella.

Ja niin lähtee nettiin ilmoitusta "etsitään yksisarvista, älä suotta jätä hakemista vikaan päivään".

Voit todennäköisesti kiittää liittoa siitä enemmän kuin työnantajaa. Kiitos liittojen palkat ovat taulukkopalkko, monitaitoisuudet eivät aidosti kuvaa monitaitoisuutta, palkka kasvaa senioriteetin mukaan enemmän kuin aikaansaannosten ja tehtävien vaativuusluokittelun vuoksi kaikki samassa tehtävässä ovat samalla viivalla. Työnantajien tahtotila olisi taatusti palkita tunnollisia, ahkeria, tuottavia ja hyvällä asenteella varustettuja. Siihen ei vain liitto-oravien aikaan saama himmeli taivu ja lopputulema ei loppujen lopuksi motivoi, kuin laiskoja.

Taulukoissa on vain minimipalkka. Ei maksimipalkkaa. Osaajille työnantaja saa maksaa ihan niin paljon kuin itse tahtoo.

Lopputulos tässä oli, että työnantaja menetti yksisarvisensa, joka sai kilpailijalta samalla tessillä paljon parempaa palkkaa.

Totta, se on minimipalkka, mutta kaikille sama. Järjestelmä ei mahdollista hyvin tyyppien palkitsemista, vaan tilanne pysyy yhtä epäoikeudenmukaisena, jos kaikkien palkkoja nostetaan.

Elämä on epäoikeudenmukaista. Silti työnantajat maksavat myös metallialalla parempaa palkkaa sille, joka osaa hommansa ja osaa myös sitä pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elämäni aikana palkannut toista kymmentä ihmistä harjoittelijasta "guruun". Iso osa tästä ketjun tauhkaamisesta on aika tuntematonta minulle. Ehkä elän sitten jonkinlaisessa kuplassa.

Toki työtehtäviin tai työympäristöön voi liittyä vaatimuksia tai toivottuja ominaisuuksia. Tässäkin ketjussa on monessa kohtaa esitetty, että "teen vain työni enkä ole sosiaalinen". No se ei vain aina toimi. On paljon tehtäviä, joissa kaivataan tiimihenkeä ja kykyä kommunikoida. Etenkin jälkimmäinen on älyttömän tärkeä, koska huonosti kommunikoiva työntekijä laskee äkkiä kaikkien muiden työtehoa. Jos muiden työntekijöiden työ tai koko tiimin onnistuminen riippuu siitä voivatko muut luottaa sinuun, ymmärtävätkö ne mitä teet ja miten sen teet, niin on ihan turha ajatella, että menee vain töihin ja tekee oman hommansa.

Suurimmat ongelmat mitä olen nähnyt omakohtaisesti töissä on aina liittyneet huonoon kommunikaatioon - siihen, kun joku työntekijä eristäytyy vain tekemään jotain ja sitten liian myöhään huomataan, että jotain on ymmärretty väärin.

Asenne ratkaisee paljon. Olen monta kertaa joustanut "vaatimuksista", kun vastaan tulee ihminen joka osaa vakuuttaa, että pystyy oppimaan. Kokemukseni ovat myös ehdottoman positiivisia siitä, että kun annat innokkaalle ja motivoituneelle mahdollisuuden, niin se myös lunastetaan. Kannattaa miettiä miten vaatimuksia voi taklata tulevaisuudessa, jos ei nyt pysty. Moni työnantaja miettii palkkaamista vuosien jänteillä.

Ja viimeisenä asiana nostan hyvän fiiliksen. Voi olla, että sinua vituttaa työpaikkailmoitukset tai se, että työnhaku kestää kauan. Kukaan ei kuitenkaan palkkaa sinua säälistä tai jouduttuaan syytetyksi. Hanki hyvä olo ja anna sen näkyä.

Minä olen viestinnän ammattilainen. Työskentelen missä tahansa tiimissä ja nimenomaan työskentelen, en hälise yksityiselämän kuulumisia ensin 2h ennen kuin päästään edes aloittamaan tapaaminen/projekti ymv. Minulle ei ole väliä, kuka tai millainen toinen tiimin jäsen on, kunhan tiedän mitä hän tekee, missä asioissa voin olla häneen yhteydessä ja mikä hänen nimensä on. Töissä tehdään töitä, autetaan toisia tarvittaessa, mutta monet tiimit ja työryhmät ovat ihmeellisiä seurustelukerhoja, joissa hyvä läpänheitto ja pirtsakka luonne = ammattiosaaminen huipussaan ja alansa kova tekijä. NOT.

Nykyisessä työssäni pitäisi työkulttuuriin liittyen olla iloinen somepilleri, joka on häsläämässä kaikkien kanssa kertoen yksityiselämänsä kipeistäkin asioista 24/7 kaikille. Lisäksi pitää hirveesti käydä siiderillä, kaljalla ja seikkailemassa yhdessä, mielellään pari kertaa vuodessa enemmän tai vähemmän sikaillen. Työkaverien kanssa pitää ryhmittyä kuppikuntiin ja minunlaiseni henkilö, joka tulee aidosti toimeen kaikkien kanssa, ei ole hyvä, koska minua ei voi lokeroida kuppikuntaan Me vs Nuo toiset.

Mitäpä sitten käy työssä? No, se "ammattilaiset" saavat työt. Meillä mm. ylennettiin sanotaan nyt vaikka kokki ilman päivääkään viestinnän alan työkokemusta viestintäpäälliköksi vastaamaan kaikista firman sisäisistä ja asiakkaiden viestinnästä. Ilman päivääkään kokemusta! Koska hän oli iloinen ja pirtsakka = selkeästi sopivin. Minut kutsutaan aina hätiin, kun jossain palaa ja tällainen ilosomepilleri on tehnyt työt päin honkia ja minä korjaan jäljet. Asiakkaille esitetään, että ollaan tosi ammattitaitoisia ja että heidän projektit ovat hirveän hyvissä käsissä. Hah, naurattaisi ellei itkettäisi.

En ole sosiaalinen perhonen. Olen kova työntekijä, joka kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti, ja joka ei etsi itselleen työyhteisöstä sosiaalista piiriä, jonka kanssa jakaa kaikki elämästä. Jos siellä tulee sellainen ystävähenkilö vastaan, se on hienoa! Mutta en hae sitä. Yksityiselämäni pidän yksityisenä, eikä muidenkaan tarvitse jakaa siviiliasioitaan minun kanssani.

Silti olen se ammattitaidoton pölvästi, jota ei kannata palkata. Puuhapetterit ja Sotkusiirit menevät minun ohi, koska töissä pitää olla kivaa pöhinää.

Ahdistavaa, koska minä myös olen viestinnän ammattilainen, mutta minulla ei ole edes sitä työpaikkaa. Olen vielä aika nuori, joten työkokemusta ties kuinka monelta eri alalta ei ole, mutta siinä alan työssä, jota olen tehnyt, olen aina menestynyt loistavasti. En siis vain omasta mielestäni, vaan esimiesten, kollegoiden ja tilastojenkin mukaan. Osaan montaa eri kieltä ja minulla on vaikka mitä ammatissani tarvittavia ominaisuuksia. Mutta aina tulee se sama vastaus vaikka kuinka hakisi työpaikkaa.

Hirveän ristiriitaisia vinkkejä myös tulee ihmisiltä työnhakuun. Jotkut sanovat, että pitäisi olla maininta cv:ssä myös ennen koulutusta hankitusta työkokemuksesta eli siis tyyliin jostain siivouksesta, jotta työnantaja näkee "että on aina ollut ahkera". Sitten jotkut sanovat että vain työn kannalta oleellinen tieto. Joidenkin mielestä harrastukset, joidenkin ei. Jotkut sanovat, että hakuajan jälkeen kannattaa soittaa että missä vaiheessa haku on, joidenkin mielestä se vain ärsyttää työnantajaa. Hakemuksen pitää olla samalla persoonallinen mutta asiallinen. Pitää olla monta koulutusta ja yhden niistä pitäisi selkeästi olla selvänäkijä, jotta tietää, että mikä nyt milloinkin miellyttää juuri kyseistä tyyppiä. Sitten kun tulee olo, että ei kannata kuitenkaan hakea kun vastaavaa on hakenut jo 50 kertaa aiemminkin eikä mitään ole kuulunut, niin joku sanoo että "no saathan sen paikan todennäköisemmin sillä että haet". No en nyt tiedä kun tää on tällasta...