En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

Nykyaikana yksi iso ongelma on se, että kukaan ei ota opetettavaksi alan oppijoita (oikealla palkalla) ja kaikki haluaisivat vain niitä valmiita ammattilaisia. Vaatimuslistat on usein sellaisia, jotka vastaa sitä henkilöä, joka yllättäen poistuikin työnantajan palveluksesta. Sitten ollaan köntsä housuissa etsimässä paniikissa korvaajaa, "älä kuitenkaan odota suotta hakuajan loppuun".

Erilliset hr osastot tarjoilee myös huumoripaloja välillä, haetaan esimerkiksi 12 vuoden kokemuksella asiasta x. Eikö todella viisi tai 10 vuotta riitä? Vastaavasti itse työnhaussa keskitytään miten työntekijä olisi hyvä, mutta työnantaja vastaavasti ei todista miksi esimerkiksi kannattaisi vaihtaa heille töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Noin 10v sitten minulta kysyttiin työhaastattelussa että olenko ollut missään luottamustoimissa ja sanoin että en ole mutta yritystä olen pyörittänyt, toiselle ihmiselle siis. Kyllä näitä ainakin kysytään jos hakee paikkaa jostain missä on vastuussa koko puljusta tai sen osasta. Haluavat myös noilla kysymyksillä testata onko luotettava, vastuunkantaja ja rehellinen.

Sitähän sitä varmaan halutaan. Mutta silti usein mennään metsään. Aika moni vastuuntuntoinen työntekijä ei vapaa-ajalla tee mitään telkkarin katsomista tai arkiaskareita kummempaa. Sen sijaan tiedän useammankin kaiken maailman oppilaskunnissa ja luottamustehtävissä olevaa, joita en todellakaan luokittelisi rehellisiksi tai tunnollisiksi. Se on jännä miten sitä edelleen vaan jaksetaan uskoa, että kivalta kuulostavat asiat ovat aina kultaa, vaikka todellisuudessa se kakku saattaa olla vaan päältä kaunis. Joskus se tylsä peruspirkko vaan olisi luotettavin ja tehokkain työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Noin 10v sitten minulta kysyttiin työhaastattelussa että olenko ollut missään luottamustoimissa ja sanoin että en ole mutta yritystä olen pyörittänyt, toiselle ihmiselle siis. Kyllä näitä ainakin kysytään jos hakee paikkaa jostain missä on vastuussa koko puljusta tai sen osasta. Haluavat myös noilla kysymyksillä testata onko luotettava, vastuunkantaja ja rehellinen.

Sitähän sitä varmaan halutaan. Mutta silti usein mennään metsään. Aika moni vastuuntuntoinen työntekijä ei vapaa-ajalla tee mitään telkkarin katsomista tai arkiaskareita kummempaa. Sen sijaan tiedän useammankin kaiken maailman oppilaskunnissa ja luottamustehtävissä olevaa, joita en todellakaan luokittelisi rehellisiksi tai tunnollisiksi. Se on jännä miten sitä edelleen vaan jaksetaan uskoa, että kivalta kuulostavat asiat ovat aina kultaa, vaikka todellisuudessa se kakku saattaa olla vaan päältä kaunis. Joskus se tylsä peruspirkko vaan olisi luotettavin ja tehokkain työntekijä.

Komppaan tätä! Samoja kokemuksia. Siis todellakin ne hyvän päivän tutut, jotka olivat kaikessa mahdollisessa mukana kerryttämässä titteleitä cv:seen, olivat niitä joita en pitäisi kovin luotettavina. Osa myös suht ilkeitä/kylmiä ihmisinä, opportunisteja. Toki ei voi yleistää. Muutama tuttu, joita pidän todella luotettavana, on toki luottamushommissa, mutta keskittyvät sitten siihen yhteen/kahteen juttuun koko sydämellään. Se on ihan eri asia, kuin nämä opportunistit jotka löytyy joka kissanristijäiskokoonpanoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Noin 10v sitten minulta kysyttiin työhaastattelussa että olenko ollut missään luottamustoimissa ja sanoin että en ole mutta yritystä olen pyörittänyt, toiselle ihmiselle siis. Kyllä näitä ainakin kysytään jos hakee paikkaa jostain missä on vastuussa koko puljusta tai sen osasta. Haluavat myös noilla kysymyksillä testata onko luotettava, vastuunkantaja ja rehellinen.

Sitähän sitä varmaan halutaan. Mutta silti usein mennään metsään. Aika moni vastuuntuntoinen työntekijä ei vapaa-ajalla tee mitään telkkarin katsomista tai arkiaskareita kummempaa. Sen sijaan tiedän useammankin kaiken maailman oppilaskunnissa ja luottamustehtävissä olevaa, joita en todellakaan luokittelisi rehellisiksi tai tunnollisiksi. Se on jännä miten sitä edelleen vaan jaksetaan uskoa, että kivalta kuulostavat asiat ovat aina kultaa, vaikka todellisuudessa se kakku saattaa olla vaan päältä kaunis. Joskus se tylsä peruspirkko vaan olisi luotettavin ja tehokkain työntekijä.

Komppaan tätä! Samoja kokemuksia. Siis todellakin ne hyvän päivän tutut, jotka olivat kaikessa mahdollisessa mukana kerryttämässä titteleitä cv:seen, olivat niitä joita en pitäisi kovin luotettavina. Osa myös suht ilkeitä/kylmiä ihmisinä, opportunisteja. Toki ei voi yleistää. Muutama tuttu, joita pidän todella luotettavana, on toki luottamushommissa, mutta keskittyvät sitten siihen yhteen/kahteen juttuun koko sydämellään. Se on ihan eri asia, kuin nämä opportunistit jotka löytyy joka kissanristijäiskokoonpanoista.

Heh, tämän olen kyllä huomannut! Ihmiset jotka on mukana joka paskassa, ovat usein vain juuri siksi että saavat olla esillä, luoda kontakteja jne. edistääkseen omaa etuaan. Sillä itse asialla ei ole väliä. Ja omia saavutuksia jännästi vedätetään ylöspäin vaikka totuus on toinen. Juuri ne työpaikan limanuljaskat joille ei uskalla lainata viittä euroa, koska pitää epäillä mahtaako palauttaa.

Itse olen introvertti, hoidan hommani töissä hyvin enkä sairastele. Vapaa-ajalla olen perheeni kanssa enkä tee mitään erityistä. Ei näytä cv:ssä hienolta, en osaa viittä kieltä, en ole ollut vaihto-oppilaana vinkuintiassa, en ole ollut kansainvälisissä työtehtävissä. En osaa nuolla persettä. Tämä viimeksi mainittu on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista työelämässä jos aikoo pärjätä.

Työhaastattelussa saa valehdella niin paljon kuin sielu sietää. Onhan työpaikkailmoituksetkin 90%:sti valehdeltua, rehtiä siis molemmin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elämäni aikana palkannut toista kymmentä ihmistä harjoittelijasta "guruun". Iso osa tästä ketjun tauhkaamisesta on aika tuntematonta minulle. Ehkä elän sitten jonkinlaisessa kuplassa.

Toki työtehtäviin tai työympäristöön voi liittyä vaatimuksia tai toivottuja ominaisuuksia. Tässäkin ketjussa on monessa kohtaa esitetty, että "teen vain työni enkä ole sosiaalinen". No se ei vain aina toimi. On paljon tehtäviä, joissa kaivataan tiimihenkeä ja kykyä kommunikoida. Etenkin jälkimmäinen on älyttömän tärkeä, koska huonosti kommunikoiva työntekijä laskee äkkiä kaikkien muiden työtehoa. Jos muiden työntekijöiden työ tai koko tiimin onnistuminen riippuu siitä voivatko muut luottaa sinuun, ymmärtävätkö ne mitä teet ja miten sen teet, niin on ihan turha ajatella, että menee vain töihin ja tekee oman hommansa.

Suurimmat ongelmat mitä olen nähnyt omakohtaisesti töissä on aina liittyneet huonoon kommunikaatioon - siihen, kun joku työntekijä eristäytyy vain tekemään jotain ja sitten liian myöhään huomataan, että jotain on ymmärretty väärin.

Asenne ratkaisee paljon. Olen monta kertaa joustanut "vaatimuksista", kun vastaan tulee ihminen joka osaa vakuuttaa, että pystyy oppimaan. Kokemukseni ovat myös ehdottoman positiivisia siitä, että kun annat innokkaalle ja motivoituneelle mahdollisuuden, niin se myös lunastetaan. Kannattaa miettiä miten vaatimuksia voi taklata tulevaisuudessa, jos ei nyt pysty. Moni työnantaja miettii palkkaamista vuosien jänteillä.

Ja viimeisenä asiana nostan hyvän fiiliksen. Voi olla, että sinua vituttaa työpaikkailmoitukset tai se, että työnhaku kestää kauan. Kukaan ei kuitenkaan palkkaa sinua säälistä tai jouduttuaan syytetyksi. Hanki hyvä olo ja anna sen näkyä.

Minä olen viestinnän ammattilainen. Työskentelen missä tahansa tiimissä ja nimenomaan työskentelen, en hälise yksityiselämän kuulumisia ensin 2h ennen kuin päästään edes aloittamaan tapaaminen/projekti ymv. Minulle ei ole väliä, kuka tai millainen toinen tiimin jäsen on, kunhan tiedän mitä hän tekee, missä asioissa voin olla häneen yhteydessä ja mikä hänen nimensä on. Töissä tehdään töitä, autetaan toisia tarvittaessa, mutta monet tiimit ja työryhmät ovat ihmeellisiä seurustelukerhoja, joissa hyvä läpänheitto ja pirtsakka luonne = ammattiosaaminen huipussaan ja alansa kova tekijä. NOT.

Nykyisessä työssäni pitäisi työkulttuuriin liittyen olla iloinen somepilleri, joka on häsläämässä kaikkien kanssa kertoen yksityiselämänsä kipeistäkin asioista 24/7 kaikille. Lisäksi pitää hirveesti käydä siiderillä, kaljalla ja seikkailemassa yhdessä, mielellään pari kertaa vuodessa enemmän tai vähemmän sikaillen. Työkaverien kanssa pitää ryhmittyä kuppikuntiin ja minunlaiseni henkilö, joka tulee aidosti toimeen kaikkien kanssa, ei ole hyvä, koska minua ei voi lokeroida kuppikuntaan Me vs Nuo toiset.

Mitäpä sitten käy työssä? No, se "ammattilaiset" saavat työt. Meillä mm. ylennettiin sanotaan nyt vaikka kokki ilman päivääkään viestinnän alan työkokemusta viestintäpäälliköksi vastaamaan kaikista firman sisäisistä ja asiakkaiden viestinnästä. Ilman päivääkään kokemusta! Koska hän oli iloinen ja pirtsakka = selkeästi sopivin. Minut kutsutaan aina hätiin, kun jossain palaa ja tällainen ilosomepilleri on tehnyt työt päin honkia ja minä korjaan jäljet. Asiakkaille esitetään, että ollaan tosi ammattitaitoisia ja että heidän projektit ovat hirveän hyvissä käsissä. Hah, naurattaisi ellei itkettäisi.

En ole sosiaalinen perhonen. Olen kova työntekijä, joka kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti, ja joka ei etsi itselleen työyhteisöstä sosiaalista piiriä, jonka kanssa jakaa kaikki elämästä. Jos siellä tulee sellainen ystävähenkilö vastaan, se on hienoa! Mutta en hae sitä. Yksityiselämäni pidän yksityisenä, eikä muidenkaan tarvitse jakaa siviiliasioitaan minun kanssani.

Silti olen se ammattitaidoton pölvästi, jota ei kannata palkata. Puuhapetterit ja Sotkusiirit menevät minun ohi, koska töissä pitää olla kivaa pöhinää.

Otin oikein hatun päästä kun puhut niin asiaa. Minäkin olen viestinnän ammattilainen, mutta pelkkiä muun alan pätkätöitä tehnyt, koska en kelpaa oman alan hommiin vaikka taipuisin minkälaiselle mutkalle. Ja ainoat ohjeet, mitä kaiken maailman konsulteilta saa, on kaikki tämmöset somepöhinää ylistävät. Kuinka mun pitäisi huomioh**rata pitkin somea ja tehdä itseni näkyväksi ja niin edelleen. Sori, ei käy. Mun ei tarvitse myydä yksityisyyttäni sen takia että pääsisin työpaikkaan, jossa arvostetaan näkyvyyttä enemmän kuin substanssiosaamista. En hyväksy tätä nykymeininkiä. Voin joustaa tosi monissa asioissa mutta en tässä.

(kyllä, yritän vaihtaa alaa ja opiskella taas jotain muuta)

Olen loputtoman kyllästynyt siihen, että korkea työmoraali, tuloksen teko ja se itse työn tekeminen ei riitä eikä kelpaa enää missään. Pitäisi olla juurikin joku superulospäinsuuntautunut somepilleri, joka häslää ja pöhisee niin, että se varsinainen ammattitaito jää vähän arvoitukseksi sivullisille. Mulla ei ole todellakaan mitään sosiaalisia ihmisiä vastaan, hyväksyn ihan kaikki ihmiset ja teen töitä kenen kanssa tahansa jos vaan kaikki keskittyvät hommaansa ja kohtelevat muita hyvin. Mutta mulla on paljonkin sitä vastaan, että työelämä on kasvanut näin kieroon ja tekijöitä ja hakijoita vain nöyryytetään ja tehdään tästä koko touhusta jotain pelleteatteria.

Ja ottaa päähän ihan loputtomasti tässäkin keskustelussa muutaman pahvipään esittämät pinttyneet väitteet siitä, että introverttejä ei haluta sinne eikä tänne, koska "ovat tuppisuita" jne. Milloin se menee jakeluun, että introversio ja sosiaaliset taidot eivät ole toisensa poissulkevia? Ja että sosiaalisuus on eri asia kuin sosiaaliset taidot. Itse olen introvertti eikä mun sosiaalisissa taidoissa ole kerrassaan mitään vikaa enkä ole ujo tai estynyt. Mutta valitsen aina mieluummin yksinolon kuin esim. kahvipöytäjuoruilut. En hae töistä ystäviä. Haluan vain tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elämäni aikana palkannut toista kymmentä ihmistä harjoittelijasta "guruun". Iso osa tästä ketjun tauhkaamisesta on aika tuntematonta minulle. Ehkä elän sitten jonkinlaisessa kuplassa.

Toki työtehtäviin tai työympäristöön voi liittyä vaatimuksia tai toivottuja ominaisuuksia. Tässäkin ketjussa on monessa kohtaa esitetty, että "teen vain työni enkä ole sosiaalinen". No se ei vain aina toimi. On paljon tehtäviä, joissa kaivataan tiimihenkeä ja kykyä kommunikoida. Etenkin jälkimmäinen on älyttömän tärkeä, koska huonosti kommunikoiva työntekijä laskee äkkiä kaikkien muiden työtehoa. Jos muiden työntekijöiden työ tai koko tiimin onnistuminen riippuu siitä voivatko muut luottaa sinuun, ymmärtävätkö ne mitä teet ja miten sen teet, niin on ihan turha ajatella, että menee vain töihin ja tekee oman hommansa.

Suurimmat ongelmat mitä olen nähnyt omakohtaisesti töissä on aina liittyneet huonoon kommunikaatioon - siihen, kun joku työntekijä eristäytyy vain tekemään jotain ja sitten liian myöhään huomataan, että jotain on ymmärretty väärin.

Asenne ratkaisee paljon. Olen monta kertaa joustanut "vaatimuksista", kun vastaan tulee ihminen joka osaa vakuuttaa, että pystyy oppimaan. Kokemukseni ovat myös ehdottoman positiivisia siitä, että kun annat innokkaalle ja motivoituneelle mahdollisuuden, niin se myös lunastetaan. Kannattaa miettiä miten vaatimuksia voi taklata tulevaisuudessa, jos ei nyt pysty. Moni työnantaja miettii palkkaamista vuosien jänteillä.

Ja viimeisenä asiana nostan hyvän fiiliksen. Voi olla, että sinua vituttaa työpaikkailmoitukset tai se, että työnhaku kestää kauan. Kukaan ei kuitenkaan palkkaa sinua säälistä tai jouduttuaan syytetyksi. Hanki hyvä olo ja anna sen näkyä.

Minä olen viestinnän ammattilainen. Työskentelen missä tahansa tiimissä ja nimenomaan työskentelen, en hälise yksityiselämän kuulumisia ensin 2h ennen kuin päästään edes aloittamaan tapaaminen/projekti ymv. Minulle ei ole väliä, kuka tai millainen toinen tiimin jäsen on, kunhan tiedän mitä hän tekee, missä asioissa voin olla häneen yhteydessä ja mikä hänen nimensä on. Töissä tehdään töitä, autetaan toisia tarvittaessa, mutta monet tiimit ja työryhmät ovat ihmeellisiä seurustelukerhoja, joissa hyvä läpänheitto ja pirtsakka luonne = ammattiosaaminen huipussaan ja alansa kova tekijä. NOT.

Nykyisessä työssäni pitäisi työkulttuuriin liittyen olla iloinen somepilleri, joka on häsläämässä kaikkien kanssa kertoen yksityiselämänsä kipeistäkin asioista 24/7 kaikille. Lisäksi pitää hirveesti käydä siiderillä, kaljalla ja seikkailemassa yhdessä, mielellään pari kertaa vuodessa enemmän tai vähemmän sikaillen. Työkaverien kanssa pitää ryhmittyä kuppikuntiin ja minunlaiseni henkilö, joka tulee aidosti toimeen kaikkien kanssa, ei ole hyvä, koska minua ei voi lokeroida kuppikuntaan Me vs Nuo toiset.

Mitäpä sitten käy työssä? No, se "ammattilaiset" saavat työt. Meillä mm. ylennettiin sanotaan nyt vaikka kokki ilman päivääkään viestinnän alan työkokemusta viestintäpäälliköksi vastaamaan kaikista firman sisäisistä ja asiakkaiden viestinnästä. Ilman päivääkään kokemusta! Koska hän oli iloinen ja pirtsakka = selkeästi sopivin. Minut kutsutaan aina hätiin, kun jossain palaa ja tällainen ilosomepilleri on tehnyt työt päin honkia ja minä korjaan jäljet. Asiakkaille esitetään, että ollaan tosi ammattitaitoisia ja että heidän projektit ovat hirveän hyvissä käsissä. Hah, naurattaisi ellei itkettäisi.

En ole sosiaalinen perhonen. Olen kova työntekijä, joka kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti, ja joka ei etsi itselleen työyhteisöstä sosiaalista piiriä, jonka kanssa jakaa kaikki elämästä. Jos siellä tulee sellainen ystävähenkilö vastaan, se on hienoa! Mutta en hae sitä. Yksityiselämäni pidän yksityisenä, eikä muidenkaan tarvitse jakaa siviiliasioitaan minun kanssani.

Silti olen se ammattitaidoton pölvästi, jota ei kannata palkata. Puuhapetterit ja Sotkusiirit menevät minun ohi, koska töissä pitää olla kivaa pöhinää.

Otin oikein hatun päästä kun puhut niin asiaa. Minäkin olen viestinnän ammattilainen, mutta pelkkiä muun alan pätkätöitä tehnyt, koska en kelpaa oman alan hommiin vaikka taipuisin minkälaiselle mutkalle. Ja ainoat ohjeet, mitä kaiken maailman konsulteilta saa, on kaikki tämmöset somepöhinää ylistävät. Kuinka mun pitäisi huomioh**rata pitkin somea ja tehdä itseni näkyväksi ja niin edelleen. Sori, ei käy. Mun ei tarvitse myydä yksityisyyttäni sen takia että pääsisin työpaikkaan, jossa arvostetaan näkyvyyttä enemmän kuin substanssiosaamista. En hyväksy tätä nykymeininkiä. Voin joustaa tosi monissa asioissa mutta en tässä.

(kyllä, yritän vaihtaa alaa ja opiskella taas jotain muuta)

Olen loputtoman kyllästynyt siihen, että korkea työmoraali, tuloksen teko ja se itse työn tekeminen ei riitä eikä kelpaa enää missään. Pitäisi olla juurikin joku superulospäinsuuntautunut somepilleri, joka häslää ja pöhisee niin, että se varsinainen ammattitaito jää vähän arvoitukseksi sivullisille. Mulla ei ole todellakaan mitään sosiaalisia ihmisiä vastaan, hyväksyn ihan kaikki ihmiset ja teen töitä kenen kanssa tahansa jos vaan kaikki keskittyvät hommaansa ja kohtelevat muita hyvin. Mutta mulla on paljonkin sitä vastaan, että työelämä on kasvanut näin kieroon ja tekijöitä ja hakijoita vain nöyryytetään ja tehdään tästä koko touhusta jotain pelleteatteria.

Ja ottaa päähän ihan loputtomasti tässäkin keskustelussa muutaman pahvipään esittämät pinttyneet väitteet siitä, että introverttejä ei haluta sinne eikä tänne, koska "ovat tuppisuita" jne. Milloin se menee jakeluun, että introversio ja sosiaaliset taidot eivät ole toisensa poissulkevia? Ja että sosiaalisuus on eri asia kuin sosiaaliset taidot. Itse olen introvertti eikä mun sosiaalisissa taidoissa ole kerrassaan mitään vikaa enkä ole ujo tai estynyt. Mutta valitsen aina mieluummin yksinolon kuin esim. kahvipöytäjuoruilut. En hae töistä ystäviä. Haluan vain tehdä töitä.

Mulla täysin sama, paitsi olen it-alalla. Koska olen introvertti, eikä huvita lätistä äijien kanssa loputtomasti autoista, futuksesta ja lätkästä. En ole edes erityisen kaunista katseltavaa, niin olen huono. Paljon vähemmillä tiedoilla ja taidoilla on ylennetty porukkaa ohitseni, kun en osallistu hyvävelikerhoon. Kovasti mua kuulemma arvostetaan töissä, mutta käytännössä se ei näy mitenkään.

Oma työelämä jo takana.

Ei olisi mitään mahdollisuutta saada työpaikkaa tällä nykyvaatimustasolla,

nyt jäisin ikityöttömäksi.

Nyt pitää olla introvertti, pomon nuolija,

himoextremeurheilija, kovaääninen pyrkyri.

Tutkintotodistus ei ole niinkään merkitsevä.

Ainakin itse olen skipannut lukuisia työpaikkailmoituksia ihan vain siksi, koska yliampuvat vaatimukset ovat ärsyttäneet. IT-alalla työskentelen, ja hyvin olen kelvannut niihin paikkoihin joihin olen hakenut ja kuulemma ovat olleet työpanokseeni kovin tyytyväisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Oma työelämä jo takana.

Ei olisi mitään mahdollisuutta saada työpaikkaa tällä nykyvaatimustasolla,

nyt jäisin ikityöttömäksi.

Nyt pitää olla introvertti, pomon nuolija,

himoextremeurheilija, kovaääninen pyrkyri.

Tutkintotodistus ei ole niinkään merkitsevä.

Tutkintotodistuksella ei kovin suurta painoarvoa kuulu ollakaan, vaikka julkisella sektorilla se onkin edelleen likipitäen ainoa asia jolla on merkitystä. Sen sijaan se, jos on toiminut edes jossakin yrityksessä vaativissa tehtävissä pidemmän ajan, pitäisi riittää todistamaan, että pystyy kyllä toimimaan muissakin vaativissa tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön lähihoitaja, 59v. En omaa suhteita, sanon epäkohdat suoraan, jos niitä havaitsen. Haluan, että vanhukset hoidetaan hyvin. Siksi en ole suosittu. En nuole pomon persettä. Iäkkäiden hyvinvointi on minulle tärkeintä. Valitettavasti tämä ei sovi useimpiin työpaikkoihin.

Toisin sanoen, olet selän takana p#jauhoja, omasta mielestäsi paras hoitaja kun kukaan muu ei osaa mitään. Ja käytät puoli päivää muiden tekemisien kyttäämiseen ja valittamiseen kuinka sinä ainoana teet kaikki työt. Näitä on niin nähty, siihen on syynsä miksi olet työttömänä työvoimapulasta kärsivällä alalla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana yksi iso ongelma on se, että kukaan ei ota opetettavaksi alan oppijoita (oikealla palkalla) ja kaikki haluaisivat vain niitä valmiita ammattilaisia. Vaatimuslistat on usein sellaisia, jotka vastaa sitä henkilöä, joka yllättäen poistuikin työnantajan palveluksesta. Sitten ollaan köntsä housuissa etsimässä paniikissa korvaajaa, "älä kuitenkaan odota suotta hakuajan loppuun".

Erilliset hr osastot tarjoilee myös huumoripaloja välillä, haetaan esimerkiksi 12 vuoden kokemuksella asiasta x. Eikö todella viisi tai 10 vuotta riitä? Vastaavasti itse työnhaussa keskitytään miten työntekijä olisi hyvä, mutta työnantaja vastaavasti ei todista miksi esimerkiksi kannattaisi vaihtaa heille töihin.

Eikö tämä ole aika selvä tapaus? Siellä on hakija, joka on jo valittu ja halutaan jokin yksityiskohta millä hänen valintansa voidaan perustella, mikäli joku hakijoista nostaa äläkän (=valittaa ja haastaa päätöksen). Tietysti tuosta voisi soittaa  ja kysyä, että kannattaako hakea jos on 11, 5 vuotta työkokemusta ja kuunnella kun toisessa päässä iloisesti sirkutetaan että kyllä kannattaa..

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Näissä samoissa työnhakuvinkeissä ohjeistetaan kertomaan saavutuksista tyyliin: "onnistuin nostamaan yrityksen vuoden myynnin kaksinkertaiseksi siitä mitä se oli ennen".

No entä jos on ihan vaan tavallinen myyjä, joka ei ole nostanut myyntiä sen enempää kuin ne muutkaan? Ja vaikka olisikin joku superhypermyyjä, niin mitä väliä on tuollaisella myyntitaitojen mainostuksella, kun eihän tuollaista voi todistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Näissä samoissa työnhakuvinkeissä ohjeistetaan kertomaan saavutuksista tyyliin: "onnistuin nostamaan yrityksen vuoden myynnin kaksinkertaiseksi siitä mitä se oli ennen".

No entä jos on ihan vaan tavallinen myyjä, joka ei ole nostanut myyntiä sen enempää kuin ne muutkaan? Ja vaikka olisikin joku superhypermyyjä, niin mitä väliä on tuollaisella myyntitaitojen mainostuksella, kun eihän tuollaista voi todistaa?

Täsmennän kirjoittamaani. Siis toki ne myyntitaidot voi todistaa uudessakin firmassa, mutta tuota jo aikaansaatua myynnin kaksinkertaistamista ei pysty todistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Näissä samoissa työnhakuvinkeissä ohjeistetaan kertomaan saavutuksista tyyliin: "onnistuin nostamaan yrityksen vuoden myynnin kaksinkertaiseksi siitä mitä se oli ennen".

No entä jos on ihan vaan tavallinen myyjä, joka ei ole nostanut myyntiä sen enempää kuin ne muutkaan? Ja vaikka olisikin joku superhypermyyjä, niin mitä väliä on tuollaisella myyntitaitojen mainostuksella, kun eihän tuollaista voi todistaa?

Täsmennän kirjoittamaani. Siis toki ne myyntitaidot voi todistaa uudessakin firmassa, mutta tuota jo aikaansaatua myynnin kaksinkertaistamista ei pysty todistamaan.

Kyllä niitä voi todistaa monin tavoin. Maksettujen myyntibonareiden ja niiden taustalla olleiden tavotteiden avulla. Tai sitten jos on pieni tiimi, niin voi kertoa olleensa osa pientä tiimiä, joka kaksinkertaisti myynnin jne. Paljon on keinoja.

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Näissä samoissa työnhakuvinkeissä ohjeistetaan kertomaan saavutuksista tyyliin: "onnistuin nostamaan yrityksen vuoden myynnin kaksinkertaiseksi siitä mitä se oli ennen".

No entä jos on ihan vaan tavallinen myyjä, joka ei ole nostanut myyntiä sen enempää kuin ne muutkaan? Ja vaikka olisikin joku superhypermyyjä, niin mitä väliä on tuollaisella myyntitaitojen mainostuksella, kun eihän tuollaista voi todistaa?

Mietin tätä samaa juttua senkin kannalta, että todellisuudessa suurin osa ihmisistä hakee työtä ihan vaan sen takia, että jostain pitää saada rahaa elämiseen. MUTTA tällaisen tosiasian myöntäminen hakemuksessa tai haastattelussa on ehkä suurin mahdollinen moka :D Ihan kuin jollain kummallisilla korulauseilla asia muuttuisi muuksi.

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Ymmärrän tuon haasteen. Ei kysymys oikeastaan ole pyrkyryydestä ja tehtävästä riippuen vaihtoehtoja esimiestehtävään siirtymiseksi on muutamia. Yleensä toisesta yrityksestä esimiestyötä hakiessa on tärkeää, että esimieskokemusta on aiemmalta ajalta. Sillä on myös merkitystä onko se niin sanottua blue collar vai white collar esimiestyötä, ne nimittäin poikkeavat toisistaan melkoisesti. Suosittelen yrittämään samassa yrityksessä vaikka vähän alemmalle tasolle esimieheksi pääsyä, jotta saa kokemusta. Toinen vaihtoehto on aloittaa hyvin pienestä tiimistä. Minun kokemuksen mukaan yritykset antavat usein mahdollisuuden, jos tuo halukkuutensa selkeästi esiin ja jos työnantaja on arvioinut suorituksen ja potentiaalin riittävän korkeiksi sekä sopivuuden esimieheksi. Yleensä esimiestyö tärkein mittari ovat eurot ja laatu. Eli jos osoittaa kykenevänsä ajamaan läpi tuottavuutta parantavia säästöhankkeita asiantuntijana, niin silloin on jo hyvällä matkalla kohti esimiesasemaa. Toinen mahdollinen tapa on antaa hyviä ideoita.

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Esimiehen ensimmäinen askel useimmiten otetaan talon sisäisenä ylennyksenä. Se on yksi varmimmista signaaleista uudelle työnantajille, että ainakin aikaisempi yritys on arvostanut työntekijän kykyjä esimiehenä niin paljon, että on ollut valmis nostamaan hänet asiantuntijan esimieheksi. Itse en ikinä palkkaisi tuntematonta asiantuntijan paikalta esimieheksi. Esimiestaitoja on miltei mahdoton testata ja esimiestaitojen kehittäminen potentiaalisesta asiantuntijasta kestää useita vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Olen loputtoman kyllästynyt siihen, että korkea työmoraali, tuloksen teko ja se itse työn tekeminen ei riitä eikä kelpaa enää missään. Pitäisi olla juurikin joku superulospäinsuuntautunut somepilleri, joka häslää ja pöhisee niin, että se varsinainen ammattitaito jää vähän arvoitukseksi sivullisille. Mulla ei ole todellakaan mitään sosiaalisia ihmisiä vastaan, hyväksyn ihan kaikki ihmiset ja teen töitä kenen kanssa tahansa jos vaan kaikki keskittyvät hommaansa ja kohtelevat muita hyvin.

Tuli mieleen eräs avokonttori, jossa nämä superulospäinsuuntautuneet tyypit häsläsivät niin paljon, että pomon määräämät työtehtävät jäivät jatkuvasti niille, jotka lafkassa teki töitä. Pöhinäpettereillä kun suurin osa työajasta meni taukohuoneessa ja muiden työpisteillä hyppiessä.

Pomo ei luonnollisesti ottanut vakkarien aiheellista kritiikkiä asiasta vastaan, kun hommat viivästyi ja aikataulut oli myöhässä. En tiedä mikä siellä nykyään on meininki, kun ne työtätekevät on saanu suurin osa yt:ssä potkut ja pöhinäpetterit on vakinaistettu. Itsellä ainakin silmät avautui silloin, että senkun tekee vähän sinne päin ja mieluummin jauhaa p*skaa ja palkka juoksee. Kunhan oot "hyvä tyyppi" niin jatko on varmaa.

Vierailija kirjoitti:

Monissa päällikkö- ja esimiestason tehtävissä vaaditaan vahva näyttö siitä ja tästä ja vuosien kokemus. Vaikka uraa olisi jo asiantuntijaroolissa vuosia takana ja koulutus riittää, et pääse. Millä sitä kokemusta voi saada??? Onko joka esimies vaan ylentynyt pyrkyri tai suhteilla valittu? Valitettavasti näin olen naisena kokenut.

Mun kokemukseni mukaan esimiesroolit ovat palkintorooleja. Koska olet ollut täällä x vuotta töissä tai koska olet noin hyvä tyyppi, nostetaan sinut nyt esimieheksi.

Ja jälki on ihan karmeaa.