Lue keskustelun säännöt.
En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia
Perus suunnitteluhommiinkin pitäisi olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Ei tee mieli hakea enää mihinkään.
T. Taitava, ahkera ja huolellinen introvertti
Kommentit (800)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää, että sosiaalisia taitoja tarvitaan, ja niitä voi oppia. Ekstroverttiys/introverttiys taas ei kerro sosiaalisista taidoista mitään, se on synnynnäinen temperamenttipiirre jota ei todellakaan voi muuksi muuttaa.
Missähän se sosiaalisten taitojen opiskelukurssi oikein luuraa? Miksei työkkäri järjestä meille työttömille sellaisia? Olisi varmasti paljon höydyllisempä kuin kolmatta kertaa peräjälkeen suoritettava CV:n viilaus- tai aarrekarttakurssi.
Sosiaaliset taidot ovat jotain sellaista, joka ihmisen tulee opetella itsenäisesti. Miksi käyttää veronmaksajien rahaa opettamaan jotain sellaista, minkä voi oppia yksinkertaisesti puhumalla ihmisille missä ja milloin tahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen itse IT-alalla, jossa joka päivä on useita työpalavereja juuri sen vuoksi, että tieto on pirstaloitunut eri ihmisille, kukaan ei voi hallita kaikkea. Ja pakko sanoa, että melkoinen tuska on saada tietyistä liikaa introverteista ihmisistä tietoa irti.
Kokeilkaapa jotakin muuta menetelmää kuin palaverit.
Olen introvertti nörtti ja vihaan palavereja, joissa ei ole aikaa selvittää asioita kunnolla. Ei ole aikaa ajatella ja miettiä, kun on neukkari varattu vain puoleksi tuntia.
Pistäkää pystyyn jokin firman sisäinen enemmän kirjalliseen viestintään perustuva järjestelmä. Ihan vanha kunnon foorumi vaikka. Moni meistä ihan mielellään jakaa tietoa, jos voi olla edes suunnilleen varma, että tulee ymmärretyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää, että sosiaalisia taitoja tarvitaan, ja niitä voi oppia. Ekstroverttiys/introverttiys taas ei kerro sosiaalisista taidoista mitään, se on synnynnäinen temperamenttipiirre jota ei todellakaan voi muuksi muuttaa.
Missähän se sosiaalisten taitojen opiskelukurssi oikein luuraa? Miksei työkkäri järjestä meille työttömille sellaisia? Olisi varmasti paljon höydyllisempä kuin kolmatta kertaa peräjälkeen suoritettava CV:n viilaus- tai aarrekarttakurssi.
Sosiaaliset taidot ovat jotain sellaista, joka ihmisen tulee opetella itsenäisesti. Miksi käyttää veronmaksajien rahaa opettamaan jotain sellaista, minkä voi oppia yksinkertaisesti puhumalla ihmisille missä ja milloin tahansa?
Paskan marjat. Sen, ettei tuo ole totta, näkee mm. niistä sosiaalisista hölösuista, jotka tosiaan puhuvat ihmisille missä ja milloin tahansa, kuuntelematta ollenkaan ja ymmärtämättä, että aina ei ole sopiva hetki.
Vierailija kirjoitti:
Tein 9 vuotta sijaisuuksia keittiöapulaisena ja siivoojana, mutta en kelvannut vakituiseksi ujouteni takia. Sain positiivista palautetta ammattitaidostani, joustavuudestani, työni laadusta, luotettavuudestani yms. mutta ujouteni ja hiljaisuuteni oli este vakituisen paikan saamiselle. Ihmettelen kuitenkin, miten he kelpuuttivat minut sijaiseksi. Sijaisenhan pitää sopeutua jatkuvasti muuttuviin työyhteisöihin ja työpaikkoihin. En ymmärrä, miten ujous ei haitannut siinä. Hain vakituisia paikkoja, mutta en päässyt kertaakaan toiselle kierrokselle ryhmähaastattelusta. Epäonnistuin niissä joka kerta ujouden ja jännittämisen takia, ja pomot sanoivat, että pitäisi olla rohkeampi. Koen itseni todella huonoksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi. En voi hakea mitään työpaikkoja, koska kaikissa vaaditaan niin mahdottomia. Olen työttömänä tällä hetkellä . En usko työllistyväni enää koskaan, koska minussa ei ole mitään hyviä ominaisuuksia.
Ainakin osaat kirjoittaa hyvin ja oikein, onhan se jo plussaa.
introverttiys/ekstroverttiys on kyllä jatkuvasti pinnalla työnhaun suhteen ja soveltuvuuskokeiden. Niinkin uskomatonta kuin tämä onkaan, niin jopa eräät soveltuvuuspsykologit katsovat, että introverttiys on huono homma esimerkiksi hoitoalalla. Kun taas toiset sanovat, että introverteillä on luonteenpiirteitä, joiden vuoksi se doveltuvat erityisen hyvin hoitoalalle.
Kaikenkaikkiaan, kun mietin itseäni työnantajana, olen aina laittanut omaan ns. mustaan muistikirjaani niiden työntekijöiden yhteystiedot, jotka ovat olleet introverteimpiä ja syynä on se, että ekstroverteillä menee todella paljon työaikaa ihan perusjuoruiluun. Yleistäen ekstrovertit eivät ole yhtä tehokkaita kuin introvertit eikä ekstrovertit osaa ottaa toista ihmistä huomioon, vaan ekstroverteistä tulee paljon enemmän negatiivista palautetta, että tunkeilee, kyselee liian yksityisiä asioita jne. Introvertit etenevät hitaammin ja luovat ensin luottamuksellisen suhteen ja saavat asiakkaat helpommin tyytyväisiksi.
jokaisella alalla pitäisi olla kaikenlaisia persoonia, koska asiakkaatkin ovat kaikenlaisia persoonia ja siinä missä introvertti voi opetella ns. turhaa kahvipöytäkeskustelua, voi ekstroverttikin opetella olemaan hiljaa ja antamalla toisille enemmän tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monta hakemusta olen lähettänyt, lähinnä paikkoihin, joista minulla on ollut sopiva kokemus ja koulutus, mutta ei tärpännyt. Sain aina, jos ollenkaan, vastauksen ettei minua valittu. Useimmiten ei tullut vastausta, ei mitään, vaikka haastattelussa luvattiin... Ja liian usein luulin, että olin tehnyt hyvän hakemuksen, muokannut cv:täni tarpeeksi, että kelpaan yritykselle. Ei, en kelvannut, vähensin kaikkea tietoa, ja täytin aukkoja joillain diipa-daapa-kursseilla... Ja silti, kun ikä alkoi jo 5:lla ja cv:ssä oli aukkoja, niin en päässyt edes haastatteluun. En minnekkään. Sitten oli oikein lupaava paikka, tosi hyvällä liksalla, hain ja pääsin ekaan haastatteluun, josta mut lähetettiin seuraavaan haastatteluun, jonka jälkeen luvattiin ilmoittaa, jos palkkaavat minut. Odotin soittoa ja viikon päästä soitti rekrytoimistosta nuori nainen, joka kertoi, etteivät palkkaakaan sitten minua.
Silloin itkin ja kysyin tytöltä, että miksi, niin cv:ssäoli ollut liikaa lyhyitä työsuhteita. Tällä hetkellä olen vakituisessa paikassa, ihan surkealla liksalla vakituisena. En varmaan ikinä tule pääsemään paremmin palkattuun työhön, koska en ole sen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen itse IT-alalla, jossa joka päivä on useita työpalavereja juuri sen vuoksi, että tieto on pirstaloitunut eri ihmisille, kukaan ei voi hallita kaikkea. Ja pakko sanoa, että melkoinen tuska on saada tietyistä liikaa introverteista ihmisistä tietoa irti.
Kokeilkaapa jotakin muuta menetelmää kuin palaverit.
Olen introvertti nörtti ja vihaan palavereja, joissa ei ole aikaa selvittää asioita kunnolla. Ei ole aikaa ajatella ja miettiä, kun on neukkari varattu vain puoleksi tuntia.
Pistäkää pystyyn jokin firman sisäinen enemmän kirjalliseen viestintään perustuva järjestelmä. Ihan vanha kunnon foorumi vaikka. Moni meistä ihan mielellään jakaa tietoa, jos voi olla edes suunnilleen varma, että tulee ymmärretyksi.
Sama juttu, tai olen ambivertti. Tämähän hoituisi etukäteissuunnittelulla, aivoriihillä, keräämällä tietoa eri tavoin ja tiedottamalla etukäteen. Varsinaisessa kokouksessa sitten olisi mahdollisimman hyvä pohja keskustella tiiviisti ja nuijia. Jos hyvin iso asia niin palastellaan.
Kokouksissa on muuten aina samat nössöt jotka eivät sano koskaan mitään mutta kitisevät selän takana, tai sitten näitä jotka äänestävät kivan kaverin ehdotuksen puolesta koska ehdottaja on niin kiva ja suosittu ja meillä on kivaa. Yritä siinä sitten piipittää että onkohan selvitetty mitä tästä päätöksestä seuraa, tätä ja tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enää ei ole juurikaan sellaisia töitä, että voit yksinäsi puurtaa. Maailma alkaa olla niin hajautettua alalla kuin alalla, eli on vain pakko sen introvertinkin tietyllä tavalla saada suunsa auki. Kun tietoa pitää hankkia ja kysellä muualta ja sen lisäksi jakaa sen oma alueensa tietoa muille.
Työskentelen itse IT-alalla, jossa joka päivä on useita työpalavereja juuri sen vuoksi, että tieto on pirstaloitunut eri ihmisille, kukaan ei voi hallita kaikkea. Ja pakko sanoa, että melkoinen tuska on saada tietyistä liikaa introverteista ihmisistä tietoa irti. Joten ymmärrän erittäin hyvin nuo työnantajan vaateet, ei voi olla niin, että ihmisestä joudutaan hohtimella kaivamaan tieto ja informaatiota. Pitää ns. kasvaa isoksi ja reippasti kertoa asiat, silloin kun ne pitää kertoa. Mielestäni liikaa laitetaan introverttiuden piikkiin asioita. Introvertti saa olla, mutta pitää myös ymmärtää milloin se suu vaan pitää avata, ilman, että muut joutuvat houkuttelemaan kuin pikkulasta.
Ei tuo kertomasi liity suoranaisesti introverttiyteen. Kyllä ihminen puhuu jos puhutaan asiasta. Kyseessä voi olla kehityshaluton tai yhteistyökyvytön ihminen, tai ei osata sanallistaa.
Hakijan ikä tulisi olla alle 20 vuotta ja alan työkokemusta tulisi olla vähintään 30 vuotta. Hakijan tulee osata puhua sujuvasti ainakin viittä kieltä (japani, kiina, venäjä, ranska, englanti) ja hallita kaikki tietokoneohjelmistot. Kymmenen vuoden kokemus töistä, joita ei vielä viis vuotta sitten ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.
Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia. Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!
Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.
Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole.
Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on.
Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää.
Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.
Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.
No, minusta sinä olet väärässä. Oletko itse kovalla harjoittelulla muuttanut täysin persoonallisuutesi? Jos et, niin älä yritä tuputtaa sitä ajatusta muille. Introverttiydessäkin voi olla eri asteita. Esim. jaksan olla sosiaalinen 8h päivässä, mutta en sitten jaksaisi enää illalla puuhata lasteni kanssa. Useimmille ne lapset ovat tärkeämpiä, ja silloin työn on oltava sellainen ettei se ole 24/7 sitä läpänheittoa.
Kommunikaatio ja sosiaaliset taidot on eri asia kuin ekstroverttiys ja läpän heittäminen. Ja olen eri mieltä tuostakin että läpänheitto on liima, joka tekee työstä tehokkaampaa. Siinä voi tulla paljonkin ristiriitatilanteita, jos joku vitsi loukkaa jotakuta tai on tarpeettoman roisi tms. Ja kun suurin osa näistä "hyvistä tyypeistä" heittää todella huonoa ja kulunutta läppää. Väkinäisille jutuille tekonauraminen on ankeaa.Ja täällähän oli kommentti siitäkin työyhteisöstä, jossa ihmiset eivät pysty keskittymään hommiinsa, kun pitää olla koko ajan juttelemassa muille. Ei se vaan kaikissa töissä ole hyvä juttu.
Olin melkein kolmekymppiseksi asti hiljainen hissukka, jolla ei kirjaimellisesti ollut vanhempieni lisäksi yhtään sosiaalista kontaktia eikä ystäviä ollenkaan. Elämäni luisui aivan sivuraiteelle, koska en saanut mistään töitä ja monet koulut menivät päin prinkkalaa. Vanhemmiltakaan ei enää apua herunut, joten minun oli vain pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ryhdistäytymisliike. Aloin siis kuumeisesti mm. kehittää sosiaalisia taitojani, jotta saisin edes jotakin työtä. Pohjalla kävin monta kertaa, masennuin, mutten vain voinut luovuttaa. Lopulta sitten sainkin ensimmäisen työpaikkani, ja kehitettyä sosiaalisia taitojani niin että sain pidettyä työpaikkani pidempään kuin sen pari viikkoa tai kuukautta. Nykyään minusta ei voisi enää ollenkaan arvata, että olen koskaan ollutkaan epäsosiaalinen ihminen.
Yleensä nimenomaan introverteillä on kommunikaation ja sosiaalisten taitojen kanssa ongelmia. Toki sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja ekstroverttejäkin on, mutta niin marginaalisen vähän. Sitten tuosta läpänheitosta, eihän sitä nyt tietenkään kaikille jutuille ole pakko nauraa ja jos murjaseekin kerran loukkaavan tahi liian roisin vitsin, siitä selviää kyllä pahoittelulla. Mutta mikäli joku pahoittaa mielensä melkeinpä kaikesta läpästä, kyllä se peiliinkatsomisen paikka on hänellä.
Niin, totta kai vika on siinä ihmisessä joka siitä läpästä loukkaantuu. Jos tuo on ensimmäinen ajatuksesi, niin se kertookin paljon siitä, millaista läppää itse heität.
En rupea analysoimaan liikaa luonnettasi, mutta en pitäisi sua ton perusteella introverttinä, josta tuli ekstrovertti oman yrityksen kautta. Introverttius ja ekstroverttiys ovat siis piirteitä, jotka määrittävät miten paljon sosiaalisuutta ihminen kestää. Ekstrovertti tarvitsee seuraa ja kokee ahdistusta jos joutuu olemaan liikaa yksin. Introvertti tarvitsee yksinäisyyttä ja hengähdystaukoa sosiaalisuudesta. Kumpikin voi olla sosiaalisesti taitava ja hyvä kommunikoimaan, introvertti vain tarvitsee välillä omaakin tilaa. Ekstrovertillä voi olla vaikeuksia tehdä työtä, jossa joutuu olemaan paljon yksin, ja hän kaipaa sitä läpänheittoa ja yhteisöä.
Jos työtehtävät on tehtävä yksin, niihin pitäisi myös palkata henkilö, joka pärjää yksin. Tässä ketjussakin on esimerkkejä, että hauskin tyyppi palkattiin, vaikkei hänellä ollut alalta mitään osaamista. Samoin siitä, että työpaikalla vaan jutellaan liikaa eikä työt tule tehtyä. Pitemmän päälle tästä tulee se ongelma, että työpaikka on täynnä niitä läppätyyppejä, joilla tuottavuus on huonoa ja joutuvat opettelemaan kaiken alusta asti. Siihen menee sitten aikaa ja rahaa, kun näille kivoille kavereille joudutaan opettamaan työtä, jonka joku hieman vähemmän hauska tyyppi olisi osannut tehdä jo eka päivästä lähtien.
Koulutuksen ja kokemuksenkin on merkittävä edes jotain. Muutenhan tämä on pelkkää teatteria. Ehkä viiden vuoden päästä vaaditaan video jossa hakija esittää jonkin monologin tai sketsin, että voidaan arvioida miten hauska hän on.
Minä tarkoitin sitä, että jos ihminen loukkaantuu joka ainoasta läpästä, silloinkin kun muut keksivät uusia läppiä jotka ovat vähemmän loukkaavia. Niin silloin vika on loukkaantujassa.
Voit pitää tai olla pitämättä minua ihan minä ikinä haluatkaan, mutta minä olen ihan oikeasti ollut nuorempana introvertti. Minulle kyllä teetettiin kaikki mahdolliset MBTI-sun muut testit, ja kävin tutkimuksissakin.
Ja toki koulutus sekä kokemus merkitsevät paljon, mutta ne ovat valitettavasti yhtä tyhjän kanssa, mikäli sosiaalisia taitoja ei löydy. Kaikki itseäänkunnioittavat firmat kyllä tajuavat karsia tuottamattomat tyypit äkkiä pois, vaikka olisivatkin hyviä tyyppejä. Lisäksi hauskuus ja "hyvä-tyyppiys" voi aivan hyvin olla merkki siitä, että henkilössä on potentiaalia tulla nopeasti yhtä päteväksi kuin jo valmiiksi pätevät, ja vielä enemmänkin.
No tässä sulle toinenkin uutinen: MBTI-testi ei ole tieteellinen. Se on yhtä hömppää kuin "idiootit ympärillämme - minkä värinen työntekijä olet" ja horoskoopit. Lainaus wikistä (ja kritiikkiä on julkaistu paljon mediassa ja eri artikkeleissa):
Myers-Briggs -testin kyky ennustaa esimerkiksi työtehtävässä menestymistä tai avioliiton onnellisuutta on olematon. Testi perustuu Carl Jungin kokeellisesti testaamattomiin, yleisesti vanhentuneina pidettyihin teorioihin, eikä sen 40-luvulla kehittäneillä Briggsillä ja Myersillä ollut psykologista koulutusta. Testi tuli suosituksi etenkin CPP-yrityksen ottaessa sen hallintaansa 1975, mutta ei ole muuttunut vuosien saatossa paljoakaan.[15][16]
Testin stabiilius on heikko – jopa 50 % ihmisistä saa eri tuloksen toisella testikerralla. Testiä ei käytetäkään lainkaan tieteellisessä psykologiassa, vaan uudet, empiirisesti perustellut psykologiset testit ovat täysin erityyppisiä. Myers-Briggsillä voidaan katsoa olevan lähinnä viihdearvoa. Koska kaikkia tyyppejä kuvataan positiiviseen sävyyn, testattavat saavat testistä yleensä hyvän mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelija kerran soitti minulle ja kerroin että joo olen valmistunut tälle alalle. Työhaastattelija kyseli että ja...? Eli tosiaan olisi pitänyt vielä monelle muulle alalle olla koulutus ja valmistunut niihin, jotta olisit sen työn saanut.
Hyvä ystäväni haki paikkaa, johon täytti kaikki vaatimukset, myös koulutuksen osalta. Haastattelija kysyi kuitenkin, onko ystävälläni muuta koulutusta CV:ssä luetellun lisäksi.
No ei ollut.
Koulutusten tärkeyttä ei voi koskaan vähätellä. Vain koulutuksen kautta nimittäin voi saada parhaiten mm. pitkäjänteisyyttä ja ryhmätyötaitoja, yleisestä sivistyksentasosta nyt puhumattakaan. Useampi koulutus on vain hyväksi etenkin tulevaisuutta ajatellen, jos jostain syystä täytyykin vaihtaa työtä kokonaan.
Taisit ymmärtää väärin, sen lisäksi että ystävälläni oli paikkaan soveltuva koulutus hänellä on myös muita, jotka on lueteteltu CV:ssä. Haastattelija kysyi, onko LISÄKSI muuta.
Minulla on toinen ystävä, joka rakastaa opiskelua ja hänellä on mm. tuplamaisterin paperit ja lisäksi AMK-tutkinto ja muita koulutuksia. Se taas on tuntunut olevan enemmänkin haitta, kun hän ei etsi johtajatason paikkoja, kun se ei kiinnosta.
Että aika vaikeaa on työnhaku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut kyllä oudoksi. Vuokra-asunnon saamiseenkin vaaditaan jotain suosituskirjeitä. Pitää siis anella, että pääsee kartuttamaan jonkun asuntosijoittajan omaisuutta.. Mikään tavallinen ei enää riitä.
Sinähän voit ruveta asuntosijoittajaksi joka ei vaadi mitään muuta kuin tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti nörtti ja vihaan palavereja, joissa ei ole aikaa selvittää asioita kunnolla. Ei ole aikaa ajatella ja miettiä, kun on neukkari varattu vain puoleksi tuntia.
Meillä tehtiin tiimissä ns. DiSC-analyysi. Osa porukasta voi ajatella, että "vi**u mitä pa*kaa", mutta oikeasti tuo oli minulle niitä koulutuksia, joka oikeasti avasi silmät ja kasvatti ymmärtämystä miksi itse ja toiset ihmiset toimivat ja reagoivat niin kuin toimivat ja reagoivat.
Kun ryhmästä löytyi enemmän tai vähemmän kaikkia persoonallisuus-tyyppejä, niin kävimme myös läpi, miten eri persoonallisuudet katsovat maailmaa ja toimivat. Tässä minulla syttyi lamppu päässä, kun tajusin, että esim. erittäin analyyttistä C-persoonaa on aivan turha istuttaa keskustelemaan pika-palaverissa dominoivan D-persoonallisuuden kanssa.
Ja ymmärrän edellistä hyvin, sillä kuulun itse hyvin vahvasti analyyttiseen C-persoonallisuuteen, jonka tavaramerkkinä EI OLE suuna päänä hyökiä ajatelmia ja kommentteja joka puolelle, vaan joka sana punnitaan äärimmäisellä tarkkuudella ja analysoidaan etukäteen virheiden varalta.
Meidän firmassa tämä analyysi oli todella tehokas, ja ryhmässämme toiminta on tehostunut huomattavasti, kun ihmiset ovat hoksanneet miten toimia kenenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.
Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia. Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!
Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.
Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole.
Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on.
Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää.
Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.
Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.
No, minusta sinä olet väärässä. Oletko itse kovalla harjoittelulla muuttanut täysin persoonallisuutesi? Jos et, niin älä yritä tuputtaa sitä ajatusta muille. Introverttiydessäkin voi olla eri asteita. Esim. jaksan olla sosiaalinen 8h päivässä, mutta en sitten jaksaisi enää illalla puuhata lasteni kanssa. Useimmille ne lapset ovat tärkeämpiä, ja silloin työn on oltava sellainen ettei se ole 24/7 sitä läpänheittoa.
Kommunikaatio ja sosiaaliset taidot on eri asia kuin ekstroverttiys ja läpän heittäminen. Ja olen eri mieltä tuostakin että läpänheitto on liima, joka tekee työstä tehokkaampaa. Siinä voi tulla paljonkin ristiriitatilanteita, jos joku vitsi loukkaa jotakuta tai on tarpeettoman roisi tms. Ja kun suurin osa näistä "hyvistä tyypeistä" heittää todella huonoa ja kulunutta läppää. Väkinäisille jutuille tekonauraminen on ankeaa.Ja täällähän oli kommentti siitäkin työyhteisöstä, jossa ihmiset eivät pysty keskittymään hommiinsa, kun pitää olla koko ajan juttelemassa muille. Ei se vaan kaikissa töissä ole hyvä juttu.
Olin melkein kolmekymppiseksi asti hiljainen hissukka, jolla ei kirjaimellisesti ollut vanhempieni lisäksi yhtään sosiaalista kontaktia eikä ystäviä ollenkaan. Elämäni luisui aivan sivuraiteelle, koska en saanut mistään töitä ja monet koulut menivät päin prinkkalaa. Vanhemmiltakaan ei enää apua herunut, joten minun oli vain pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ryhdistäytymisliike. Aloin siis kuumeisesti mm. kehittää sosiaalisia taitojani, jotta saisin edes jotakin työtä. Pohjalla kävin monta kertaa, masennuin, mutten vain voinut luovuttaa. Lopulta sitten sainkin ensimmäisen työpaikkani, ja kehitettyä sosiaalisia taitojani niin että sain pidettyä työpaikkani pidempään kuin sen pari viikkoa tai kuukautta. Nykyään minusta ei voisi enää ollenkaan arvata, että olen koskaan ollutkaan epäsosiaalinen ihminen.
Yleensä nimenomaan introverteillä on kommunikaation ja sosiaalisten taitojen kanssa ongelmia. Toki sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja ekstroverttejäkin on, mutta niin marginaalisen vähän. Sitten tuosta läpänheitosta, eihän sitä nyt tietenkään kaikille jutuille ole pakko nauraa ja jos murjaseekin kerran loukkaavan tahi liian roisin vitsin, siitä selviää kyllä pahoittelulla. Mutta mikäli joku pahoittaa mielensä melkeinpä kaikesta läpästä, kyllä se peiliinkatsomisen paikka on hänellä.
Niin, totta kai vika on siinä ihmisessä joka siitä läpästä loukkaantuu. Jos tuo on ensimmäinen ajatuksesi, niin se kertookin paljon siitä, millaista läppää itse heität.
En rupea analysoimaan liikaa luonnettasi, mutta en pitäisi sua ton perusteella introverttinä, josta tuli ekstrovertti oman yrityksen kautta. Introverttius ja ekstroverttiys ovat siis piirteitä, jotka määrittävät miten paljon sosiaalisuutta ihminen kestää. Ekstrovertti tarvitsee seuraa ja kokee ahdistusta jos joutuu olemaan liikaa yksin. Introvertti tarvitsee yksinäisyyttä ja hengähdystaukoa sosiaalisuudesta. Kumpikin voi olla sosiaalisesti taitava ja hyvä kommunikoimaan, introvertti vain tarvitsee välillä omaakin tilaa. Ekstrovertillä voi olla vaikeuksia tehdä työtä, jossa joutuu olemaan paljon yksin, ja hän kaipaa sitä läpänheittoa ja yhteisöä.
Jos työtehtävät on tehtävä yksin, niihin pitäisi myös palkata henkilö, joka pärjää yksin. Tässä ketjussakin on esimerkkejä, että hauskin tyyppi palkattiin, vaikkei hänellä ollut alalta mitään osaamista. Samoin siitä, että työpaikalla vaan jutellaan liikaa eikä työt tule tehtyä. Pitemmän päälle tästä tulee se ongelma, että työpaikka on täynnä niitä läppätyyppejä, joilla tuottavuus on huonoa ja joutuvat opettelemaan kaiken alusta asti. Siihen menee sitten aikaa ja rahaa, kun näille kivoille kavereille joudutaan opettamaan työtä, jonka joku hieman vähemmän hauska tyyppi olisi osannut tehdä jo eka päivästä lähtien.
Koulutuksen ja kokemuksenkin on merkittävä edes jotain. Muutenhan tämä on pelkkää teatteria. Ehkä viiden vuoden päästä vaaditaan video jossa hakija esittää jonkin monologin tai sketsin, että voidaan arvioida miten hauska hän on.
Minä tarkoitin sitä, että jos ihminen loukkaantuu joka ainoasta läpästä, silloinkin kun muut keksivät uusia läppiä jotka ovat vähemmän loukkaavia. Niin silloin vika on loukkaantujassa.
Voit pitää tai olla pitämättä minua ihan minä ikinä haluatkaan, mutta minä olen ihan oikeasti ollut nuorempana introvertti. Minulle kyllä teetettiin kaikki mahdolliset MBTI-sun muut testit, ja kävin tutkimuksissakin.
Ja toki koulutus sekä kokemus merkitsevät paljon, mutta ne ovat valitettavasti yhtä tyhjän kanssa, mikäli sosiaalisia taitoja ei löydy. Kaikki itseäänkunnioittavat firmat kyllä tajuavat karsia tuottamattomat tyypit äkkiä pois, vaikka olisivatkin hyviä tyyppejä. Lisäksi hauskuus ja "hyvä-tyyppiys" voi aivan hyvin olla merkki siitä, että henkilössä on potentiaalia tulla nopeasti yhtä päteväksi kuin jo valmiiksi pätevät, ja vielä enemmänkin.
No tässä sulle toinenkin uutinen: MBTI-testi ei ole tieteellinen. Se on yhtä hömppää kuin "idiootit ympärillämme - minkä värinen työntekijä olet" ja horoskoopit. Lainaus wikistä (ja kritiikkiä on julkaistu paljon mediassa ja eri artikkeleissa):
Myers-Briggs -testin kyky ennustaa esimerkiksi työtehtävässä menestymistä tai avioliiton onnellisuutta on olematon. Testi perustuu Carl Jungin kokeellisesti testaamattomiin, yleisesti vanhentuneina pidettyihin teorioihin, eikä sen 40-luvulla kehittäneillä Briggsillä ja Myersillä ollut psykologista koulutusta. Testi tuli suosituksi etenkin CPP-yrityksen ottaessa sen hallintaansa 1975, mutta ei ole muuttunut vuosien saatossa paljoakaan.[15][16]
Testin stabiilius on heikko – jopa 50 % ihmisistä saa eri tuloksen toisella testikerralla. Testiä ei käytetäkään lainkaan tieteellisessä psykologiassa, vaan uudet, empiirisesti perustellut psykologiset testit ovat täysin erityyppisiä. Myers-Briggsillä voidaan katsoa olevan lähinnä viihdearvoa. Koska kaikkia tyyppejä kuvataan positiiviseen sävyyn, testattavat saavat testistä yleensä hyvän mielen.
Minua ei ainakaan kiinnosta, ovatko testit tieteellisiä. Olen lukenut valtavasti fiktiota ja olen oppinut elämästä ja ihmisten ajattelusta paljon sen ansiosta. Vaikka jutut ovat keksittyjä, kirjailijan oivallukset tekstin takana ovat aitoja. Sama koskee työelämäoppaita.
Osalle ihmisistä on kestämätön ajatus, että heidät voitaisiin luokitella ja heidän stereotyyppiset toimintatapansa voitaisiin tunnistaa. Siksi varmaan aihe herättää niin paljon kiukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti nörtti ja vihaan palavereja, joissa ei ole aikaa selvittää asioita kunnolla. Ei ole aikaa ajatella ja miettiä, kun on neukkari varattu vain puoleksi tuntia.
Meillä tehtiin tiimissä ns. DiSC-analyysi. Osa porukasta voi ajatella, että "vi**u mitä pa*kaa", mutta oikeasti tuo oli minulle niitä koulutuksia, joka oikeasti avasi silmät ja kasvatti ymmärtämystä miksi itse ja toiset ihmiset toimivat ja reagoivat niin kuin toimivat ja reagoivat.
Kun ryhmästä löytyi enemmän tai vähemmän kaikkia persoonallisuus-tyyppejä, niin kävimme myös läpi, miten eri persoonallisuudet katsovat maailmaa ja toimivat. Tässä minulla syttyi lamppu päässä, kun tajusin, että esim. erittäin analyyttistä C-persoonaa on aivan turha istuttaa keskustelemaan pika-palaverissa dominoivan D-persoonallisuuden kanssa.
Ja ymmärrän edellistä hyvin, sillä kuulun itse hyvin vahvasti analyyttiseen C-persoonallisuuteen, jonka tavaramerkkinä EI OLE suuna päänä hyökiä ajatelmia ja kommentteja joka puolelle, vaan joka sana punnitaan äärimmäisellä tarkkuudella ja analysoidaan etukäteen virheiden varalta.
Meidän firmassa tämä analyysi oli todella tehokas, ja ryhmässämme toiminta on tehostunut huomattavasti, kun ihmiset ovat hoksanneet miten toimia kenenkin kanssa.
Niinpä. Ja nuo eivät ole edes vaikeita oivalluksia. Suurin osa ymmärtäisi että Tiinan ja Pekan tyyli ei sovi yhteen, jos pysähtyisi miettimään asiaa. Mutta erittäin harva pysähtyy. Tuollaiset testit ovat työkalu, jolla houkutellaan esiin se tieto.
Minnuu taas kummastuttaa mitä naiset meinaa kun rehvipalstoloilla kirjoottavat että miehen tulisi tulla omillaan toimeen. Mitä tämä oikeasti tarkoittaa, vai onko jonkinlainen kiertoilmaisu ettei köyhät esim. kelan tuilla elävät ottaisi yhteyttä.
Mikä täs hommas on pössis?
En ole ikinä, siis ikinä päässyt töihin joihin on pitäyt hakea vaan kaikki työni ovat olleet suhteilla saatuja. Teininä pari kesää siivoojana isän tutun työpaikalla, tuurilla saadut työkeikat sukulaisen lapsuudenkaverin firmassa ja kesätyö jonka sain koska pomo oli tutun tuttu. Vaikka työhistoriani on siis tällaiselle päälle parikymppiselle opiskelijalle ok, kaikki lähettämäni hakemukset ovat olleet tuloksettomia. Muutaman kerran olen päässyt työhaastatteluun asti, mutta siihen se on jäänytkin.
Pelottaa miten käy kun valmistun joskus. Suhteilla alani töitä ei tule tippumaan, enkä jaksa uskoa että tuurini työhakemusten kanssa muuttuisi. En vaan tiedä mitä teen niin väärin että en kelpaa mihinkään. Vuosien saatossa olen myös tottakai tarkistuttanut CV:n ja hakemukset monilla eri ihmisillä, jopa sellaisilla jotka ovat itsekin joskus vastanneet rekrytoinnista. Kokeiltu on jopa pienin muokkauksin kaverilta kopioidulla pohjalla (kaverin idea, en siis tehnyt tätä tietenkään luvatta) jolla tämä olisi päässyt moneen eri työpaikkaan. Tulos? En saanut edes kutsua työhaastatteluun.
Olisi mukavaa tietää mistä tuo johtuu. Onko olemuksessani tai ulkonäössäni jotain outoa? Hakemuksissa joku toistuva virhe jota minä tai kukaan muukaan ei ole älynnyt vuosien saatossa? Luulen että vika on pikemminkin siinä, että olen tosi keskiverto hakija. Joku samaa työpaikkaa hakeva antaa aina vaan itsestään paremman kuvan haastattelussa tai omaa haettavasta työstä kaksi kesää kokemusta kun sinulla on vaan yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelija kerran soitti minulle ja kerroin että joo olen valmistunut tälle alalle. Työhaastattelija kyseli että ja...? Eli tosiaan olisi pitänyt vielä monelle muulle alalle olla koulutus ja valmistunut niihin, jotta olisit sen työn saanut.
Hyvä ystäväni haki paikkaa, johon täytti kaikki vaatimukset, myös koulutuksen osalta. Haastattelija kysyi kuitenkin, onko ystävälläni muuta koulutusta CV:ssä luetellun lisäksi.
No ei ollut.
Koulutusten tärkeyttä ei voi koskaan vähätellä. Vain koulutuksen kautta nimittäin voi saada parhaiten mm. pitkäjänteisyyttä ja ryhmätyötaitoja, yleisestä sivistyksentasosta nyt puhumattakaan. Useampi koulutus on vain hyväksi etenkin tulevaisuutta ajatellen, jos jostain syystä täytyykin vaihtaa työtä kokonaan.
Koulutodistuksilla voi pyyhkiä persettä ainakin näin IT alalla. Kaikki kovimmat tekijät ( ja kovapalkkaisimmat) projekteissa joissa olen ollut mukana ovat ihan vain tehneet ja luoneet eivätkä istuneet kouluissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.
Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia. Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!
Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.
Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole.
Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on.
Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää.
Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.
Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.
No, minusta sinä olet väärässä. Oletko itse kovalla harjoittelulla muuttanut täysin persoonallisuutesi? Jos et, niin älä yritä tuputtaa sitä ajatusta muille. Introverttiydessäkin voi olla eri asteita. Esim. jaksan olla sosiaalinen 8h päivässä, mutta en sitten jaksaisi enää illalla puuhata lasteni kanssa. Useimmille ne lapset ovat tärkeämpiä, ja silloin työn on oltava sellainen ettei se ole 24/7 sitä läpänheittoa.
Kommunikaatio ja sosiaaliset taidot on eri asia kuin ekstroverttiys ja läpän heittäminen. Ja olen eri mieltä tuostakin että läpänheitto on liima, joka tekee työstä tehokkaampaa. Siinä voi tulla paljonkin ristiriitatilanteita, jos joku vitsi loukkaa jotakuta tai on tarpeettoman roisi tms. Ja kun suurin osa näistä "hyvistä tyypeistä" heittää todella huonoa ja kulunutta läppää. Väkinäisille jutuille tekonauraminen on ankeaa.Ja täällähän oli kommentti siitäkin työyhteisöstä, jossa ihmiset eivät pysty keskittymään hommiinsa, kun pitää olla koko ajan juttelemassa muille. Ei se vaan kaikissa töissä ole hyvä juttu.
Olin melkein kolmekymppiseksi asti hiljainen hissukka, jolla ei kirjaimellisesti ollut vanhempieni lisäksi yhtään sosiaalista kontaktia eikä ystäviä ollenkaan. Elämäni luisui aivan sivuraiteelle, koska en saanut mistään töitä ja monet koulut menivät päin prinkkalaa. Vanhemmiltakaan ei enää apua herunut, joten minun oli vain pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ryhdistäytymisliike. Aloin siis kuumeisesti mm. kehittää sosiaalisia taitojani, jotta saisin edes jotakin työtä. Pohjalla kävin monta kertaa, masennuin, mutten vain voinut luovuttaa. Lopulta sitten sainkin ensimmäisen työpaikkani, ja kehitettyä sosiaalisia taitojani niin että sain pidettyä työpaikkani pidempään kuin sen pari viikkoa tai kuukautta. Nykyään minusta ei voisi enää ollenkaan arvata, että olen koskaan ollutkaan epäsosiaalinen ihminen.
Yleensä nimenomaan introverteillä on kommunikaation ja sosiaalisten taitojen kanssa ongelmia. Toki sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja ekstroverttejäkin on, mutta niin marginaalisen vähän. Sitten tuosta läpänheitosta, eihän sitä nyt tietenkään kaikille jutuille ole pakko nauraa ja jos murjaseekin kerran loukkaavan tahi liian roisin vitsin, siitä selviää kyllä pahoittelulla. Mutta mikäli joku pahoittaa mielensä melkeinpä kaikesta läpästä, kyllä se peiliinkatsomisen paikka on hänellä.
Niin, totta kai vika on siinä ihmisessä joka siitä läpästä loukkaantuu. Jos tuo on ensimmäinen ajatuksesi, niin se kertookin paljon siitä, millaista läppää itse heität.
En rupea analysoimaan liikaa luonnettasi, mutta en pitäisi sua ton perusteella introverttinä, josta tuli ekstrovertti oman yrityksen kautta. Introverttius ja ekstroverttiys ovat siis piirteitä, jotka määrittävät miten paljon sosiaalisuutta ihminen kestää. Ekstrovertti tarvitsee seuraa ja kokee ahdistusta jos joutuu olemaan liikaa yksin. Introvertti tarvitsee yksinäisyyttä ja hengähdystaukoa sosiaalisuudesta. Kumpikin voi olla sosiaalisesti taitava ja hyvä kommunikoimaan, introvertti vain tarvitsee välillä omaakin tilaa. Ekstrovertillä voi olla vaikeuksia tehdä työtä, jossa joutuu olemaan paljon yksin, ja hän kaipaa sitä läpänheittoa ja yhteisöä.
Jos työtehtävät on tehtävä yksin, niihin pitäisi myös palkata henkilö, joka pärjää yksin. Tässä ketjussakin on esimerkkejä, että hauskin tyyppi palkattiin, vaikkei hänellä ollut alalta mitään osaamista. Samoin siitä, että työpaikalla vaan jutellaan liikaa eikä työt tule tehtyä. Pitemmän päälle tästä tulee se ongelma, että työpaikka on täynnä niitä läppätyyppejä, joilla tuottavuus on huonoa ja joutuvat opettelemaan kaiken alusta asti. Siihen menee sitten aikaa ja rahaa, kun näille kivoille kavereille joudutaan opettamaan työtä, jonka joku hieman vähemmän hauska tyyppi olisi osannut tehdä jo eka päivästä lähtien.
Koulutuksen ja kokemuksenkin on merkittävä edes jotain. Muutenhan tämä on pelkkää teatteria. Ehkä viiden vuoden päästä vaaditaan video jossa hakija esittää jonkin monologin tai sketsin, että voidaan arvioida miten hauska hän on.
Minä tarkoitin sitä, että jos ihminen loukkaantuu joka ainoasta läpästä, silloinkin kun muut keksivät uusia läppiä jotka ovat vähemmän loukkaavia. Niin silloin vika on loukkaantujassa.
Voit pitää tai olla pitämättä minua ihan minä ikinä haluatkaan, mutta minä olen ihan oikeasti ollut nuorempana introvertti. Minulle kyllä teetettiin kaikki mahdolliset MBTI-sun muut testit, ja kävin tutkimuksissakin.
Ja toki koulutus sekä kokemus merkitsevät paljon, mutta ne ovat valitettavasti yhtä tyhjän kanssa, mikäli sosiaalisia taitoja ei löydy. Kaikki itseäänkunnioittavat firmat kyllä tajuavat karsia tuottamattomat tyypit äkkiä pois, vaikka olisivatkin hyviä tyyppejä. Lisäksi hauskuus ja "hyvä-tyyppiys" voi aivan hyvin olla merkki siitä, että henkilössä on potentiaalia tulla nopeasti yhtä päteväksi kuin jo valmiiksi pätevät, ja vielä enemmänkin.
No tässä sulle toinenkin uutinen: MBTI-testi ei ole tieteellinen. Se on yhtä hömppää kuin "idiootit ympärillämme - minkä värinen työntekijä olet" ja horoskoopit. Lainaus wikistä (ja kritiikkiä on julkaistu paljon mediassa ja eri artikkeleissa):
Myers-Briggs -testin kyky ennustaa esimerkiksi työtehtävässä menestymistä tai avioliiton onnellisuutta on olematon. Testi perustuu Carl Jungin kokeellisesti testaamattomiin, yleisesti vanhentuneina pidettyihin teorioihin, eikä sen 40-luvulla kehittäneillä Briggsillä ja Myersillä ollut psykologista koulutusta. Testi tuli suosituksi etenkin CPP-yrityksen ottaessa sen hallintaansa 1975, mutta ei ole muuttunut vuosien saatossa paljoakaan.[15][16]
Testin stabiilius on heikko – jopa 50 % ihmisistä saa eri tuloksen toisella testikerralla. Testiä ei käytetäkään lainkaan tieteellisessä psykologiassa, vaan uudet, empiirisesti perustellut psykologiset testit ovat täysin erityyppisiä. Myers-Briggsillä voidaan katsoa olevan lähinnä viihdearvoa. Koska kaikkia tyyppejä kuvataan positiiviseen sävyyn, testattavat saavat testistä yleensä hyvän mielen.
Minua ei ainakaan kiinnosta, ovatko testit tieteellisiä. Olen lukenut valtavasti fiktiota ja olen oppinut elämästä ja ihmisten ajattelusta paljon sen ansiosta. Vaikka jutut ovat keksittyjä, kirjailijan oivallukset tekstin takana ovat aitoja. Sama koskee työelämäoppaita.
Osalle ihmisistä on kestämätön ajatus, että heidät voitaisiin luokitella ja heidän stereotyyppiset toimintatapansa voitaisiin tunnistaa. Siksi varmaan aihe herättää niin paljon kiukkua.
Joo. Vaikka se värikirja on hömppää, on siinäkin monen monta osuvaa huomiota. Peruspersoonapiireteillä (BIG 5) siinäkin tosiasiallisesti pelataan ja kyllä sen kirjan avulla osasin työkaverit luokitella sillä luokitusjärjestelmällä.
Kirjan kaikkein tärkein huomio oli muuten tämä: "Ihmiset eivät vaihda työtänsä. He vaihtavat esimiehensä."
Koulutusten tärkeyttä ei voi koskaan vähätellä. Vain koulutuksen kautta nimittäin voi saada parhaiten mm. pitkäjänteisyyttä ja ryhmätyötaitoja, yleisestä sivistyksentasosta nyt puhumattakaan. Useampi koulutus on vain hyväksi etenkin tulevaisuutta ajatellen, jos jostain syystä täytyykin vaihtaa työtä kokonaan.