En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.

Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu  esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia.  Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!

Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.

Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole. 

Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on. 

Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää. 

Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.

Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.

No, minusta sinä olet väärässä. Oletko itse kovalla harjoittelulla muuttanut täysin persoonallisuutesi? Jos et, niin älä yritä tuputtaa sitä ajatusta muille. Introverttiydessäkin voi olla eri asteita. Esim. jaksan olla sosiaalinen 8h päivässä, mutta en sitten jaksaisi enää illalla puuhata lasteni kanssa. Useimmille ne lapset ovat tärkeämpiä, ja silloin työn on oltava sellainen ettei se ole 24/7 sitä läpänheittoa. 

Kommunikaatio ja sosiaaliset taidot on eri asia kuin ekstroverttiys ja läpän heittäminen. Ja olen eri mieltä tuostakin että läpänheitto on liima, joka tekee työstä tehokkaampaa. Siinä voi tulla paljonkin ristiriitatilanteita, jos joku vitsi loukkaa jotakuta tai on tarpeettoman roisi tms. Ja kun suurin osa näistä "hyvistä tyypeistä" heittää todella huonoa ja kulunutta läppää. Väkinäisille jutuille tekonauraminen on ankeaa. 

Ja täällähän oli kommentti siitäkin työyhteisöstä, jossa ihmiset eivät pysty keskittymään hommiinsa, kun pitää olla koko ajan juttelemassa muille. Ei se vaan kaikissa töissä ole hyvä juttu. 

Olin melkein kolmekymppiseksi asti hiljainen hissukka, jolla ei kirjaimellisesti ollut vanhempieni lisäksi yhtään sosiaalista kontaktia eikä ystäviä ollenkaan. Elämäni luisui aivan sivuraiteelle, koska en saanut mistään töitä ja monet koulut menivät päin prinkkalaa. Vanhemmiltakaan ei enää apua herunut, joten minun oli vain pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ryhdistäytymisliike. Aloin siis kuumeisesti mm. kehittää sosiaalisia taitojani, jotta saisin edes jotakin työtä. Pohjalla kävin monta kertaa, masennuin, mutten vain voinut luovuttaa. Lopulta sitten sainkin ensimmäisen työpaikkani, ja kehitettyä sosiaalisia taitojani niin että sain pidettyä työpaikkani pidempään kuin sen pari viikkoa tai kuukautta. Nykyään minusta ei voisi enää ollenkaan arvata, että olen koskaan ollutkaan epäsosiaalinen ihminen.

Yleensä nimenomaan introverteillä on kommunikaation ja sosiaalisten taitojen kanssa ongelmia. Toki sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja ekstroverttejäkin on, mutta niin marginaalisen vähän. Sitten tuosta läpänheitosta, eihän sitä nyt tietenkään kaikille jutuille ole pakko nauraa ja jos murjaseekin kerran loukkaavan tahi liian roisin vitsin, siitä selviää kyllä pahoittelulla. Mutta mikäli joku pahoittaa mielensä melkeinpä kaikesta läpästä, kyllä se peiliinkatsomisen paikka on hänellä.

Niin, totta kai vika on siinä ihmisessä joka siitä läpästä loukkaantuu. Jos tuo on ensimmäinen ajatuksesi, niin se kertookin paljon siitä, millaista läppää itse heität. 

En rupea analysoimaan liikaa luonnettasi, mutta en pitäisi sua ton perusteella introverttinä, josta tuli ekstrovertti oman yrityksen kautta. Introverttius ja ekstroverttiys ovat siis piirteitä, jotka määrittävät miten paljon sosiaalisuutta ihminen kestää. Ekstrovertti tarvitsee seuraa ja kokee ahdistusta jos joutuu olemaan liikaa yksin. Introvertti tarvitsee yksinäisyyttä ja hengähdystaukoa sosiaalisuudesta. Kumpikin voi olla sosiaalisesti taitava ja hyvä kommunikoimaan, introvertti vain tarvitsee välillä omaakin tilaa. Ekstrovertillä voi olla vaikeuksia tehdä työtä, jossa joutuu olemaan paljon yksin, ja hän kaipaa sitä läpänheittoa ja yhteisöä. 

Jos työtehtävät on tehtävä yksin, niihin pitäisi myös palkata henkilö, joka pärjää yksin. Tässä ketjussakin on esimerkkejä, että hauskin tyyppi palkattiin, vaikkei hänellä ollut alalta mitään osaamista. Samoin siitä, että työpaikalla vaan jutellaan liikaa eikä työt tule tehtyä. Pitemmän päälle tästä tulee se ongelma, että työpaikka on täynnä niitä läppätyyppejä, joilla tuottavuus on huonoa ja joutuvat opettelemaan kaiken alusta asti. Siihen menee sitten aikaa ja rahaa, kun näille kivoille kavereille joudutaan opettamaan työtä, jonka joku hieman vähemmän hauska tyyppi olisi osannut tehdä jo eka päivästä lähtien.

Koulutuksen ja kokemuksenkin on merkittävä edes jotain. Muutenhan tämä on pelkkää teatteria. Ehkä viiden vuoden päästä vaaditaan video jossa hakija esittää jonkin monologin tai sketsin, että voidaan arvioida miten hauska hän on. 

Minä tarkoitin sitä, että jos ihminen loukkaantuu joka ainoasta läpästä, silloinkin kun muut keksivät uusia läppiä jotka ovat vähemmän loukkaavia. Niin silloin vika on loukkaantujassa.

Voit pitää tai olla pitämättä minua ihan minä ikinä haluatkaan, mutta minä olen ihan oikeasti ollut nuorempana introvertti. Minulle kyllä teetettiin kaikki mahdolliset MBTI-sun muut testit, ja kävin tutkimuksissakin.

Ja toki koulutus sekä kokemus merkitsevät paljon, mutta ne ovat valitettavasti yhtä tyhjän kanssa, mikäli sosiaalisia taitoja ei löydy. Kaikki itseäänkunnioittavat firmat kyllä tajuavat karsia tuottamattomat tyypit äkkiä pois, vaikka olisivatkin hyviä tyyppejä. Lisäksi hauskuus ja "hyvä-tyyppiys" voi aivan hyvin olla merkki siitä, että henkilössä on potentiaalia tulla nopeasti yhtä päteväksi kuin jo valmiiksi pätevät, ja vielä enemmänkin.

Et edelleenkään ymmärrä, että ekstroverttius ei tarkoita hyviä sosiaalisia taitoja.

Eikä tajuta sitä, että ihmiset osaavat varsin helposti ottaa erilaisia rooleja töissä, erilaisissa työtilanteissa tai omissa oloissaan. 

Nuo intro- ja ekstroleimat ovat aika vahvoja. Poissulkevat kauheasti asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku oli tuolla maininnut että vuokralaisenakin olisi oltava cv. Muistan pari vuotta sitten kyselleeni vuokra-asunnosta, johon sitten vuokranataja lähetti kaavakkeen joka olisi pitänyt täyttää jo ennen näyttöön tulemista. Tämä siis pk-seudun ulkopuolella pienellä paikkakunnalla. Noh, ajattelin että vielä ihan ok, vaikkakin outoa. Rupesin katsomaan, mitä kaikkea kysyttiin, ja siinä vaiheessa kun olisi pitänyt antaa mm. esimiehen puhelinnumero, niin totesin että juuei, 

Tuohan on ihan normi, että kysytään työnantajan yhteystiedot. Arvaa vain, kuinka moni valehtelee ummet ja lammet töistään, vaikka on oikeasti tuloton työtön.

Kuuluuko nykyään esimiehen työhön se, että vastaillaan kaiken maailman vuokraisäntien soittoihin? Luulisi että pomoilla on muutenkin kiire. 

Ihmisen työnhän voi tarkistaa helposti somesta. Jos on LinkedIn niin sieltä. Tai voi googlettaa firman ja vuokralaisen nimen, katsoa löytyykö sen nimistä työntekijää. Nopeasti siitä valehtelusta jää kiinni. Soittaisin pomolle vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona. 

Tuota, en sille yleensä soiteta. Mutta aika hyvin pelkästään tuon kohdan vaatiminen estää huijareita.

Mielestäni kyse on vain siitä, onko roolina työnantajan vai työntekijän edustaminen. Jos ensiksi mainittu, miksei työpaikkailmoituksiin voi laittaa vaikka mitä vaatimuksia. Niinhän tehdäänkin... Eri asia sitten, mitä lopulta saa.

Olisi kiva, jos vaikkapa Hesari seuraisi työttömien ja/tai vastavalmistuneiden työnhakua 6-12kk. Tokihan se on helpompi antaa vinkkejä täydellisen cvn tekoon ja työhaastatteluun tyyliin korosta vahvuuksiasi, ole positiivinen ja oma itsesi!

Olen KTM, enkä ole päässyt videohaastatteluita pidemmälle. Olen hakenut kaikenlaista laidasta laitaan. Ihan harjoittelu- ja entry level paikkojakin. Olen töissä, mutta koulutus taisi mennä ihan hukkaan. Onneksi meillä on työvoimapula varsinkin korkeakoulutetuista :p

Itse olen aina valehdellut tarpeen mukaan, ja olen muutaman työpaikan ja kämpän saanut hyvillä puhelahjoilla ja mielikuvituksella. Muutamaan otteeseen väärensin varalle papereitakin, mutta niitä ei kukaan halunnut nähdä. Kerran jäin paskanpuhumisesta kiinni, ja nauroin vain päin naamaa, että pitäähän sitä aina koittaa vähän koijata.

Sitä saa mitä tilaa. Hommat olen aina hoitanut kunnolla ja vuokrat maksanut ajallaan, mutta tuo alkuvaihe on vaan *tunmoista pelleilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.

Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu  esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia.  Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!

Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.

Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole. 

Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on. 

Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää. 

Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.

Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.

No, minusta sinä olet väärässä. Oletko itse kovalla harjoittelulla muuttanut täysin persoonallisuutesi? Jos et, niin älä yritä tuputtaa sitä ajatusta muille. Introverttiydessäkin voi olla eri asteita. Esim. jaksan olla sosiaalinen 8h päivässä, mutta en sitten jaksaisi enää illalla puuhata lasteni kanssa. Useimmille ne lapset ovat tärkeämpiä, ja silloin työn on oltava sellainen ettei se ole 24/7 sitä läpänheittoa. 

Kommunikaatio ja sosiaaliset taidot on eri asia kuin ekstroverttiys ja läpän heittäminen. Ja olen eri mieltä tuostakin että läpänheitto on liima, joka tekee työstä tehokkaampaa. Siinä voi tulla paljonkin ristiriitatilanteita, jos joku vitsi loukkaa jotakuta tai on tarpeettoman roisi tms. Ja kun suurin osa näistä "hyvistä tyypeistä" heittää todella huonoa ja kulunutta läppää. Väkinäisille jutuille tekonauraminen on ankeaa. 

Ja täällähän oli kommentti siitäkin työyhteisöstä, jossa ihmiset eivät pysty keskittymään hommiinsa, kun pitää olla koko ajan juttelemassa muille. Ei se vaan kaikissa töissä ole hyvä juttu. 

Olin melkein kolmekymppiseksi asti hiljainen hissukka, jolla ei kirjaimellisesti ollut vanhempieni lisäksi yhtään sosiaalista kontaktia eikä ystäviä ollenkaan. Elämäni luisui aivan sivuraiteelle, koska en saanut mistään töitä ja monet koulut menivät päin prinkkalaa. Vanhemmiltakaan ei enää apua herunut, joten minun oli vain pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ryhdistäytymisliike. Aloin siis kuumeisesti mm. kehittää sosiaalisia taitojani, jotta saisin edes jotakin työtä. Pohjalla kävin monta kertaa, masennuin, mutten vain voinut luovuttaa. Lopulta sitten sainkin ensimmäisen työpaikkani, ja kehitettyä sosiaalisia taitojani niin että sain pidettyä työpaikkani pidempään kuin sen pari viikkoa tai kuukautta. Nykyään minusta ei voisi enää ollenkaan arvata, että olen koskaan ollutkaan epäsosiaalinen ihminen.

Yleensä nimenomaan introverteillä on kommunikaation ja sosiaalisten taitojen kanssa ongelmia. Toki sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja ekstroverttejäkin on, mutta niin marginaalisen vähän. Sitten tuosta läpänheitosta, eihän sitä nyt tietenkään kaikille jutuille ole pakko nauraa ja jos murjaseekin kerran loukkaavan tahi liian roisin vitsin, siitä selviää kyllä pahoittelulla. Mutta mikäli joku pahoittaa mielensä melkeinpä kaikesta läpästä, kyllä se peiliinkatsomisen paikka on hänellä.

Niin, totta kai vika on siinä ihmisessä joka siitä läpästä loukkaantuu. Jos tuo on ensimmäinen ajatuksesi, niin se kertookin paljon siitä, millaista läppää itse heität. 

En rupea analysoimaan liikaa luonnettasi, mutta en pitäisi sua ton perusteella introverttinä, josta tuli ekstrovertti oman yrityksen kautta. Introverttius ja ekstroverttiys ovat siis piirteitä, jotka määrittävät miten paljon sosiaalisuutta ihminen kestää. Ekstrovertti tarvitsee seuraa ja kokee ahdistusta jos joutuu olemaan liikaa yksin. Introvertti tarvitsee yksinäisyyttä ja hengähdystaukoa sosiaalisuudesta. Kumpikin voi olla sosiaalisesti taitava ja hyvä kommunikoimaan, introvertti vain tarvitsee välillä omaakin tilaa. Ekstrovertillä voi olla vaikeuksia tehdä työtä, jossa joutuu olemaan paljon yksin, ja hän kaipaa sitä läpänheittoa ja yhteisöä. 

Jos työtehtävät on tehtävä yksin, niihin pitäisi myös palkata henkilö, joka pärjää yksin. Tässä ketjussakin on esimerkkejä, että hauskin tyyppi palkattiin, vaikkei hänellä ollut alalta mitään osaamista. Samoin siitä, että työpaikalla vaan jutellaan liikaa eikä työt tule tehtyä. Pitemmän päälle tästä tulee se ongelma, että työpaikka on täynnä niitä läppätyyppejä, joilla tuottavuus on huonoa ja joutuvat opettelemaan kaiken alusta asti. Siihen menee sitten aikaa ja rahaa, kun näille kivoille kavereille joudutaan opettamaan työtä, jonka joku hieman vähemmän hauska tyyppi olisi osannut tehdä jo eka päivästä lähtien.

Koulutuksen ja kokemuksenkin on merkittävä edes jotain. Muutenhan tämä on pelkkää teatteria. Ehkä viiden vuoden päästä vaaditaan video jossa hakija esittää jonkin monologin tai sketsin, että voidaan arvioida miten hauska hän on. 

Minä tarkoitin sitä, että jos ihminen loukkaantuu joka ainoasta läpästä, silloinkin kun muut keksivät uusia läppiä jotka ovat vähemmän loukkaavia. Niin silloin vika on loukkaantujassa.

Voit pitää tai olla pitämättä minua ihan minä ikinä haluatkaan, mutta minä olen ihan oikeasti ollut nuorempana introvertti. Minulle kyllä teetettiin kaikki mahdolliset MBTI-sun muut testit, ja kävin tutkimuksissakin.

Ja toki koulutus sekä kokemus merkitsevät paljon, mutta ne ovat valitettavasti yhtä tyhjän kanssa, mikäli sosiaalisia taitoja ei löydy. Kaikki itseäänkunnioittavat firmat kyllä tajuavat karsia tuottamattomat tyypit äkkiä pois, vaikka olisivatkin hyviä tyyppejä. Lisäksi hauskuus ja "hyvä-tyyppiys" voi aivan hyvin olla merkki siitä, että henkilössä on potentiaalia tulla nopeasti yhtä päteväksi kuin jo valmiiksi pätevät, ja vielä enemmänkin.

Sehän on selvää, että sosiaalisia taitoja tarvitaan, ja niitä voi oppia. Ekstroverttiys/introverttiys taas ei kerro sosiaalisista taidoista mitään, se on synnynnäinen temperamenttipiirre jota ei todellakaan voi muuksi muuttaa.

Voi olla introvertti ja omata hyvät tai huonot sosiaaliset taidot. Voi olla ekstrovertti ja omata hyvät tai huonot sosiaaliset taidot. Älä sekoita näitä kahta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin jos itse olet työnantaja, niin herkästihän sitä laittaa vaatimukset "pilviin", kun kerran tässä maassa on niin paljon tarjontaa työvoimasta. Suomessa ovat koulutetuimmat työttömät koko maailmassa. Älä kysy minulta sitä jatkokysymystä, että miten ihmeessä meillä siihen on varaa...

Ihmiset voitaisiin kouluttaa ihan yhtä hyvin ellei jopa paremmin katselemalla youtubesta opetus videoita, siihen tarvita juurikaan varoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hitsi, jos olisi rahaa ja pääomatuloja niin paljon etten töissä kävisi, niin harrastaisin sitä että hakisin noihin ihme-ja-kumma-supersosiaalinen-moniosaaja jne paikkoihin. keksisin työkokemuksen ja ylistäisin itseäni, jos niin hienosti kävisi että pääsisin haastatteluihin niin näyttelisin jonkin aikaa ja sitten toteaisin: teitä on kusetettu ... ja lopettaisin haastattelun siihen

Heh, tuo olisi hyvä näpäytys rekryäjille.

Tuhlaisit omaa aikaasi työhaastatteluissa sen sijaan että tekisi jotain kiinnostavaa. No, kullakin on omat harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Noiden sosiaalisuustaitovaatimusten avulla voidaan valtion virkojenkin hakijoista karsia ne pahimmat möröt pois ilman valituskierrosta oikeudessa. Normaalit sosiaaliset perustaidot ja introverttiys on ihan ok.

Valtion viroissa on liikaakin näitä sosiaalisesti taitavia, työnteko näiltä jää vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Haettiin 20-25h/vko hyllyttäjää, mutta kun kyselin tarkempia tietoja niin paljastuikin että täytyy siltikin tehdä kaikkea mitä muutkin myyjät + olla kassalla. 

Mikä meni väärin? no olisko vaikka se että jos työpaikka otsikoidaan HYLLYTTÄJÄ, silloin tietenkin hakija olettaa hakevansa vain niitä hyllyttäjän juttuja eikä että sinkoilet siinä muiden myyjien mukana tekemässä kaikkea mitä hekin.

Tehtiin myös selväksi että he hakevat sitoutumista tähän työhön.. vaikka hei oikeesti, kuka aikuinen ihan tosissaan sitoutuu noin p*skoihin työtunteihin lopun elämäkseen?? sallikaa mun nauraa.

Sitähän se nykyään monessa paikassa on: Työntekijän pitää olla sitoutunut firmaan, vaikka työnteettäjä ei halua sitoutua työntekijään edes täysien viikkotuntien vertaa.

Voi hyvänen aika! Introvertteys ei ole pelkkää ujoutta ja arkuutta ja nimenomaan vain näistä voi oppia pois!

Itse olen introvertti. Viihdyn siis oikein mainiosti omassa seurassani, en jaksa vapaa-ajalla sosialisointia, tarvitsen paljon omaa aikaa palautuakseni, mutta teen erittäin sosiaalista asiakaspalvelutyötä, josta pidän valtavasti.

15 v sitten työt aloittaessani olin arka ja tottumaton, mutta 15 vuodessa itsevarmuus on kasvanut niin paljon, että ilman työrooliakin työajan ulkopuolellakin uskallan vetää small talkia tuntemattomien kanssa. Isossa ryhmässä olen edelleenkin ujo, ja suorastaan kammoan esillä oloa, mutta tähänkin voisi varmasti oppia ja tottua.

Vaikka olen tullut rohkeaksi ja varmaksi, edelleenkin olen introvertti: toisten ihmisten seura väsyttää, ei anna energiaa.

Tämä tuohon yhteen pitkään ketjuun, jossa joku sanoo, että introvertistä voi tulla ekstrovertti opettelemalla. No ei voi! Sosiaalisiataitoja ja rohkeutta voi opetella, mutta ei se muuta introverttiä ekstrovertiksi, koska introverttiys ei ole yhtä kuin ujous.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat nimenomaan haluavat hyvän työntekijän. Hyvän työntekijän ominaisuuksiin sattuu muuten oleellisesti kuulumaan sosiaaliset taidot, eli olisi osattava mm. höpöttää siellä kahvihuoneessa muiden kanssa. Tämä nimittäin luo parempaa yhteishenkeä työporukan kesken, jolloin porukan työteho ja yhteistyö tehostuvat merkittävästi.

Osaamisellakin on tietysti suuri merkitys, ja oikeasti osaamattomat  ja tuottamattomat tyypit tajutaan kyllä potkia ennemmin tai myöhemmin pihalle, vaikka olisivat miten hyviä tyyppejä tahansa. Mutta pelkkä osaaminen ilman sosiaalisia taitoja ei riitä, koska kommunikaation takkuillessa koko työporukan työteho heikentyy ajan mittaan olemattomiin. 

 Aika monessa paikassa ne "yhteishenkeä luovat" kahvipöydän höpöttelijät eivät malta kuunnella, mitä toisilla olisi sanottavaa. Keräävät ympärilleen pienen hovin hännystelijöitä ja nyökyttelijöitä. Pulinaa riittää pitkälti yli kahvitauon rajojen ja työt jäävät tekemättä.

Enää ei ole juurikaan sellaisia töitä, että voit yksinäsi puurtaa. Maailma alkaa olla niin hajautettua alalla kuin alalla, eli on vain pakko sen introvertinkin tietyllä tavalla saada suunsa auki. Kun tietoa pitää hankkia ja kysellä muualta ja sen lisäksi jakaa sen oma alueensa tietoa muille. 

Työskentelen itse IT-alalla, jossa joka päivä on useita työpalavereja juuri sen vuoksi, että tieto on pirstaloitunut eri ihmisille, kukaan ei voi hallita kaikkea. Ja pakko sanoa, että melkoinen tuska on saada tietyistä liikaa introverteista ihmisistä tietoa irti. Joten ymmärrän erittäin hyvin nuo työnantajan vaateet, ei voi olla niin, että ihmisestä joudutaan hohtimella kaivamaan tieto ja informaatiota. Pitää ns. kasvaa isoksi ja reippasti kertoa asiat, silloin kun ne pitää kertoa. Mielestäni liikaa laitetaan introverttiuden piikkiin asioita. Introvertti saa olla, mutta pitää myös ymmärtää milloin se suu vaan pitää avata, ilman, että muut joutuvat houkuttelemaan kuin pikkulasta.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut kyllä oudoksi. Vuokra-asunnon saamiseenkin vaaditaan jotain suosituskirjeitä. Pitää siis anella, että pääsee kartuttamaan jonkun asuntosijoittajan omaisuutta.. Mikään tavallinen ei enää riitä.

Olimme tuossa hetken vuokralla Espoossa, tällaisen lappusen tyrkyttäjien vaihtoehdot jätimme kyllä heti pois ja laput suoraan roskikseen röhönaurun kera. Ai että asiakkaan pitäisi vielä selvitellä jotain viisivuotissuunnitelmiaan, haistakaa nyt huilu :D

Eikun omaan ja edes pankkia ei kiinnosta tuollaiset tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kalliita virherekrytointiakin on tehty, kun oikeasti tietokoneen buuttamiseenkin IT-tuen apua kaipaava HR-henkilö on priorisoinut tietyt corporate-ympäristössä toivottavat piirteet. 

Hyvä rekryäjä kuitenkin osaa kertoa ne yrityksen arvot yrityksen esittelytekstissä ja ehkä sanavalinnoilla tekstissä, mutta pääasiassa kuunnella ihmisiä, joiden kanssa rekryttävä on tulossa tekemään töitä

Mikään ei kyllä ole turhempaa sanahelinää, kun yrityksen arvot. Ne kyllä lentää ekana romukoppaan, kun tulee hankaluuksia liiketoimintaan. "Henkilöstö on voimavaramme", "luotettavuus", "rehellisyys", jne höpötystä. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin jos itse olet työnantaja, niin herkästihän sitä laittaa vaatimukset "pilviin", kun kerran tässä maassa on niin paljon tarjontaa työvoimasta. Suomessa ovat koulutetuimmat työttömät koko maailmassa. Älä kysy minulta sitä jatkokysymystä, että miten ihmeessä meillä siihen on varaa...

Ihmiset voitaisiin kouluttaa ihan yhtä hyvin ellei jopa paremmin katselemalla youtubesta opetus videoita, siihen tarvita juurikaan varoja.

Tämä toimi meillä IT-alalla joskus hyvin. Nytkin opiskelen tässä youtuben kautta uutta ohjelmointikieltä tekemällä omaa vapaa-ajan projektiani. Tosin viime vuosina on IT-alan työpaikkailmoituksiinkin eksynyt "vaadimme vähintään AMK- tasoista koulutusta" vaatimus. Noh, tuli käytyä helpoin IT-alan AMK tutkinto eli tietojenkäsittelyn tradenomi, jossa ei tasan oppinut yhtään mitään uutta. Mutta onpahan paperit, kun pomo niin vaatii! 

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelija kerran soitti minulle ja kerroin että joo olen valmistunut tälle alalle. Työhaastattelija kyseli että ja...? Eli tosiaan olisi pitänyt vielä monelle muulle alalle olla koulutus ja valmistunut niihin, jotta olisit sen työn saanut.

Hyvä ystäväni haki paikkaa, johon täytti kaikki vaatimukset, myös koulutuksen osalta. Haastattelija kysyi kuitenkin, onko ystävälläni muuta koulutusta CV:ssä luetellun lisäksi.

No ei ollut.

Jokaisessa ilmoituksessa haetaan sosiaalista ilopilleriä, joka valaisee kaikkien päivän. Mutta harjoitteluiden kautta olen todennut että ihan tavallisia ihmisiä siellä työpaikoilla näyttää silti olevan, jotkut ovat jopa kärttyjä!

"Sosiaalinen" ja "ulospäin suuntautunut" tarkoittavat, että ollaan hakemassa kaksikymppistä naista.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on selvää, että sosiaalisia taitoja tarvitaan, ja niitä voi oppia. Ekstroverttiys/introverttiys taas ei kerro sosiaalisista taidoista mitään, se on synnynnäinen temperamenttipiirre jota ei todellakaan voi muuksi muuttaa.

Missähän se sosiaalisten taitojen opiskelukurssi oikein luuraa? Miksei työkkäri järjestä meille työttömille sellaisia? Olisi varmasti paljon höydyllisempä kuin kolmatta kertaa peräjälkeen suoritettava CV:n viilaus- tai aarrekarttakurssi.