Lue keskustelun säännöt.
En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia
Perus suunnitteluhommiinkin pitäisi olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Ei tee mieli hakea enää mihinkään.
T. Taitava, ahkera ja huolellinen introvertti
Kommentit (800)
Suurin - ja yleisin - vale, mitä ihmisten työhakemuksissa esiintyy on varmasti "pidän asiakaspalvelusta ja tulen kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin juuri yhden autoliikkeen työntekijöiden kuvia. Heitä oli noin 10. Kaikki olivat samanikäisiä noin 25 v miehiä. Sama olemus, suurin piirtein sama kampaus kuin kuvan esimiehellä. Hmm. onkohan tosiaan noin, että paikkaan ei ole löytynyt yhtään naista tai vanhempaa ihmistä työnhakijaksi koskaan? Jos olisin ko firman hallituksessa en antaisi ko. pomon enää rekrytoida ketään, koska se 25v mies ei taatusti ole ollut joka kerta pätevin ja siksi, että myyntialalla on kyllä kokemuksella ja diversiteetin ymmärryksellä suuri merkitys.
Ja erityisesti, jos tyyppi rekrytoi vain itsensä kopioita, ei hän ole ihmisymmärryksessä kovin hyvä, vaan ihan raakile.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka 10-15 vuotta sitten ylä-asteella ja myös ammattiopistossa vielä sanottiin, että se että olet valmistunut edes yhdelle alalle on tarpeeksi ja se riittää, (verrattuna siihen ettet ole valmistunut millekään alalle koska olisi paha tilanne).
Mutta tänä päivänä, mitä olen ollut vuosien aikana tilanteissa, se yksi ala mihin olen valmistunut ja alan töitä hakenut, ei enää riitä, vaan pitäisi olla vähintään 2-5 muutakin alan koulutusta ja siihen päälle vaikka mitkä muut tutkinnot.
Työhaastattelija kerran soitti minulle ja kerroin että joo olen valmistunut tälle alalle. Työhaastattelija kyseli että ja...? Eli tosiaan olisi pitänyt vielä monelle muulle alalle olla koulutus ja valmistunut niihin, jotta olisit sen työn saanut.
Tämä on ihan totta, nykyään mikään ei tunnu riittävän.
Mutta esim. itsellä on useampikin tutkinto eri aloilta ja eri asteilta, työkokemustakin toistakymmentä vuotta eri aloilta (ei edes pätkiä vaan vakitöitä vuosien jaksoissa). Olen aina halunnut kehittyä, opiskella ja tehdä kaikenlaista, kuten nykyään täytyykin, kun ei enää olla 30 vuotta samassa työpaikassa kuten ennen.
Silti muutamassakin eri työhaastattelussa on epäilty ihan ääneen, etten ilmeisesti tiedä mitä elämältä haluan kun on kokemusta eri aloilta, pitäisi kuulemma keskittyä vain yhteen alaan. Hakevat moniosaajia, mutta monipuolista kokemusta ei saisi olla eikä ainakaan eri aloilta.
Koskaan ei siis ole hyvin.
Työssä ei myöskään saa olla liian pitkään, koska sitten on oppimiskyvytön vässykkä. Mutta juuri tähän uuteen työnantajaan pitää sitoutua vähintään viideksi vuodeksi.
Pitää myös olla määrätietoinen uraohjus, mutta työtä vaihtamalla on tosi vaikea edetä. Jos haluaa pienen projektin projektipäälliköksi, pitää olla näyttöä suuren projektin johtamisesta. Ja edelleenkin sitoutua viideksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka 10-15 vuotta sitten ylä-asteella ja myös ammattiopistossa vielä sanottiin, että se että olet valmistunut edes yhdelle alalle on tarpeeksi ja se riittää, (verrattuna siihen ettet ole valmistunut millekään alalle koska olisi paha tilanne).
Mutta tänä päivänä, mitä olen ollut vuosien aikana tilanteissa, se yksi ala mihin olen valmistunut ja alan töitä hakenut, ei enää riitä, vaan pitäisi olla vähintään 2-5 muutakin alan koulutusta ja siihen päälle vaikka mitkä muut tutkinnot.
Työhaastattelija kerran soitti minulle ja kerroin että joo olen valmistunut tälle alalle. Työhaastattelija kyseli että ja...? Eli tosiaan olisi pitänyt vielä monelle muulle alalle olla koulutus ja valmistunut niihin, jotta olisit sen työn saanut.
Tämä on ihan totta, nykyään mikään ei tunnu riittävän.
Mutta esim. itsellä on useampikin tutkinto eri aloilta ja eri asteilta, työkokemustakin toistakymmentä vuotta eri aloilta (ei edes pätkiä vaan vakitöitä vuosien jaksoissa). Olen aina halunnut kehittyä, opiskella ja tehdä kaikenlaista, kuten nykyään täytyykin, kun ei enää olla 30 vuotta samassa työpaikassa kuten ennen.
Silti muutamassakin eri työhaastattelussa on epäilty ihan ääneen, etten ilmeisesti tiedä mitä elämältä haluan kun on kokemusta eri aloilta, pitäisi kuulemma keskittyä vain yhteen alaan. Hakevat moniosaajia, mutta monipuolista kokemusta ei saisi olla eikä ainakaan eri aloilta.
Koskaan ei siis ole hyvin.
Olen tuota koulutusmaniaa ihmetellyt jo vuosia. Suomessa ylikouluttaudutaan ihan joka paikkaan, siis siivoamaan ja vastaamaan puhelimeen. Ennen nuo hommat opittiin työpaikalla kokeneemman ohjauksessa, ehkä joku viikon perehdytyskurssi annettiin. Ilmeisesti suurin ja kasvavin ala onkin erilaiset kouluttamot, lukioista ammattikouluihin ja yliopistoihin. Tällä menolla heille kyllä töitä piisaa koska populaa lappaa sisään hommaamaan toisen, kolmannen, tai neljännen tutkinnon kun niillä joita heillä jo on ei työllisty mihinkään. Nelikymppiset viisi tutkintoa suorittaneet ihmiset saa sitten hyvällä säkällä jonkun harjoittelupaikan puoleksi vuodeksi ja sitten taas uutta koulutusta hakemaan.
Hullun hommaa sanon minä. Suosittelen sen sijaan että käytätte energianne siihen että nuoleskelette huolella niitä sukulaisia ja tuttavia joilla on suhteita työpaikoille. Sitä kautta sitten oikeasti saa töitä ilman 20 vuoden tutkintorumbaa. Niin sain itsekin, ei siinä mitkään tutkinnot paljoa painaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/nyt-kuuluu-kummia-tyoelamasta-kiiree…
"
Modernin työelämän ihanteeksi on noussut itseohjautuva tietotyön tekijä, joka suhtautuu työhön ja elämään tavoitteellisesti ja hallitusti. Hän kehittää työskentelytaitojaan ja -tapojaan mentorin ja coachin avulla ja etenee lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita kohden. Hallussa on niin fyysisestä kunnosta kuin henkisestä vireydestä huolehtiminen sekä riittävä uni ja palautuminen.
Tuottavan ja kurinalaisen tietotyöntekijän julkikuvaan ei kuulu kiireessä säntäily, myöhästely eikä hoidettavien asioiden unohtelu kiireen varjolla."
Pitääkö koko elämän olla suorittamista työelämää varten?
Vierailija kirjoitti:
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/nyt-kuuluu-kummia-tyoelamasta-kiiree…
"
Modernin työelämän ihanteeksi on noussut itseohjautuva tietotyön tekijä, joka suhtautuu työhön ja elämään tavoitteellisesti ja hallitusti. Hän kehittää työskentelytaitojaan ja -tapojaan mentorin ja coachin avulla ja etenee lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita kohden. Hallussa on niin fyysisestä kunnosta kuin henkisestä vireydestä huolehtiminen sekä riittävä uni ja palautuminen.
Tuottavan ja kurinalaisen tietotyöntekijän julkikuvaan ei kuulu kiireessä säntäily, myöhästely eikä hoidettavien asioiden unohtelu kiireen varjolla."
Pitääkö koko elämän olla suorittamista työelämää varten?
"Hallussa on niin fyysisestä kunnosta kuin henkisestä vireydestä huolehtiminen sekä riittävä uni ja palautuminen."
Olen täällä vauvapalstalla näissä työttömyys/työnhakuketjuissa puhunut siitä, että valitettavasti ulkonäkö määrää työelämässä ja tämä on ihan globaali ilmiö. Sen EI SAISI olla näin. Pätevin PITÄISI valita. Silti ne, joiden painoindeksi ei ole yli ~22 ja naama on edes perusnätti, saavat työpaikkoja parhaiten. Itsekin olen tällä hetkellä BMI30 vaikka olin joskus hoikka. Tuli raskauskiloja pari ja surkeasti sujuneen imetyksen aikana sitten roimasti enemmän. Onneksi olen äitiyslomalla. Teen samalla näitä oman alan (IT-ala) ohjelmointiprojekteja tässä. Lapsi on melkein vuoden ja päivähoitoon hän menee ~2v iässä. Siihen mennessä olen asettanut itselleni tavoitteeksi palata hoikkaan olemukseeni ja saada tämän yhden projektin valmiiksi, jotta kehtaan esitellä sitä töihin hakiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua eli en tiedä ottiko joku jo kantaa tähän... Mutta tuo "olethan sosiaalinen" on typerästi sanottu. Se ei ole kenenkään luonteenpiirre. Kaikki ovat sosiaalisia, myös inrtovertti on sosiaalinen. Mutta siitä on tehty jonkun toimesta joku synonyymi ekstrovertille.
Ekstrovertti ei ole sama kuin sosiaalinen.
Introvertti ei ole sama kuin ujo tai epäsosiaalinen. Voi kunpa nämä kaikki osaisi jo erotella oikein...
T. Sosiaalinen introvertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua eli en tiedä ottiko joku jo kantaa tähän... Mutta tuo "olethan sosiaalinen" on typerästi sanottu. Se ei ole kenenkään luonteenpiirre. Kaikki ovat sosiaalisia, myös inrtovertti on sosiaalinen. Mutta siitä on tehty jonkun toimesta joku synonyymi ekstrovertille.
Itseasiassa.. Sosiaalisuus on perus persoonaan liittyvä piirre. Sosiaaliset taidot on taas sellainen, että niitä voi kehittää ja oppia.
Kaikista oudointa on se, kun haetaan jotain superosaajaa, jolla on tutkinto tai useampi, usean kielen sujuva taito ja kokemusta.
Sitten kuitenkin haastattelussa (jos sellaiseen pääsee) ruvetaan epäilemään motiiveja, että "taidat olla liian pätevä tähän työhön" ja "lähdet varmaan jonkun muun työn perään ennen pitkää".
Eli pitää olla osaava ja kokenut superihminen, muttei kuitenkaan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt tänäänkin tätä ketjua. Omasta työelämästä näytteistö alkaa näyttää siihen suuntaan että huonosta työntekijästä vain on nyky-Suomen järjestelmässä todella vaikeaa päästä eroon. Se selittää aika paljon sitä että työhönotossa pyydetään ihan ylitappiin kaikkea.
Anyone with me rekrypuolella? Tunnistatte ilmiön? Ihminen voidaan palkata ja hän voi koeajan sumutella ja sluibailla ja kun koeaika menee umpeen niin yhtäkkiä muuttuu ihan käsittämättömän vaikeaksi potkia pihalle vakituista työntekijää ihan vain sen perusteella että tekee oman työnsä päin helvettiä..! Miten näin voi olla? En ymmärrä, mutta järjestelmä kertoo että joo. Katsos kun nyt Suomen säännöt ja linjaukset että työntekijä voi vaikka paskoa keskelle aulaa niin pitää keskustella ja ei ole niin vakava asia että voidaan hänet potkia pois.
Sitten joku vielä ihmettelee työpaikkavaatimuksia ja määräaikaisia sopimuksia ja huhhelihui.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika! Introvertteys ei ole pelkkää ujoutta ja arkuutta ja nimenomaan vain näistä voi oppia pois!
Itse olen introvertti. Viihdyn siis oikein mainiosti omassa seurassani, en jaksa vapaa-ajalla sosialisointia, tarvitsen paljon omaa aikaa palautuakseni, mutta teen erittäin sosiaalista asiakaspalvelutyötä, josta pidän valtavasti.
15 v sitten työt aloittaessani olin arka ja tottumaton, mutta 15 vuodessa itsevarmuus on kasvanut niin paljon, että ilman työrooliakin työajan ulkopuolellakin uskallan vetää small talkia tuntemattomien kanssa. Isossa ryhmässä olen edelleenkin ujo, ja suorastaan kammoan esillä oloa, mutta tähänkin voisi varmasti oppia ja tottua.
Vaikka olen tullut rohkeaksi ja varmaksi, edelleenkin olen introvertti: toisten ihmisten seura väsyttää, ei anna energiaa.
Tämä tuohon yhteen pitkään ketjuun, jossa joku sanoo, että introvertistä voi tulla ekstrovertti opettelemalla. No ei voi! Sosiaalisiataitoja ja rohkeutta voi opetella, mutta ei se muuta introverttiä ekstrovertiksi, koska introverttiys ei ole yhtä kuin ujous.
Tähänkin vielä tarkennus, introvertti ei ole automaattisesti ujo ja arka. Voi olla, mutta ei johdu introverttiydestä.
Esim. hyvä ystäväni on aina ollut ns. suosittu, hauska ja sananvalmis ihminen. Ja on introvertti. Tämä näkyy siinä että tarvii paljon omaa aikaa sosiaalisista tilanteista palautumiseen. Sosiaalisissa tilanteissa kuitenkin juttua tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista oudointa on se, kun haetaan jotain superosaajaa, jolla on tutkinto tai useampi, usean kielen sujuva taito ja kokemusta.
Sitten kuitenkin haastattelussa (jos sellaiseen pääsee) ruvetaan epäilemään motiiveja, että "taidat olla liian pätevä tähän työhön" ja "lähdet varmaan jonkun muun työn perään ennen pitkää".
Eli pitää olla osaava ja kokenut superihminen, muttei kuitenkaan liikaa.
Omalla kohdallani olen havainnut näiden johtuvan siitä, että työ on yläkanttiin kuvattu ilmoituksessa. Kun täytän siitä liian monta juttua, olen siihen ylipätevä - ja lähden pian pois.
Ilmoituksessahan saattaa lukea tyyliin "vastaat markkinoinnista, raportoinnista ja asiakaspalvelusta" ja totuus on, että 80 % työstä on aspaa ja rapsa tehdään kerran kuussa, markkinointi on sit jotain täytettä siinä vielä.
Se kun akat kirjottaa rehvipalstalle että ukon pitäs tulla toimmeen omillaan meinaa kiertoilmaisuna että kelapummien ei tarvihe ottaa yhteyksiä, ei etes flirtata suoli kaksneloosella.
Etitään selekeesti elättäjää, ainakin ulkomaan matkan maksajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin mukavalta tuntuvaan työpaikkaan, jossa oli Great Place to Work-sertifikaatti ja kaikkea muuta hevon******. Vattimukset työn suhteen oli mittavat, tämä tuli selväksi kun työni aloitin.Esimies osoittautui pätemisen haluiseksi kaveriksi, joka suoraan sanoen kyttäsi ja puuttui joka ikiseen tekemiseeni. Raivosi minulle puhelimessa ja "kaikki muut" olivat väärällä asenteella liikkeellä, paitis hän itse, koska oli täydellinen. Hän teki hommia vikkonloppuisinkin ja syytti siitä alaisia. Irtisanouduin jo koeaikana - onneksi pääsin eroon hänestä nopealla aikataululla.
Kysymys, saako koeajalla irtisanoutumisesta karenssin ?
Saa, tietenkin.
Ei välttämättä. Jos pystyt perustelemaan syyt, minkä vuoksi työn tekeminen oli mahdotonta, voit välttyä karenssilta. Jos olosuhteet ovat karmeat, riski kannattaa ottaa. Jos vaakakupissa on esim. terveys.
Vierailija kirjoitti:
Se kun akat kirjottaa rehvipalstalle että ukon pitäs tulla toimmeen omillaan meinaa kiertoilmaisuna että kelapummien ei tarvihe ottaa yhteyksiä, ei etes flirtata suoli kaksneloosella.
Etitään selekeesti elättäjää, ainakin ulkomaan matkan maksajaa.
Ei, kyllä ne akat maksavat itse matkansa. Mutta eivät halua maksaa sen miehekkeen matkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun akat kirjottaa rehvipalstalle että ukon pitäs tulla toimmeen omillaan meinaa kiertoilmaisuna että kelapummien ei tarvihe ottaa yhteyksiä, ei etes flirtata suoli kaksneloosella.
Etitään selekeesti elättäjää, ainakin ulkomaan matkan maksajaa.
Ei, kyllä ne akat maksavat itse matkansa. Mutta eivät halua maksaa sen miehekkeen matkoja.
No ei varppina maksa, millä maksaiskaan jos etsii kiertöilmasun avulla rikasta ukkoa maksamaan kaikki viulut.
Välillä haen löysin rantein muita hommia, mutta mitään tarvetta ei ole vaihtaa. Tämä sitten on monelle ongelma, kun ei jaksa sitä teatteria. Ei ole sitä palavaa halua saada juuri sitä paikkaa. Voi ihan aidosti kysyä toisin päin, että mitä tarjoaisitte.
Kerrotko vielä, miksi pupukurssit ja ilmaistyö on kivampi hoitaa veronmaksajien rahoilla? Siksikö, että nöyryyttäminen ja hyväksikäyttö on mukavampaa kuin joku asia, joka voisi oikeasti olla hyödyllinen työn saamiseksi?