En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.

Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu  esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia.  Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!

Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.

Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole. 

Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on. 

Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää. 

Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.

Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.

No, minusta sinä olet väärässä. Oletko itse kovalla harjoittelulla muuttanut täysin persoonallisuutesi? Jos et, niin älä yritä tuputtaa sitä ajatusta muille. Introverttiydessäkin voi olla eri asteita. Esim. jaksan olla sosiaalinen 8h päivässä, mutta en sitten jaksaisi enää illalla puuhata lasteni kanssa. Useimmille ne lapset ovat tärkeämpiä, ja silloin työn on oltava sellainen ettei se ole 24/7 sitä läpänheittoa. 

Kommunikaatio ja sosiaaliset taidot on eri asia kuin ekstroverttiys ja läpän heittäminen. Ja olen eri mieltä tuostakin että läpänheitto on liima, joka tekee työstä tehokkaampaa. Siinä voi tulla paljonkin ristiriitatilanteita, jos joku vitsi loukkaa jotakuta tai on tarpeettoman roisi tms. Ja kun suurin osa näistä "hyvistä tyypeistä" heittää todella huonoa ja kulunutta läppää. Väkinäisille jutuille tekonauraminen on ankeaa. 

Ja täällähän oli kommentti siitäkin työyhteisöstä, jossa ihmiset eivät pysty keskittymään hommiinsa, kun pitää olla koko ajan juttelemassa muille. Ei se vaan kaikissa töissä ole hyvä juttu. 

Olin melkein kolmekymppiseksi asti hiljainen hissukka, jolla ei kirjaimellisesti ollut vanhempieni lisäksi yhtään sosiaalista kontaktia eikä ystäviä ollenkaan. Elämäni luisui aivan sivuraiteelle, koska en saanut mistään töitä ja monet koulut menivät päin prinkkalaa. Vanhemmiltakaan ei enää apua herunut, joten minun oli vain pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ryhdistäytymisliike. Aloin siis kuumeisesti mm. kehittää sosiaalisia taitojani, jotta saisin edes jotakin työtä. Pohjalla kävin monta kertaa, masennuin, mutten vain voinut luovuttaa. Lopulta sitten sainkin ensimmäisen työpaikkani, ja kehitettyä sosiaalisia taitojani niin että sain pidettyä työpaikkani pidempään kuin sen pari viikkoa tai kuukautta. Nykyään minusta ei voisi enää ollenkaan arvata, että olen koskaan ollutkaan epäsosiaalinen ihminen.

Yleensä nimenomaan introverteillä on kommunikaation ja sosiaalisten taitojen kanssa ongelmia. Toki sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja ekstroverttejäkin on, mutta niin marginaalisen vähän. Sitten tuosta läpänheitosta, eihän sitä nyt tietenkään kaikille jutuille ole pakko nauraa ja jos murjaseekin kerran loukkaavan tahi liian roisin vitsin, siitä selviää kyllä pahoittelulla. Mutta mikäli joku pahoittaa mielensä melkeinpä kaikesta läpästä, kyllä se peiliinkatsomisen paikka on hänellä.

Niin, totta kai vika on siinä ihmisessä joka siitä läpästä loukkaantuu. Jos tuo on ensimmäinen ajatuksesi, niin se kertookin paljon siitä, millaista läppää itse heität. 

En rupea analysoimaan liikaa luonnettasi, mutta en pitäisi sua ton perusteella introverttinä, josta tuli ekstrovertti oman yrityksen kautta. Introverttius ja ekstroverttiys ovat siis piirteitä, jotka määrittävät miten paljon sosiaalisuutta ihminen kestää. Ekstrovertti tarvitsee seuraa ja kokee ahdistusta jos joutuu olemaan liikaa yksin. Introvertti tarvitsee yksinäisyyttä ja hengähdystaukoa sosiaalisuudesta. Kumpikin voi olla sosiaalisesti taitava ja hyvä kommunikoimaan, introvertti vain tarvitsee välillä omaakin tilaa. Ekstrovertillä voi olla vaikeuksia tehdä työtä, jossa joutuu olemaan paljon yksin, ja hän kaipaa sitä läpänheittoa ja yhteisöä. 

Jos työtehtävät on tehtävä yksin, niihin pitäisi myös palkata henkilö, joka pärjää yksin. Tässä ketjussakin on esimerkkejä, että hauskin tyyppi palkattiin, vaikkei hänellä ollut alalta mitään osaamista. Samoin siitä, että työpaikalla vaan jutellaan liikaa eikä työt tule tehtyä. Pitemmän päälle tästä tulee se ongelma, että työpaikka on täynnä niitä läppätyyppejä, joilla tuottavuus on huonoa ja joutuvat opettelemaan kaiken alusta asti. Siihen menee sitten aikaa ja rahaa, kun näille kivoille kavereille joudutaan opettamaan työtä, jonka joku hieman vähemmän hauska tyyppi olisi osannut tehdä jo eka päivästä lähtien.

Koulutuksen ja kokemuksenkin on merkittävä edes jotain. Muutenhan tämä on pelkkää teatteria. Ehkä viiden vuoden päästä vaaditaan video jossa hakija esittää jonkin monologin tai sketsin, että voidaan arvioida miten hauska hän on. 

Minä tarkoitin sitä, että jos ihminen loukkaantuu joka ainoasta läpästä, silloinkin kun muut keksivät uusia läppiä jotka ovat vähemmän loukkaavia. Niin silloin vika on loukkaantujassa.

Voit pitää tai olla pitämättä minua ihan minä ikinä haluatkaan, mutta minä olen ihan oikeasti ollut nuorempana introvertti. Minulle kyllä teetettiin kaikki mahdolliset MBTI-sun muut testit, ja kävin tutkimuksissakin.

Ja toki koulutus sekä kokemus merkitsevät paljon, mutta ne ovat valitettavasti yhtä tyhjän kanssa, mikäli sosiaalisia taitoja ei löydy. Kaikki itseäänkunnioittavat firmat kyllä tajuavat karsia tuottamattomat tyypit äkkiä pois, vaikka olisivatkin hyviä tyyppejä. Lisäksi hauskuus ja "hyvä-tyyppiys" voi aivan hyvin olla merkki siitä, että henkilössä on potentiaalia tulla nopeasti yhtä päteväksi kuin jo valmiiksi pätevät, ja vielä enemmänkin.

No tässä sulle toinenkin uutinen: MBTI-testi ei ole tieteellinen. Se on yhtä hömppää kuin "idiootit ympärillämme - minkä värinen työntekijä olet" ja horoskoopit. Lainaus wikistä (ja kritiikkiä on julkaistu paljon mediassa ja eri artikkeleissa):

Myers-Briggs -testin kyky ennustaa esimerkiksi työtehtävässä menestymistä tai avioliiton onnellisuutta on olematon. Testi perustuu Carl Jungin kokeellisesti testaamattomiin, yleisesti vanhentuneina pidettyihin teorioihin, eikä sen 40-luvulla kehittäneillä Briggsillä ja Myersillä ollut psykologista koulutusta. Testi tuli suosituksi etenkin CPP-yrityksen ottaessa sen hallintaansa 1975, mutta ei ole muuttunut vuosien saatossa paljoakaan.[15][16]

Testin stabiilius on heikko – jopa 50 % ihmisistä saa eri tuloksen toisella testikerralla. Testiä ei käytetäkään lainkaan tieteellisessä psykologiassa, vaan uudet, empiirisesti perustellut psykologiset testit ovat täysin erityyppisiä. Myers-Briggsillä voidaan katsoa olevan lähinnä viihdearvoa. Koska kaikkia tyyppejä kuvataan positiiviseen sävyyn, testattavat saavat testistä yleensä hyvän mielen.

Minua ei ainakaan kiinnosta, ovatko testit tieteellisiä. Olen lukenut valtavasti fiktiota ja olen oppinut elämästä ja ihmisten ajattelusta paljon sen ansiosta. Vaikka jutut ovat keksittyjä, kirjailijan oivallukset tekstin takana ovat aitoja. Sama koskee työelämäoppaita.

Osalle ihmisistä on kestämätön ajatus, että heidät voitaisiin luokitella ja heidän stereotyyppiset toimintatapansa voitaisiin tunnistaa. Siksi varmaan aihe herättää niin paljon kiukkua.

Joo. Vaikka se värikirja on hömppää, on siinäkin monen monta osuvaa huomiota. Peruspersoonapiireteillä (BIG 5) siinäkin tosiasiallisesti pelataan ja kyllä sen kirjan avulla osasin työkaverit luokitella sillä luokitusjärjestelmällä.

Kirjan kaikkein tärkein huomio oli muuten tämä: "Ihmiset eivät vaihda työtänsä. He vaihtavat esimiehensä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on selvää, että sosiaalisia taitoja tarvitaan, ja niitä voi oppia. Ekstroverttiys/introverttiys taas ei kerro sosiaalisista taidoista mitään, se on synnynnäinen temperamenttipiirre jota ei todellakaan voi muuksi muuttaa.

Missähän se sosiaalisten taitojen opiskelukurssi oikein luuraa? Miksei työkkäri järjestä meille työttömille sellaisia? Olisi varmasti paljon höydyllisempä kuin kolmatta kertaa peräjälkeen suoritettava CV:n viilaus- tai aarrekarttakurssi.

Sosiaaliset taidot ovat jotain sellaista, joka ihmisen tulee opetella itsenäisesti. Miksi käyttää veronmaksajien rahaa opettamaan jotain sellaista, minkä voi oppia yksinkertaisesti puhumalla ihmisille missä ja milloin tahansa?

Kerrotko vielä, miksi pupukurssit ja ilmaistyö on kivampi hoitaa veronmaksajien rahoilla? Siksikö, että nöyryyttäminen ja hyväksikäyttö on mukavampaa kuin joku asia, joka voisi oikeasti olla hyödyllinen työn saamiseksi?

Suurin - ja yleisin - vale, mitä ihmisten työhakemuksissa esiintyy on varmasti "pidän asiakaspalvelusta ja tulen kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen".

Katsoin juuri yhden autoliikkeen työntekijöiden kuvia. Heitä oli noin 10. Kaikki olivat samanikäisiä noin 25 v miehiä. Sama olemus, suurin piirtein sama kampaus kuin kuvan esimiehellä. Hmm. onkohan tosiaan noin, että paikkaan ei ole löytynyt yhtään naista tai vanhempaa ihmistä työnhakijaksi koskaan? Jos olisin ko firman hallituksessa en antaisi ko. pomon enää rekrytoida ketään, koska se 25v mies ei taatusti ole ollut joka kerta pätevin ja siksi, että myyntialalla on kyllä kokemuksella ja diversiteetin ymmärryksellä suuri merkitys.

Ja erityisesti, jos tyyppi rekrytoi vain itsensä kopioita, ei hän ole ihmisymmärryksessä kovin hyvä, vaan ihan raakile.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka 10-15 vuotta sitten ylä-asteella ja myös ammattiopistossa vielä sanottiin, että se että olet valmistunut edes yhdelle alalle on tarpeeksi ja se riittää, (verrattuna siihen ettet ole valmistunut millekään alalle koska olisi paha tilanne).

Mutta tänä päivänä, mitä olen ollut vuosien aikana tilanteissa, se yksi ala mihin olen valmistunut ja alan töitä hakenut, ei enää riitä, vaan pitäisi olla vähintään 2-5 muutakin alan koulutusta ja siihen päälle vaikka mitkä muut tutkinnot.

Työhaastattelija kerran soitti minulle ja kerroin että joo olen valmistunut tälle alalle. Työhaastattelija kyseli että ja...? Eli tosiaan olisi pitänyt vielä monelle muulle alalle olla koulutus ja valmistunut niihin, jotta olisit sen työn saanut.

Tämä on ihan totta, nykyään mikään ei tunnu riittävän.

Mutta esim. itsellä on useampikin tutkinto eri aloilta ja eri asteilta, työkokemustakin toistakymmentä vuotta eri aloilta (ei edes pätkiä vaan vakitöitä vuosien jaksoissa). Olen aina halunnut kehittyä, opiskella ja tehdä kaikenlaista, kuten nykyään täytyykin, kun ei enää olla 30 vuotta samassa työpaikassa kuten ennen.

Silti muutamassakin eri työhaastattelussa on epäilty ihan ääneen, etten ilmeisesti tiedä mitä elämältä haluan kun on kokemusta eri aloilta, pitäisi kuulemma keskittyä vain yhteen alaan. Hakevat moniosaajia, mutta monipuolista kokemusta ei saisi olla eikä ainakaan eri aloilta.

Koskaan ei siis ole hyvin.

Työssä ei myöskään saa olla liian pitkään, koska sitten on oppimiskyvytön vässykkä. Mutta juuri tähän uuteen työnantajaan pitää sitoutua vähintään viideksi vuodeksi.

Pitää myös olla määrätietoinen uraohjus, mutta työtä vaihtamalla on tosi vaikea edetä. Jos haluaa pienen projektin projektipäälliköksi, pitää olla näyttöä suuren projektin johtamisesta. Ja edelleenkin sitoutua viideksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka 10-15 vuotta sitten ylä-asteella ja myös ammattiopistossa vielä sanottiin, että se että olet valmistunut edes yhdelle alalle on tarpeeksi ja se riittää, (verrattuna siihen ettet ole valmistunut millekään alalle koska olisi paha tilanne).

Mutta tänä päivänä, mitä olen ollut vuosien aikana tilanteissa, se yksi ala mihin olen valmistunut ja alan töitä hakenut, ei enää riitä, vaan pitäisi olla vähintään 2-5 muutakin alan koulutusta ja siihen päälle vaikka mitkä muut tutkinnot.

Työhaastattelija kerran soitti minulle ja kerroin että joo olen valmistunut tälle alalle. Työhaastattelija kyseli että ja...? Eli tosiaan olisi pitänyt vielä monelle muulle alalle olla koulutus ja valmistunut niihin, jotta olisit sen työn saanut.

Tämä on ihan totta, nykyään mikään ei tunnu riittävän.

Mutta esim. itsellä on useampikin tutkinto eri aloilta ja eri asteilta, työkokemustakin toistakymmentä vuotta eri aloilta (ei edes pätkiä vaan vakitöitä vuosien jaksoissa). Olen aina halunnut kehittyä, opiskella ja tehdä kaikenlaista, kuten nykyään täytyykin, kun ei enää olla 30 vuotta samassa työpaikassa kuten ennen.

Silti muutamassakin eri työhaastattelussa on epäilty ihan ääneen, etten ilmeisesti tiedä mitä elämältä haluan kun on kokemusta eri aloilta, pitäisi kuulemma keskittyä vain yhteen alaan. Hakevat moniosaajia, mutta monipuolista kokemusta ei saisi olla eikä ainakaan eri aloilta.

Koskaan ei siis ole hyvin.

Olen tuota koulutusmaniaa ihmetellyt jo vuosia. Suomessa ylikouluttaudutaan ihan joka paikkaan, siis siivoamaan ja vastaamaan puhelimeen. Ennen nuo hommat opittiin työpaikalla kokeneemman ohjauksessa, ehkä joku viikon perehdytyskurssi annettiin.  Ilmeisesti suurin ja kasvavin ala  onkin erilaiset kouluttamot, lukioista ammattikouluihin ja yliopistoihin. Tällä menolla heille kyllä töitä piisaa koska populaa lappaa sisään hommaamaan toisen, kolmannen, tai neljännen tutkinnon kun niillä joita heillä jo on ei työllisty mihinkään. Nelikymppiset viisi tutkintoa suorittaneet ihmiset saa sitten hyvällä säkällä jonkun harjoittelupaikan puoleksi vuodeksi ja sitten taas uutta koulutusta hakemaan.

Hullun hommaa sanon minä. Suosittelen sen sijaan että käytätte energianne siihen että nuoleskelette huolella niitä sukulaisia ja tuttavia joilla on suhteita työpaikoille. Sitä kautta sitten oikeasti saa töitä ilman 20 vuoden tutkintorumbaa. Niin sain itsekin, ei siinä mitkään tutkinnot paljoa painaneet.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/nyt-kuuluu-kummia-tyoelamasta-kiiree…

"

Modernin työelämän ihanteeksi on noussut itseohjautuva tietotyön tekijä, joka suhtautuu työhön ja elämään tavoitteellisesti ja hallitusti. Hän kehittää työskentelytaitojaan ja -tapojaan mentorin ja coachin avulla ja etenee lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita kohden. Hallussa on niin fyysisestä kunnosta kuin henkisestä vireydestä huolehtiminen sekä riittävä uni ja palautuminen.

Tuottavan ja kurinalaisen tietotyöntekijän julkikuvaan ei kuulu kiireessä säntäily, myöhästely eikä hoidettavien asioiden unohtelu kiireen varjolla."

Pitääkö koko elämän olla suorittamista työelämää varten?

Vierailija kirjoitti:

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/nyt-kuuluu-kummia-tyoelamasta-kiiree…

"

Modernin työelämän ihanteeksi on noussut itseohjautuva tietotyön tekijä, joka suhtautuu työhön ja elämään tavoitteellisesti ja hallitusti. Hän kehittää työskentelytaitojaan ja -tapojaan mentorin ja coachin avulla ja etenee lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita kohden. Hallussa on niin fyysisestä kunnosta kuin henkisestä vireydestä huolehtiminen sekä riittävä uni ja palautuminen.

Tuottavan ja kurinalaisen tietotyöntekijän julkikuvaan ei kuulu kiireessä säntäily, myöhästely eikä hoidettavien asioiden unohtelu kiireen varjolla."

Pitääkö koko elämän olla suorittamista työelämää varten?

"Hallussa on niin fyysisestä kunnosta kuin henkisestä vireydestä huolehtiminen sekä riittävä uni ja palautuminen."

Olen täällä vauvapalstalla näissä työttömyys/työnhakuketjuissa puhunut siitä, että valitettavasti ulkonäkö määrää työelämässä ja tämä on ihan globaali ilmiö. Sen EI SAISI olla näin. Pätevin PITÄISI valita. Silti ne, joiden painoindeksi ei ole yli ~22 ja naama on edes perusnätti, saavat työpaikkoja parhaiten. Itsekin olen tällä hetkellä BMI30 vaikka olin joskus hoikka. Tuli raskauskiloja pari ja surkeasti sujuneen imetyksen aikana sitten roimasti enemmän. Onneksi olen äitiyslomalla. Teen samalla näitä oman alan (IT-ala) ohjelmointiprojekteja tässä. Lapsi on melkein vuoden ja päivähoitoon hän menee ~2v iässä. Siihen mennessä olen asettanut itselleni tavoitteeksi palata hoikkaan olemukseeni ja saada tämän yhden projektin valmiiksi, jotta kehtaan esitellä sitä töihin hakiessa. 

En lukenut ketjua eli en tiedä ottiko joku jo kantaa tähän... Mutta tuo "olethan sosiaalinen" on typerästi sanottu. Se ei ole kenenkään luonteenpiirre. Kaikki ovat sosiaalisia, myös inrtovertti on sosiaalinen. Mutta siitä on tehty jonkun toimesta joku synonyymi ekstrovertille.

Ekstrovertti ei ole sama kuin sosiaalinen.

Introvertti ei ole sama kuin ujo tai epäsosiaalinen. Voi kunpa nämä kaikki osaisi jo erotella oikein...

T. Sosiaalinen introvertti

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua eli en tiedä ottiko joku jo kantaa tähän... Mutta tuo "olethan sosiaalinen" on typerästi sanottu. Se ei ole kenenkään luonteenpiirre. Kaikki ovat sosiaalisia, myös inrtovertti on sosiaalinen. Mutta siitä on tehty jonkun toimesta joku synonyymi ekstrovertille.

Itseasiassa.. Sosiaalisuus on perus persoonaan liittyvä piirre. Sosiaaliset taidot on taas sellainen, että niitä voi kehittää ja oppia.

Kaikista oudointa on se, kun haetaan jotain superosaajaa, jolla on tutkinto tai useampi, usean kielen sujuva taito ja kokemusta.

Sitten kuitenkin haastattelussa (jos sellaiseen pääsee) ruvetaan epäilemään motiiveja, että "taidat olla liian pätevä tähän työhön" ja "lähdet varmaan jonkun muun työn perään ennen pitkää".

Eli pitää olla osaava ja kokenut superihminen, muttei kuitenkaan liikaa.

Olen miettinyt tänäänkin tätä ketjua. Omasta työelämästä näytteistö alkaa näyttää siihen suuntaan että huonosta työntekijästä vain on nyky-Suomen järjestelmässä todella vaikeaa päästä eroon. Se selittää aika paljon sitä että työhönotossa pyydetään ihan ylitappiin kaikkea.

Anyone with me rekrypuolella? Tunnistatte ilmiön? Ihminen voidaan palkata ja hän voi koeajan sumutella ja sluibailla ja kun koeaika menee umpeen niin yhtäkkiä muuttuu ihan käsittämättömän vaikeaksi potkia pihalle vakituista työntekijää ihan vain sen perusteella että tekee oman työnsä päin helvettiä..! Miten näin voi olla? En ymmärrä, mutta järjestelmä kertoo että joo. Katsos kun nyt Suomen säännöt ja linjaukset että työntekijä voi vaikka paskoa keskelle aulaa niin pitää keskustella ja ei ole niin vakava asia että voidaan hänet potkia pois.

Sitten joku vielä ihmettelee työpaikkavaatimuksia ja määräaikaisia sopimuksia ja huhhelihui.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika! Introvertteys ei ole pelkkää ujoutta ja arkuutta ja nimenomaan vain näistä voi oppia pois!

Itse olen introvertti. Viihdyn siis oikein mainiosti omassa seurassani, en jaksa vapaa-ajalla sosialisointia, tarvitsen paljon omaa aikaa palautuakseni, mutta teen erittäin sosiaalista asiakaspalvelutyötä, josta pidän valtavasti.

15 v sitten työt aloittaessani olin arka ja tottumaton, mutta 15 vuodessa itsevarmuus on kasvanut niin paljon, että ilman työrooliakin työajan ulkopuolellakin uskallan vetää small talkia tuntemattomien kanssa. Isossa ryhmässä olen edelleenkin ujo, ja suorastaan kammoan esillä oloa, mutta tähänkin voisi varmasti oppia ja tottua.

Vaikka olen tullut rohkeaksi ja varmaksi, edelleenkin olen introvertti: toisten ihmisten seura väsyttää, ei anna energiaa.

Tämä tuohon yhteen pitkään ketjuun, jossa joku sanoo, että introvertistä voi tulla ekstrovertti opettelemalla. No ei voi! Sosiaalisiataitoja ja rohkeutta voi opetella, mutta ei se muuta introverttiä ekstrovertiksi, koska introverttiys ei ole yhtä kuin ujous.

Tähänkin vielä tarkennus, introvertti ei ole automaattisesti ujo ja arka. Voi olla, mutta ei johdu introverttiydestä.

Esim. hyvä ystäväni on aina ollut ns. suosittu, hauska ja sananvalmis ihminen. Ja on introvertti. Tämä näkyy siinä että tarvii paljon omaa aikaa sosiaalisista tilanteista palautumiseen. Sosiaalisissa tilanteissa kuitenkin juttua tulee.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista oudointa on se, kun haetaan jotain superosaajaa, jolla on tutkinto tai useampi, usean kielen sujuva taito ja kokemusta.

Sitten kuitenkin haastattelussa (jos sellaiseen pääsee) ruvetaan epäilemään motiiveja, että "taidat olla liian pätevä tähän työhön" ja "lähdet varmaan jonkun muun työn perään ennen pitkää".

Eli pitää olla osaava ja kokenut superihminen, muttei kuitenkaan liikaa.

Omalla kohdallani olen havainnut näiden johtuvan siitä, että työ on yläkanttiin kuvattu ilmoituksessa. Kun täytän siitä liian monta juttua, olen siihen ylipätevä - ja lähden pian pois.

Ilmoituksessahan saattaa lukea tyyliin "vastaat markkinoinnista, raportoinnista ja asiakaspalvelusta" ja totuus on, että 80 % työstä on aspaa ja rapsa tehdään kerran kuussa, markkinointi on sit jotain täytettä siinä vielä.

Se kun akat kirjottaa rehvipalstalle että ukon pitäs tulla toimmeen omillaan meinaa kiertoilmaisuna että kelapummien ei tarvihe ottaa yhteyksiä, ei etes flirtata suoli kaksneloosella.

Etitään selekeesti elättäjää, ainakin ulkomaan matkan maksajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pääsin mukavalta tuntuvaan työpaikkaan, jossa oli Great Place to Work-sertifikaatti ja kaikkea muuta hevon******. Vattimukset työn suhteen oli mittavat, tämä tuli selväksi kun työni aloitin.Esimies osoittautui pätemisen haluiseksi kaveriksi, joka suoraan sanoen kyttäsi ja puuttui joka ikiseen tekemiseeni. Raivosi minulle puhelimessa ja "kaikki muut" olivat väärällä asenteella liikkeellä, paitis hän itse, koska oli täydellinen. Hän teki hommia vikkonloppuisinkin ja syytti siitä alaisia. Irtisanouduin jo koeaikana - onneksi pääsin eroon hänestä nopealla aikataululla.

Kysymys, saako koeajalla irtisanoutumisesta karenssin ?

Saa, tietenkin.

Ei välttämättä. Jos pystyt perustelemaan syyt, minkä vuoksi työn tekeminen oli mahdotonta, voit välttyä karenssilta. Jos olosuhteet ovat karmeat, riski kannattaa ottaa. Jos vaakakupissa on esim. terveys.

Vierailija kirjoitti:

Se kun akat kirjottaa rehvipalstalle että ukon pitäs tulla toimmeen omillaan meinaa kiertoilmaisuna että kelapummien ei tarvihe ottaa yhteyksiä, ei etes flirtata suoli kaksneloosella.

Etitään selekeesti elättäjää, ainakin ulkomaan matkan maksajaa.

Ei, kyllä ne akat maksavat itse matkansa. Mutta eivät halua maksaa sen miehekkeen matkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun akat kirjottaa rehvipalstalle että ukon pitäs tulla toimmeen omillaan meinaa kiertoilmaisuna että kelapummien ei tarvihe ottaa yhteyksiä, ei etes flirtata suoli kaksneloosella.

Etitään selekeesti elättäjää, ainakin ulkomaan matkan maksajaa.

Ei, kyllä ne akat maksavat itse matkansa. Mutta eivät halua maksaa sen miehekkeen matkoja.

No ei varppina maksa, millä maksaiskaan jos etsii kiertöilmasun avulla rikasta ukkoa maksamaan kaikki viulut.