Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia
Perus suunnitteluhommiinkin pitäisi olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Ei tee mieli hakea enää mihinkään.
T. Taitava, ahkera ja huolellinen introvertti
Kommentit (800)
Vierailija kirjoitti:
joku oli tuolla maininnut että vuokralaisenakin olisi oltava cv. Muistan pari vuotta sitten kyselleeni vuokra-asunnosta, johon sitten vuokranataja lähetti kaavakkeen joka olisi pitänyt täyttää jo ennen näyttöön tulemista. Tämä siis pk-seudun ulkopuolella pienellä paikkakunnalla. Noh, ajattelin että vielä ihan ok, vaikkakin outoa. Rupesin katsomaan, mitä kaikkea kysyttiin, ja siinä vaiheessa kun olisi pitänyt antaa mm. esimiehen puhelinnumero, niin totesin että juuei,
Tuohan on ihan normi, että kysytään työnantajan yhteystiedot. Arvaa vain, kuinka moni valehtelee ummet ja lammet töistään, vaikka on oikeasti tuloton työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hitsi, jos olisi rahaa ja pääomatuloja niin paljon etten töissä kävisi, niin harrastaisin sitä että hakisin noihin ihme-ja-kumma-supersosiaalinen-moniosaaja jne paikkoihin. keksisin työkokemuksen ja ylistäisin itseäni, jos niin hienosti kävisi että pääsisin haastatteluihin niin näyttelisin jonkin aikaa ja sitten toteaisin: teitä on kusetettu ... ja lopettaisin haastattelun siihen
Heh, tuo olisi hyvä näpäytys rekryäjille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.
Työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on pelkkää teatteria, on vaan opeteltava ulkoa tietyt vuorosanat ja esitettävä ne. Missään tapauksessa ei pidä olla oma itsensä ellei satu olemaan sosiaalinen perhonen, millään muilla ominaisuuksilla ei tunnu olevan merkitystä. Jotenkin olen kuvitellut, että työnantajat haluaisivat hyvän työntekijän eikä hyvää ja rentoa tyyppiä kahvihuoneeseen höpöttämään, mutta olen kai jäänyt johonkin menneisyyteen ajatusteni kanssa.
(Olen muuten saanut työharjoitteluarvosteluun miinuksen siitä, etten osallistunut riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin.)
Ap
No ei pidä lukea niitä vaatimuksia kuin piru raamattua. Isossa suunnittelutalossa työskentelevänä voisin sanoa, että perussuunnittelijalle riittää hyvät käytöstavat; osataan tervehtiä ihmisiä niin livenä kuin tiimsissä. Täytyy pystyä kommunikoimaan sisäisesti sekä asiakkaalle omien suunnitelmien sisältö ja ottaa vastaan palautetta sekä tarvittaessa keskustella suunnittelun perusteista ja erilaisista mahdollisuuksista. Tarvittaessa keskustelut laite/ komponenttitoimittajan kanssa. Siinäpä se aikalailla on. Muu on vapaaehtoista.
Kyllä, hyvät käytöstavat riittävät varmasti itse työhön, mutta riittävätkö siihen, että tulet valituksi kyseiseen työhön? Jos työhaastattelussa on myös supersosiaalisia hakijoita, jäät väkisinkin heidän jalkoihin ujompana/introvertimpana.
Jos kyse ei ole hömpänpömppä-pöhinäfirmasta, se supersosiaalinen räpättäjä karsiutuu ja introvertti palkataan. Töissä on tarkoitus tehdä, eikä vain esittää työntekoa.
Näinhän sitä vois luulla.. Todellisuus on se, että jos olet hiljainen jännittäjätyyppi, karsiudut ensimetreillä, kun et osaa TUODA osaamistasi ESIIN.
Ja se supersosiaalinen osaa tuoda esiin osaamisena myös sellaisia taitoja, joita ei tosiasiassa osaa ollenkaan.
Ikävä kyllä.
Olen se ujo ja hiljainen jännittäjätyyppi. Menen helposti täysin lukkoon työhaastattelussa. Tämä johtaa siihen että vaikka haastattelijan esittämä kysymys olisikin jostain aihealueesta mistä tiedän paljon, vaikutan siltä että en tiedä aiheesta yhtikäs mitään.
Hyvä ystäväni on sellainen sosiaalinen mutta rento pälättäjä, joka osaisi pitää puolen tunnin esitelmän aiheesta josta ei tiedä mitään ihan vaan hölisemällä vakuuttavasti niitä näitä.
Arvatkaa vaan kumpi meistä saa helpommin töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka(haa eirukka) ois hyvä läväyttää esille heti työpaikka-ilmossa. Turha sitä on mussuttaa, miten palkka riippuu hakijasta, kun tosiasiassa ainakin vähääkään isommissa pörssiyhtiöissä on jo rekryluvan haun yhteydessä määritelty, millaiselle tasolle tai gradelle kyseinen positio tulee sijoittumaan. Ja talossa on kuitenkin olemassa tiedossa, mitkä on mediaani-palkat ja yleisimmät +/- liukumat jokaiselle gradelle.
Tää on niin totta. Kirjoitin tuolla aiemmin, että rekryän IT- ihmisiä organisaatiooni. Avoimen työpaikan vaativuusluokka on aina tarkkaan määritelty jo silloin kun haetaan yrityksen sisällä rekrytointilupaa. Ja jokaisella vaativuusluokalla firmassa on palkkahaitari, tyylin vaativuusluokka abc tarkoittaa 1000-2000 euroa/kk. Käytännössä talon ulkopuolelta tuleva työntekijä saa tuossa tehtävässä 1000 -1500 euroa/kk palkkaa, koska se haitarin loppupää jätetään tulevia palkakorotuksia varten. Jos uudella työntekijällä on vähän työkokemusta alkupalkka on tässä tehtävässä 1000 euroa/kk ja jos on 10+ vuotta työkokemusta niin palkka on 1500 euroa/kk.
Se miksi sitä palkkatoivetta pyydetään työhakemuksessa on se, että jos hakija pyytää tuossa em. esimerkissä 3000 euroa/kk niin häntä ei edes viitsitä kutsua haastetteluun. Minäkään en rekrytoijana voi anta yhtään ylimääräistä euroa palkkaan kuin firman policy sanoo vaikka olisi kuka hakijana.
Jos nuo oli oikeita palkkoja, eikä esimerkkejä, niin ei liene kummoisia IT-osaajia teillä. Onko työnkuva lukea iltapäivälehtien netissä? 😁
Vierailija kirjoitti:
Mun pomo suosii työhaastatteluissa niitä puheliaita ja hymyileviä tyyppejä. Samaan aikaan valittaa kun tuontantolinjallamme ei suoriteta tarpeeksi nopeasti kun porukka höpisee keskenään joutavia kun pitäis töitä tehdä. En ihan ymmärrä miksi hän palkkaa aina ne hölösuut töihin, joita tehdään pääsääntöisesti yksin ja pitäisi pystyä keskittymään pitkäksikin aikaa omaan hiljaiseen työskentelyyn. Vaihtuvuus on myös suurta kun nämä ylisosiaaliset ihmiset eivät jaksa puurtaa itekseen ja pomo käy välillä huutamassa että vähemmän puhetta, enemmän töitä!
Sain kerran kunnian seurata yhtä ryhmähaastattelua sivusta. Haastatteluun osallistui muutama ihminen, joiden piti leikkimielisesti esitellä taitojaan ja kertoa "vähän" itsestään.
Yksi haastateltava oli itsevarma, osasi kaiken mitä piti, tai sanoi osaavansa, ja hänellä oli oikea asenne ja hyvä ansioluettelo yms. hyvän hakijan kliseitä. Se, mikä (useammalta) haastattelijalta jäi huomaamatta, oli ylimielinen asenne ja ikävä tapa muljautella silmiään ylöspäin ja tuhahdella sekä haastattelijoille että muille hakijoille haastattelijoiden selän takana.
Haastattelijat halusivat yksimielisesti valita juuri tämän hakijan, ja olivat varmoja siitä, että hänestä tulee pysyvä pitkäaikainen työntekijä ja mahtava työkaveri. Ennemmin ehkä sellainen, joka kyllästyy nopeasti ja vaihtaa parempaan heti kun on oppinut talon tavat.
Itse olisin valinnut tyypin, jolla oli vakaa päättäväinen katse ja punaiset läikät poskilla. Hän vaikutti kiinnostuneelta, oli hermostuksestaan huolimatta täysillä mukana haastattelussa ja vaikutti todella haluavan työn. Tästä tyypistä löytyi kolme ratkaisevaa virhettä. Vasta valmistunut, ei tarpeeksi räväkkä - ja suurimpana virheenä hän halusi tulla valituksi.
Mistä lähtien työhaastattelussa on ollut arveluttavaa kun osoittaa olevansa motivoitunut, firmaa arvostava ja halukas oppimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vaan saat sen ensimmäisen paikan ja teet siellä hyvää työtä, saat suosittelijat seuraavaan paikkaan. Fiksu rekrytoija osaa myös saada haastateltavan rentoutumaan ja antaa myös hiljaisemmille tilaisuuden, jos tausta ja kokemus natsaa. Testeissä tulee usein yllätyksiä juuri näiltä ujoilta -viisi vuotta sitten rekrytoin juuri tällaisen hiljaisen yli viisikymppisen alanvaihtajan, joka veti testeistä huippupisteet. Tehnyt aivan mainiota uraa firmassa siitä asti, tunnollinen, pätevä, järjestelmällinen ja vähän lämmettyään upea tiimikaveri. Joten usko vaan, että kyllä sinä paikkasi löydät ja todistat tekemällä arvosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joku oli tuolla maininnut että vuokralaisenakin olisi oltava cv. Muistan pari vuotta sitten kyselleeni vuokra-asunnosta, johon sitten vuokranataja lähetti kaavakkeen joka olisi pitänyt täyttää jo ennen näyttöön tulemista. Tämä siis pk-seudun ulkopuolella pienellä paikkakunnalla. Noh, ajattelin että vielä ihan ok, vaikkakin outoa. Rupesin katsomaan, mitä kaikkea kysyttiin, ja siinä vaiheessa kun olisi pitänyt antaa mm. esimiehen puhelinnumero, niin totesin että juuei,
Tuohan on ihan normi, että kysytään työnantajan yhteystiedot. Arvaa vain, kuinka moni valehtelee ummet ja lammet töistään, vaikka on oikeasti tuloton työtön.
Kuuluuko nykyään esimiehen työhön se, että vastaillaan kaiken maailman vuokraisäntien soittoihin? Luulisi että pomoilla on muutenkin kiire.
Ihmisen työnhän voi tarkistaa helposti somesta. Jos on LinkedIn niin sieltä. Tai voi googlettaa firman ja vuokralaisen nimen, katsoa löytyykö sen nimistä työntekijää. Nopeasti siitä valehtelusta jää kiinni. Soittaisin pomolle vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut kyllä oudoksi. Vuokra-asunnon saamiseenkin vaaditaan jotain suosituskirjeitä. Pitää siis anella, että pääsee kartuttamaan jonkun asuntosijoittajan omaisuutta.. Mikään tavallinen ei enää riitä.
On se kumma kun ei kelpaa huumehörhö vuokralaiseksi. Meillä tuli taloon yksi ja aiheutti noin 40 000 euron vesivahingon huumehöyryissä. Oliskohan ollu hyvä idea tarkistaa hepun taustaa vähän paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vit----taa monissa hakemuksissa, kun pitäisi listata kaikki edelliset työpaikat lomakkeeseen päivämäärineen,
muuten ei pääse eteenpäin hakemuksessa. Kun kuitenkin lisätään se CV missä on koko historia
valmiina. Näpyttele nyt sitten 20 työpaikkaa tarkkoine päivämäärineen ja kuvauksineen.
Pidän tätä eräänlaisena psykologisena testinä. Jos hakija jaksaa täyttää kaikki koulutuksensa ja työpaikkansa lomakkeeseen, niin se kertoo hyvästä motivaatiosta ja sinnikkyydestä. Osa porukasta karsiutuu jo tällä ekalla esteellä.
Minä taas pidän noita sulkeisia tekeviä rekryosastoja urpoina, jotka tuhlaavat korkeasti koulutettujen hakijoiden aikaa.
mä en edes hae tollasiin firmoihin. lafka ei ole leanista kuullutkaan vaikka lean tuli jo 60-luvulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.
Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia. Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!
Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.
Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole.
Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on.
Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää.
Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.
Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.
No, minusta sinä olet väärässä. Oletko itse kovalla harjoittelulla muuttanut täysin persoonallisuutesi? Jos et, niin älä yritä tuputtaa sitä ajatusta muille. Introverttiydessäkin voi olla eri asteita. Esim. jaksan olla sosiaalinen 8h päivässä, mutta en sitten jaksaisi enää illalla puuhata lasteni kanssa. Useimmille ne lapset ovat tärkeämpiä, ja silloin työn on oltava sellainen ettei se ole 24/7 sitä läpänheittoa.
Kommunikaatio ja sosiaaliset taidot on eri asia kuin ekstroverttiys ja läpän heittäminen. Ja olen eri mieltä tuostakin että läpänheitto on liima, joka tekee työstä tehokkaampaa. Siinä voi tulla paljonkin ristiriitatilanteita, jos joku vitsi loukkaa jotakuta tai on tarpeettoman roisi tms. Ja kun suurin osa näistä "hyvistä tyypeistä" heittää todella huonoa ja kulunutta läppää. Väkinäisille jutuille tekonauraminen on ankeaa.Ja täällähän oli kommentti siitäkin työyhteisöstä, jossa ihmiset eivät pysty keskittymään hommiinsa, kun pitää olla koko ajan juttelemassa muille. Ei se vaan kaikissa töissä ole hyvä juttu.
Olin melkein kolmekymppiseksi asti hiljainen hissukka, jolla ei kirjaimellisesti ollut vanhempieni lisäksi yhtään sosiaalista kontaktia eikä ystäviä ollenkaan. Elämäni luisui aivan sivuraiteelle, koska en saanut mistään töitä ja monet koulut menivät päin prinkkalaa. Vanhemmiltakaan ei enää apua herunut, joten minun oli vain pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ryhdistäytymisliike. Aloin siis kuumeisesti mm. kehittää sosiaalisia taitojani, jotta saisin edes jotakin työtä. Pohjalla kävin monta kertaa, masennuin, mutten vain voinut luovuttaa. Lopulta sitten sainkin ensimmäisen työpaikkani, ja kehitettyä sosiaalisia taitojani niin että sain pidettyä työpaikkani pidempään kuin sen pari viikkoa tai kuukautta. Nykyään minusta ei voisi enää ollenkaan arvata, että olen koskaan ollutkaan epäsosiaalinen ihminen.
Yleensä nimenomaan introverteillä on kommunikaation ja sosiaalisten taitojen kanssa ongelmia. Toki sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja ekstroverttejäkin on, mutta niin marginaalisen vähän. Sitten tuosta läpänheitosta, eihän sitä nyt tietenkään kaikille jutuille ole pakko nauraa ja jos murjaseekin kerran loukkaavan tahi liian roisin vitsin, siitä selviää kyllä pahoittelulla. Mutta mikäli joku pahoittaa mielensä melkeinpä kaikesta läpästä, kyllä se peiliinkatsomisen paikka on hänellä.
Niin, totta kai vika on siinä ihmisessä joka siitä läpästä loukkaantuu. Jos tuo on ensimmäinen ajatuksesi, niin se kertookin paljon siitä, millaista läppää itse heität.
En rupea analysoimaan liikaa luonnettasi, mutta en pitäisi sua ton perusteella introverttinä, josta tuli ekstrovertti oman yrityksen kautta. Introverttius ja ekstroverttiys ovat siis piirteitä, jotka määrittävät miten paljon sosiaalisuutta ihminen kestää. Ekstrovertti tarvitsee seuraa ja kokee ahdistusta jos joutuu olemaan liikaa yksin. Introvertti tarvitsee yksinäisyyttä ja hengähdystaukoa sosiaalisuudesta. Kumpikin voi olla sosiaalisesti taitava ja hyvä kommunikoimaan, introvertti vain tarvitsee välillä omaakin tilaa. Ekstrovertillä voi olla vaikeuksia tehdä työtä, jossa joutuu olemaan paljon yksin, ja hän kaipaa sitä läpänheittoa ja yhteisöä.
Jos työtehtävät on tehtävä yksin, niihin pitäisi myös palkata henkilö, joka pärjää yksin. Tässä ketjussakin on esimerkkejä, että hauskin tyyppi palkattiin, vaikkei hänellä ollut alalta mitään osaamista. Samoin siitä, että työpaikalla vaan jutellaan liikaa eikä työt tule tehtyä. Pitemmän päälle tästä tulee se ongelma, että työpaikka on täynnä niitä läppätyyppejä, joilla tuottavuus on huonoa ja joutuvat opettelemaan kaiken alusta asti. Siihen menee sitten aikaa ja rahaa, kun näille kivoille kavereille joudutaan opettamaan työtä, jonka joku hieman vähemmän hauska tyyppi olisi osannut tehdä jo eka päivästä lähtien.
Koulutuksen ja kokemuksenkin on merkittävä edes jotain. Muutenhan tämä on pelkkää teatteria. Ehkä viiden vuoden päästä vaaditaan video jossa hakija esittää jonkin monologin tai sketsin, että voidaan arvioida miten hauska hän on.
Minä tarkoitin sitä, että jos ihminen loukkaantuu joka ainoasta läpästä, silloinkin kun muut keksivät uusia läppiä jotka ovat vähemmän loukkaavia. Niin silloin vika on loukkaantujassa.
Voit pitää tai olla pitämättä minua ihan minä ikinä haluatkaan, mutta minä olen ihan oikeasti ollut nuorempana introvertti. Minulle kyllä teetettiin kaikki mahdolliset MBTI-sun muut testit, ja kävin tutkimuksissakin.
Ja toki koulutus sekä kokemus merkitsevät paljon, mutta ne ovat valitettavasti yhtä tyhjän kanssa, mikäli sosiaalisia taitoja ei löydy. Kaikki itseäänkunnioittavat firmat kyllä tajuavat karsia tuottamattomat tyypit äkkiä pois, vaikka olisivatkin hyviä tyyppejä. Lisäksi hauskuus ja "hyvä-tyyppiys" voi aivan hyvin olla merkki siitä, että henkilössä on potentiaalia tulla nopeasti yhtä päteväksi kuin jo valmiiksi pätevät, ja vielä enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen rekryjä, palkkaan organisaatiooni IT- alan ihmisiä (diplomi-insinöörejä tai AMK tite-insinöörejä).
Olen töissä todella suuressa firmassa ja meillä HR määrittelee ja lisää työpaikkailmoituksiin nuo diipadaapa vaatimukset eli hypersosiaalinen, ekstrovertti, kehittymistavoitteita kaihtamaton uratykki, joka selviää kansainvalisessä ympäristössä kenen kanssa vaan, vie yrityksen tuloksen uusiin sfääreihin, on taitava tiimipelaaja ja tiukkojen tilanteiden casanova. Ja näitä 'vaatimuksia' ei saa jättää työpaikkailmoituksesta pois koska firman HR- politiikka ja ulkoinen maine.
Ja minä sitten annan vain HR:lle listan vaadittavasta teknisestä osaamisesta, minkä lisäävät ilmoon. Tähän saatan sitten lisätä, että haetaan kokemusta omaavaa Python, C# ja Java koodaria.
Ei tämä esimiehenkään rooli ole kiva.
Jännää kyllä, arvaapa minkä alan osaajia kaivataan tällä hetkellä ylivoimaisesti eniten henkilöstöhallinnon alalla? Mielenkiintoista kyllä, IT-alan rekrytoijia. Eikä siis sellaisia, jotka käyvät kymmenissä alan seminaareissa vuodessa ja osaavat väsätä kivan Powerpointin yrityksen "arvoista" ja "kehittymisväylistä", vaan henkilöitä, jotka ymmärtävät jotain tekniikasta ja jopa siitä koodaamisesta. Ilmeisesti vähän turhan moni rekryprosessi on pitkittynyt kunnon hakijoiden puutteeseen ja kalliita virherekrytointiakin on tehty, kun oikeasti tietokoneen buuttamiseenkin IT-tuen apua kaipaava HR-henkilö on priorisoinut tietyt corporate-ympäristössä toivottavat piirteet.
Hyvä rekryäjä kuitenkin osaa kertoa ne yrityksen arvot yrityksen esittelytekstissä ja ehkä sanavalinnoilla tekstissä, mutta pääasiassa kuunnella ihmisiä, joiden kanssa rekryttävä on tulossa tekemään töitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joku oli tuolla maininnut että vuokralaisenakin olisi oltava cv. Muistan pari vuotta sitten kyselleeni vuokra-asunnosta, johon sitten vuokranataja lähetti kaavakkeen joka olisi pitänyt täyttää jo ennen näyttöön tulemista. Tämä siis pk-seudun ulkopuolella pienellä paikkakunnalla. Noh, ajattelin että vielä ihan ok, vaikkakin outoa. Rupesin katsomaan, mitä kaikkea kysyttiin, ja siinä vaiheessa kun olisi pitänyt antaa mm. esimiehen puhelinnumero, niin totesin että juuei,
Tuohan on ihan normi, että kysytään työnantajan yhteystiedot. Arvaa vain, kuinka moni valehtelee ummet ja lammet töistään, vaikka on oikeasti tuloton työtön.
Kuuluuko nykyään esimiehen työhön se, että vastaillaan kaiken maailman vuokraisäntien soittoihin? Luulisi että pomoilla on muutenkin kiire.
Ihmisen työnhän voi tarkistaa helposti somesta. Jos on LinkedIn niin sieltä. Tai voi googlettaa firman ja vuokralaisen nimen, katsoa löytyykö sen nimistä työntekijää. Nopeasti siitä valehtelusta jää kiinni. Soittaisin pomolle vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona.
ei työttömillä tulottomilla ole mitään linked inniä
ja läheskään kaikki firmat eivät luoetteloi kaikkia työntekijöitään sivuillaan
nimenmaan parempi on soittaa suoraan pomolle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.
Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia. Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!
Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.
Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole.
Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on.
Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää.
Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.
Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.
No, minusta sinä olet väärässä. Oletko itse kovalla harjoittelulla muuttanut täysin persoonallisuutesi? Jos et, niin älä yritä tuputtaa sitä ajatusta muille. Introverttiydessäkin voi olla eri asteita. Esim. jaksan olla sosiaalinen 8h päivässä, mutta en sitten jaksaisi enää illalla puuhata lasteni kanssa. Useimmille ne lapset ovat tärkeämpiä, ja silloin työn on oltava sellainen ettei se ole 24/7 sitä läpänheittoa.
Kommunikaatio ja sosiaaliset taidot on eri asia kuin ekstroverttiys ja läpän heittäminen. Ja olen eri mieltä tuostakin että läpänheitto on liima, joka tekee työstä tehokkaampaa. Siinä voi tulla paljonkin ristiriitatilanteita, jos joku vitsi loukkaa jotakuta tai on tarpeettoman roisi tms. Ja kun suurin osa näistä "hyvistä tyypeistä" heittää todella huonoa ja kulunutta läppää. Väkinäisille jutuille tekonauraminen on ankeaa.Ja täällähän oli kommentti siitäkin työyhteisöstä, jossa ihmiset eivät pysty keskittymään hommiinsa, kun pitää olla koko ajan juttelemassa muille. Ei se vaan kaikissa töissä ole hyvä juttu.
Olin melkein kolmekymppiseksi asti hiljainen hissukka, jolla ei kirjaimellisesti ollut vanhempieni lisäksi yhtään sosiaalista kontaktia eikä ystäviä ollenkaan. Elämäni luisui aivan sivuraiteelle, koska en saanut mistään töitä ja monet koulut menivät päin prinkkalaa. Vanhemmiltakaan ei enää apua herunut, joten minun oli vain pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ryhdistäytymisliike. Aloin siis kuumeisesti mm. kehittää sosiaalisia taitojani, jotta saisin edes jotakin työtä. Pohjalla kävin monta kertaa, masennuin, mutten vain voinut luovuttaa. Lopulta sitten sainkin ensimmäisen työpaikkani, ja kehitettyä sosiaalisia taitojani niin että sain pidettyä työpaikkani pidempään kuin sen pari viikkoa tai kuukautta. Nykyään minusta ei voisi enää ollenkaan arvata, että olen koskaan ollutkaan epäsosiaalinen ihminen.
Yleensä nimenomaan introverteillä on kommunikaation ja sosiaalisten taitojen kanssa ongelmia. Toki sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja ekstroverttejäkin on, mutta niin marginaalisen vähän. Sitten tuosta läpänheitosta, eihän sitä nyt tietenkään kaikille jutuille ole pakko nauraa ja jos murjaseekin kerran loukkaavan tahi liian roisin vitsin, siitä selviää kyllä pahoittelulla. Mutta mikäli joku pahoittaa mielensä melkeinpä kaikesta läpästä, kyllä se peiliinkatsomisen paikka on hänellä.
Niin, totta kai vika on siinä ihmisessä joka siitä läpästä loukkaantuu. Jos tuo on ensimmäinen ajatuksesi, niin se kertookin paljon siitä, millaista läppää itse heität.
En rupea analysoimaan liikaa luonnettasi, mutta en pitäisi sua ton perusteella introverttinä, josta tuli ekstrovertti oman yrityksen kautta. Introverttius ja ekstroverttiys ovat siis piirteitä, jotka määrittävät miten paljon sosiaalisuutta ihminen kestää. Ekstrovertti tarvitsee seuraa ja kokee ahdistusta jos joutuu olemaan liikaa yksin. Introvertti tarvitsee yksinäisyyttä ja hengähdystaukoa sosiaalisuudesta. Kumpikin voi olla sosiaalisesti taitava ja hyvä kommunikoimaan, introvertti vain tarvitsee välillä omaakin tilaa. Ekstrovertillä voi olla vaikeuksia tehdä työtä, jossa joutuu olemaan paljon yksin, ja hän kaipaa sitä läpänheittoa ja yhteisöä.
Jos työtehtävät on tehtävä yksin, niihin pitäisi myös palkata henkilö, joka pärjää yksin. Tässä ketjussakin on esimerkkejä, että hauskin tyyppi palkattiin, vaikkei hänellä ollut alalta mitään osaamista. Samoin siitä, että työpaikalla vaan jutellaan liikaa eikä työt tule tehtyä. Pitemmän päälle tästä tulee se ongelma, että työpaikka on täynnä niitä läppätyyppejä, joilla tuottavuus on huonoa ja joutuvat opettelemaan kaiken alusta asti. Siihen menee sitten aikaa ja rahaa, kun näille kivoille kavereille joudutaan opettamaan työtä, jonka joku hieman vähemmän hauska tyyppi olisi osannut tehdä jo eka päivästä lähtien.
Koulutuksen ja kokemuksenkin on merkittävä edes jotain. Muutenhan tämä on pelkkää teatteria. Ehkä viiden vuoden päästä vaaditaan video jossa hakija esittää jonkin monologin tai sketsin, että voidaan arvioida miten hauska hän on.
Minä tarkoitin sitä, että jos ihminen loukkaantuu joka ainoasta läpästä, silloinkin kun muut keksivät uusia läppiä jotka ovat vähemmän loukkaavia. Niin silloin vika on loukkaantujassa.
Voit pitää tai olla pitämättä minua ihan minä ikinä haluatkaan, mutta minä olen ihan oikeasti ollut nuorempana introvertti. Minulle kyllä teetettiin kaikki mahdolliset MBTI-sun muut testit, ja kävin tutkimuksissakin.
Ja toki koulutus sekä kokemus merkitsevät paljon, mutta ne ovat valitettavasti yhtä tyhjän kanssa, mikäli sosiaalisia taitoja ei löydy. Kaikki itseäänkunnioittavat firmat kyllä tajuavat karsia tuottamattomat tyypit äkkiä pois, vaikka olisivatkin hyviä tyyppejä. Lisäksi hauskuus ja "hyvä-tyyppiys" voi aivan hyvin olla merkki siitä, että henkilössä on potentiaalia tulla nopeasti yhtä päteväksi kuin jo valmiiksi pätevät, ja vielä enemmänkin.
Et edelleenkään ymmärrä, että ekstroverttius ei tarkoita hyviä sosiaalisia taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan nää ekstrovertit jotenkin yksinäisiä kun niiden pitää tuputtaa seuraansa ja juttujansa väkisin ihmisille joita heidän seuransa ja juttunsa ei vois vähempää kiinnostaa.
Työpaikalla kun ei pääse kovin kauas pakoon näitä "sosiaalisia" ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
myy kirjoitti:
Minä olen saanut kerran sellaista palautetta, jossa kerrottiin rekrytoinnin perustuneen haussa kerrottuihin kolmeen vaatimukseen. Kaksi näistä kriteereistä oli ihan yleisiä ( moni osaa), ja kolmas oli sitten ihan eri alalta (harvinainen yhdistelmä). No, minulla sattui nämä kolme täydellisesti mätsäämään, mutta en ollut päässyt edes haastatteluun. Olen +55v. Kolme kertaa mietin, että haastanko yrityksen ikäsyrjinnästä oikeuteen. Jälkeenpäin mietin, että olivatkohan lukeneet edes koko hakemusta.
Saisivat laittaa ilmoituksiinsa heti kärkeen, mikä on ehdoton ikäraja työpaikan saamiselle. Olen 57 vuotias ja haen laiskasti työpaikkoja, koska tuskin tulen niihin ikäni vuoksi valituksi. Vuoden yritin kiihkeästi, sitten luovutin.
Ihmetyttää tämä eläkeputken poistaminen ja eläkeiän korottaminen, kun näitä tekstejä lukiessa voi nähdä, kuinka haastavaa töiden saaminen on nuorille.
Mielestäni yli 55 vuotiaiden työttömien pitäisi viimeistään saada joku kansalaispalkka. Pysyisivät pois sitten viemästä rekrytoijien kallista aikaa. Monella tuon ikäisellä on jo työuraa takana yli 30 vuotta ja ehkä massiakin säästössä. Eivät he siitä enää syrjäydy mihinkään ja verojakin ovat maksaneet yllin kyllin. Saan näppylöitä ja joskus pahojakin paiseita kun postilaatikkoon on taas kolahtanut TE:ltä työtarjouslappu. Olen alkanut lähetellä "Valitettavasi valinntanne ei kohdistunut minuun" -viestejä. Eihän se ole jonkun firman vika, että TE pakottaa minut häiritsemään heitä. Peräänkuulutan siis ikääntyneineille jotakin hajasijoituspaikkaa TE:n ja eläkkeen välimaastoon.
Mielenkiintoista. Olen itse 57-vuotias työtön. Eipä kolahtele postiluukusta työkkärin tarjouksia, vaikka olisin niistäkin kiinnostunut. Eikä ole ollut mitään haastatteluja kolmen kuukauden välein edes. Miksi meitä kohdellaan näin eri tavoin?
Ei taida olla laillista firman laittaa ilmoitukseensa ikärajaa työn saantiin, vaikka se tietysti kätevää olisi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä yksi kuolonsyöjä, jota ei tietenkään pois saa, kun hommansa osaa. Sen verran joutuu jatkuvasti muilta työntekijöiltä palautetta kuuntelemaan, että jatkossa meille tulee vain normaalit sosiaaliset taidot omaavia ja myönteisen elämänasenteen omaavia henkilöitä töihin. joten myös jatkossa lukee työpaikkailmoissa nuo liirumlaarumit, jos vaikka pahimmat möröt jättäisivät hakematta.
Mikä on kuolonsyöjä?
Miten hän sitten käyttäytyy?
Teille päästäkseen pitää siis valehdella, että elämänasenne on myönteinen? Eikö edes kaikessa hiljaisuudessa saisi olla kielteinen, siis sillä tavoin että valuta negatiivisuuttaan muiden päälle?
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä itsekin tehnyt puhelinmyyjänhommia useamman vuoden ajan, kun se oli aikanaan ainoa työ mitä ylipäätään sain. olin tietysti itsekin sitä mieltä, että työ oli täyttä kuraa enkä olisi halunnut sitä tehdä, mutta pakko vain oli, koska se oli kirjaimellisesti ainoa keinoni saada sekä rahaa että työkokemusta. Ja kyllä, itsetuntoni romahti moneen otteeseen ja masennuinkin.
Mutta sen olen oppinut, ettei tässä yhteiskunnassa voi ajatella vain itseään ja omia eettisiä näkökantojaan, vaan niitä likaisiakin duuneja pitää vain yksinkertaisesti tehdä, mikäli se on ainoa mitä saa. Työttömyys ei voi koskaan olla vaihtoehto. Ei työkykyisen ihmisen kuulu tieten tahtoen olla työttömänä.
Joka kieltäytyy tekemästä puhelinmyyntityötä, ajattelee muitakin kuin itseään.
Yhteiskunta pärjäisi mainiosti ilman puhelinmyyjiä. Se ei todellakaan ole mitään likaista työtä, joka jonkun vain on pakko tehdä sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.
Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia. Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!
Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.
Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole.
Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on.
Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää.
Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.
Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.
No, minusta sinä olet väärässä. Oletko itse kovalla harjoittelulla muuttanut täysin persoonallisuutesi? Jos et, niin älä yritä tuputtaa sitä ajatusta muille. Introverttiydessäkin voi olla eri asteita. Esim. jaksan olla sosiaalinen 8h päivässä, mutta en sitten jaksaisi enää illalla puuhata lasteni kanssa. Useimmille ne lapset ovat tärkeämpiä, ja silloin työn on oltava sellainen ettei se ole 24/7 sitä läpänheittoa.
Kommunikaatio ja sosiaaliset taidot on eri asia kuin ekstroverttiys ja läpän heittäminen. Ja olen eri mieltä tuostakin että läpänheitto on liima, joka tekee työstä tehokkaampaa. Siinä voi tulla paljonkin ristiriitatilanteita, jos joku vitsi loukkaa jotakuta tai on tarpeettoman roisi tms. Ja kun suurin osa näistä "hyvistä tyypeistä" heittää todella huonoa ja kulunutta läppää. Väkinäisille jutuille tekonauraminen on ankeaa.Ja täällähän oli kommentti siitäkin työyhteisöstä, jossa ihmiset eivät pysty keskittymään hommiinsa, kun pitää olla koko ajan juttelemassa muille. Ei se vaan kaikissa töissä ole hyvä juttu.
Olin melkein kolmekymppiseksi asti hiljainen hissukka, jolla ei kirjaimellisesti ollut vanhempieni lisäksi yhtään sosiaalista kontaktia eikä ystäviä ollenkaan. Elämäni luisui aivan sivuraiteelle, koska en saanut mistään töitä ja monet koulut menivät päin prinkkalaa. Vanhemmiltakaan ei enää apua herunut, joten minun oli vain pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ryhdistäytymisliike. Aloin siis kuumeisesti mm. kehittää sosiaalisia taitojani, jotta saisin edes jotakin työtä. Pohjalla kävin monta kertaa, masennuin, mutten vain voinut luovuttaa. Lopulta sitten sainkin ensimmäisen työpaikkani, ja kehitettyä sosiaalisia taitojani niin että sain pidettyä työpaikkani pidempään kuin sen pari viikkoa tai kuukautta. Nykyään minusta ei voisi enää ollenkaan arvata, että olen koskaan ollutkaan epäsosiaalinen ihminen.
Yleensä nimenomaan introverteillä on kommunikaation ja sosiaalisten taitojen kanssa ongelmia. Toki sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja ekstroverttejäkin on, mutta niin marginaalisen vähän. Sitten tuosta läpänheitosta, eihän sitä nyt tietenkään kaikille jutuille ole pakko nauraa ja jos murjaseekin kerran loukkaavan tahi liian roisin vitsin, siitä selviää kyllä pahoittelulla. Mutta mikäli joku pahoittaa mielensä melkeinpä kaikesta läpästä, kyllä se peiliinkatsomisen paikka on hänellä.
Hei, nyt oikeasti, ota selvää mitä introverttiys tarkoittaa. Olet ihan hakoteillä ja väärillä käsityksillä myös loukkaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.
Työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on pelkkää teatteria, on vaan opeteltava ulkoa tietyt vuorosanat ja esitettävä ne. Missään tapauksessa ei pidä olla oma itsensä ellei satu olemaan sosiaalinen perhonen, millään muilla ominaisuuksilla ei tunnu olevan merkitystä. Jotenkin olen kuvitellut, että työnantajat haluaisivat hyvän työntekijän eikä hyvää ja rentoa tyyppiä kahvihuoneeseen höpöttämään, mutta olen kai jäänyt johonkin menneisyyteen ajatusteni kanssa.
(Olen muuten saanut työharjoitteluarvosteluun miinuksen siitä, etten osallistunut riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin.)
Ap
Työnantajat nimenomaan haluavat hyvän työntekijän. Hyvän työntekijän ominaisuuksiin sattuu muuten oleellisesti kuulumaan sosiaaliset taidot, eli olisi osattava mm. höpöttää siellä kahvihuoneessa muiden kanssa. Tämä nimittäin luo parempaa yhteishenkeä työporukan kesken, jolloin porukan työteho ja yhteistyö tehostuvat merkittävästi.
Osaamisellakin on tietysti suuri merkitys, ja oikeasti osaamattomat ja tuottamattomat tyypit tajutaan kyllä potkia ennemmin tai myöhemmin pihalle, vaikka olisivat miten hyviä tyyppejä tahansa. Mutta pelkkä osaaminen ilman sosiaalisia taitoja ei riitä, koska kommunikaation takkuillessa koko työporukan työteho heikentyy ajan mittaan olemattomiin.
Ei, ei ja ei.
Toi on mielestäni harha.
Ihmisen tulee pystyä tekemään _työtä_ ryhmässä, jos yhtään monimutkaisempia asioita tehdään. Pitää pystyä kommunikoimaan ehkä monimutkaisiakin juttuja ja abstraktiota. Se vähä mitä suunnittelu- ja koodausalasta tiedän, alustan ominaisuuksien sovittaminen asiakasvaatimuksiin toimivalla tavalla ja sen selittäminen jollekin joka valitsee vaihtoehdoista parhaan vaatii jotain ajattelukykyä.
Mutta ollakseen toimiva osa ryhmää ei tarvitse puhua niitänäitä olleskaan. Hyvässä työyhteisössä tällainenkin tekijä voi loistaa ihan vaan asiaosaamisellaan, vaikkei viikonlopun seikkailuista nyt haluakaan avoimesti kertoa.
Mutta väitän että osa ihmisistä ei osaa toimia jos eivät saa jokaiselta ryhmän jäseneltä jotain henkilökohtaista. Eivät osaa olla ammatillisia, vaan tarvitsevat sen sosiaalisen ulottuvuuden.
Mikä on aika väärin.
Alue: Aihe vapaa
Olisi hyvä tietää, mitä asioita se ohjelmisto painottaa. Jos siellä on määräävinä tekijöinä työkokemus vastaavantyyppisistä tehtävistä, koulutustausta, positiivinen/ulospäinsuuntautunut/tavoitteellinen luonne jne, niin kuka tahansa osaa tehdä vastaavan ohjelmiston.
Kaikista mielenkiintoisinta olisi, jos se ohjelmisto pystyisi löytämään sellaisia hyviä rekryjä, joita ihmiset eivät olisi tulleet edes ajatelleeksi. Jotenkin veikkaan, että tuo lähinnä vain vahvistaa niitä ehdokkaita, joita ihmiset olisivat muutenkin valinneet.