Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yliopistoon 40 -vuotiaana?
Onko kokemusta kellään? Pohjalla lukio yli 20v sitten ja ammattikoulussa opiskeltu perustutkinto alalta, jonka jo opiskellessa tiesin jäävän heti, kun koulu on ohi. Sen jälkeen olen ollut vaihtelevasti kahvilassa ja kaupassa töissä. Yliopisto on aina kiehtonut, mutta nuorena epäilin itseäni suuresti. Haluaisin opiskella ehkä jotain biologiaan tai maantietoon liittyvää. Tai ehkä kemiaan. Lukiossa opiskelin näistä vain pakolliset. Onko ihan hullu ajatus? Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Lukea vain valitsemani alan pääsykokeisiin vai kannattaisiko ensin mennä iltalukioon käymään kursseja vai pärjääkö noilla aloilla ilman lukion kursseja? Asialliset vastaukset olisivat iloinen päätös tähän iltaan :) N39
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päättänyt etten enää omalta osaltani kuormita enää jo valmiiksi ylikuormitettua koulujärjestelmää.
-M27, peruskoulu ja muutama erikoiskoulutus, ei tutkintoa mistään.
Sinä olet vielä nuori ja ehtisit olemaan uudessa ammatissa 20+ vuotta, jos nyt lähtisit opiskelemaan.
Tunnistan kyllä tuon ajattelutavan, ettei halua kuormittaa. Olen siihen itsekin syyllistynyt. Ainakin omalla kohdallani siihen liittyi arvottomuuden tunnetta. Nyt kun olen hieman oppinut pitämään itseäni jonkin arvoisena, niin en pidä mitenkään vääränä sitä, että lähdin nyt päälle viisikymppisenä opiskelemaan. En pidä tätä turhana, vaikken edes pääsisi töihin.
Jos pääsen töihin, niin ehdin olla töissä kymmenisen vuotta. Siinä ei kummempaa asiantuntemusta ehdi vielä kehittyä, mutta ainakin ne viimeiset työvuodet menisivät mielenkiintoisten tehtävien parissa.
Ennen kaikkea opiskelen itseni vuoksi. Nuorena se ei minulta sujunut, mutta nyt minulla on ADHD-diagnoosi ja lääkitys, joten haen revanssia. Haluan oppia hyväksi jossain ja paikata menneisyyden haavoja. Sitä paitsi oppiminen on kivaa! Se tunne, kun saat ratkaistua vaikean tehtävän, tai ymmärrät vihdoin jonkun vaikean asian, mistä et alkuun meinannut saada mitään tolkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitin TKK:lka 1989, samalla osastolla aloitti yli 60-vuotias mies.
Minäkin olin kirkassilmäninen phuksi TKK:lla 1989 ja muistan tuon miehen, hän taisi olla sähköosastolla? Minulla ei se fuksivuosi mennyt putkeen, joten tahkosin niitä perusmatikoita seuraavanakin vuonna, ja niin tahkosi tuo mieskin.
Monesti mietin, onko hän siellä tavoittelemassa nuoruuden unelmaansa ja miten hän kehtaa tulla sinne nuorien sekaan. Nyt olen itse päälle viisikymppisenä taas fuksi, mutta en todellakaan ainoa yli-ikäinen, joten en tunne oloani ollenkaan orvoksi.
Minusta on hienoa, että opiskelussa ei ole ikärajaa. Työelämässä on tapahtunut kuitenkin melkoinen murros tässä 30 vuoden aikana ja on hyvä, että ihmisillä on mahdollisuus päivittää osaamistaan ja/tai suunnata uusille urille.
Tilanteeni ei ole aivan samanlainen kuin tämän ketjun aloittajalla, mutta kysymykseni sopinee tähän jatkoksi.
Eli, olen 36-vuotias. Kävin aikoinani lukion ja kulttuurialan AMK-tutkinnon. Olen töissä omalla alallani, mutta ajoittain tulee sellainen olo, että pärjätäkseni vielä paremmin, haluaisin syvällisemmän ymmärryksen tietyistä alaani liittyvistä asioista. Monista sellaisista asioista joihin yliopistossa paneudutaan kunnolla, käytiin AMK:ssa vain kahden viikon mittainen kurssi, tai vaihtoehtoisesti osa-aikainen moduuli joka tarkoitti kolmea oppituntia viikossa yhden lukukauden ajan. Vaikka kursseja vetivät yliopisto-opettajat, ei niissä tietenkään päästy kuin raapaisemaan pintaa monista asioista. Olen aina ollut sellainen ihminen joka haluaa ottaa asioista selvää, ja joka uppotuu helposti lukemaan hyvin triviaaleistakin asioista pitkät pätkät, joten tämä pintapuolisuus on usein harmittanut. AMK:sta sai kyllä hyvää käytännön pohjaa. Olin sinne hakiessani ja päästessäni niin nuori, etten oikein osannut tehdä vertailuja tai olla kovin kriittinen asioiden suhteen. Olen lisäksi työläisperheestä, ja sukuni ensimmäinen jolla on ollut mahdollisuus mennä lukioon ja jatko-opintoihin, joten koin vanhempieni puolelta kovaa painostusta ottaa saatu opiskelupaikka vastaan.
Olen nyt pohtinut, että haluaisin syvällisempää teoriaosaamista omaan alaani liittyvistä asioista (esim. journalistiikka tai kirjallisuustiede) ja olen pohtinut avoimen yliopiston opintojen aloittamista ja kenties jatkamista perusopintojen jälkeen aineopintoihin. En ole varma tarvitsisinko kandin tutkintoa AMK-tutkintoni päälle.
Olisi mukavaa kuulla kokemuksia. Onko kukaan täällä kokenut hyötyvänsä avoimen opinnoista täydennuskoulutuksena omassa työssään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu avoimen yliopiston kautta. Ja kun on sieltä tarpeeksi opintoja niin saa tutkinto-oikeuden. Sukulainen työn ohella luki tohtoriksi asti. Ylioppilaaksikin valmistui vasta 48v. Kaikkeen pystyy jos haluaa.
Ei välttämättä saa tutkinto-oikeutta, tuotakin kautta karsitaan esim. opintomenestyksen suhteen, ja esim. psykologin ammattipätevyyttä ei voi saada vaikka pääsisi lopulta avoimen kautta psykologiaa opiskelemaan.
Siis eikö avoimen väylän kautta psykologian opiskelijaksi valittu voi valmistuttuaan saada psykologin pätevyyttä? Eikö hän ole valmistuttuaan kuitenkin samassa asemassa kuin pääsykokeella tai todistusvalinnalla sisään päässyt?
Minä aloitin DI-opinnot viisikymppisenä. Sekaan vaan! Olen opintojeni ohella nuortunut henkisesti ja saanut joustavuutta ajatteluun. Arvostan nuoria kollegoitani heidän osaamisensa perusteella, en iän, ja olen kokenut saavani saman asenteen takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto ei ole haastava, eikä edes sisäänpääsy vaikeaa. C:n papereilla pääsee sisään heittämällä etenkin jos on kirjoittanut matikan. Pääainetta voi sisään päästyään vaihtaa.
Heh heh. Omalle hakualalle ei ole tuollaisilla papereilla mitään asiaa. Pisteitä tulisi aineista riippuen noin 60-65, alin pisteraja Helsingin yliopistoon noin 100. Maakuntiin voi päästä jo 90:lla.
Et sitten uskaltanut paljastaa sitä alaa edes anonyymisti, että toiset olisivat voineet varmistaa asian? Tai sitten et tähän hätään keksinyt, mkä se ala voisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto ei ole haastava, eikä edes sisäänpääsy vaikeaa. C:n papereilla pääsee sisään heittämällä etenkin jos on kirjoittanut matikan. Pääainetta voi sisään päästyään vaihtaa.
Heh heh. Omalle hakualalle ei ole tuollaisilla papereilla mitään asiaa. Pisteitä tulisi aineista riippuen noin 60-65, alin pisteraja Helsingin yliopistoon noin 100. Maakuntiin voi päästä jo 90:lla.
Et sitten uskaltanut paljastaa sitä alaa edes anonyymisti, että toiset olisivat voineet varmistaa asian? Tai sitten et tähän hätään keksinyt, mkä se ala voisi olla?
Mitäs väliä sillä on? Pisterajat löytyy netistä, sieltä vaan selaamaan. Ei muuten ole edes hakupaineala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu avoimen yliopiston kautta. Ja kun on sieltä tarpeeksi opintoja niin saa tutkinto-oikeuden. Sukulainen työn ohella luki tohtoriksi asti. Ylioppilaaksikin valmistui vasta 48v. Kaikkeen pystyy jos haluaa.
Ei välttämättä saa tutkinto-oikeutta, tuotakin kautta karsitaan esim. opintomenestyksen suhteen, ja esim. psykologin ammattipätevyyttä ei voi saada vaikka pääsisi lopulta avoimen kautta psykologiaa opiskelemaan.
Siis eikö avoimen väylän kautta psykologian opiskelijaksi valittu voi valmistuttuaan saada psykologin pätevyyttä? Eikö hän ole valmistuttuaan kuitenkin samassa asemassa kuin pääsykokeella tai todistusvalinnalla sisään päässyt?
Valitettavasti ei, tämä vaikuttaa tulevan monelle yllätyksenä. Pätevyyden saa vain jos pääsee pääsykokeiden kautta sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu avoimen yliopiston kautta. Ja kun on sieltä tarpeeksi opintoja niin saa tutkinto-oikeuden. Sukulainen työn ohella luki tohtoriksi asti. Ylioppilaaksikin valmistui vasta 48v. Kaikkeen pystyy jos haluaa.
Ei välttämättä saa tutkinto-oikeutta, tuotakin kautta karsitaan esim. opintomenestyksen suhteen, ja esim. psykologin ammattipätevyyttä ei voi saada vaikka pääsisi lopulta avoimen kautta psykologiaa opiskelemaan.
Siis eikö avoimen väylän kautta psykologian opiskelijaksi valittu voi valmistuttuaan saada psykologin pätevyyttä? Eikö hän ole valmistuttuaan kuitenkin samassa asemassa kuin pääsykokeella tai todistusvalinnalla sisään päässyt?
Valitettavasti ei, tämä vaikuttaa tulevan monelle yllätyksenä. Pätevyyden saa vain jos pääsee pääsykokeiden kautta sisään.
Mikä tähän on syynä? Kuulostaa ihan älyttömältä, kun avoimen väylän kautta tullessa on oltava hyvä opintomenestys. Todistusvalinnasta pääset opiskelemaan vaikkei olisi mitään edellytyksiä pärjätä opinnoissa, kunhan osannut vaan kirjoittaa ne oikeat aineet (eli pitkän matikan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opiskellut nyt vuoden amk:ssa. Joka ikinen tehtävä on ollut ryhmätehtävä.
Ymmärrän ryhmätehtävien hyödyt, mutta olen jotenkin todella kyllästynyt tähän tapaan suorittaa kursseja. Koulutus on monimuoto. Luennot ovat lähiviikolla ja näitä ryhmätehtäviä sitten työstetään itsenäisen opiskelun viikolla.
Montakin syytä, minkä takia nämä ovat raskaita eikä niistä ehkä nyt sen enempää.
Kysymys jota mietin, minkälaista yliopistossa opiskelu on? Saako siellä suorittaa pääsääntöisesti yksin?
Ja kyllä, tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja ryhmässä työskentely silloin tällöin ok.
Mielestäni on vain kohtuutonta, että omat aikataulut ja jopa kurssinumerot, ovat riippuvaisia muista ryhmäläisistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut nyt vuoden amk:ssa. Joka ikinen tehtävä on ollut ryhmätehtävä.
Ymmärrän ryhmätehtävien hyödyt, mutta olen jotenkin todella kyllästynyt tähän tapaan suorittaa kursseja. Koulutus on monimuoto. Luennot ovat lähiviikolla ja näitä ryhmätehtäviä sitten työstetään itsenäisen opiskelun viikolla.
Montakin syytä, minkä takia nämä ovat raskaita eikä niistä ehkä nyt sen enempää.Kysymys jota mietin, minkälaista yliopistossa opiskelu on? Saako siellä suorittaa pääsääntöisesti yksin?
Ja kyllä, tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja ryhmässä työskentely silloin tällöin ok.
Mielestäni on vain kohtuutonta, että omat aikataulut ja jopa kurssinumerot, ovat riippuvaisia muista ryhmäläisistä.
Riippuu varmasti paljon mitä opiskelee ja missä, mutta kyllä yleensä ryhmätöitä harrastetaan myös yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mantsassa on kyllä ihan hyvä työllisyys. Moni taitaa kuvitella, että ainoa vaihtoehto on tyyliin opettaja, mutta sillä tutkinnolla voi tehdä tosi paljon muutakin. Monipuolinen ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto ei ole haastava, eikä edes sisäänpääsy vaikeaa. C:n papereilla pääsee sisään heittämällä etenkin jos on kirjoittanut matikan. Pääainetta voi sisään päästyään vaihtaa.
Heh heh. Omalle hakualalle ei ole tuollaisilla papereilla mitään asiaa. Pisteitä tulisi aineista riippuen noin 60-65, alin pisteraja Helsingin yliopistoon noin 100. Maakuntiin voi päästä jo 90:lla.
Et sitten uskaltanut paljastaa sitä alaa edes anonyymisti, että toiset olisivat voineet varmistaa asian? Tai sitten et tähän hätään keksinyt, mkä se ala voisi olla?
Mitäs väliä sillä on? Pisterajat löytyy netistä, sieltä vaan selaamaan. Ei muuten ole edes hakupaineala.
"Heprea tai swahili, todistusvalintajono ensikertalaisille hakijoille"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pääasia on, että kenenkään ei tarvitse tehdä töitä.
Opiskellaan eläkkeelle saakka, ja siten ollaan tyrmistyneinä, kun eläke on pieni.
Aijuu, voi myös näyttää pyllyä Only Fansissa niin ei joudu töihin.
Tosin palvelujen pitää pyöriä 24/7 joidenkin toisten toimesta.
ihan siellä on muitakin samaa ikää, varaudu lapsellisiin mutta diginäppäriin opiskelutovereihin.
Itse opiskelen nyt 51 - vuotiaana toista tutkintoani. Puhtaasti sivistääkseni itseäni. Ollakseni rehellinen, minulla on tähän varaa, koska vanhempani kuolivat juuri ja olin kyllästynyt edelliseen työhöni.
Edellisen tutkinnon jälkeen olen lukenut, lukenut, lukenut ja katsellut dokumenttejä ja kuunnellut podcasteja.
Olen paljon itsevarmempi ja oikeasti tiedänkin jo jostain jotain .
Jotenkin luennoitsijat eivät vaikutakaan superälykkäiltä, kirjallisuuden kyseenalaistaa perustellusti ja suoraan lukiosta kotoa muuttaneet toverit ovat osittain vaivaannuttavia.
En enää jaksa käydä joka ilta kahvilassa, baarissa.
Seksisuhteita ja ihastumisia on tullut. Olen ainut mies taidealalla. He ovat kaikki pyytäneet minua "ulos", eli
parille ja panemaan.
Muutama asia fiiliksestä riippuen ärsyttää, naurattaa, mietityttää: woke, ultrafeminismi, finglish.
Olen yrittänyt hienovaraisesti avata keskustelua sensuurista, sananvapaudesta, tasa - arvosta ja ymmärtävätkö he historiattomuutensa ja millaisia arvoja he vaativat. Ei mene jakeluun - kovan luokan ideologia vastassa.
No - ehkä 30 vuotta ja käsitys laajenee.
Some. He eivät mitenkään ymmärrä, että minulla ei ole tiliä. Olen kertonut mielipiteeni Metasta ja kaikesta problematiikasta, mutta ei.
Opiskelutavoista mainitsisin vielä sen verran, että digitaalisuus on kyllä helpottanut kaikkea ihan tolkuttomasti. Tuntuu ihan absurdilta, että takavuosina piti polkea aamulla varhain laittamaan nimi laitoksen ilmoitustaululle ( vaikka muuten olisi ollut luentovapaa päivä ), että mahtuu suositulle pienryhmäkurssille ja luentojen peruutuksista sai lukea salin ovesta.
Suosittelen toki kaikille opiskelua, jos on halua ja taloudellisesti mahdollisuutta.
Jokainen normaaliälyinen, jolla ei ole oppimishäiriötä pärjää mainiosti. Mistä tulikin vielä mieleen, että formaalin koulutuksen ihannointi on saanut Härmässä absurdeja piirteitä. Ihmisiä luokitellaan ja jopa älykkyyttä mitataan koulutuksen perusteella - järjetöntä.
Kun itse hain 1. kertaa, niin ei ollut vielä ammattikorkeakouluja. Oli sairaanhoitajia, pelastajia jne.
Teknikot muuttuivat insinööreiksi ja Yo -merkonomit tradenomeiksi. Totta kai kaikilla on korkeakoulutus tällaisilla reformeilla.
Itse tunnen aivan järjettömän älykkään suutarin ja aivan typerän tohtorin, joka ei omaa mitään yleistietoa - hyvin kapea sektori hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Mantsassa on kyllä ihan hyvä työllisyys. Moni taitaa kuvitella, että ainoa vaihtoehto on tyyliin opettaja, mutta sillä tutkinnolla voi tehdä tosi paljon muutakin. Monipuolinen ala.
Minäkin luulin näin 20v sitten, jumituin hakuoppaiden jakoon, jossa suuntaukset oli joko tutkija tai opettaja. Kumpikaan ei kiinnostanut vaikka ala itsessään on lapsesta asti kiinnostanut, opettajaksi en halua ja tutkijasta tuli mieleen joku erakoitunut yksinäinen professori. Innostuin viime keväänä hakemaan uudelleen, kun tajusin että mantsa on aika generalistinen ala ja mahdollisuuksia huomattavasti enemmän mitä kuvittelin. Melko nollasta saanut lähteä lukemaan, kun lukion ops muuttunut omista lukioajoista todella paljon, nykyään ihmismantsaa ja yhteiskunta-aiheita tunnutaan painottavan paljon verrattuna vaikka luonnonmantsaan.
Pelottaa ja hirvittää, tuleeko tästä yhtään mitään ja tuhlaanko aikaa lukiokirjoja pänttäämällä. Avoimen kurssit ei omalla kohdalla auta ollenkaan, koska kaikki järjestetään aamuisin yhdessä fuksien kanssa lähiopintoina :( Nykyinen työni ei ole mitään peukalonpyörittelyä etänä läppärin edessä, joten ei mahdollisuutta olla monena päivänä viikossa pois töistä puolet päivästä.
Tällä maalla ole enää varaa 40 50 - kymppisten haaveiluihin. Miettikää nyt vähän mitä teette. No, pian tämä loppuu, kun fyrkat ei riitä . Kiertäkää se paska nyky- yliopisto kaukaa ja perustakaa vaikka yrityksiä, joihin ihmiset saadaan töihin. Hitto pistää vihaksi tämän maan ihmiset, kun ajatus ei taivu enää mihinkään, vaikka yliopistoon ollaan niin menossa , ei kannata, ajan ja rahan tuhlausta . Herätkää, " aikuiset" ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Tällä maalla ole enää varaa 40 50 - kymppisten haaveiluihin. Miettikää nyt vähän mitä teette. No, pian tämä loppuu, kun fyrkat ei riitä . Kiertäkää se paska nyky- yliopisto kaukaa ja perustakaa vaikka yrityksiä, joihin ihmiset saadaan töihin. Hitto pistää vihaksi tämän maan ihmiset, kun ajatus ei taivu enää mihinkään, vaikka yliopistoon ollaan niin menossa , ei kannata, ajan ja rahan tuhlausta . Herätkää, " aikuiset" ihmiset.
Sen takia ihmiset hankkivat uuden koulutuksen, että pääsisivät töihin.
Mikä sitten olisi työllistävä yritys, jonka voi perustaa ilman pääomaa?
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä vastaanotto on ollut ihan ok. Enempi sitä välillä itse on jotenkin itsetietoinen siitä omasta iästään (50+). Kaikenlaiset fuksiriennot olen skipannut suosiolla (tuli juostua niissä nuorena riittävästi) ja muuten aika vähän tulee kohdattua nuoria livenä, kun opiskelua voi tehdä melko paljon itsenäisesti.
Oma fuksiryhmäni koostuu 30+-vuotiaista ja alanvaihtajista, näihin tulee pidettyä päivittäin yhteyttä Telegramissa ja kampuksella kun ollaan, huhuillaan itsellemme lounasseuraa toisistamme. Minulle riittää sosiaaliseksi kanssakäymiseksi tämän pienemmän ryhmän kanssa jutustelu ja satunnaiset tapaamiset, en kaipaa sitä, että pääsisin tutustumaan reiluun kahteensataan fuksiin.
Yhden kurssin puitteissa joudun/saan nyt työskennellä ryhmätyössä kolmen nuoren aikuisen kanssa, eikä siinäkään ole ollut ongelmaa. Ovat osanneet olla minun kanssani luontevasti ja minä heidän kanssaan.