Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yliopistoon 40 -vuotiaana?
Onko kokemusta kellään? Pohjalla lukio yli 20v sitten ja ammattikoulussa opiskeltu perustutkinto alalta, jonka jo opiskellessa tiesin jäävän heti, kun koulu on ohi. Sen jälkeen olen ollut vaihtelevasti kahvilassa ja kaupassa töissä. Yliopisto on aina kiehtonut, mutta nuorena epäilin itseäni suuresti. Haluaisin opiskella ehkä jotain biologiaan tai maantietoon liittyvää. Tai ehkä kemiaan. Lukiossa opiskelin näistä vain pakolliset. Onko ihan hullu ajatus? Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Lukea vain valitsemani alan pääsykokeisiin vai kannattaisiko ensin mennä iltalukioon käymään kursseja vai pärjääkö noilla aloilla ilman lukion kursseja? Asialliset vastaukset olisivat iloinen päätös tähän iltaan :) N39
Kommentit (430)
Jos ainemäärä ja varsinkin pH-laskut on hyvin hanskassa, asia kemialle on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelen nyt 51 - vuotiaana toista tutkintoani. Puhtaasti sivistääkseni itseäni. Ollakseni rehellinen, minulla on tähän varaa, koska vanhempani kuolivat juuri ja olin kyllästynyt edelliseen työhöni.
Edellisen tutkinnon jälkeen olen lukenut, lukenut, lukenut ja katsellut dokumenttejä ja kuunnellut podcasteja.
Olen paljon itsevarmempi ja oikeasti tiedänkin jo jostain jotain .
Jotenkin luennoitsijat eivät vaikutakaan superälykkäiltä, kirjallisuuden kyseenalaistaa perustellusti ja suoraan lukiosta kotoa muuttaneet toverit ovat osittain vaivaannuttavia.
En enää jaksa käydä joka ilta kahvilassa, baarissa.
Seksisuhteita ja ihastumisia on tullut. Olen ainut mies taidealalla. He ovat kaikki pyytäneet minua "ulos", eli
parille ja panemaan.
Muutama asia fiiliksestä riippuen ärsyttää, naurattaa, mietityttää: woke, ultrafeminismi, finglish.
Olen yrittänyt hienovaraisesti avata keskustelua sensuurista, sananvapaudesta, tasa - arvosta ja ymmärtävätkö he historiattomuutensa ja millaisia arvoja he vaativat. Ei mene jakeluun - kovan luokan ideologia vastassa.
No - ehkä 30 vuotta ja käsitys laajenee.
Some. He eivät mitenkään ymmärrä, että minulla ei ole tiliä. Olen kertonut mielipiteeni Metasta ja kaikesta problematiikasta, mutta ei.
Opiskelutavoista mainitsisin vielä sen verran, että digitaalisuus on kyllä helpottanut kaikkea ihan tolkuttomasti. Tuntuu ihan absurdilta, että takavuosina piti polkea aamulla varhain laittamaan nimi laitoksen ilmoitustaululle ( vaikka muuten olisi ollut luentovapaa päivä ), että mahtuu suositulle pienryhmäkurssille ja luentojen peruutuksista sai lukea salin ovesta.
Suosittelen toki kaikille opiskelua, jos on halua ja taloudellisesti mahdollisuutta.
Jokainen normaaliälyinen, jolla ei ole oppimishäiriötä pärjää mainiosti. Mistä tulikin vielä mieleen, että formaalin koulutuksen ihannointi on saanut Härmässä absurdeja piirteitä. Ihmisiä luokitellaan ja jopa älykkyyttä mitataan koulutuksen perusteella - järjetöntä.
Kun itse hain 1. kertaa, niin ei ollut vielä ammattikorkeakouluja. Oli sairaanhoitajia, pelastajia jne.
Teknikot muuttuivat insinööreiksi ja Yo -merkonomit tradenomeiksi. Totta kai kaikilla on korkeakoulutus tällaisilla reformeilla.
Itse tunnen aivan järjettömän älykkään suutarin ja aivan typerän tohtorin, joka ei omaa mitään yleistietoa - hyvin kapea sektori hallussa.
Nykysellään on niin korkeat opintotuet että melkein kellä vain on varaa jollei ole perhettä elätettävänä eikä ole aiemmin kuluttanut opintotukea loppuun. Osalle Kela antaa myös luvan opiskella työttömyystuilla, mutta se on ihan tuuripeliä kuka saa ja kuka ei.
Peräti sosiaalituillakin osa opiskelee mutta koskee enempi ulkomaalaisia jotka maista joissa ei ole opintotukea, johtuu siitä että Suomen sosiaalituet ovat asumisperusteisia. Suomalaisille helposti sanovat että hae opintotukea eikä muuta tipu, osa kuitenkin saa niitä sosiaalitukia silti eikä siinä mitään erikoista järjestelmää vaikuta olevan kuka saa ja kuka ei eli ei selviä kuin koittamalla.
Aloittajan tapaiset, sinne vaan jos rahassa on.
Se nyt kestää vain sen neljä vuotta niin ei siitä haittaa ole vaikkei töitä löytyisikään - päälle jotain 35 alkaa kyllä olla liian vanha useimmilla aloilla. Lääkäri löytänee töitä silti koska jostain syystä tahtovat parveilla isoissa kaupungeissa vaikka pienissä voi nykyisin olla parempikin palkka, muut alat vähän kyseenalaisia sen työn kannalta.
Opiskelu kannattaa aina. Vanhempana opintonsa aloittavien kuitenkin kannattaa ensin selvittää itselleen miksi haluaa opiskella ja mitä se valittu ala oikein on.
Työtilannetta parantaakseen kannattaa valita joko jatkokouluttautuminen tai sitten oikeasti työllistävä ala.
Jos kyseessä on ihan alan vaihto, eikä "huvinvuoksi" opiskelu, täytyy kunnolla perehtyä siihen, mitä se työ sitten tulisi olemaan.
Täällä on aika hassuja käsityksiä esim. arkeologiasta. Arkeologit kyllä tekevät esim. kaivauksia ja inventointeja mutta ei siellä kentällä toukokuusta syyskuuhun viivytä, vaan kyse on ehkä 3-6 viikosta. Ennen kaivausta täytyy tietenkin selvittää, mitä etsitään ja mistä. Kaivauksen jälkeen tehdään jälkityöt ja kirjoitetaan raportit. Työ tehdään pitkälti ihan tietokoneella ja on aika teoreettista.
Ennen oman kaivauksen saamista on opiskeltava aika pitkään, osallistuttava erilaisiin kenttätöihin ja kaivausten jälkitöihin. Lukemista riittää, ala ei sovi sellaiselle, joka ei ole tutkijaluonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu avoimen yliopiston kautta. Ja kun on sieltä tarpeeksi opintoja niin saa tutkinto-oikeuden. Sukulainen työn ohella luki tohtoriksi asti. Ylioppilaaksikin valmistui vasta 48v. Kaikkeen pystyy jos haluaa.
Ei välttämättä saa tutkinto-oikeutta, tuotakin kautta karsitaan esim. opintomenestyksen suhteen, ja esim. psykologin ammattipätevyyttä ei voi saada vaikka pääsisi lopulta avoimen kautta psykologiaa opiskelemaan.
Siis eikö avoimen väylän kautta psykologian opiskelijaksi valittu voi valmistuttuaan saada psykologin pätevyyttä? Eikö hän ole valmistuttuaan kuitenkin samassa asemassa kuin pääsykokeella tai todistusvalinnalla sisään päässyt?
Valitettavasti ei, tämä vaikuttaa tulevan monelle yllätyksenä. Pätevyyden saa vain jos pääsee pääsykokeiden kautta sisään.
Mikä tähän on syynä? Kuulostaa ihan älyttömältä, kun avoimen väylän kautta tullessa on oltava hyvä opintomenestys. Todistusvalinnasta pääset opiskelemaan vaikkei olisi mitään edellytyksiä pärjätä opinnoissa, kunhan osannut vaan kirjoittaa ne oikeat aineet (eli pitkän matikan)
Tuo on ihan höpöpuhetta, joko tuo väittäjä trollaa tai ei ole ymmärtänyt jotain. Se väylä jota kautta opiskelemaan on päässyt, ei vaikuta sen tutkinnon kelpoisuuteen millään alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelen nyt 51 - vuotiaana toista tutkintoani. Puhtaasti sivistääkseni itseäni. Ollakseni rehellinen, minulla on tähän varaa, koska vanhempani kuolivat juuri ja olin kyllästynyt edelliseen työhöni.
Edellisen tutkinnon jälkeen olen lukenut, lukenut, lukenut ja katsellut dokumenttejä ja kuunnellut podcasteja.
Olen paljon itsevarmempi ja oikeasti tiedänkin jo jostain jotain .
Jotenkin luennoitsijat eivät vaikutakaan superälykkäiltä, kirjallisuuden kyseenalaistaa perustellusti ja suoraan lukiosta kotoa muuttaneet toverit ovat osittain vaivaannuttavia.
En enää jaksa käydä joka ilta kahvilassa, baarissa.
Seksisuhteita ja ihastumisia on tullut. Olen ainut mies taidealalla. He ovat kaikki pyytäneet minua "ulos", eli
parille ja panemaan.
Muutama asia fiiliksestä riippuen ärsyttää, naurattaa, mietityttää: woke, ultrafeminismi, finglish.
Olen yrittänyt hienovaraisesti avata keskustelua sensuurista, sananvapaudesta, tasa - arvosta ja ymmärtävätkö he historiattomuutensa ja millaisia arvoja he vaativat. Ei mene jakeluun - kovan luokan ideologia vastassa.
No - ehkä 30 vuotta ja käsitys laajenee.
Some. He eivät mitenkään ymmärrä, että minulla ei ole tiliä. Olen kertonut mielipiteeni Metasta ja kaikesta problematiikasta, mutta ei.
Opiskelutavoista mainitsisin vielä sen verran, että digitaalisuus on kyllä helpottanut kaikkea ihan tolkuttomasti. Tuntuu ihan absurdilta, että takavuosina piti polkea aamulla varhain laittamaan nimi laitoksen ilmoitustaululle ( vaikka muuten olisi ollut luentovapaa päivä ), että mahtuu suositulle pienryhmäkurssille ja luentojen peruutuksista sai lukea salin ovesta.
Suosittelen toki kaikille opiskelua, jos on halua ja taloudellisesti mahdollisuutta.
Jokainen normaaliälyinen, jolla ei ole oppimishäiriötä pärjää mainiosti. Mistä tulikin vielä mieleen, että formaalin koulutuksen ihannointi on saanut Härmässä absurdeja piirteitä. Ihmisiä luokitellaan ja jopa älykkyyttä mitataan koulutuksen perusteella - järjetöntä.
Kun itse hain 1. kertaa, niin ei ollut vielä ammattikorkeakouluja. Oli sairaanhoitajia, pelastajia jne.
Teknikot muuttuivat insinööreiksi ja Yo -merkonomit tradenomeiksi. Totta kai kaikilla on korkeakoulutus tällaisilla reformeilla.
Itse tunnen aivan järjettömän älykkään suutarin ja aivan typerän tohtorin, joka ei omaa mitään yleistietoa - hyvin kapea sektori hallussa.
Nykysellään on niin korkeat opintotuet että melkein kellä vain on varaa jollei ole perhettä elätettävänä eikä ole aiemmin kuluttanut opintotukea loppuun. Osalle Kela antaa myös luvan opiskella työttömyystuilla, mutta se on ihan tuuripeliä kuka saa ja kuka ei.
Peräti sosiaalituillakin osa opiskelee mutta koskee enempi ulkomaalaisia jotka maista joissa ei ole opintotukea, johtuu siitä että Suomen sosiaalituet ovat asumisperusteisia. Suomalaisille helposti sanovat että hae opintotukea eikä muuta tipu, osa kuitenkin saa niitä sosiaalitukia silti eikä siinä mitään erikoista järjestelmää vaikuta olevan kuka saa ja kuka ei eli ei selviä kuin koittamalla.
Aloittajan tapaiset, sinne vaan jos rahassa on.
Se nyt kestää vain sen neljä vuotta niin ei siitä haittaa ole vaikkei töitä löytyisikään - päälle jotain 35 alkaa kyllä olla liian vanha useimmilla aloilla. Lääkäri löytänee töitä silti koska jostain syystä tahtovat parveilla isoissa kaupungeissa vaikka pienissä voi nykyisin olla parempikin palkka, muut alat vähän kyseenalaisia sen työn kannalta.
Paljon pienemmät on opintotuet nykyään kuin vaikka 90-luvulla. Mitä höpäjät?
Koskaan ei ole myöhäistä, tosin aikuisiällä opinnoissa on usein se ongelma että miten kattaa suuret elämisen kulut. Jos elämä on jo ns. raiteillaan eli on perhe lapsineen, omakotitalo, parit autot jne. niin mistäpä revit rahat kaiken sen ylläpitoon opiskelujen aikana? Tarvitset lainaa ja paljon enemmän kuin olisit nuorena tarvinnut, ja koskaan ei tulisi ottaa lainaa pelkkään elämiseen. Nyt myös korot ovat nousussa. Eli jos joudut ottamaan syömävelkaa, kannattaa laskea paljonko lainanlyhenyksiin menisi sen jälkeen jos saat opintoja vastaavaa työtä ja jääkö sitten loppupeleissä käteen kuitenkaan yhtään enempää.
Eli loppupeleissä aikuisopiskelu on enemmänkin rahakysymys. Jos löytyy hyvin säästöjä niin sitten voi olla kannattavaa sijoittaa ne itsensä kehittämiseen. Harvemmin opiskelu hukkaankaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä kehittämine auttaa kakikkia, erityisesti läheisiä ja on moraalinen velvollisuus.
Kaikilla on syytä katkeroitua ja luovuttaa. Hyviä syitä. Todella hyviä!
Nyt tai pian saat hyviä syitä!
Kohtaamasi sairaudet, läheisten kuolema, petokset, epäoikeudenmukaisuudet!
Luovuttaminen? Sekö on ratkaisu? Ei se auta mitään!
Tähtää ylös!
Jos oot tyytymätön sun työhön nyt, etkä opiskele. Viiden vuoden päästä oot enemmän tyytymätön ja paljon vanhempi!
Ainoa tapa kestää pettymyksiä on löytää elämälleen tarkoitus! Koska elämä ei ole helppoa!
Jos oot onnellinen nyt niin olet onnekas, se ei kestä. Kysymys on ootko valmis kun se loppuu.
Miksi et tee parhaita valintoja elämässäsi joita voit tehdä? Se auttaa kaikkia, sun läheisiä...
Kysymys on, mitä vastaisit itse sun kysymykseen ihmiselle, jota todella rakastat ja josta välität? Aivan
Minä aloitin psykologiopinnot 38-vuotiaana. Kannatti. Elämäni paras veto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelen nyt 51 - vuotiaana toista tutkintoani. Puhtaasti sivistääkseni itseäni. Ollakseni rehellinen, minulla on tähän varaa, koska vanhempani kuolivat juuri ja olin kyllästynyt edelliseen työhöni.
Edellisen tutkinnon jälkeen olen lukenut, lukenut, lukenut ja katsellut dokumenttejä ja kuunnellut podcasteja.
Olen paljon itsevarmempi ja oikeasti tiedänkin jo jostain jotain .
Jotenkin luennoitsijat eivät vaikutakaan superälykkäiltä, kirjallisuuden kyseenalaistaa perustellusti ja suoraan lukiosta kotoa muuttaneet toverit ovat osittain vaivaannuttavia.
En enää jaksa käydä joka ilta kahvilassa, baarissa.
Seksisuhteita ja ihastumisia on tullut. Olen ainut mies taidealalla. He ovat kaikki pyytäneet minua "ulos", eli
parille ja panemaan.
Muutama asia fiiliksestä riippuen ärsyttää, naurattaa, mietityttää: woke, ultrafeminismi, finglish.
Olen yrittänyt hienovaraisesti avata keskustelua sensuurista, sananvapaudesta, tasa - arvosta ja ymmärtävätkö he historiattomuutensa ja millaisia arvoja he vaativat. Ei mene jakeluun - kovan luokan ideologia vastassa.
No - ehkä 30 vuotta ja käsitys laajenee.
Some. He eivät mitenkään ymmärrä, että minulla ei ole tiliä. Olen kertonut mielipiteeni Metasta ja kaikesta problematiikasta, mutta ei.
Opiskelutavoista mainitsisin vielä sen verran, että digitaalisuus on kyllä helpottanut kaikkea ihan tolkuttomasti. Tuntuu ihan absurdilta, että takavuosina piti polkea aamulla varhain laittamaan nimi laitoksen ilmoitustaululle ( vaikka muuten olisi ollut luentovapaa päivä ), että mahtuu suositulle pienryhmäkurssille ja luentojen peruutuksista sai lukea salin ovesta.
Suosittelen toki kaikille opiskelua, jos on halua ja taloudellisesti mahdollisuutta.
Jokainen normaaliälyinen, jolla ei ole oppimishäiriötä pärjää mainiosti. Mistä tulikin vielä mieleen, että formaalin koulutuksen ihannointi on saanut Härmässä absurdeja piirteitä. Ihmisiä luokitellaan ja jopa älykkyyttä mitataan koulutuksen perusteella - järjetöntä.
Kun itse hain 1. kertaa, niin ei ollut vielä ammattikorkeakouluja. Oli sairaanhoitajia, pelastajia jne.
Teknikot muuttuivat insinööreiksi ja Yo -merkonomit tradenomeiksi. Totta kai kaikilla on korkeakoulutus tällaisilla reformeilla.
Itse tunnen aivan järjettömän älykkään suutarin ja aivan typerän tohtorin, joka ei omaa mitään yleistietoa - hyvin kapea sektori hallussa.
Nykysellään on niin korkeat opintotuet että melkein kellä vain on varaa jollei ole perhettä elätettävänä eikä ole aiemmin kuluttanut opintotukea loppuun. Osalle Kela antaa myös luvan opiskella työttömyystuilla, mutta se on ihan tuuripeliä kuka saa ja kuka ei.
Peräti sosiaalituillakin osa opiskelee mutta koskee enempi ulkomaalaisia jotka maista joissa ei ole opintotukea, johtuu siitä että Suomen sosiaalituet ovat asumisperusteisia. Suomalaisille helposti sanovat että hae opintotukea eikä muuta tipu, osa kuitenkin saa niitä sosiaalitukia silti eikä siinä mitään erikoista järjestelmää vaikuta olevan kuka saa ja kuka ei eli ei selviä kuin koittamalla.
Aloittajan tapaiset, sinne vaan jos rahassa on.
Se nyt kestää vain sen neljä vuotta niin ei siitä haittaa ole vaikkei töitä löytyisikään - päälle jotain 35 alkaa kyllä olla liian vanha useimmilla aloilla. Lääkäri löytänee töitä silti koska jostain syystä tahtovat parveilla isoissa kaupungeissa vaikka pienissä voi nykyisin olla parempikin palkka, muut alat vähän kyseenalaisia sen työn kannalta.
Onko 268€ mielestäsi suuri raha opintotueksi? Siihen kun lisää asumistuen max. 400€ niin alkaa olla jo vuokrarahat kasassa. Enää pitäisi keksiä, millä maksaa ruuan, sähköt, veden, netin, bussikortin ja muun elämisen.
Onnekkaita ovat ne, jotka saavat opiskella ansiosidonnaisella tai aikuiskoulutustuella, mutta niitäkään ei kaikille heru. Jos pääsisin ensi keväänä opiskelemaan olisi pakko ottaa lainaa elääkseen. Ak-tukea en saa.
Vierailija kirjoitti:
Hei, minä myös harkitsemassa yliopistossa opiskelua ja arkeologia kiinnostaa :) Mietin vain, kun lukiokin oli aika haastava (aikaa vierähtänyt n. 20 vuotta) ja pääsin just läpi, että oisko liian rankka.
N40
Arkeologian opiskelussa on myös fyysistä työtä. Niin kuin että kaivetaan maata. Sopii käytännönläheiselle ulkoiluihmiselle, jolla on hyvä selkä ja viihtyy ryhmätyössä. Oppikirjoja on paljon englanniksi ja jotain ruotsiksikin. Siellä käsitellään sellaista, että yhden kulttuurin ruukussa oli raitoja ja toisen viivoja. Suomessa kaivetaan lähinnä rakennusten ja teiden työmailla, koska ne kaivaukset rakentaja joutuu maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se bilsakin aina jonkun työllistää, aineenopettaja on myös yksi vaihtoehto. Jos haluaa varmemmin töitä niin farmaseuttia kannattaa harkita myös. Ap oli jo kaupan alan hommia tehnyt niin opiskelujen rinnalle löytyy varmasti myös työpaikka helposti.
Vierailija kirjoitti:
Se itse opiskelu voi olla vähän karua siellä nuorten keskellä. Itse vaihdoin terveydenhoitoalalta niin että aloitin opinnot 36-vuotiaana. Matemaattis-luonnontieteellinen ala kyseessä. Olin ainoa nainen pääaineessa aloittava sinä vuonna, ja kyllä oli lapsellista porukkaa siellä! Ja koko opintojen ajan kaikki ryhmätyöt oli tehtävä yksin koska ei ne nuoret jätkät halunneet "tätiä" ryhmiinsä. Minua myös avoimesti naurettiin ja pilkattiin, esim. kun menin demoissa eli laskuharjoituksissa esittämään ratkaisujani. Puhetapaani matkittiin, jos tein virheen tyhmiteltiin ja naurettiin jne. No, helpompi se oli toki kestää aikuisena ihmisenä ja kuitata vain lapsellisuutena kuin olisi kiusattuna lapsena tai nuorena ollut. Mutta opiskelusta jäi kyllä paskan maku suuhun yleensä. Valmistuin sitten nopeasti kyllä ja itse työ sen jälkeen on ollut hyvää. Pääsin raskaista vuorotöistä ja palkka lähes tuplaantui.
Kuulostaapa naurettavan lapsellisilta. No toki joa tuolla on istunut sellaisia 18-vuotiaita räkänokkia jotka eivät ole juuri eväitä elämään saaneet meno voi olla tuollaista. Aikuisena sitä onneksi kestää enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu avoimen yliopiston kautta. Ja kun on sieltä tarpeeksi opintoja niin saa tutkinto-oikeuden. Sukulainen työn ohella luki tohtoriksi asti. Ylioppilaaksikin valmistui vasta 48v. Kaikkeen pystyy jos haluaa.
Ei välttämättä saa tutkinto-oikeutta, tuotakin kautta karsitaan esim. opintomenestyksen suhteen, ja esim. psykologin ammattipätevyyttä ei voi saada vaikka pääsisi lopulta avoimen kautta psykologiaa opiskelemaan.
Siis eikö avoimen väylän kautta psykologian opiskelijaksi valittu voi valmistuttuaan saada psykologin pätevyyttä? Eikö hän ole valmistuttuaan kuitenkin samassa asemassa kuin pääsykokeella tai todistusvalinnalla sisään päässyt?
Valitettavasti ei, tämä vaikuttaa tulevan monelle yllätyksenä. Pätevyyden saa vain jos pääsee pääsykokeiden kautta sisään.
Mikä tähän on syynä? Kuulostaa ihan älyttömältä, kun avoimen väylän kautta tullessa on oltava hyvä opintomenestys. Todistusvalinnasta pääset opiskelemaan vaikkei olisi mitään edellytyksiä pärjätä opinnoissa, kunhan osannut vaan kirjoittaa ne oikeat aineet (eli pitkän matikan)
Tuo on ihan höpöpuhetta, joko tuo väittäjä trollaa tai ei ole ymmärtänyt jotain. Se väylä jota kautta opiskelemaan on päässyt, ei vaikuta sen tutkinnon kelpoisuuteen millään alalla.
Vaikkapa täältä voit lukea jos jostain syystä en muuten usko:
https://yle.fi/uutiset/3-11472814
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu avoimen yliopiston kautta. Ja kun on sieltä tarpeeksi opintoja niin saa tutkinto-oikeuden. Sukulainen työn ohella luki tohtoriksi asti. Ylioppilaaksikin valmistui vasta 48v. Kaikkeen pystyy jos haluaa.
Ei välttämättä saa tutkinto-oikeutta, tuotakin kautta karsitaan esim. opintomenestyksen suhteen, ja esim. psykologin ammattipätevyyttä ei voi saada vaikka pääsisi lopulta avoimen kautta psykologiaa opiskelemaan.
Siis eikö avoimen väylän kautta psykologian opiskelijaksi valittu voi valmistuttuaan saada psykologin pätevyyttä? Eikö hän ole valmistuttuaan kuitenkin samassa asemassa kuin pääsykokeella tai todistusvalinnalla sisään päässyt?
Valitettavasti ei, tämä vaikuttaa tulevan monelle yllätyksenä. Pätevyyden saa vain jos pääsee pääsykokeiden kautta sisään.
Mikä tähän on syynä? Kuulostaa ihan älyttömältä, kun avoimen väylän kautta tullessa on oltava hyvä opintomenestys. Todistusvalinnasta pääset opiskelemaan vaikkei olisi mitään edellytyksiä pärjätä opinnoissa, kunhan osannut vaan kirjoittaa ne oikeat aineet (eli pitkän matikan)
Tuo on ihan höpöpuhetta, joko tuo väittäjä trollaa tai ei ole ymmärtänyt jotain. Se väylä jota kautta opiskelemaan on päässyt, ei vaikuta sen tutkinnon kelpoisuuteen millään alalla.
Vaikkapa täältä voit lukea jos jostain syystä en muuten usko:
https://yle.fi/uutiset/3-11472814
*et
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu avoimen yliopiston kautta. Ja kun on sieltä tarpeeksi opintoja niin saa tutkinto-oikeuden. Sukulainen työn ohella luki tohtoriksi asti. Ylioppilaaksikin valmistui vasta 48v. Kaikkeen pystyy jos haluaa.
Ei välttämättä saa tutkinto-oikeutta, tuotakin kautta karsitaan esim. opintomenestyksen suhteen, ja esim. psykologin ammattipätevyyttä ei voi saada vaikka pääsisi lopulta avoimen kautta psykologiaa opiskelemaan.
Siis eikö avoimen väylän kautta psykologian opiskelijaksi valittu voi valmistuttuaan saada psykologin pätevyyttä? Eikö hän ole valmistuttuaan kuitenkin samassa asemassa kuin pääsykokeella tai todistusvalinnalla sisään päässyt?
Valitettavasti ei, tämä vaikuttaa tulevan monelle yllätyksenä. Pätevyyden saa vain jos pääsee pääsykokeiden kautta sisään.
Mikä tähän on syynä? Kuulostaa ihan älyttömältä, kun avoimen väylän kautta tullessa on oltava hyvä opintomenestys. Todistusvalinnasta pääset opiskelemaan vaikkei olisi mitään edellytyksiä pärjätä opinnoissa, kunhan osannut vaan kirjoittaa ne oikeat aineet (eli pitkän matikan)
Tuo on ihan höpöpuhetta, joko tuo väittäjä trollaa tai ei ole ymmärtänyt jotain. Se väylä jota kautta opiskelemaan on päässyt, ei vaikuta sen tutkinnon kelpoisuuteen millään alalla.
Vaikkapa täältä voit lukea jos jostain syystä en muuten usko:
https://yle.fi/uutiset/3-11472814
Luepa itse uudelleen. Kaikkiin opintoihin ei ole avoimen väylää. Mutta jos on, niin ei ole väliä onko opintoihin tultu pääsykokeen vai avoimen kautta.
Ihan kiva, että itse löytämäsi linkki todistaa puheesi höpöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu avoimen yliopiston kautta. Ja kun on sieltä tarpeeksi opintoja niin saa tutkinto-oikeuden. Sukulainen työn ohella luki tohtoriksi asti. Ylioppilaaksikin valmistui vasta 48v. Kaikkeen pystyy jos haluaa.
Ei välttämättä saa tutkinto-oikeutta, tuotakin kautta karsitaan esim. opintomenestyksen suhteen, ja esim. psykologin ammattipätevyyttä ei voi saada vaikka pääsisi lopulta avoimen kautta psykologiaa opiskelemaan.
Siis eikö avoimen väylän kautta psykologian opiskelijaksi valittu voi valmistuttuaan saada psykologin pätevyyttä? Eikö hän ole valmistuttuaan kuitenkin samassa asemassa kuin pääsykokeella tai todistusvalinnalla sisään päässyt?
Valitettavasti ei, tämä vaikuttaa tulevan monelle yllätyksenä. Pätevyyden saa vain jos pääsee pääsykokeiden kautta sisään.
Mikä tähän on syynä? Kuulostaa ihan älyttömältä, kun avoimen väylän kautta tullessa on oltava hyvä opintomenestys. Todistusvalinnasta pääset opiskelemaan vaikkei olisi mitään edellytyksiä pärjätä opinnoissa, kunhan osannut vaan kirjoittaa ne oikeat aineet (eli pitkän matikan)
Tuo on ihan höpöpuhetta, joko tuo väittäjä trollaa tai ei ole ymmärtänyt jotain. Se väylä jota kautta opiskelemaan on päässyt, ei vaikuta sen tutkinnon kelpoisuuteen millään alalla.
Vaikkapa täältä voit lukea jos jostain syystä en muuten usko:
https://yle.fi/uutiset/3-11472814Luepa itse uudelleen. Kaikkiin opintoihin ei ole avoimen väylää. Mutta jos on, niin ei ole väliä onko opintoihin tultu pääsykokeen vai avoimen kautta.
Ihan kiva, että itse löytämäsi linkki todistaa puheesi höpöksi.
Otahan ihan rauhassa. Puhutaanko me samasta asiasta?
"Avoimen väylän opinnoista tutkinto-opiskelijaksi siirtyvä ja valmistuva ei voi saada suoraan pätevyyttä psykologin ammattiin, vaikka näin voisi moni hakija luulla."
"Tutkinnon suorittaneet voivat toimia esimerkiksi tutkijoina, opettajina ja muissa psykologista asiantuntemusta vaativissa tehtävissä. Psykologin ammattipätevyyttä tutkinto ei kuitenkaan anna. Tämä kerrotaan myös yliopiston nettisivuilla, mutta Ylen tietojen mukaan se ei ole tavoittanut kaikkia opiskelijoita"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu avoimen yliopiston kautta. Ja kun on sieltä tarpeeksi opintoja niin saa tutkinto-oikeuden. Sukulainen työn ohella luki tohtoriksi asti. Ylioppilaaksikin valmistui vasta 48v. Kaikkeen pystyy jos haluaa.
Ei välttämättä saa tutkinto-oikeutta, tuotakin kautta karsitaan esim. opintomenestyksen suhteen, ja esim. psykologin ammattipätevyyttä ei voi saada vaikka pääsisi lopulta avoimen kautta psykologiaa opiskelemaan.
Siis eikö avoimen väylän kautta psykologian opiskelijaksi valittu voi valmistuttuaan saada psykologin pätevyyttä? Eikö hän ole valmistuttuaan kuitenkin samassa asemassa kuin pääsykokeella tai todistusvalinnalla sisään päässyt?
Valitettavasti ei, tämä vaikuttaa tulevan monelle yllätyksenä. Pätevyyden saa vain jos pääsee pääsykokeiden kautta sisään.
Mikä tähän on syynä? Kuulostaa ihan älyttömältä, kun avoimen väylän kautta tullessa on oltava hyvä opintomenestys. Todistusvalinnasta pääset opiskelemaan vaikkei olisi mitään edellytyksiä pärjätä opinnoissa, kunhan osannut vaan kirjoittaa ne oikeat aineet (eli pitkän matikan)
Tuo on ihan höpöpuhetta, joko tuo väittäjä trollaa tai ei ole ymmärtänyt jotain. Se väylä jota kautta opiskelemaan on päässyt, ei vaikuta sen tutkinnon kelpoisuuteen millään alalla.
Vaikkapa täältä voit lukea jos jostain syystä en muuten usko:
https://yle.fi/uutiset/3-11472814Luepa itse uudelleen. Kaikkiin opintoihin ei ole avoimen väylää. Mutta jos on, niin ei ole väliä onko opintoihin tultu pääsykokeen vai avoimen kautta.
Ihan kiva, että itse löytämäsi linkki todistaa puheesi höpöksi.
Otahan ihan rauhassa. Puhutaanko me samasta asiasta?
"Avoimen väylän opinnoista tutkinto-opiskelijaksi siirtyvä ja valmistuva ei voi saada suoraan pätevyyttä psykologin ammattiin, vaikka näin voisi moni hakija luulla."
"Tutkinnon suorittaneet voivat toimia esimerkiksi tutkijoina, opettajina ja muissa psykologista asiantuntemusta vaativissa tehtävissä. Psykologin ammattipätevyyttä tutkinto ei kuitenkaan anna. Tämä kerrotaan myös yliopiston nettisivuilla, mutta Ylen tietojen mukaan se ei ole tavoittanut kaikkia opiskelijoita"
Niin, nuo on eri koulutuksia kokonaan. Siihen toiseen on avoimen väylä, mutta tuohon josta saa psykologin pätevyyden ei ole avoimen väylää.
Sellainen koulutus, johon on avoimen väylä, ei erottele valmistumista tai pätevyyksiä sen mukaan, onko siihen tultu avoimen vai pääsykokeen kautta. Ei mikään koulutus missään.
Voihan se olla, että puhut jostain eri asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Otahan ihan rauhassa. Puhutaanko me samasta asiasta?
"Avoimen väylän opinnoista tutkinto-opiskelijaksi siirtyvä ja valmistuva ei voi saada suoraan pätevyyttä psykologin ammattiin, vaikka näin voisi moni hakija luulla."
"Tutkinnon suorittaneet voivat toimia esimerkiksi tutkijoina, opettajina ja muissa psykologista asiantuntemusta vaativissa tehtävissä. Psykologin ammattipätevyyttä tutkinto ei kuitenkaan anna. Tämä kerrotaan myös yliopiston nettisivuilla, mutta Ylen tietojen mukaan se ei ole tavoittanut kaikkia opiskelijoita"
Niin psykologian maisteriksi ei voi opiskella avoimen väylänkautta,
muta jos voisi niin sillä ei olisi väliä miten tutkinto-ohjelmaan on päässyt sisään!
Alue: Aihe vapaa
Onkos tääl yhtää opinskelijoit Hesan Yl elintarvikepuolel, Viikis. Kiinnostelis kuulla kokemuksii..