Yliopistoon 40 -vuotiaana?

Miksi et hommannut toista toisen asteen ammatillistatutkintoa, jos ensimmäisen kohdalla jo opintojen vielä ollessa käynnissä oli selvää, ettet et halua kyseiselle alalle? Miksi jäit 20 vuodeksi tekemään satunnaisia kahvila -ja kauppatöitä, jotka ei tekstin sävystä päätellen liiemmin kiinnosta? Ei aina tarvitse olla korkeakouluttu päästäkseen kelvollisiin hommiin. Minä teen toisen asteen koulutuspohjalla siistiä tuotannon sisätyötä ja ei yhtään käy kateeksi korkeakoulutetut esimiehet, jotka joutuvat koko ajan pokkuroimaan tapaamisissa tai jostain Kiinasta tiedustelemaan kaiken maailman asioita.

Todellakin kannattaa ainakin yrittää jos sellainen mielessä pyörii. Kahviloihin ja kauppoihin pääsee aina takaisin töihin jos opiskelu ei maistukkaan.

Olisit about 45 vuotias valmistuessasi, eli työuraa vielä ainakin 20 vuotta jäljellä. 

Itse valmistuin yliopistosta 36 vuotiaana.

Toivottavasti onnistut!

Miten täällä kaikki ovat vain menneet opiskelemaan yliopistoon? Tuntuu ainakin itsestä ihan mahdottomalta kun on huono yo todistus kivikaudelta, miten edes päästä pääsykokeen kautta sisään kun yrittämässä on nuoria tuoreilla aivoilla. Minusta tuntuu jotain lukiessa että unohdan kaiken samantien.

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä kaikki ovat vain menneet opiskelemaan yliopistoon? Tuntuu ainakin itsestä ihan mahdottomalta kun on huono yo todistus kivikaudelta, miten edes päästä pääsykokeen kautta sisään kun yrittämässä on nuoria tuoreilla aivoilla. Minusta tuntuu jotain lukiessa että unohdan kaiken samantien.

Luku- ja muistitekniikkasi ei toimi. Tai ei ole valmiuksia teoreettiseen korkeakoulutason opiskeluun ylipäätään. Ehkä sinulle sopii käytännöllisempi koulutus paremmin? Kokeile tehdä avoimen yo:n kursseja, pääset kärryille sitä kautta.  

Tämä riippuu niin paljon siitä että millainen sun vireys ja ennen kaikkea halu oppia on. Mä olen 44v ja valmistuin korkeakoulusta noin 18 vuotta sitten. Nykyään opiskeleminen, vähäinenkin sellainen, tuntuu 100x vaikeammalta. En oikeastaan edes ymmärrä miten olen läpäissyt kaikki ne kurssit aikanaan. Moni sanoo samaa, toisille opiskelu olisi unelmien täyttymys. Ehkä suosittelisin ensin jotain iltalukion tai avoimen yliopiston kursseja kokeeksi? Ainakin jos sulla on suunnitelmissa täyspäiväinen opiskelu.

faarao kirjoitti:

itse menin harrastukseksi n 43 vuotiaana toiseen tutkintoon että sain stadista opiskelija-asunnon ja 2 vuotta kelalta oikeutta opiskella työttömänä, parissa vuodessa luin toisen yliopistotutkinnon ja entinen auttoi siinä että sain hypätät maisteriohjelmaan suoraan, tein gradun entisestä gradusta, sitten taas uudet maisterin paperit, ryypätessähän se meni se 2 vuotta ja sitten taas työttömäksi. tuskin koskaan tarviin papereita mutta olipahan harrastus lukea wikipediasta tenttiin ja vanha gradu pohjana

Hyvin vaikea uskoa, että noin huonoa suomea kirjoittava on opiskellut yliopistossa muuten kuin mielikuvituksessaan tai unissaan....

Miksi haluat tuon ikäisenä enää yliopistoon? Näyttämisen halua? Itsetunnon takia?

Ap, se opiskelu ei enää ole keski-ikäisenä samaa kuin lapsena (lukiossa).

Se on nyt paljob helpompaa kuin aiemmin

Sinne vaan. Turha jahkata. Menee nyt eka pyrkimään. Sitten näkee pääseekö.

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä kaikki ovat vain menneet opiskelemaan yliopistoon? Tuntuu ainakin itsestä ihan mahdottomalta kun on huono yo todistus kivikaudelta, miten edes päästä pääsykokeen kautta sisään kun yrittämässä on nuoria tuoreilla aivoilla. Minusta tuntuu jotain lukiessa että unohdan kaiken samantien.

Mene iltalukioon.

Mun tutun tyttö pääsi yliopistoon, kun kävi uudestaan lukiota 2 vuotta.

Normaalisti töissä päivisin.

Aina kävi kirjoittamassa, kun oli mahdollista.

Jos et halua Helsinkiin oikikseen tai lääkikseen, noilla pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuon ikäisenä enää yliopistoon? Näyttämisen halua? Itsetunnon takia?

Ap, se opiskelu ei enää ole keski-ikäisenä samaa kuin lapsena (lukiossa).

Mikä kommentti tämä on olevinaan? Ei, opiskelu aikuisena ei ole enää samaa kuin teininä mutta se on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Löytyy motivaatiota, elämänkokemusta, oppimishalua ja itsensä kehittämisen halua. Opiskelu ei ole koskaan turhanpäiväistä, ei missään iässä.

Vierailija kirjoitti:

faarao kirjoitti:

itse menin harrastukseksi n 43 vuotiaana toiseen tutkintoon että sain stadista opiskelija-asunnon ja 2 vuotta kelalta oikeutta opiskella työttömänä, parissa vuodessa luin toisen yliopistotutkinnon ja entinen auttoi siinä että sain hypätät maisteriohjelmaan suoraan, tein gradun entisestä gradusta, sitten taas uudet maisterin paperit, ryypätessähän se meni se 2 vuotta ja sitten taas työttömäksi. tuskin koskaan tarviin papereita mutta olipahan harrastus lukea wikipediasta tenttiin ja vanha gradu pohjana

Hyvin vaikea uskoa, että noin huonoa suomea kirjoittava on opiskellut yliopistossa muuten kuin mielikuvituksessaan tai unissaan....

Miksi amikset luulevat yliopisto-opiskelijoiden tai valmistuneiden olevan suomen kielen eksperttejä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä riippuu niin paljon siitä että millainen sun vireys ja ennen kaikkea halu oppia on. Mä olen 44v ja valmistuin korkeakoulusta noin 18 vuotta sitten. Nykyään opiskeleminen, vähäinenkin sellainen, tuntuu 100x vaikeammalta. En oikeastaan edes ymmärrä miten olen läpäissyt kaikki ne kurssit aikanaan. Moni sanoo samaa, toisille opiskelu olisi unelmien täyttymys. Ehkä suosittelisin ensin jotain iltalukion tai avoimen yliopiston kursseja kokeeksi? Ainakin jos sulla on suunnitelmissa täyspäiväinen opiskelu.

Olen itse jo 50 ja aloitin maisterin teon vuosi sitten. Olen mielestäni vain perusfiksu. Ja tämähän on helppoa kuin heinänteko vaikka ala ei ole mikään helpoin. Ehkä sulla on stressiä tai jotain muita ongelmia, jotka haittaa oppimista?

Olen itse 54-vuotias yliopisto-opiskelija. Iästä on ehkä vähän hyötyäkin, osaa keskittyä "oikeisiin asioihin". Välillä on kieltämättä aika hauskaa, kun ryhmäkeskustelussa kaverina on sellainen, joka ikänsä puolesta voisi olla lapseni. Mutta täytyy sanoa että monia virkistäviä näkökulmia olen heiltäkin saanut. Mulla on tässä alla pari aikaisempaa tutkintoa (ei yliopistosta) eikä tällä tutkinnolla todennäköisesti ole vaikutusta työllistymiseen. Toki toivoisin että tämän ikäisellä olisi mahdollisuus vielä vaihtaa alaa valmistumisen jälkeen. Mutta opiskelu kyllä kannattaa aina!

Pääsin juuri 40 v täytettyäni yliopistoon. Taustalla jo toinen korkeakoulutukinto, halusin vaihtaa alaa, kokeilla tms kun sain aikuiskoulutustukea. Aluksi oli helppoa, loppu oli rankkaa. Säästöt hupeni ja tuli joku järkyttävä uudistus yliopistolle jolloin kukaan ei tajunnut yhtään mitään mitä olisi pitänyt tehdä.  Menin silloin takaisin työelämään ja valmistuminen viivästyi. Valmistuin kandiksi kuitenkin.

Kaverini meni 48 v. yliopistoon, hänelläkin toinen tutkinto jo.  Ja lehdessä oli juttua siitä luistelijasta, Mila?

Enää en kyllä menisi, mutta 40 vuotiaana tuntee itsensä vielä nuoreksi, joten siitä vaan!!! Siellä oli kaiken ikäisiä vaikka nuoriso tietenkin enemmistönä. Mut älä sit herpaannu, kun joku hieman nuorempi tai samanikäinen opettaja ei tiedä työelämästä MITÄÄN.... Koska sen ainoa kokemus yliopiston ulkopuolella oli se HARJOITTELU valtiolla vuonna yksi ja kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä kaikki ovat vain menneet opiskelemaan yliopistoon? Tuntuu ainakin itsestä ihan mahdottomalta kun on huono yo todistus kivikaudelta, miten edes päästä pääsykokeen kautta sisään kun yrittämässä on nuoria tuoreilla aivoilla. Minusta tuntuu jotain lukiessa että unohdan kaiken samantien.

Itsekin pääsin heittämällä sisään yliopistoon nelikymppisenä, koska nuoruus ei ole tae fiksuudesta. Myöskään hakijamäärät eivät kerro juuri sinun mahdollisuuksistasi päästä sisään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuon ikäisenä enää yliopistoon? Näyttämisen halua? Itsetunnon takia?

Ap, se opiskelu ei enää ole keski-ikäisenä samaa kuin lapsena (lukiossa).

Ei olekaan. On paljon helpompaa.

Jos uskot itseesi ja olet positiivisesti asioihin suhtautuva, niin kannattaa vielä yli 50 vuotiaanakin suorittaa tutkintoja yliopistossa.

Itse lähdin tohtoriopintoja suorittamaan ja sain väitöskirjan valmistumisvaiheessa ylennyksen ja kunnon palkankorotuksen. Ehdin olla 9 vuotta unelmieni hommassa ja nyt nautin olostani eläkkeellä. Eläkkeelläkin olen osallistunut kahden julkaisun tekoon. On kiva tunne, kun nuori polvi ottaa vielä yhteyttä ja haluaa mukaan työryhmiinsä. Aion jatkaa niin kauan kuun kysyntää panokselleni on.

Jokainen on oman onnensa seppä ja kannattaa olla utelias, rohkea ja erityisesti sitkeä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä kaikki ovat vain menneet opiskelemaan yliopistoon? Tuntuu ainakin itsestä ihan mahdottomalta kun on huono yo todistus kivikaudelta, miten edes päästä pääsykokeen kautta sisään kun yrittämässä on nuoria tuoreilla aivoilla. Minusta tuntuu jotain lukiessa että unohdan kaiken samantien.

Itsekin pääsin heittämällä sisään yliopistoon nelikymppisenä, koska nuoruus ei ole tae fiksuudesta. Myöskään hakijamäärät eivät kerro juuri sinun mahdollisuuksistasi päästä sisään.

Luulen, että minä opin asioita helpommin ulkoa parikymppisenä kuin nyt kohta viisikymppisenä ja sitähän ne pääsykokeet usein vaativat. Sen sijaan ymmärrän kokonaisuuksia paljon helpommin, mistä taas on usein etua itse opinnoissa. Mutta niistä pääsykokeista. Sanoisin, että ei tarvitse välittää pätkääkään, kuinka paljon niitä muita hakijoita on ja miten fiksuilta ja filmaattisilta näyttävät. Sinun tarvitsee keskittyä vain ja ainoastaan omaan suoritukseen. Itse jäin aikanaan rannalle sillä, että olin lukenut "melko hyvin". Sitten seuraavalla kerralla luin tosi hyvin. Suunnittelin lukemiseni tosi tarkkaan pitkälle aikavälille ja osasin ne asiat lopulta kuin vettä valaen. Missään vaiheessa en lukenut yötä myöten vaan annoin aivoille lepoakin. Myöhemmin pääsin samalla rauhallisella sinnikkyydellä sisään toiseenkin aineeseen, johon oli myös vaikea päästä. 

Paras hetki istuttaa puu oli 20 vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt. Sama pätee opiskeluihin. Olet 10 vuoden päästä 10 vuotta vanhempi joka tapauksessa. On sinusta kiinni, mietitkö vielä silloinkin että olisiko pitänyt kokeilla jotain uutta, vai oletko silloin ollut jo 5 vuotta töissä uudella uralla.

Olen huomannut, että alanvaihtajat ovat yleensä motivoituneita ja tehokkaita opiskelijoita. Opiskelu sujuu innolla ja palolla järjestelmällisesti, kun taas suoraan lukiosta tulleet jäävät useimmin mietiskelemään paikkaansa ja haahuilemaan. Vanhempi polvi on jo kypsynyt, tarvitsee enää hankia osaamista. (Ja tämä ei ole piikittelyä lukiosta tulleita kohtaan - se on minusta ihan liian varhainen hetki tietää, mitä elämältään haluaa.)