Yliopistoon 40 -vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä kaikki ovat vain menneet opiskelemaan yliopistoon? Tuntuu ainakin itsestä ihan mahdottomalta kun on huono yo todistus kivikaudelta, miten edes päästä pääsykokeen kautta sisään kun yrittämässä on nuoria tuoreilla aivoilla. Minusta tuntuu jotain lukiessa että unohdan kaiken samantien.

Muakin kyllä ihmetyttää, että miten sinne vaan nykyisin mennään? Koetin itse päästä bilsaa lukemaan yo-kirjoitusten jälkeen 90-luvun alkupuolella - en päässyt, vaikka olin varasijalla kahteen otteeseen. Yo-todistus mulla oli kuitenkin hyvä. Tosin noin kolmikymppisenä pääsin samaisella todistuksella opiskelemaan yliopistoon ihan kokonaan toista alaa, ja valmistuin kolmessa vuodessa maisteriksi. Mutta en tiedä olisinko tuossakaan vaiheessa päässyt mihinkään suosituimpiin tiedekuntiin tai maisteriohjelmiin. Aikuislukio tai avoin yliopisto lienee ap:lle hyvä vaihtoehto?

En lukenut ketjua aloitusviestiä lukuunottamatta, eli voi olla, että joku on jo todennut nämä samat asiat, jotka nyt vastaan ap:lle.

Ehdottomasti kannattaa ainakin perehtyä hakuprosessiin ja kiinnostaviin aineisiin, jos yliopisto kiinnostaa. 40-vuotias ei missään nimessä ole liian vanha, ei ole 50-vuotiaskaan. Sekä lukio että yliopisto on muuttunut paljon kahdessakymmenessä vuodessa, eikä omille lukiokokemuksille kannata sun ikäisenä antaa liikaa painoarvoa. Moni kehittyy valtavasti vielä lukion jälkeen ja sopivat vanhemmalla iällä yliopistoon erinomaisesti, vaikka se suoraan lukion jälkeen olisi ollut väärä paikka.

Kannattaa selvitellä avoimen väylän mahdollisuutta. Se on kätevä tapa aikuisille, joilla on töitä, perhettä ja muuta vastuuta, eikä mahdollisuutta omistaa koko elämäänsä yhdelle pääsykokeelle edes kuukaudeksi. Lukion kursseja voi myös kerrata itsekseen, ei niitä tarvitse käydä kirjoittamassa. Valtaosa hakijoista valitaan tietenkin todistusvalinnan perusteella, mutta en tiedä huomioidaanko todistusvalinnassa 20v vanhoja papereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä kaikki ovat vain menneet opiskelemaan yliopistoon? Tuntuu ainakin itsestä ihan mahdottomalta kun on huono yo todistus kivikaudelta, miten edes päästä pääsykokeen kautta sisään kun yrittämässä on nuoria tuoreilla aivoilla. Minusta tuntuu jotain lukiessa että unohdan kaiken samantien.

Muakin kyllä ihmetyttää, että miten sinne vaan nykyisin mennään? Koetin itse päästä bilsaa lukemaan yo-kirjoitusten jälkeen 90-luvun alkupuolella - en päässyt, vaikka olin varasijalla kahteen otteeseen. Yo-todistus mulla oli kuitenkin hyvä. Tosin noin kolmikymppisenä pääsin samaisella todistuksella opiskelemaan yliopistoon ihan kokonaan toista alaa, ja valmistuin kolmessa vuodessa maisteriksi. Mutta en tiedä olisinko tuossakaan vaiheessa päässyt mihinkään suosituimpiin tiedekuntiin tai maisteriohjelmiin. Aikuislukio tai avoin yliopisto lienee ap:lle hyvä vaihtoehto?

Suoritin amk:in hyvillä arvosanolla ja pääsin sen avulla maisteriopintoihin. Muista en tiedä. 

Ei kuulosta lainkaan hullulta, tsemppiä yritykseen! 

Olin 40++ aloittaessani yliopisto-opinnot - päivääkään en ole opiskeluani katunut. Tsemppiä. 

Jos 1000-sivuisten englanninkielisten kirjojen luku sujuu niin siitä vaan. T. Biologi

Ite menin ja olin et diu dau. Ihan pihalla kuin lumiukko. Täysin pihalla koko menosta.

Kaikkea mielenkiintoista sillisalaattia olisi ollut opiskeltavana, mutta kun kokonaisuutta ajattelee, niin mitä hyötyä opiskella kaikkea mielenkiintoista.

Muutenkin se lukemisen paljous. Tykkään lukea paljon ja enemmän kuin yliopiston väki koskaan lukee, mut se että pitää lukea jotain tiettyä ja keskittyä siihen. Siihen en lähteny.

Mulle kävi kuin monille älykkäille ihmisille käy selaillessaan wikipediaa.

Harhaudun aiheesta sivupoluille.

Koko päivän lukenut kaikkea sieltä täältä ja itse aiheesta korkeintaan kolme prosssaa.

Ei sopinut minulle. Olen vähän liian menevä ja älykäs opiskelemaan orjallisesti jotain tiettyä. Kirjasto olikin se mun juttu ja kyllähän mä aina vierailen edelleen yliopistolla ja pidän epävirallisia luentoja ja viisastelen monille. Laajennan heidän ymmärrystä kokonaiskentästä.

Sellainen kylähullu alueella.

Täytän tänä vuonna 50-v. ja juuri laitoin hakupaperit maisteriopintoihin. Minulla on kyllä taustalla tuore YAMK-tutkinto, jonka aikana palauttelin mieleeni opiskelutaitoja, joten siinä mielessä oli helppo päätös.

Tsemppaan kyllä sinuakin hakemaan! 

Vierailija kirjoitti:

Jos 1000-sivuisten englanninkielisten kirjojen luku sujuu niin siitä vaan. T. Biologi

Hyi helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin 38-vuotiaana, en sano alaa, koska voidaan tunnistaa. Olin jo töissä sillä alalla toimistolla, kävin kursseja avoimessa yliopistossa ja pääsin avoimen kautta sisälle, töiden ohessa opiskelin (+ kouluikäiset lapset ja kotityö, onneksi hyvin asioihin suhtautuva mies). Pääsin sitten siitä työpaikassa tuurailemaan ja sitä kautta alalle ja palkkakin parani, kun hain sitten vielä uusiin tehtäviin. Kannattaa miettiä, mikä työllistää ja mitkä on mahdollisuudet työllistyä. 

N 52 v. 

Oliko sisäänpääsyssä jotain hämärää kun et halua että asia paljastuu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuon ikäisenä enää yliopistoon? Näyttämisen halua? Itsetunnon takia?

Ap, se opiskelu ei enää ole keski-ikäisenä samaa kuin lapsena (lukiossa).

Hyvä tutkinto kannattaa hankkia myöhemmälläkin iällä. Työtilanne voi muuttua yhtäkkiä, ja sitten sitä onkin työtön työnhakija.

Itsellä oli pitkä työura ja mielestäni vakaa työpaikka, vakituinen työ. Yhtäkkiä havahduin että uusilla palkatuilla työntekijöillä on parempi tutkinto kuin minulla.

Kaikessa hiljaisuudessa aloin opiskella työn ohella, pääsin yliopistoon omalle alalle. Opinnot sujuivat ripeästi ja hyvin arvosanoin (pääosin arvostelut 4-5 eli kiitettäviä). Nautin opinnoista ja pärjääminen nosti itsetuntoa! Harmittaa vain se, että kunnollinen verkostoituminen ja riennot eivät mahtuneet aikatauluun.

Aika pian sen jälkeen tuli yt-neuvottelut ihan puskista, jotka hävittivät työni. Koko osasto katosi vaikka oltiin tehty hyvää tulosta.

Pystyin sijoittumaan uuteen pienempään organisaatiomalliin, koska olin muiden hakijoiden joukossa hakijana maisteri, jolla oli myös hyvin pitkä työkokemus. Moni muu siinä rytäkässä menetti työnsä, he olivat tosi hyviä työntekijöitä vaikka koulutus heillä ammattikoulu/opistotasoa. Mutta siis aina voi joutua tilanteeseen, jossa verrataan koulutustasoa ja tutkinto voi ratkaista valinnan eduksesi.

Lisäksi nykyisin tutkinnon suorittamisesta tulee tulevaan eläkkeeseen korotus.

Höpöhöpö noille "ei biologia" työllistä. Biologia pääaineena + tilastotiede pitkä sivuaine + ohjelmointi = tadaa, bioonformaatikko. Voi katsoa linkkarissa, että töitä piisaa.

Eikä kukaan opiskele pelkkää yhtä ainetta muutenkaan. Kombo ratkaisee. Biologia + kauppatiede joo-opintoina -> asiantuntijaksi firmaan..

Suomessa on ymmärretty muutenkin väärin maisterinpaperit. Maisterin pitäisi voida tehdä hirveän montaa duunia, kun perusdatapyöritys toimii samalla kaavalla melkein kaikkialla. Näin ulkomailla esmes toimitaan. Esim musiikille saattaa olla firman myyntitykki.

Itse aloitin nyt 40v kauppakorkeassa. Meitä on siellä monta saman ikäistä, monella alla joku toinen koulutus: juristi, insinööri, kemisti, arkkitehti. Mutta ekonomin paperit vauhdittaa etenemistä melkein alalla kuin alalla, niin että pakko kouluttautua lisää että pärjää: muutoin riski, että jää ikuisesti tekemään surkeita rivihommia, on suuri.

Nyt jos koskaan kantsii hankkia lisää koulutusta: 5 vuoden sisään työmarkkinoista tulee globaalit. Siinä se ralli onkin, kun yrität erottautua. Maisterin papereita ei maailmalla kaikilla ole.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö noille "ei biologia" työllistä. Biologia pääaineena + tilastotiede pitkä sivuaine + ohjelmointi = tadaa, bioonformaatikko. Voi katsoa linkkarissa, että töitä piisaa.

Eikä kukaan opiskele pelkkää yhtä ainetta muutenkaan. Kombo ratkaisee. Biologia + kauppatiede joo-opintoina -> asiantuntijaksi firmaan..

Suomessa on ymmärretty muutenkin väärin maisterinpaperit. Maisterin pitäisi voida tehdä hirveän montaa duunia, kun perusdatapyöritys toimii samalla kaavalla melkein kaikkialla. Näin ulkomailla esmes toimitaan. Esim musiikille saattaa olla firman myyntitykki.

 oo hiljaa nyt. sä valehtelet täällä ja auot ihan turhaa päätäs. oo hiljaa nyt kun on pyydetty jo kerran.

Hiljaa jo salissa ja anna muille puheenvuoro. Sua o kuultu tääl jo tarpeeksi. ok?

Ite hain jenkkeihin kollegeen. Ei hirveeesti innosta suomen yliopistot

Sun tilanteessa ehkä ihan järkevääkin. Jotkut lähtevät jopa AMK:n jälkeen työelämästä vielä yliopistoon ja todennäköisesti pettyvät, kun ei se yliopisto nyt sitten tarjonnutkaan mitään suurta ihmettä. Toki yliopistotaso ja AMK taso eivät ole verrattavissa toisiinsa, mutta se työkokemus ja työssä menestyminen on usein työuran kannalta se paljon tärkeämpi. Jos ei AMK:n jälkeen menesty työssä, niin sitten ei vain ko. yksinlön kyvyt riitä.

Kemian alalla ainakin luulisi riittävän töitä. Mitä vanhempi ja kokematon, niin sitä vaikeampi löytää töitä, joten kannattaa valita ala huolellisesti. Jos pääset pääsykokeista läpi, niin olet itseopiskelulla saavuttanut tarvittavan tason aloittaa opinnot. Muista kuitenkin, että opiskelu on alussa äärimmäisen raskasta luonnontieteissä, ja erityisesti jos sulla on 20 vuoden tauko opiskelussa, mutta se kyllä helpottaa sitten parin vuoden jälkeen, jos vaan jaksat "sykkiä". Pojilla on armeijan jälkeen yleensä haastavaa aloittaa opinnot, ja tytöt pääsevät helpolla, mutta tuo 20 vuotta on jo ihan toista luokkaa kuin se vuosi armeijassa.

Itse olen opiskellut kaksi yliopistotutkintoa, joista toinen tuli puhtaasti harrastuksena. Työllistyin ensimmäisen jälkeen heti alalle enkä ole edes harkinnut vaihtavani uraani mihinkään. Ihan vain mielenkiinnosta aiheeseen lähdin avoimen kautta lukemaan uutta. Ihan hyvin voi alkaa nelikymppisenä opiskelemaan. Ajattelin vielä itsekin alkaa lukemaan jotain kieltä, nyt kun muksut on jo isoja ja iltaisin on aikaa, Venäjä kiinnostaisi.

Ikä ei ole este yliopisto-opinnoille. Avoimen yliopiston kautta voi käydä kursseja, jos ei ole nk. aiempia tutkintoja alla ja hyvä tapa perehtyä alaan, joka mahdollisesti kiinnostaa ja tässä on myös mahdollisuus sitten vaihtaa johonkin toiseen koulutukseen, jos huomaa, ettei ole se itselleen sopivin. Avoimen kautta suoritetut kurssit lasketaan mukaan kurssisuorituksiin, jos suorittaa riittävän määrän opintoja hyväksytyillä arvosanoilla, siinä vaiheessa jos on kiinnostusta jatkaa opintoja varsinaiseen yliopistotutkintoon. Tänä päivänä ylioppilas- tai AMK-tutkinto eivät ole se pakollinen vaatimus, vaan voi hakea avoimen kiintiön kautta, toki vaatii sitten pääsykokeeseen osallistumisen. Verkkokurssien kautta pääsee hyvin sisään näihin opintoihin, tuskin lähiopintoja tänä päivänä harrastetaan tautitilanteen vuoksi. Tsemppiä sinulle.

Ainakin tää ktmn tutkinto on ihan vessapaperia. Ei ole avannut ovia mihinkään suuntaan. En voi suositella.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu on ok jos vaan motiivia riittää lukea valitun alan tekstejä. Ongelma tulee töihinpääsyssä valmistuttua. Tilanne on se, että liki- ja yli viisikymppiset on roskaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja voit vastavalmistuneena huomata ettet saa edes vastauksia hakemuksiisi jos sinulla ei ole jo suhteita valmiiksi alalle.

Eli tuollaista kannattaa miettiä etukäteen ettei käy niin että huomaat vaivannäkösi jälkeen saaneesi vaan ison määrän opintolainaa muttei tuloja sen takaisinmaksamiseen. 

Tää on ongelma joka on ollut tiedossa jo kauan mutta jolle poliitikot ei aio tehdä mitään kun sen korjaaminen ei ole vaan pikku lain tai asetuksen säätämisestä kiinni. Lisäksi poliitikoilla ei yleensä ole ongelmia uudelleentyöllistymisessä kun kaverit puolueesta järkkäilee vaikka sitten 100 puoluekaveria hallituksen avustajiksi jos eivät muutakaan keksi. 

Ikä ja elämänkokemus eivät haittaa jos pyrkii tutkijaksi. Ammattikorkeakoulu on hienompi nimi ammattikoululle.