Jos olet saanut lukiossa L? Miten se on mahdollista

Kirjoitin enkusta, ruotsista, saksasta ja äikästä ällät. Olen kielellisesti lahjakas, joten nämä tulivat helpolla. Reaali ja pitkä matikka teettivät paljon työtä ja niihin luin ja harjoittelin tosi paljon. E tuli molemmista. Koen olevani suht fiksu, mutta pääasiassa koulussa menestymisen taustalla oli ahkeruus ja hyvä muisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äikästä L:n, koska olen lukenut ja kirjoittanut koko ikäni. Ja englannista, koska olin ollut vaihto-oppilaana englanninkielisessä maassa. Matikasta sain L:n, koska luin pitkän ja kirjoitin yleisen. Ja reaalista, koska satun harrastamaan alaa.

Eli en varsinaisesti tehnyt töitä minkään näistä eteen, mutta eivät ne ilmaiseksikaan tulleet.

Milloin on saanut kirjoittaa yleisen matikan, vaikka on lukenut laajan? Ainakin 1990-luvun alussa oli pakko kirjoittaa laaja, jos oli sen opiskellut. Vaihto yleiseen piti tehdä muistaakseni viimeistään 2. luokan eka kurssin jälkeen eli olisiko ollut kurssi 5.

Minä olen mennyt lukioon 2012 ja silloin opettaja sanoi että voi kirjoittaa kumman tahansa siitä riippumatta kumman kurssit on käynyt. Sama myös kielissä, voit kirjoittaa eri laajuisena kuin olet opiskellut. En tiedä milloin on muuttunut mutta ei mikään ihan uusi juttu enää ole.

Vierailija kirjoitti:

L:n saa hyvällä tuurilla. Ne joilla on eniten tuuria kirjoittavat monta L:ää.

Pätee ehkä niihin, joiden todellinen osaamistaso keikkuu E:n ja L:n rajoilla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kummallinen kysymys. Toiset nyt vaan on älykkäämpiä kuin toiset. Eihän lukio edes vaadi työtä.

Kirjoitin 5 ainetta, kaikista L.

Olen huomattavasti keskivertoa älykkäämpi, lukiossa oli todella helppoa. Myös yliopistossa oli helppoa. Väitöskirjan tekeminenkin oli helppoa.

Meille älykkäille tuollaiset asiat eivät ole mitenkään vaikeita.

Kirjoitin yhteiskuntaopista L:n. Kuuntelin tunneilla ja luin koko nuoruuteni Turun Sanomat aamuisin samalla kun söin aamupalaa. En päntännyt enää yo-kokeeseen sen kummemmin. Eniten auttoi sanomalehden lukeminen, sillä yo:ssa kysyttiin esim. Turkin mahdollisuuksista liittyä Euroopan Unioniin (tai jotain sinne päin), ja siitä oli edellisinä vuosina kirjoiteltu todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äikästä L:n, koska olen lukenut ja kirjoittanut koko ikäni. Ja englannista, koska olin ollut vaihto-oppilaana englanninkielisessä maassa. Matikasta sain L:n, koska luin pitkän ja kirjoitin yleisen. Ja reaalista, koska satun harrastamaan alaa.

Eli en varsinaisesti tehnyt töitä minkään näistä eteen, mutta eivät ne ilmaiseksikaan tulleet.

Milloin on saanut kirjoittaa yleisen matikan, vaikka on lukenut laajan? Ainakin 1990-luvun alussa oli pakko kirjoittaa laaja, jos oli sen opiskellut. Vaihto yleiseen piti tehdä muistaakseni viimeistään 2. luokan eka kurssin jälkeen eli olisiko ollut kurssi 5.

Minä olen mennyt lukioon 2012 ja silloin opettaja sanoi että voi kirjoittaa kumman tahansa siitä riippumatta kumman kurssit on käynyt. Sama myös kielissä, voit kirjoittaa eri laajuisena kuin olet opiskellut. En tiedä milloin on muuttunut mutta ei mikään ihan uusi juttu enää ole.

Jollen ihan väärin muista, 80-luvun alkupuolella sai kirjoittaa lyhyen matematiikan, vaikka olisikin lukenut pitkän. Toisin päin ei kai kukaan edes yrittänyt.

Kirjoitin neljä laudaturia nykymuotoisesta ylioppilaskokeesta.

En koe olevani keskivertoa älykkäämpi. Mielestäni ylioppilaskirjoitukset eivät mittaa älykkyyttä eikä ole tarkoituskaan mitata.

Viihdyin itse koulussa ja myöhemmin erityisesti lukiossa. Kun kerran pidin kursseista, tuli ikään kuin sivutuotteena nähtyä vaivaa ja kuunneltua tunneilla.

Kirjoituksiin valmistautuessani minulla oli ehkä hyvä opiskelutekniikka, sillä se oli lukion aikana hioutunut. Noudatin opettajien antamia neuvoja siitä, kuinka kokeen aikana kannattaa toimia (lue kaikki kysymykset ensin läpi, luonnostele ajankäyttösuunnitelma ja aloita vastaaminen helpoimmasta kysymyksestä). Nämä toimet riittivät, ihmeitä (tai poikkeuksellista älykkyyttä) ei tarvittu.

Enkusta sain L:n, helposti. On aina ollut mulle helppoa. Mennessäni kokeeseen muistan ajatelleeni hetkellisesti, että apua olisikohan tähän pitänyt jotain lukeakin eli en tainnut paljon ennalta harjoitella. Toki luin vapaa-ajallani paljon kaikkea itseäni kiinnostavaa englanniksi, että ehkä se sitten kävi harjoittelusta.

Ruotsistakin taisin L:n saada. Mutta siihen piti jo vähän kirjoja avatakin.

Olisiko äikkä, reaali ja saksa olleet sitten E? En muista enää tarkkaan.

Kirjoitin 1982 eli hyvän aikaa ennen E:n käyttöönottoa. Komppaan niitä, jotka ovat tässä ketjussa jo sanoneet, että tuohon aikaan L oli "hyvän oppilaan perussuoritus". Myös siinä mielessä, että hyvä suoritus riitti, sen ei tarvinnut hipoa täydellisyyttä.

Äidinkielen ainekirjoituksessa elämänkokemuksen suppeudesta johtuva itsekritiikin puute oli varmasti tärkein edellytys sille, että ylipäätään julkesi tuottaa sellaista tekstiä, joka vaikutti riittävän uskottavalta todellisen näkemyksen ohuudesta huolimatta. Toisaalta lukion äidinkielen opetus painottuikin erityisen vahvasti ainekirjoitukseen.

Ruotsia kaikki kyseisen lukion oppilaat olivat lukeneet jo kolmannelta vuosiluokalta, joten kirjoituksissa pärjääminen suhteessa valtakunnalliseen tasoon ei ollut sinänsä ihme.

Myös pitkän matematiikan opetus oli ennen kaikkea yo-valmennusta. Kirjoituksissa oli mukana sen verran tuuria, että kysymyspaperista löytyi yhdeksän sellaista tehtävää, jotka osasin ratkaista, ja se riitti.

Vieraissa kielissä kuuntelut eivät menneet nappiin, mutta kirjallisten osioiden lähes virheetön hallinta riitti nostamaan kokonaispisteet silloisten L-rajojen yläpuolelle. Silloisessa reaalikokeessa L:ään riitti fysiikan ja kemian laskutehtävien osaaminen ja muutama lisäpiste helpoimmista sanallisista tehtävistä.

Vuosikymmenten takaiseen verrattuna kaikkien lukioaineiden kurssisisällöt ovat laajentuneet sellaisiin mittoihin, että nykyisissä yo-kirjoituksissa pärjääminen edellyttäisi kaiken uudelleen opiskelua jo pelkästään vaadittavien tietomäärien hallitsemiseksi. Ja koska nykyään pelkkä tietomäärien hallitseminen ei riitä vaan vaaditaan muista oppilaista edukseen erottuvaa luovaa soveltamiskykyä, asioiden haltuunotto ja hahmottaminen nimenomaan tällaisesta näkökulmasta edellyttäisi niiden opiskelemista ainakin osittain opettajan johdolla.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsin kielestä, tykkäsin lukea ja hyvä ope.

Sama, kun lisäksi luin kirjoja ruotsiksi vapaa-ajalla, ei L keskipitkästä ruotsista ollut kovin vaikea.

Mä kirjoitin ruotsista L:n enkä juurikaan tehnyt sen eteen töitä, se oli minulle helppoa, koska hyvä muisti on minun lahjakkuuteni.

L englannista ja äidinkielestä. Luin vain reelaiaineita, muut aineet pistelin menemään selkäytimestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äikästä L:n, koska olen lukenut ja kirjoittanut koko ikäni. Ja englannista, koska olin ollut vaihto-oppilaana englanninkielisessä maassa. Matikasta sain L:n, koska luin pitkän ja kirjoitin yleisen. Ja reaalista, koska satun harrastamaan alaa.

Eli en varsinaisesti tehnyt töitä minkään näistä eteen, mutta eivät ne ilmaiseksikaan tulleet.

Milloin on saanut kirjoittaa yleisen matikan, vaikka on lukenut laajan? Ainakin 1990-luvun alussa oli pakko kirjoittaa laaja, jos oli sen opiskellut. Vaihto yleiseen piti tehdä muistaakseni viimeistään 2. luokan eka kurssin jälkeen eli olisiko ollut kurssi 5.

1990-luvun lopussa ainakin sai näin tehdä, vuodesta -96 tai -97 alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä on vuosia aikaa kun mulla oli kirjoitukset, mutta eikö se ole niin, että joka vuosi paras 5 % saa L:n? Eli aina se on joillekin mahdollista.

Juuri näin. Ja ennen vuotta 1996 sai peräti 20 prosenttia L:n, eli se oli hyvän oppilaan perussuoritus.

Ei todellakaan ollut 20%. Oli totta kai korkeampi kuin nyt, koska eximiaa ei vielä ollut, mutta 10% lienee lähempänä totuutta, todennäköisesti hieman allekin.

Kirjoitukset olivat siihen aikaan myös vaativammat siinä mielessä, että kaikki aineet kirjoitettiin putkeen ja reaali kirjoitettiin myös yhdellä kerralla. Nykyään kun kirjoituksia on hajautettu, hyvien arvosanojen saaminen on helpompaa.

Kyllä, 20 prosenttia kokelaista sai laudaturin ennen vuotta 1996. Siksihän juuri uudistus tehtiin, että haluttiin kirjoituksien erottelevan paremmin niitä oikeasti hyvin menestyneitä.

Ennen uudistusta kyllä spekuloitiin, että myös osa magnoista olisi myös muutettu eximioiksi, mutta niin sitten ei tehty, vaan otettiin vain kolme neljäsosaa laudatureista eximioiksi. Ja kyllä, muistan asian hyvin koska kirjoitin vuonna 1997 ja tavoitteenani oli päästä papereilla yliopistoon.

Mitä tulee vanhaan reaaliin, se oli selvästi nykyistä helpompi, koska kaikkien aineiden kysymyksistä sai valikoida helpoimmat jos vain ilkesi.

Vanhassa reaalissa kirjoitettiin monta ainetta samalta istumalta, joten yhteen aineeseen ei voinut keskittyä. Eikö tarkoituksena muuten juuri ollutkin valita ne kysymykset, joista itse katsoi saavansa eniten pisteitä? Siis helpoimmat?

Kyllä. Tarkoitus oli valita itselle helpoimmat kysymykset. Toki pisteet eri aineista, joita oli kirjoittanut tuli todistukseen näkyviin, joten tuskin esimerkiksi historian ja psykologian kysymyksiin vastannut sai pisteitä juurikaan esimerkiksi fysiikkaa tai kemiaa opiskelemaan hakiessa.

Reaalista sai todistusvalinnoissa ihan samat pisteet, olipa kirjoittanut mitä tahansa. Todistusvalinnoissa otettiin huomioon yleensä 4-6 ainetta samanarvoisina. Käytännössä kielillä mentiin usein sisään yliopistoon tuolloin, koska niitä oli tutkinnossa 2-4. Reaali ja matematiikka olivat vaihtoehtoisia; toinen piti kirjoittaa.

Näin siis 1990-luvun lopulla.

Sain 1980-luvulla vanhamuotoisesta reaalista L:n, nykyisin se ehkä olisi E. Voisi se tietenkin olla L: kin, onhan lukiolaisten taso laskenut. Kerran juttelin erään opettajan kanssa, että puhun ruotsia lukion vitosella ja hän sanoi, että nykylukiossa se vastaisi kasia. Olin kiinnostunut niistä aineista, jotka kirjoitin ja seurasin aineita muutenkin kuin koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä on vuosia aikaa kun mulla oli kirjoitukset, mutta eikö se ole niin, että joka vuosi paras 5 % saa L:n? Eli aina se on joillekin mahdollista.

Juuri näin. Ja ennen vuotta 1996 sai peräti 20 prosenttia L:n, eli se oli hyvän oppilaan perussuoritus.

Ei todellakaan ollut 20%. Oli totta kai korkeampi kuin nyt, koska eximiaa ei vielä ollut, mutta 10% lienee lähempänä totuutta, todennäköisesti hieman allekin.

Kirjoitukset olivat siihen aikaan myös vaativammat siinä mielessä, että kaikki aineet kirjoitettiin putkeen ja reaali kirjoitettiin myös yhdellä kerralla. Nykyään kun kirjoituksia on hajautettu, hyvien arvosanojen saaminen on helpompaa.

Kyllä, 20 prosenttia kokelaista sai laudaturin ennen vuotta 1996. Siksihän juuri uudistus tehtiin, että haluttiin kirjoituksien erottelevan paremmin niitä oikeasti hyvin menestyneitä.

Ennen uudistusta kyllä spekuloitiin, että myös osa magnoista olisi myös muutettu eximioiksi, mutta niin sitten ei tehty, vaan otettiin vain kolme neljäsosaa laudatureista eximioiksi. Ja kyllä, muistan asian hyvin koska kirjoitin vuonna 1997 ja tavoitteenani oli päästä papereilla yliopistoon.

Mitä tulee vanhaan reaaliin, se oli selvästi nykyistä helpompi, koska kaikkien aineiden kysymyksistä sai valikoida helpoimmat jos vain ilkesi.

Vanhassa reaalissa kirjoitettiin monta ainetta samalta istumalta, joten yhteen aineeseen ei voinut keskittyä. Eikö tarkoituksena muuten juuri ollutkin valita ne kysymykset, joista itse katsoi saavansa eniten pisteitä? Siis helpoimmat?

Kyllä. Tarkoitus oli valita itselle helpoimmat kysymykset. Toki pisteet eri aineista, joita oli kirjoittanut tuli todistukseen näkyviin, joten tuskin esimerkiksi historian ja psykologian kysymyksiin vastannut sai pisteitä juurikaan esimerkiksi fysiikkaa tai kemiaa opiskelemaan hakiessa.

Reaalista sai todistusvalinnoissa ihan samat pisteet, olipa kirjoittanut mitä tahansa. Todistusvalinnoissa otettiin huomioon yleensä 4-6 ainetta samanarvoisina. Käytännössä kielillä mentiin usein sisään yliopistoon tuolloin, koska niitä oli tutkinnossa 2-4. Reaali ja matematiikka olivat vaihtoehtoisia; toinen piti kirjoittaa.

Näin siis 1990-luvun lopulla.

Mainitsin jo aiemmin, että 80-luvun alussa ei YO-kokeiden pisteitä mainittu missään, vain arvosana. Meillä mentiin yliopistolle valintakokeisiin äidinkielen (suomen) ja yhden vieraan kielen todistusnumerolla ja niiden YO-kokeen arvosanoilla. Vasta siis valintakokeisiin, joissa pyörittiin pudotuskilpailussa kaksi päivää ja jäätiin sitten odottamaan tuloksia.

Sain L:n A-englannista sekä B-ruotsista. Englanti oli hallussa englanninkielisen peruskoulun ansiosta, joten siihen ei tarvinnut valmistautua. Ruotsia varten taisin kuunnella ruotsinkielistä radioasemaa ja lukea uutisia ja romaaneja ruotsiksi. En kuitenkaan odottanut saavani L:ää ja itse asiassa ekana vuonna opo oli kertonut, ettei minun tarvitsisi lukea saati kirjoittaa ruotsia, koska virallinen äidinkieleni ei ollut suomi.

No lukiosta on kyllä todella vaikea saada L. En oikeasti tiedä, miten se edes tapahtuisi. Mutta ylioppilastodistuksessa mulla on L englannista ja reaalista (käytännössä historia). Olin kummassakin aineessa 10 oppilas koko kouluaikani.

Täällä on paljon laudatureita saaneita näköjään. Itseäni harmittaa ehkä vähäsen, että en saanut yhtäkään. Pänttäsin kyllä kirjoituksiin ja tein parhaani, mutta silti kirjoitin kaikista kuudesta kirjoittamastani aineesta E:n. Ruotsi kyllä lähti laudaturina tarkastettavaksi ja putosi sitten E:hen.

No, eipä sillä että noilla myöhemmin juuri väliä olisi ollut.

Kirjoitin kuusi ällää keväällä 1992 (eli ennen eximian käyttöönottoa). No, olin aina ollut ns. hyvä oppilas, mihin varmasti suuresti vaikutti kodin koulumenestysmyönteinen ilmapiiri: molemmat vanhempani olivat opettajia. Tykkäsin pärjätä koulussa, mutta inhosin ajatusta, että olisi pitänyt päntätä ja käyttää liikaa aikaa kouluasioihin. Siksi kehitin jo ala-asteella itselleni sopivia lukutekniikoita, jotka auttoivat muistamisessa ja oppimisessa. Enkku meni yllättäen kirjoituksissa huonoimmin, koska syystä tai toisesta mokasin tekstin ymmärtämisen osion, joka yleensä oli ollut tosi vahva. Siinähän meni kolme tai peräti neljä pistettä per kohta, jos meni väärin. Nykyarvostelussa enkusta olisi varmaankin tullut eximia, muut todennäköisesti olisivat säilyneet laudatureina.