Yksinäinen Sauli Paavola, 43, ei ole koskaan pitänyt ketään kädestä ja toive rakkauden löytymisestä on hiipunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 50 v. Olen saanut ystäviä kouluista, töistä, harrastuksista. Olen työni perässä muuttanut monta krt. Max kk ja minulla on ollut harrastuksia ja jos ei ystäviä, hyviä tuttuja.

Mun vinkki on aina harrastukset.

Jumpassa ei tutustu kehenkään, mutta jalkapallossa tutustuu. Pelkästään kirjastossa on lukupiirejä.

Opiskelusss pitää pyytää apua te toimistosta. Millä alalla on töitä.

Mutta jos viihtyy paremmin kotona, on vaihtoehdot vähissä.

Harrastettu on kaikkea koripallosta teatteriin, ystäviä saatu 0 kpl

Mutta olet saanut tuttuja ja sisältöä elämään. Ei sekään huonoa ole ollut ?

Ystävien saamisesta kuitenkin oli puhe, eli siis ei se kaikille ole niin helppoa että menee vaan paikkaan jossa on paljon ihmisiä ja puhuu niille.

Ei sekään mitään auta että jää valittamaan, miten vaikeaa tämä juuri minulle on.

Auttaa valitus minua enemmän kuin hampaiden kiristely

No, jatka sitten sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 50 v. Olen saanut ystäviä kouluista, töistä, harrastuksista. Olen työni perässä muuttanut monta krt. Max kk ja minulla on ollut harrastuksia ja jos ei ystäviä, hyviä tuttuja.

Mun vinkki on aina harrastukset.

Jumpassa ei tutustu kehenkään, mutta jalkapallossa tutustuu. Pelkästään kirjastossa on lukupiirejä.

Opiskelusss pitää pyytää apua te toimistosta. Millä alalla on töitä.

Mutta jos viihtyy paremmin kotona, on vaihtoehdot vähissä.

Harrastettu on kaikkea koripallosta teatteriin, ystäviä saatu 0 kpl

Mutta olet saanut tuttuja ja sisältöä elämään. Ei sekään huonoa ole ollut ?

Ystävien saamisesta kuitenkin oli puhe, eli siis ei se kaikille ole niin helppoa että menee vaan paikkaan jossa on paljon ihmisiä ja puhuu niille.

Ei sekään mitään auta että jää valittamaan, miten vaikeaa tämä juuri minulle on.

Auttaa valitus minua enemmän kuin hampaiden kiristely

No, jatka sitten sitä.

Niin jatkankin. Ihmisillä on kummia antipatioita valittamista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Eihän jätkä vaikuttanut yhtään hermostuneelta tai muutenkaan epänormaalilta haastattelussa, mitä höpötystä tämä nyt on. Samoin kun käyttäytyy naisten kanssa, niin ei mitään ongelmaa.

Jos on 43 vuotta ollut ilman parisuhdetta ja seksiä, eikä se ole oma valinta niin jossain se ongelma pakostikin on. Hieman epäilen, että ongelma ei ole myöskään Saulin nirsous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saulille sellaisia vinkkejä, että kaikilla seurustelusuhteet etenevät noin, että sanotaan jotain pölöä ja toinen loukkaantuu. Se tapahtuu väistämättä enemmin tai myöhemmin.

Minusta on vain kuitenkin outoa, että miten se toinen voi loukkaantua aina niin verisesti jostain sanomastani tai tekemästäni. Kyllähän hänkin minulle välillä sanoo jotain jotka vähän saa silmät pyöreeksi ja niskakarvat pystöön, mutten minä nyt toiselle niistä katso aiheelliseksi alkaa räyhäämään kuitenkaan.

Asiat on niin helppo ymmärtää väärin. Jos ihmisellä on huonot sosiaaliset taidot, saattaa sanoa asioita mitä ei "saa" sanoa, vaikka ei tarkoittaisikaan sillä mitään pahaa. Ihmisillä on kuitenkin sellainen sosiaalinen normisto, että mitä asioita saa sanoa missäkin suhteen vaiheessa ja mitä ei. Sn lisäksi ihmiset on myös yksilöitä ja mikä loukkaa jotain toista, toinen voi ottaa saman asian huumorina. Jos tuollainen tilanne tulee, että toinen loukkaantuu, se pitäisi sitten huomata ja pyytää anteeksi. Mutta ainakin omalla kohdallani tämä sosiaalisten taitojen puute on johtanut siihen, että tajuan vasta pitkän ajan päästä sanoneeni jotain tosi tyhmää. Se kaduttaa ja hävettää ihan hirveästi, mutta silloin on jo myöhäistä. Sama on esimerkiksi sen suhteen, että olen vasta paljon myöhemmin tajunnut, että joku mies taisikin olla ihastunut minuun. En vaan tajunnut sitä sillä hetkellä. Tämä on aiheuttanut ihan valtavaa itsevihaa. Miks olen näin onneton tunari?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista miten voi elää 43 vuotiaaksi niin ettei ikinä ole ollut missään töissä. Kyllä täällä on hyvä sosiaaliturva. Ehkä pitäisi panostaa enemmän mielenterveys puoleen. Että viimeistään kaksikymppisinä saadaan kaikki mukaan.

Mäkin kiinnitin huomiota Saulin elintasoon: Saulilla on ainakin kunnon auto ja sellainen asunto, jota kelpaa esitellä telkkarissakin. Jos ne on hankittu sosiaaliturvalla, sen taso on aivan liian suuri. 

Tietysti Sauli on myös voinut saada perintöä, voittaa lotossa tms. Harmi kun asiaa ei avattu dokkarissa lainkaan. 

Facen mukaan on ollut Oulun Yliopistolla laboratoriomekaanikkona. Ja etätöistä puhui yhdessä blogissaan viime syksynä. Pienipalkkaisuudesta on myös kirjoittanut blogissa. Jos ei olisi koskaan ollut palkkatöissä, mistä henkilökohtaiset kokemukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 50 v. Olen saanut ystäviä kouluista, töistä, harrastuksista. Olen työni perässä muuttanut monta krt. Max kk ja minulla on ollut harrastuksia ja jos ei ystäviä, hyviä tuttuja.

Mun vinkki on aina harrastukset.

Jumpassa ei tutustu kehenkään, mutta jalkapallossa tutustuu. Pelkästään kirjastossa on lukupiirejä.

Opiskelusss pitää pyytää apua te toimistosta. Millä alalla on töitä.

Mutta jos viihtyy paremmin kotona, on vaihtoehdot vähissä.

Harrastettu on kaikkea koripallosta teatteriin, ystäviä saatu 0 kpl

Sama täällä. Siitäkin sen huomaa, ettei ne harraatuskaverit ole Oikeita kavereita, kun ne katosivat samantien, kun harrastus meni tauolle.

Itse olen 53 vuotias nainen ja vailla seurustelu- ja parisuhdekokemuksia, vailla kädestä pitämistä, suutelemista ja hellyyttä.Olisin halunnut miehen ja lapsia, mutta koska olen ruma, niin en ole kelvannut kuin panopuuksi, johon rooliin en ole halunnut. Luonteesta ei ole kiinni. Minulla on ystäviä, olen hauska, huumorintajuinen, tulen ihmisten kanssa toimeen. Mutta miehille tärkeintä ja ainoa asia, mikä merkitsee on naisen ulkonäkö.On meitä siis muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 50 v. Olen saanut ystäviä kouluista, töistä, harrastuksista. Olen työni perässä muuttanut monta krt. Max kk ja minulla on ollut harrastuksia ja jos ei ystäviä, hyviä tuttuja.

Mun vinkki on aina harrastukset.

Jumpassa ei tutustu kehenkään, mutta jalkapallossa tutustuu. Pelkästään kirjastossa on lukupiirejä.

Opiskelusss pitää pyytää apua te toimistosta. Millä alalla on töitä.

Mutta jos viihtyy paremmin kotona, on vaihtoehdot vähissä.

Harrastettu on kaikkea koripallosta teatteriin, ystäviä saatu 0 kpl

Sama täällä. Siitäkin sen huomaa, ettei ne harraatuskaverit ole Oikeita kavereita, kun ne katosivat samantien, kun harrastus meni tauolle.

Joo! Ja siis kun ne muut niissä ryhmissä ystävystyy viimeistään kolmannella harrastuskerralla. Miten ne sen tekevät? Tunnen itseni ihan kolmasluokkalaiseksi joka yrittää päästä porukoihin, mihin tahansa porukoihin.

Kipparicalle kirjoitti:

Mielestäni hyvin pystyi analysoimaan omaa tilannettaan ja mikä siihen johtanut. ” ... olisi pitänyt ottaa riskejä ...”

Uskoisin kyllä, että Saulille voisi hyvinkin löytyä kumppani - kenties joku nainen jolla samankaltainen tilanne. Ongelmana kyllä jos molemmat sosiaalisesti kömpelöitä, mutta jostainhan se on aloitettava ja Sauli on kuitenkin käynyt sentään treffeillä - jotain sentään. Kiinniotettavaa tietysti on.

Kaverini on jo yli viisikymppinen eikä mitään kokemusta naisista - eikä taida enää edes haaveilla mistään sellaisesta. Kyse on pitkälti uskaltamisesta ja riskin otosta - niissä tulee herkästi näpeille, mutta siinähän sitä oppii näitä ihmissuhdeasioita - miten puhua ja toimia.

Johonkin ihmisten pariin pitäisi Saulin hakeutua (koronan jälkeen) oppimaan sosiaalisia taitoja. Jos asuisin lähempänä voisin tarjota seuraa ja apua.

Hatunnosto siitä, että on uskaltautunut julkisuuteen - ehkä se kenties johtaa johonkin - uskoisin, että Saulista saisi kelpo työntekijän ja miksei kumppaninkin.

Sauli sanoi että ei ole koskaan ottanut riskejä. Ei sillä tavalla voi mitään saavuttaa. Silloin pysyy kyllä turvassa sikäli ettei tule myöskään loukatuksi. Mutta kyllähän pariutuminen on aika kovaa peliä, siinä ei herkkikset pärjää. Parisuhteissakin pitää osata pitää omat puolensa, ettei päädy ihan kynnysmatoksi. Ja ystävyyssuhteissa sama asia.

Lisäksi ihmissuhteissa joutuu aina tekemään kompromisseja. Ei voi enää tehdä asioita niin kuin itse haluaa, vaan pitää huomioida se toinenkin. Se voi osoittautua yllättävän vaikeaksi, kun on tottunut elämään vapaasti omien oikkujensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Naiset toitottaa tällä palstalla usein että miehellä ei saa olla iso maha, kaljut ovat rumia ja työtön ei saa olla. Miksi tämän Saulin tapauksessa nuo edellä mainitut asiat eivät ole ongelma kun näitä kommentteja lukee?

Työttömyys ja etukalju ei mua haittaa. Hiukset ja parran saa trimmattua tyylikkäiksi. Saulilla onlempeä olemus ja ruskeat silmät, iso plussa! 😉

Sohvalla röhnöttävä, kaljaa imevä työtön on täydellinen turn-off, mutta Sauli harrastaa aktiivisesti tietokonejuttuja (muutakin kuin pelaa, huom!).

Oikeasti se iso pötsi oli minulle ainoa miinusjuttu. Veisin Saulia ahkerasti kävelemään ja myöhemmin metsäpatikoille. Itsekin sanoi, että pitäisi kävellä enemmän/useammin. Kakut ja pullat pois myös.

Sauli kilpikonnasta kuoriutuu vielä ihan pätevä kumppani jollekin sopivalle naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista miten voi elää 43 vuotiaaksi niin ettei ikinä ole ollut missään töissä. Kyllä täällä on hyvä sosiaaliturva. Ehkä pitäisi panostaa enemmän mielenterveys puoleen. Että viimeistään kaksikymppisinä saadaan kaikki mukaan.

Mäkin kiinnitin huomiota Saulin elintasoon: Saulilla on ainakin kunnon auto ja sellainen asunto, jota kelpaa esitellä telkkarissakin. Jos ne on hankittu sosiaaliturvalla, sen taso on aivan liian suuri. 

Tietysti Sauli on myös voinut saada perintöä, voittaa lotossa tms. Harmi kun asiaa ei avattu dokkarissa lainkaan. 

Facen mukaan on ollut Oulun Yliopistolla laboratoriomekaanikkona. Ja etätöistä puhui yhdessä blogissaan viime syksynä. Pienipalkkaisuudesta on myös kirjoittanut blogissa. Jos ei olisi koskaan ollut palkkatöissä, mistä henkilökohtaiset kokemukset?

Kuntouttavassa kertoi olleensa. Ehkä niiden lisäksi on ollut työharjoitteluissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mielellään ottaa omasta mielestään laadukkaan miehen tai naisen. Syrjäänvetäytyvät on luonnollisesti pelin ulkopuolella vaikka muuten olisi asiat kunnossa. Tämä olisi hyvä opettaa lapsille jo ekalla luokalla ettei havahdu siihen vasta nelikymppisenä.

Ottaisivat varmaan mielellään mutta fakta on että 70% miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa vaikka ei miellyttäisikään.

Sitten on kyllä jo miesten omassa vaatimustasossa jotain pielessä, jos noin suuri osuus ei millään onnistu löytämään itseään miellyttävää kumppania. Mikä tekee 70%:sta miehiä omasta mielestään niin erikoisia tapauksia, ettei tavallinen, kiva nainen miellytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mielellään ottaa omasta mielestään laadukkaan miehen tai naisen. Syrjäänvetäytyvät on luonnollisesti pelin ulkopuolella vaikka muuten olisi asiat kunnossa. Tämä olisi hyvä opettaa lapsille jo ekalla luokalla ettei havahdu siihen vasta nelikymppisenä.

Ottaisivat varmaan mielellään mutta fakta on että 70% miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa vaikka ei miellyttäisikään.

Sitten on kyllä jo miesten omassa vaatimustasossa jotain pielessä, jos noin suuri osuus ei millään onnistu löytämään itseään miellyttävää kumppania. Mikä tekee 70%:sta miehiä omasta mielestään niin erikoisia tapauksia, ettei tavallinen, kiva nainen miellytä?

Jo elämää nähneenä naisena en ottaisi 95% miehistä. Ehkä luku on oikeasti vielä suurempi. Nuorena luulin, että sopivia kumppaneita on joka nurkan takana.

Tuli tuosta filmistä mieleen pari asiaa. 1. Paikkakunta voi olla väärä. Isoissa kaupungeissa naisilla on tietty muotti miehille, vaatimus myös taloudellisesta turvallisuudesta suhteessa on aika suuri (riippuen naisesta) ja sisäänpäinlämpiävää porukkaa. 2. Anteeksi kun sanon tämän. Mies tuntuu jotenkin aivopestyltä luulemaan että hänen sos. taidoissa olisi vikaa, ei ole, ihan ystävälliseltä vaikuttaa. Liikaa ei tarvitse naisia miellyttää. Ehkä ne naiset ovat olleet eri ihmistyyppiä ja pitää katsoa muuta. 3. Liika muodollisuus voi karkottaa naisia. Kaikkia asioita ei tarvitse kertoa (kun siitä aiheesta oli puhetta videolla), vaikka olisi syvällinen. 4. Joku yhteinen kiinnostus tai some voi yhdistää. 5. Ulkomailla tai toisella paikkakunnalla voi olla hyvinkin samanhenkistä porukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saulille sellaisia vinkkejä, että kaikilla seurustelusuhteet etenevät noin, että sanotaan jotain pölöä ja toinen loukkaantuu. Se tapahtuu väistämättä enemmin tai myöhemmin.

Minusta on vain kuitenkin outoa, että miten se toinen voi loukkaantua aina niin verisesti jostain sanomastani tai tekemästäni. Kyllähän hänkin minulle välillä sanoo jotain jotka vähän saa silmät pyöreeksi ja niskakarvat pystöön, mutten minä nyt toiselle niistä katso aiheelliseksi alkaa räyhäämään kuitenkaan.

Asiat on niin helppo ymmärtää väärin. Jos ihmisellä on huonot sosiaaliset taidot, saattaa sanoa asioita mitä ei "saa" sanoa, vaikka ei tarkoittaisikaan sillä mitään pahaa. Ihmisillä on kuitenkin sellainen sosiaalinen normisto, että mitä asioita saa sanoa missäkin suhteen vaiheessa ja mitä ei. Sn lisäksi ihmiset on myös yksilöitä ja mikä loukkaa jotain toista, toinen voi ottaa saman asian huumorina. Jos tuollainen tilanne tulee, että toinen loukkaantuu, se pitäisi sitten huomata ja pyytää anteeksi. Mutta ainakin omalla kohdallani tämä sosiaalisten taitojen puute on johtanut siihen, että tajuan vasta pitkän ajan päästä sanoneeni jotain tosi tyhmää. Se kaduttaa ja hävettää ihan hirveästi, mutta silloin on jo myöhäistä. Sama on esimerkiksi sen suhteen, että olen vasta paljon myöhemmin tajunnut, että joku mies taisikin olla ihastunut minuun. En vaan tajunnut sitä sillä hetkellä. Tämä on aiheuttanut ihan valtavaa itsevihaa. Miks olen näin onneton tunari?

Eivät kaikki sano aina tyhmää. Joku mies esim. voi kertoa vaan liikaa ongelmistaan ja olla liian vaatimaton ettei näytä hyviä puolia, ja naisella on omat ongelmat joita ratkoo.

Yritän olla kuulostamatta ilkeältä. Sauli, olet vasta 43-vuotias eli et vielä vanhus. Tietysti jos päivästä toiseen arki on samanlaista niin siinä varmaan mielikin jo tylsistyy ja saattaa elämä alkaa näyttämään samalta kuin 70-vuotiaalla. Eli päivän kohokohta on kaupassa käyminen ja päiväkahvit.

Miten olisi jos jättäisit valmiskakun kauppaan ja alkaisit käymään lenkillä? Lenkkeily on edullinen harrastus, vaatii vain tilavat kengät. Vaatetusta saa halvalla jopa kirppikseltä. Kun vartalo alkaa kapenemaan, alkaa saada myös eri tavalla huomiota. Tällä hetkellä ei mitenkään uskoisi että olet vasta 43.

Vaikea uskoa että kommunikointi olisi hankalaa. Tuo auttaa kun tunnustat ujouden. Et ainakaan olisi pettäjämiehiä. Terveelliset elämäntavat vaan kehiin, kukaan ei jaksa sohvalla makoilijaa (ilman ärsyyntymistä) ja tv:n toljottajaa vaikka olisi minkä näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Sauli taitaa kuitenkin olla vaativa mies? Hän on ihan ok näköinen ja varmasti saisi naisen itselleen, jos vain haluaa.

Ei tuosta jutusta sellaista kuvaa saanut. Sosiaalisesti kömpelö, masentunut, ujo ja syrjääntynyt. Sanoi itse mm. että hänellä on vaikeuksia sanoittaa tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista miten voi elää 43 vuotiaaksi niin ettei ikinä ole ollut missään töissä. Kyllä täällä on hyvä sosiaaliturva. Ehkä pitäisi panostaa enemmän mielenterveys puoleen. Että viimeistään kaksikymppisinä saadaan kaikki mukaan.

Tai poistaa sosiaaliturva niiltä, jotka sitä selvästi väärinkäyttävät eivätkä edes yritä työllistyä?

Ja mitenhän tuon valvominen. Hurjasti lisää virkailijaa ja byrokratiaa? Mitä jos vain laskettaisiin yleisesti sosiaaliturvan tasoa, että kunnon kannustin hakea työtä olisi.

Eivät kaikki saisi siltikään töitä. Eikä työttömyydestä pidä rangaista.

Vierailija kirjoitti:

Jutun ja kasvokuvan perusteella veikkaan häntä autistiseksi. 

Sama vaikutelma.

Sauli on asperger spektrumilla.

Joka tapauksessa kivannäköinen mies jolla on monia lahjakkuuksia.

Parisuhde ja seksi eivät ole ihmisoikeuksia. Täysjärkinen ihminen oppii tuon asian VIIMEISTÄÄN peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Hän alkaa tehdä sellaisia valintoja, joista on hyötyä omassa elämässä.

- suorita koulu loppuun kunnolla (tee läksyt, ole hiljaa tunnilla, älä kiusaa muita)

- harrasta liikuntaa

- etsi itsellesi harrastuksia (sellaisia, joissa ei tarvita muiden ihmisten läsnäoloa)

- opettele sosiaaliset taidot

 - opettele vetämään käteen (niin ettei seksin puute sekoita päätä)

- opettele tunne-elämän hallintaa (niin ettei parisuhteen puute sekoita päätä)

- opettele kunnioittamaan naisia (niin ettet jää vaille pillua)