Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen Sauli Paavola, 43, ei ole koskaan pitänyt ketään kädestä ja toive rakkauden löytymisestä on hiipunut
21.03.2021 |
Korona-aika on helpottanut Sauli Paavolan oloa, sillä nyt muutkin tietävät, millaista hänen elämänsä on ollut jo vuosikymmeniä.
Kommentit (586)
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Miksi pitää aina hakea jotain diagnosia kun ihminen on erilainen?
Onko se "erilaisuutta", että ei pääse töihin eikä saa ystäviä eikä parisuhdetta? Diagnoosi auttaa ymmärtämään, ettei ole kyse omista valinnoista eikä siitä, että olisi tehnyt jotain väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saulissa on paljon tyypillisen incelin piirteitä, mutta silti se on jotenkin sympaattinen.
Saulilla on positiivinen piirre, hyvä itsereflektio. Sen avulla voi kehittyä. Ei syyttele toisia vaan itseään. Jos hän vielä laittaisi kropan kuntoon jättämättä kakut pois ruokavaliosta niin hän olisi ulkonäöllisesti jo nuorekkaampi. Jos hän on joustava muuttamaan, hän voisi päästä esim. maaseudulle tekemään jotain maatilan töitä, kun on kuitenkin ihan vahvan näköinen. Siitä se ryhdistäytyminen voisi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Omituista miten voi elää 43 vuotiaaksi niin ettei ikinä ole ollut missään töissä. Kyllä täällä on hyvä sosiaaliturva. Ehkä pitäisi panostaa enemmän mielenterveys puoleen. Että viimeistään kaksikymppisinä saadaan kaikki mukaan.
Mäkin kiinnitin huomiota Saulin elintasoon: Saulilla on ainakin kunnon auto ja sellainen asunto, jota kelpaa esitellä telkkarissakin. Jos ne on hankittu sosiaaliturvalla, sen taso on aivan liian suuri.
Tietysti Sauli on myös voinut saada perintöä, voittaa lotossa tms. Harmi kun asiaa ei avattu dokkarissa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Miksi pitää aina hakea jotain diagnosia kun ihminen on erilainen?
Onko se "erilaisuutta", että ei pääse töihin eikä saa ystäviä eikä parisuhdetta? Diagnoosi auttaa ymmärtämään, ettei ole kyse omista valinnoista eikä siitä, että olisi tehnyt jotain väärin.
No siis jos diagnoosin avulla saa apua niin toki, itsellä montakin diagnoosia jotka kaiketi selittää ison osan vaikeuksistani mutta ei se nyt auta mitään kun ne vaikeudet on edelleen. Raha auttaisi minua kaikkein eniten mytta ei sitäkään diagnooseilla saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kannustaa ja symppaa..miksei nyt kukaan ota siitä miestä itelleen? :D
Koska hänestä tulee tosi hyvä mies... jollekin toiselle naiselle ;D
Kun on työtön niin ei voi tarjota tarpeeksi laadukasta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista miten voi elää 43 vuotiaaksi niin ettei ikinä ole ollut missään töissä. Kyllä täällä on hyvä sosiaaliturva. Ehkä pitäisi panostaa enemmän mielenterveys puoleen. Että viimeistään kaksikymppisinä saadaan kaikki mukaan.
Mäkin kiinnitin huomiota Saulin elintasoon: Saulilla on ainakin kunnon auto ja sellainen asunto, jota kelpaa esitellä telkkarissakin. Jos ne on hankittu sosiaaliturvalla, sen taso on aivan liian suuri.
Tietysti Sauli on myös voinut saada perintöä, voittaa lotossa tms. Harmi kun asiaa ei avattu dokkarissa lainkaan.
no sinä sintti et ole mikään määrittelemääm sos turvan tasoa. Ainakaan minulla ei ole varaa autoon tai hienoon asuntoon ollut koskaan.
Sauli on yllättävän siistin oloinen syrjäytyneeksi ja pukeutuukin hyvin. Tekisi mieli käydä treffeillä katsomassa, millainen tyyppi se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista miten voi elää 43 vuotiaaksi niin ettei ikinä ole ollut missään töissä. Kyllä täällä on hyvä sosiaaliturva. Ehkä pitäisi panostaa enemmän mielenterveys puoleen. Että viimeistään kaksikymppisinä saadaan kaikki mukaan.
No esim itsellä mt ongelmat puhkesi parikymppisenä, oikean diagnoosin löytyminen kesti yli 10 vuotta, sitren sain tetapiaa 3 vuotta joka ei riittänyt ja olen jälleen työkyvytön. Sosiaaliturva ei ole "hyvä" - minulla ei ole koskaan ollut varaa esim omaan autoon, asuntoon, harrastuksiin eikä muuhun normaaliin elämään. Eikä työnantajat palkkaa minua yhtään sen enempää vaikka ei olisi mitään sos turvaa.
Miksi sinulla pitäisi mielestäsi olla oikeus kaikkiin samoihin asioihin, minkä eteen muut tekevät työtä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista miten voi elää 43 vuotiaaksi niin ettei ikinä ole ollut missään töissä. Kyllä täällä on hyvä sosiaaliturva. Ehkä pitäisi panostaa enemmän mielenterveys puoleen. Että viimeistään kaksikymppisinä saadaan kaikki mukaan.
No esim itsellä mt ongelmat puhkesi parikymppisenä, oikean diagnoosin löytyminen kesti yli 10 vuotta, sitren sain tetapiaa 3 vuotta joka ei riittänyt ja olen jälleen työkyvytön. Sosiaaliturva ei ole "hyvä" - minulla ei ole koskaan ollut varaa esim omaan autoon, asuntoon, harrastuksiin eikä muuhun normaaliin elämään. Eikä työnantajat palkkaa minua yhtään sen enempää vaikka ei olisi mitään sos turvaa.
Ei mullakaan ole koskaan ollut varaa autoon, omistusasuntoon, matkailuun, harrastuksiin jotka vaativat rahallisen panostuksen. Syynä ei mt ongelmat, vaan matalapalkkainen työ. Nyt joku kuitenkin ajattelee miksi en ole opiskellut. Siksi koska kaikilla ei ole siihen päätä.
Eli omasta varattomuudesta ei voi aina syyttää mt ongelmia tai yhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 50 v. Olen varma että jos tyrkyttäisin itseäni Saulille, hän sanoisi heti että olen liian vanha eikä kukaan mies ala tuollaisen rupsahtaneen kiroan kanssa suhteeseen.
Laita Salelle postia kuvan kera. Ehkä hän tarttuu täkyyn.
Ajattele, että juuri oli tv:ssa useampi nainen julkisesti tylytettävinä omahyväisen maajussi-Stefanon kanssa treffeillä.
Tee näin ! Mun ystävä sai kerran töitä, kun hänestä oli juttua IL.ssä.
Hänen entinen luokkakaveri näki ilmoituksen, otti yhteyttä ja sitä kautta pääsi töihin.
Ota yhteyttä !
Naiset toitottaa tällä palstalla usein että miehellä ei saa olla iso maha, kaljut ovat rumia ja työtön ei saa olla. Miksi tämän Saulin tapauksessa nuo edellä mainitut asiat eivät ole ongelma kun näitä kommentteja lukee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista miten voi elää 43 vuotiaaksi niin ettei ikinä ole ollut missään töissä. Kyllä täällä on hyvä sosiaaliturva. Ehkä pitäisi panostaa enemmän mielenterveys puoleen. Että viimeistään kaksikymppisinä saadaan kaikki mukaan.
No esim itsellä mt ongelmat puhkesi parikymppisenä, oikean diagnoosin löytyminen kesti yli 10 vuotta, sitren sain tetapiaa 3 vuotta joka ei riittänyt ja olen jälleen työkyvytön. Sosiaaliturva ei ole "hyvä" - minulla ei ole koskaan ollut varaa esim omaan autoon, asuntoon, harrastuksiin eikä muuhun normaaliin elämään. Eikä työnantajat palkkaa minua yhtään sen enempää vaikka ei olisi mitään sos turvaa.
Miksi sinulla pitäisi mielestäsi olla oikeus kaikkiin samoihin asioihin, minkä eteen muut tekevät työtä?
Siksi että muilla on etuoikeus tehdä työtä JA saada sen myötä tulevat kaikki rahalliset, sosiaaliset ja psyykkiset edut. Työttömyys on tuhat keetaa vaikeampaa kuin työssäkäynti (jos ei voita lotossa). Eli ei mitään "muut raataa plaa plaa" vaan muut saa tehdä töitä siinä missä minä en. JA sen lisäksi ne saa kaikkea muutakin mitä minä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista miten voi elää 43 vuotiaaksi niin ettei ikinä ole ollut missään töissä. Kyllä täällä on hyvä sosiaaliturva. Ehkä pitäisi panostaa enemmän mielenterveys puoleen. Että viimeistään kaksikymppisinä saadaan kaikki mukaan.
No esim itsellä mt ongelmat puhkesi parikymppisenä, oikean diagnoosin löytyminen kesti yli 10 vuotta, sitren sain tetapiaa 3 vuotta joka ei riittänyt ja olen jälleen työkyvytön. Sosiaaliturva ei ole "hyvä" - minulla ei ole koskaan ollut varaa esim omaan autoon, asuntoon, harrastuksiin eikä muuhun normaaliin elämään. Eikä työnantajat palkkaa minua yhtään sen enempää vaikka ei olisi mitään sos turvaa.
Ei mullakaan ole koskaan ollut varaa autoon, omistusasuntoon, matkailuun, harrastuksiin jotka vaativat rahallisen panostuksen. Syynä ei mt ongelmat, vaan matalapalkkainen työ. Nyt joku kuitenkin ajattelee miksi en ole opiskellut. Siksi koska kaikilla ei ole siihen päätä.
Eli omasta varattomuudesta ei voi aina syyttää mt ongelmia tai yhteiskuntaa.
Voihan. Maailmassa on ihan riittävästi resursseja kaikille mielekkääseen elämään, jotkut on vaan liian ahneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kannustaa ja symppaa..miksei nyt kukaan ota siitä miestä itelleen? :D
Koska hänestä tulee tosi hyvä mies... jollekin toiselle naiselle ;D
Kun on työtön niin ei voi tarjota tarpeeksi laadukasta elämää.
Tämän allekirjoitan. Mies jäi työttömäksi 4 v sitten. Itse olen kohta ollut vuoden työttömänä.
Vielä riittää liiton rahat, mutta kyllä nekin loppuu. Elämään pitää itse keksiä paljon sisältöä työttömänä.
Itse heti tyhjensin kodin tarpeettomista. Paketteja meni vähänkäytettyyn.
Nyt on tyhjiä kaappeja, viikkosiivous tehdään vartissa. Harrastuksena on kirjastossa käyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 50 v. Olen saanut ystäviä kouluista, töistä, harrastuksista. Olen työni perässä muuttanut monta krt. Max kk ja minulla on ollut harrastuksia ja jos ei ystäviä, hyviä tuttuja.
Mun vinkki on aina harrastukset.
Jumpassa ei tutustu kehenkään, mutta jalkapallossa tutustuu. Pelkästään kirjastossa on lukupiirejä.Opiskelusss pitää pyytää apua te toimistosta. Millä alalla on töitä.
Mutta jos viihtyy paremmin kotona, on vaihtoehdot vähissä.
Harrastettu on kaikkea koripallosta teatteriin, ystäviä saatu 0 kpl
Mutta olet saanut tuttuja ja sisältöä elämään. Ei sekään huonoa ole ollut ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 50 v. Olen saanut ystäviä kouluista, töistä, harrastuksista. Olen työni perässä muuttanut monta krt. Max kk ja minulla on ollut harrastuksia ja jos ei ystäviä, hyviä tuttuja.
Mun vinkki on aina harrastukset.
Jumpassa ei tutustu kehenkään, mutta jalkapallossa tutustuu. Pelkästään kirjastossa on lukupiirejä.Opiskelusss pitää pyytää apua te toimistosta. Millä alalla on töitä.
Mutta jos viihtyy paremmin kotona, on vaihtoehdot vähissä.
Harrastettu on kaikkea koripallosta teatteriin, ystäviä saatu 0 kpl
Mutta olet saanut tuttuja ja sisältöä elämään. Ei sekään huonoa ole ollut ?
Ystävien saamisesta kuitenkin oli puhe, eli siis ei se kaikille ole niin helppoa että menee vaan paikkaan jossa on paljon ihmisiä ja puhuu niille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 50 v. Olen saanut ystäviä kouluista, töistä, harrastuksista. Olen työni perässä muuttanut monta krt. Max kk ja minulla on ollut harrastuksia ja jos ei ystäviä, hyviä tuttuja.
Mun vinkki on aina harrastukset.
Jumpassa ei tutustu kehenkään, mutta jalkapallossa tutustuu. Pelkästään kirjastossa on lukupiirejä.Opiskelusss pitää pyytää apua te toimistosta. Millä alalla on töitä.
Mutta jos viihtyy paremmin kotona, on vaihtoehdot vähissä.
Harrastettu on kaikkea koripallosta teatteriin, ystäviä saatu 0 kpl
Mutta olet saanut tuttuja ja sisältöä elämään. Ei sekään huonoa ole ollut ?
Ystävien saamisesta kuitenkin oli puhe, eli siis ei se kaikille ole niin helppoa että menee vaan paikkaan jossa on paljon ihmisiä ja puhuu niille.
Ei sekään mitään auta että jää valittamaan, miten vaikeaa tämä juuri minulle on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 50 v. Olen saanut ystäviä kouluista, töistä, harrastuksista. Olen työni perässä muuttanut monta krt. Max kk ja minulla on ollut harrastuksia ja jos ei ystäviä, hyviä tuttuja.
Mun vinkki on aina harrastukset.
Jumpassa ei tutustu kehenkään, mutta jalkapallossa tutustuu. Pelkästään kirjastossa on lukupiirejä.Opiskelusss pitää pyytää apua te toimistosta. Millä alalla on töitä.
Mutta jos viihtyy paremmin kotona, on vaihtoehdot vähissä.
Harrastettu on kaikkea koripallosta teatteriin, ystäviä saatu 0 kpl
Mutta olet saanut tuttuja ja sisältöä elämään. Ei sekään huonoa ole ollut ?
Ystävien saamisesta kuitenkin oli puhe, eli siis ei se kaikille ole niin helppoa että menee vaan paikkaan jossa on paljon ihmisiä ja puhuu niille.
Ei sekään mitään auta että jää valittamaan, miten vaikeaa tämä juuri minulle on.
Auttaa valitus minua enemmän kuin hampaiden kiristely
Minusta vaikuttaa ihanalta tyypiltä. Ymmärrän hyvin koska olen samanlainen nainen, toki on minulla jotain seurustelukokemusta nuoruudesta, mutta minäkin huonoilla sos.taidoilla ja arkuudellani pilasin kaiken. Tuollainen mies ei varmaan ärsyyntyisi vaan ymmärtäisi minua, miksi haluan edetä hitaasti ja miksi olen vähän outo. Plussaa myös siitä, ettei hän vaikuta katkeralta, eikä syytä naisia vaan myöntää vian olevan itsessään. Vain siten on mahdollista kehittyä parempaan suuntaan, mutta toki parisuhde vaatii sellaisen naisen joka ymmärtää kuinka yksinäisyys muuttaa ihmistä. Joku sarjaseurustelija ei voi sellaista ymmärtää.
Tuokin on minulle tuttua mitä hän sanoi, ettei osaa toimia oikein tietyissä tilanteissa, että miten kuuluu lohduttaa ihmistä surussa, kuinka tsempataan muita jne. Tällaiset kaikki pikkuasiatkin on ihan hakusessa jos ei ole tottunut olemaan ihmisten kanssa. Pelkästään toisen ihmisen läsnäolo on vaivaannuttavaa, kun sitä miettii ja ylianalysoi jokaista sanomaansa asiaa, että menikö tää nyt oikein vai suuttuuko toinen kun sanoin näin jne. Senpä takia ei tule oikein hakeuduttuakaan ihmisten pariin, koska siitä vain stressi nousee kun muut ihmiset on jotenkin ihan eri levelillä kuin itse. On helpompi vain paeta todellisuutta omaan maailmaansa, kuten juuri pelaamiseen, kirjoihin, elokuviin tai muihin fantasiamaailmoihin.
Sara Sieppi saattaisi kelvata jos Sara jäisi kotiin ja lopettaisi ravintoloissa ravaamisen