Vanhempi satuttaa lastaan sanomalla, että tämä tekee väärin
Vaikka ei tee. Se, että on keskeneräinen, ei tarkoita lapsen tekevän mitään väärää tai väärin.
Kommentit (165)
Ei kai mekään olla mitään emäntää lapsena näytelty, vauvoille on kyllä riittänyt leikkikalujen kaivelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muka vajeeton ja vain kärsimyksen vastaanottajana koko elämänsä. Hienoa tietysti, jos pystyy sellaiseen itsehillintään. Ainahan voi pyytää anteeksi, korjata ja korvata.
Esim. joskus elämässä tarvitaan sellaisia taitoja, kuin kilpailijoilla esim. Diilissä. Eli kykyä olla muuttamatta suuntaa, vaikka joku haukkuu ja arvostelee. Ei se, että joku aina sanoo sun tekevän väärin pitäisi tarkoittaa sitä, että häntä heti uskotaan.
Mutta äitini tavallaan vieritti vielä syyn omaan satuttamiseensa siihen, että ”muut” muuten sitä tai tätä. Eli vieraat sitten loukkaantuvat, jos hän ei satuta minua.
ApMinusta tuntuu, etten pääse ihmisenä lainkaan esiin, koska jos joku arvostleekin minua, lamaannun heti aivan täysin ja se on äitini syytä.
Jos hän tunnustaisi virheensä ja katuisi, se vapauttaisi minua pääsemään esille ihmisten seurassa ja luottamaan itseeni.
Ap
Ei vapauttaisi. Vapaudut sinä päivänä kun ymmärrät ettei itsearvostuksesi voi olla muista ihmisistä ja näiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kiinni. Sinun on opeteltava seisomaan omilla jaloillasi.
AP on se poikalapsi aloitus spämmääjä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini yrittää myös syyllistää minua mun lapsistani, eikä tajua, että lapsilla on ihan ok-elämä, vaikken mä olekaan sitä hänen laillaan läsnä pilaamassa. Hän ei pysty pääsemään syyllistäjänä yläpuolelleni lapsiasiassa, koska pääsen siitä aina kääntämään syyttelyn kärjen kohti häntä itseään. Kaikki vikani tai se, mikä itsestäni tuntuu äitinä pahalta (lasten puolesta siis) on hänen aiheuttamaansa, niin ei pysty minun syykseni niitä asioita vierittämään. Ei kauhean paljon yritäkään.
Hänellä kun ei ole oikein mitään, missä lasten osalta syyttää.
Ap
Tässä hyvä esimerkki siitä miten et seiso omilla jaloillasi ja ota vastuuta elämästäsi. Sinun lapsillesi tekemät asiat ovat äitisi syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muka vajeeton ja vain kärsimyksen vastaanottajana koko elämänsä. Hienoa tietysti, jos pystyy sellaiseen itsehillintään. Ainahan voi pyytää anteeksi, korjata ja korvata.
Esim. joskus elämässä tarvitaan sellaisia taitoja, kuin kilpailijoilla esim. Diilissä. Eli kykyä olla muuttamatta suuntaa, vaikka joku haukkuu ja arvostelee. Ei se, että joku aina sanoo sun tekevän väärin pitäisi tarkoittaa sitä, että häntä heti uskotaan.
Mutta äitini tavallaan vieritti vielä syyn omaan satuttamiseensa siihen, että ”muut” muuten sitä tai tätä. Eli vieraat sitten loukkaantuvat, jos hän ei satuta minua.
ApMinusta tuntuu, etten pääse ihmisenä lainkaan esiin, koska jos joku arvostleekin minua, lamaannun heti aivan täysin ja se on äitini syytä.
Jos hän tunnustaisi virheensä ja katuisi, se vapauttaisi minua pääsemään esille ihmisten seurassa ja luottamaan itseeni.
ApEi vapauttaisi. Vapaudut sinä päivänä kun ymmärrät ettei itsearvostuksesi voi olla muista ihmisistä ja näiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kiinni. Sinun on opeteltava seisomaan omilla jaloillasi.
Vapauttaisihan. Jos kuvittelet, ettei esim. raiskauksen uhreja vapauta se, että syyllinen pyytää anteeksi ja on pahoillaan, et tajua mistään mitään. Se auttaa uhreja AINA.
Ap
Toki sinusta tuntuisi hyvältä että äitisi pyytäisi anteeksi, mutta se ei poista varsinaista ongelmaasi joka on se ettet seiso omilla jaloillasi. Ylivoimainen enemmistö raiskauksen uhreista tuskin saa ainakaan rehellistä anteeksipyyntöä, mutta ei heidän paranemisensa ole siitä kiinni saako vai eikö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini yrittää myös syyllistää minua mun lapsistani, eikä tajua, että lapsilla on ihan ok-elämä, vaikken mä olekaan sitä hänen laillaan läsnä pilaamassa. Hän ei pysty pääsemään syyllistäjänä yläpuolelleni lapsiasiassa, koska pääsen siitä aina kääntämään syyttelyn kärjen kohti häntä itseään. Kaikki vikani tai se, mikä itsestäni tuntuu äitinä pahalta (lasten puolesta siis) on hänen aiheuttamaansa, niin ei pysty minun syykseni niitä asioita vierittämään. Ei kauhean paljon yritäkään.
Hänellä kun ei ole oikein mitään, missä lasten osalta syyttää.
ApTässä hyvä esimerkki siitä miten et seiso omilla jaloillasi ja ota vastuuta elämästäsi. Sinun lapsillesi tekemät asiat ovat äitisi syytä.
No ne ovat. Vai mistäs pieraisen nyt itseluottamuksen?
Ap
Eivät ole eikä äitisi anteeksipyyntö korjaa sitä että asemoit itsesi lapseksi jolla ei ole vastuita eikä velvollisuuksia suhteessa omaan elämääsi.
taidat olla todella typerys, aloittaja.
pentu aukoo pitkälti yli 20 veenä muille ihmisille mitä huvittaa, vaikka kampissa, ties missä, tuon takia. Ennen sitä voi tulla kovempi kaveri joka lopettaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini yrittää myös syyllistää minua mun lapsistani, eikä tajua, että lapsilla on ihan ok-elämä, vaikken mä olekaan sitä hänen laillaan läsnä pilaamassa. Hän ei pysty pääsemään syyllistäjänä yläpuolelleni lapsiasiassa, koska pääsen siitä aina kääntämään syyttelyn kärjen kohti häntä itseään. Kaikki vikani tai se, mikä itsestäni tuntuu äitinä pahalta (lasten puolesta siis) on hänen aiheuttamaansa, niin ei pysty minun syykseni niitä asioita vierittämään. Ei kauhean paljon yritäkään.
Hänellä kun ei ole oikein mitään, missä lasten osalta syyttää.
ApTässä hyvä esimerkki siitä miten et seiso omilla jaloillasi ja ota vastuuta elämästäsi. Sinun lapsillesi tekemät asiat ovat äitisi syytä.
No ne ovat. Vai mistäs pieraisen nyt itseluottamuksen?
ApEivät ole eikä äitisi anteeksipyyntö korjaa sitä että asemoit itsesi lapseksi jolla ei ole vastuita eikä velvollisuuksia suhteessa omaan elämääsi.
No kun ei ole itseluottamusta, niin on parempi, ettei ole vastuussa LAPSISTA. Sä et tajua, jos sun vanhempasi ei ole ollut sellainen nolla itseluottamuksinen, mitä mun äitini oli ja kaasi sen mun niskaani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.
Ap
Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.
Jos ihmisellä ei ole itseluottamusta on parempi antaa lapset sellaiselle kasvattajalle, jolla on. Tämän nyt luulisi tyhmemmänkin äidin / lapsen tajuavan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.
ApItseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.
Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.
Ap
Aapeesta saa käsityksen, että on täysin pumpulissa kasvatettu, jos jokaista pientäkin huomautusta muistellaan vielä vuosikymmenten jälkeen loukkaantuneena.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä ei ole itseluottamusta on parempi antaa lapset sellaiselle kasvattajalle, jolla on. Tämän nyt luulisi tyhmemmänkin äidin / lapsen tajuavan.
Ap
Niin? Ei sitä kukaan kiistä. Sen kiistää että sinun tekemäsi asiat ovat äitisi syytä. Harvoin on kohta nelikymppinen (?) ihminen jäänyt noin lapselliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ansaitsevat aina kasvattajan ja vanhemman, jolla on hyvä itseluottamus!
Ap
Sellainen pystyy kannustamaan lapsia pitkälle elämässä ja olemaan oikeudenmukainen. Vanhempia, joilla ei ole itseluottamusta ei pitäisi päästää kenenkään lapsen esimerkeiksi. Olen lasten kanssa vain sen verran, mihin terve itseluottamukseni yltää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä ei ole itseluottamusta on parempi antaa lapset sellaiselle kasvattajalle, jolla on. Tämän nyt luulisi tyhmemmänkin äidin / lapsen tajuavan.
ApNiin? Ei sitä kukaan kiistä. Sen kiistää että sinun tekemäsi asiat ovat äitisi syytä. Harvoin on kohta nelikymppinen (?) ihminen jäänyt noin lapselliseksi.
Huono itseluottamukseni on äitini syytä, joten niin on sekin, etten ole lasten kanssa tämän enempää.
Ap
Eivät he sitten tee mitään oikeinkaan
Vierailija kirjoitti:
Aapeesta saa käsityksen, että on täysin pumpulissa kasvatettu, jos jokaista pientäkin huomautusta muistellaan vielä vuosikymmenten jälkeen loukkaantuneena.
Just näin. Kaikesta paistaa että häntä on hemmoteltu niin pahasti, että jokainen kerta kun hänelle on yritetty laittaa rajoja, on päätynyt hänen kaanoniinsa kamalasta henkisestä väkivallasta. Kun muut ihmiset on ihan että tuohan on ihan normaalia elämää.
Siis mikä sekopää tää nyt on? Ymmärtääkö kukaan edes mistä on kyse, kun höpisee itsekseen höpöjä?
Tarkotin niitä, joita epäilet itse loukanneesi. Jospa useimmat ovat tarpeeksi vahvoja selviämään jonkun vetäytymisistä, tai muutoin lienevät niin itsekeskeisiä, että loukkaavat itse muita selvemmin ja useammin.