Lue keskustelun säännöt.
Tyttären elämä on sekaisin, miten auttaisin?
20.03.2021 |
18-vuotias tyttäreni on viimeisen vuoden oirehtinut voimakkaasti mielenterveytensä osalta. Hän on yrittänyt itsemurhaa kerran "tosissaan" ja kerran "show'n vuoksi" ja viettänyt aikaa osastohoidossa masennuksen ja muiden diagnoosiensa vuoksi.
Koska hän on täysi-ikäinen, emme voi pakottaa häntä asumaan kotona. Yksin asuessaan hän kuitenkin juo päivittäin, ei käy töissä ja opinnotkin etenevät vähän niin ja näin. Koska hänellä on lääkitys mm. masennukseen, joidenkin lähettämiensä ääniviestien ja viestien perusteella olemme alkaneet isänsä kanssa pelätä, että tyttö käyttää jo sekaisin alkoholia ja lääkkeitä.
Tyttö pyörii huonossa seurassa, kaveripiiri vaihtuu muutaman kuukauden välein ja aina vain epämääräisempään.
Meillä on kaksi muuta lasta, toinen vanhempi ja toinen vähän nuorempi, eikä kummallakaan ole ollut mitään samanlaisia ongelmia. Perheessä ei ole ollut alkoholismia tai muutakaan traumaattista, ja minun ja mieheni avioliitto on kestänyt jo 23 vuotta, tasaista ja turvallista elämää.
Olen ihan hukassa, en tiedä ollenkaan, mitä voisin tehdä. Miten saan otteen tyttärestä? Miten täysi-ikäisen elämään voi vaikuttaa, jos nuori ei kuuntele ketään? En jaksa enää tätä, että joka kerta puhelimen soidessa sydän alkaa hakkaamaan kun pelkään, mistä tyttö pitää taas hakea ja missä kunnossa. Työssä jaksaminen alkaa heikentyä ja tuntuu, etten jaksa enää olla iloinen, turvallinen ja jaksava äiti kahdelle muulle kun olen täynnä huolta aamusta yöhön.
Vertaistukea?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä seurasta tekee huonoa?
Kaikki yhteinen tekeminen kuulostaa olevan ryyppäämistä, porukan ulkonäöstäkin voi päätellä jotain. Haisevat tupakalle, vaatteet ovat likaisia ja naama ruvella.
AP
Jotkut nuoret kasvaessaan viettävät railakkaampaa elämää kuin vanhempansa haluaisivat, ei se silti tarkoita, että elämä olisi hänellä pilalla mahdollisen alkoholin käytön vuoksi. Enemmän mä kuitenkin olisin huolissani hänen mielenterveydestään, onko hoito tasapainossa?
Ja yksi vinkki, tuntuu pahalta, mutta yritä lopettaa pelkääminen.
Railakas ja menevä elämä on ok, vanhempi lapsemmekin on toki tuota käynyt läpi, mutta siinä oli aina järki mukana. Kävi töissä eikä antanut rilluttelun häiritä töitä tai opiskeluja, ja elämässä oli muutakin sisältöä. Toki nyt kun on korona ja "kaikki" on suljettu tai kielletty, voi elämänpiiri kutistua.
Mielenterveydestäänkään ei saada koppia, kun on täysi-ikäinen eikä meillä ole oikeuksia nähdä tai kysellä hänen hoidostaan. Olemme hänen kertomansa varassa, mutta valitettavasti tässäkin olemme monesti saaneet pettyä kun on käynyt ilmi, että tyttö on valehdellut. Eli emme tiedä ollenkaan, syökö lääkkeitään tai käykö keskustelemassa terapiassa.
Laskut kyllä aina muistaa toimittaa kotiin...
AP
Ap:n kannattaa laittaa selvät rajat auttamiselle. Päihteiden käyttöä ym epämääräistä elämää ei pidä mennä rahoittamaan eikä suostua hyväksikäytettäväksi. Omaisilla on oikeus omaan elämään ja aikuinen ihminen on loppu viimein itse vastuussa elämästään. Ja luultavasti tyttären kuvioissa on huumeetkin mukana, tarina sopii siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puuttuisin kyllä kaikin tavoin tyttären elämään. Itse tuossa iässä kärsin mielenterveysongelmista (masennus, ahdistuneisuus, sosiaalisten tilanteiden pelko) ja vaikka yritin hakea apua terveydenhuollosta, jäin vaille tukea. Luulin, ettei apua vain ole saatavilla. Eikä ollut voimia yksin yrittää hakea uudelleen ja eri paikoista. Oireilut jatkuivat pidempään. Olisin tuolloin ehdottomasti kaivannut aikuismaisempaa näkemystä elämääni, opiskeluihini ja ihmissuhteisiini. Moni 18-vuotias voi olla todella pihalla itsestään, arvoistaan, unelmistaan...
Tuntuu vaan niin mahdottomalta auttaa, kun puheluihin vastaa harvoin, viesteihin viiveellä, ei kerro hoitosuunnitelmastaan tai sen noudattamisesta, joskus isänsä jopa meni hakemaan viikonlopuksi kotiin kun oltiin huolissamme, mutta ei suostunut tulemaan mukaan. Kun ei tule maanittelemalla mukaan eikä väkisinkään voi viedä.
Ahdistaa, kun keskusteluyhteys katkesi näennäisesti yhdessä yössä, eikä mitään kautta saa kontaktia. Täytyy varmaan rakentaa uskottava feikkitili someen, niin saisi edes sieltä tietää mitä tytön elämässä tapahtuu...
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Millaista tukea hän silloin sai ja keneltä/miltä taholta?
Perheen sisällä ollaan asiasta keskusteltu ja oli ennen hyvin läheinen vanhemman sisaruksensa kanssa. Oltiin myös yhteydessä kouluun ja sai sieltä keskusteluapua sen verran, kun halusi. Onneksi kiusaaminen oli sentään nykymittapuulla lievää (vaikka varmasti jättää jälkiä ja pahaa mieltä millä tasolla tahansa), eli mitään fyysistä pahoinpitelyä tai vainoamista ei ollut.
AP
Onko tämä koulukiusaaminen siellä masennuksen taustatekijänä vai onko syys jossain muussa? Mitä muita diagnooseja hänellä on?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on näitä lasten teon huonoja puolia joita harva ajattelee. Että vaikka vanhemmat olisivat täydellisiä (=ydinperhe ja antavat perus hyvän lapsuuden) niin lapsesta ei välttämättä tule onnellista menestyjää joka menee naimisiin, saa vakityön ja hankkii lapsia silloin kun normaalisti (teidän mielestä) kuuluu. Tukea voi mutta pitää hyväksyä ettei se elämä aina mene niin kuin strömsössä.
Tämä on totta, mutta haluan korostaa, ettei minulla ole mitään painetta tehdä tytöstä "menestyjää" tai että hänen pitäisi elää jonkun valmiin mallin mukaan. Tätä itsensä tuhoamista en vaan kestä, kun hän on niin rakas ja tärkeä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä seurasta tekee huonoa?
Kaikki yhteinen tekeminen kuulostaa olevan ryyppäämistä, porukan ulkonäöstäkin voi päätellä jotain. Haisevat tupakalle, vaatteet ovat likaisia ja naama ruvella.
AP
Jotkut nuoret kasvaessaan viettävät railakkaampaa elämää kuin vanhempansa haluaisivat, ei se silti tarkoita, että elämä olisi hänellä pilalla mahdollisen alkoholin käytön vuoksi. Enemmän mä kuitenkin olisin huolissani hänen mielenterveydestään, onko hoito tasapainossa?
Ja yksi vinkki, tuntuu pahalta, mutta yritä lopettaa pelkääminen.
Railakas ja menevä elämä on ok, vanhempi lapsemmekin on toki tuota käynyt läpi, mutta siinä oli aina järki mukana. Kävi töissä eikä antanut rilluttelun häiritä töitä tai opiskeluja, ja elämässä oli muutakin sisältöä. Toki nyt kun on korona ja "kaikki" on suljettu tai kielletty, voi elämänpiiri kutistua.
Mielenterveydestäänkään ei saada koppia, kun on täysi-ikäinen eikä meillä ole oikeuksia nähdä tai kysellä hänen hoidostaan. Olemme hänen kertomansa varassa, mutta valitettavasti tässäkin olemme monesti saaneet pettyä kun on käynyt ilmi, että tyttö on valehdellut. Eli emme tiedä ollenkaan, syökö lääkkeitään tai käykö keskustelemassa terapiassa.
Laskut kyllä aina muistaa toimittaa kotiin...
AP
Ap:n kannattaa laittaa selvät rajat auttamiselle. Päihteiden käyttöä ym epämääräistä elämää ei pidä mennä rahoittamaan eikä suostua hyväksikäytettäväksi. Omaisilla on oikeus omaan elämään ja aikuinen ihminen on loppu viimein itse vastuussa elämästään. Ja luultavasti tyttären kuvioissa on huumeetkin mukana, tarina sopii siihen.
Asumisen hänelle maksaa kela, tähän saakka ollaan annettu ruokarahaa tai viety ruokaa, mutta tässä olen itsekin miettinyt, että mihin se raha todellisuudessa menee...
Kerran tyttö selitti, miten hänen kaverinsa tekee "silleen järkevästi", että ottaa pikavipin kuun lopussa ja maksaa heti palkan tultua pois. Vaikka meilläkin on vuosikausia annettu talouskasvatusta, lasten kanssa on keskusteltu säästämisestä ja teinien kanssa pikavipeistä, vanhimman kanssa hänen aloitteestaan jopa sijoitettu hänen säästöjään.
Kun nostin uudelleen tuon kertomuksensa perään esiin pikavippien järjettömyyden, tyttö suorastaan suuttui ja sulkeutui. Tuntuu, että heti jos hänen kanssaan on eri mieltä, hän ottaa sen hyökkäyksenä.
Toisinaan tuntuu, että tyttö vaihdettiin yön aikana johonkin ihan vieraaseen ihmiseen, kun kaikki arvot ja kotoa opitut asiat vedetään pöntöstä alas.
AP
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttuisin kyllä kaikin tavoin tyttären elämään. Itse tuossa iässä kärsin mielenterveysongelmista (masennus, ahdistuneisuus, sosiaalisten tilanteiden pelko) ja vaikka yritin hakea apua terveydenhuollosta, jäin vaille tukea. Luulin, ettei apua vain ole saatavilla. Eikä ollut voimia yksin yrittää hakea uudelleen ja eri paikoista. Oireilut jatkuivat pidempään. Olisin tuolloin ehdottomasti kaivannut aikuismaisempaa näkemystä elämääni, opiskeluihini ja ihmissuhteisiini. Moni 18-vuotias voi olla todella pihalla itsestään, arvoistaan, unelmistaan...
Tuntuu vaan niin mahdottomalta auttaa, kun puheluihin vastaa harvoin, viesteihin viiveellä, ei kerro hoitosuunnitelmastaan tai sen noudattamisesta, joskus isänsä jopa meni hakemaan viikonlopuksi kotiin kun oltiin huolissamme, mutta ei suostunut tulemaan mukaan. Kun ei tule maanittelemalla mukaan eikä väkisinkään voi viedä.
Ahdistaa, kun keskusteluyhteys katkesi näennäisesti yhdessä yössä, eikä mitään kautta saa kontaktia. Täytyy varmaan rakentaa uskottava feikkitili someen, niin saisi edes sieltä tietää mitä tytön elämässä tapahtuu...
AP
On varmasti vaikea tilanne, mutta toisaalta se laskujen maksu mahdollistaa tyttären käytöksen. Eli huonolla käytöksellä ei ole seurauksia... t. edellinen ex-ongelmanuori
Lopetatte laskujen maksamisen ja sen päihteiden käytön mahdollistamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin autisminkirjolla olevalta nuorelta naiselta. Valitettavasti te ettei voi auttaa muuta kuin itseänne, välit poikki. Asperger ja jos siinä on lisänä vielä adhd niin voivoi... Päihteet kuuluvat meistä suurimman osan elämään. Meitä luullaan virheellisesti usein epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviksi, vaikka taustalla olisi turvallinen lapsuus.
Itse as+adhd -naisena sanon tämän. Nyt välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Millaista tukea hän silloin sai ja keneltä/miltä taholta?
Perheen sisällä ollaan asiasta keskusteltu ja oli ennen hyvin läheinen vanhemman sisaruksensa kanssa. Oltiin myös yhteydessä kouluun ja sai sieltä keskusteluapua sen verran, kun halusi. Onneksi kiusaaminen oli sentään nykymittapuulla lievää (vaikka varmasti jättää jälkiä ja pahaa mieltä millä tasolla tahansa), eli mitään fyysistä pahoinpitelyä tai vainoamista ei ollut.
AP
Onko tämä koulukiusaaminen siellä masennuksen taustatekijänä vai onko syys jossain muussa? Mitä muita diagnooseja hänellä on?
Voi olla, että koulukiusaaminen vaikutti siihen. Sitähän ei tiedä, kuinka suuren osan siitäkin tyttö meiltä piilotti; nyt kun on viime vuoden aikana käynyt ilmi, ettei hänen sanaansa voi oikein luottaa, niin olen alkanut epäillä ihan kaikkea mennyttäkin.
Meille kertoi siis, että tyttöporukassa jätetään ulkopuolelle, esitelmien aikana nauretaan takapulpetista, keksittiin tyhmiä lempinimiä. Tätä vietiin tiukasti eteenpäin ja jossain yläasteen lopulla olivat taas kavereita ja pyörivät yhdessä.
Diagnooseja en tässä halua listata tarkasti, mutta esimerkiksi epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvä diagnoosi löytyy.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Millaista tukea hän silloin sai ja keneltä/miltä taholta?
En osaa auttaa, toivotan vain voimia.
Tän kuvauksen perusteella vaikuttaa siltä, että ette ole kauhean hyvin tienneet, mitä tytölle on kuulunut kouluikäisenä. Se on tietysti kovin yleinen tilanne.
Ohis
Perheen sisällä ollaan asiasta keskusteltu ja oli ennen hyvin läheinen vanhemman sisaruksensa kanssa. Oltiin myös yhteydessä kouluun ja sai sieltä keskusteluapua sen verran, kun halusi. Onneksi kiusaaminen oli sentään nykymittapuulla lievää (vaikka varmasti jättää jälkiä ja pahaa mieltä millä tasolla tahansa), eli mitään fyysistä pahoinpitelyä tai vainoamista ei ollut.
AP
Ehkä olet sorsinut tätä lasta. Reagoi sitten näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetatte laskujen maksamisen ja sen päihteiden käytön mahdollistamisen.
Tuntuu liian hurjalta, kun sitten jäisi maksamatta kaikki ensiavun ja muiden hoitojen laskut... Niiden lisäksi ollaan maksettu puhelinlasku vielä toistaiseksi.
AP
Vaikuttaa kovasti siltä, että keksimmäinen lapsi on jäänyt aina hopeelle kaikessa eikä ole saanut riittävästi huomiota ja tukea lapsena/nuorena, joka nyt näyttäytyy kostona teille, vaikka ei sitä pelkästään/puhtaasti ole, vaan hän haluaa elää ja viettää aikaansa ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät hänet omana itsenään ja näkevät/kuulevat hänet. Surullista kyllä, siinä ympäristössä nyt taitaa olla myös alkoholiongelmaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin autisminkirjolla olevalta nuorelta naiselta. Valitettavasti te ettei voi auttaa muuta kuin itseänne, välit poikki. Asperger ja jos siinä on lisänä vielä adhd niin voivoi... Päihteet kuuluvat meistä suurimman osan elämään. Meitä luullaan virheellisesti usein epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviksi, vaikka taustalla olisi turvallinen lapsuus.
Itse as+adhd -naisena sanon tämän. Nyt välit poikki.
Nimenomaan, sillä muuten myös perheen muut lapsen sairastuvat perässä. Päihteitä käyttävät as-ihmiset saattavat jopa nauttia elämästään, vaikka se sivullisten silmissä olisi kammottavaa. Tämä tekee auttamisesta vielä hankalampaa.
Lastenteon huonoja puolia, kyllä. Ikinä ei voi tietää mitä sieltä tulee ja se on hyväksyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet sorsinut tätä lasta. Reagoi sitten näin.
Usko pois, olen miettinyt koko kuluneen vuoden, että olemmeko tehneet jotain väärin tai eri tavalla. Toki keskimmäinen jää aina vähän jalkoihin (itsekin olen keskimmäinen), mutta meillä on esimerkiksi ollut aina omia illanviettoja kunkin lapsen kanssa erikseen ja pyritty välttämään sitä, että keskimmäinen saa aina esikoisen 'jämät'.
Kaikki ovat saaneet harrastaa samalla tavalla ja kaikilla olleet samat rajat, viikko-/kuukausirahaa saaneet ikäportaittain samassa suhteessa..
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetatte laskujen maksamisen ja sen päihteiden käytön mahdollistamisen.
Tuntuu liian hurjalta, kun sitten jäisi maksamatta kaikki ensiavun ja muiden hoitojen laskut... Niiden lisäksi ollaan maksettu puhelinlasku vielä toistaiseksi.
AP
Tyttö hakekoon siis toimeentulotukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin autisminkirjolla olevalta nuorelta naiselta. Valitettavasti te ettei voi auttaa muuta kuin itseänne, välit poikki. Asperger ja jos siinä on lisänä vielä adhd niin voivoi... Päihteet kuuluvat meistä suurimman osan elämään. Meitä luullaan virheellisesti usein epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviksi, vaikka taustalla olisi turvallinen lapsuus.
Itse as+adhd -naisena sanon tämän. Nyt välit poikki.
Nimenomaan, sillä muuten myös perheen muut lapsen sairastuvat perässä. Päihteitä käyttävät as-ihmiset saattavat jopa nauttia elämästään, vaikka se sivullisten silmissä olisi kammottavaa. Tämä tekee auttamisesta vielä hankalampaa.
Lastenteon huonoja puolia, kyllä. Ikinä ei voi tietää mitä sieltä tulee ja se on hyväksyttävä.
Googlettelin tätä as+adhd ja pelottavan tutulta kyllä kuulostaa. Mutta lääkäreiden diagnoosit (ne, jotka tytär on näyttänyt) ovat ihan erilaiset.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin autisminkirjolla olevalta nuorelta naiselta. Valitettavasti te ettei voi auttaa muuta kuin itseänne, välit poikki. Asperger ja jos siinä on lisänä vielä adhd niin voivoi... Päihteet kuuluvat meistä suurimman osan elämään. Meitä luullaan virheellisesti usein epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviksi, vaikka taustalla olisi turvallinen lapsuus.
Itse as+adhd -naisena sanon tämän. Nyt välit poikki.
Nimenomaan, sillä muuten myös perheen muut lapsen sairastuvat perässä. Päihteitä käyttävät as-ihmiset saattavat jopa nauttia elämästään, vaikka se sivullisten silmissä olisi kammottavaa. Tämä tekee auttamisesta vielä hankalampaa.
Lastenteon huonoja puolia, kyllä. Ikinä ei voi tietää mitä sieltä tulee ja se on hyväksyttävä.
Googlettelin tätä as+adhd ja pelottavan tutulta kyllä kuulostaa. Mutta lääkäreiden diagnoosit (ne, jotka tytär on näyttänyt) ovat ihan erilaiset.
AP
Koska lääkärit eivät tunnista asiaa. Jos lapsesi olisi mies, hän luultavasti olisi jo ajat sitten saanut oikeanlaista apua ja jopa henkilökohtaisen avustajan.
- Tuo lainaamasi as+adhd -nainen, joka sai diagnoosin vasta reilusti oli kolmikymppisenä. Eka diagnoosi mullakin oli epävakaa persoonallisuushäiriö.
Omasta mielestäni on yksi paskan hailee mennä sanomaan ”muut lapset on ihan normaaleja eikä oireile näin”. Mielenterveysongelmat ei aina näy päälle päin ja toiset on mestareita piilottamaan oman pahan olon. Ihan voin omasta kokemuksesta näin sanoa. Mistään ei kukaan voi nähdä minkälainen myrsky toisen sisällä on.
Niin erilaisia on toiveet, mun masentunut nuoreni ei mistään hinnasta suostunut tarjottuun apuun, jota hänelle yritettiin saada. Eli hän olisi saanut apua, hänellä oli tukijoita, hänellä oli niitä näkemyksiäkin, vaan ei mitään halua mihinkään.