Englannin lausuminen on ihan hiton epäloogista
Otetaan esimerkiksi vaikkapa sana prison eli vankila. Se lausutaan lähes kuten suomeksi kirjoitetaankin. Mutta sitten otetaan toinen samantyylinen sana prize, eli palkinto. Se äännetäänkin "prais" näin karkeasti sanoen. Miksi ensimmäisessä prison-sanassa i-kirjain pysyy lausuttaessa iinä, mutta prize sanassa se muuttuu a-kirjaimeksi?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No monen ulkomaalaisen mielestä suomenkielen taivutukset on epäloogisia.
Ei ne ole epäloogisia, säännöt vaan täytyy oppia.
Niitä sääntöjä vaan on vähän helkkaristi, koska suomen kieli ei toimi pelkästään niin, että sanan perään tulisi taivutuspääte, vaan myös sanan sisällä tapahtuu muutoksia.
Toki mutta se toimii silti tietyn logiikan mukaan. Englannin oikeinkirjoituksella sellaista taas ei ole.
Äänteissä on tapahtunut muutoksia kirjoitusasun jälkeen. Muutokset koskevat lähinnä vokaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin joskus totesin työkaverille kun bändistä puhuttiin että "Judas Praist" kun olisi pitänyt ilmeisesti sanoa "Priist". No miksi helevetissä sitten vaikkapa pride on praid eikä priid?
Ie on eri kuin i, siksi. Epäloogisempaa olisi että ne sanottaisiin samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin joskus totesin työkaverille kun bändistä puhuttiin että "Judas Praist" kun olisi pitänyt ilmeisesti sanoa "Priist". No miksi helevetissä sitten vaikkapa pride on praid eikä priid?
Ei englannin kielen oikeinkirjoituksesta kannata etsiä kauheasti loogisuuksia. Kyllä niitä löytyy, mutta se vaatii jo aika hyvän kielitaidon. Muiden pitää opetella, eikä se ole niin vakavaa, jos lausuu väärin.
Loogisuutta ei oikein ole siitä syystä kun englannin kirjoitettua kieltä on kehittäneet niin monet eri aikoina ja paikoissa. Suomen kielellä on yhtenäisempi pohja.
Entäs wind? Kaksi lausuntatapaa, toinen tarkoittaa tuulta ja toinen mutkaa. Luulenpa, että suuri osa suomalaisista ääntää nämä väärin ja tekstissäkin saattaa tulla väärinymmärryksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin, milloin käytetään a- tai an-verbiä lauserakenteessa.
Yleensä käytän the-verbiä, jos olen epätietoinenAn käytetään, jos sen substantiivi ääntyy vokaalialkuisena, muutoin a.
Tai siis ilmaus, jota se määrittää. Esim:
an apple - a red apple
a car - an electric car
Suomea sanotaan vaikeaksi kieleksi, mutta se on vain koska suomi ei muistuta mitään muuta tunnettua kieltä. Englanti on "mess". Latinaa, ranskaa, kaikkia kieliä sekaisin. Suomessa ei ole Spelling Bee kilpailua, koska jokainen suomalainen tietää miten joku suomalainen sana kirjoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No monen ulkomaalaisen mielestä suomenkielen taivutukset on epäloogisia.
Ei ne ole epäloogisia, säännöt vaan täytyy oppia.
Niitä sääntöjä vaan on vähän helkkaristi, koska suomen kieli ei toimi pelkästään niin, että sanan perään tulisi taivutuspääte, vaan myös sanan sisällä tapahtuu muutoksia.
Toki mutta se toimii silti tietyn logiikan mukaan. Englannin oikeinkirjoituksella sellaista taas ei ole.
On, englannin oikeinkirjoituksessa on logiikkaa, mutta se toki vaatii enenmmän opintoja, koska englannin oikeinkirjoitus on niin kerroksellista. Mutta jos oikeasti joudut opettelemaan (tai opettamaan) suomea vieraana kielenä, huomaat, että niitä eri tapauksia on niin paljon, ettei logiikasta ole apua.
Esimerkki: astevaihtelun nyrkkisääntö nomineissa on se, että nominatiivi ja partitiivi ovat samassa asteessa, ja se aste on vahva (tanko: tangon: tankoa, kaappi: kaapin: kaappia), mutta sitten konsonanttiloppuisissa sanoissa, kuten vaikka saapas, sääntö ei pidäkään paikkaansa (saapas: saappaan: saapasta) – nominatiivi ja partivii ovatkin heikossa asteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin joskus totesin työkaverille kun bändistä puhuttiin että "Judas Praist" kun olisi pitänyt ilmeisesti sanoa "Priist". No miksi helevetissä sitten vaikkapa pride on praid eikä priid?
Ie on eri kuin i, siksi. Epäloogisempaa olisi että ne sanottaisiin samalla tavalla.
Pie? Priest?
tear [teö] = repiä, repeämä
tear [tiö] = kyynel
Englannin ääntämisellä on hyvin heikosti logiikkaa mihin tahansa muuhun eurooppalaiseen kieleen verrattuna. Oppimiseen tarvitaan hyvin paljon ulkoaopettelua.
Englanninkielisenhän pitää opetella kieli 2 kertaa: ensin puhumaan ja sitten lukemaan ja kirjoittamaan. Kärjistetysti sanottuna ne ovat kaksi eri kieltä.
Siksihän siellä on niitä tavauskilpailuitakin. 10-11 vuotiaista fiksuimmat kilpailee kuka osaa kirjoittaa omaa kieltään. Suomenkielinen kun oppii lukemaan niin osaa käytännössä joitain kompasanoja lukuunottamatta kirjoittaa kaikki suomen kielen sanat.
Minun lempparioutous englannin kielen kirjoitus- vs äänneasuissa on sana queue. Siinä ääntämisen kannalta kaikki muut kirjaimet paitsi eka on ihan joutavia. Kuka ja missä on keksinyt kirjoittaa sen noin?!
vein [vein] = suoni
weird [wiöd] = omituinen
Menee ohi, mutta hassua että näin suomalaisena kiinnittää välillä huomiota miten huonoa englantia esim. Kouluttamattomat jenkit käyttää (vaikka dokumenteissa). Sanat kirjoitetaan väärin ja katselin juuri making A murderer ja melkein itketti, kun se poika kysyi äidiltään mitä tarkoittaa inconsistent sen lausunnoissa, eikä äitikään tiennyt😔.
Vierailija kirjoitti:
Minun lempparioutous englannin kielen kirjoitus- vs äänneasuissa on sana queue. Siinä ääntämisen kannalta kaikki muut kirjaimet paitsi eka on ihan joutavia. Kuka ja missä on keksinyt kirjoittaa sen noin?!
Olisiko ranskanlainaa?
Dessert
Desert
Miten nääkin ääntyy ihan eri tavoin...
Vierailija kirjoitti:
Minun lempparioutous englannin kielen kirjoitus- vs äänneasuissa on sana queue. Siinä ääntämisen kannalta kaikki muut kirjaimet paitsi eka on ihan joutavia. Kuka ja missä on keksinyt kirjoittaa sen noin?!
Se on ranskaa, niin kuin suurin osa englannin sanastosta muutenkin. Yllättävän hyvin ranskaakin ymmärtää pelkän englannin pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lempparioutous englannin kielen kirjoitus- vs äänneasuissa on sana queue. Siinä ääntämisen kannalta kaikki muut kirjaimet paitsi eka on ihan joutavia. Kuka ja missä on keksinyt kirjoittaa sen noin?!
Se on ranskaa, niin kuin suurin osa englannin sanastosta muutenkin. Yllättävän hyvin ranskaakin ymmärtää pelkän englannin pohjalta.
Ei suurin vaan suuri, piti kirjoittaa.
Ei englannin kielen oikeinkirjoituksesta kannata etsiä kauheasti loogisuuksia. Kyllä niitä löytyy, mutta se vaatii jo aika hyvän kielitaidon. Muiden pitää opetella, eikä se ole niin vakavaa, jos lausuu väärin.