Miten olet pystynyt käsittelemään sen että puolisosi ei halua sinua?

Ei ole käynyt noin, mutta tietysti riippuu täysin henkilöstä ja tilanteesta, että uskoisinko. Jos meillä olisi hyvä puheyhteys, niin uskoisin tietysti.

Taustalla on aina jotain. Ei välttämättä mitään puolisoon liittyvää, vaan tämän haluttoman omassa elämässä. Jotain kovaa stressiä, uupumusta, surua, iso elämänmuutos, ikäkriisi, masennus, alkoholismi tms. Fyysistä sairautta tai hormonivajetta sitten ilmeisesti ei ole?

Onko asiaan etsitty ratkaisuja? Halussa voi muutoksia esimerkiksi hormonien vuoksi, mutta se on korjattavissa. Jotenkin kalskahtaa ikävän lopulliselta tuo "ei enää halua tai pysty".

Ei kannata luovuttaa.

vuosikausia ajattelin, että kyse on vain seksin määrän rajoittamisesta vallankäyttökeinona, mutta sitten sain vihdoinkin puolivahingossa suoran vastauksen. minä en ole hänen mielestä(enää) kiinnostava seksuaalisessa mielessä. siitäkin on jo ikuisuus.

Tietysti koin surullisena sen että en enää ole hänen silmissään haluttava, mutta eip tuolle mitään voi, joten runkety runk sitten vain.

Vierailija kirjoitti:

vuosikausia ajattelin, että kyse on vain seksin määrän rajoittamisesta vallankäyttökeinona, mutta sitten sain vihdoinkin puolivahingossa suoran vastauksen. minä en ole hänen mielestä(enää) kiinnostava seksuaalisessa mielessä. siitäkin on jo ikuisuus.

Aniharva käyttää oikeasti seksiä vallan välineenä. Haluttomuus on se todennäköisempi vaihtoehto. Jotain on tapahtunut teidän välillänne, että tunneyhteys on kadonnut. Oletko loukannut, huutanut, jättänyt yksin pärjäilemään?

Tietysti jos puolisosi on mies, riittää, että olet lihonut.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti koin surullisena sen että en enää ole hänen silmissään haluttava, mutta eip tuolle mitään voi, joten runkety runk sitten vain.

Varmasti on tosi surullista. Pariterapia voisi auttaa tunnesuhteen palauttamiseen.

Ei itsestä johtumattomasta seksittömyydestä pääse yli, jos vielä libidoa ylipäätään on. Itse en ainakaan sellaisessa suhteessa suostuisiriutumaan, koska yksinkin on parempi olla ja vapaa tekemään mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

vuosikausia ajattelin, että kyse on vain seksin määrän rajoittamisesta vallankäyttökeinona, mutta sitten sain vihdoinkin puolivahingossa suoran vastauksen. minä en ole hänen mielestä(enää) kiinnostava seksuaalisessa mielessä. siitäkin on jo ikuisuus.

Miten niin "vain" seksin käyttö vallan välineenä? Miksi tietoinen kusipäisyys on parempi asia kuin tahdosta riippumaton halun menetys?

Vierailija kirjoitti:

Ei itsestä johtumattomasta seksittömyydestä pääse yli, jos vielä libidoa ylipäätään on. Itse en ainakaan sellaisessa suhteessa suostuisiriutumaan, koska yksinkin on parempi olla ja vapaa tekemään mitä huvittaa.

Kyllä voi päästä, mutta se vaatii työtä. Aika usein se toisen haluttomuus ei ole "itsestä johtumatonta", vaan joku siellä vuorovaikutuksessa ei toimi.

Mutta saahan sitä erotakin, jos ei ole kiintymystä.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti koin surullisena sen että en enää ole hänen silmissään haluttava, mutta eip tuolle mitään voi, joten runkety runk sitten vain.

Höpsis, ettei muka voi mitään. Ottaa eron, niin sen jälkeen voi mitä tahansa. 

Minäkin, tällainen reilu 5-kymppinen ja Mauno Ahosen näköinen toimistokynäniska erosin teilu vuosi sitten ja kävin viime kesänä reilun kuukauden aikana 12 eri naisen kanssa treffeillä. Ja joukossa oli aika upeita naisia, joista yhden kanssa minulla on nykyään ilo ja kunnia jakaa arkeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti koin surullisena sen että en enää ole hänen silmissään haluttava, mutta eip tuolle mitään voi, joten runkety runk sitten vain.

Varmasti on tosi surullista. Pariterapia voisi auttaa tunnesuhteen palauttamiseen.

Tunne on jo, vain panetus uupuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti koin surullisena sen että en enää ole hänen silmissään haluttava, mutta eip tuolle mitään voi, joten runkety runk sitten vain.

Varmasti on tosi surullista. Pariterapia voisi auttaa tunnesuhteen palauttamiseen.

Tunne on jo, vain panetus uupuu.

Joo, mutta tarvitaan muitakin tunteita kuin pettymys ja loukkaantuminen. 😁

Niitä tunteita mitä teillä oli kun halusitte toisianne. Mihin se puoliso on pettynyt?

Ihmisillä on joskus käsittämättömän suuri kynnys erota paskasta parisuhteesta. Töistä voi  koska tahansa ottaa loparit, kun joku sanoi tai ei sanonut tai teki tai ei tehnyt sitä sun tätä. Mutta huonossa parisuhteessa ryvetään itsesäälissä kunnes kuolo korjaa. Tai oorkeintaan aktiivisesti odotetaan, että unelmien prinssi tai varsinkin prinsessa tulisi sieltä kotisohvalta hakemaan ja veisi mukanaan...

Todella vaikeaa tämä on. Tilanne on pysynyt ennallaan jo vuosia mutta puoliso ei ole kiinnostunut tekemään asialle mitään konkreettista. Itse unohdin itseni pitkäksi aikaa ja yritin vain panostaa puolison hyvinvointiin. Jotta hänellä ei olisi niin paljon stressiä, jotta hän jaksaisi paremmin, jotta hänellä olisi hyvä olla. Jossain vaiheessa ymmärsin että puolisoni haluttomuus / kyvyttömyys ei muutu millään mitä minä teen. Sen täytyisi lähteä hänestä itsestään. Mutta koska hän ei tee asialle mitään, alan uskoa että häntä ei edes kiinnosta tehdä sille mitään. Ja samaan aikaan hän toistelee myös sitä että "vika" ei ole minussa, se on hänessä. Minä en ymmärrä miten se EI olisi minussa. Olen aika rikki kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

vuosikausia ajattelin, että kyse on vain seksin määrän rajoittamisesta vallankäyttökeinona, mutta sitten sain vihdoinkin puolivahingossa suoran vastauksen. minä en ole hänen mielestä(enää) kiinnostava seksuaalisessa mielessä. siitäkin on jo ikuisuus.

Ja sanoiko ihan sanatarkasti noin? Heittikö riidassa vai ihan punnittuna puheena?

 Ei kai kukaan halua suoraan sanoa ainakaan sitä, ettei toinen enää ole omasta mielestä haluttava. Sellainen loukkaa, suhteen tilasta riippuen enemmän tai vähemmän. On helpompi sanoa, ettei vika ole kenessäkään. Jos ei halua muiden asioiden muuttuvan tai kärsivän, pyrkii kompromisseihin. Oma seksitön suhteeni on päättymässä, ilman draamaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on joskus käsittämättömän suuri kynnys erota paskasta parisuhteesta. Töistä voi  koska tahansa ottaa loparit, kun joku sanoi tai ei sanonut tai teki tai ei tehnyt sitä sun tätä. Mutta huonossa parisuhteessa ryvetään itsesäälissä kunnes kuolo korjaa. Tai oorkeintaan aktiivisesti odotetaan, että unelmien prinssi tai varsinkin prinsessa tulisi sieltä kotisohvalta hakemaan ja veisi mukanaan...

No miehet eivät eroa, vaan mieluummin pettävät.

Se itsesäälissä rypeminen ei ole hyvä paikka, mutta kaipa siinä on pohjalla se ajatus, että toivoo, että rakkaus voittaa ja asiat muuttuisivat hyväksi. Eivät ne kuitenkaan itsestään muutu. Ei se toinen, enkä minä.

Mutta ei seksitön parisuhde ole välttämättä paska suhde, sillä tavalla kuin esimerkiksi väkivaltainen tai alkoholistinen suhde. Seksi vain on herkkä alue joka voi lähteä vinoon. Sen voi myös oikaista.

Pakkasi kamani ja häivyin. Miksi jatkaisin paskassa suhteessa, kun parempaa on aivan varmasti tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikeaa tämä on. Tilanne on pysynyt ennallaan jo vuosia mutta puoliso ei ole kiinnostunut tekemään asialle mitään konkreettista. Itse unohdin itseni pitkäksi aikaa ja yritin vain panostaa puolison hyvinvointiin. Jotta hänellä ei olisi niin paljon stressiä, jotta hän jaksaisi paremmin, jotta hänellä olisi hyvä olla. Jossain vaiheessa ymmärsin että puolisoni haluttomuus / kyvyttömyys ei muutu millään mitä minä teen. Sen täytyisi lähteä hänestä itsestään. Mutta koska hän ei tee asialle mitään, alan uskoa että häntä ei edes kiinnosta tehdä sille mitään. Ja samaan aikaan hän toistelee myös sitä että "vika" ei ole minussa, se on hänessä. Minä en ymmärrä miten se EI olisi minussa. Olen aika rikki kyllä. 

Hän kuulostaa masentuneelta. Lääkäri, pariterapia?

Hankin rakastajattaren. 12 vuotta nuoremman, joka tykkää seksistä.