Yhä useamman kolmekymppisen naisen on tyydyttävä tapailusuhteisiin, kertoo HS – "Miesten markkinat"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Mutta eikö se silti ole edelleen treffailua?

Onko se mies kuitenkin seuraavalla kerralla ja muutenkin jatkossa kiinnostunut lähtemään treffeille myös ulos ihmisten ilmoille: keikoille, baariin, kahviloihin, ravintoloihin, urheiluharrastuksiin jne? Vai onko ajatus, että hypätään yli kaikki yhdessä tekeminen ja aletaan olla vuoroin jomman kumman luona?

Onhan se edelleen treffailua, mutta itselle tulee hyvä olo kun nainen uskaltaa luottaa minuun nopeasti. Jos nainen on pitkään varovainen, suostuu treffeihin vain julkisilla paikoilla ja miettii pitkään voiko tuohon mieheen luottaa vai ei, niin henkilökohtaisesti en pidä siitä.

Eli sinulle olisi ok esim (normaaliaikoina) tavata ensitreffeillä kävelyllä tai kahvilla, seuraavaksi jomman kumman kotona, sitä seuraavilla mennä leffaan, sen jälkeisillä treffeillä vaikka ulos syömään, sitten taas jomman kumman kotiin jne?

Nimenomaan näin. Pidän siitä, että nainen on rohkea ja pystyy tekemään nopeasti päätöksen voiko tuohon mieheen luottaa vai ei. Joku muu mies ei välttämättä tunne samoin.

Mitä siis tarkoitit lauseellasi:

"Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin."

Kaikista paras olisi, jos naiselle heti tulisi videotreffeillä tunne, että tuo on hyvä mies ja mieheen voi luottaa ja ehdottaisi esimerkiksi, että tule syömään luokseni tms. Tuo nopea positivisen tunteen herääminen naisessa ja rohkeus toimia sen mukaan on parasta mitä tiedän. Enkä missään tapauksessa alkaisi ehdottaa mitään seksuaalista ilman, että nainen olisi siihen valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Sitten, kun jollekin hyväuskoiselle naiselle joskus sattuu jotain, niin naista syytetään hyväuskoisuudesta.

Minä en tykästyisi, jos miehen halu viettää aikaa vain jomman kumman luona onkin sitä, että hänen mielestään kaikki muu on turhuutta ja rahanmenoa. Ulos ei mennä syömään, kun kotonakin on ruokaa eikä elokuviin mennä, kun niitä näkee telkkaristakin. Leikkokukkia ei osteta, kun ne lakastuu pian eikä leivoksia osteta, kun leipoa voi itse.

ja kun hyväuskoinen mies putsataan rahoista, naiset nauraa sille et kuinka joku voi olla noin hölmö ja uskoo tuon kaiken. Sai mitä ansaitsi!

No valitettavan usein nauruun onkin aihetta. Itse esim eläydyin erään huijatun n 45 v miehen tarinaan ihan täysillä ja suretti kun hän kertoi ääni väristen että oli menettänyt uskonsa naisiin ja elämään. Sitten hän kaivoi esiin kuvia huijariksi paljastuneesta mielitietystään. Se oli noin 20 v tyttö Daisy duke -shortseissa ja cowboyhatussa. Toinen kuva oli varmaankin jostain seksiä toimistossa -pornoleffasta ennen äksönin aloittamista. Ei taas tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Vähän eri juttu kuin se että muuten normaalin oloinen mies joka ei ole 25 vuotta nuorempi osoittautuukin sekopääksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Sitten, kun jollekin hyväuskoiselle naiselle joskus sattuu jotain, niin naista syytetään hyväuskoisuudesta.

Minä en tykästyisi, jos miehen halu viettää aikaa vain jomman kumman luona onkin sitä, että hänen mielestään kaikki muu on turhuutta ja rahanmenoa. Ulos ei mennä syömään, kun kotonakin on ruokaa eikä elokuviin mennä, kun niitä näkee telkkaristakin. Leikkokukkia ei osteta, kun ne lakastuu pian eikä leivoksia osteta, kun leipoa voi itse.

ja kun hyväuskoinen mies putsataan rahoista, naiset nauraa sille et kuinka joku voi olla noin hölmö ja uskoo tuon kaiken. Sai mitä ansaitsi!

Niin, kyllähän kahvikupillisen hinta on verrattavissa väkivaltaan.

Puhuin esimerkiksi 100 000€ kavalluksesta

Nuo jutut on ihan eri keskustelun aihe, joten aloita sellainen, jos haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Mutta eikö se silti ole edelleen treffailua?

Onko se mies kuitenkin seuraavalla kerralla ja muutenkin jatkossa kiinnostunut lähtemään treffeille myös ulos ihmisten ilmoille: keikoille, baariin, kahviloihin, ravintoloihin, urheiluharrastuksiin jne? Vai onko ajatus, että hypätään yli kaikki yhdessä tekeminen ja aletaan olla vuoroin jomman kumman luona?

Onhan se edelleen treffailua, mutta itselle tulee hyvä olo kun nainen uskaltaa luottaa minuun nopeasti. Jos nainen on pitkään varovainen, suostuu treffeihin vain julkisilla paikoilla ja miettii pitkään voiko tuohon mieheen luottaa vai ei, niin henkilökohtaisesti en pidä siitä.

Eli sinulle olisi ok esim (normaaliaikoina) tavata ensitreffeillä kävelyllä tai kahvilla, seuraavaksi jomman kumman kotona, sitä seuraavilla mennä leffaan, sen jälkeisillä treffeillä vaikka ulos syömään, sitten taas jomman kumman kotiin jne?

Nimenomaan näin. Pidän siitä, että nainen on rohkea ja pystyy tekemään nopeasti päätöksen voiko tuohon mieheen luottaa vai ei. Joku muu mies ei välttämättä tunne samoin.

Mitä siis tarkoitit lauseellasi:

"Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin."

Kaikista paras olisi, jos naiselle heti tulisi videotreffeillä tunne, että tuo on hyvä mies ja mieheen voi luottaa ja ehdottaisi esimerkiksi, että tule syömään luokseni tms. Tuo nopea positivisen tunteen herääminen naisessa ja rohkeus toimia sen mukaan on parasta mitä tiedän. Enkä missään tapauksessa alkaisi ehdottaa mitään seksuaalista ilman, että nainen olisi siihen valmis.

Tuon ymmärsin jo, mutta eikö ne ole treffit, jos hän tulee sinun luoksesi? Ja äsken sanoit, että nimenomaan sinulle sopisi, että seuraavalla kerralla menisitte jonnekin ulos jne. Eikö se ole nimenomaan live-treffailemista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Sitten, kun jollekin hyväuskoiselle naiselle joskus sattuu jotain, niin naista syytetään hyväuskoisuudesta.

Minä en tykästyisi, jos miehen halu viettää aikaa vain jomman kumman luona onkin sitä, että hänen mielestään kaikki muu on turhuutta ja rahanmenoa. Ulos ei mennä syömään, kun kotonakin on ruokaa eikä elokuviin mennä, kun niitä näkee telkkaristakin. Leikkokukkia ei osteta, kun ne lakastuu pian eikä leivoksia osteta, kun leipoa voi itse.

Eikö kannattaisi mielummin säästää ne rahat ja sen sijaan, että törsäisi rahat johonkin hömppään, niin menisikin johonkin kalliimpaan lomakohteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Sitten, kun jollekin hyväuskoiselle naiselle joskus sattuu jotain, niin naista syytetään hyväuskoisuudesta.

Minä en tykästyisi, jos miehen halu viettää aikaa vain jomman kumman luona onkin sitä, että hänen mielestään kaikki muu on turhuutta ja rahanmenoa. Ulos ei mennä syömään, kun kotonakin on ruokaa eikä elokuviin mennä, kun niitä näkee telkkaristakin. Leikkokukkia ei osteta, kun ne lakastuu pian eikä leivoksia osteta, kun leipoa voi itse.

ja kun hyväuskoinen mies putsataan rahoista, naiset nauraa sille et kuinka joku voi olla noin hölmö ja uskoo tuon kaiken. Sai mitä ansaitsi!

Niin, kyllähän kahvikupillisen hinta on verrattavissa väkivaltaan.

Puhuin esimerkiksi 100 000€ kavalluksesta

Jos ekoilla treffeillä tällaista tapahtuu, niin kyllä siinä voi vähän peiliin mieskin katsella.

Ja tuosta nopeasta etenemisestä: Itse en menisi tuntemattoman kotiin tai kutsuisi häntä luokseni. Itsesuojeluvaisto on ihan hyödyllinen vaisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Sitten, kun jollekin hyväuskoiselle naiselle joskus sattuu jotain, niin naista syytetään hyväuskoisuudesta.

Minä en tykästyisi, jos miehen halu viettää aikaa vain jomman kumman luona onkin sitä, että hänen mielestään kaikki muu on turhuutta ja rahanmenoa. Ulos ei mennä syömään, kun kotonakin on ruokaa eikä elokuviin mennä, kun niitä näkee telkkaristakin. Leikkokukkia ei osteta, kun ne lakastuu pian eikä leivoksia osteta, kun leipoa voi itse.

Eikö kannattaisi mielummin säästää ne rahat ja sen sijaan, että törsäisi rahat johonkin hömppään, niin menisikin johonkin kalliimpaan lomakohteeseen?

Ei. Minä haluan (normaaliaikoina) sekä syödä ulkona, käydä elokuvissa, käydä teatterissa, käydä harrastuksissa, klubeilla, keikoilla jne että matkustella. En halua kalliimpaan lomakohteeseen vaan haluan reppureissata omatoimimatkoilla.

Ja onneksi on löytynyt puoliso, joka haluaa samaa. Vaikka eipä kai me muuten yhteen olisi mentykään.

(Ja ettei joku ehdi jo muuta kuvitella, niin yhteiset menot maksetaan 50/50, omista matkoista ja muista menoista molemmat tietysti vastaavat itse)

Minulla olisi noussut välittömästi niskakarvat pystyyn, jos joku mies olisi tullut minulle opettamaan, että ei kannata törsätä rahoja johonkin hömppään.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Kirjastossa ja miksei museossakin pitää olla hiljaa. Ja kuka siellä ehkä muiden kävijöiden kuullen kehtaa alkaa mitään tutustumiskeskusteluja käymään? Varmaan tulisi vahtimestari huomauttamaan että häiritsette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Mutta eikö se silti ole edelleen treffailua?

Onko se mies kuitenkin seuraavalla kerralla ja muutenkin jatkossa kiinnostunut lähtemään treffeille myös ulos ihmisten ilmoille: keikoille, baariin, kahviloihin, ravintoloihin, urheiluharrastuksiin jne? Vai onko ajatus, että hypätään yli kaikki yhdessä tekeminen ja aletaan olla vuoroin jomman kumman luona?

Onhan se edelleen treffailua, mutta itselle tulee hyvä olo kun nainen uskaltaa luottaa minuun nopeasti. Jos nainen on pitkään varovainen, suostuu treffeihin vain julkisilla paikoilla ja miettii pitkään voiko tuohon mieheen luottaa vai ei, niin henkilökohtaisesti en pidä siitä.

Eli sinulle olisi ok esim (normaaliaikoina) tavata ensitreffeillä kävelyllä tai kahvilla, seuraavaksi jomman kumman kotona, sitä seuraavilla mennä leffaan, sen jälkeisillä treffeillä vaikka ulos syömään, sitten taas jomman kumman kotiin jne?

Nimenomaan näin. Pidän siitä, että nainen on rohkea ja pystyy tekemään nopeasti päätöksen voiko tuohon mieheen luottaa vai ei. Joku muu mies ei välttämättä tunne samoin.

Mitä siis tarkoitit lauseellasi:

"Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin."

Kaikista paras olisi, jos naiselle heti tulisi videotreffeillä tunne, että tuo on hyvä mies ja mieheen voi luottaa ja ehdottaisi esimerkiksi, että tule syömään luokseni tms. Tuo nopea positivisen tunteen herääminen naisessa ja rohkeus toimia sen mukaan on parasta mitä tiedän. Enkä missään tapauksessa alkaisi ehdottaa mitään seksuaalista ilman, että nainen olisi siihen valmis.

Tuon ymmärsin jo, mutta eikö ne ole treffit, jos hän tulee sinun luoksesi? Ja äsken sanoit, että nimenomaan sinulle sopisi, että seuraavalla kerralla menisitte jonnekin ulos jne. Eikö se ole nimenomaan live-treffailemista?

Kyllä, mutta tässä vaiheessa olisi jo selvää, että nainen pitää miehestä. Jos useita kertoja käydään esim. kahvilassa tai muussa vastaavassa paikassa, niin herää epäilys mitä tuo nainen tuntee ja miksi kestää niin kauan päättää mitä nainen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Kirjastossa ja miksei museossakin pitää olla hiljaa. Ja kuka siellä ehkä muiden kävijöiden kuullen kehtaa alkaa mitään tutustumiskeskusteluja käymään? Varmaan tulisi vahtimestari huomauttamaan että häiritsette.

Käsityksesi kirjastoista taitaa pohjautua (vanhoihin) elokuviin. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Kirjastossa ja miksei museossakin pitää olla hiljaa. Ja kuka siellä ehkä muiden kävijöiden kuullen kehtaa alkaa mitään tutustumiskeskusteluja käymään? Varmaan tulisi vahtimestari huomauttamaan että häiritsette.

Milloin olet viimeksi käynyt kirjastossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Mutta eikö se silti ole edelleen treffailua?

Onko se mies kuitenkin seuraavalla kerralla ja muutenkin jatkossa kiinnostunut lähtemään treffeille myös ulos ihmisten ilmoille: keikoille, baariin, kahviloihin, ravintoloihin, urheiluharrastuksiin jne? Vai onko ajatus, että hypätään yli kaikki yhdessä tekeminen ja aletaan olla vuoroin jomman kumman luona?

Onhan se edelleen treffailua, mutta itselle tulee hyvä olo kun nainen uskaltaa luottaa minuun nopeasti. Jos nainen on pitkään varovainen, suostuu treffeihin vain julkisilla paikoilla ja miettii pitkään voiko tuohon mieheen luottaa vai ei, niin henkilökohtaisesti en pidä siitä.

Eli sinulle olisi ok esim (normaaliaikoina) tavata ensitreffeillä kävelyllä tai kahvilla, seuraavaksi jomman kumman kotona, sitä seuraavilla mennä leffaan, sen jälkeisillä treffeillä vaikka ulos syömään, sitten taas jomman kumman kotiin jne?

Nimenomaan näin. Pidän siitä, että nainen on rohkea ja pystyy tekemään nopeasti päätöksen voiko tuohon mieheen luottaa vai ei. Joku muu mies ei välttämättä tunne samoin.

Mitä siis tarkoitit lauseellasi:

"Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin."

Kaikista paras olisi, jos naiselle heti tulisi videotreffeillä tunne, että tuo on hyvä mies ja mieheen voi luottaa ja ehdottaisi esimerkiksi, että tule syömään luokseni tms. Tuo nopea positivisen tunteen herääminen naisessa ja rohkeus toimia sen mukaan on parasta mitä tiedän. Enkä missään tapauksessa alkaisi ehdottaa mitään seksuaalista ilman, että nainen olisi siihen valmis.

Tuon ymmärsin jo, mutta eikö ne ole treffit, jos hän tulee sinun luoksesi? Ja äsken sanoit, että nimenomaan sinulle sopisi, että seuraavalla kerralla menisitte jonnekin ulos jne. Eikö se ole nimenomaan live-treffailemista?

Kyllä, mutta tässä vaiheessa olisi jo selvää, että nainen pitää miehestä. Jos useita kertoja käydään esim. kahvilassa tai muussa vastaavassa paikassa, niin herää epäilys mitä tuo nainen tuntee ja miksi kestää niin kauan päättää mitä nainen haluaa.

Mitä se nainen siis haluaa, jos suostuu toisella tapaamisella tapaamaan sinua kotonasi? Siis sellaista, mitä ei haluaisi, jos ehdottaisi tapaamista jossain julkisella paikalla? Eikö suhteen kehittymisen myöt yleensä keskustella siitä, mitä tunnetaan ja mitä halutaan? Ei kai ne tunteet sen nopeammin syvene tai kirkastu, tavattiin sitten kahvilassa tai jomman kumman luona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Kirjastossa ja miksei museossakin pitää olla hiljaa. Ja kuka siellä ehkä muiden kävijöiden kuullen kehtaa alkaa mitään tutustumiskeskusteluja käymään? Varmaan tulisi vahtimestari huomauttamaan että häiritsette.

Milloin olet viimeksi käynyt kirjastossa?

Ennen koronaa olen käynyt säännöllisesti noin 40 vuotta. Siitä viimeiset 26 vuotta joka päivä kirjaston ollessa auki ja ollessani paikkakunnalla lehtiosastolla lukemassa lehdet. Ei kirjastossa sovi möykätä nykyäänkään. Kyllä tullaan huomauttamaan jos puhuu esimerkiksi puhelimeen. Etenkin opiskelijoiden lukupaikassa on oltava hipihiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Kirjastossa ja miksei museossakin pitää olla hiljaa. Ja kuka siellä ehkä muiden kävijöiden kuullen kehtaa alkaa mitään tutustumiskeskusteluja käymään? Varmaan tulisi vahtimestari huomauttamaan että häiritsette.

Milloin olet viimeksi käynyt kirjastossa?

Ennen koronaa olen käynyt säännöllisesti noin 40 vuotta. Siitä viimeiset 26 vuotta joka päivä kirjaston ollessa auki ja ollessani paikkakunnalla lehtiosastolla lukemassa lehdet. Ei kirjastossa sovi möykätä nykyäänkään. Kyllä tullaan huomauttamaan jos puhuu esimerkiksi puhelimeen. Etenkin opiskelijoiden lukupaikassa on oltava hipihiljaa.

Et ilmeisesti Oodissa tai muussa isossa kirjastossa käy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Mutta eikö se silti ole edelleen treffailua?

Onko se mies kuitenkin seuraavalla kerralla ja muutenkin jatkossa kiinnostunut lähtemään treffeille myös ulos ihmisten ilmoille: keikoille, baariin, kahviloihin, ravintoloihin, urheiluharrastuksiin jne? Vai onko ajatus, että hypätään yli kaikki yhdessä tekeminen ja aletaan olla vuoroin jomman kumman luona?

Onhan se edelleen treffailua, mutta itselle tulee hyvä olo kun nainen uskaltaa luottaa minuun nopeasti. Jos nainen on pitkään varovainen, suostuu treffeihin vain julkisilla paikoilla ja miettii pitkään voiko tuohon mieheen luottaa vai ei, niin henkilökohtaisesti en pidä siitä.

Eli sinulle olisi ok esim (normaaliaikoina) tavata ensitreffeillä kävelyllä tai kahvilla, seuraavaksi jomman kumman kotona, sitä seuraavilla mennä leffaan, sen jälkeisillä treffeillä vaikka ulos syömään, sitten taas jomman kumman kotiin jne?

Nimenomaan näin. Pidän siitä, että nainen on rohkea ja pystyy tekemään nopeasti päätöksen voiko tuohon mieheen luottaa vai ei. Joku muu mies ei välttämättä tunne samoin.

Mitä siis tarkoitit lauseellasi:

"Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin."

Kaikista paras olisi, jos naiselle heti tulisi videotreffeillä tunne, että tuo on hyvä mies ja mieheen voi luottaa ja ehdottaisi esimerkiksi, että tule syömään luokseni tms. Tuo nopea positivisen tunteen herääminen naisessa ja rohkeus toimia sen mukaan on parasta mitä tiedän. Enkä missään tapauksessa alkaisi ehdottaa mitään seksuaalista ilman, että nainen olisi siihen valmis.

Tuon ymmärsin jo, mutta eikö ne ole treffit, jos hän tulee sinun luoksesi? Ja äsken sanoit, että nimenomaan sinulle sopisi, että seuraavalla kerralla menisitte jonnekin ulos jne. Eikö se ole nimenomaan live-treffailemista?

Kyllä, mutta tässä vaiheessa olisi jo selvää, että nainen pitää miehestä. Jos useita kertoja käydään esim. kahvilassa tai muussa vastaavassa paikassa, niin herää epäilys mitä tuo nainen tuntee ja miksi kestää niin kauan päättää mitä nainen haluaa.

Mitä se nainen siis haluaa, jos suostuu toisella tapaamisella tapaamaan sinua kotonasi? Siis sellaista, mitä ei haluaisi, jos ehdottaisi tapaamista jossain julkisella paikalla? Eikö suhteen kehittymisen myöt yleensä keskustella siitä, mitä tunnetaan ja mitä halutaan? Ei kai ne tunteet sen nopeammin syvene tai kirkastu, tavattiin sitten kahvilassa tai jomman kumman luona?

En vain henkilökohtaisesti hirveästi pidä liian varovaista naisista, jotka eivät pysty helposti luottamaan ihmisiin ja tunnetasolla päättämään mitä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Mutta eikö se silti ole edelleen treffailua?

Onko se mies kuitenkin seuraavalla kerralla ja muutenkin jatkossa kiinnostunut lähtemään treffeille myös ulos ihmisten ilmoille: keikoille, baariin, kahviloihin, ravintoloihin, urheiluharrastuksiin jne? Vai onko ajatus, että hypätään yli kaikki yhdessä tekeminen ja aletaan olla vuoroin jomman kumman luona?

Onhan se edelleen treffailua, mutta itselle tulee hyvä olo kun nainen uskaltaa luottaa minuun nopeasti. Jos nainen on pitkään varovainen, suostuu treffeihin vain julkisilla paikoilla ja miettii pitkään voiko tuohon mieheen luottaa vai ei, niin henkilökohtaisesti en pidä siitä.

Eli sinulle olisi ok esim (normaaliaikoina) tavata ensitreffeillä kävelyllä tai kahvilla, seuraavaksi jomman kumman kotona, sitä seuraavilla mennä leffaan, sen jälkeisillä treffeillä vaikka ulos syömään, sitten taas jomman kumman kotiin jne?

Nimenomaan näin. Pidän siitä, että nainen on rohkea ja pystyy tekemään nopeasti päätöksen voiko tuohon mieheen luottaa vai ei. Joku muu mies ei välttämättä tunne samoin.

Mitä siis tarkoitit lauseellasi:

"Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin."

Kaikista paras olisi, jos naiselle heti tulisi videotreffeillä tunne, että tuo on hyvä mies ja mieheen voi luottaa ja ehdottaisi esimerkiksi, että tule syömään luokseni tms. Tuo nopea positivisen tunteen herääminen naisessa ja rohkeus toimia sen mukaan on parasta mitä tiedän. Enkä missään tapauksessa alkaisi ehdottaa mitään seksuaalista ilman, että nainen olisi siihen valmis.

Tuon ymmärsin jo, mutta eikö ne ole treffit, jos hän tulee sinun luoksesi? Ja äsken sanoit, että nimenomaan sinulle sopisi, että seuraavalla kerralla menisitte jonnekin ulos jne. Eikö se ole nimenomaan live-treffailemista?

Kyllä, mutta tässä vaiheessa olisi jo selvää, että nainen pitää miehestä. Jos useita kertoja käydään esim. kahvilassa tai muussa vastaavassa paikassa, niin herää epäilys mitä tuo nainen tuntee ja miksi kestää niin kauan päättää mitä nainen haluaa.

Mitä se nainen siis haluaa, jos suostuu toisella tapaamisella tapaamaan sinua kotonasi? Siis sellaista, mitä ei haluaisi, jos ehdottaisi tapaamista jossain julkisella paikalla? Eikö suhteen kehittymisen myöt yleensä keskustella siitä, mitä tunnetaan ja mitä halutaan? Ei kai ne tunteet sen nopeammin syvene tai kirkastu, tavattiin sitten kahvilassa tai jomman kumman luona?

En vain henkilökohtaisesti hirveästi pidä liian varovaista naisista, jotka eivät pysty helposti luottamaan ihmisiin ja tunnetasolla päättämään mitä haluavat.

Sinä et pidä, tämä on jo käynyt selväksi. Siksi haluat tavata viimeistään toisilla treffeillä jomman kumman kotona. Mutta miten tämä siis poikkeaa parisuhteen mahdollisesta alkamisesta verrattuna siihen, että treffaillaan ensin muualla kuin kotona? Mikä tässä nopeuttaa niitä tunteita ja päätöksiä? Mitä päättäminen tässä ylipäänsä tarkoittaa? Päättää mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Sitten, kun jollekin hyväuskoiselle naiselle joskus sattuu jotain, niin naista syytetään hyväuskoisuudesta.

Minä en tykästyisi, jos miehen halu viettää aikaa vain jomman kumman luona onkin sitä, että hänen mielestään kaikki muu on turhuutta ja rahanmenoa. Ulos ei mennä syömään, kun kotonakin on ruokaa eikä elokuviin mennä, kun niitä näkee telkkaristakin. Leikkokukkia ei osteta, kun ne lakastuu pian eikä leivoksia osteta, kun leipoa voi itse.

Eikö kannattaisi mielummin säästää ne rahat ja sen sijaan, että törsäisi rahat johonkin hömppään, niin menisikin johonkin kalliimpaan lomakohteeseen?

Hah, sinun ”kalliimpi lomakohde” on Teneriffa tai Kanarian saaret 3-4 tähden hotellissa. Ei Four Seasons resort Havaijilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Sitten, kun jollekin hyväuskoiselle naiselle joskus sattuu jotain, niin naista syytetään hyväuskoisuudesta.

Minä en tykästyisi, jos miehen halu viettää aikaa vain jomman kumman luona onkin sitä, että hänen mielestään kaikki muu on turhuutta ja rahanmenoa. Ulos ei mennä syömään, kun kotonakin on ruokaa eikä elokuviin mennä, kun niitä näkee telkkaristakin. Leikkokukkia ei osteta, kun ne lakastuu pian eikä leivoksia osteta, kun leipoa voi itse.

Eikö kannattaisi mielummin säästää ne rahat ja sen sijaan, että törsäisi rahat johonkin hömppään, niin menisikin johonkin kalliimpaan lomakohteeseen?

Hah, sinun ”kalliimpi lomakohde” on Teneriffa tai Kanarian saaret 3-4 tähden hotellissa. Ei Four Seasons resort Havaijilla.

Jos jättää rahat käyttämättä homppään, niin voi esimerkiksi matkustaa useammin ja laadukkaammin. Ravintoissa yleensä käytetään halpoja ja epäterveellisiä raaka-aineita, jotta saadaan maksimaalinen tuotto. Monissa ravintoloissa käytetään halvimpia mahdollisia kasviöljyjä, joista kuumennettaessa syntyy syöpää aiheuttavia aldehydejä. Ja tietämättömät ihmiset ostavat näitä huonolaatusia ja kalliita ateroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Kirjastossa ja miksei museossakin pitää olla hiljaa. Ja kuka siellä ehkä muiden kävijöiden kuullen kehtaa alkaa mitään tutustumiskeskusteluja käymään? Varmaan tulisi vahtimestari huomauttamaan että häiritsette.

Normiaikaan kirjastossa on kaikenlaista toimintaa, josta lähtee ääntä. Hiljaisuustoive on vain lukusalissa. Kyllä siellä hyllyjen välissä saa kierrellä ja jutella. Kirjoista puhuessa kertoo paljon itsestään ja mikäs sen parempaa, kun huomaa toisen innostuneen samasta kirjasta mitä itse. Lukeminen on minulle tärkeää enkä haluaisi miestä, jonka mielestä se on vain ajanhukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Tässä se taas tuli (tosin ei olisi kannattanut puhua muiden miesten puolesta edelleenkään). Ei tykätä kahvilassa istumisesta, haussa on todennäköisesti liikunnallinen, ulkoilmaihminen, kiva sporttinen nainen. Silti jostain ihmeen syystä pitää ehdottaa sitä ensitapaamista kahville - minkä ihmeen takia?

Suomessa on aina huono sää ja naiset pitävät omituisena pelottavana friikkinä jos ehdottaa jotain muuta kuin ns. normaalia paikkaa kuten kahvilaa.

Ja kesälläkin ihan kaikki ilmaistapahtumat on ihan pskoja tai ihan vääränä päivänä tai esiintyjät on surkeita. Jos aurinko paistaakin ja on mukavan lämmin, niin silti on ihan pakko vääntäytyä vastahakoisesti kahvilaan, kun naiset tykkää.

Ei ole ollut yleisesti miesten tiedossa, että sporttiset naiset toivoisivat kävelytreffejä. Jos olisi ollut tiedossa, niin minä aikakin paljon mielummin menisin sellaisille treffelle. Olen tuo joka kirjoitti "suurin osa miehistä ei pidä kahvilassa istuskelusta".

Kun se kävely ei edelleenkään tarkoita mitään kilometrien pituisia kävelylenkkejä urheiluvaatteissa. Kaikkein huonokuntoisinkin nainen jaksaa lyllertää kaupungilla muutaman sata metriä. Mikset kutsuessa sano, että olet muuten nyt niin kiireinen, niin nähdäänkö vartin verran kaupungilla paikassa x, kun muuten tapaaminen menee jonnekin tulevaisuuteen?

Miksei kirjasto, museo tai joku näyttely kelpaa treffipaikaksi?

Ihan hyvin kirjasto, museo ja näyttelykin käy. Miehet eivät tiedä mihin naiset haluaisivat treffeillä mennä ja miehelle ei ole väliä missä ollaan treffeillä. Yleensä miehille tuo treffausvaihe ei ole hirveän miellyttävää ja toivoisivat sen olevan nopeasti ohi ja siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen. Miehelle tutustumiseen parasta olisi videotreffit ja jättää kokonaan livetreffit väliin.

???

Miten parisuhde mielestäsi muodostuu? Eli mikä on se seuraava vaihe? Jos ensin jutellaan videotreffeillä, niin mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seuraavaksi vaikka tehdä yhdessä ruokaa jomman kumman asunnolla (vaatteet päällä).

Eikö nekin ole treffit? toiset treffit?

Se saa aikaan miehessä hyviä fiiliksiä kun nainen uskaltaa nopeasti edetä netraalilta alueelta yksityisemmälle alueelle (vierailla miehen kodissa tai kutsua mies naisen asuntoon). Tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jossa selvästi nainen uskaltaa luottaa mieheen.

Varokaa naiset näitä miehiä. Kaverini oli nuori, jutteli jonkun palomiehen kanssa netissä, kutsui miehen kotiinsa, pian mies olikin housut kintussa kaverin sohvalla.

Älkää antako kenenkään miehen manipuloida teitä tapaamaan ei-julkisella paikalla sillä varjolla, että miestä loukkaa, kun et luota ventovieraaseen. Netissä puhuminen ja yhdet treffit eivät vielä tarkoita, että oikeasti tunnet henkilön. ”Date rapist” -tyypeillä on yleensä hyvät sosiaaliset taidot.

Lehdissäkin ollut viimeaikoina juttua, jossa nainen meni ensitapaamiselle mökille Tinder-treffin kanssa ja mies piti vankinaan, raiskasi ja pahoinpiteli viikonlopun ajan, kunnes nainen pääsi lähtemään tekaistulla syyllä.