Yhä useamman kolmekymppisen naisen on tyydyttävä tapailusuhteisiin, kertoo HS – "Miesten markkinat"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En myöskään sano etukäteen että toivon miehen käyvän säännöllisesti suihkussa, pukeutuvan ehjin ja puhtaisiin vaatteisiin, puhuvan mukavia ja olevan kaikin puolin kohtelias, elämänmyönteinen ja positiivinen henkilö. Treffeillä yksi tarkoitus on kohdata toinen ja havainnoida herääkö kiinnostus tuntea paremmin.

Olen samaa mieltä. Siksi en myöskään sanoisi etukäteen naiselle että voitko maksaa omat ostoksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En myöskään sano etukäteen että toivon miehen käyvän säännöllisesti suihkussa, pukeutuvan ehjin ja puhtaisiin vaatteisiin, puhuvan mukavia ja olevan kaikin puolin kohtelias, elämänmyönteinen ja positiivinen henkilö. Treffeillä yksi tarkoitus on kohdata toinen ja havainnoida herääkö kiinnostus tuntea paremmin.

Olen samaa mieltä. Siksi en myöskään sanoisi etukäteen naiselle että voitko maksaa omat ostoksesi.

No niin, eli kaikki on niin kuin pitääkin. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

Minä taas lähtökohtaisesti aina tarjoan (ensimmäisen), jos pyydän jonkun seurakseni kahvilaan tai baariin. Sitten katsellaan maksupolitiikkaa uudelleen, jos ilta jatkuu.

Ihan mukava tapa, mutta ihanko todella sinä odotat että kaikilla muillakin ihmisillä pitäisi olla sama tapa ilman mitään eri sopimuksia, ja jos ei toinen lue ajatuksiasi hän on pihi/ilkeä/huono tms? Tästähän tässä keskustelussa on kyse, kun jotkut leimaavat ne tarjoamisen laiminlyövät miehen niin surkeiksi ettei niihin voi edes tutustua.

Ei ole ollut mitään ongelmaa koska omassa piirissäni tämä on ihan yleinen ja toimiva käytäntö. Kuplien törmäillessä tulee näemmä yllätyksiä. Mutta niin, en pidä välttämättä kovin hyvänä käytöksenä, ainakaan ellei etukäteen kerro, että itsellä on tapana maksaa vain omansa, vaikka olisikin ollut se joka kutsuu ja valitsee paikan.

Jaa, että jos ei ole kaikesta samaa mieltä kuin sinä on huonokäytöksinen. Tosi kypsää. Ja miten niin "valitsee paikan"? Eikö teillä oikeasti osaa aikuiset ihmiset sopia keskenään sellaista paikkaa, jonne molemmat haluaa mennä?

Tuolla aiemmin mies/miehet kertoi/kertoivat, että todellakaan ei käy mitkään ilmaistreffit vaan haluavat vähintään kahville ellei syömään, koska on mukavampi syödä seurassa ja keskustella samalla. Riippumatta ilmeisesti siitä, mitä deitti haluaisi.

No jos toinen ei piittaa siitä mitä toinen haluaa, onko koko treffeille järkeä edes lähteä? Ei kai se tylsä paikka ja ärsyttävä treffikumppani siitä maksamalla iloksi muutu? En minä muista tiedä, mutta kyllä minun aikani on ainakin sen verran arvokasta, etten minä tuhlaa sitä kahvikuppipalkalla huonossa seurassa tai epämiellyttävässä paikassa.

Tuntuu ettei paljoa kiinnosta akkojen aatteet. Kunhan saa vaikka maksua vastaan kaunottaren istumaan samaan pöytään asia on sillä selvä. Samaan aikaan täällä joku kaipaili tasa-arvosta sekä kohteliasta miestä, mistäpä niitä tosiaan saisi?

Vähän tuntuu, että jotkut miehet ymmärtävät tasa-arvon niin, että kaikki hyvät tavat voi heittää romukoppaan ja alkaa moukaksi. Itse en ole pitänyt esimerkiksi oven avaamista toiselle minään tasa-arvoasiana vaan ihan vain normaalina kohteliaisuutena, mutta täällä ovat jotkut sitäkin pitäneet turhana pokkurointina... 🙄

Koska mies on viimeksi heittänyt takkinsa vesilätäkköön jota voit kävellä siitä kuivin jaloin?

Vai mitkä muinaisista hyvistä tavoista on sellainen joka tulee säästää ja minkä saa poistaa?

Sinäkö et koskaan ikinä milloinkaan avaa ovea kenellekään toiselle, koska kyseessä on ikivanha tyhmä tapa? Minä kyllä avaan aina oven sille, joka tulee kanssani siihen samaan aikaan. Jossain marketin tai viraston ovella vähintäänkin pidän sitä auki niin, ettei se lävähdä päin seuraavan naamaa. En ole tajunnut sen olevan jokin muinainen tapa vaan ihan vain peruskohteliaisuudeksi olen luullut.

Mutta siis noinkin voi joku ajatella... Nyt ehkä vähän tajuan, mitä liikkuu niiden moukkien päässä, jotka ryntäilee ovissa ja paiskovat niitä toisille päin näköä.

Kuten huomaat, puhut oven avaamisesta molemmille sukupuolille tärkeänä hyvänä tapana. Tarjoaminen taas velvoittaa ainoastaan miehiä.

Kutsujaa. Se, ettei jotakuta miestä naiset koskaan kutsu, ei kumoa tätä tosiasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En jättäisi kutsutun vastuulle. Jos minä pyytäjänä jostain syystä en haluaisi tarjota, tietenkin kertoisin tämän treffikutsua esittäessäni.

Kun nyt on huomattu, että jotkut odottavat kutsun sisältävän myös tarjoilut, niin miksi ihmeessä pitäisi lähteä ihan paikan päälle jännittämään, että minkätyyppinen käsitys tällä deitillä on, kun asian voi jo kutsuessaan tehdä selväksi? Jos kerran se ettei joudu tarjoamaan on jostain syystä niin tärkeää.

No miksi ei voi selvittää, että odottaa miehen ("kutsuja" tai "mies", kummin vain) tarjoavan? Jos kerran se että ei joudu itse maksamaan omaa kahviaan on jostain syystä niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

Minä taas lähtökohtaisesti aina tarjoan (ensimmäisen), jos pyydän jonkun seurakseni kahvilaan tai baariin. Sitten katsellaan maksupolitiikkaa uudelleen, jos ilta jatkuu.

Ihan mukava tapa, mutta ihanko todella sinä odotat että kaikilla muillakin ihmisillä pitäisi olla sama tapa ilman mitään eri sopimuksia, ja jos ei toinen lue ajatuksiasi hän on pihi/ilkeä/huono tms? Tästähän tässä keskustelussa on kyse, kun jotkut leimaavat ne tarjoamisen laiminlyövät miehen niin surkeiksi ettei niihin voi edes tutustua.

Ei ole ollut mitään ongelmaa koska omassa piirissäni tämä on ihan yleinen ja toimiva käytäntö. Kuplien törmäillessä tulee näemmä yllätyksiä. Mutta niin, en pidä välttämättä kovin hyvänä käytöksenä, ainakaan ellei etukäteen kerro, että itsellä on tapana maksaa vain omansa, vaikka olisikin ollut se joka kutsuu ja valitsee paikan.

Jaa, että jos ei ole kaikesta samaa mieltä kuin sinä on huonokäytöksinen. Tosi kypsää. Ja miten niin "valitsee paikan"? Eikö teillä oikeasti osaa aikuiset ihmiset sopia keskenään sellaista paikkaa, jonne molemmat haluaa mennä?

Tuolla aiemmin mies/miehet kertoi/kertoivat, että todellakaan ei käy mitkään ilmaistreffit vaan haluavat vähintään kahville ellei syömään, koska on mukavampi syödä seurassa ja keskustella samalla. Riippumatta ilmeisesti siitä, mitä deitti haluaisi.

No jos toinen ei piittaa siitä mitä toinen haluaa, onko koko treffeille järkeä edes lähteä? Ei kai se tylsä paikka ja ärsyttävä treffikumppani siitä maksamalla iloksi muutu? En minä muista tiedä, mutta kyllä minun aikani on ainakin sen verran arvokasta, etten minä tuhlaa sitä kahvikuppipalkalla huonossa seurassa tai epämiellyttävässä paikassa.

Tuntuu ettei paljoa kiinnosta akkojen aatteet. Kunhan saa vaikka maksua vastaan kaunottaren istumaan samaan pöytään asia on sillä selvä. Samaan aikaan täällä joku kaipaili tasa-arvosta sekä kohteliasta miestä, mistäpä niitä tosiaan saisi?

Vähän tuntuu, että jotkut miehet ymmärtävät tasa-arvon niin, että kaikki hyvät tavat voi heittää romukoppaan ja alkaa moukaksi. Itse en ole pitänyt esimerkiksi oven avaamista toiselle minään tasa-arvoasiana vaan ihan vain normaalina kohteliaisuutena, mutta täällä ovat jotkut sitäkin pitäneet turhana pokkurointina... 🙄

Koska mies on viimeksi heittänyt takkinsa vesilätäkköön jota voit kävellä siitä kuivin jaloin?

Vai mitkä muinaisista hyvistä tavoista on sellainen joka tulee säästää ja minkä saa poistaa?

Sinäkö et koskaan ikinä milloinkaan avaa ovea kenellekään toiselle, koska kyseessä on ikivanha tyhmä tapa? Minä kyllä avaan aina oven sille, joka tulee kanssani siihen samaan aikaan. Jossain marketin tai viraston ovella vähintäänkin pidän sitä auki niin, ettei se lävähdä päin seuraavan naamaa. En ole tajunnut sen olevan jokin muinainen tapa vaan ihan vain peruskohteliaisuudeksi olen luullut.

Mutta siis noinkin voi joku ajatella... Nyt ehkä vähän tajuan, mitä liikkuu niiden moukkien päässä, jotka ryntäilee ovissa ja paiskovat niitä toisille päin näköä.

Kuten huomaat, puhut oven avaamisesta molemmille sukupuolille tärkeänä hyvänä tapana. Tarjoaminen taas velvoittaa ainoastaan miehiä.

Kutsujaa. Se, ettei jotakuta miestä naiset koskaan kutsu, ei kumoa tätä tosiasiaa.

Olen omakohtaisesti todennut monta kertaa, että jos nainen on kutsunut minut treffeille, hän ei ole tarjonnut. Minua se ei haittaa. Kaksoisstandardit aiheesta vain haittaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytää treffeille jonnekin kahvilaan niin ei se juttu kauheen hyvin ala jos nainen alkaa heti vänkäämään että en minä halua kahvilaan tulla, sen sijaan tekisimmekö sitä ja tätä. Jos juttu vaikuttaa alunperin lupaavalta niin kyllä mies ne rahansa takaisin saa seuraavilla treffeillä. Jos juttu ei vaikuta lupaavalta niin sitten mies ehdottaa paikkaa jossa ei rahaa käytetä.

Mitä vänkäämistä se on, jos aikuinen ihminen ehdottaa jotain mieluisampaa yhteistä tekemistä? Sitäpaitsi minusta on tarjoajaa kohtaan epäkohteliasta maksattaa hänellä sellaista, jota vastaanottaja ei osaa arvostaa. Eli jos ei tykkää kahviloista tai kahvista, niin on kohteliaampaa ehdottaa muuta kuin antaa toisen tuhlata rahansa johonkin mitä ei itse halua tehdä.

Se kahvi oli siis tässä koko homman ydin? Minä luulin, että seura? Kyllä mä voisin lähteä kivalle miehelle seuraksi kahvilaan, vaikken kahvia juokaan. Mutta huom, vain kivalle miehelle.

Niin minäkin enkä minäkään, mutta en minä dumppaisi sitä kivaa miestä vain siksi jos ei se älyäisi tarjota. En tajua niitä jotka dumppaa. Se on vaan pari euroa. Ihanko totta kannattaa laittaa elämänkumppanin valinta siitä kiinni?

Kyllä. Jos se kiva mies ehdottaa treffejä kahvilassa, tavataan siellä tai sen ulkopuolella, halataan, mennään sisään ja hän menee ja ostaa vain omat kahvinsa, niin ei hän ole sellainen mies, mitä minä etsin.

En enää jaksa toistella tätä yhtään enempää, etenkään kun asia ei ole minulle edes olennainen kun olen oman kivan mieheni jo aikaa sitten löytänyt.

Jos on niin pöyristyttävää, että nainen joutuu maksamaan oman kahvinsa, niin ei hän ole sellainen nainen, mitä minä etsin.

Miksi sitten et tee karsintaa jo ennen treffeille menoa? Mitä järkeä on lähteä paikan päälle pahoittamaan molempien mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

Minä taas lähtökohtaisesti aina tarjoan (ensimmäisen), jos pyydän jonkun seurakseni kahvilaan tai baariin. Sitten katsellaan maksupolitiikkaa uudelleen, jos ilta jatkuu.

Ihan mukava tapa, mutta ihanko todella sinä odotat että kaikilla muillakin ihmisillä pitäisi olla sama tapa ilman mitään eri sopimuksia, ja jos ei toinen lue ajatuksiasi hän on pihi/ilkeä/huono tms? Tästähän tässä keskustelussa on kyse, kun jotkut leimaavat ne tarjoamisen laiminlyövät miehen niin surkeiksi ettei niihin voi edes tutustua.

Ei ole ollut mitään ongelmaa koska omassa piirissäni tämä on ihan yleinen ja toimiva käytäntö. Kuplien törmäillessä tulee näemmä yllätyksiä. Mutta niin, en pidä välttämättä kovin hyvänä käytöksenä, ainakaan ellei etukäteen kerro, että itsellä on tapana maksaa vain omansa, vaikka olisikin ollut se joka kutsuu ja valitsee paikan.

Jaa, että jos ei ole kaikesta samaa mieltä kuin sinä on huonokäytöksinen. Tosi kypsää. Ja miten niin "valitsee paikan"? Eikö teillä oikeasti osaa aikuiset ihmiset sopia keskenään sellaista paikkaa, jonne molemmat haluaa mennä?

Tuolla aiemmin mies/miehet kertoi/kertoivat, että todellakaan ei käy mitkään ilmaistreffit vaan haluavat vähintään kahville ellei syömään, koska on mukavampi syödä seurassa ja keskustella samalla. Riippumatta ilmeisesti siitä, mitä deitti haluaisi.

No jos toinen ei piittaa siitä mitä toinen haluaa, onko koko treffeille järkeä edes lähteä? Ei kai se tylsä paikka ja ärsyttävä treffikumppani siitä maksamalla iloksi muutu? En minä muista tiedä, mutta kyllä minun aikani on ainakin sen verran arvokasta, etten minä tuhlaa sitä kahvikuppipalkalla huonossa seurassa tai epämiellyttävässä paikassa.

Tuntuu ettei paljoa kiinnosta akkojen aatteet. Kunhan saa vaikka maksua vastaan kaunottaren istumaan samaan pöytään asia on sillä selvä. Samaan aikaan täällä joku kaipaili tasa-arvosta sekä kohteliasta miestä, mistäpä niitä tosiaan saisi?

Vähän tuntuu, että jotkut miehet ymmärtävät tasa-arvon niin, että kaikki hyvät tavat voi heittää romukoppaan ja alkaa moukaksi. Itse en ole pitänyt esimerkiksi oven avaamista toiselle minään tasa-arvoasiana vaan ihan vain normaalina kohteliaisuutena, mutta täällä ovat jotkut sitäkin pitäneet turhana pokkurointina... 🙄

Koska mies on viimeksi heittänyt takkinsa vesilätäkköön jota voit kävellä siitä kuivin jaloin?

Vai mitkä muinaisista hyvistä tavoista on sellainen joka tulee säästää ja minkä saa poistaa?

Sinäkö et koskaan ikinä milloinkaan avaa ovea kenellekään toiselle, koska kyseessä on ikivanha tyhmä tapa? Minä kyllä avaan aina oven sille, joka tulee kanssani siihen samaan aikaan. Jossain marketin tai viraston ovella vähintäänkin pidän sitä auki niin, ettei se lävähdä päin seuraavan naamaa. En ole tajunnut sen olevan jokin muinainen tapa vaan ihan vain peruskohteliaisuudeksi olen luullut.

Mutta siis noinkin voi joku ajatella... Nyt ehkä vähän tajuan, mitä liikkuu niiden moukkien päässä, jotka ryntäilee ovissa ja paiskovat niitä toisille päin näköä.

Kuten huomaat, puhut oven avaamisesta molemmille sukupuolille tärkeänä hyvänä tapana. Tarjoaminen taas velvoittaa ainoastaan miehiä.

Kutsujaa. Se, ettei jotakuta miestä naiset koskaan kutsu, ei kumoa tätä tosiasiaa.

Olen omakohtaisesti todennut monta kertaa, että jos nainen on kutsunut minut treffeille, hän ei ole tarjonnut. Minua se ei haittaa. Kaksoisstandardit aiheesta vain haittaavat.

Tätä on vaikea uskoa. Netissä voi väittää ihan mitä vain.

Se selvittää etukäteen jolle se on tärkeämpää. Selvästi jos nainen ei ole sinulle asettanut ehtoa ostosten maksamisesta, hänen mielestään muutaman euron kahvikuppi ei ole sen arvoinen. Jos sinulle kuitenkin on, niin kannattaa tehdä selväksi ennen treffejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

Minä taas lähtökohtaisesti aina tarjoan (ensimmäisen), jos pyydän jonkun seurakseni kahvilaan tai baariin. Sitten katsellaan maksupolitiikkaa uudelleen, jos ilta jatkuu.

Ihan mukava tapa, mutta ihanko todella sinä odotat että kaikilla muillakin ihmisillä pitäisi olla sama tapa ilman mitään eri sopimuksia, ja jos ei toinen lue ajatuksiasi hän on pihi/ilkeä/huono tms? Tästähän tässä keskustelussa on kyse, kun jotkut leimaavat ne tarjoamisen laiminlyövät miehen niin surkeiksi ettei niihin voi edes tutustua.

Ei ole ollut mitään ongelmaa koska omassa piirissäni tämä on ihan yleinen ja toimiva käytäntö. Kuplien törmäillessä tulee näemmä yllätyksiä. Mutta niin, en pidä välttämättä kovin hyvänä käytöksenä, ainakaan ellei etukäteen kerro, että itsellä on tapana maksaa vain omansa, vaikka olisikin ollut se joka kutsuu ja valitsee paikan.

Jaa, että jos ei ole kaikesta samaa mieltä kuin sinä on huonokäytöksinen. Tosi kypsää. Ja miten niin "valitsee paikan"? Eikö teillä oikeasti osaa aikuiset ihmiset sopia keskenään sellaista paikkaa, jonne molemmat haluaa mennä?

Tuolla aiemmin mies/miehet kertoi/kertoivat, että todellakaan ei käy mitkään ilmaistreffit vaan haluavat vähintään kahville ellei syömään, koska on mukavampi syödä seurassa ja keskustella samalla. Riippumatta ilmeisesti siitä, mitä deitti haluaisi.

No jos toinen ei piittaa siitä mitä toinen haluaa, onko koko treffeille järkeä edes lähteä? Ei kai se tylsä paikka ja ärsyttävä treffikumppani siitä maksamalla iloksi muutu? En minä muista tiedä, mutta kyllä minun aikani on ainakin sen verran arvokasta, etten minä tuhlaa sitä kahvikuppipalkalla huonossa seurassa tai epämiellyttävässä paikassa.

Tuntuu ettei paljoa kiinnosta akkojen aatteet. Kunhan saa vaikka maksua vastaan kaunottaren istumaan samaan pöytään asia on sillä selvä. Samaan aikaan täällä joku kaipaili tasa-arvosta sekä kohteliasta miestä, mistäpä niitä tosiaan saisi?

Vähän tuntuu, että jotkut miehet ymmärtävät tasa-arvon niin, että kaikki hyvät tavat voi heittää romukoppaan ja alkaa moukaksi. Itse en ole pitänyt esimerkiksi oven avaamista toiselle minään tasa-arvoasiana vaan ihan vain normaalina kohteliaisuutena, mutta täällä ovat jotkut sitäkin pitäneet turhana pokkurointina... 🙄

Koska mies on viimeksi heittänyt takkinsa vesilätäkköön jota voit kävellä siitä kuivin jaloin?

Vai mitkä muinaisista hyvistä tavoista on sellainen joka tulee säästää ja minkä saa poistaa?

Sinäkö et koskaan ikinä milloinkaan avaa ovea kenellekään toiselle, koska kyseessä on ikivanha tyhmä tapa? Minä kyllä avaan aina oven sille, joka tulee kanssani siihen samaan aikaan. Jossain marketin tai viraston ovella vähintäänkin pidän sitä auki niin, ettei se lävähdä päin seuraavan naamaa. En ole tajunnut sen olevan jokin muinainen tapa vaan ihan vain peruskohteliaisuudeksi olen luullut.

Mutta siis noinkin voi joku ajatella... Nyt ehkä vähän tajuan, mitä liikkuu niiden moukkien päässä, jotka ryntäilee ovissa ja paiskovat niitä toisille päin näköä.

Kuten huomaat, puhut oven avaamisesta molemmille sukupuolille tärkeänä hyvänä tapana. Tarjoaminen taas velvoittaa ainoastaan miehiä.

Kutsujaa. Se, ettei jotakuta miestä naiset koskaan kutsu, ei kumoa tätä tosiasiaa.

Olen omakohtaisesti todennut monta kertaa, että jos nainen on kutsunut minut treffeille, hän ei ole tarjonnut. Minua se ei haittaa. Kaksoisstandardit aiheesta vain haittaavat.

Eli haittaa. Sitä naistakin voi rahanmenon asemesta harmittaa, että miehen käytöstavat eivät ole sellaiset kuin hän olisi toivonut.

Nyt on siis huomattu, että on ihmisiä (sekä miehiä että naisia) jotka haluavat kutsua toisen seurakseen maksulliseen rientoon mutta eivät halua maksaa toiselle siitä aiheutuvia kuluja. On myös ihmisiä, joille tämä ei syystä tai toisesta ole ok. Olisiko siis fiksua sovittaa oma toimintansa sellaiseksi, ettei siitä tule ainakaan itselle pahaa mieltä? Siihen jokaisella on mahdollisuus, toisen ajatusten arpominen ei ole ihan yhtä helppoa, kuten näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

Minä taas lähtökohtaisesti aina tarjoan (ensimmäisen), jos pyydän jonkun seurakseni kahvilaan tai baariin. Sitten katsellaan maksupolitiikkaa uudelleen, jos ilta jatkuu.

Ihan mukava tapa, mutta ihanko todella sinä odotat että kaikilla muillakin ihmisillä pitäisi olla sama tapa ilman mitään eri sopimuksia, ja jos ei toinen lue ajatuksiasi hän on pihi/ilkeä/huono tms? Tästähän tässä keskustelussa on kyse, kun jotkut leimaavat ne tarjoamisen laiminlyövät miehen niin surkeiksi ettei niihin voi edes tutustua.

Ei ole ollut mitään ongelmaa koska omassa piirissäni tämä on ihan yleinen ja toimiva käytäntö. Kuplien törmäillessä tulee näemmä yllätyksiä. Mutta niin, en pidä välttämättä kovin hyvänä käytöksenä, ainakaan ellei etukäteen kerro, että itsellä on tapana maksaa vain omansa, vaikka olisikin ollut se joka kutsuu ja valitsee paikan.

Jaa, että jos ei ole kaikesta samaa mieltä kuin sinä on huonokäytöksinen. Tosi kypsää. Ja miten niin "valitsee paikan"? Eikö teillä oikeasti osaa aikuiset ihmiset sopia keskenään sellaista paikkaa, jonne molemmat haluaa mennä?

Tuolla aiemmin mies/miehet kertoi/kertoivat, että todellakaan ei käy mitkään ilmaistreffit vaan haluavat vähintään kahville ellei syömään, koska on mukavampi syödä seurassa ja keskustella samalla. Riippumatta ilmeisesti siitä, mitä deitti haluaisi.

No jos toinen ei piittaa siitä mitä toinen haluaa, onko koko treffeille järkeä edes lähteä? Ei kai se tylsä paikka ja ärsyttävä treffikumppani siitä maksamalla iloksi muutu? En minä muista tiedä, mutta kyllä minun aikani on ainakin sen verran arvokasta, etten minä tuhlaa sitä kahvikuppipalkalla huonossa seurassa tai epämiellyttävässä paikassa.

Tuntuu ettei paljoa kiinnosta akkojen aatteet. Kunhan saa vaikka maksua vastaan kaunottaren istumaan samaan pöytään asia on sillä selvä. Samaan aikaan täällä joku kaipaili tasa-arvosta sekä kohteliasta miestä, mistäpä niitä tosiaan saisi?

Vähän tuntuu, että jotkut miehet ymmärtävät tasa-arvon niin, että kaikki hyvät tavat voi heittää romukoppaan ja alkaa moukaksi. Itse en ole pitänyt esimerkiksi oven avaamista toiselle minään tasa-arvoasiana vaan ihan vain normaalina kohteliaisuutena, mutta täällä ovat jotkut sitäkin pitäneet turhana pokkurointina... 🙄

Koska mies on viimeksi heittänyt takkinsa vesilätäkköön jota voit kävellä siitä kuivin jaloin?

Vai mitkä muinaisista hyvistä tavoista on sellainen joka tulee säästää ja minkä saa poistaa?

Sinäkö et koskaan ikinä milloinkaan avaa ovea kenellekään toiselle, koska kyseessä on ikivanha tyhmä tapa? Minä kyllä avaan aina oven sille, joka tulee kanssani siihen samaan aikaan. Jossain marketin tai viraston ovella vähintäänkin pidän sitä auki niin, ettei se lävähdä päin seuraavan naamaa. En ole tajunnut sen olevan jokin muinainen tapa vaan ihan vain peruskohteliaisuudeksi olen luullut.

Mutta siis noinkin voi joku ajatella... Nyt ehkä vähän tajuan, mitä liikkuu niiden moukkien päässä, jotka ryntäilee ovissa ja paiskovat niitä toisille päin näköä.

Kuten huomaat, puhut oven avaamisesta molemmille sukupuolille tärkeänä hyvänä tapana. Tarjoaminen taas velvoittaa ainoastaan miehiä.

Kutsujaa. Se, ettei jotakuta miestä naiset koskaan kutsu, ei kumoa tätä tosiasiaa.

Olen omakohtaisesti todennut monta kertaa, että jos nainen on kutsunut minut treffeille, hän ei ole tarjonnut. Minua se ei haittaa. Kaksoisstandardit aiheesta vain haittaavat.

Tätä on vaikea uskoa. Netissä voi väittää ihan mitä vain.

Niin voi, ja voit olla uskomatta, jos haluat. Ajatteletko ihan oikeasti niin, että tätä tarjoamista pidetään molemmille sukupuolille yhtä tärkeänä asiana? Että kyse on pelkästään kutsujasta, ei ollenkaan siitä, että mies tarjoaa naiselle?

En ole ikinä kuullut miehen julistavan, että onpas törkeän epäkohtelias ja saita nainen, jos kutsuu miehen treffeille eikä tarjoa siellä miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

Minä taas lähtökohtaisesti aina tarjoan (ensimmäisen), jos pyydän jonkun seurakseni kahvilaan tai baariin. Sitten katsellaan maksupolitiikkaa uudelleen, jos ilta jatkuu.

Ihan mukava tapa, mutta ihanko todella sinä odotat että kaikilla muillakin ihmisillä pitäisi olla sama tapa ilman mitään eri sopimuksia, ja jos ei toinen lue ajatuksiasi hän on pihi/ilkeä/huono tms? Tästähän tässä keskustelussa on kyse, kun jotkut leimaavat ne tarjoamisen laiminlyövät miehen niin surkeiksi ettei niihin voi edes tutustua.

Ei ole ollut mitään ongelmaa koska omassa piirissäni tämä on ihan yleinen ja toimiva käytäntö. Kuplien törmäillessä tulee näemmä yllätyksiä. Mutta niin, en pidä välttämättä kovin hyvänä käytöksenä, ainakaan ellei etukäteen kerro, että itsellä on tapana maksaa vain omansa, vaikka olisikin ollut se joka kutsuu ja valitsee paikan.

Jaa, että jos ei ole kaikesta samaa mieltä kuin sinä on huonokäytöksinen. Tosi kypsää. Ja miten niin "valitsee paikan"? Eikö teillä oikeasti osaa aikuiset ihmiset sopia keskenään sellaista paikkaa, jonne molemmat haluaa mennä?

Tuolla aiemmin mies/miehet kertoi/kertoivat, että todellakaan ei käy mitkään ilmaistreffit vaan haluavat vähintään kahville ellei syömään, koska on mukavampi syödä seurassa ja keskustella samalla. Riippumatta ilmeisesti siitä, mitä deitti haluaisi.

No jos toinen ei piittaa siitä mitä toinen haluaa, onko koko treffeille järkeä edes lähteä? Ei kai se tylsä paikka ja ärsyttävä treffikumppani siitä maksamalla iloksi muutu? En minä muista tiedä, mutta kyllä minun aikani on ainakin sen verran arvokasta, etten minä tuhlaa sitä kahvikuppipalkalla huonossa seurassa tai epämiellyttävässä paikassa.

Tuntuu ettei paljoa kiinnosta akkojen aatteet. Kunhan saa vaikka maksua vastaan kaunottaren istumaan samaan pöytään asia on sillä selvä. Samaan aikaan täällä joku kaipaili tasa-arvosta sekä kohteliasta miestä, mistäpä niitä tosiaan saisi?

Vähän tuntuu, että jotkut miehet ymmärtävät tasa-arvon niin, että kaikki hyvät tavat voi heittää romukoppaan ja alkaa moukaksi. Itse en ole pitänyt esimerkiksi oven avaamista toiselle minään tasa-arvoasiana vaan ihan vain normaalina kohteliaisuutena, mutta täällä ovat jotkut sitäkin pitäneet turhana pokkurointina... 🙄

Koska mies on viimeksi heittänyt takkinsa vesilätäkköön jota voit kävellä siitä kuivin jaloin?

Vai mitkä muinaisista hyvistä tavoista on sellainen joka tulee säästää ja minkä saa poistaa?

Sinäkö et koskaan ikinä milloinkaan avaa ovea kenellekään toiselle, koska kyseessä on ikivanha tyhmä tapa? Minä kyllä avaan aina oven sille, joka tulee kanssani siihen samaan aikaan. Jossain marketin tai viraston ovella vähintäänkin pidän sitä auki niin, ettei se lävähdä päin seuraavan naamaa. En ole tajunnut sen olevan jokin muinainen tapa vaan ihan vain peruskohteliaisuudeksi olen luullut.

Mutta siis noinkin voi joku ajatella... Nyt ehkä vähän tajuan, mitä liikkuu niiden moukkien päässä, jotka ryntäilee ovissa ja paiskovat niitä toisille päin näköä.

Kuten huomaat, puhut oven avaamisesta molemmille sukupuolille tärkeänä hyvänä tapana. Tarjoaminen taas velvoittaa ainoastaan miehiä.

Kutsujaa. Se, ettei jotakuta miestä naiset koskaan kutsu, ei kumoa tätä tosiasiaa.

Olen omakohtaisesti todennut monta kertaa, että jos nainen on kutsunut minut treffeille, hän ei ole tarjonnut. Minua se ei haittaa. Kaksoisstandardit aiheesta vain haittaavat.

Tätä on vaikea uskoa. Netissä voi väittää ihan mitä vain.

Niin voi, ja voit olla uskomatta, jos haluat. Ajatteletko ihan oikeasti niin, että tätä tarjoamista pidetään molemmille sukupuolille yhtä tärkeänä asiana? Että kyse on pelkästään kutsujasta, ei ollenkaan siitä, että mies tarjoaa naiselle?

En ole ikinä kuullut miehen julistavan, että onpas törkeän epäkohtelias ja saita nainen, jos kutsuu miehen treffeille eikä tarjoa siellä miehelle.

Olisko syytä aloittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

Minä taas lähtökohtaisesti aina tarjoan (ensimmäisen), jos pyydän jonkun seurakseni kahvilaan tai baariin. Sitten katsellaan maksupolitiikkaa uudelleen, jos ilta jatkuu.

Ihan mukava tapa, mutta ihanko todella sinä odotat että kaikilla muillakin ihmisillä pitäisi olla sama tapa ilman mitään eri sopimuksia, ja jos ei toinen lue ajatuksiasi hän on pihi/ilkeä/huono tms? Tästähän tässä keskustelussa on kyse, kun jotkut leimaavat ne tarjoamisen laiminlyövät miehen niin surkeiksi ettei niihin voi edes tutustua.

Ei ole ollut mitään ongelmaa koska omassa piirissäni tämä on ihan yleinen ja toimiva käytäntö. Kuplien törmäillessä tulee näemmä yllätyksiä. Mutta niin, en pidä välttämättä kovin hyvänä käytöksenä, ainakaan ellei etukäteen kerro, että itsellä on tapana maksaa vain omansa, vaikka olisikin ollut se joka kutsuu ja valitsee paikan.

Jaa, että jos ei ole kaikesta samaa mieltä kuin sinä on huonokäytöksinen. Tosi kypsää. Ja miten niin "valitsee paikan"? Eikö teillä oikeasti osaa aikuiset ihmiset sopia keskenään sellaista paikkaa, jonne molemmat haluaa mennä?

Tuolla aiemmin mies/miehet kertoi/kertoivat, että todellakaan ei käy mitkään ilmaistreffit vaan haluavat vähintään kahville ellei syömään, koska on mukavampi syödä seurassa ja keskustella samalla. Riippumatta ilmeisesti siitä, mitä deitti haluaisi.

No jos toinen ei piittaa siitä mitä toinen haluaa, onko koko treffeille järkeä edes lähteä? Ei kai se tylsä paikka ja ärsyttävä treffikumppani siitä maksamalla iloksi muutu? En minä muista tiedä, mutta kyllä minun aikani on ainakin sen verran arvokasta, etten minä tuhlaa sitä kahvikuppipalkalla huonossa seurassa tai epämiellyttävässä paikassa.

Tuntuu ettei paljoa kiinnosta akkojen aatteet. Kunhan saa vaikka maksua vastaan kaunottaren istumaan samaan pöytään asia on sillä selvä. Samaan aikaan täällä joku kaipaili tasa-arvosta sekä kohteliasta miestä, mistäpä niitä tosiaan saisi?

Vähän tuntuu, että jotkut miehet ymmärtävät tasa-arvon niin, että kaikki hyvät tavat voi heittää romukoppaan ja alkaa moukaksi. Itse en ole pitänyt esimerkiksi oven avaamista toiselle minään tasa-arvoasiana vaan ihan vain normaalina kohteliaisuutena, mutta täällä ovat jotkut sitäkin pitäneet turhana pokkurointina... 🙄

Koska mies on viimeksi heittänyt takkinsa vesilätäkköön jota voit kävellä siitä kuivin jaloin?

Vai mitkä muinaisista hyvistä tavoista on sellainen joka tulee säästää ja minkä saa poistaa?

Sinäkö et koskaan ikinä milloinkaan avaa ovea kenellekään toiselle, koska kyseessä on ikivanha tyhmä tapa? Minä kyllä avaan aina oven sille, joka tulee kanssani siihen samaan aikaan. Jossain marketin tai viraston ovella vähintäänkin pidän sitä auki niin, ettei se lävähdä päin seuraavan naamaa. En ole tajunnut sen olevan jokin muinainen tapa vaan ihan vain peruskohteliaisuudeksi olen luullut.

Mutta siis noinkin voi joku ajatella... Nyt ehkä vähän tajuan, mitä liikkuu niiden moukkien päässä, jotka ryntäilee ovissa ja paiskovat niitä toisille päin näköä.

Kuten huomaat, puhut oven avaamisesta molemmille sukupuolille tärkeänä hyvänä tapana. Tarjoaminen taas velvoittaa ainoastaan miehiä.

Kutsujaa. Se, ettei jotakuta miestä naiset koskaan kutsu, ei kumoa tätä tosiasiaa.

Olen omakohtaisesti todennut monta kertaa, että jos nainen on kutsunut minut treffeille, hän ei ole tarjonnut. Minua se ei haittaa. Kaksoisstandardit aiheesta vain haittaavat.

Ovatko nuo samat naiset siis odottaneet miehen kuitenkin kutsuessaan tarjoavan, vai miten kaksoisstandardit heihin liittyvät? Et kai vastuuta muita heidän toiminnastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytää treffeille jonnekin kahvilaan niin ei se juttu kauheen hyvin ala jos nainen alkaa heti vänkäämään että en minä halua kahvilaan tulla, sen sijaan tekisimmekö sitä ja tätä. Jos juttu vaikuttaa alunperin lupaavalta niin kyllä mies ne rahansa takaisin saa seuraavilla treffeillä. Jos juttu ei vaikuta lupaavalta niin sitten mies ehdottaa paikkaa jossa ei rahaa käytetä.

Mitä vänkäämistä se on, jos aikuinen ihminen ehdottaa jotain mieluisampaa yhteistä tekemistä? Sitäpaitsi minusta on tarjoajaa kohtaan epäkohteliasta maksattaa hänellä sellaista, jota vastaanottaja ei osaa arvostaa. Eli jos ei tykkää kahviloista tai kahvista, niin on kohteliaampaa ehdottaa muuta kuin antaa toisen tuhlata rahansa johonkin mitä ei itse halua tehdä.

Se kahvi oli siis tässä koko homman ydin? Minä luulin, että seura? Kyllä mä voisin lähteä kivalle miehelle seuraksi kahvilaan, vaikken kahvia juokaan. Mutta huom, vain kivalle miehelle.

Niin minäkin enkä minäkään, mutta en minä dumppaisi sitä kivaa miestä vain siksi jos ei se älyäisi tarjota. En tajua niitä jotka dumppaa. Se on vaan pari euroa. Ihanko totta kannattaa laittaa elämänkumppanin valinta siitä kiinni?

Kyllä. Jos se kiva mies ehdottaa treffejä kahvilassa, tavataan siellä tai sen ulkopuolella, halataan, mennään sisään ja hän menee ja ostaa vain omat kahvinsa, niin ei hän ole sellainen mies, mitä minä etsin.

En enää jaksa toistella tätä yhtään enempää, etenkään kun asia ei ole minulle edes olennainen kun olen oman kivan mieheni jo aikaa sitten löytänyt.

Jos on niin pöyristyttävää, että nainen joutuu maksamaan oman kahvinsa, niin ei hän ole sellainen nainen, mitä minä etsin.

Miksi sitten et tee karsintaa jo ennen treffeille menoa? Mitä järkeä on lähteä paikan päälle pahoittamaan molempien mieli?

Miksi nainen ei tee sitä karsintaa, että odottaa miehen maksavan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytää treffeille jonnekin kahvilaan niin ei se juttu kauheen hyvin ala jos nainen alkaa heti vänkäämään että en minä halua kahvilaan tulla, sen sijaan tekisimmekö sitä ja tätä. Jos juttu vaikuttaa alunperin lupaavalta niin kyllä mies ne rahansa takaisin saa seuraavilla treffeillä. Jos juttu ei vaikuta lupaavalta niin sitten mies ehdottaa paikkaa jossa ei rahaa käytetä.

Mitä vänkäämistä se on, jos aikuinen ihminen ehdottaa jotain mieluisampaa yhteistä tekemistä? Sitäpaitsi minusta on tarjoajaa kohtaan epäkohteliasta maksattaa hänellä sellaista, jota vastaanottaja ei osaa arvostaa. Eli jos ei tykkää kahviloista tai kahvista, niin on kohteliaampaa ehdottaa muuta kuin antaa toisen tuhlata rahansa johonkin mitä ei itse halua tehdä.

Se kahvi oli siis tässä koko homman ydin? Minä luulin, että seura? Kyllä mä voisin lähteä kivalle miehelle seuraksi kahvilaan, vaikken kahvia juokaan. Mutta huom, vain kivalle miehelle.

Niin minäkin enkä minäkään, mutta en minä dumppaisi sitä kivaa miestä vain siksi jos ei se älyäisi tarjota. En tajua niitä jotka dumppaa. Se on vaan pari euroa. Ihanko totta kannattaa laittaa elämänkumppanin valinta siitä kiinni?

Kyllä. Jos se kiva mies ehdottaa treffejä kahvilassa, tavataan siellä tai sen ulkopuolella, halataan, mennään sisään ja hän menee ja ostaa vain omat kahvinsa, niin ei hän ole sellainen mies, mitä minä etsin.

En enää jaksa toistella tätä yhtään enempää, etenkään kun asia ei ole minulle edes olennainen kun olen oman kivan mieheni jo aikaa sitten löytänyt.

Jos on niin pöyristyttävää, että nainen joutuu maksamaan oman kahvinsa, niin ei hän ole sellainen nainen, mitä minä etsin.

Miksi sitten et tee karsintaa jo ennen treffeille menoa? Mitä järkeä on lähteä paikan päälle pahoittamaan molempien mieli?

Miksi nainen ei tee sitä karsintaa, että odottaa miehen maksavan?

Se tekee jolle asia on tärkeämpi. Tässä tapauksessa se olet varmasti sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Odottaisin että nainen sanoisi itse, jos hänelle olisi niin tärkeää se, ettei joudu itse maksamaan.

Kun kerran on muodostunut tapa että kutsuja tarjoaa ja kutsuja useimmiten on mies, niin jos asia miestä häiritsee niin miehen on se muutettava. Eikä itkettävä että naisten täytyy tämäkin tehdä hänen puolestaan. Eli reippaasti vain tiedustelemaan naiselta etukäteen miten asia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Ihan uskomatonta itkupotkua. 🤭

Voisi luulla, että treffailu olisi mukavaa puuhaa kun sitä mini ihan vapaaehtoisesti harrastaa, mutta ei näköjään, ei siinne päinkään 😂.