Hesarin artikkeli kotitöiden jakautumisesta puolisoiden kesken
Tän päiväinen artikkeli Hesarissa on vaan tilaajille. Onko jollain artikkelin sisältöä? Haluaisin ehdottomasti katsoa miten meillä jakautuu nämä "metatyöt".
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokalistan ja ostoslistojen suunnittelut ovat yksi helvetti suolistosairaan puolison kanssa. Etenkin kun hän itse ei kerta kaikkiaan muista ikinä mitä saa ja ei saa syödä ja jos hän hoitaa ruokapuolen, niin saa mennä kyllä seuraavana päivänä itse kauppaan kun ne ostokset on jotain ihan älyvapaata.
Tuosta syystä meillä minä hoidan kaikki suunnittelut sun muut (ja laitan ruuat) ja mies tekee miltei kaikki kotityöt. Toimii!
Oot päätynyt parisuhteeseen joko alaikäisen tai sitten retardin kanssa. Normaalijärkinen aikuinen kyllä tietää mitä voi syödä ja mitä ei
Uskallan väittää, että fodmap ilman lihaa, mitään maitotuotteita, kananmunaa, lisäaineita ja kalaa (kyllä, nuokaan eivät sovi allergioiden tai refluksioireiden takia) kohtuullisella budjetilla tuottaisi itse kullekin hieman hankaluuksia, jos pitäisi laatia etätyöläisten talouteen useamman päivän ruokalista niin, että mitään akuutteja vitamiininpuutoksia ei tulisi. Sallin puolisolleni huonomuistisuuden kun ei muista reseptejä, eikä ole luonnostaan mikään ruokavirtuoosi muutenkaan, eli ei jaksa myöskään tutkia koko ajan uusia reseptejä vaihteluksi.
Minulla on aikuinen poika, jolla on koliitti ja fod map ruokavalio. Hän on nyt kotimaisemissa etäopiskelemassa ja täytyy myöntää, että ruokapuolen miettimiseen menee "mukavasti" tuokio jos toinenkin. Hänhän ei kuulemma millään itse ehdi, kun pitää opiskella ja tehdä töitä. Olen ehkä vähän lepsu tuossa asiassa, mutta minulla on kieltämättä enemmän aikaa, kun en joudu sekä opiskelemaan että työskentelemään yhtä aikaa. Välillä ei kyllä huvita ruveta tekemään pojalle hänen lempiruokiaan, kun jokin hampurilainen pitää aloittaa siitä, että tekee leivän itse (kaupan gluteeniton ei sovi). Ketsuppi pitää tehdä itse, majoneesi pitää tehdä itse ja jauhelihapihvit pitää tehdä itse.
Eihän kahden aikuisen taloudessa juuri mitään metatöitä edes ole. Tilanne on toinen, kun perheessä on lapsia. Taitaa joku tämän ketjun hehkuttajista asua yksin, heillä ei ole tähän edes mitään kommentoitavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan käydä kaupassa ilman erikseentehtyä ruokalistaa tai jääkaapin tarkistamista. Millaista elämää silmät kiinni porukka oikein elää, jos ei koko ajan kykene havainnoimaan ympäristöään ilman, että erikseen suunnittelee roskienviennin jne.
Tuo on perheelliseltä hyvä suoritus. Minä tarkistan jääkaapin, sillä siellä ei välttämättä olekaan enää sitä mitä pitäisi, kun joku onkin syönyt ne. Nakkikeitosta tulisikin kasviskeittoa monta kertaa.
Kuka meillä kävisi jääkaapilla, kun aamulla otan sieltä aamupalatarpeet ja näen, mitä on jäljellä, sitten lähdetään töihin, hoitoon ja kouluun ja palataan yhdessä samaan aikaan. Ei, en osaa tehdä elämästä hankalaa, vaikka olen nainen.
Sinkkuna teet kaiken. Ruoka ei ilmesty itsekseen kaappiin, kirjaston kirjat ei itsekseen työpäivän aikana mene kirjastoon, laskut ei ole yhtä äkkiä maksettu eikä tarvitse miettiä kummalla palkalla mikäkin lasku maksetaan ja niin edelleen ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kuka suunnittelee pyykkien pesut??? Kone ne pesee ei se nyt NIIN aikaa vievää ole Jessus.
Onnea vaan sitten niiden lemuavien urheiluvaatteiden, vaaleanpunaisten kauluspaitojen ja lopullisesti pilalle menneiden pukujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan käydä kaupassa ilman erikseentehtyä ruokalistaa tai jääkaapin tarkistamista. Millaista elämää silmät kiinni porukka oikein elää, jos ei koko ajan kykene havainnoimaan ympäristöään ilman, että erikseen suunnittelee roskienviennin jne.
Tuo on perheelliseltä hyvä suoritus. Minä tarkistan jääkaapin, sillä siellä ei välttämättä olekaan enää sitä mitä pitäisi, kun joku onkin syönyt ne. Nakkikeitosta tulisikin kasviskeittoa monta kertaa.
Kuka meillä kävisi jääkaapilla, kun aamulla otan sieltä aamupalatarpeet ja näen, mitä on jäljellä, sitten lähdetään töihin, hoitoon ja kouluun ja palataan yhdessä samaan aikaan. Ei, en osaa tehdä elämästä hankalaa, vaikka olen nainen.
Huutonaurua! Tulet yllättymään, kun teidän lapset ovat teinejä ja tulevat ennen sinua kotiin ja vieläpä kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna teet kaiken. Ruoka ei ilmesty itsekseen kaappiin, kirjaston kirjat ei itsekseen työpäivän aikana mene kirjastoon, laskut ei ole yhtä äkkiä maksettu eikä tarvitse miettiä kummalla palkalla mikäkin lasku maksetaan ja niin edelleen ja niin edelleen.
Sinkut pääseekin helpolla, koko aihe ei edes sinkuille kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden aikuisen taloudessa juuri mitään metatöitä edes ole. Tilanne on toinen, kun perheessä on lapsia. Taitaa joku tämän ketjun hehkuttajista asua yksin, heillä ei ole tähän edes mitään kommentoitavaa.
Kyllä niitä ihan pariskunnillakin joskus pääsee kertymään toiselle merkittävästi enemmän. Juuri juttelin kaverin kanssa, jonka osalta urakka saada riskiryhmään kuuluva ukkonsa rokotettavaksi on ollut aikamoinen. Ensi viikolla nyt onneksi menossa, ja eiköhän kaverini saa vielä huolehtia siitäkin että mies tietää minne on menossa ja menee oikeaan aikaan. Muuten ihan perusälykäs asiantuntijahommissa työskentelevä akateeminen mies, mutta nykyään heittänyt kaikki suunnittelemiset sun muut vaimonsa harteille. Sihteerin tuo tarvitsisi oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka suunnittelee pyykkien pesut??? Kone ne pesee ei se nyt NIIN aikaa vievää ole Jessus.
Onnea vaan sitten niiden lemuavien urheiluvaatteiden, vaaleanpunaisten kauluspaitojen ja lopullisesti pilalle menneiden pukujen kanssa.
Mies ei osaa pestä vaatteita joita käyttää? Kannattaisi ehkä opetella jos ei halua aina kaupasta hakea uusia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden aikuisen taloudessa juuri mitään metatöitä edes ole. Tilanne on toinen, kun perheessä on lapsia. Taitaa joku tämän ketjun hehkuttajista asua yksin, heillä ei ole tähän edes mitään kommentoitavaa.
Kyllä niitä ihan pariskunnillakin joskus pääsee kertymään toiselle merkittävästi enemmän. Juuri juttelin kaverin kanssa, jonka osalta urakka saada riskiryhmään kuuluva ukkonsa rokotettavaksi on ollut aikamoinen. Ensi viikolla nyt onneksi menossa, ja eiköhän kaverini saa vielä huolehtia siitäkin että mies tietää minne on menossa ja menee oikeaan aikaan. Muuten ihan perusälykäs asiantuntijahommissa työskentelevä akateeminen mies, mutta nykyään heittänyt kaikki suunnittelemiset sun muut vaimonsa harteille. Sihteerin tuo tarvitsisi oikeasti.
Mun puolesta mies saisi tossa kohtaa jäädä ilman rokotusta jos aikuinen mies ei tuon vertaa asioistaan huolehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden aikuisen taloudessa juuri mitään metatöitä edes ole. Tilanne on toinen, kun perheessä on lapsia. Taitaa joku tämän ketjun hehkuttajista asua yksin, heillä ei ole tähän edes mitään kommentoitavaa.
Kyllä niitä ihan pariskunnillakin joskus pääsee kertymään toiselle merkittävästi enemmän. Juuri juttelin kaverin kanssa, jonka osalta urakka saada riskiryhmään kuuluva ukkonsa rokotettavaksi on ollut aikamoinen. Ensi viikolla nyt onneksi menossa, ja eiköhän kaverini saa vielä huolehtia siitäkin että mies tietää minne on menossa ja menee oikeaan aikaan. Muuten ihan perusälykäs asiantuntijahommissa työskentelevä akateeminen mies, mutta nykyään heittänyt kaikki suunnittelemiset sun muut vaimonsa harteille. Sihteerin tuo tarvitsisi oikeasti.
Mun puolesta mies saisi tossa kohtaa jäädä ilman rokotusta jos aikuinen mies ei tuon vertaa asioistaan huolehdi.
Niin minunkin, mutta kai sitä liki kolmenkymmenen yhteisen vuoden aikana sen verran kiintyy kuitenkin toiseen, että yrittää myötävaikuttaa siihen että se puoliso olisi läsnä vielä tulevaisuudessakin. Muutenkin mies on aika ajatuksissaan hiihtävä tapaus, että kai siihen on vuosien varrella sopeutunut.
Vaimo siivoaa, tiskaa, pesee pyykin, tekee ruuan.
Minä hoidan auton huoltoon ja vien rouvan kauppaan ruokaostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8, ei siihen tarvitse aikaa kuluttaa että miettii milloin vaihdetaan lakanat, ne vaihdetaan kun ne vaihdetaan, ei sitä tarvitse erikseen organisoida, just tollasta soopaa :)) mä vaihdan kerran viikossa lakanat, laitan ne pesuun, sillä aikaa imuroin sängyt ja pesen lattiat ja laitan ne pesukoneesta kuivuriin ja sieltä takas sänkyyn, Onpa tooooooosi vaikeaa .
Kaikilla ei ole kuivuria. Sen lisäksi neljän hengen lakanapyykki ei sovi yhteen koneelliseen.
Eikö teillä ole kuin yhdet lakanat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan käydä kaupassa ilman erikseentehtyä ruokalistaa tai jääkaapin tarkistamista. Millaista elämää silmät kiinni porukka oikein elää, jos ei koko ajan kykene havainnoimaan ympäristöään ilman, että erikseen suunnittelee roskienviennin jne.
Tuo on perheelliseltä hyvä suoritus. Minä tarkistan jääkaapin, sillä siellä ei välttämättä olekaan enää sitä mitä pitäisi, kun joku onkin syönyt ne. Nakkikeitosta tulisikin kasviskeittoa monta kertaa.
Viikon ostokset neljälle hengelle ilman kauppalistaa on myös varsin kunnioitettava suoritus, siinä on kuitenkin monta kymmentä tavaraa.
Ajattelin ennen että naiset todellakin kantavat suurimman vastuun kotitöistä, mutta naisvaltaiseen työyhteisöön astuessani huomasin että moni nainen suunnittelee suunnittelun suunnittelua ja on paranoidin tarkka yksityiskohdista dynaamisen toimimisen sijaan. Teen itsekin enemmän kotitöitä, mutta se johtuu pääasiassa siitä että tartun toimeen ja nautin pyykinpesua ja imuroinnista. Miehestä saisi enemmän irti ihan suoraan käskemällä.
Olen itse rakentanut päähäni tietyn kaavan minkä mukaan organisoin kotityöt viikkotasolla; lakanat pesen viikonloppuisin, pyykkiä joka toinen tai kolmas päivä pyykkikorin täyttyessä. Isomman siivouksen tykkään tehdä loppuviikon puolella. Tarkkaa ja kellonaikaan sidottua homma ei ole, mutta noin eri askareet on saanut sovitettua luonnollisena osana arkea. Jos ei huvita siivota, en siivoa. Jos lapsi ei ole väsynyt kello 20, sitten mennään nukkumaan vähän myöhemmin.
Joillain naisilla on oikeasti ns. huono tapa yrittää kontrolloida kaikkia osa-alueita elämässään ja toisaalta olla osaamatta vetää rajaa siihen missä oma jaksaminen loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse rakentanut päähäni tietyn kaavan minkä mukaan organisoin kotityöt viikkotasolla; lakanat pesen viikonloppuisin, pyykkiä joka toinen tai kolmas päivä pyykkikorin täyttyessä. Isomman siivouksen tykkään tehdä loppuviikon puolella. Tarkkaa ja kellonaikaan sidottua homma ei ole, mutta noin eri askareet on saanut sovitettua luonnollisena osana arkea. Jos ei huvita siivota, en siivoa. Jos lapsi ei ole väsynyt kello 20, sitten mennään nukkumaan vähän myöhemmin.
Joillain naisilla on oikeasti ns. huono tapa yrittää kontrolloida kaikkia osa-alueita elämässään ja toisaalta olla osaamatta vetää rajaa siihen missä oma jaksaminen loppuu.
Mitä miehesi tekee?
Pyykkihuoltoa joutuu tosiaan miettimään sitä enemmän, mitä vanhempia lapset ovat. Harrastusvaatteita on vähän, mutta niitä tarvitaan lähes joka päivä. Joudun hieman miettimään, että mitä kannattaa pestä ja milloin pestä ja milloin lapsen kannattaa laittaa samat vaatteet peräkkäisinä päivinä ja milloin ei. Ja jos pesen lapsen harrastusvaatteet, kannattaa silloin pestä muutkin urheiluvaatteet.
Meillä lista meni aika tasoihin. Meillä hyvin perinteinen työnjako eli mies hoitaa auton, kodin, laskut, kilpailutukset ja roskat. Minä ruokahuollon, pyykit, siivouksen organisoinnin jne.
Joku täällä sanoi, ettei siivousta tarvitse organisoida, koska se on joka viikko samaan aikaan. Hankalaa on löytää viikosta sellainen aika, jolloin lähes aina kaikki olisi kotona tai edes molemmat vanhemmat. Lasten harrastukset sitoo paljon ja vanhempien omat harrastukset vievät myös aikaa. Joutuu etukäteen suunnittelemaan, milloin molemmat voisivat varmasti osallistua. Ja koska siivousaika ei ole kiinteä, ei ehdotus välttämättä käy toiselle osapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden aikuisen taloudessa juuri mitään metatöitä edes ole. Tilanne on toinen, kun perheessä on lapsia. Taitaa joku tämän ketjun hehkuttajista asua yksin, heillä ei ole tähän edes mitään kommentoitavaa.
Kyllä niitä ihan pariskunnillakin joskus pääsee kertymään toiselle merkittävästi enemmän. Juuri juttelin kaverin kanssa, jonka osalta urakka saada riskiryhmään kuuluva ukkonsa rokotettavaksi on ollut aikamoinen. Ensi viikolla nyt onneksi menossa, ja eiköhän kaverini saa vielä huolehtia siitäkin että mies tietää minne on menossa ja menee oikeaan aikaan. Muuten ihan perusälykäs asiantuntijahommissa työskentelevä akateeminen mies, mutta nykyään heittänyt kaikki suunnittelemiset sun muut vaimonsa harteille. Sihteerin tuo tarvitsisi oikeasti.
Mun puolesta mies saisi tossa kohtaa jäädä ilman rokotusta jos aikuinen mies ei tuon vertaa asioistaan huolehdi.
Niin minunkin, mutta kai sitä liki kolmenkymmenen yhteisen vuoden aikana sen verran kiintyy kuitenkin toiseen, että yrittää myötävaikuttaa siihen että se puoliso olisi läsnä vielä tulevaisuudessakin. Muutenkin mies on aika ajatuksissaan hiihtävä tapaus, että kai siihen on vuosien varrella sopeutunut.
Se hiihtää ajatuksissaan tasan sen takia että sinä mahdollistat sen.
Miehet myös usein tekee asiat tahallaan päin vittua tai esittävät etteivät muka osaa, että nainen tekisi jatkossa kaiken. Kyllä ne osaisivat huolehtia ihan hienosti itsestään jos asuisivat yksin...
Nyt kun mies on kotona lapsen kanssa ja minä töissä, työt jakaantuu suunnilleen seuraavasti:
Kaupassakäynnit vuorotellen, mies kokkaa enemmän ainakin arkisin.
Pyykinpesu metatöineen aika tasan, tosin mies ehtii täyttelemään konetta arkisin enemmän. Lakanapyykit on mun vastuulla.
Vessan siivous on mulla, ja yleensä ehdin ensimmäisenä ehdottamaan imurointia. Itse kotona ollessani imuroin pari kertaa viikossa, miehen mielestä näemmä kerran viikossa riittää. Silloin kun molemmat oli töissä, tämä meni aika tasan.
Jääkaapin sulatukset, pölyjen, ovien yms. pyyhkimiset, ikkunan pesut ja harvinaisemmat siivoukset on mun heiniä. Mies huolehtii tiskikoneen ja uunin pesuista. Ja siivoaa keittiötä useammin.
Lasten vaatteiden ostot, huolto ja kierrätys on mun vastuulla. Mies vastaa autosta. Laskut maksaa kumpikin tahoillaan.
Aktiviteettien järjestäminen on minun vastuullani, suunnittelen matkat ja aikataulut, varaan liput, katson reitit ja toimin kartturina niin toiselle puolelle Suomea kuin naapurilähiöönkin. Mies on toivoton suunnistaja, mutta ei juuri muuta vikaa.
Uskallan väittää, että fodmap ilman lihaa, mitään maitotuotteita, kananmunaa, lisäaineita ja kalaa (kyllä, nuokaan eivät sovi allergioiden tai refluksioireiden takia) kohtuullisella budjetilla tuottaisi itse kullekin hieman hankaluuksia, jos pitäisi laatia etätyöläisten talouteen useamman päivän ruokalista niin, että mitään akuutteja vitamiininpuutoksia ei tulisi. Sallin puolisolleni huonomuistisuuden kun ei muista reseptejä, eikä ole luonnostaan mikään ruokavirtuoosi muutenkaan, eli ei jaksa myöskään tutkia koko ajan uusia reseptejä vaihteluksi.