Hesarin artikkeli kotitöiden jakautumisesta puolisoiden kesken

Vierailija kirjoitti:

Nuo s a a t a n a n metatyöt on ärsyttävin termi, pahan mielen aihe ja kiukuttelun hyväksynnän aihe tällä vuosisadalla. Saahan sitä nyt vaikka miten pitkän listan kun pykää exceliin joka asian. Suunnittelin että pitäs pukea päälle joten olen ihan uupunut näin yöpaitasillanikin.

Kyllä on rankkaa ja raskasta miettiä kaiket päivät kausiverhoja tai lasten keväthaalareita

Unohdit tuikkukipot vuodatuksestasi.

Vierailija kirjoitti:

7, kyllä saa kaikesta tehtyä vaikeaa jos haluaa näemmä, tuollaiseen turhaan kuluu aikaa, ja se on kyllä ihan omaa tyhmyyttä.

Ilman muuta hukkaan käytettyä aikaa. 

Hyvä, että mies tekee yksin kaiken ja vaimo voi lepäillä sohvalla. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele yhtään kun töissä miehet valittaa niiden vaimoista, jos tuo on todellakin sitä touhua mitä vaimot kehtaa tehdä, siis kotitöillä vedättäminen, mä en ole koskaan kokenut niitä millään muotoa hankaliksi, aikaa vieviksi ja pääsääntöisesti kone pesee kaikki, ymmärrän jos joku käsipyykillä tekee mutta hei haloo, ei nykyään kotityöt ole enää mitään.

Miehet valittaa, kun ne ei itse tee kotona mitään.

Miehet - naiset :D

Kyllä naisetkin osaa valittaa miehistään todella ala-arvoisesti kahvipöydässä. Välillä omat korvat alkaa punoittaa. Joskus on pakko tokaista, että meillä on kotona miehen tekemää ruokaa :D

Meillä ei ole koskaan oikein tarvinnut valittaa kotitöistä, kun toinen ei pidä jostain, mikä toiselle on ihan okei puuhaa. Joskus ehkä siivoamisen tiheydestä - molemmat syystä tai toisesta vuorollaan.

Tää pyykkien viikkauskin tapahtuu yleensä tv:tä katsellessa ihan kivasti ja ruuan laitto niin, että itse teen salaatin, kun mies kokeilee jotain ruokalajia, kun ruuanlaitosta pitää :)

Imuroida en tykkää niin pyyhin pölyt.

Meillä tehdään kotityöt yleensä jakaen yhdessä, koska sitten on ilta taas aikaa tehdä jotain muuta - yhdessä tai erikseen.

Ruokalistan ja ostoslistojen suunnittelut ovat yksi helvetti suolistosairaan puolison kanssa. Etenkin kun hän itse ei kerta kaikkiaan muista ikinä mitä saa ja ei saa syödä ja jos hän hoitaa ruokapuolen, niin saa mennä kyllä seuraavana päivänä itse kauppaan kun ne ostokset on jotain ihan älyvapaata.

Tuosta syystä meillä minä hoidan kaikki suunnittelut sun muut (ja laitan ruuat) ja mies tekee miltei kaikki kotityöt. Toimii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että ihmiset ei tajunneet oikeen tuota pointtia suunnittelusta. Se on helppo pestä pyykkiä kun on se kone ja pesuaine ja kuivuri jne. Jonkun pitää kuitenkin kantaa kokonaisvastuu monesta asiasta, vaikka ne arjessa aika omalla painollaan rullaa.

Mikä kokonaisuus?

Jos joku ei arjessa rullaa sitä mietitään yhdessä, miten se saataisiin toimimaan tai ainakin toimivammaksi.

No se kai olikin sen artikkelin idea, että kun ei mietitä YHDESSÄ, vaan toinen vain miettii ja hoitaa ja toinen tulee siivellä..

Mistä se johtuu että asioita ei mietitä yhdessä? Onko niitä jossain vaiheessa mietitty yhdessä mutta yhtäkkiä toinen muuttuu siipeilijäksi?

Kriittinen hetki on lapsen saanti. Silloin arki menee uusiksi, ja kotiin jäävästä vanhemmasta (lue: naisesta) tulee projektipäällikkö, ja miehestä 50-lukulainen.

Eli molemmat taantuu johonkin 50-luvulle? Miksi perheellisenä itse en oikein tuota ymmärrä. Lasten syntyminen pikemminkin vaikutti päinvastoin, lapsille haluaa opettaa niitä tapoja joilla he pärjäävät tulevaisuudessa esim. sen että kotityöt ei ole sama kuin äidintyö jne.

Se ei hirveästi lämmitä, mitä nainen haluaa, kun mies haluaa ihan päinvastaista ja ei kerta kaikkiaan suostu edes ymmärtämään, että asioista voisi sopia.

Ruokaan liittyvät metatöiden teon puute muuten näkyy tosi selkeästi. Mies menee ruokatunnin alkaessa miettimään, mitä ruokaa alkaisi tehdä ja onko yleensäkään mitään syötävää. Minä taas olen jo kaupassa miettinyt mitä ruokaa minä ja lapset tulemme syömään lähipäivinä. Nytkin kohta alan tehdä huomista lounasta. Tämän päivän lounaan siirsin illalla jääkaappiin sulamaan, niin ei mennyt puolta ruokatunnista jääköntin sulattamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Metatyön takia naiset on harvoin tehokkaita tai tuottavia missään ja luulevat että kotityöt on joku mitalin arvoinen sotasuoritus, no ei ole. T: nainen joka tekee kotityöt kaiken muun lisäksi eikä kuluta aikaa turhaan metatyöhön.

Kirkas on jo kruunusi, älä vaan itse häikäisty siitä.

Mistäs te mammat tiedätte paljonko se teidän miehenne tekee metatyötä siinä sohvalla kölliessään? Ehkä se on jo suunnitellut kailen pilkulleen, mutta toteutus vaan puuttuu. Minä esimerkiksi olen metakirjoittanut kirjan, metarakentanut talon ja metatreenannut itseni huippukuntoon.

Toteutusta vaille valmiita kaikki.

Tsiisus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että ihmiset ei tajunneet oikeen tuota pointtia suunnittelusta. Se on helppo pestä pyykkiä kun on se kone ja pesuaine ja kuivuri jne. Jonkun pitää kuitenkin kantaa kokonaisvastuu monesta asiasta, vaikka ne arjessa aika omalla painollaan rullaa.

Mikä kokonaisuus?

Jos joku ei arjessa rullaa sitä mietitään yhdessä, miten se saataisiin toimimaan tai ainakin toimivammaksi.

No se kai olikin sen artikkelin idea, että kun ei mietitä YHDESSÄ, vaan toinen vain miettii ja hoitaa ja toinen tulee siivellä..

Mistä se johtuu että asioita ei mietitä yhdessä? Onko niitä jossain vaiheessa mietitty yhdessä mutta yhtäkkiä toinen muuttuu siipeilijäksi?

Kriittinen hetki on lapsen saanti. Silloin arki menee uusiksi, ja kotiin jäävästä vanhemmasta (lue: naisesta) tulee projektipäällikkö, ja miehestä 50-lukulainen.

Eli molemmat taantuu johonkin 50-luvulle? Miksi perheellisenä itse en oikein tuota ymmärrä. Lasten syntyminen pikemminkin vaikutti päinvastoin, lapsille haluaa opettaa niitä tapoja joilla he pärjäävät tulevaisuudessa esim. sen että kotityöt ei ole sama kuin äidintyö jne.

Se ei hirveästi lämmitä, mitä nainen haluaa, kun mies haluaa ihan päinvastaista ja ei kerta kaikkiaan suostu edes ymmärtämään, että asioista voisi sopia.

Ruokaan liittyvät metatöiden teon puute muuten näkyy tosi selkeästi. Mies menee ruokatunnin alkaessa miettimään, mitä ruokaa alkaisi tehdä ja onko yleensäkään mitään syötävää. Minä taas olen jo kaupassa miettinyt mitä ruokaa minä ja lapset tulemme syömään lähipäivinä. Nytkin kohta alan tehdä huomista lounasta. Tämän päivän lounaan siirsin illalla jääkaappiin sulamaan, niin ei mennyt puolta ruokatunnista jääköntin sulattamiseen.

Meillä sovitaan lähinnä se kumpi laitaa ruuan. Molemmat osaa katsoa jääkaappiin tai edellisenä päivänä pakastimeen jos siellä ei ole mitään joutuu käymään kaupassa. Samalla ostaa ne mitä on puutelistalla. Molemmat myös tietää mitä pitää olla aina esim. leipä kuuluu ostolistalle aina jos ylimääräistä on se laitetaan pakkaseen. Monesti kauppaan lähtiessä vielä kysytään toiselta tuleeko jotakin muuta mieleen mitä pitäisi tuoda.

Nämä metatyöt ovat kyllä kontrollifriikin stressikimpun keksintö.

Oikeasti jos arki ei rullaa painollaan niin olisi ehkä kannattanut panostaa hiukan sen suunnittelemiseen, että millaista arkea tahtoo elää.

Ihmekään että nämä metapäät sitten romahtelee ja toki ratkaisu kaikkeen on ero miehestä.

Osaan käydä kaupassa ilman erikseentehtyä ruokalistaa tai jääkaapin tarkistamista. Millaista elämää silmät kiinni porukka oikein elää, jos ei koko ajan kykene havainnoimaan ympäristöään ilman, että erikseen suunnittelee roskienviennin jne.

Vierailija kirjoitti:

Ruokien ja kauppalistan suunnittelu

Ruoat suunnittelen aina minä, mikä on välillä hyvin rasittavaa. 100/0

Pyykkihuollon suunnittelu (Mitä pestään, milloin ja miten?)

Ei tarvitse suunnitella. Pari kertaa viikossa pestään pyykit, ja hän kuka laittaa koneeseen, katsoo mitä ohjelmia tarvitaan. 50/50

Keittiön siivouksen organisointi ruokailun jälkeen

Ei tarvitse organisoida. Molemmat tekee ihan organisoimatta. 50/50

Kodin siivouspäivien organisointi

Ei tarvitse organisoida. Siivouspäivä on aina samaan aikaan. Se, kenelle tulee yllättävää menoa, ehdottaa uutta aikaa. 50/50

Roskahuolto (Siitä huolehtiminen, että roskat viedään ja roskiskaappi siivotaan.)

Ei tarvitse suunnitella mitenkään. Se, kuka menee ulos, katsoo, tarvitseeko roskia viedä. 50/50

Kierrättäminen (Siitä huolehtiminen, mitä kierrätetään ja miten.)

Tämä suunniteltiin yhden kerran, eli silloin kun asuntoon muutettiin. Silloin puoliso suunnitteli kierrätysastioiden paikat. Nyt ei tarvitse organisoida mitään. Molemmat huolehtivat omat vaatteensa ja tavaransa fb-kirppikselle tai keräyslaatikkoon tms. 50/50

Viherkasvien hoidon organisointi (Siitä huolehtiminen, milloin mikäkin kasvi pitää kastella tai lannoittaa tai koska on aika vaihtaa mullat.)

Viherkasvit ovat puolison harrastus, hän hoitaa kaiken niihin liittyvän. 0/100

Lakanoiden ja pyyhkeiden vaihtaminen (Sopivasta vaihtovälistä huolehtiminen ja pesun organisointi.)

Kuuluu viikkosiivoukseen, ei tarvitse organisoida mitenkään.

Kausiluontoisten kodintöiden, kuten ikkunoiden tai mattojen pesemisen, suunnittelu.

Näitä ehdotan yleensä minä.

Lattiakaivon ja hajulukkojen puhtauden seuraaminen ja puhdistuksen organisointi

50/50.

Laskujen maksaminen (Siitä huolehtiminen, että laskut tulevat maksettua.)

Molemmat maksavat tietysti omat laskunsa sen mukaan, miten ne on jaettu.

Sopimusten vertailu ja tekeminen (Esim. vakuutukset, netti- ja puhelinliittymät)

Se tekee, kumpi asiasta innostuu.

Kodin isompien hankintojen hintavertailu

Se tekee, kumpi asiasta innostuu.

Et kirjoittanut, kuinka monta ja minkä ikäistä lasta teillä on.

Vierailija kirjoitti:

Ruokalistan ja ostoslistojen suunnittelut ovat yksi helvetti suolistosairaan puolison kanssa. Etenkin kun hän itse ei kerta kaikkiaan muista ikinä mitä saa ja ei saa syödä ja jos hän hoitaa ruokapuolen, niin saa mennä kyllä seuraavana päivänä itse kauppaan kun ne ostokset on jotain ihan älyvapaata.

Tuosta syystä meillä minä hoidan kaikki suunnittelut sun muut (ja laitan ruuat) ja mies tekee miltei kaikki kotityöt. Toimii!

Oot päätynyt parisuhteeseen joko alaikäisen tai sitten retardin kanssa. Normaalijärkinen aikuinen kyllä tietää mitä voi syödä ja mitä ei

Minä rakastan huonekasvien hoitoa. t. nainen 64 v

Vierailija kirjoitti:

Osaan käydä kaupassa ilman erikseentehtyä ruokalistaa tai jääkaapin tarkistamista. Millaista elämää silmät kiinni porukka oikein elää, jos ei koko ajan kykene havainnoimaan ympäristöään ilman, että erikseen suunnittelee roskienviennin jne.

Tuo on perheelliseltä hyvä suoritus. Minä tarkistan jääkaapin, sillä siellä ei välttämättä olekaan enää sitä mitä pitäisi, kun joku onkin syönyt ne. Nakkikeitosta tulisikin kasviskeittoa monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Ruokien ja kauppalistan suunnittelu

Pyykkihuollon suunnittelu (Mitä pestään, milloin ja miten?)

Keittiön siivouksen organisointi ruokailun jälkeen

Kodin siivouspäivien organisointi

Roskahuolto (Siitä huolehtiminen, että roskat viedään ja roskiskaappi siivotaan.)

Kierrättäminen (Siitä huolehtiminen, mitä kierrätetään ja miten.)

Viherkasvien hoidon organisointi (Siitä huolehtiminen, milloin mikäkin kasvi pitää kastella tai lannoittaa tai koska on aika vaihtaa mullat.)

Lakanoiden ja pyyhkeiden vaihtaminen (Sopivasta vaihtovälistä huolehtiminen ja pesun organisointi.)

Kausiluontoisten kodintöiden, kuten ikkunoiden tai mattojen pesemisen, suunnittelu

Lattiakaivon ja hajulukkojen puhtauden seuraaminen ja puhdistuksen organisointi

Laskujen maksaminen (Siitä huolehtiminen, että laskut tulevat maksettua.)

Sopimusten vertailu ja tekeminen (Esim. vakuutukset, netti- ja puhelinliittymät)

Kodin isompien hankintojen hintavertailu

Plus lapset

Plus piha yms.

Suurin osa noista suunniteluista on ihan turhaa ajanhukkaa. Teen kaikki nuo mainitut asiat ilman mitään suunnitelmia tai organisoimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaan käydä kaupassa ilman erikseentehtyä ruokalistaa tai jääkaapin tarkistamista. Millaista elämää silmät kiinni porukka oikein elää, jos ei koko ajan kykene havainnoimaan ympäristöään ilman, että erikseen suunnittelee roskienviennin jne.

Tuo on perheelliseltä hyvä suoritus. Minä tarkistan jääkaapin, sillä siellä ei välttämättä olekaan enää sitä mitä pitäisi, kun joku onkin syönyt ne. Nakkikeitosta tulisikin kasviskeittoa monta kertaa.

Niinpä. Pakko myöntää, että minun puoliso ei tosiaan tiedä onko tiskiaine loppumassa tai montako purkkia maitoa jääkaapissa on. Jos hän joutuisi käymään kaupassa kylmiltään, sieltä voisi tulla ihan mitä tahansa.

Ensin lainattu viesti kertoo vain, että sen kirjoittaja on heillä se, joka pitää päässään kirjaa siitä mitä kotona on ja mitä ei. Hänelle voin kertoa, että kaikki, erityisesti miehet, eivät suinkaan näin tee, vaan suorastaan kieltäytyvät tästä  vaivaa vaativasta metatyöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että ihmiset ei tajunneet oikeen tuota pointtia suunnittelusta. Se on helppo pestä pyykkiä kun on se kone ja pesuaine ja kuivuri jne. Jonkun pitää kuitenkin kantaa kokonaisvastuu monesta asiasta, vaikka ne arjessa aika omalla painollaan rullaa.

Mikä kokonaisuus?

Jos joku ei arjessa rullaa sitä mietitään yhdessä, miten se saataisiin toimimaan tai ainakin toimivammaksi.

No se kai olikin sen artikkelin idea, että kun ei mietitä YHDESSÄ, vaan toinen vain miettii ja hoitaa ja toinen tulee siivellä..

Mistä se johtuu että asioita ei mietitä yhdessä? Onko niitä jossain vaiheessa mietitty yhdessä mutta yhtäkkiä toinen muuttuu siipeilijäksi?

Kriittinen hetki on lapsen saanti. Silloin arki menee uusiksi, ja kotiin jäävästä vanhemmasta (lue: naisesta) tulee projektipäällikkö, ja miehestä 50-lukulainen.

Eli molemmat taantuu johonkin 50-luvulle? Miksi perheellisenä itse en oikein tuota ymmärrä. Lasten syntyminen pikemminkin vaikutti päinvastoin, lapsille haluaa opettaa niitä tapoja joilla he pärjäävät tulevaisuudessa esim. sen että kotityöt ei ole sama kuin äidintyö jne.

Se ei hirveästi lämmitä, mitä nainen haluaa, kun mies haluaa ihan päinvastaista ja ei kerta kaikkiaan suostu edes ymmärtämään, että asioista voisi sopia.

Ruokaan liittyvät metatöiden teon puute muuten näkyy tosi selkeästi. Mies menee ruokatunnin alkaessa miettimään, mitä ruokaa alkaisi tehdä ja onko yleensäkään mitään syötävää. Minä taas olen jo kaupassa miettinyt mitä ruokaa minä ja lapset tulemme syömään lähipäivinä. Nytkin kohta alan tehdä huomista lounasta. Tämän päivän lounaan siirsin illalla jääkaappiin sulamaan, niin ei mennyt puolta ruokatunnista jääköntin sulattamiseen.

Meillä sovitaan lähinnä se kumpi laitaa ruuan. Molemmat osaa katsoa jääkaappiin tai edellisenä päivänä pakastimeen jos siellä ei ole mitään joutuu käymään kaupassa. Samalla ostaa ne mitä on puutelistalla. Molemmat myös tietää mitä pitää olla aina esim. leipä kuuluu ostolistalle aina jos ylimääräistä on se laitetaan pakkaseen. Monesti kauppaan lähtiessä vielä kysytään toiselta tuleeko jotakin muuta mieleen mitä pitäisi tuoda.

Teillähän on sovittu vaikka mitä. Meillä mies laittaa vain omia ruokiaan joskus harvoin. Ei suostu muuhun. Mies ei laita mitään puutelistalle, eikä käy kunnolla kaupassa. Jos mies käy hakemassa itselleen eineksiä kaupasta, hän ei missään nimessä paljasta tätä etukäteen muille, koska tietää, että sitten joutuisi tuomaan muutakin (näin itse kertonut).

46

Meillä metatyöt ovat enemmän minun vastuullani. Osittain kyse on luonne-eroista, osittain ne vain kasaantuvat minulle. Vaikka olemme molemmat enemmän suunnittelijoita kuin tekijöitä, niin minä voisin jatkaa suunnittelua ikuisesti ja mies on enemmän tuumasta toimeen.

Minä olen päävastuussa ruokasuunnittelusta ja kauppalistan teosta. Näin korona-aikaan, kun kaupassa käydään vain kerran viikossa, niin työ on ollut kuormittavampi. Puoliso kyllä osallistuu ruokien ideointiin ja lisää ostoksia kauppalistaan mutta sellainen pidemmän aikavälin suunnittelu ja ennakointi on enemmän minun vastuullani. Vaikka kerran viikossa kaupassa käynti tulikin koronan takia vakituiseksi osaksi arkeamme, niin se on myös asia, josta olemme molemmat pitäneet. Arki on paljon sujuvampaa, kun on etukäteen mietitty mitä tänään syödään, eikä sitä tarvitse pohtia joka päivä uudelleen ja pahimmassa tapauksessa aloittaa ruuanlaittoa kauppareissulla. 

Pyykkihuoltoa ei näin kahden aikuisen perheessä kauheasti suunnitella mutta, jos suunnitellaan niin suunnittelijana toimin yleensä minä. Muutoin tuntia ennen juhlia huomataan, että se kauluspaita olikin likainen tai lomalle lähtiessä vaatteet ovat vielä märkinä. 

Mies sitten tarttuu enemmän tuumasta toimeen ja putsaa hajulukon, kun siihen tulee inspiraatio. Hän myös ehdottelee useimmiten siivoamista ja monet siivoukseen liittyvät työt ovatkin enemmän hänen vastuullaan. Ikkunoiden pesu ja mullanvaihto taas ovat enemmän minun heiniäni.

Jos vaikka miettii juhlien tai illanistujaisten järjestämistä, niin yleensä meillä työnjako menee niin, että mies innostuu ja kutsuu ihmiset. Minä suunnittelen tarjoilut ja laadin kauppalistat ja aikataulut. Päävastuu tarjottavista on minulla ja siivousvastuu on miehellä mutta välillä roolit menevät toisinpäin, jos tarjolla onkin miehen bravuuria. 

En tiedä mitä tuossa Hesarin jutussa oli mutta näin ainakin meillä. 

Ei minunkaan mielestä pyykinpesu ja viikkaus ole kummoinenkaan homma, eikä ruokien miettiminen eikä kaupassakäynti, mutta kyllähän tämäntyyppisiin asioihin menee tuntitolkulla aikaa viikossa. Onhan se tosi epäreilua, jos joku perheestä käyttää huomattavan osan vapaa-aikaansa kodin yleishoitoon, ja muut tämän saman ajan niin kuin huvittaa.

Itse olen huomannut, että pitkässä avioliitossa olemme puolisoni kanssa aika urautuneita sen suhteen, kumpi pitää huolen tiettyjen asioiden sujumisesta. Riippuu täysin asiasta, kumpi tulee pohdiskelleeksi ääneen jonkin asian hoitamista. Esim. koiran matokuurit jäisivät antamatta, jos se riippuisi miehen muistista. Pakastimen sulatus taas unohtuisi, jos mies ei muistuttaisi. 

En lähtisi vähättelemään sitä, että joku pitää huolen siitä, että asiat hoituvat.