Ajatteletko salaa, että työpaikkakiusatut ihmiset ovat

Enemmänkin että eivät kovin hyvin pysty puolustamaan itseään, vähän raukkoja ehkä.

Ja yleensä syy ei myöskään ole kateus, vaikka sitä kiusatut aina itse syyksi tarjoavat.

Mutta en mitenkään salaa.

Lasten kesken on vähän eri asia, mutta aikuisen ihmisen pitäisi jo hyväksyä, että sitä on jokainen omillaan maailmassa ja sinua kohdellaan juuri niin kuin annat itseäsi kohdella. Jos rupeat kynnysmatoksi, löytyy aina joku jolla on likaiset kengät. Niin sanoakseni.

kun sen kanssa ei ole mitään yhteisiä puheenaiheita? Onko varma että hän kärsii siitä?

yleensä kiusaajat ovat aina rumia ja jotenkin muutenkin onnettomia, aian niillä on heikko itsetunto.

sanoohan sen järkikin että niissä on itsessään vikaa.

Olen minäkin hankalia ihmisiä elämässäni tavannut, muttei tulis silti mieleen ruveta ketään sen takia kiusaamaan.

miettiä työpaikan valintaa, jos huumori ei kestä. Pitäisikö yhden vastatulleen tiukkapipon takia kolmenkymmenen vanhan työntekijän muuttaa vallitseva työpaikkakulttuuri. Silloin ehkä sillä yhdellä olisi kivaa, mutta loput kärsisivät.

Itse ajattelen niin, että olen töissä ainoastaan siksi, että tienaan elantoni. Varsinainen elämä ja ystävät on työn ulkopuolella. Näin ollen ei tarvitse ottaa liian raskaasti mitään mitä työpaikan sosiaalisissa kuvioissa tapahtuu.

sieltä alas kopsahtaa ja joutuu jostakin syystä itse kiusatun/syrjityn rooliin... niin sanotaan näin, että varmasti katuu jok' ikistä tekostaa.



nim. kokoemusta omaava

Joillakin on toki keskenään jotain eripuraa joskus, mutta mitään kollektiivista kiusaamista ei ole koskaan tapahtunut.

Valitsin mieluummin kotiäidin " uran" ja siinä olen ollut onnellinen. Olisin varmasti töissä aina se sorsittu osapuoli. Vaikka hetkittäin olen löytänyt rohkeutta ja itsetuntokin hitusen kohonnut niin tietyissä tilanteissa menen vaan lukkoon tai sanon jotakin ajattelematonta. Jännitän paljon eri tilanteita joten en osaa työskennellä stressaamatta. Olen vähän semmoinen hiljainen puurtaja ja pakkohymyilijä...en varmaan viihtyisi missään pintaliitäjistä koostuvassa työyhteisössä enkä liioin liian korkealentoisetnkaan ihmisten seurassa. Tuskin löytyy sellaista alaa nykyään jossa kaikki ihmiset olisivat lämpimiä ja avoimia...myös erilaisuudelle. Eniten kiusataan aina hiljaisia ja heikkoja, joilta taas löytyy sitä erilaisuuden sietoa burn outiin asti.

mikään vaikea tai sosiaalisesti kyvytön ihminen. Ihan tavallinen, nyt pitkään ollut toisessa työpaikassa eikä ole noita ongelmia enää.

Uskon että meillä siihen puututtaisi kyllä, jossei johto niin joku vain porukasta. Millaiset ihmiset tollasta tekee?



Tunnen itseni joskus ulkopuoliseksi ja juuri sellaiseks pakkohymyilijäksi, mutta ei se ole välttämättä huono juttu. Olemalla heikko voi olla yllättävän vahva.

He keksivät tällaisen typerän syyn sille miksi heillä itsellään ei ole vastuuta asiasta ja aamulla kaikki on taas hyvin ja kiusaamista voi jatkaa. Onhan av:lla annettu lupa.

työpaikalla kiusattuja:

- pelkkä juoruilukin jostakin ihmisestä on kiusaamista

- tietynlainen vaikeneminen jonkin henkilön paikalle tullessa myös

- työasioiden, kaikille oleellisten, panttaaminen on pahaa kiusaamista jo





Joskus itse kukin syyllistyy em. juttuihin, eikä tajua että osallistuu kiusaamiseen.

ovat monesti sellaisia kilttejä, jotka eivät osaa tai uskalla puolustautua. Luulenpa, että monen muunkin tyyppisiä ihmisiä kiusataan (tai yritetään), mutta se loppuu heti alkuunsa, kun rohkeampi ihminen pistää moiselle touhulle pisteen.

lue koskaan mitään muuta kuin naistenlehtiä ja AV:tä?



Jos yhtään on yleistietoa, niin pitäisi tietää (ottaen huomioon, miten yleistä työpaikkakiusaaminen on), että työpaikkakiusatuksi joutuu ihan sattumanvaraisesti. Joku menestyvä työntekijä voi ärsyttää juuri sitä suvaitsematonta typaikkapahista (jolla itsellään ei ole kaikki ihan kohdallaan), joka sitten alkaa kiusaamaan. Usein syystä, josta kiusaaja on kiusatulle kateellinen.

Enkä väitä, että kiusatut ovat kaikki samanlaisia.



Mutta oma kantani perustuu siihen, että meidän työpaikalla oli yksi melko yleisesti kiusattu mies. Hänet jätettiin kahvipöytään yksin istumaan, vaikka hän ei todella ollut mikään hiljainen hissukka. Mutta tämä mies todella kerjäsi sitä. Hän oli hyvin joustamaton. Työajat ja kokoukset ym. olisi pitänyt aina järjestää hänen ehdoillaan. Hän ei ymmärtänyt, että muitakin seikkoja on huomioitava, ja jos hän joutui vuorollaan pidentämään työpäiväänsä, hän kuvitteli, että oli ainut joka joutui sitä pidentämään ja kutsui luottamusmiehen paikalle. Kaikki työaikajutut olivat pomon hyväksymiä juttuja, mutta tämä mies kirjoitteli yleisönosastolle, missä ihmetteli sitä, tätä ja tuota toimintaa.



Minultakin hän kerran pyysi työhuonetta ja tietsikkaa lainaksi, kun omansa oli remontissa. Oli siellä sitten penkonut minun papereitani ja tuli sitten kommentoimaan niitä minulle. Ajattelin, että oli varmaan pistänyt silmään siinä työpöydällä, mutta eipä ollut missään päällimmäisessä paperissa se kommentoitu juttu, vaan mies olis sitten ihan lukenut ne paprut siitä läpi. Ja se kommentti oli vaan tasoa, että minulle oli tullut kirjoitusvirhe, niin piti sitten se mennä oikaisemaan! Joten täytyy myöntää, että ärsytti se tonkiminen.



Tätä miestä lopulta sitten syrjittiin ihan tosissaan omalla osastollaan, kun kukaan ei halunnut siellä työskennellä hänen kanssaan. Ja työnantaja tiesi sen ihan hyvin, mutta ei puuttunut asiaan. Tuon vainoharhaisen miehen olisi pitänyt muuttua täysin, jotta sen kanssa olisi voinut työskennellä. Työnantaja antoi siis hiljaisen siunauksen asialle. 16, joka luuli, että kyllä tällaisiin asioihin puututaan, on naivi. Itse ajattelisin ennemmin, että harva työnantaja haluaa puuttua aikuisten ihmisten väleihin.

Selkeitä työpaikkakiusaamisen rajoja ei voida määritellä, vaan osin kyse on ihmisen sietokyvystä. Työpaikoilla olisi syytä vetää toiminnan rajat heikoimman kestokyvyn tasolle. Joku toinen voi pitää puheita normaalina käytöksenä, mutta herkempi ihminen voi ahdistua. Kenenkään ei tarvitse sietää ahdistavaa käytöstä, vaan rajanveto voidaan tehdä uudelleen.