Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi laihduttaa, mutta sitten koko perhe saisi kärsiä, ja mies ei suostu.
15.03.2021 |
Ei kuulemma aio lopettaa pitsaperjataita tai sipsien syömistä.
Yritin tehdä ruuaksi kasvissosekeittoa ja raejuustoa, mutta mies kitisi että haluaa oikeaa ruokaa.
En ala vieressä katsomaan, kun muut nauttii elämästä.
Mies tätä laihtumistani toivoo, en minä. Eikö hänen pitäisi tukea. Ylipainoa mulla joku 30-35kg, miehellä 10kg.
Kommentit (414)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Olen aina lihonut helposti, joten olen valinnut terveellisen maukkaan ruokavalion jo nuorena ja pysynyt hoikkana. Koko perhe syö samaa, koska lapset perivät poikkeuksetta äidin aineenvaihdunnan. (liittyy jotenkin soluhengitykseen) Mies syö pitsaa/miesruokaa töissä ja poikien saunailloissa. Muuten kalaa ja kasviksia. Olemme molemmat yli 50 vuotiata ja ruokavalion takia terveitä ja hoikkia JA syömme runsaasti ja hyvin. Lapset ovat muuttaneet jo omilleen, mutta jatkaneet kotona opittuja ateriamalleja. Netissä on paljon ihania keveitä ruokaohjeita. Niitä vain harjoittelemaan. 🙂Ei hoikkuus niin kamalaa ole, kun oppii mitä voi syödä surutta ja paljon.
No en edes halua elää yli 50v. Sen ikäisillä ei tee mitään, ainakaan naisilla. Miehet asia erikseen
Ap
Tuo sinun kokemasi vanhuus johtuu tuosta painosta. Olen itse normaalipainoinen 40 v. nainen enkä kyllä koe oloani mitenkään vanhaksi. Puolessa välissä elämää toiveiden mukaan. Opiskelen juuri uutta ammattia. Enkä ymmärrä kenen muun pitäisi minulla tehdä jotain kuin minun itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2581 kirjoitti:
Sain täältä hyviä vinkkejä, kiitos teille:) olin aikalailla samoissa mitoissa oleva nuori nainen, paino nousi alkoholismin takia(nykyään raitis). Ainoastaan nestepöhö lähti, kilot jäi vaikka ruokavalio korjaantui.
Useita antibioottikuureja lapsuudesta lähtien(krooninen sairaus), varmasti suolisto aika kuralla. Kokonaisvaltainen tulehdustila edelleen kropassa, mutta eka steppi olikin raitistua mikä ei ollut mikään taikatemppu.Jännää on, että olen jo pienestä pitänyt ns. Hyvistä ruoista, eli kasviksista yms. Makean perään en ole ikinä ollut, ja pienenä tuli oksurefleksi vaaleista viljoista vaikka en ole vilja-allerginen.
Olisin kasvisruokavaliolla mutta kroonisen anemian vuoksi tarvitsen proteiinia kunnolla(jatkuvan rautalääkityksen lisäksi).
Olen myös taipuvainen vetämään asiat äärilaitoihin(ortoreksia/anoreksia teininä) niin opettelen suhtautumista normaaleihin, terveisiin elämäntapoihin. Ihana mies vierellä joka tukee minua ja on katsellut minua vuosia...Aloituksesta olen hämmentynyt. Mitä apua ap siis kaipaa, jos ero on kerran jo päässään päätetty? Ei paljon lapset taida mielessä painaa. Minusta tuntuu, että ap:llä on huono itsetunto. Haluisi olla itsevarma kropastaan mutta murehtii miehen ajatuksia itsestään.
Toki jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa, mutta kaikilla ei ole samat päämäärät ja se on vaan hyväksyttävä.
Ruoka on selkeästi riippuvuus eikä enää pelkkä nautinto, koska toisten herkuttelu olisi ap:ltä pois. Tavallaan mustasukkaisuutta ruoasta.Entäs sitten vaikka on ruoka mustasukkaisuutta?
Meillä on aina ollut sekä miehellä että mulla. Jos toinen on päässyt jonnekin syömään kaverin kanssa, niin samaa ruokaa haetaan kotiin toiselle osapuolelle. (tai sitten on syöty salaa)
Ei tietty koske mitään peruskotiruokaa, vaan kiinalaista, hampparia, pitsaa jneAp
Luuletko että se herkku jotenkin katoaa maailmasta, jos et juuri sillä hetkellä saa syödä sitä? Etkö voi ajatella että tänään et nyt syö pizzaa, mutta ehkä vaikka ensi viikolla?
Eikö ketään kiinnosta mitä ap:n lapset syö?
Syökö nekin MCdonaldsii ja pizzaa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö ketään kiinnosta mitä ap:n lapset syö?
Syökö nekin MCdonaldsii ja pizzaa?
99 %:n todennäköisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2581 kirjoitti:
Sain täältä hyviä vinkkejä, kiitos teille:) olin aikalailla samoissa mitoissa oleva nuori nainen, paino nousi alkoholismin takia(nykyään raitis). Ainoastaan nestepöhö lähti, kilot jäi vaikka ruokavalio korjaantui.
Useita antibioottikuureja lapsuudesta lähtien(krooninen sairaus), varmasti suolisto aika kuralla. Kokonaisvaltainen tulehdustila edelleen kropassa, mutta eka steppi olikin raitistua mikä ei ollut mikään taikatemppu.Jännää on, että olen jo pienestä pitänyt ns. Hyvistä ruoista, eli kasviksista yms. Makean perään en ole ikinä ollut, ja pienenä tuli oksurefleksi vaaleista viljoista vaikka en ole vilja-allerginen.
Olisin kasvisruokavaliolla mutta kroonisen anemian vuoksi tarvitsen proteiinia kunnolla(jatkuvan rautalääkityksen lisäksi).
Olen myös taipuvainen vetämään asiat äärilaitoihin(ortoreksia/anoreksia teininä) niin opettelen suhtautumista normaaleihin, terveisiin elämäntapoihin. Ihana mies vierellä joka tukee minua ja on katsellut minua vuosia...Aloituksesta olen hämmentynyt. Mitä apua ap siis kaipaa, jos ero on kerran jo päässään päätetty? Ei paljon lapset taida mielessä painaa. Minusta tuntuu, että ap:llä on huono itsetunto. Haluisi olla itsevarma kropastaan mutta murehtii miehen ajatuksia itsestään.
Toki jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa, mutta kaikilla ei ole samat päämäärät ja se on vaan hyväksyttävä.
Ruoka on selkeästi riippuvuus eikä enää pelkkä nautinto, koska toisten herkuttelu olisi ap:ltä pois. Tavallaan mustasukkaisuutta ruoasta.Entäs sitten vaikka on ruoka mustasukkaisuutta?
Meillä on aina ollut sekä miehellä että mulla. Jos toinen on päässyt jonnekin syömään kaverin kanssa, niin samaa ruokaa haetaan kotiin toiselle osapuolelle. (tai sitten on syöty salaa)
Ei tietty koske mitään peruskotiruokaa, vaan kiinalaista, hampparia, pitsaa jneAp
Luuletko että se herkku jotenkin katoaa maailmasta, jos et juuri sillä hetkellä saa syödä sitä? Etkö voi ajatella että tänään et nyt syö pizzaa, mutta ehkä vaikka ensi viikolla?
Onko se reilua, että mies sai syödä hyvää ja minä en? Ei. Meillä on taas-arvoinen suhde.
Toinen ei saa enempää kuin toinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Olen aina lihonut helposti, joten olen valinnut terveellisen maukkaan ruokavalion jo nuorena ja pysynyt hoikkana. Koko perhe syö samaa, koska lapset perivät poikkeuksetta äidin aineenvaihdunnan. (liittyy jotenkin soluhengitykseen) Mies syö pitsaa/miesruokaa töissä ja poikien saunailloissa. Muuten kalaa ja kasviksia. Olemme molemmat yli 50 vuotiata ja ruokavalion takia terveitä ja hoikkia JA syömme runsaasti ja hyvin. Lapset ovat muuttaneet jo omilleen, mutta jatkaneet kotona opittuja ateriamalleja. Netissä on paljon ihania keveitä ruokaohjeita. Niitä vain harjoittelemaan. 🙂Ei hoikkuus niin kamalaa ole, kun oppii mitä voi syödä surutta ja paljon.
Ja mitä se sun mies siellä "saunailloissa" tekee? Panee 18 vuotiaita :'D
Totta ihmeessä. Mitäpä muutakaan. Miesseurahan on niin tylsää? Vaikea uskoa, että 18 vuotiaita kiinnostais toi mun siippa, mutta jos se ne pari saunailtaansa mainitsemallasi tavalla viettää, niin ei oo multa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Olen aina lihonut helposti, joten olen valinnut terveellisen maukkaan ruokavalion jo nuorena ja pysynyt hoikkana. Koko perhe syö samaa, koska lapset perivät poikkeuksetta äidin aineenvaihdunnan. (liittyy jotenkin soluhengitykseen) Mies syö pitsaa/miesruokaa töissä ja poikien saunailloissa. Muuten kalaa ja kasviksia. Olemme molemmat yli 50 vuotiata ja ruokavalion takia terveitä ja hoikkia JA syömme runsaasti ja hyvin. Lapset ovat muuttaneet jo omilleen, mutta jatkaneet kotona opittuja ateriamalleja. Netissä on paljon ihania keveitä ruokaohjeita. Niitä vain harjoittelemaan. 🙂Ei hoikkuus niin kamalaa ole, kun oppii mitä voi syödä surutta ja paljon.
Ohiksena, mitä ihmettä on miesruoka?
Ah ! Hyvä pointti. Meidän perheessä se on lihaa, pitsaa, hampurilaisia, makkaraa ym. En ole syönyt lihaa yli 30 vuoteen ja perhe syö suurinpiirtein samaa kanssani kotona. Miehellä ja pojalla on leikkeleitä kaapissa,mutta lämmintä liharuokaa ei voi kotona syödä, koska sen haju oksettaa mua. Mielestäni liha haisee hielle ja pissalle ja kalmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et halua laihduttaa, joten älä laihduta. Jos mies valittaa niin eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Olen aina lihonut helposti, joten olen valinnut terveellisen maukkaan ruokavalion jo nuorena ja pysynyt hoikkana. Koko perhe syö samaa, koska lapset perivät poikkeuksetta äidin aineenvaihdunnan. (liittyy jotenkin soluhengitykseen) Mies syö pitsaa/miesruokaa töissä ja poikien saunailloissa. Muuten kalaa ja kasviksia. Olemme molemmat yli 50 vuotiata ja ruokavalion takia terveitä ja hoikkia JA syömme runsaasti ja hyvin. Lapset ovat muuttaneet jo omilleen, mutta jatkaneet kotona opittuja ateriamalleja. Netissä on paljon ihania keveitä ruokaohjeita. Niitä vain harjoittelemaan. 🙂Ei hoikkuus niin kamalaa ole, kun oppii mitä voi syödä surutta ja paljon.
Ja mitä se sun mies siellä "saunailloissa" tekee? Panee 18 vuotiaita :'D
Totta ihmeessä. Mitäpä muutakaan. Miesseurahan on niin tylsää? Vaikea uskoa, että 18 vuotiaita kiinnostais toi mun siippa, mutta jos se ne pari saunailtaansa mainitsemallasi tavalla viettää, niin ei oo multa pois.
Eiköhän ne ole 18v maksullisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa. Eiköhän jokainen ole vastuussa omasta elämästään.
Sinä olet vastuussa siitä, että jätät sipsit syömättä. Miehesi ei ole siitä vastuussa ja syö mitä itse tahtoo.
On se taito.
Ap uhriutuu ja on läs ki ja saa kaiken vielä mieh en syyksi.
=D=D=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Olen aina lihonut helposti, joten olen valinnut terveellisen maukkaan ruokavalion jo nuorena ja pysynyt hoikkana. Koko perhe syö samaa, koska lapset perivät poikkeuksetta äidin aineenvaihdunnan. (liittyy jotenkin soluhengitykseen) Mies syö pitsaa/miesruokaa töissä ja poikien saunailloissa. Muuten kalaa ja kasviksia. Olemme molemmat yli 50 vuotiata ja ruokavalion takia terveitä ja hoikkia JA syömme runsaasti ja hyvin. Lapset ovat muuttaneet jo omilleen, mutta jatkaneet kotona opittuja ateriamalleja. Netissä on paljon ihania keveitä ruokaohjeita. Niitä vain harjoittelemaan. 🙂Ei hoikkuus niin kamalaa ole, kun oppii mitä voi syödä surutta ja paljon.
Ja mitä se sun mies siellä "saunailloissa" tekee? Panee 18 vuotiaita :'D
Totta ihmeessä. Mitäpä muutakaan. Miesseurahan on niin tylsää? Vaikea uskoa, että 18 vuotiaita kiinnostais toi mun siippa, mutta jos se ne pari saunailtaansa mainitsemallasi tavalla viettää, niin ei oo multa pois.
Eiköhän ne ole 18v maksullisia :)
Niin? . Miten se asiaa muuttaa?
Ap ei kommentoi , mitä hänen lapsensa syövät.
Lihavien vanhempien lapsista tulee lihavia.
Mitä Ap:lle on sanottu neuvolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2581 kirjoitti:
Sain täältä hyviä vinkkejä, kiitos teille:) olin aikalailla samoissa mitoissa oleva nuori nainen, paino nousi alkoholismin takia(nykyään raitis). Ainoastaan nestepöhö lähti, kilot jäi vaikka ruokavalio korjaantui.
Useita antibioottikuureja lapsuudesta lähtien(krooninen sairaus), varmasti suolisto aika kuralla. Kokonaisvaltainen tulehdustila edelleen kropassa, mutta eka steppi olikin raitistua mikä ei ollut mikään taikatemppu.Jännää on, että olen jo pienestä pitänyt ns. Hyvistä ruoista, eli kasviksista yms. Makean perään en ole ikinä ollut, ja pienenä tuli oksurefleksi vaaleista viljoista vaikka en ole vilja-allerginen.
Olisin kasvisruokavaliolla mutta kroonisen anemian vuoksi tarvitsen proteiinia kunnolla(jatkuvan rautalääkityksen lisäksi).
Olen myös taipuvainen vetämään asiat äärilaitoihin(ortoreksia/anoreksia teininä) niin opettelen suhtautumista normaaleihin, terveisiin elämäntapoihin. Ihana mies vierellä joka tukee minua ja on katsellut minua vuosia...Aloituksesta olen hämmentynyt. Mitä apua ap siis kaipaa, jos ero on kerran jo päässään päätetty? Ei paljon lapset taida mielessä painaa. Minusta tuntuu, että ap:llä on huono itsetunto. Haluisi olla itsevarma kropastaan mutta murehtii miehen ajatuksia itsestään.
Toki jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa, mutta kaikilla ei ole samat päämäärät ja se on vaan hyväksyttävä.
Ruoka on selkeästi riippuvuus eikä enää pelkkä nautinto, koska toisten herkuttelu olisi ap:ltä pois. Tavallaan mustasukkaisuutta ruoasta.Entäs sitten vaikka on ruoka mustasukkaisuutta?
Meillä on aina ollut sekä miehellä että mulla. Jos toinen on päässyt jonnekin syömään kaverin kanssa, niin samaa ruokaa haetaan kotiin toiselle osapuolelle. (tai sitten on syöty salaa)
Ei tietty koske mitään peruskotiruokaa, vaan kiinalaista, hampparia, pitsaa jneAp
Luuletko että se herkku jotenkin katoaa maailmasta, jos et juuri sillä hetkellä saa syödä sitä? Etkö voi ajatella että tänään et nyt syö pizzaa, mutta ehkä vaikka ensi viikolla?
Onko se reilua, että mies sai syödä hyvää ja minä en? Ei. Meillä on taas-arvoinen suhde.
Toinen ei saa enempää kuin toinen.
Ap
Saako lapset syödä pelkkää herkkua koska äitikin saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2581 kirjoitti:
Sain täältä hyviä vinkkejä, kiitos teille:) olin aikalailla samoissa mitoissa oleva nuori nainen, paino nousi alkoholismin takia(nykyään raitis). Ainoastaan nestepöhö lähti, kilot jäi vaikka ruokavalio korjaantui.
Useita antibioottikuureja lapsuudesta lähtien(krooninen sairaus), varmasti suolisto aika kuralla. Kokonaisvaltainen tulehdustila edelleen kropassa, mutta eka steppi olikin raitistua mikä ei ollut mikään taikatemppu.Jännää on, että olen jo pienestä pitänyt ns. Hyvistä ruoista, eli kasviksista yms. Makean perään en ole ikinä ollut, ja pienenä tuli oksurefleksi vaaleista viljoista vaikka en ole vilja-allerginen.
Olisin kasvisruokavaliolla mutta kroonisen anemian vuoksi tarvitsen proteiinia kunnolla(jatkuvan rautalääkityksen lisäksi).
Olen myös taipuvainen vetämään asiat äärilaitoihin(ortoreksia/anoreksia teininä) niin opettelen suhtautumista normaaleihin, terveisiin elämäntapoihin. Ihana mies vierellä joka tukee minua ja on katsellut minua vuosia...Aloituksesta olen hämmentynyt. Mitä apua ap siis kaipaa, jos ero on kerran jo päässään päätetty? Ei paljon lapset taida mielessä painaa. Minusta tuntuu, että ap:llä on huono itsetunto. Haluisi olla itsevarma kropastaan mutta murehtii miehen ajatuksia itsestään.
Toki jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa, mutta kaikilla ei ole samat päämäärät ja se on vaan hyväksyttävä.
Ruoka on selkeästi riippuvuus eikä enää pelkkä nautinto, koska toisten herkuttelu olisi ap:ltä pois. Tavallaan mustasukkaisuutta ruoasta.Entäs sitten vaikka on ruoka mustasukkaisuutta?
Meillä on aina ollut sekä miehellä että mulla. Jos toinen on päässyt jonnekin syömään kaverin kanssa, niin samaa ruokaa haetaan kotiin toiselle osapuolelle. (tai sitten on syöty salaa)
Ei tietty koske mitään peruskotiruokaa, vaan kiinalaista, hampparia, pitsaa jneAp
Luuletko että se herkku jotenkin katoaa maailmasta, jos et juuri sillä hetkellä saa syödä sitä? Etkö voi ajatella että tänään et nyt syö pizzaa, mutta ehkä vaikka ensi viikolla?
Onko se reilua, että mies sai syödä hyvää ja minä en? Ei. Meillä on taas-arvoinen suhde.
Toinen ei saa enempää kuin toinen.
ApSaako lapset syödä pelkkää herkkua koska äitikin saa?
Tottakai saa.ap on tasa-puolinen
Kantaa pisaa ja hampurilaisia pienille lapsilleen.
Lapset ovat tyttöjä ja k.uolevat pois 50 vuotiaana.
Siis sulla on 35kg ylipainoa mutta et halua laihtua? Ok
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2581 kirjoitti:
Sain täältä hyviä vinkkejä, kiitos teille:) olin aikalailla samoissa mitoissa oleva nuori nainen, paino nousi alkoholismin takia(nykyään raitis). Ainoastaan nestepöhö lähti, kilot jäi vaikka ruokavalio korjaantui.
Useita antibioottikuureja lapsuudesta lähtien(krooninen sairaus), varmasti suolisto aika kuralla. Kokonaisvaltainen tulehdustila edelleen kropassa, mutta eka steppi olikin raitistua mikä ei ollut mikään taikatemppu.Jännää on, että olen jo pienestä pitänyt ns. Hyvistä ruoista, eli kasviksista yms. Makean perään en ole ikinä ollut, ja pienenä tuli oksurefleksi vaaleista viljoista vaikka en ole vilja-allerginen.
Olisin kasvisruokavaliolla mutta kroonisen anemian vuoksi tarvitsen proteiinia kunnolla(jatkuvan rautalääkityksen lisäksi).
Olen myös taipuvainen vetämään asiat äärilaitoihin(ortoreksia/anoreksia teininä) niin opettelen suhtautumista normaaleihin, terveisiin elämäntapoihin. Ihana mies vierellä joka tukee minua ja on katsellut minua vuosia...Aloituksesta olen hämmentynyt. Mitä apua ap siis kaipaa, jos ero on kerran jo päässään päätetty? Ei paljon lapset taida mielessä painaa. Minusta tuntuu, että ap:llä on huono itsetunto. Haluisi olla itsevarma kropastaan mutta murehtii miehen ajatuksia itsestään.
Toki jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa, mutta kaikilla ei ole samat päämäärät ja se on vaan hyväksyttävä.
Ruoka on selkeästi riippuvuus eikä enää pelkkä nautinto, koska toisten herkuttelu olisi ap:ltä pois. Tavallaan mustasukkaisuutta ruoasta.Entäs sitten vaikka on ruoka mustasukkaisuutta?
Meillä on aina ollut sekä miehellä että mulla. Jos toinen on päässyt jonnekin syömään kaverin kanssa, niin samaa ruokaa haetaan kotiin toiselle osapuolelle. (tai sitten on syöty salaa)
Ei tietty koske mitään peruskotiruokaa, vaan kiinalaista, hampparia, pitsaa jneAp
Luuletko että se herkku jotenkin katoaa maailmasta, jos et juuri sillä hetkellä saa syödä sitä? Etkö voi ajatella että tänään et nyt syö pizzaa, mutta ehkä vaikka ensi viikolla?
Onko se reilua, että mies sai syödä hyvää ja minä en? Ei. Meillä on taas-arvoinen suhde.
Toinen ei saa enempää kuin toinen.
ApSaako lapset syödä pelkkää herkkua koska äitikin saa?
Tottakai saa.ap on tasa-puolinen
Kantaa pisaa ja hampurilaisia pienille lapsilleen.
Lapset ovat tyttöjä ja k.uolevat pois 50 vuotiaana.
No en edes halua elää yli 50v. Sen ikäisillä ei tee mitään, ainakaan naisilla. Miehet asia erikseen
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2581 kirjoitti:
Sain täältä hyviä vinkkejä, kiitos teille:) olin aikalailla samoissa mitoissa oleva nuori nainen, paino nousi alkoholismin takia(nykyään raitis). Ainoastaan nestepöhö lähti, kilot jäi vaikka ruokavalio korjaantui.
Useita antibioottikuureja lapsuudesta lähtien(krooninen sairaus), varmasti suolisto aika kuralla. Kokonaisvaltainen tulehdustila edelleen kropassa, mutta eka steppi olikin raitistua mikä ei ollut mikään taikatemppu.Jännää on, että olen jo pienestä pitänyt ns. Hyvistä ruoista, eli kasviksista yms. Makean perään en ole ikinä ollut, ja pienenä tuli oksurefleksi vaaleista viljoista vaikka en ole vilja-allerginen.
Olisin kasvisruokavaliolla mutta kroonisen anemian vuoksi tarvitsen proteiinia kunnolla(jatkuvan rautalääkityksen lisäksi).
Olen myös taipuvainen vetämään asiat äärilaitoihin(ortoreksia/anoreksia teininä) niin opettelen suhtautumista normaaleihin, terveisiin elämäntapoihin. Ihana mies vierellä joka tukee minua ja on katsellut minua vuosia...Aloituksesta olen hämmentynyt. Mitä apua ap siis kaipaa, jos ero on kerran jo päässään päätetty? Ei paljon lapset taida mielessä painaa. Minusta tuntuu, että ap:llä on huono itsetunto. Haluisi olla itsevarma kropastaan mutta murehtii miehen ajatuksia itsestään.
Toki jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa, mutta kaikilla ei ole samat päämäärät ja se on vaan hyväksyttävä.
Ruoka on selkeästi riippuvuus eikä enää pelkkä nautinto, koska toisten herkuttelu olisi ap:ltä pois. Tavallaan mustasukkaisuutta ruoasta.Entäs sitten vaikka on ruoka mustasukkaisuutta?
Meillä on aina ollut sekä miehellä että mulla. Jos toinen on päässyt jonnekin syömään kaverin kanssa, niin samaa ruokaa haetaan kotiin toiselle osapuolelle. (tai sitten on syöty salaa)
Ei tietty koske mitään peruskotiruokaa, vaan kiinalaista, hampparia, pitsaa jneAp
Luuletko että se herkku jotenkin katoaa maailmasta, jos et juuri sillä hetkellä saa syödä sitä? Etkö voi ajatella että tänään et nyt syö pizzaa, mutta ehkä vaikka ensi viikolla?
Onko se reilua, että mies sai syödä hyvää ja minä en? Ei. Meillä on taas-arvoinen suhde.
Toinen ei saa enempää kuin toinen.
ApSaako lapset syödä pelkkää herkkua koska äitikin saa?
Tottakai saa.ap on tasa-puolinen
Kantaa pisaa ja hampurilaisia pienille lapsilleen.
Lapset ovat tyttöjä ja k.uolevat pois 50 vuotiaana.
No en edes halua elää yli 50v. Sen ikäisillä ei tee mitään, ainakaan naisilla. Miehet asia erikseen
Ap
Kuka hoitaa lapsiasi kun kuolet 50 vuotiaana?
Oletko kertonut jo lapsillesi että he jäävät kohta isille?
Toivon että ap on trolli
Jos ei..veikkaan että ap on legendaarinen äiti hullu
Kaikki on äidin....anteeksi miehen syytä
Ap, ole ihan sen kokoinen kuin haluat, mutta älä syötä lapsillesi ravintoköyhää mössöä. Vedä ne pitsat ja hampurilaiset vaikka salaa ja tee lapsille kunnollista ruokaa.