Muutto maaseudulta kaupunkiin yli 60-vuotiaana?

Yksilökohtaista, ei siinä ikä vaikuta.

Kerrostalossa elämä on aivan  kamalaa, jos on tottunut omakotitaloon. Tylyjä naapureita jotka vahtii ja valittaa jokaisesta pikkuisesta asiasta. Tai möykkäävät ja meluavat ja polttavat huumeita ja  levittävät lutikoita koko taloon.

Meidän naapurista nainen muutti kerrostaloon ja myi talonsa pojan perheelle.

Keväisin säälin häntä, kun hän salaa aidan takaa  yrittää kuikkia omasta puutarhastaan  esiin nousevia kukkasia, jotka on itse istuttanut. Ikävä puristaa hänen rintaansa ja sormet syyhyäisi  yhä multaan, mutta ei näköjään saa sinne enää mennä kun talo ei ole enää hänen.

Esim. Helsingin lähiöt ovat kuin kirkonkyliä. Jotkut syntyvät siellä ja hyvä jos eläissään näkevät muita kaupunginosia. He ovat pitkälti duunareita. Esim. voivat valita koulutuksensa sen mukaan, että mitä omasta lähiöstä saa. Muu olisi liian pelottavaa? Käytännössä esim lähihoitajaksi tai asentajaksi opiskelevat seuraavat vanhempiensa jalanjälkiä. Kyllä minua maalta 90-luvulla muuttaneena vaan nauratti, kun ymmärsin heidän todellisuutensa!

Vinkkinä sinulle 60 v, että kaupungin, ihan niinkuin elefantinkin voi syödä pienemmissä erissä. Jos muutos tuntuu vaikealta, valitse alue, jossa liikenne ei stressaa enempää kuin maalla ja kiinnitä huomiota erityisesti asunnon hiljaisuuteen (makuuhuone rauhalliseen suuntaan, ei vilkkaalle kadulle eikä baarin yläpuolelta) ja ettei ole liian kuuma kesällä (ei ylintä kerrosta kerrostalossa, jossa ei ole viilentävää ilmastointia) .  Millaiset lähipalvelut on?

Laajenna aluettasi vähitellen. Suosittelen, että et olisi niin juntti kuin nuo ikänsä esim. Helsingin lähiössä asuneet, vaan ottaisit kaupungin  kokonaan haltuusi ja  sen jälkeen lähikaupungit, jos elinvuosia siihen riittää! Paljon jää heiltä pois, jotka eivät tätä tee. Voi opetella käyttämään julkista liikennettä. 

Itse haaveilen tekeväni toisinpäin, ikää nyt 56.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalossa elämä on aivan  kamalaa, jos on tottunut omakotitaloon. Tylyjä naapureita jotka vahtii ja valittaa jokaisesta pikkuisesta asiasta. Tai möykkäävät ja meluavat ja polttavat huumeita ja  levittävät lutikoita koko taloon.

Meidän naapurista nainen muutti kerrostaloon ja myi talonsa pojan perheelle.

Keväisin säälin häntä, kun hän salaa aidan takaa  yrittää kuikkia omasta puutarhastaan  esiin nousevia kukkasia, jotka on itse istuttanut. Ikävä puristaa hänen rintaansa ja sormet syyhyäisi  yhä multaan, mutta ei näköjään saa sinne enää mennä kun talo ei ole enää hänen.

 ja tämä ennen niin sosiaalinen ja kiva nainen ei enää juttele naapureillekaan vaan kävlee pää allapäin ohi kun käy tällä kadulla salaa kurkkimassa kukkiaan.

Ehkä oma tilanne kerrostalossa ahdistaa liikaa, ei halua vaihtaa kuulumisia.