Lue keskustelun säännöt.
Kummallisimmat/hassuimmat/erikoisimmat perustelut lapsen nimeämiselle -peukutusketju
14.03.2021 |
Huom! Tämän ketjun tarkoitus ei ole listata nimiä, vaan perusteluita sille, miten joihinkin nimiin on päädytty.
Mikä on ollut kummallisin/hassuin/erikoisin perustelu sille, miten joku suvussasi/kaveriporukassasi/tuttavapiirissäsi on perustellut lapsensa nimeämistä? Peukku ylös = samaa mieltä, onpa kummallinen/hassu/erikoinen perustelu, peukku alas = eri mieltä, mitä ihmeellistä tässä on? Yksi perustelu per viesti, Ap aloittaa:
Eräässä suvussa kaikki pojat nimettiin niin, että pojilla oli kaksi nimeä. Kaikkien ensimmäinen etunimi oli sama, tyyliin Matti ja sitten toiset nimet vaihtelivat. Jokaisella se toinen nimi oli virallinen kutsumanimi. Mahtoi suvussa mennä postit välillä sekaisin, kun perheessä ja suvussa oli monta "saman nimistä", vaikka kutsumanimet olivatkin erilaisia. Monista virastoista kun lähetetään postia sillä ensimmäinen etunimi + sukunimi yhdistelmällä, joka oli näillä kaikilla sama.
Ap
Kommentit (105)
Mä en tajua näitä, joissa perustellaan, että lapsen kokonimen pitää rimmata hyvin yhteen, mutta halutaan yhdistellä todella erilaisia nimiä ja perusteluja.
Siis että lapselle tulee nimeksi tyyliin "Tabitha Vadelma Sirkka-Liisa". Etunimeksi halutaan jotain kansainvälistä, "jotta lapsella on sitten aikanaan helppoa", toiseksi nimeksi jotain sukupuolineutraalia, "jos lapsi ei tykkääkään kutsumanimestä" ja kolmanneksi nimeksi tulee tyyliin mummon nimi. Näistä nimiyhdistelmistä mietin, etteivät kyllä sovi yhteen ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin pienellä maaseutupaikkakunnalla kaukana pk-seudusta. Tosi usein törmäsi siihen, että vanhemmat halusivat antaa lapselle kansainvälisen etunimen, jotta sitten aikanaan lapsen olisi helpompaa matkustella, muuttaa ulkomaille opiskelemaan ja töihin jne (sukunimet olivat ihan suomalaisia, sisälsivät ääkkösiä jne).
Ihmettelin noita perusteluja siksi, että perheet olivat ännännen polven paikkakuntalaisia, mitään kansainvälisiä sukujuuria ei ollut eikä koulutusta arvostettu kovin pitkälle. Perheet eivät matkustelleet kuin tyyliin kerran viidessä vuodessa Kanarialle tai Tallinnassa käytiin kerran kesässä. Aika monilla perheillä oli vielä tosi tarkkaa, miten se oman lapsen nimi pitää ääntää kansainvälisesti. Lasten nimet oli luokkaa Jake ja Milo ja ne piti ääntää Jeik ja Mailou.
Ymmärrän kansainväliset nimet oikein hyvin, jos on sukutaustaa muualla, perhe todennäköisesti asuu ulkomailla joskus tulevaisuudessa tai matkustelevat paljon. Noissa tilanteissa ihmetytti, sillä mitkään seikat perheiden elämässä eivät viitanneet siihen, että lapsi tulisi viettämään todella kansainvälistä elämää. Ja pärjäisihän sitä ulkomailla, vaikka olisi ihan suomalainen etunimi, olihan ne sukunimetkin ihan suomalaisia.
Etunimeksi haluttiin neutraali suomalainen etunimi, toiseksi nimeksi ulkomaalainen hienompi nimi jos lapsi vaikka kasvettuaan päätyy kansainväliseen työpaikkaan, sukunimi perussuomainen nen-päätteinen ja lopputulos korkkarit/verkkarit-kaaos tyyliin Maiju Judith Saastamoinen.
Vierailija kirjoitti:
Omien vanhempieni perustelu minun nimelleni oli minusta vähän outo. Isäni isä kuoli ennen kuin minua oli nimetty. Vanhemmillani oli ollut minulle olemassa vahva nimiehdokas, mutta he päättivät luopua siitä ja nimetä minut jotenkin isoisäni mukaan. Koska tyttövauvalle ei tietenkään voinut antaa miehen nimeä, eikä kyseessä ollut sellainen nimi josta olisi ollut olemassa suora feminiininen muoto (vrt. Lauri/Laura), niin vanhempani tsekkasivat minkä nimen nimipäivä isoisäni synnyin-ja kuolinpäivänä oli. Syntymäpäivänä oli naisen nimipäivä, ja sain sitten sen nimen. Mitään muuta perustelua nimelleni ei ole. He eivät ilmeisesti olleet ajatelleet tätä nimeä lainkaan aikaisemmin, eikä heillä ollut siihen mitään muuta sidettä tai viehtymystä.
Onneksi nimi on sellainen, että se ei ole kovin yleinen, mutta sitä kuitenkin esiintyy ikäisilläni ihmisillä. Olisi ollut ikävää, jos minusta olisi tullut joku Impi tai Tellervo vain siksi että saataisiin isoisälle muisto.
En muutenkaan ymmärrä viattoman pienen lapsen käyttämistä kuolleiden muistamisessa. Jokaisella lapsella on oikeus aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä.
Harmi, että vanhempasi eivät tajunneet kertoa sinulle, että otettiin vaan joku nimi kalenterista, kun et ollutkaan poika. Pojalle olisi ollut ihana nimi mietittynä, sinulle ei.
Olisit ollut paljon tyytyväisempi!
Tiedän perheen, jossa lapset nimetään pelkästään aikaisempien sukupolvien nimien mukaan. Valinnanvaraa on suunnilleen 3000 nimen verran Mariasta Aitangaan ja Juhanista Dominicukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain vängättyä tyttärelleni saman etunmen, kuin salarakkaallani 😍
Tiedän perheen, jossa lasten ensimmäisen nimen piti alkaa samalla alkukirjaimella kuin jomman kumman vanhemman etunimi. Vanhemmat voivat olla nimeltään esim. Kaisa ja Antti, joten lasten nimet alkavat joko k- tai a-kirjaimella. Perheen äidin mukaan kyseessä on yleinen käytäntö. En ole missään muualla kuullutkaan tästä tavasta. Auttaahan se tietysti rajaamaan vaihtoehtoja, mutta jos tulee esim. ero niin kyllä siinä nimikirjainten yhtenäisyys häviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus nimeämisen kriteerit/säännöt menee yli ymmärryksen, tyyliin kaikilla perheen lapsilla nimi pitää muodostua seuraavasti:
-kolme nimeä
-ensimmäinen nimi pitää olla viisikirjaiminen, ja kaksi vikaa kirjainta pitää olla "-RA"
-toinen nimi sellainen jota ei löydy nimipäiväkalenterista ja jossa on neljä tavua
-kolmas nimi joku isovanhempien nimi miinus yksi kirjainTää oli keksitty esimerkki, mutta samantyyppisiä nimenantoprosesseja oon nähny lähipiirissä. Miksi tehdä asiasta niin hankalaa? Ymmärtän yhteen sointuvat nimet, samat alkukirjaimet, jne.
mut tämmönen... onko se sit erikoisuuden tavoittelua vai mitä? :DYlipäätään se, että nimeä ei saa löytyä nimipäiväkalenterista? Miksi se on pahasta? Lopulta nimi on sitten typerä väännös jostain tavallisesta nimestä tyyliin jarkko -> jarkki, henri-> senri, kaisa -> jaisa.
Just tuli instassa vastaan äiti, jolla oli tällaiset nimiperustelut lapselle 😄
Mä en tajua, miksi sisarusten kokonimien pitäisi rimmata keskenään. Kun eihän ne sisarukset aikuisena ole mikään joka paikassa yhdessä kulkeva paketti, jossa itsensä esitellään kokonimellä
"Minä olen Jenna Hilda Elisa ja tässä on siskoni Janna Hilma Elina."
Silti tätä perustelua näkee tosi paljon. Harva oikeasti käyttää kokonimeään missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden mielikuvituskaverin nimi on annettu minunkin tuttuni lapselle. Ei siinä mitään mutta nimi on tosi outo ja ruma.
Se, kun jommalla kummalla vanhemmista tai molemmilla on joku todella intohimoinen fanituskohde ja se tietysti näkyy lapsen nimessä. Sitten on kiva, kun se lapsi on Lemmy Elvis Antero Virtanen.
Mikäs siinä, jos vanhempi tykkää jostain asiasta, mutta onko lapselle kiva, että tuo fanitus päätyy nimeen asti? Se lapsi ei välttämättä välitä Lemmyn tai Elviksen musiikillisista taidoista sitten ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisperheessä oli joku pakkomielle nimetä lapset samalla kirjaimella alkavilla nimillä. Oli paljon muitakin nimiä, joista tykkäsivät, mitta tämä alkukirjain ratkaisi kaiken. En oikein ymmärrä tätä, lapset ovat kuitenkin esim koulussa eri luokilla ja isompinakaan tuskin kulkevat joka paikassa yhdessä. On sitten varmaan niin hienoa sanoa, että lapsemme ovat esim.Simo, Santtu ja Seppo tai Laura, Leena ja Linnea, että ihan siitä syystä on nimettävä kaikki lapset samalla alkukirjaimella alkavilla nimillä. Outoa.
Me annettiin lapsillemme sellaiset etunimet jotka ei muutu kun taivuttaa. Siis esim Mikko ei käy koska nimestä tippuu toinen k pois. Eli Mikolle.Mutta toisena nimenä kyllä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halutaan keksiä itse uniikkinimi tai vääntää joku perinteinen nimi modernimmaksi tai valita erikoisempi kirjoitusasu. Ja sitten suututaan, kun muille lapsen nimi onkin vaikea.
-Ai Tarja?
-Eikun Varja.
-Sinä olet siis Max?
-Eikun se kirjoitetaan Maks.
Kerran törmäsin sisaruksiin, joiden nimet oli juuri tällaisia väännettyjä. Piti kysyä uudemman kerran lasten nimiä ja silti jäi olo, että meniköhän vieläkään oikein. Vanhempien pitäisi ymmärtää, että jos nimi on kirjoitusasultaan poikkeava tai muistuttaa jotain toista nimeä, niin herkästi menee sekaisin.
Lasta kutsuttiin raskausaikana lempinimellä, joka oli tyyliä Papu. Kun lapsi syntyi, vanhemmat ehdottomasti halusivat, että lapsen etunimi alkaa tavulla -pa ja toinen nimi tavulla -pu. Lapsesta tulikin sitten tuolla tyylillä Pauliina Pulmu (nimi muutettu) ja toinen nimi oli todella erikoinen.
Halusivat ilmeisesti jättää raskausajan lempinimen pysyvästi käyttöön.
Kaikki ne vanhemmat, jotka perustelee lapsensa erikoista etunimeä sillä, että itsellä ärsytti kouluaikana olla se Sari tai Janne, jolla oli vaikka kuinka monta kaimaa. Jos kerta se oma tavallinen etunimi on ärsyttänyt, miksei vaihda omaa etunimeä sen sijaan, että lapsesta tulee joku Pilvi-Pandora?
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi sisarusten kokonimien pitäisi rimmata keskenään. Kun eihän ne sisarukset aikuisena ole mikään joka paikassa yhdessä kulkeva paketti, jossa itsensä esitellään kokonimellä
"Minä olen Jenna Hilda Elisa ja tässä on siskoni Janna Hilma Elina."
Silti tätä perustelua näkee tosi paljon. Harva oikeasti käyttää kokonimeään missään.
Meillä lapsilla kaksi nimeä. Toiset nimet ovat rimmaavia/samantyylisiä. Tämä oli ihan sattuman kauppaa. Minä olin joskus nuorena löytänyt aivan ihanan nimen ja päättänyt " jos joskus saan lapsen, annan hänelle tämän nimen " näin esikoinen sai toisen nimensä. Miehen ehdotus toiselle nimelle oli hyvin samanlainen, tyyliin Elisa, kun minun versio oli Alina. Kun saimme toisen lapsen ( sama sukupuoli) oli selvää, että nyt käyttäsimme miehen suosikki nimen toisena nimenä. Etunimet taas ovat aivan erilaiset.
Mulla ja epäillä on samat nimikirjaimet toista nimeä myöten, joten jostain syystä tuntui esikoisen kohdalla kivalta ajatukselta laittaa hänen toinen nimi tuolla samalla kirjaimella kuin meidän toiset nimet. Toisen kohdalla ei kyllä tätä sitten jatkettu, kun ei keksitty ensimmäiseen nimeen sopivaa, eli ihan oman maun mukaan sit mentiin eikä "sääntöjen" 😄
Mun serkku sai hätäkasteessa nimen mun lapsuuden parhaan kaverin mukaan, eivät olleet ehtineet nimeä miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja epäillä on samat nimikirjaimet toista nimeä myöten, joten jostain syystä tuntui esikoisen kohdalla kivalta ajatukselta laittaa hänen toinen nimi tuolla samalla kirjaimella kuin meidän toiset nimet. Toisen kohdalla ei kyllä tätä sitten jatkettu, kun ei keksitty ensimmäiseen nimeen sopivaa, eli ihan oman maun mukaan sit mentiin eikä "sääntöjen" 😄
Mun serkku sai hätäkasteessa nimen mun lapsuuden parhaan kaverin mukaan, eivät olleet ehtineet nimeä miettiä.
Epäillä=exällä
Eräässä perheessä äiti halusi luontoaiheisen nimen. Ei siinä mitään ja näitähän löytyy. Poika olisi voinut olla vaikka Otso, Kuisma tai Pyry. Äiti halusi pojalleen nimeksi Kivi. Isä ei jostain syystä suostunut. Poika sai lopulta hyvin kummallisen luontoaiheisen nimen, eikä kaimoja ole kuin muutamia.
Tajuan tuon luontoaiheisuuden, mutta en ymmärrä, miksi piti päätyä niin erikoiseen nimeen. Tykkään minäkin Muumeista, mutta en silti antaisi lapselle nimeksi mitään Mymmeliä.