Kummallisimmat/hassuimmat/erikoisimmat perustelut lapsen nimeämiselle -peukutusketju

Alliteraationimet, jotka käyvät nopeasti ikäviksi jos on monta lasta. 

Esim. Anna, Antero, Annika, Antti.

Ja varsinkin kaksosilla, Jenna ja Jessica, Eino ja Emil.  

pojan toka nimi tuli kummisedän mukaan. kiva, jos se toka nimi olisi karsea.

Hirveitä ootte, kun arvostelette nimiä

Vierailija kirjoitti:

Etunimeksi haluttiin neutraali suomalainen etunimi, toiseksi nimeksi ulkomaalainen hienompi nimi jos lapsi vaikka kasvettuaan päätyy kansainväliseen työpaikkaan, sukunimi  perussuomainen nen-päätteinen ja lopputulos  korkkarit/verkkarit-kaaos tyyliin Maiju  Judith  Saastamoinen.

Meillä on Ida Marlene, sukunimi nen-päätteinen eikä se mielestäni ole "kaaos".

Minä synnyin Maijun  nimipäivänä joten minusta tuli Maiju, pikkusiskoni taas sai nimeksi Sisko kun sehän hän on. Vanhempamme halusivat päästä helpolla :D Terkut tutuille!

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko nää nykyisen nimilain mukaisen neljän etunimen kombot?

Ihmetyttää vaan, miten nää Julius Veikko Kalevi Matinpojat mahtuu passeihin ja muihin virallisiin asiakirjoihin, kun nimi on niin pitkä...

Tämä on ihan totta. Minulla on vain kolme etunimeä ja tiukkaa tekee välillä lomakkeiden täyttö. Yhdistelmäsukunimi ei ole ollut vaihtoehto naimisiin mennessä, ettei nimi vaan entisestään pitene.

Vierailija kirjoitti:

Minä synnyin Maijun  nimipäivänä joten minusta tuli Maiju, pikkusiskoni taas sai nimeksi Sisko kun sehän hän on. Vanhempamme halusivat päästä helpolla :D Terkut tutuille!

Tiedän myös erään Siskon. Isommat sisarukset olivat kuulemma hyppineet vauvan kehdon ympärillä ja hihkuneet: "Nyt meillä on sisko!". Siitä nimi.

Vierailija kirjoitti:

Tää ei varsinaisesti liity ketjun teemaan, mutta musta on hassua, että nimi päätetään ennen lapsen syntymää. Itse haluaisin nähdä ja vähän "tutustua" lapseen ensin. Saa peukuttaa.

Näin tehdään Amerikassa ja Espanijassa yms nimi kerrotaan heiti kun vauva syntynyt sairaalassa

Kaikki Siskot ja Veljet ja Veikat.

Mä en tajua miks suomalaisilla on niin paljon ongelmia nimien lausumisien kanssa.

Mä oon

Sara ja pikkusiskoni Lisa.

Ja ihmisille ei tunnu menevän jakeluun että ne lausutaan ihan Sara ja Lisa eikä Saara ja Liisa.

Minä en oikeastaan sitäkään ymmärrä, miksi sisarusten nimien pitäisi sopia yhteen ylipäätään. Mutta monille, oikeastaan useimmille, se on niin itsestäänselvä sääntö, että kovasti ihmetellään, jos nimet ovat niin eri tyylejä, ettei mitään yhtymäkohtaa keksi.

Mutta miksi ”pitää”? Tosi harvoinhan sisarukset esiintyvät minään sarjana, paitsi ehkä varhaislapsuudessa. Eikö lapsi voisi olla ihan oma persoonansa eikä vain sarjan osa? Eikö lapselle voi keksiä sopivan nimen juuri hänen kohdalleen puhtaalta pöydältä?

En sano, etteikö saisi olla yhteensopivia nimiä ja kivoja sarjoja, mutta ei tarvitsisi myöskään ihmetellä, jos on erilaiset nimet.

Nämä 70 ja 80-luvuilla suositut sisarusnimet tyylin Sari ja Ari, Kari ja Jari.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua miks suomalaisilla on niin paljon ongelmia nimien lausumisien kanssa.

Mä oon

Sara ja pikkusiskoni Lisa.

Ja ihmisille ei tunnu menevän jakeluun että ne lausutaan ihan Sara ja Lisa eikä Saara ja Liisa.

Aina ei tiedä, miten nimi tulisi lausua. Monet nimet voi ääntää esim. pitkällä tai lyhyellä vokaalilla ja ihminen itse/vanhemmat toivoo, että äännetään tietyllä tavalla. Tällaisia nimiä on just joku Nina tai Emil. Helppo olisi ajatella, että äännetään kuten kirjoitetaan, mutta osa silti haluaa nimensä äännettävän Niina tai Eemil.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen päiväkodissa tuntuu olevan trendinä, että lasten nimet on superpehmeitä, joissa riittää vokaalien lisäksi ällää, ämmää ja ännää. R-kirjain loistaa poissaolollaan. Onkin tosi virkistävää, kun ryhmässä on joku Rasmus tai Reino.

Mä odotan, et tuleeko tälle joku vastaisku 2040 ja tää pehmeiden nimien sukupolvi nimeää lapsensa Reijoiksi, Ristoiksi tai Raijoiksi, kun nuo nimet tuntuvat silloin raikkailta. :D

Lapsen isä halusi tyttärelleen yhdeksi etunimeksi sanan, joka mielestään kuvasi ihanaa lastaan. Isä oli aivan pakahtunut lapsensa ihanuudesta. Sana viittasi selkeästi lapsen ulkomuotoon ja oli tyyliä Upea (nimi muutettu). Tyttö oli siis koko nimeltään tyyliä Ulla Upea Mäkelä. Uniikkinimi meni läpi maistraatissa.

Joo, lapsi voi olla oman vanhemman mielestä maailman ihanin, mutta tuo nimi oli mielestäni kummallinen valinta. Jos lapsi näyttää tuolta nimeltä, saa kuulla siitä koulussa ja päiväkodissa, kun "sä oot tuollainen Upea!". Jos taas lapsi ei näytä "Upealta", niin saa kyllä rankasti kuulla ulkomuotonsa ja nimen yhteensopimattomuudesta. Ja jos lastaan pitää maailman ihanimpana, niin olisihan sitä ollut myös muita vaihtoehtoja (Unelma, Helmi, Ilona jne), jotka viittaavat lapseen positiivisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Joskus nimeämisen kriteerit/säännöt menee yli ymmärryksen, tyyliin kaikilla perheen lapsilla nimi pitää muodostua seuraavasti:

-kolme nimeä

-ensimmäinen nimi pitää olla viisikirjaiminen, ja kaksi vikaa kirjainta pitää olla "-RA"

-toinen nimi sellainen jota ei löydy nimipäiväkalenterista ja jossa on neljä tavua

-kolmas nimi joku isovanhempien nimi miinus yksi kirjain

Tää oli keksitty esimerkki, mutta samantyyppisiä nimenantoprosesseja oon nähny lähipiirissä. Miksi tehdä asiasta niin hankalaa? Ymmärtän yhteen sointuvat nimet, samat alkukirjaimet, jne.

mut tämmönen... onko se sit erikoisuuden tavoittelua vai mitä? :D

Ylipäätään se, että nimeä ei saa löytyä nimipäiväkalenterista? Miksi se on pahasta? Lopulta nimi on sitten typerä väännös jostain tavallisesta nimestä tyyliin jarkko -> jarkki, henri-> senri, kaisa -> jaisa.

Mä en tajua, miksi sen nimeämislogiikan pitää olla noin monimutkainen? Joskus näkee myös näitä, missä on yhdistelty vaikka vanhempien ja sukulaisten nimiä tyyliin: Ville ja Riikka --> Vilriikka. Tai lapsen nimi on joku Jemina ja selitetään, että je- tulee Jenna-serkusta, mi- Mikko-enosta ja na- Nanna-mummista. 

Vierailija kirjoitti:

Toisesta ketjusta tuli mieleen:

Moni kertoo haluavansa vähän "erikoisemman" nimen. Sitten se nimivalinta onkin supersuosittu ja yksi ikäluokkansa yleisimpiä nimiä. Sitten ihmetellään, että miten päiväkodissa tällä meidän Ainolla tai Leolla on niin monta kaimaa.

Eikö ihmiset ihan oikeasti tsekkaa etukäteen, onko kyseinen nimi tällä hetkellä suosittu? On ihan nopea juttu googlata tai katsoa väestörekisteristä, onko nimi tällä hetkellä suosittujen nimien joukossa.

Se rekisteri laahaa aina jäljessä.

Vierailija kirjoitti:

perheeseen syntyi lapsi, joka kuoli. uudelle lapselle annettiin sama etunimi. tämä ei ollut 1800-luvulla, vaan myöhemmin.

Tunnen myös tällaisen perheen. Pidän tuota kummallisena, ihan kuin uusi lapsi olisi sen kuolleen korvike.

Vierailija kirjoitti:

Se, kun jommalla kummalla vanhemmista tai molemmilla on joku todella intohimoinen fanituskohde ja se tietysti näkyy lapsen nimessä. Sitten on kiva, kun se lapsi on Lemmy Elvis Antero Virtanen.

Mikäs siinä, jos vanhempi tykkää jostain asiasta, mutta onko lapselle kiva, että tuo fanitus päätyy nimeen asti? Se lapsi ei välttämättä välitä Lemmyn tai Elviksen musiikillisista taidoista sitten ollenkaan.

Itse asiassa kyllä, minusta tuo on aika kiva juttu. Nimellä on tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei nimeä ollenkaan googlata etukäteen. Ajatellaan, että tää nimi kuulostaa kivalta ja sitten tarkoittaakin toisella kielellä jotain ihan hirveää. 

tiedän perheen, jossa vanhemmat eivät olleet kovin kielitaitoisia. antoivat lapselleen etunimeksi fanny. onhan tuo aikanaan ollut kaunis nimi, mutta nykyisin englanninkielisissä maissa nimellä on ihan oma merkityksensä. jännä, etteivät selvittäneet asiaa etukäteen.

Ei nimi miestä pahenna, eikä naistakaan. Fannyjä on myös englanninkielisissä maissa, samoin Johneja ja Dickejä. Ei pidä olla noin niuho.