Lue keskustelun säännöt.
Kummallisimmat/hassuimmat/erikoisimmat perustelut lapsen nimeämiselle -peukutusketju
14.03.2021 |
Huom! Tämän ketjun tarkoitus ei ole listata nimiä, vaan perusteluita sille, miten joihinkin nimiin on päädytty.
Mikä on ollut kummallisin/hassuin/erikoisin perustelu sille, miten joku suvussasi/kaveriporukassasi/tuttavapiirissäsi on perustellut lapsensa nimeämistä? Peukku ylös = samaa mieltä, onpa kummallinen/hassu/erikoinen perustelu, peukku alas = eri mieltä, mitä ihmeellistä tässä on? Yksi perustelu per viesti, Ap aloittaa:
Eräässä suvussa kaikki pojat nimettiin niin, että pojilla oli kaksi nimeä. Kaikkien ensimmäinen etunimi oli sama, tyyliin Matti ja sitten toiset nimet vaihtelivat. Jokaisella se toinen nimi oli virallinen kutsumanimi. Mahtoi suvussa mennä postit välillä sekaisin, kun perheessä ja suvussa oli monta "saman nimistä", vaikka kutsumanimet olivatkin erilaisia. Monista virastoista kun lähetetään postia sillä ensimmäinen etunimi + sukunimi yhdistelmällä, joka oli näillä kaikilla sama.
Ap
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Se, kun vanhemmat tykkää jostain nimestä ja sen muunnelmista tosi paljon ja kaikilla lapsilla on tosi samanlaiset nimet: esimerkiksi Anni, Annika ja Annina. Mietin, eikö samankaltaiset nimet mene arjessa sekaisin?
mä teen töitä pienten lasten kans ja törmään näihin sisarusten nimiperusteluihin. tosi moni sanoo, että haluttiin nimet, jotka sopii toisiinsa ja sointuu hyvin yhteen. sitten lasten nimet on luokkaa Jadessa ja Väinö ja mietin, että miten nää sointuu hyvin yhteen, kun en itse hoksaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesarissa on joskus ollut perhe, jossa lapset nimettiin aakkosjärjestyksessä. Ekan nimi alkoi A:lla, toisen B:llä jne. Ja sisaruksia oli aikamoinen liuta. Eipähän heti lopu kirjaimet kesken!
Sisarukset Anna, Hanna ja Johanna. Ei nimissä mitään vikaa ole, mutta perheen isä on niin ihastunut Anna nimeen, että halusi kyseisen nimen sisältyvän jokaisen tyttärensä nimeen.
Toisesta ketjusta tuli mieleen:
Moni kertoo haluavansa vähän "erikoisemman" nimen. Sitten se nimivalinta onkin supersuosittu ja yksi ikäluokkansa yleisimpiä nimiä. Sitten ihmetellään, että miten päiväkodissa tällä meidän Ainolla tai Leolla on niin monta kaimaa.
Eikö ihmiset ihan oikeasti tsekkaa etukäteen, onko kyseinen nimi tällä hetkellä suosittu? On ihan nopea juttu googlata tai katsoa väestörekisteristä, onko nimi tällä hetkellä suosittujen nimien joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa on joskus ollut perhe, jossa lapset nimettiin aakkosjärjestyksessä. Ekan nimi alkoi A:lla, toisen B:llä jne. Ja sisaruksia oli aikamoinen liuta. Eipähän heti lopu kirjaimet kesken!
Mä olin joskus tällaisessa perheessä töissä . Heillä oli paljon lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on nimetty äidin lapsuuden mielikuvituskaverin mukaan.
Kerran törmäsin erään suvun todella kummalliseen nimenantotapaan. Muistaakseni se koski ainoastaan suvun tyttöjä eli pojille saattoi vapaasti valita kaikki nimet. Jos perheeseen syntyi tyttö, oli tytölle määritelty jo toiset nimet valmiiksi. Tytölle siis tuli aina toiseksi nimeksi äidin etunimi ja kolmanneksi etunimeksi isoäidin etunimi. Listalta tippui siis aina viimeisin nimi pois. Perhe sai päättää vain ensimmäisen etunimen itse. Nimet olivat toki eri aikakausien tuotoksia, joten sekin näkyi nimissä. Nimeäminen meni siis tällä logiikalla (nimet keksittyjä):
Tarja Kyllikki Josefina --> Sanna Tarja Kyllikki --> Adessa Sanna Tarja jne
Ehkä oon jotenkin outo, mutta mua harmittais ihan hurjasti, jos oman lapsen nimet olisi päätetty valmiiksi. Eli ihmettelen myös sitä, miten suvun naiset jatkoivat tuota perinnettä ihan mukisematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks tuttu perhe antoi pojalleen saman etunimen kuin naapurin miehellä. Tätä ihmeteltiin ihan hurjasti, mutta perheen perustelun kuullessani ymmärsin hyvin. Olivat toivoneet lasta kauan ja päättäneet tuon nimen jo vuosia sitten. Sanoivat myös, että tuskin tulevat asumaan tuossa naapurustossa aina, joten pojan ollessa isompi kukaan ei ihmettele miksi pojalla on naapurin miehen nimi.
samat nimet pyörii tällä hetkellä koirilla ja lapsilla. nimimerkillä tiedän aika monta lunaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljen lapsi on nimetty kissan mukaan, joka hänellä oli nuorena. Kälykin ehti tutustua kissaan.
perheeseen syntyi lapsi, joka kuoli. uudelle lapselle annettiin sama etunimi. tämä ei ollut 1800-luvulla, vaan myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien vanhempieni perustelu minun nimelleni oli minusta vähän outo. Isäni isä kuoli ennen kuin minua oli nimetty. Vanhemmillani oli ollut minulle olemassa vahva nimiehdokas, mutta he päättivät luopua siitä ja nimetä minut jotenkin isoisäni mukaan. Koska tyttövauvalle ei tietenkään voinut antaa miehen nimeä, eikä kyseessä ollut sellainen nimi josta olisi ollut olemassa suora feminiininen muoto (vrt. Lauri/Laura), niin vanhempani tsekkasivat minkä nimen nimipäivä isoisäni synnyin-ja kuolinpäivänä oli. Syntymäpäivänä oli naisen nimipäivä, ja sain sitten sen nimen. Mitään muuta perustelua nimelleni ei ole. He eivät ilmeisesti olleet ajatelleet tätä nimeä lainkaan aikaisemmin, eikä heillä ollut siihen mitään muuta sidettä tai viehtymystä.
Onneksi nimi on sellainen, että se ei ole kovin yleinen, mutta sitä kuitenkin esiintyy ikäisilläni ihmisillä. Olisi ollut ikävää, jos minusta olisi tullut joku Impi tai Tellervo vain siksi että saataisiin isoisälle muisto.
En muutenkaan ymmärrä viattoman pienen lapsen käyttämistä kuolleiden muistamisessa. Jokaisella lapsella on oikeus aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä.
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu perhe antoi pojalleen saman etunimen kuin naapurin miehellä. Tätä ihmeteltiin ihan hurjasti, mutta perheen perustelun kuullessani ymmärsin hyvin. Olivat toivoneet lasta kauan ja päättäneet tuon nimen jo vuosia sitten. Sanoivat myös, että tuskin tulevat asumaan tuossa naapurustossa aina, joten pojan ollessa isompi kukaan ei ihmettele miksi pojalla on naapurin miehen nimi.
En nyt ihan ymmärrä, että miksi se on ollut ihmetyksen aihe, että nimi on sama kuin naapurilla. Lapsuudenkodissani naapurilla oli sama nimi kuin minulla, eikä sitä kukaan koskaan ihmetellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisesta ketjusta tuli mieleen:
Moni kertoo haluavansa vähän "erikoisemman" nimen. Sitten se nimivalinta onkin supersuosittu ja yksi ikäluokkansa yleisimpiä nimiä. Sitten ihmetellään, että miten päiväkodissa tällä meidän Ainolla tai Leolla on niin monta kaimaa.
Eikö ihmiset ihan oikeasti tsekkaa etukäteen, onko kyseinen nimi tällä hetkellä suosittu? On ihan nopea juttu googlata tai katsoa väestörekisteristä, onko nimi tällä hetkellä suosittujen nimien joukossa.
Tää jaksaa niin naurattaa mua! Miksi ihmiset kuvittelee, että joku nimi on erikoisempi, jos se ei ole? Joo, ei sitä välttämättä oman ikäisillä ole, mutta harvalla nyt vanhemmaksi tulevalla 85-95-syntyneellä ne luokkakaverit on olleet mitään Raimoja, Seppoja tai Hanneleita, joita taas heidän vanhempiensa ikäluokassa oli. Aika helppo on selvittää, onko nimi suosittu nyt tai onko kulta-aika mennyt jo aikaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu perhe antoi pojalleen saman etunimen kuin naapurin miehellä. Tätä ihmeteltiin ihan hurjasti, mutta perheen perustelun kuullessani ymmärsin hyvin. Olivat toivoneet lasta kauan ja päättäneet tuon nimen jo vuosia sitten. Sanoivat myös, että tuskin tulevat asumaan tuossa naapurustossa aina, joten pojan ollessa isompi kukaan ei ihmettele miksi pojalla on naapurin miehen nimi.
En nyt ihan ymmärrä, että miksi se on ollut ihmetyksen aihe, että nimi on sama kuin naapurilla. Lapsuudenkodissani naapurilla oli sama nimi kuin minulla, eikä sitä kukaan koskaan ihmetellyt.
Kato tyhmät luulee, että naapurin mies on lapsen isä ja siksi on nimetty hänen mukaansa...
Minulla oli nuorena pehmolelu, jolla oli nimi tyyliin Urho Akseli. Kaveri antoi sitten lapselleen nimeksi tämän ekan nimen.
Joskus nimeämisen kriteerit/säännöt menee yli ymmärryksen, tyyliin kaikilla perheen lapsilla nimi pitää muodostua seuraavasti:
-kolme nimeä
-ensimmäinen nimi pitää olla viisikirjaiminen, ja kaksi vikaa kirjainta pitää olla "-RA"
-toinen nimi sellainen jota ei löydy nimipäiväkalenterista ja jossa on neljä tavua
-kolmas nimi joku isovanhempien nimi miinus yksi kirjain
Tää oli keksitty esimerkki, mutta samantyyppisiä nimenantoprosesseja oon nähny lähipiirissä. Miksi tehdä asiasta niin hankalaa? Ymmärtän yhteen sointuvat nimet, samat alkukirjaimet, jne.
mut tämmönen... onko se sit erikoisuuden tavoittelua vai mitä? :D
Ylipäätään se, että nimeä ei saa löytyä nimipäiväkalenterista? Miksi se on pahasta? Lopulta nimi on sitten typerä väännös jostain tavallisesta nimestä tyyliin jarkko -> jarkki, henri-> senri, kaisa -> jaisa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus nimeämisen kriteerit/säännöt menee yli ymmärryksen, tyyliin kaikilla perheen lapsilla nimi pitää muodostua seuraavasti:
-kolme nimeä
-ensimmäinen nimi pitää olla viisikirjaiminen, ja kaksi vikaa kirjainta pitää olla "-RA"
-toinen nimi sellainen jota ei löydy nimipäiväkalenterista ja jossa on neljä tavua
-kolmas nimi joku isovanhempien nimi miinus yksi kirjainTää oli keksitty esimerkki, mutta samantyyppisiä nimenantoprosesseja oon nähny lähipiirissä. Miksi tehdä asiasta niin hankalaa? Ymmärtän yhteen sointuvat nimet, samat alkukirjaimet, jne.
mut tämmönen... onko se sit erikoisuuden tavoittelua vai mitä? :DYlipäätään se, että nimeä ei saa löytyä nimipäiväkalenterista? Miksi se on pahasta? Lopulta nimi on sitten typerä väännös jostain tavallisesta nimestä tyyliin jarkko -> jarkki, henri-> senri, kaisa -> jaisa.
Mä tiedän tapauksen, jossa kaikkien lasten nimen toisena kirjaimena piti olla E. :D
En ymmärrä ulkomailla käytössä olevaa tapaa, jossa isän nimi siirtyy pojille tyyliin "sejase junior". Itserakasta touhua mielestäni.
Oman tyttäreni nimi oli yksi suosituimpia sinä vuonna kun hän syntyi, mutta se oli valittu jo vuosia ennen hänelle. :)
Se, kun vanhemmat tykkää jostain nimestä ja sen muunnelmista tosi paljon ja kaikilla lapsilla on tosi samanlaiset nimet: esimerkiksi Anni, Annika ja Annina. Mietin, eikö samankaltaiset nimet mene arjessa sekaisin?