Lue keskustelun säännöt.
En jaksa erityislastani
13.03.2021 |
Vihaan elämää erityislapseni kanssa.
Kaikki on vaikeaa, ei kuuntele, tottele tai pysty minkään sortin yhteistyöhön.
Ikää alkaa olla jo vaikka ja kuinka.
Koko elämä pyörii sen ympärillä, mitään ei voi tehdä ilman koronaakaan.
Kommentit (135)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae apua jostain? Neuvolasta, sukulaisilta, kunnalta, koulusta, päiväkodista..
Luuletko etten ole hakenut?
Prosessi on todella hidas
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi minäkään. Hyvin usein näiltä erityislapsilta ei odoteta edes perus sääntöjä, jotka pitäisi lapsella olla.
Todellakin on samat säännöt hänellä kuin muillakin. Kaikki vaan menee vaikeimman kautta ihan joka kerta ja kaikista asioista hirveä vääntö.
Minunkin äiti vihasi minua!
Ou jea..ihan yleistä ..ihan normaalia
Sillä eroituksella että olin kaunis ja älykäs
JA ÄITINI OLI SE HENKISESTI JÄLKEENJÄÄNYT!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lasu itsestäsi, kyllä sille joku sijoituspaikka löytyy.
En aio tehdä lisää lapsia. En enää ikinä.
Enkä olisi tehnyt tätä erityislasta jos olisin tienny millaisen riippakiven ja loppuelämän helvetin siitä saan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi millainen ihminen olet. Lapsi kärsii siitä ettet ajatellut ennenkuin lisäännyit.
No tuskin kukaan ajattelee että synnyttää hirviön?
Ajattelin että saan lapsen, iloineen ja suruineen.
En lasta, kuka hakkaa toisia, on vahdittava 247, ei vuosienkaan jälkeen nuku, rikkoo kaiken, sotkee kaiken, huutaa, rääkyy ja lista on loputon. Mikään asia ei hänen kanssa suju ”iisisti” vaan kaikki, painotan KAIKKI, menee vaikeimman kautta. Lähtemiset, syömiset, leikit, nukkumiset.
Yhtään lepohetkeä ei elämässä ole.
Tänään saanut yli viisi raivokohtausta ja itse aivan lopen uupunut jo yhden kohtauksen jälkeen.
Koko elämä on pyörinyt samojen rutiinien ja rytmin mukaan, ei muutoksia KOSKAAN. Elämässä ei ole, eikä tule olemaan, minkäännäköistä ex/temporea tai joustavuutta.
Kokeile itse.
Voisko vertaistuki auttaa? Joku joka elää samankaltaista elämää ja vois hajoilla ja ymmärtää yhdessä? Onko mitään ilon hetkiä tai onnistumisia lapsen kanssa? Erityislapsen kanssa elämä voi olla niin valtavan rankkaa et rakkauden tunteet ikään kun jää sen kaiken ärsyttävän ja rankan alle.. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisikohan olla niin, että teillä on liikaa sääntöjä?
On asioita, joita ei missään tapauksessa saa tehdä, mutta ne loput ovat sitten vähän yhdentekevämpiä.
Rakastan lasta vaikka puhun rumasti nyt. Hän ei osaa lukea eikä nää mitä kirjoitan tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyiskö lapselle hankkia henkilökohtaisen avustajan yms että saisit itse vähän taukoa? :(
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan olla niin, että teillä on liikaa sääntöjä?
On asioita, joita ei missään tapauksessa saa tehdä, mutta ne loput ovat sitten vähän yhdentekevämpiä.
En tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään adhd tai mikään aiheuta tai oikeuta lasta käyttäytymään huonosti. Hän häiriökäyttäytyy huonon kasvatuksesi takia. Varmaan aistii että vihaat lastasi ja pidät LASTA hirviönä. Olet epäonnistunut äitiydessä ja pilannut hänen elämänsä, anna hänet pois, on sekin parempi kuin sairaan vanhemman luona.
Meidän säännöt on:
Ei saa satuttaa (tästä joka päivä suurinpiirtein väännetään / ymmärtää miksei saa ja osaa pyytää anteeksi mutta satuttamista ei ole lopettanut tähän päivään mennessä)
Ei saa paukuttaa pattereita (joka päivä väännetään tästä)
Ruoka syödään pöydän ääressä (joka päivä väännetään tästä)
Kynät on vaan pöydän ääressä käytettäväksi (rikkoo ja sotkee asunnon jos itse unohtaa mitään kyniä näkyville)
Tuskin liikaa sääntöjä. En tiedä.
Lapsi pitää viedä tutkittavaksi mikä vaivaa.
Jos et jaksa lapsen kanssa niin lapsi on otettava laitoshoitoon.Sinun ei ole pakko jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi millainen ihminen olet. Lapsi kärsii siitä ettet ajatellut ennenkuin lisäännyit.
No tuskin kukaan ajattelee että synnyttää hirviön?
Ajattelin että saan lapsen, iloineen ja suruineen.
En lasta, kuka hakkaa toisia, on vahdittava 247, ei vuosienkaan jälkeen nuku, rikkoo kaiken, sotkee kaiken, huutaa, rääkyy ja lista on loputon. Mikään asia ei hänen kanssa suju ”iisisti” vaan kaikki, painotan KAIKKI, menee vaikeimman kautta. Lähtemiset, syömiset, leikit, nukkumiset.
Yhtään lepohetkeä ei elämässä ole.
Tänään saanut yli viisi raivokohtausta ja itse aivan lopen uupunut jo yhden kohtauksen jälkeen.
Koko elämä on pyörinyt samojen rutiinien ja rytmin mukaan, ei muutoksia KOSKAAN. Elämässä ei ole, eikä tule olemaan, minkäännäköistä ex/temporea tai joustavuutta.
Kokeile itse.
Minun äitini löi minua ja piti nälässä.
En ajatellut saavani hirviön äidiksi
Silti yritin rakastaa äitiä.
Sinä voit antaa lapsesi pois.
Minä jouduin olemaan kotona 16 vuotiaaksi asti pahoinpideltävänä
En tehny lapsia..jotkut tutut ihmettelee..?
Vauvat on niin sulosii..
Tee toinen..ehkä se isä on joku paskageeninen syrjäytynyt
ÄLÄ TEE SAMAN TUHKAPALLIN KANSSA
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään adhd tai mikään aiheuta tai oikeuta lasta käyttäytymään huonosti. Hän häiriökäyttäytyy huonon kasvatuksesi takia. Varmaan aistii että vihaat lastasi ja pidät LASTA hirviönä. Olet epäonnistunut äitiydessä ja pilannut hänen elämänsä, anna hänet pois, on sekin parempi kuin sairaan vanhemman luona.
En ole kasvattanut häntä huonosti silloin kun hän oli pieni. Rakastin ja rakastan. Hoidan ja hoivaan.
Nyt alkanut ottamaan enemmän mitä minulla on tarjota.
Varmasti reagoi myös minun väsymykseen. Joka päivä kerron miten hieno hän on, taitava hän on, miten paljon rakastan.
Mutta... liikaa on painoa nyt harteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi millainen ihminen olet. Lapsi kärsii siitä ettet ajatellut ennenkuin lisäännyit.
No tuskin kukaan ajattelee että synnyttää hirviön?
Ajattelin että saan lapsen, iloineen ja suruineen.
En lasta, kuka hakkaa toisia, on vahdittava 247, ei vuosienkaan jälkeen nuku, rikkoo kaiken, sotkee kaiken, huutaa, rääkyy ja lista on loputon. Mikään asia ei hänen kanssa suju ”iisisti” vaan kaikki, painotan KAIKKI, menee vaikeimman kautta. Lähtemiset, syömiset, leikit, nukkumiset.
Yhtään lepohetkeä ei elämässä ole.
Tänään saanut yli viisi raivokohtausta ja itse aivan lopen uupunut jo yhden kohtauksen jälkeen.
Koko elämä on pyörinyt samojen rutiinien ja rytmin mukaan, ei muutoksia KOSKAAN. Elämässä ei ole, eikä tule olemaan, minkäännäköistä ex/temporea tai joustavuutta.
Kokeile itse.Minun äitini löi minua ja piti nälässä.
En ajatellut saavani hirviön äidiksi
Silti yritin rakastaa äitiä.
Sinä voit antaa lapsesi pois.
Minä jouduin olemaan kotona 16 vuotiaaksi asti pahoinpideltävänä
En tehny lapsia..jotkut tutut ihmettelee..?
Vauvat on niin sulosii..
Tee toinen..ehkä se isä on joku paskageeninen syrjäytynyt
ÄLÄ TEE SAMAN TUHKAPALLIN KANSSA
Hyi en silti voisi ikinä pahoinpidellä henkisesti tai fyysisesti :(
Hae apua jostain? Neuvolasta, sukulaisilta, kunnalta, koulusta, päiväkodista..