En jaksa erityislastani

Niin, olitko yh, missä on lapsen isä, auttaako hän?

Hae apua. Kannattaa myös aina muistaa, että negatiivisuus voi aiheuttaa perheessä loputtoman noidankehän. Kun lapsi huomaa tai vaistoaa, että vanhemmat ovat hänelle jatkuvasti vihaisia lisää se lapsen pahaa oloa ja näkyy entistä haastavampana käytöksenä. Lapselle myös rakentuu tällaisessa kierteessä helposti minäkuva, jossa hän on paha ja huono, joten hän myös toimii tämän minäkuvan mukaisesti. Yritä joka päivä kannustaa ja kehua lasta, vaikka se kehun aihe olisi välillä todella pieni. Se voi tuntua vaikealta, mutta auttaa lopulta sekä sinua että lasta. Alatte huomaamaan niitä pieniä asioita, joita lapsi tekee oikein. Sekä sinun kuvasi lapsesta että hänen oma minäkuvansa muuttuvat positiivisempaan suuntaan ja tämä voi muuttaa negatiivisuuden kierrettä positiiviseksi kierteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitokseen vaan

Ap vai lapsi?

Puolet näistä kommentoijista vois laittaa kyllä..

Hae apua, jos on noin paha esim autisti. Eikös heitäkin sijoiteta laitokseen, jos ovat muille vaaraksi.

No miten sitä eläis itsensä kanssa jos lapsi olis laitoksessa?

Luulen että myös siinä tapauksessa oma pää vinksahtais.

Pelottaa toki, että pian se on ainut mahdollisuus kun väsyn.

Tsemppiä sulle Ap, toivon sydämeni pohjasta että saat apua tilanteeseesi. :( ei tommonen elämä ole mukavaa lapselle eikä sinulle, eikä sen noin ole tarkoitus mennäkään. Jos isä on kuvioissa, niin anna enemmän vastuuta hänelle? En osaa auttaa vaikka haluaisinkin, ymmärrystä kyllä löytyy, niinkuin varmasti suurimmalla osalla ihmisistä. Nää av:n kommentoijat on aivan sairaita, ja haluaa vaan provota jotta saisit omalle köyhälle elämälleen jotain sisältöä.

Voimia paljon ❤️ aurinko paistaa aina sinne risukasaan jossain vaiheessa, uskoit tai et.. Koita vaan uskoa.

Vierailija kirjoitti:

No miten sitä eläis itsensä kanssa jos lapsi olis laitoksessa?

Luulen että myös siinä tapauksessa oma pää vinksahtais.

Pelottaa toki, että pian se on ainut mahdollisuus kun väsyn.

Sinun pitää ajatella myös lapsen parasta, ja antaa lapsi ammattilaisten hoitoon. Se voi olla lapselle parempi kuin väsynyt äiti ja kaoottiset kotiolot.

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko lisääntyä, jos ei ole valmis hoitamaan omaa lastaan? Itsekäs olet. Halusit lapsen ja sait sen, vaan ei kelpaa enää kun asiat ei mene juuri niin kuin SINÄ haluat. Oksettava o.l.e.t.

Kuinka sekaisin on tällaisen tekstin kirjoittaja :O

Vierailija kirjoitti:

No miten sitä eläis itsensä kanssa jos lapsi olis laitoksessa?

Luulen että myös siinä tapauksessa oma pää vinksahtais.

Pelottaa toki, että pian se on ainut mahdollisuus kun väsyn.

Ehdottomasti vammaisten hoitolaitokseen. Mitä nopeammin pääsee sinne, sitä paremmin oppii laitoksen tavoille. Tuolla tavalla vain väsytät itsesi lopullisesti. Ehkä ajaudut tappamaan lapsesi, mikä olisi vahinko. Joutuisit vankilaan vaikka lapsi olikin vammainen.

Lapsen saamisen on tarkoitus olla iloinen asia. Lapsi kasvaa ja kehittyy ja tuottaa iloa vanhemmilleen. Ei kukaan jaksa uhrata omaa elämäänsä kuolaavalle raivohullulle joka tuhoaa kaiken mikä eteen sattuu.

Tsemppiä ja voimia paljon ap! Olet varmasti nyt todella väsynyt, ja se on ihan ymmärrettävää. Jo pelkkä pitkään koronatilanteessa eläminen on pistänyt ihmisiä tiukille, puhumattakaan nyt siitä että on vielä muutakin haastetta omassa elämäntilanteessa. Mutta sinä selviät! Jo se, että purat fiiliksiä tänne on hyvä merkki. Osaat erotella hyvin myös omia tunteitasi ja olet osannut hakea jo apua. Oletko tutkinut netin avulla mitä vapaaehtoistyön tai järjestötyön kentältä olisi tarjolla? Voisiko sieltä saada tukea nopeammin, sillä aikaa kun odottelet sitä kunnan tarjoamaa apua. Oletko muiden erityislasten vanhempien kanssa missään tekemisissä, esim. olisiko facessa jokin ryhmä? Vertaisilta voisit saada hyvää tukea ja neuvojakin. Tarvitset ennen kaikkea nyt itsellesi tukea, että jaksat lapsen kanssa. Olisiko myös oma lääkärikäynti paikallaan, että oma väsymys ja mahdolliset mielialaoireet saadaan hoidon piiriin?

Jos on vaikea tilanne eikä jaksa lapsen kanssa niin lapsi voidaan ottaa laitoshoitoon väliaikaisesti.

Aika monella on ruusuiset kuvat siitä, että kaikki muuttuu kerrasta kun hakee apua. Ei lapsi siitä avusta parane ja tutkimukset kestävät kuukausikaupalla. Kuka tahansa voi saada erityslapsen. Jos siinä nyt joku pienen suloisen vauvan äiti arvostelee kasvatusta, niin ette voi vielä tietää, vaikka se suloinen täydellinen vauvakin olisi lopulta erityislapsi. Esim. autismia ei vauvasta kokematon koskaan huomaa. Oma autistinen oli vauvana helppo, kun viihtyi  yksinään pitkiä aikoja saman lelun kanssa - totuus mielenkiinto yhteen asiaan, ei koskaan mennyt lähellekään kuumaa uunia - lämpöyliherkkä, ei vierastanut - totuus: ei välittänyt ihmisistä tuon taivaallista, ei välittänyt makeasta yhtään - makuaisti äärimmäisen herkkä ja makea maku inhottaa häntä edelleen aikuisena... Lista niistä, mitkä olivat vauvan kanssa helppoja asioita mutta olen myöhemmin ymmärtänyt autismipiirteiksi, on aika pitkä. Kasvatus oli sama kuin nuoremmalla ja kodin ulkopuolella kehuttiin hyvin kasvatetuksi. Mutta kotona piti toiselle sanoa samat asiat kymmenen kertaa, toiselle riitti kerran tai kaksi. Raivokohtaus saattoi tulla aivan pienestä asiasta ja yllättäen, tyyliin siitä että autolla mentiin kirjastoon tietyömaantakia väärää reittiä, kun ei päästy tavallista reittiä. Kirjastossa hän oli sitten kuin enkeli, rakasti kirjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan olla niin, että teillä on liikaa sääntöjä?

On asioita, joita ei missään tapauksessa saa tehdä, mutta ne loput ovat sitten vähän yhdentekevämpiä.

No huh sentään! Ei toimi tuo AINAKAAN erityislapsen kans.

T. Ei ap

Iso kunnioitus aloittajalle. Tuossa yksi syy miksi en uskalla lisiä, riski on aina olemassa ja vastuu ei katoa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on ruusuiset kuvat siitä, että kaikki muuttuu kerrasta kun hakee apua. Ei lapsi siitä avusta parane ja tutkimukset kestävät kuukausikaupalla. Kuka tahansa voi saada erityslapsen. Jos siinä nyt joku pienen suloisen vauvan äiti arvostelee kasvatusta, niin ette voi vielä tietää, vaikka se suloinen täydellinen vauvakin olisi lopulta erityislapsi. Esim. autismia ei vauvasta kokematon koskaan huomaa. Oma autistinen oli vauvana helppo, kun viihtyi  yksinään pitkiä aikoja saman lelun kanssa - totuus mielenkiinto yhteen asiaan, ei koskaan mennyt lähellekään kuumaa uunia - lämpöyliherkkä, ei vierastanut - totuus: ei välittänyt ihmisistä tuon taivaallista, ei välittänyt makeasta yhtään - makuaisti äärimmäisen herkkä ja makea maku inhottaa häntä edelleen aikuisena... Lista niistä, mitkä olivat vauvan kanssa helppoja asioita mutta olen myöhemmin ymmärtänyt autismipiirteiksi, on aika pitkä. Kasvatus oli sama kuin nuoremmalla ja kodin ulkopuolella kehuttiin hyvin kasvatetuksi. Mutta kotona piti toiselle sanoa samat asiat kymmenen kertaa, toiselle riitti kerran tai kaksi. Raivokohtaus saattoi tulla aivan pienestä asiasta ja yllättäen, tyyliin siitä että autolla mentiin kirjastoon tietyömaantakia väärää reittiä, kun ei päästy tavallista reittiä. Kirjastossa hän oli sitten kuin enkeli, rakasti kirjoja. 

On ihan uskomatonta, että halutaan tukea esim täältä vauva av:lta, ja sitten kun yritetään tukea, niin ei sanota oikeita sanoja. Mikä on sitten oikea vastaus?

Se on totta, että me joilla ei erikoislasta ole, ei välttämättä osata sanoa oikeita sanoja, koska meillä ei ole harmainta aavistustakaan siitä mitä te käytte läpi. Mutta ei mun mielestä voi ruveta kritisoimaankaan siitä, että nyt tulee vääränlaisia vastauksia, ja kuinka on ruusuisia mielikuvia.

Mulla ei ole ruusuista mielikuvaa asiasta, mutta silti asiasta sen enempää tietämättä en parempia ohjeita osaa antaa. Ja edelleenkin mun mielestä avun hakeminen on oikea suunta asioille. Tuskin kukaan nyt on tarkoittanutkaan että muutos tapahtuu heti.

Vierailija kirjoitti:

Iso kunnioitus aloittajalle. Tuossa yksi syy miksi en uskalla lisiä, riski on aina olemassa ja vastuu ei katoa koskaan.

Anteeksi typeryyteni, mutta mitä ihmeen kunnioitettavaa näet valinnassa, jota ei ole halunnut edes toteutuvaksi? AP totesi itsekin, että normaali lapsi olisi kelvannut eikä olisi tehnyt lasta, jos olisi tiennyt saavan erityisen.

Rakkauden kuuluisi olla pyyteetöntä, ilman mitään muttia, jotta sitä voisi kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso kunnioitus aloittajalle. Tuossa yksi syy miksi en uskalla lisiä, riski on aina olemassa ja vastuu ei katoa koskaan.

Anteeksi typeryyteni, mutta mitä ihmeen kunnioitettavaa näet valinnassa, jota ei ole halunnut edes toteutuvaksi? AP totesi itsekin, että normaali lapsi olisi kelvannut eikä olisi tehnyt lasta, jos olisi tiennyt saavan erityisen.

Rakkauden kuuluisi olla pyyteetöntä, ilman mitään muttia, jotta sitä voisi kunnioittaa.

Lisään kuitenkin, että jaksamisia AP:lle!

Ne on niitä valintoja, joiden kanssa täytyy vain oppia elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko lisääntyä, jos ei ole valmis hoitamaan omaa lastaan? Itsekäs olet. Halusit lapsen ja sait sen, vaan ei kelpaa enää kun asiat ei mene juuri niin kuin SINÄ haluat. Oksettava o.l.e.t.

No halusin ja sain. Vaan en olisi halunnut jos olisin tiennyt että en saa normaalia lasta. Kuka tämmöistä oikeasti haluaa?

Huomaa että esim sinulla ei ole ymmärrystä yhtään sille millaista elämää erityislapsen kanssa joutuu viettämään.

Oksettava olet itse kun et pysty asettumaan toisen kenkiin ja huomaat vaan oman kapean näkökenttäsi.

Joillekin ne erityislapset syntyvät, joten itse en ole edes uskaltanut lähteä lottoamaan miten kävisi, vaan olen valinnut lapsettomuuden. Suvussa kulkeaa valitettavasti molempien vanhempien puolella taipumusta erityisyyteen kehitysvammaisuudesta ADHD:n plus muut kaverit siihen päälle. Tuskin itsekään olen normaali jaksamiseni ja omalaatuisen elämäntapani perusteella.

Kyllä näistä pitää pystyä puhumaan ja pitää saada puhua, että helvetti, jos olisin tiennyt, en olisi lähtenyt. Tämä on vankila, en jaksa, olen lopussa, kaduttaa, tämä on liian rankkaa minulle. Ei tarvitse pitää yllä mitään äitimadonnamyyttiä, jossa tulipa mitä paskaa niskaan millä mitalla tahansa ilman taukoja äiti (tai isä) se vaan hymyilee armollisesti ja loistaa kuin pyhimysaurinko ilman minkäänlaista fyysistä, henkistä tai emotionaalista romahdusta.

N40

Vierailija kirjoitti:

Pystyiskö lapselle hankkia henkilökohtaisen avustajan yms että saisit itse vähän taukoa? :(

Sinulla ei taida olla mitään käsitystä siitä, mitä henkilökohtainen apu on...