En jaksa erityislastani

Ol good times kirjoitti:

Vanhoina hyvinä aikoina säännöt joko ymmärrettiin tai kirjaimellisesti taottiin lasten päähän. Oli paljon vähemmän erityislapsia ja uupuneita vanhempia. Niin tyhmää ja erikoista lasta ei olekaan ettei kipua ja pelkoa opi välttämään. Mutta se oli silloin se. Nyt vaan tehdään diagnooseja, ymmärretään perkeleesti ja uuvutaan.

Ehkä ongelmat vain olivat erilaisia. Ei vähäisempiä.

Aloitus on tarkoitushakuinen provo. Kirjoitettu toisen ihmisen nimissä muka. Aloitus kertoo kirjoittajan omista ennakkoluuloista lähinnä. Fakta.

Miksi vihaat toisten ihmisten erityislapsia, ap? Kukaan ei kirjoita omakohtaisesta tilanteestaan noin kuin ap.

Ol good times kirjoitti:

Vanhoina hyvinä aikoina säännöt joko ymmärrettiin tai kirjaimellisesti taottiin lasten päähän. Oli paljon vähemmän erityislapsia ja uupuneita vanhempia. Niin tyhmää ja erikoista lasta ei olekaan ettei kipua ja pelkoa opi välttämään. Mutta se oli silloin se. Nyt vaan tehdään diagnooseja, ymmärretään perkeleesti ja uuvutaan.

Totta kai tuolla tavalla saatiin näennäisesti paremmin käyttäytyviä lapsia. Joskin sisaruksia ja eläimiä sitten saattoi rääkätä, perheväkivalta kukoistaa Suomessa jne. Luuletko ihan todella, että ongelmat katoaa sanomalla, ettei niitä ole? Elätkö jossain itäblokissa?

Ja kyllä niitä ongelmatapauksiakin kuitenkin oli. He olivat yleensä sitten esimerkiksi tyhmiä ja vajaaälyisiä sen sijaan, että olisi puhuttu oppimisongelmista ja yritetty auttaa niissä. Tätäkö kaipaat takaisin? 

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on tarkoitushakuinen provo. Kirjoitettu toisen ihmisen nimissä muka. Aloitus kertoo kirjoittajan omista ennakkoluuloista lähinnä. Fakta.

Minusta tuntuu, että joskus sama kirjoittaja olisi tehnyt monta erilaista aloitusta samasta aiheesta. Tai sitten hän on inspiroinut muita, jotka eivät jostain syystä halua käyttää olemassaolevaa ketjua.

Ennen vanhaan vammaisista ihan yksinkertaisesti suurempi osa kuoli jo pienenä. Moniin esim. kromosomihäiriöihin liittyy erilaisia liitännäissairauksia ja infektioalttius on tavallista. Tavalliset lastentaudit tappoi, kun pneumonioita ei voitu ab-kuureilla hoitaa. Lisäksi erityisillä on monesti suurempi tapaturma-alttius, en olisi ainakaan omaani saanut pidettyä hengissä jossain agraariympäristössä, niin pöhelö koheltaja hän on. Ja sitten suureksi kasvaneita pidettiin piilossa peräkammareissa, väkivaltaisia pahimmillaan kettingeissä kodeissa tai kunnalliskodeissa, harva sellaisessa olossa kovin montaa vuotta pystyy elämään, kroppa menee niin huonoon kuntoon. Ja jos 1900-luvusta puhutaan, niin ihmiset oli säilötty B-mielisairaaloihin ja keskuslaitoksiin. Niiden lakkauttaminen ei kaikilta osin edes ole mielestäni järkevä päätös, koska niissä kuitenkin sai elää turvassa ja hyvksyttynä siinä erilaisuudessaan, kun muutkin olivat.

Ihan vaan niille besserwissereille, jotka luulevat kehitysvammaisuuden tai autisminkirjolaisuuden olevan kasvatuksen tulosta. Ei ole.

Aloittajalle iso rutistus. Kuulostaa tosi raskaalle ja voin vaan kuvitella, kuinka sylettää. En jaksa omaanikaan nytkään aina, enkä tiedä, miten jaksoin silloin, kun oli se paljon pahempi aika, jolloin ei edes tiedetty, mistä on kyse. Murrosikää kauhulla odottaen. Unet pitää tuolle ensimmäiseksi saada kuntoon, kukaan ei jaksa järjissään elää jos ei nuku. Siihen on lääkkeitä. Kunnon lääkäri osaa niitä kirjoitaa ja miettiä hänelle parhaat vaihtoehdot. Ja kaikki apu kehiin, lasun kautta jos ei muu järjesty. Meillä vammaispalvelun avut pyörii, samoin omaishoitajuuden kautta saadut vaikka onkin korona. Vain sairaana ollessa perutaan nuo. En tiedä teidän muksun ikää, niin en tämän tarkemmin osaa muusta sanoa.

Ja jos sinulla on yksikään ihminen, jolle olet rakas, niin soitat ja sanot että nyt perkele tänne hoitamaan tuota apinamukulaa. Että saat yhden vapaapäivän, nukut vaikka sen kaveris luona, jos olet liian väsynyt. Eikä soittele sulle, jos nyt ei talo räjähdä. Tulisin itekin, jos tietäisin teidät.

Terveen lapsen vanhemmuus on ihan eri asia kuin näiden oikeasti haastavien. Ei voi samana päivänä puhua, se on ihan toisenlainen juttu. Siinä mielessä vertaistuki on itselläni auttanut, koska kukaan muu ei kyllä ymmärrä paremmin kuin samaa elävä. Eikä ne järkyty, kun sanot ettet kestä. Rakkaudestahan se ei mitään kerro, normaalisti ihminen ei vaan pysty kestämään sietämättömiä tilanteita loputtomiin, se ei tee hänestä huonoa vanhempaa tai ihmistä. Säännöt ja kaikki muu mitä olet kertonut on teillä just niin kuin pitää, eli itse teet kyllä kaiken ihan täsmälleen oikein. Toivon, että lapselle löytyy joku nukutuskeino, meidän helvetti helpottui vähintään puolella sen jälkeen, lapsikin sai siitä kehitysbuustia kun vihdoin nukkui.

Leijonaemojen palstalle kysymään, mistä teidän tilanteessa saisi apua, se on yksi vaihtoehto. Ja unohda nämä lässyttävät eutanasiahöpöttävät (kusipäisyys on pahempi ongelma kuin keharius ikinä) saati haukkujat. Heikoilla on heikon elämä ja sen mukaiset jututkin.

Oi, kovasti voimia. En jaksanut lukea kaikkia viestejä enkä niin ollen tiedä oletko kertonut tarkemmin lapsesi erityistarpeisuudesta. Voi olla että tämä on teille turha vinkki, mutta suosittelen googlaamaan "sensomotorinen kuntoutus". Siitä oli meidän erityiselle iso apu.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, pari päivää sitten tulin töistä ja 15v lapseni oli sotkenut wcn paskalla (vasta 10v harjoiteltu wc etikettiä ja oli jo kehittynyt mut nyt oli ottanut puhelimen mukaan wchen ja oli unohtunut vetää wc ja paskasilla käsillä koskenu sinne ja tänne.. Kiva miettiä minne muualle oli lääppiny wcn ulkopuolella. Silloin ajattelin et voiku toi lapsi vaan menisi pois. Mies ihan kypsänä välillä kun lapsi puhuu huutamalla ja huudahtelee muutenkin koko ajan (katot tvtä ja viereisessä huoneessa joku kiljaisee minsan välein). Ja joo tutkittu on ja diagnoosit tiedossa mut on ei vaan aina jaksa.

Laitokseen vaan. Mitä järkeä on pitää tällaista ihmisten asunnossa? Mitä?

Vierailija kirjoitti:

Kaiken kokenut kirjoitti:

Lapsen saamisen on tarkoitus olla iloinen asia. Lapsi kasvaa ja kehittyy ja tuottaa iloa vanhemmilleen. Ei kukaan jaksa uhrata omaa elämäänsä kuolaavalle raivohullulle joka tuhoaa kaiken mikä eteen sattuu.

Silloin on syytä olla tekemättä niitä lapsia jos ei halua tätä riskiä ottaa. Yksinkertaista!

Kovasti täällä perätään tehokasta lääkehoitoa. Sellainen on olemassa, tehokas ja halpa. Sen nimi on ehkäisypilleri.

Kun tällainen lapsi tulee kouluun, kannattaa muistaa, ettei opettajalle kerrota mitään. Salassapitovelvollisuus on tärkein. Osa vanhemmista kertoo tilanteesta luokanopettajalle ja yläkoulussa aineenopettajille, jotta he osaavat toimia oikein, kun on hankala tilanne. Osa vanhemmista ei halua tai tiedä kertoa. Kun lapsi alkaa oireilla tunnilla tai välitunnilla, opettaja voi tietämättään reagoida väärin ja tilanne muuttua hankalammaksi. Vanhemmat, jotka antavat käytännön toimintaohjeita ja vinkkejä opettajille, tekevät suuren palveluksen. Ne voivat olla, ettei saa yrittää estää, kun juoksee ulos luokasta, vaan katsoo perästä, minne menee, yrittää viimeiseen saakka olla provosoitumasta, millä tavoin lapsi rauhoittuu helpoiten, annetaanko tilaa, viedäänkö muualle, soitetaanko huoltaja hakemaan kotiin tms.

Vierailija kirjoitti:

Laitokseen vaan

Voi laittaa hoitoon jos tarvitsee lomaa

Eikö sitten voinut tehdä testejä raskauden aikana ja abortoida ajoissa?

TSEMPPIÄ!

Ymmärrän, että varmasti olet väsynyt. Olen tehnyt sijaisuuksia alakoulussa erityisoppilaiden parissa ja olen aivan lopen uupunut työpäivän jälkeen. Vaikka luokassa on 6 oppilasta, menee minulta seuraava päivä kotona latautuessa siitä vilinästä ja metelistä.

Toivottavasti sinä saat jostakin (neuvola, MLL, isovanhempi, kaveri?) jonkun hoitajan tai tuuraajan päiväksi-pariksi viikossa, että saisit levätä. Tuossa menee muuten omakin terveys.

Ja vertaistuki olisi tärkeää. Vain saman kokenut ymmärtää ja antaa voimia. Olisiko jotakin Facebookin ryhmää tms. Näin ensihätiin. Ja netissä on eri erityisyyksiin liittyviä järjestöjä, joissa on omia ryhmiään myös.

Iso halaus! Olet varmasti niin hyvä äiti, kuin tässä tilanteessa pystyt. Huono vanhempi ei edes pohtisi omaa vanhemmuuttaan. Joskus ajattelen, että vahvimmille vanhemmille annetaan tällainen lapsi, sillä vain he jaksavat luotsata heidät tähän elämään. Älä lannistu, kun lapsi kasvaa, homma (ainakin pikkuisen) helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä sinnikkäästi saada apua! Nepsyvalmentaja, psykiatri jne. Rummuta kunnan viranomaisia! Kunnat vastaavat sosiaali ja terveystoimesta sekä kouluista. Ne ovat karmealla tavalla pesseet kätensä lasten ja nuorten ongelmista. Älkää hyväksykö vastausta, ei ole rahaa. Sitä on oltava, kun sairaita lapsia ja nepsyongelmaisia on yhä enemmän. Eihän ykköstyypin diabeetikolle sanota, ettei meillä ole rahaa hoitaa sinua!!

Mistä tämä johtuu?

Tekeekö vam_maiset lapsia ja vamma periytyy vai mistä?

Veikkaan että ennenvanhaan ei vaan syynätty kovin tarkasti lapsen jokaista kehitysaskelta kun tekemistä riitti muutenkin, heistä sitten kasvoi millaisia kasvoi. Osasta tuli jöröttäviä erakkoja, osasta vähän yksinkertaisia renkejä, osasta kylähulluja etc.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitten voinut tehdä testejä raskauden aikana ja abortoida ajoissa?

Eikö voi jättää kommentoimatta jos ei osaa? Luuletko tämän kommenttisi olevan hyödyksi kellekään?

Onko joku oikeesti niin hölmö, että kuvittelee kaikkien ongelmien näkyvän jossain raskauden aikaisissa testeissä?