Lue keskustelun säännöt.
Pikkulasten käsittämättömät/hulvattomat raivarit. Vertaistukiketju
Tyttäreni, kohta 3v, esimerkiksi herätti tänä aamuna 6.30 kun tuli kertomaan, että pissi tuli sänkyyn. Isä nousi sängystä auttamaan, kuten monesti monesti ennenkin, mutta tänäaamuna tytön kuppi meni siitä nurin kertaheitolla. Kirkui ja polki jalkaa huutaen "Mene tuonne, älä tule tänne, tule TÄNNE, älä mene sinne..!!!" Ei päätä eikä häntää. Mikään lohdutus tai rauhallinen puhe ei tepsinyt. Lopulta, noin 30min myöhemmin, kun keksin kysyä, "Onko nälkä?" Lapsi hiljeni kuin kytkintä olisi käännetty ja hän sanoi hymyillen "Kyllä. Kiitos äiti." Ja tuli halaamaan. Eikun puuroa nassuun ja piirretyt pyörimään niin maailma kulkee taas radallaan 😄
Muiden hassuja raivarikokemuksia?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja nämä aikuiset jotka valittaa täällä, että nämä lapset ovat kiukunpuuskiensa vuoksi lellittyjä ja huonosti kasvatettuja. Lapsella ei ole vielä aikuisen taitoja käsitellä suuria tunteita, ei positiivisia eikä negatiivisia. Sama juttu teineillä, jotka purkavat tunnemyrskyjään huutamiseen ja ilkeilyyn.
Mutta ehkä nämä kommentoijat ovat itse osanneet lapsesta asti sanallistaa, miltä heistä milloinkin tuntuu?
Sitä se teettää kun lastenkasvatusmetodit on 1800-luvulta.
No mutta niin se helposti on, että ihminen tekee niin kuin on oppinut, ja niin kuin on ennen tehty. Ennen kasvatettiin käskemällä ja alistamalla, ja luulisin, että 1800-luvulla se saattoi monesti pelastaa lapsen hengen. Ei silloin ollut tavallisella ihmisellä aikaa selittää lapselle ja vahtia, että se tanopää tekee niin kuin sanotaan. Oli fiksumpaa antaa selkään, jos lapsi yritti heikoille jäille. Nykyään voi olla vaarallista, jos lapsi on oppinut tottelemaan pelosta - tottelee pian väärää ihmistä.
Vaatii hirveän paljon muuttaa vahingollisia kasvatusmalleja. Umpiväsynyt, stressaantunut vanhempi, jolla ei ole erityisiä tunnetaitoja, sortuu helposti tekemään samaa kuin vanhemmat aikanaan. Ja ajattelee helposti, että hänestäkin on tullut ihan kunnollinen ihminen sillä kasvatuksella - ei hän välttämättä itse huomaa olevansa lyhytpinnainen tai puhuvansa loukkaavasti sekä lapsille että aikuisille, jos häntä ei totella.
Ohiksena tämä, toivon että ap ei pahastu. Vertaistukea tämäkin ehkä on, ja toivottavasti tunnekasvatus avautuu edes jollekulle "vanhanaikaisen kasvatuksen" kannattajalle, kun ajatuksia vaihdetaan.
Ei hyvien käytöstapojen ja toisten kunnioittamisen opettaminen ole mitään ”vanhanaikaista kasvatusta, käskemistä ja alistamista, ja vahingollisia kasvatusmalleja”. Ei ihme että monien lasten ja nuorten käytös on nykyään mitä on. Kun eivät vanhemmatkaan ole sisäistäneet, miten lastaan kasvattaa rajoilla ja rakkaudella.
Puhutaankohan me samasta asiasta? Eli mielestäni tunnetaitojen opettaminen ja aikuisen sensitiivisyys on nykyaikaista kasvatusta. Hyvät tavat ja toisten kunnioitus, ne on edelleen tärkeitä oppia.
Sitä tämä ohis mielestäni koski: keskusteltiin siitä, mikä kenenkin mielestä tarkoittaa sitä, että kasvatetaan rajoilla ja rakkaudella. Kommenttiani ennen oli kirjoitettu, että " kommentoijien kasvatusmetodit ovat jostain 1800-luvulta", lyhensin sen vanhanaikaiseksi kasvatukseksi. Se kasvatus oli usein väkivaltaista. Siksihän meille tuli laki, joka kieltää sekä henkisen että ruumiillisen kuritusväkivallan.
Edelleen Suomessa on vanhempia, joiden mielestä on ok huutaa, uhkailla ja jopa tukistaa ja lyödä, jos lapsi ei tottele ja käyttäytyy huonosti. Suomessa on myös vanhempia, jotka eivät tee noin, he käskevät mutta eivät selittele. Suomessa on vanhempia, jotka selittelevät, mutta eivät uskalla komentaa. Suomessa on vanhempia, jotka selittävät, mutta osaavat tarvittaessa asettaa rajat.
Joku vertasi kiukuttelevaa lasta terroristiin, ja joku sanoi, että kiukutteleva lapsi on epänormaali. (Minun mielestä se on normaaliin kehitykseen kuuluva asia, ja lapsi oppii siitä pois, vaikka aikuinen ymmärtäisi lapsen maailmaa.)
Joku oli sitä mieltä, että tunteista puhuminen on lässytystä, joka ei auta mitään. (Minun mielestä auttaa, mutta rajat pitää silti olla.)
Mietin edellisessä sitä, MIKSI osa vanhemmista ei ole sisäistänyt sitä, miten kasvatetaan rajoilla ja rakkaudella, eli tunnekasvatuksella. (Mielestäni OSA vetää vanhalla mallilla, OSA ei ymmärrä, mitä tunnekasvatus tarkoittaa ja OSA on oppinut uutta, vaikka on vaikea muuttaa huonoja opittuja kasvatustapoja, JOS niitä on ollut.)
En yritä pitää mitään luentoa mistään ainoasta oikeasta kasvatustavasta, vaan tykkään keskustella ja pohtia asioita muiden kanssa, vaikka mielipide on jokaisella oma.
Pahoittelen jos pohdintani ovat liian pitkiä, tykkään perustella ja tykkään lukea perusteltuja kommentteja.
Hyviä ajatuksia. Mutta yhteen seikkaan kiinnittäisin erityistä huomiota (ei lapsen kanssa, vaan aiheen pohdiskelussa). Kun pitää vetää rajat, ollaan jo tehty jotain väärin.
Mutta niitä rajojahan pitää muuttaa pikkuhiljaa koko ajan lapsen kasvaessa ja kehittyessä ja lapsen elämänpiirin laajentuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ajatukseni ihan vanhanaikainen, kun olen luullut, että lapsi uhmaiässä kiukuttelee ihan vain testatakseen rajojaan, ilman että siihen pitäisi olka sen enempää syytä, tai että sen voisi estää ”sanoittamalla tunteet” tms?
Ei lapset yleensä mitään tietoisesti testaa. Pienen ihmisen mittakaavassa pienet asiat tuntuu isoilta, ja tunteita on vaikea hallita. Ei sitä aina voi estää. Joskus pitää saada purkaa tunteita. Uhmaikäinen tekee ensimmäistä "pesäeroaan" vanhemmista, mistä syystä näitä vaikeita tilanteita tulee aiempaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Meidän likka veti vajaa kuusi vuotiaana herneet nenään, kun hänellä on paljon verisuonia käsissä. Ne on kuulema rumia.
Tein saman teini-iässä D:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuottaa suurta hupia seurata pikkulasten itkupotkuraivareita kaupoissa. Hyssytteleviä ja periksiantavia vanhempia tekisi mieli mennä ojentamaan. Lapsensa kainaloon nappaavaa äitiä/isää voisin halata.
Näin tällaisen äidin viime viikolla rautakaupassa. Hoiti tilanteen uskomattoman hyvin ilman periksiantamista, huutamatta lapselleen. Yksinkertaisesti otti syliin ja kantoi pihalle. Ilahdutti että joku osaa kasvattaa :)
On se niin hassuu, kun lapsi saa puuroa nassuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista enää mistä tuolloin noin neljävuotias tyttöni kiukutteli, mutta pukiessa oli ollut joku kiukun aihe, josta oli päästy juuri yli, kävelty portaat kaksi kerrosta alas, niin tuli uusi kiukun aihe. Silloin huvitti😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.
Olet varmasti taitava ompelija, mutta en usko hetkeäkään, että kukaan pystyy tekemään "viimeistä tikkiä myöten" sellaisen kuin 3-vuotias näyttää vaikkapa Disneyleffasta. Tapauksen 3-vuotiaalla on ilmeisesti erittäin hyvä havainnointikyky ja värisilmä. Uhmaikä päällä ja tunteiden säätely vasta kehityksen alussa (EI siis ns. kuriton ja kiittämätön vaan kasvu on kesken).
Tämä voi pitää paikkansa. Olessani noin 4-5v tätini halusi ommella minulle mekon ja kysyi minkälaisen haluan. Mielestäni kuvailin tasan tarkkaan Disneyn Lumikin mekon. Oikeasti sanoin vain, että sellainen mekko, jossa on pyöreät hihat. Sieluni silmin näin lumikin kelta-sinisen mekon, mutten sanonut värejä tai kuvaillut mekkoa tarkemmin. Täti teki sellaisen mekon kun olin kuvaillut ja minä ihmettelin, miksei se ollut sellainen kuin mielikuvituksessani. En saanut kiukkukohtausta, mutta muistan ihmetelleeni, kun täti ei osannut tehdä kuvittelemaani mekkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 2v rupesi saamaan karseita raivareita. Syyksi keksi vaikka sen että maton reuna oli rutussa. Jos maton oikaisi niin potkaisi sen uudestaan ruttuun ettei "hyvä syy" mennyt hukkaan.
Muutama kuukausi myöhemmin huomattiin että nämä tunnin keksityt raivarit tuli aina 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Lapsella oli allergian takia niin kurja olo eikä osannut vielä kertoa sitä niin piti sitten raivota kurjaa oloa (antihistamiinin antamisella tuollainen raivari loppui 10 minuutin kuluttua kun lääke vaikutti) ja lapsella näkyi ihan allergiatesteissä tuo pähkinäallerhia vaikka pähkinöiden syönnin jälkeen ainoa ongelma oli tajuton raivoaminen.
Myöhemmin allergisoitui muillekkin aineille ja sai niistä raivareita. Onneksi allergiat helpotti aikanaan ja pääsi syömään kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 2v rupesi saamaan karseita raivareita. Syyksi keksi vaikka sen että maton reuna oli rutussa. Jos maton oikaisi niin potkaisi sen uudestaan ruttuun ettei "hyvä syy" mennyt hukkaan.
Muutama kuukausi myöhemmin huomattiin että nämä tunnin keksityt raivarit tuli aina 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Lapsella oli allergian takia niin kurja olo eikä osannut vielä kertoa sitä niin piti sitten raivota kurjaa oloa (antihistamiinin antamisella tuollainen raivari loppui 10 minuutin kuluttua kun lääke vaikutti) ja lapsella näkyi ihan allergiatesteissä tuo pähkinäallerhia vaikka pähkinöiden syönnin jälkeen ainoa ongelma oli tajuton raivoaminen.
Myöhemmin allergisoitui muillekkin aineille ja sai niistä raivareita. Onneksi allergiat helpotti aikanaan ja pääsi syömään kaikkea.
Voi pientä ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän 2v rupesi saamaan karseita raivareita. Syyksi keksi vaikka sen että maton reuna oli rutussa. Jos maton oikaisi niin potkaisi sen uudestaan ruttuun ettei "hyvä syy" mennyt hukkaan.
Muutama kuukausi myöhemmin huomattiin että nämä tunnin keksityt raivarit tuli aina 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Lapsella oli allergian takia niin kurja olo eikä osannut vielä kertoa sitä niin piti sitten raivota kurjaa oloa (antihistamiinin antamisella tuollainen raivari loppui 10 minuutin kuluttua kun lääke vaikutti) ja lapsella näkyi ihan allergiatesteissä tuo pähkinäallerhia vaikka pähkinöiden syönnin jälkeen ainoa ongelma oli tajuton raivoaminen.
Myöhemmin allergisoitui muillekkin aineille ja sai niistä raivareita. Onneksi allergiat helpotti aikanaan ja pääsi syömään kaikkea.
Tästä tuli mieleen mieheni lapsuusmuisto jostain 5-6v. ajoilta. Hän oli ollut matkalla perheen kanssa ja alkanut riehua aivan päättömästi lounaspysähdyksellä eräässä huoltoaseman ravintolassa. Hänen vanhempansa olivat silloin ihmetelleet, mikä lapseen yhtäkkiä meni. Myöhemmin mieheni kertoi tajunneensa, että hänellä oli silloin ensimmäistä kertaa elämässään närästyskohtaus (nykyään hänellä on närästystä aina silloin tällöin), mutta hän ei ymmärtänyt mistä on kyse, saati että olisi osannut pukea sanoiksi tuntemuksensa. Joskus fyysiset tuntemukset voivat pienellä lapsella purkautua kiukkukohtauksina, riehakkuutena, uhmakkuutena yms.
Vierailija kirjoitti:
Paska ketju. Joku oman elämänsä suoernanny kuittailee jokaiseen viestiin. Veikkaan, että kyseessä on lapseton kasvatustieteilijä.
Mä en erota, kuka on kuka 😂 joka ikinen täällä näyttää uskovan, että omaavat itse sen Suuren Viisauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ajatukseni ihan vanhanaikainen, kun olen luullut, että lapsi uhmaiässä kiukuttelee ihan vain testatakseen rajojaan, ilman että siihen pitäisi olka sen enempää syytä, tai että sen voisi estää ”sanoittamalla tunteet” tms?
Ei lapset yleensä mitään tietoisesti testaa. Pienen ihmisen mittakaavassa pienet asiat tuntuu isoilta, ja tunteita on vaikea hallita. Ei sitä aina voi estää. Joskus pitää saada purkaa tunteita. Uhmaikäinen tekee ensimmäistä "pesäeroaan" vanhemmista, mistä syystä näitä vaikeita tilanteita tulee aiempaa enemmän.
Ei kai kukaan sanonut, että tietoisesti testaa?
Olin aina pitänyt uhmaiän ja teini-iän kiukuttelua normaaliin kasvuun kuuluvina ilmiöinä, mutta niin sitä vaan tästä oppii , että se onkin vanhempien osaamattomuutta 😂
Vierailija kirjoitti:
Mitä tunnetaitoinen aikuinen pystyy tekemään jos lapsi heittäytyy maahan selälleen makaamaan ja potkii ja osan niistä potkuista saat jalkoihisi?Pitää silmät kiinni ja ulvoo?mites siihen kumarrut selittämään kun et syliin edes saa istumaan ja potkinta vaan jatkuu?????Ei voi muuta kuin odottaa ja usein tilanne päättyy hyvin kun joku ohikulkeva täti tai setä sanoo Nouseppa ylös tulee vaatteet likaisiksi!
Otetaan tukeva ote niskavilloista tai korvasta, ja nostetaan lapsi pystyyn, niin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin käymässä veljeni luona, ja olimme lähdössä hänen 2- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa kauppaan. Muksut puettiin ja meidän aikuisten pukiessa päälle 4-vuotias alkoi nyyhkyttelemään. Kysyttäessä mikä hätänä oli vastaus "nokun mulla on samanlainen haalari kun pikkusiskollaaaAAAH". Sisko-raukka oli vain iloinen ja tyytyväinen kun haalari oli samanlainen kuin isosiskolla. Lapsen kiukku onneksi hälveni nopeasti.
Jos minulla olisi vain yksi lapsi, esikoiseni, ajattelisin olevani loistava äiti. Että lapset on mahdollista opettaa nukkumaan hyvin ja käyttäytymään rauhallisesti kaikissa tilanteissa ihan taaperosta lähtien. Mutta minulla on kolme lasta ja käsitykseni on vähän muuttunut. Keskimmäinen oli uskomattoman huono nukkumaan vaikka samat keinot käytin kuin ensimmäisen kohdalla. Hän on vetänyt näitä tämä juusto/leipä/paperi on rikki raivareita tietyssä ikävaiheessa. Ja nuorimman terrible two vaiheessa eletään parhaimmillaan. Viimeisin raivasi taisi tulla kun ksylitol tabletit oli loppu.
Syynä siis temperamenttierot, tunteiden säätelyn harjoittelu, lapsilla usein myös nälkä/jano/kuumuus ym. fyysiset epämukavuudet saattaa saada kupin nurin. Aika, johdonmukaisuus, myötätunto, tunteiden sanotus ja fyysisten epämukavuuksien poisto auttaa. Tsemppiä kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ajatukseni ihan vanhanaikainen, kun olen luullut, että lapsi uhmaiässä kiukuttelee ihan vain testatakseen rajojaan, ilman että siihen pitäisi olka sen enempää syytä, tai että sen voisi estää ”sanoittamalla tunteet” tms?
Ei lapset yleensä mitään tietoisesti testaa. Pienen ihmisen mittakaavassa pienet asiat tuntuu isoilta, ja tunteita on vaikea hallita. Ei sitä aina voi estää. Joskus pitää saada purkaa tunteita. Uhmaikäinen tekee ensimmäistä "pesäeroaan" vanhemmista, mistä syystä näitä vaikeita tilanteita tulee aiempaa enemmän.
No just... Sillä lailla...
Tällä samalla logiikallahan voisi nyt samaan hengenvetoon ymmärtää vaimojaan hakkaavat ukot!
Joskus sitä vaan pitää saada päästellä höyryjä, eikö niin?
Ei kun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhohhohh, aivan käsittämättömän hauska juttu, vatsaan varmaan sattuu illalla kun nauran tätä koko päivän.
Ja tässä näemme aikuisen hulvattoman kiukkukohtauksen.
Hän on palsta-Vela, hänellä lirahti vähän housuun pelkästä kiukusta, kun joku muu saa huomiota kuin aikuislapsi-Vela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu, että syntyvyys laskee. Kun ei voida edes pikkulasten omituisimpia kiukkusyitä jakaa ilman, että ollaan julistamassa juttunsa kertoneet huonoiksi ja kädettömiksi vanhemmiksi.
Kiva idea oli ketjussa, mutta turhapa tätä vissiin enempää lukea.
Kirjoitin niitä pitempiä yleisiä pohdintoja, jotka ilmeisesti tulkittiin niin, että julistin ja supernannyilin. Vastasin myös parille trollille, ja nyt olen kuulemma keskustellut itseni kanssa ja haukkunut muiden lastenkasvatusta?
Yhtään ilkeistä pikkukommenteista en ole kirjoittanut. En myöskään ole availlut mitään ketjuja joissa keskustelen itseni kanssa. En edes tiedä, miten itselleen voi antaa 50 yläpeukkua.
Niputin tähän nyt useamman kommentin joihin vastasin, ettei fiksumpien kirjoittajien tarvitsisi vaivautua kommentoimaan ilkeästi useampaan.
Ikävää, että pahoitin useamman ihmisen mielen osallistumalla keskusteluun, ei ollut tarkoitus. Huomasin, että keskustelen väärästä asiasta, väärällä tavalla ja väärässä paikassa. Hyvä, että huomautitte.
No harm, jatkakaa ilman ulkopuolisia jankkaajia. :)
Oletko sinä se joka käy oikomassa muiden lasten lapsuksia ja käytöstä ja valitti kuinka karseita hemmoteltu ja 2-3v ovat? Jos et, niin ei puhuttu sinusta vaan tuolla aiemmin olevasta toisesta.
Voi hitsi, huomasin tämän ketjun liian myöhään, joku päivä tuli niin monta huvittavaa raivaria että olisi pitänyt kirjoittaa ne kaikki ylös mutta nyt ei enää muistu mieleen ne aiheet. Yksi vakkariaihe on maito "mä haluun maitoa yyyy!" ja kun tuot maitoa, niin pillipullo viskataan nurkkaan ja huudetaan "en haluu maitoa yyyy!". Sitten yrität laittaa vaippaa, niin huudetaan että "minä itte yyyy!" paitsi ettei se vaippa ole varttiin mennyt päälle vaikka on 50 kertaa kehotettu se laittamaan. Ja vauva, huoh. Äiti ei anna syödä avaimia, äiti ei annata hypätä syöttötuolista, äiti ei anna mennä tiskikoneeseen, äiti ei anna kiivetä jääkaappiin...... Lista on loputon.
Lapsilla ei vielä ole loppuun saakka kehittynyttä tunnesäätelyn taitoa. Ei ole useimmilla aikuisillakaan. Oma lapseni suuttui pienenä siitä, että laitoin lautaselle yhden perunan liikaa. Kävi toisessa huoneessa kiukkuamassa, ja kun tuli takaisin otettiin se yksi peruna pois. Näiden pienten tilanteiden kautta vähä vähältä opetellaan miten ilmaista itseään ja käsitellä negatiivisia tuntemuksia.