Pariskunnat: miten olette ratkaisseet asian, jos toinen teistä on seurallisemoi ja haluaa kyläillä usein ja

Ei saatu ratkaistua vaan ero tuli. Minä olin tuo seurallisempi, joka tykkäsi kyläillä ja pyytää ystäviä kylään. Mies halusi olla kotona ja istua nojatuolissa pieruverkkareissa.

Mennään yhdessä sinne minne molemmat haluavat mennä.

Ja kumpikin erikseen muille vierailuille, minne toinen ei halua lähteä.

En tiedä mikä kompromissirstkaisu olisi?

 

Up

Harvemmin kyläilen ylipäätään, ystäviä nähdään ravintolassa tai kahvilassa ja ilman kumppania. Ymmärrän, että jos olet lapsiperheellinen, niin sitten täytyy noita kimppakyläilyjä harrastaa. Onneksi ei tarvi!!

Meidän parisuhteessa on sellainen periaate, ettei toista pakoteta tekemään juttuja mitkä ei tunnu hyvältä. Koskee myös kyläilyjä.

Olemme kaksi erillistä ihmistä, voimme tehdä juttuja myös erillään toisistamme.

Itse tapaan ystäviäni yleensä kodin ulkopuolella, harvoin kutsun ketään meille.

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin kyläilen ylipäätään, ystäviä nähdään ravintolassa tai kahvilassa ja ilman kumppania. Ymmärrän, että jos olet lapsiperheellinen, niin sitten täytyy noita kimppakyläilyjä harrastaa. Onneksi ei tarvi!!

Mikä juttu on tää "lapsiperheellisten pakko harrastaa kimppakyläilyjä" on?

T. Kolmen pienen lapsen isä

Tuolla ,,Kolmen pienen lapsen isällä,, ei ole mitään käsitystä sosiaalisesta kanssakäymisestä, suhteiden luomisesta lapsiin, joille on vain plussaa tuntea samanikäisiä, ja aikuisiin, joilla on samantapainen elämäntilanne. Koska hän on MIES, hän ei tajua mitään siitä, miten hyvä on esimerkiksi lapsen sairastaessa saada tukea muilta, koska MIES vain lähtee töihin ja harrastuksiin ja naiselle jää kaikki vastuu selvittää koko ELÄMÄ arkena. 

Minä käyn yksin ja mies jää kotiin. Kätevääkin toisaalta näin, niin mies hoitaa kissan ja koiran. Ei tarvii hommata hoitajaa. 

Kävin yksin myös vanhempieni luona, tai oli lapset tietenkin mukana, mutta mies jäi yleensä aina kotiin, vaikka oltiin vanhemmillani yötäkin, koska asuivat useamman sadan kilometrin päässä. Myös kaikki ulkomaan matkat teet mussa, kuin miehen seurassa, kuten aikuisten lasten, tai liiton porukoitten kanssa. Olen niin tottunut kulkemaan ilman miestä, että en varmaan osaisi edes enää lähteä hänen kanssaan reissuun. 

Mies ei ehkä muutenkaan ole parasta mahdollista seuraa, eli ei haittaa enää (nuorena vähän  haittasi) vaikka ei lähdekään mukaan. 

Nainen käy kavereillaan ja minä (harvemmin) omillani. Ei mitään ongelmia, niin kauan kuin meille ei kutsuta ketään, tai jos kutsutaan niin olen jossain muualla.

Me ei olla miehen kanssa varmaan juuri koskaan käyty missään kyläpaikassa yhdessä. Kummallakin on omat ystävät. Yhteisiä ystäviä ei ole, vaikka ollaan oltu yhdessä yli 40 vuotta. 

Ei ongelmaa. Mies ei lähtisi mnun ystävien luokse, enkä minä miehen ystävien.  Liikutaan ihan erilaisessa/eri tyyppisessä seurassa kumpikin. 

Omat kaverit

Puoliso kyläilee yksin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin kyläilen ylipäätään, ystäviä nähdään ravintolassa tai kahvilassa ja ilman kumppania. Ymmärrän, että jos olet lapsiperheellinen, niin sitten täytyy noita kimppakyläilyjä harrastaa. Onneksi ei tarvi!!

Me tavataan ystävien kanssa toistemme kotona. Ei ketään kiinnosta lähteä enää hälyisiin ravintoloihin tai kahviloihin. 

Tässä taas asia mitä ei ole koskaan joutunut miettimään - mä käyn siellä missä haluan, samoin puoliso, ehkä yhdessä, ehkä erikseen. Ei meillä ole kaikki yhteistä, esim. perhekuviot ja kaverit, kumpikin sukuloi ja kaveeraa useimmiten tahoillaan. Ja puoliso on se aktiivisempi ja seurallisempi, vanhana joukkuepelaajana isot kaveripiirit. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen käy kavereillaan ja minä (harvemmin) omillani. Ei mitään ongelmia, niin kauan kuin meille ei kutsuta ketään, tai jos kutsutaan niin olen jossain muualla.

Meillä on kompromissi, että myös kotiin saa kutsua vieraita, mutta ei tietysti yhtenään. 

Vierailija kirjoitti:

Itse tapaan ystäviäni yleensä kodin ulkopuolella, harvoin kutsun ketään meille.

Lähtökohtaisesti tuo lienee järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Mennään yhdessä sinne minne molemmat haluavat mennä.

Ja kumpikin erikseen muille vierailuille, minne toinen ei halua lähteä.

En tiedä mikä kompromissirstkaisu olisi?

 

Tämä. Ei pariskunnan tarvitse mennä joka paikkaan yhdessä.

Meillä on kummallakin omat menot ja kumpikin tyytyväisiä.

Mies tykkää vierailla ja käydä erilaisissa tilaisuuksissa ja itse olen kotihiiri ja kutsun mieluummin vieraat kotiin, josta taas mies ei tykkää, Kompromissina lähden joskus hänen sukulaisten luo kylään ja sitten minä järjestän illalliskutsuja kavereilleni ja kauemmat sukulaiset ovat tulleet meille yöylään.