Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?
Olemme miettimässä lapsellemme kummeja ja olemme ajatelleet pyytää kahta ystäväpariskuntaa kummeiksi. Molemmat pariskunnat ovat olleet vuosia yhdessä, toinen pari on naimisissa ja toinen ei. Tuntuisi hieman oudolta pyytää vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi, kun kuitenkin olemme tekemisissä molempien pariskunnan osapuolien kanssa. Kummeja kohtaan ei sinällään ole mitään suuria odotuksia, emme kaipaa kalliita lahjoja ja muuta sellaista, vaan kummien arjen sallimissa rajoissa yhteistä aikaa kummilapsen kanssa. Toivomme, että kummit olisivat läsnä kummilapsensa elämässä mahdollisimman pitkään.
Viime aikoina tuttavapiirissä on ollut aika paljon eroja, niin seurustelevilla pareilla kuin jo pitkään naimisissa olleilla. Tämä on saanut miettimään tuota asiaa myös kummien kohdalla. Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette valinneet pariskuntia kummeiksi ja parit ovat sittemmin eronneet. Pitävätkö molemmat kummit yhä yhteyttä kummilapseen vai katkesiko yhteys? Jos pariskunnan keskinäiset välit katkesivat täysin, viilenivätkö välit myös toisen/molempien kummien kanssa? Valitsisitko nyt kummit toisin kuin aikoinaan, pyytäisitkö kummeiksi vain yksittäisiä ihmisiä pariskuntien sijaan?
Ap
Kommentit (287)
Mulla on kolme lasta, jokaisella on kaksi kummia. Kahden ensimmäisen kohdalla on yksi kummi sekä äidin että isän puolelta, nuorimmaisella on pariskunta koska emme oikeasti kehdanneet olla pyytämättä pitkään yhdessä olleesta pariskunnasta molempia. Tästä johtuen ei äidin, eli minun, puolelta sitten tullut ollenkaan kummia nuorimmalle. Tosin en välttämättä olisi tiennyt ketä olisin edes pyytänyt koska lähimmillä ystävilläni oli jo useita kummilapsia ja tiesin heidän jo tuskailevan kummilastensa määrää.
Mutta niinhän siinä kävi, että ei mennyt kuin parisen vuotta kun pariskunta erosi. Toinen kummeista hävisi elämästä kokonaan mutta toinen on kyllä hoitanut kummiutensa oikein mallikkaasti. Eronnut pariskunta on kuitenkin ihan hyvissä väleissä (yhteisiä lapsia), joten tarkoituksena on ensin kesän konfirmaatioon pyytää tämä toinenkin kummi.
Mihinkä niitä kummeja nykyään tarvitaan. Suostuin kummiksi kun sanottiin ettei ole mitään vaatimuksia kunhan saadaan vain nimi paperiin.
Kysykää ihmeessä ne mahdolliset vaatimukset etukäteen ettei tule puolin ja toisin mitään pettymyksiä. Ihmisillä saattaa olla varsin erilaisia käsityksiä ja odotuksia koko kummiudesta.
Fiksuinta olisi sanoa heti ettei ole mitään vaatimuksia jos elämäntilanteet vaihtelevat ihmisillä niin ei tule mitään stressiä.
Nyt on "Ap" täysin missannut kummiuden idean.
Tyypillinen esimerkki väärän olettamuksen kanssa nyhväämisestä...
Ja pari vastausta kun luin (tai "Ap:n" jatkopohdintaa, en tiedä), niin täysin eksyksillä ollaan aiheen kanssa.
Lapsi tarvitsee varahuoltajan onnettomuuden varalta, muuten hän joutuu laitokseen.
Kummi (voi olla useampikin) "groomaa" lapsen tulevaa huoltajuutta ajatellen - vaikka tämän huoltajuuden ei tietenkään haluta koskaan toteutuvan.
Lapsen "groomaus" ei edellytä lahjoja, mutta perinteenä on tehdä se lahjoin.
Kuka kummeista sitten huoltajuuden ottaa tehtäväkseen (onnettomuuden tms. jälkeen), ei kuulu huoltamiskykynsä menettäneelle; hän on valtuuttanut jokaisen. Tehtävä toteutuu heidän päätöksestä.
Kummius on valtuutus ryhtyä lapsen huoltajaksi, lapsen menetettyä huoltajansa. Kummin oikeudet ohittavat jopa lapsen "oikeuden" isovanhempaansa huoltajanaan?
Kummi on sitten myös lapsen edunvalvoja, eli vatsaa lapsen perinnöstä ja käyttää sitä lapsen elintason ylläpitämiseen.
Hahah. Meidän kohdalla varmasti syynä oli tämä, kun tiivis ystäväpariskunta pyysi vain mieheni kummiksi. Meillä oli jo vakaa parisuhde, olimme naimisissa ja meillä oli yhteisiä lapsia. Ja edelleen siis olemme yhdessä. Kummipyyntö oli todella tökerö. Miestä soittamalla pyysivät ja mies luuli, että kun kasvotusten näemme, he pyytää vielä minutkin. Näin ei käynyt. Ristiäisiin ei tullut kutsua minulle.
Mies oli ristiäisissä kertonut, että minäkin olisin halunnut kummiksi. Olivat selitelleet, kuinka naisen puolella on totuttu pyytämään vain yksittäisiä kummeja.
No, saivat mitä halusivat, vain mieheni kummiksi. Siihen loppui yhteiset tapaamiset ja juhlat. En ole käynyt kertaakaan kyseisen lapsen juhlissa, mies vain kerran ja lapsi on nyt muistaakseni 5 vanha. Mies on todella vaivaantunut koko kummiasiasta. Kaverillansa ei ole muita keinoja kun nostaa kummiasia esiin ja kutsuu miestäni kummisedäksi.
Ja minä en ole yhtäkään lahjaa hankkinut ja mieheni on tainnut antaa synttärilahjan kerran ja joululahjan kerran. Että kukas ne lahjat olisi muistanut? :)
Kun heille syntyi seuraava lapsi niin kappas vaan olikin pariskunta yllättäin pyydetty.
En iki maailmassa ole jättänyt kummiksi pyytämättä siksi, että ei luoteta toisten suhteeseen. Tässä tapauksessa olemme kyllä usein mieheni kanssa puhuneet, että asiat olisivat todella erilailla jos minua ei olisi jätetty ulkopuolelle, sehän tehtiin tahallaan.
Olemalla aktiivinen itse. Älä seuraa lampaita teuraaksi. Sama gates joka uskoi piikeillä vähentävänsä 10-15% maailman väestöstä, haluaakin nyt pelastaa kaikki piikeillä lunssasta. Yhdistä 1+1 . Siitä ei tule 666. Herätys
Vierailija kirjoitti:
Olemalla aktiivinen itse. Älä seuraa lampaita teuraaksi. Sama gates joka uskoi piikeillä vähentävänsä 10-15% maailman väestöstä, haluaakin nyt pelastaa kaikki piikeillä lunssasta. Yhdistä 1+1 . Siitä ei tule 666. Herätys
.... no toivon ettei 2 ole pysyvää haittaa
En halua että piikitetyt kummit hoitavat lastani. Voiko kummeja vaihtaa?
Tökeröä on ainakin sanoa kummeille, että "olis kiva pyytää molemmat, mutta jos eroatte"
Kyllä me ollaan yhdessä pyydetty. Törkeää jättää toinen ulkopuolelle. Välit siinä saa menemään.
Vierailija kirjoitti:
Tökeröä on ainakin sanoa kummeille, että "olis kiva pyytää molemmat, mutta jos eroatte"
Kyllä me ollaan yhdessä pyydetty. Törkeää jättää toinen ulkopuolelle. Välit siinä saa menemään.
On todella tökeröä ja loukkaavaa pyytää pariskunnasta vain toista kummiksi. Ei kannata tehdä niin.
Lähisukulaiseni pyysi minua kummiksi, mutta ei aviomiestäni, joka on myös lähisukulaiseni ystävä. Kieltäydyin kohteliaasti tehtävästä ja kerroin suoraan syynkin. En kokenut olevani töykeä kieltäytyessäni, koska kutsujalta puuttui mielestäni käytöstavat. Kutsu oli töykeä.
Elämä jatkuu. En vieläkään tiedä, miksi mieheni ei kelvannut kummiksi. En antanut asian pilata välejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tökeröä on ainakin sanoa kummeille, että "olis kiva pyytää molemmat, mutta jos eroatte"
Kyllä me ollaan yhdessä pyydetty. Törkeää jättää toinen ulkopuolelle. Välit siinä saa menemään.
On todella tökeröä ja loukkaavaa pyytää pariskunnasta vain toista kummiksi. Ei kannata tehdä niin.
Lähisukulaiseni pyysi minua kummiksi, mutta ei aviomiestäni, joka on myös lähisukulaiseni ystävä. Kieltäydyin kohteliaasti tehtävästä ja kerroin suoraan syynkin. En kokenut olevani töykeä kieltäytyessäni, koska kutsujalta puuttui mielestäni käytöstavat. Kutsu oli töykeä.
Elämä jatkuu. En vieläkään tiedä, miksi mieheni ei kelvannut kummiksi. En antanut asian pilata välejä.
Meillä samoin, mutta mies pyydettiin ja minut jätettiin ulkopuolelle. Mies kyllä ei asiasta kieltäytynyt, koska luuli, että minuakin pyydetään, kuten ylempänä kerroin. Silti asia kaihertaa itseäni vieläkin, koska olen todella lapsirakas, enkä voi ymmärtää, miksi en kelvannut.
Kummius ei ole mikään tekijä silloin kun lapselle tarvitaan uutta huoltajaa. Siitä päättää sosiaalihuolto ja lastenvalvojat yms. taho. Kummiutta ei edes kysytä.
Vierailija kirjoitti:
Hahah. Meidän kohdalla varmasti syynä oli tämä, kun tiivis ystäväpariskunta pyysi vain mieheni kummiksi. Meillä oli jo vakaa parisuhde, olimme naimisissa ja meillä oli yhteisiä lapsia. Ja edelleen siis olemme yhdessä. Kummipyyntö oli todella tökerö. Miestä soittamalla pyysivät ja mies luuli, että kun kasvotusten näemme, he pyytää vielä minutkin. Näin ei käynyt. Ristiäisiin ei tullut kutsua minulle.
Mies oli ristiäisissä kertonut, että minäkin olisin halunnut kummiksi. Olivat selitelleet, kuinka naisen puolella on totuttu pyytämään vain yksittäisiä kummeja.
No, saivat mitä halusivat, vain mieheni kummiksi. Siihen loppui yhteiset tapaamiset ja juhlat. En ole käynyt kertaakaan kyseisen lapsen juhlissa, mies vain kerran ja lapsi on nyt muistaakseni 5 vanha. Mies on todella vaivaantunut koko kummiasiasta. Kaverillansa ei ole muita keinoja kun nostaa kummiasia esiin ja kutsuu miestäni kummisedäksi.
Ja minä en ole yhtäkään lahjaa hankkinut ja mieheni on tainnut antaa synttärilahjan kerran ja joululahjan kerran. Että kukas ne lahjat olisi muistanut? :)
Kun heille syntyi seuraava lapsi niin kappas vaan olikin pariskunta yllättäin pyydetty.
En iki maailmassa ole jättänyt kummiksi pyytämättä siksi, että ei luoteta toisten suhteeseen. Tässä tapauksessa olemme kyllä usein mieheni kanssa puhuneet, että asiat olisivat todella erilailla jos minua ei olisi jätetty ulkopuolelle, sehän tehtiin tahallaan.
Jos lapsi kastettiin, niin kummeja pitää olla aina kaksi. Tosin voi olla, että ihan viime vuosina siitä on voitu livetä, mutta mielestäni ainakin viisi vuotta sitten oli vielä kahden kummin sääntö.
Joten kyllä se lapsi jonkun toisenkin kummin sai, kuin vain sen miehen.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, että useimmiten nämä kummiksi pyytämiset vain pariskunnasta toisen kohdalla on juuri näitä, missä pyydetään vain mies. Siinä on takana jokin naisten välinen valtataistelu. Halutaan osoittaa naiselle, että sinä et käy, mutta miehesi pyydämme.
Näin oli käydä meidänkin kohdallamme, mutta mies kieltäytyi sitten koko jutusta, kun minua ei olisi kelpuutettu. Jotenkin naurettavaa tuommoinen vain toisen pyytäminen, mutta onneksi kävi näin, koska myöhemmin kuitenkin tiemme tämän lapsen ja vanhempiensa kanssa erosivat. Parempi, ettei kumpikaan ole kummi.
Sehän on tietysti vanhempien oma asia, ketä pyytävät, mutta jos on kyseessä vakaasti ainakin sillä hetkellä parisuhteessa oleva mies, joka halutaan kummiksi, mutta ei edes nimellisesti tätä hänen kumppaniaan, niin jättäkää suosiolla pyytämättä sitten kumpaakaan.
Ja sekin kannattaa ajatella ainakin näitten lahjojen perässä olevien vanhempien, että kyllä se on nainen, joka ne kummilahjat ja yleensä muistamiset huolehtii. Että älkää todellakaan olettako, että niitä lahjoja ja muistamisia sitten tulee, jos kummina on vain mies. Suurin osa mieskummeista sen kummiutensa unohtaa tai ei välitä.
MIettikääpä sitä siltä kantilta, että lapsella ei olisi sitä äitiä ollenkaan, eikä ketään naispuolista huoltajaa. Kuinkahan huolellisesti se isä miettisi kummiasiaa, että kuka tälle lapselle kummiksi? Nykyään sitä aletaan vatvoa jo siinä vaiheessa, kun lasta hyvä jos on alullekaan laitettu. Siis naisen toimesta. Sama kuin häihin se kaasojen kanssa vekslaaminen. Naiset osaa tehdä asioista isoja ja hankalia.
Miehet ottaa asiat paljon rennommin. Niillä asioilla kun ei elämässä loppujen lopuksi ole suurtakaanmerkitystä, ellei sitä sellaiseksi tee. Mutta ainahan on hyvä yrittää näpäyttää niitä toisia naisia, osoittaa paikkansa, jä nämähän on just niitä mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah. Meidän kohdalla varmasti syynä oli tämä, kun tiivis ystäväpariskunta pyysi vain mieheni kummiksi. Meillä oli jo vakaa parisuhde, olimme naimisissa ja meillä oli yhteisiä lapsia. Ja edelleen siis olemme yhdessä. Kummipyyntö oli todella tökerö. Miestä soittamalla pyysivät ja mies luuli, että kun kasvotusten näemme, he pyytää vielä minutkin. Näin ei käynyt. Ristiäisiin ei tullut kutsua minulle.
Mies oli ristiäisissä kertonut, että minäkin olisin halunnut kummiksi. Olivat selitelleet, kuinka naisen puolella on totuttu pyytämään vain yksittäisiä kummeja.
No, saivat mitä halusivat, vain mieheni kummiksi. Siihen loppui yhteiset tapaamiset ja juhlat. En ole käynyt kertaakaan kyseisen lapsen juhlissa, mies vain kerran ja lapsi on nyt muistaakseni 5 vanha. Mies on todella vaivaantunut koko kummiasiasta. Kaverillansa ei ole muita keinoja kun nostaa kummiasia esiin ja kutsuu miestäni kummisedäksi.
Ja minä en ole yhtäkään lahjaa hankkinut ja mieheni on tainnut antaa synttärilahjan kerran ja joululahjan kerran. Että kukas ne lahjat olisi muistanut? :)
Kun heille syntyi seuraava lapsi niin kappas vaan olikin pariskunta yllättäin pyydetty.
En iki maailmassa ole jättänyt kummiksi pyytämättä siksi, että ei luoteta toisten suhteeseen. Tässä tapauksessa olemme kyllä usein mieheni kanssa puhuneet, että asiat olisivat todella erilailla jos minua ei olisi jätetty ulkopuolelle, sehän tehtiin tahallaan.
Jos lapsi kastettiin, niin kummeja pitää olla aina kaksi. Tosin voi olla, että ihan viime vuosina siitä on voitu livetä, mutta mielestäni ainakin viisi vuotta sitten oli vielä kahden kummin sääntö.
Joten kyllä se lapsi jonkun toisenkin kummin sai, kuin vain sen miehen.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, että useimmiten nämä kummiksi pyytämiset vain pariskunnasta toisen kohdalla on juuri näitä, missä pyydetään vain mies. Siinä on takana jokin naisten välinen valtataistelu. Halutaan osoittaa naiselle, että sinä et käy, mutta miehesi pyydämme.
Näin oli käydä meidänkin kohdallamme, mutta mies kieltäytyi sitten koko jutusta, kun minua ei olisi kelpuutettu. Jotenkin naurettavaa tuommoinen vain toisen pyytäminen, mutta onneksi kävi näin, koska myöhemmin kuitenkin tiemme tämän lapsen ja vanhempiensa kanssa erosivat. Parempi, ettei kumpikaan ole kummi.
Sehän on tietysti vanhempien oma asia, ketä pyytävät, mutta jos on kyseessä vakaasti ainakin sillä hetkellä parisuhteessa oleva mies, joka halutaan kummiksi, mutta ei edes nimellisesti tätä hänen kumppaniaan, niin jättäkää suosiolla pyytämättä sitten kumpaakaan.
Ja sekin kannattaa ajatella ainakin näitten lahjojen perässä olevien vanhempien, että kyllä se on nainen, joka ne kummilahjat ja yleensä muistamiset huolehtii. Että älkää todellakaan olettako, että niitä lahjoja ja muistamisia sitten tulee, jos kummina on vain mies. Suurin osa mieskummeista sen kummiutensa unohtaa tai ei välitä.
MIettikääpä sitä siltä kantilta, että lapsella ei olisi sitä äitiä ollenkaan, eikä ketään naispuolista huoltajaa. Kuinkahan huolellisesti se isä miettisi kummiasiaa, että kuka tälle lapselle kummiksi? Nykyään sitä aletaan vatvoa jo siinä vaiheessa, kun lasta hyvä jos on alullekaan laitettu. Siis naisen toimesta. Sama kuin häihin se kaasojen kanssa vekslaaminen. Naiset osaa tehdä asioista isoja ja hankalia.
Miehet ottaa asiat paljon rennommin. Niillä asioilla kun ei elämässä loppujen lopuksi ole suurtakaanmerkitystä, ellei sitä sellaiseksi tee. Mutta ainahan on hyvä yrittää näpäyttää niitä toisia naisia, osoittaa paikkansa, jä nämähän on just niitä mahdollisuuksia.
Kyllä, uskon, että tässä on juuri ollut jotakin valtataistelua. En kelvannut jostakin syystä. Olen oikeasti lapsirakas ja läheiset tietävät sen. En ymmärrä, miksi eivät antaneet mahdollisuutta.
Mies ei ole nähnyt lasta nyt kolmeen vuoteen. Ei halunnut mennä edes syntymäpäiville, kun olin kutsunut lasten serkun meille kylään samana päivänä. Mies ei halua puhua asiasta, vaikka olen kyllä koittanut kysellä , että ovatko puhuneet lasten vanhempien kanssa tilanteesta. Asiaa kun ei selvitetty heti alkuunsa, on tullut kaikesta vaikeaa
Mä en todellakaan halua kummiksi vain sen takia että kenen kanssa sattuu milloinkin olemaan yhdessä. Eli kummiksi pyydän vain ihmisiä, jos kaksi kummiksi haluamaamme on keskenään pariskunta, sitten on.
Se erohan joka tapauksessa tilastojen mukaan tulee. Joko teille tai kummi-pariskunnalle tai molemmille. Turha sitä on pohtia etukäteen.