Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?

Eiko toi koko kummi-touhu ole hieman vanhentunutta?  Turhaan stressia vedatte noinkin turhasta asiasta.  

Esim. oma kummitatani on isani sisko.  Hanella oli miesystava kun synnyin, josta myos tuli kummini.   He erosivat ollessani pieni,  enka ole ollut tekemisissa kyseisen hepun kanssa ollenkaan.  Han on kastekuvissani, mutta ei ole aiheuttanut mitaan traumoja tama asia,  ja minusta on ihan normaali kasvanut.

Oma kokemus: mulla on kahdet kummipariskunnat. Molemmat erosi jossain vaiheessa, enkä kumpaakaan kummisetää ole nähnyt kertaakaan sen jälkeen. Eli pyytäisin vain yksittäisiä henkilöitä. Nykyään eroaminen vielä tavallisempaa, mitä 30v sitten.

Itselle kummit olivat tärkeitä. Isovanhemmat kuolivat varhain ja oli sitten joku tärkeä aikuinen oman perheen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan täysissä järjissä oleva edes lähtisi kummiksi? Järjetöntä.

Miksi ns. ateistit käyttäytyy aina näin törkeästi, tulevat huutelemaan metsän reunasta?

Kummisuhde voi katketa miljoonasta muustakin syystäkin kuin siksi, että kummit eroaa. Eli en miettisi sitä.

Jossain piireissä pidetään maailman kauneimapana tekona sitä jos kummitäti ja lapsen isä perustavatkin uusperheen keskenäön. Kuinka joku voi olla noin sairas ajattelultaan?

Kuopuksen kummiksi nimettiin pariskunta. (Meillä kaikilla lapsilla on ollut 3-4 kummia , mutta tämä oli ainoa pariskunta.) Sinkkuja tai sillä hetkellä sinkkuja ovat olleet suurin osa lastemme kummeista.

Tämä ainoa kummipariskunta, joka lapsillamme oli, erosi. Sitten pidimme yhteyttä vain siihen ex-rouvaan. Tavallaan hänen ex-puolisonsa kummius päättyi siihen eroon. Tosi surullinen juttu tietenkin. Toki tämä ex- rouva oli ystävättäreni, joten siksikin kummiksi pyytäminen oli ilmeistä ja kuului asiaan.

Mitä jos lapsi kuolee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopareista eroaa puolet eli onhan se tilastollinen todennäköisyys erolle melko iso. Avoliitoissa taitaa olla vielä suurempi.

Onko siitä jotain "haittaa", jos joku kummi jäisikin pois lapsen elämästä mahdollisen eron myötä? Eikö tätä voisi kompensoida valitsemalla vaikka pari ns. ylimääräistä kummia?

Tätäkin ollaan mietitty. Eikä toisaalta ole mitään takeita muutenkaan, että kummi (oli pariskunnan toinen osapuoli tai ei) olisi läsnä kummilapsen elämässä myöhemmin. Pohditaan siis myös, että jos pyydettäisiin varmuuden vuoksi useampia kummeja kuin 4.

Ap

Varmuuden vuoksi enemmän kuin 4? Että lapsen elämässä säilyy aikuisia? Vaatiiko se kummiuden säilymiseksi?

Jotenkin outo tuo ajatuksesi. Me olemme rakentaneet suhteet ystäviin ja sukulaisiin siten, ettei se ole kummiudesta kiinni säilyykö ja onko lapsen elämässä aikuisia jatkossakin riittävästi.

Kummeiksi olen valinnut 4, ja ne ovat pääsääntöisesti pariskunnista toinen, joka on pitkäaikainen luotettava ja samanhenkinen ystävä, serkku, sisarus jne. On ollut selvää ettei pariskuntien toista osapuolta ole tarvinnut pyytää, eikä siitä kukaan ole loukkaantunut. Samoin meitä pyydettiin n.19v sitten pariskuntana kummiksi, mieheni serkun lapselle, olimme toki olleet jo yhdessä 4v tuolloin ja yhdessä olemme edelleen, mutta juuri samasta syystä kun en halunnut jäädä outoon kuvioon jos joskus eroaisimmekin, niin kiitin kunniasta mutta kieltäydyin. Mieheni on kummina lapselle, ja on lapsella muitakin kummeja. Yhdessä olemme kuitenkin hoitaneet kummiasioita, minä ne lahjat olen muistanut jne. Ja se on ollut ihan mukavaa. Vastaavasti itse olen myös kummina useammalle ilman miestäni. Eikä siinäkään ole ollut mitään ongelmaa, olisin heihin eromme jälkeenkin yhteydessä.

Eli on ihan tervettä miettiä tuota jos tuleekin ero-asetelmaa, mutta outoa tuo että valitsen näin ja näin monta varuiksi jos joku lipeää tai kuolee. Kyllä yksikin hyvä kummi peittoaa kolme huonoa. Ja toisaalta sanot, ettet odota kummeilta sitä tai tätä, niin onko läsnäolevan ja läheisen suhteen aikuisen onkaan oltava kummi, minkä lisäksi voit myös joutua toteamaan että se aikuinen vaihtuu vuosien, tilanteiden ja kemioiden saatossa. Älä ota liian vakavasti.

Se on sitten voi, voi. Elämästä ei koskaan tiedä.

Minä en edes tiedä ketkä ovat kummejani eikä taida kukaan monista sisaruksistanikaan tietää.

Aikuisiällä olen päätynyt käsitykseen että lapsikaste kummeineen ei ihan raamatullista ole.

Tietysti on hienoa jos lapselleen etsii aikuisia jotka voivat olla tukena elämässä.

Jotkut tekee kummiudesta hieman liian suuren numeron ja oletetaan, että sillä kummilla on ihan hirveesti sitä aikaa sille lapselle.

Kyllä loukkaannuin kun meitä ei pariskuntana pyydetty yhdessä. Siihen muuten loppui ne tapaamisetkin kokonaan koko porukalla. Tuntematon lapsi, johon ei edes anneta tutustua. En halua järjestää kyseiselle lapselle mitään mukavaa.

Omille ja yhteisille kummilapsille toki

Nykyään kummina olo ei ole mitään

Itsellä jäi kummilapsen huomiointi todella vähälle kun itsellä suunnilleen saman ikäisiä pieniä lapsia. Omat lapset sairasteli paljon ja ei vain ollut yhtään ylimääräistä aikaa ja energiaa muiden lapsille siinä kohden. Eli kummina käytin kummilapsia yhdessä ostamassa lahjan ja kaksistaan minun kanssani syömässä lapsen synttäreiden aikoihin ja jouluksi toimitin pienen lahjan. Siinä oli minun kummiuteni.

Omilla lapsillani kummit eivät ole juurikaan osallistuneet lasten elämään. En ole murehtinut asiaa. Minusta koko kummitus asian voisi lopettaa. Joidenkin lasten kanssa tulee läheisiksi on kummi tai ei. Ja joidenkin lasten kanssa ei löydy mitään yhteistä vaikka olisi kummisuhde.

En suosittele, omia kummejani en juurikaan nähnyt heidän eron jälkeen.

veljeni vaimo epäili ottaa meitä kummeiksi 80-luvull, koska ajatteli että eroaisimme. 40 vuoden jälkeen olemme edelleen yhdessä ja veli eronnut, että silleen.

Jälkiviisaana sanon nyt näin kannattaa ottaa sisarus tai joku muu sukulainen kummiksi. Minulla on kummeina ollut pariskuntia ja kavereita. Elämäntilanteita saattaa tulla jos jonkinmoisia,  muuttoa toiselle paikkakunnalle, eroja ym. Nämä suvun ulkopuoliset eivät ole enään yhtydessä lapsiin.

Kummitouhu on aivan turhaa....

Jos lapsi on tyttö ja jos on mahdollista, niin pyytäkää kaveripiiristänne joku yksin asuva nainen kummiksi. Sellainen ihminen mitä olen vierestä nähnyt antaa lapselle huomiota ja ryhtyy sellaiseksi luotettavaksi kivaksi varatädiksi sittenkin, kun tyttö on jo teini.

Sen sijaan näissä otetaan tuttavapariskunta jolla samanikäisiä lapsia -jutuissa on aina se, että se kummilapsi jää omien varjoon hyvin selkeästi. Minullakin meni lapsuus niin, että kummitätini ja -setäni kävivät synttäreillä yms. ja olivat aina ostaneet omalle tyttärelleen saman lelun, ettei vain olisi minulle kateellinen. Ei puhettakaan, että kumpikaan olisi oikeastaan minuun kiinnittänyt sen kummempaa huomiota.

Nykyään on ylipäätään hankala löytää kirkkoon kuuluvia ihmisiä, joita voi pyytää kummiksi.