Lue keskustelun säännöt.
Kuinka iso osa ihmisistä joutuu tyytymään elämäänsä?
11.03.2021 |
Hei,
Haluaisin kuulla laajasti ihmisten tuntemuksia siitä, että kuinka moni meistä joutuu lopultakin tyytymään elämäänsä ja siihen mitä siinä saa? Aloituksen tarkoituksena ei ole olla katkera ja syyttää tilanteestani ketään, vaan lähinnä kysellä teiltä muilta, että onko tämä kuinka yleistä ja miten käsittelette omia tuntemuksianne? Alkuun täsmennän myös heti tärkeän asian: en ole läheisriippuvainen, eikä minulla ole tarvetta pakonomaisesti olla jonkun kanssa ja olen elänyt pitkiä aikoja yksin ilman parisuhteita.
Olen itse 37-vuotias mies ja olen joutunut myöntämään itselleni, että olen käytännössä parisuhteessa naisen kanssa, joka on "ihan hyvä" enkä koskaan ole tuntenut hänen kanssaan samanlaista intohimoa ja rakkaudentunnetta, kuin ensimmäisen naisystäväni kanssa, jonka kanssa seurustelin viisi vuotta yliopistoaikoinani. Rakastan kyllä puolisoani, mutta en samalla tavalla fyysisesti, kuin ensimmäistä naisystävääni. Nykyisellä on tosin muita hyviä ominaisuuksia, jonka johdosta hänestä pidän.
Silti aika ajoin saan turhautumiskohtauksia ja koen orastavaa katkeruutta. Sitten havahdun ja kavahdan itseäni ja ajatuksiani. Häpeän. Tiedän olevani heikko ihminen.
Fakta on kuitenkin, että ensirakkauteni jälkeen ole onnistunut saamaan niitä naisia, joita olisin itse halunnut (sain aina pakkeja). Vastaavasti minä annoin rukkasia monille naisille, joista en ollut itse kiinnostunut. Kunnes löytyi nykyinen, jonka kanssa minulla on ainakin jonkinlainen rauha. Kyllästyin myös paneskelemaan ympäriini ja huomasin, kuinka tinder-naisten jatkuva pyöritys tuhoaa myös minun psyykettäni.
Minua ärsyttää kaikenlaisten elämänohjeiden ristiriitaisuus: yhtäältä ihminen ei saisi olla pinnallinen (ei saa siis etsiä isoa fyysistä intohimoa!), mutta ei kuitenkaan saisi koskaan "tyytyä" keneenkään (koska se on väärin kumppania kohtaan). Kypsyys on kuulemma sitä, ettei paneskele ympäriinsä, mutta sen jota sitten paneskelee, pitäisi olla se himottavin henkilö.
Olen myös huomannut, että kaikkein korkeaotsaisimpia tuomitsijoita ovat yleensä ne, joilla kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Esimerkiksi kaksi kaunista ihmistä, jotka muodostivat rakkausavioliiton ja saivat terveitä lapsia, eikä kumpikaan ole koskaan pettänyt. Siitä on helppo huudella ydinperheen autuudesta ja ihmetelle, miksi "joku tyytyy johonkin". Samalla voi myös tuomita yksinhuoltajat tai "kaikenmaailman uusperhekuviot".
Tv: ikäkriiseilevä mies
Kommentit (129)
Tiedoksi ap: lle, että kaikki. Myös me naiset joudumme tyytymään mieheen, joka ei himota seksuaalisesti, jos lapsia haluaa saada. Ei pidä ihmetellä miksi suurimmalla osalla se seksielämä avioliitossa hiipuu, koska nainen ei halua miestään. Me naiset olemme erilaisia, kuin te miehet, että emme halua javoi panna pelkästään seksin puutteessa, ja ketä vain, pitää syttyä myös fyysisesti. Te miehethän voitte paneskella melkein ketä vaan, sehän on perustarpeiden tyydyttämistä., vaikka mieluummin panisitte sitä unelmien naista Alussa pitää toki aisen vähän teeskennellä, ei mies halua parisuhdetta, jos ei ole edes lupausta villistä seksistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Haluan vanhempana miehenä vähän neuvoa sinua ja lohduttaa.
Oletko koskaan oikeasti epäillyt olevasi ns. homo.
Voit ehkä yllättyä nelikymppisenä kun tajuatkin asioita joita sukulaiset ja läheisesi ovat huomanneet. Kaikki loksahtaa paikalleen. Se harmitus on suuri kun tajuaa liian myöhään. Se nuoruus olisi ollut ihanaa, jos silloin olisi tajunnut, että miksi ei onnistunut naisten kanssa ja ei ottanut eteen...
Muista että sua rakastetaan ja ne muut on huolissaan, kun ei ihminen ole saari.
Juurikin tällaisia teorioita varmaan nämä minun sukulaisetkin päissään pyörittelevät. Nämä tasoisensa naisen saaneet ja naismarkkinoilla hyvin pärjäävät miehet eivät pysty ymmärtämään mitä se on kun ei saa haluamansa tyyppistä naista, kun itselle se omasta mielestäsi viehättävä nainen on aina ollut itsestäänselvyys. "Kyllähän sen on pakko olla homo kun ei naista saa, sainhan minäkin naisen joka on musta tosi kuuma". Mutta ei, en ole homo, joten kiitos tyhjästä neuvosta. Toiset eivät vaan kertakaikkiaan saa oman tasoistaan kumppania.
Saat ihan tasan tasoisesi kumppanin, piste. Luulet vaan oman tasosi olevan ihan muuta kun se on, siinä vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Haluan vanhempana miehenä vähän neuvoa sinua ja lohduttaa.
Oletko koskaan oikeasti epäillyt olevasi ns. homo.
Voit ehkä yllättyä nelikymppisenä kun tajuatkin asioita joita sukulaiset ja läheisesi ovat huomanneet. Kaikki loksahtaa paikalleen. Se harmitus on suuri kun tajuaa liian myöhään. Se nuoruus olisi ollut ihanaa, jos silloin olisi tajunnut, että miksi ei onnistunut naisten kanssa ja ei ottanut eteen...
Muista että sua rakastetaan ja ne muut on huolissaan, kun ei ihminen ole saari.
Juurikin tällaisia teorioita varmaan nämä minun sukulaisetkin päissään pyörittelevät. Nämä tasoisensa naisen saaneet ja naismarkkinoilla hyvin pärjäävät miehet eivät pysty ymmärtämään mitä se on kun ei saa haluamansa tyyppistä naista, kun itselle se omasta mielestäsi viehättävä nainen on aina ollut itsestäänselvyys. "Kyllähän sen on pakko olla homo kun ei naista saa, sainhan minäkin naisen joka on musta tosi kuuma". Mutta ei, en ole homo, joten kiitos tyhjästä neuvosta. Toiset eivät vaan kertakaikkiaan saa oman tasoistaan kumppania.
Siis onko kaikki ”sun tasoiset” naiset varattuja vai miten ihmeessä et saa niitä, kun ne on just sun tasoo?
Olisko niin, että sulta puuttuu HENKISET PALLIT, ja siksi tasosi ei ehkä olekaan niin korkea kuin kuvittelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Mikset ota timmiä naista joka ei ole kaunis kasvoista? Sehän se olisi se sun oikea vastakappale, samat plussat ja viat.
Koska ei hahmota omaa tasoaan. Ei kelpaa edes niille. Tuo on oman käden paikka.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Voin lohduttaa että muutaman vuoden päästä eivät edes ne pullukka kiinnostu sinusta, joten saat olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Mikset ota timmiä naista joka ei ole kaunis kasvoista? Sehän se olisi se sun oikea vastakappale, samat plussat ja viat.
Koska ei hahmota omaa tasoaan. Ei kelpaa edes niille. Tuo on oman käden paikka.
Samaa mietin minkin. Nämä sali pertit luulevat että naiset syttyy lihanuijista. Aika harva syttyy, se on teidän oma fantasia. Luulet olevasi parempi catch, kuin oletkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Haluan vanhempana miehenä vähän neuvoa sinua ja lohduttaa.
Oletko koskaan oikeasti epäillyt olevasi ns. homo.
Voit ehkä yllättyä nelikymppisenä kun tajuatkin asioita joita sukulaiset ja läheisesi ovat huomanneet. Kaikki loksahtaa paikalleen. Se harmitus on suuri kun tajuaa liian myöhään. Se nuoruus olisi ollut ihanaa, jos silloin olisi tajunnut, että miksi ei onnistunut naisten kanssa ja ei ottanut eteen...
Muista että sua rakastetaan ja ne muut on huolissaan, kun ei ihminen ole saari.
Juurikin tällaisia teorioita varmaan nämä minun sukulaisetkin päissään pyörittelevät. Nämä tasoisensa naisen saaneet ja naismarkkinoilla hyvin pärjäävät miehet eivät pysty ymmärtämään mitä se on kun ei saa haluamansa tyyppistä naista, kun itselle se omasta mielestäsi viehättävä nainen on aina ollut itsestäänselvyys. "Kyllähän sen on pakko olla homo kun ei naista saa, sainhan minäkin naisen joka on musta tosi kuuma". Mutta ei, en ole homo, joten kiitos tyhjästä neuvosta. Toiset eivät vaan kertakaikkiaan saa oman tasoistaan kumppania.
Siis onko kaikki ”sun tasoiset” naiset varattuja vai miten ihmeessä et saa niitä, kun ne on just sun tasoo?
Olisko niin, että sulta puuttuu HENKISET PALLIT, ja siksi tasosi ei ehkä olekaan niin korkea kuin kuvittelet?
Kylmä ja kusipäinen luonne laskee tasoa ja rutkasti. Ja kuka muu kuin kusipää vedättää toista, vai tietääkö se nainen että häneen vain tyydytään, ei rakkaudesta puhettekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Älä ainakaan lopeta salilla käymistä. Tunnen hirveästi sympatiaa sinua kohtaan ja mitä vanhempaan ikään jaksat salilla käydä, sitä paremmin erotut joukosta, vaikka ei ikinä saisikaan ihmissuhteilta mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Mikset ota timmiä naista joka ei ole kaunis kasvoista? Sehän se olisi se sun oikea vastakappale, samat plussat ja viat.
Osaatko lukea? Hänhän sanoi, että vain pullukoilta tulee yhteydenottoja.
Osaan lukea. Ei ihme, että ei saa mieluisaa naista jos ei itsessä ole sen vertaa miestä, että ottaisi itse yhteyttä kiinnostaviin naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on, kun joskus parisuhteessa ollessa hermostuu ja kyllästyy siihenkin ihmiseen johon on rakastunut ja ihan itse tarkoituksella valinnut.
Niin mite sitten kun on tyytynyt tai tiedostaa, että ei koe suurta tunnetta tai vetovoimaa toiseen. Onko jotenkin helpompaa kun suuria tunteita ei ole? Ei tule riitaa tai ohittaa helpimmin negatiiviset tunteet?
Pystyy olemaan välinpitämätön ja ei reagoi niin vahvasti kun tunteet ovat laimeat?
Arki saattaa olla helpimpaa, mutta onko se kuitenkaan riittävästi kaikille.
Joku kertoi, että mies oli palannut yhteen naisen kanssa jonka kanssa oli helppoa olla.
Ihmettelen samaa, kumpi on loppujen lopuksi helpompaa?
Olla yhdessä ihmisen kanssa jonka kanssa vetovoimaa ja vahvoja tunteita, mutta myös vaikeita asioita.
Vai ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole suuria tunteita, mutta myös siksi helppoa elämää.
Se riippuu niin paljon ihmistyypistä mitä tunteita haluaa kokea elämässään.
Minulle ei olisi helppia elää yhdessä jos en rakastaisi ja olisi syviä tunteita ja vetovoimaa. Ja tietysti minua kohtaan kumppanilla samoin.
Olen elänyt "helpon" parisuhteen, mutta rakastamisen tunteita ei minulla ollut. Ei ollut hyvä minulle, söi kyllä ihmistä ja seksi oli pakkopullaa.
Ei ollut hyvä sille toisellekaan, vaikka erotessa väitti, että tyytyy kyllä siihen jos vain jään.
En halunnut pitää toista ihmistä siinä vain siksi, että olisi ollut parisuhde. Ei ollut oikein toista ihmistä kohtaan.
Helppo on olla suhteessa, jossa molemmat aidosti rakastavat tosiaan. Muu on säätöä, ja lähinnä laskee elämänlaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Haluan vanhempana miehenä vähän neuvoa sinua ja lohduttaa.
Oletko koskaan oikeasti epäillyt olevasi ns. homo.
Voit ehkä yllättyä nelikymppisenä kun tajuatkin asioita joita sukulaiset ja läheisesi ovat huomanneet. Kaikki loksahtaa paikalleen. Se harmitus on suuri kun tajuaa liian myöhään. Se nuoruus olisi ollut ihanaa, jos silloin olisi tajunnut, että miksi ei onnistunut naisten kanssa ja ei ottanut eteen...
Muista että sua rakastetaan ja ne muut on huolissaan, kun ei ihminen ole saari.
Onhan näitä myöhäisiä, jotka on aina ihmetellyt kun ei ota eteen naisen kanssa ja syytetään että ei ollut tarpeeksi "salikissa".
Vaikka sen pitikin olla salikolli, mutta yhteiskunta ja itse perheen kautta saatu kasvatus on niin tiukka erilaisuutta kohtaan, että kielletään se. Totuus on että kyllä heterolla ottaa eteen naisen kuin naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Älä ainakaan lopeta salilla käymistä. Tunnen hirveästi sympatiaa sinua kohtaan ja mitä vanhempaan ikään jaksat salilla käydä, sitä paremmin erotut joukosta, vaikka ei ikinä saisikaan ihmissuhteilta mitä haluaa.
Ja silmän karkkia meille vanhemmille homomiehille!
Älä koskaan luovuta! Salilla aina eka ja salilla vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Mikset ota timmiä naista joka ei ole kaunis kasvoista? Sehän se olisi se sun oikea vastakappale, samat plussat ja viat.
Yritetty on, tuloksetta.
Vierailija kirjoitti:
Abaut tasan kaikki.
Eikä rikkaimmillakaan ole yhtä juhlaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Mikset ota timmiä naista joka ei ole kaunis kasvoista? Sehän se olisi se sun oikea vastakappale, samat plussat ja viat.
Koska ei hahmota omaa tasoaan. Ei kelpaa edes niille. Tuo on oman käden paikka.
Samaa mietin minkin. Nämä sali pertit luulevat että naiset syttyy lihanuijista. Aika harva syttyy, se on teidän oma fantasia. Luulet olevasi parempi catch, kuin oletkaan.
Mutta pitkistä miehistä kuitenkin sytytään ja mitäs muuta eroa siinä on kuin lihan ja luun määrä? Niinpä. Erona on ehkä lähinnä se, että veltto paskakin voi kasvaa kaksi metriä pitkäksi, mutta salilla käynti on ahkeruutta vaativaa hommaa ja kertoo luonteesta jotain hyvää. Samaan aikaan taas se ei ilmeisesti kuitenkaan ole yhtä tärkeä geeniominaisuus kuin pituus, koska monesti tulee vihaista kommenttia tuohon tyyliin.
Tässä voi olla taustalla se, että naisia jotenkin ahdistaa ajatus siitä, että mies voi muuttaa itseään ja ehkä jopa lyödä kanveesiin jonkun jättiläisen, joka on vain vastaanottanut takapuolen nuolentaa olemalla olemassa kuten nainen eikä käynyt ikinä salilla.
Jos miehellä ei ole oikealla tavalla viehättäviä geeniominaisuuksia (kasvot, pituus), niin tasoaan parantavat miehet voivat tuntua uhkaavilta kenties, kun hekin uskaltavat markkinoille eivätkä vain hääri taustalla näkymättöminä työläismuurahaisina Chadien ja naisten pitäessä yhdessä hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Mikset ota timmiä naista joka ei ole kaunis kasvoista? Sehän se olisi se sun oikea vastakappale, samat plussat ja viat.
Koska ei hahmota omaa tasoaan. Ei kelpaa edes niille. Tuo on oman käden paikka.
Samaa mietin minkin. Nämä sali pertit luulevat että naiset syttyy lihanuijista. Aika harva syttyy, se on teidän oma fantasia. Luulet olevasi parempi catch, kuin oletkaan.
Niin. Pallihien hajuinen rahka-Make iskee ehkä noin 1/100 naisiin. Mutta ei tajua niin ei tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Mikset ota timmiä naista joka ei ole kaunis kasvoista? Sehän se olisi se sun oikea vastakappale, samat plussat ja viat.
Koska ei hahmota omaa tasoaan. Ei kelpaa edes niille. Tuo on oman käden paikka.
Kuinkahan moni mies on ajatellut masturboidessaan että tekee sen miehen kädellä, omalla kädellään.
Eräänlainen homoilu tilanne. Salilla käyvät miehet noin muutenkin ovat ehkä niillä rajoilla, koska homma on perusperiaatteiltaankin todella miehistä.
Ainahan saa kuulla kuinka naiset valittavat kun miehet ramppavat salilla ja eivät viihdy kotona.
Sille on syynsä, koska salilla näkee lihaksia ja muita miehiä jotka ovat kuin kondomeita täynnä pyöreitä kiviä pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Mikset ota timmiä naista joka ei ole kaunis kasvoista? Sehän se olisi se sun oikea vastakappale, samat plussat ja viat.
Osaatko lukea? Hänhän sanoi, että vain pullukoilta tulee yhteydenottoja.
Osaan lukea. Ei ihme, että ei saa mieluisaa naista jos ei itsessä ole sen vertaa miestä, että ottaisi itse yhteyttä kiinnostaviin naisiin.
Eipä se sähköisten sovellusten korona-aikana paljon auta ottaa yhteyttä naiseen, jos tämä ei vastaa takaisin. Hän on siis voinut ottaa yhteyttä vaikka kuinka moneen, mutta nainen ei vastaa ja tätä voidaan tarkoittaa sillä, että nainen ei ota yhteyttä.
Osaatko lukea? Hänhän sanoi, että vain pullukoilta tulee yhteydenottoja.