Lue keskustelun säännöt.
Kuinka iso osa ihmisistä joutuu tyytymään elämäänsä?
11.03.2021 |
Hei,
Haluaisin kuulla laajasti ihmisten tuntemuksia siitä, että kuinka moni meistä joutuu lopultakin tyytymään elämäänsä ja siihen mitä siinä saa? Aloituksen tarkoituksena ei ole olla katkera ja syyttää tilanteestani ketään, vaan lähinnä kysellä teiltä muilta, että onko tämä kuinka yleistä ja miten käsittelette omia tuntemuksianne? Alkuun täsmennän myös heti tärkeän asian: en ole läheisriippuvainen, eikä minulla ole tarvetta pakonomaisesti olla jonkun kanssa ja olen elänyt pitkiä aikoja yksin ilman parisuhteita.
Olen itse 37-vuotias mies ja olen joutunut myöntämään itselleni, että olen käytännössä parisuhteessa naisen kanssa, joka on "ihan hyvä" enkä koskaan ole tuntenut hänen kanssaan samanlaista intohimoa ja rakkaudentunnetta, kuin ensimmäisen naisystäväni kanssa, jonka kanssa seurustelin viisi vuotta yliopistoaikoinani. Rakastan kyllä puolisoani, mutta en samalla tavalla fyysisesti, kuin ensimmäistä naisystävääni. Nykyisellä on tosin muita hyviä ominaisuuksia, jonka johdosta hänestä pidän.
Silti aika ajoin saan turhautumiskohtauksia ja koen orastavaa katkeruutta. Sitten havahdun ja kavahdan itseäni ja ajatuksiani. Häpeän. Tiedän olevani heikko ihminen.
Fakta on kuitenkin, että ensirakkauteni jälkeen ole onnistunut saamaan niitä naisia, joita olisin itse halunnut (sain aina pakkeja). Vastaavasti minä annoin rukkasia monille naisille, joista en ollut itse kiinnostunut. Kunnes löytyi nykyinen, jonka kanssa minulla on ainakin jonkinlainen rauha. Kyllästyin myös paneskelemaan ympäriini ja huomasin, kuinka tinder-naisten jatkuva pyöritys tuhoaa myös minun psyykettäni.
Minua ärsyttää kaikenlaisten elämänohjeiden ristiriitaisuus: yhtäältä ihminen ei saisi olla pinnallinen (ei saa siis etsiä isoa fyysistä intohimoa!), mutta ei kuitenkaan saisi koskaan "tyytyä" keneenkään (koska se on väärin kumppania kohtaan). Kypsyys on kuulemma sitä, ettei paneskele ympäriinsä, mutta sen jota sitten paneskelee, pitäisi olla se himottavin henkilö.
Olen myös huomannut, että kaikkein korkeaotsaisimpia tuomitsijoita ovat yleensä ne, joilla kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Esimerkiksi kaksi kaunista ihmistä, jotka muodostivat rakkausavioliiton ja saivat terveitä lapsia, eikä kumpikaan ole koskaan pettänyt. Siitä on helppo huudella ydinperheen autuudesta ja ihmetelle, miksi "joku tyytyy johonkin". Samalla voi myös tuomita yksinhuoltajat tai "kaikenmaailman uusperhekuviot".
Tv: ikäkriiseilevä mies
Kommentit (129)
Usein varmaan, kun sanotaan ettei saisi olla pinnallinen, tarkoitetaan sitä, että pitäisi antaa mahdollisuus myös sellaisille kumppaniehdokkaille, jotka ei heti saa aikaan wau-efektiä ja jotain valtavaa kipinöintiä. Rakastava ja intohimoinen suhde voi kehittyä myös hitaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko kai se on tyytyä. Olen hakenut nyt 5 kertaa yliopistoon enkä päässyt sisään.
Maailma on täynnä yliopistoja. Ei tarvitse tyytyä vaikkei ehkä johonkin määrättyyn yliopistoon päässyt. Avoimin mielin etsimään jostain muualta ja opiskelet kielen. Siihen menee noin 600 tuntia ja sen jälkeen se kielitaito kehittyy nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
95%.
Älä enää kirjoita noin pitkiä juttuja, ei niitä jaksa lukea varsinkaan kun ei ole edes kappalejakoa.
Saatko koskaan luettua yhtään romaania? Entä pidemmät lehti artikkelit?
Sellainen jatkuva polttava intohimo on kamalan raskasta pidemmän päälle ja itse ainakin halusin rakentaa avioliiton ja perustaa perheen jollekin muulle kuin fyysiselle rakkaudelle.
Aviomieheni on älykäs, hauska, mielestäni komea, paras ystäväni, loistava isä ja rakastava puoliso ja rakastan häntä koko sydämestäni, mutta ei esimerkiksi parasta seksiä jota olen harrastanut. Mun ensirakkaus oli sellainen polttavan kuuma suhde josta toipuminen kesti kauemmin kuin itse suhde, ei sellaista kiitos.
N. onnellisesti naimisissa 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Usein varmaan, kun sanotaan ettei saisi olla pinnallinen, tarkoitetaan sitä, että pitäisi antaa mahdollisuus myös sellaisille kumppaniehdokkaille, jotka ei heti saa aikaan wau-efektiä ja jotain valtavaa kipinöintiä. Rakastava ja intohimoinen suhde voi kehittyä myös hitaammin.
Kun se deittaaminen pitää nykyään tehdä pääosin netissä, niin tottakai se päätös lähestymiseen tehdään ulkonäön perusteella. Live-elämässä voi helpommin kiinnostua ihmisestä tämän eleiden ja muiden asioiden perusteella, vaikkei staattisessa kuvassa olisikaan kauhean kiinnostavan näköinen. Ehkäpä netissä pitäisikin kaikilla kuvien sijaan olla videopätkä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno kirjoitus👍 Minun suhde hiljattain kariutui, kun mies palasi naisen luo, jonka kanssa hän oli omien sanojensa mukaan mukavaa olla. Hän siis hylkäsi sen roihun ja intohimon joka meidän välillä oli. Himo ja haluttavuus oli todella voimakas molemmilla, mutta mies piti sitä vähempi arvoisena kuin sitä rakkautta, mitä koki toiseen naiseen. Korostettakoon vielä, ettei hän kokenut vastaavaa halua naiseen jonka luo palasi, mutta koki rakkauden tunnetta ja piti sitä tärkeämpänä ja oli valmis uhraamaan kaiken intohimon ja seksin. Kukin tavallaan. Minä naisena en kuitenkaan moista halunnut ymmärtää.
Miksi välit menivät poikki ensimmäisen naisystävän kanssa? Taisit jättää kertomatta siksi, että tiedät itsekin olleesi syypää välirikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan halua tyytyä sinun kaltaiseen, Tinderissä pyörineeseen ja miljoonien naisten kanssa olleeseen juippiin. Omapa on syysi, jos joudut tyytymään.
Näinhän sinä sanoisit naiselle, jolla on samanlainen historia kuin sinulla.
Ei kukaan halua tyytyvä sinuun. Olet ollut liian monen tindernaisen kanssa.
Näinhän sinä sanoisit naiselle tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä olet katkera oikeasti? Sinulla on hyvä puoliso. Olet terve. Olet saanut kokea vaikka millaista ja nyt ei ole suurta draamaa elämässä.
Sinun pitäisi hankkia itsellesi ongelmia parisuhteen ulkopuolelta. Silloin draamaa löytyisi ja puolisosi tuntuisi ihanalta, kun hän ymmärtää ja kannustaa sinua.
Mikään ei yhdistä pariskuntaa niin kuin yhteinen vihollinen.
Yliopistoaikainen tyttöystäväsi on harhakuva, koska kaikki mitä hän edustaa sotkeutuu myös kaikkeen siihen ihanaan mitä nuoruudessa tehtiin. Sinulla hormonit jylläsivät ja hän oli nuori ja kaunis.
Kun luen noita julkkiseroja niissä monesti tulee esille tuo, että ensin kovalla työllä rakennetaan kaikki ja sitten kun on valmista iskee tyhjyyden tunne ja erotaan ja muutetaan jonnekin vuokra-asuntoon ja aletaan epätoivoisesti etsimään intohimoa jota ei tule ja sitten selitetään kuinka kaikki on ihan hyvin. Kaikki arvokas on menetetty, mutta itselleen selitellään kuinka kaikki on ihan hyvin.
Monet noista eroista päättyy tosi julmasti. Rahat meni, eikä uutta intohimoista rakkautta löytynyt. Jos siihen intohimoiseen rakkauteen et ole törmännyt parisuhteesi aikana todennäköisyys kun olet sinkku on yhtä suuri. Vai luuletko, että Tinder kyllä löytää sen sinulle kunhan vaan olet sinkku?
Ehkä rakkaus ja intohimo ovat kuin lihas? Treenaat sitä puolta itsessäsi. Etsit aina niitä asioita joita voit rakastaa puolisossasi ja siten niitä tulee joka päivä lisää. Treenaat sitä intohimoa häntä kohtaan. Eikä näitä tantra ym. juttuja ole vaikka kuinka paljon kokeiltavaksi?
Elät monen unelmaa, vaikka se ei sinusta ole täydellistä, koska joku rakkauden tunne ei ole 110%. Riitele naapurisi kanssa, sillä saat intohimoa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kuulostaa todella keskenkasvuiselta kolmekymppiseksi.
Paitsi että näitähän on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinut sitten erotti ensimmäisestä jos vieläkin häntä rakastat?
Nainen oli kokematon ja halusi tinderkarucelliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorilla ihmisillä elämän reaaliteetit kaikkine kauheuksineen eivät ole vielä iskeneet päin näköä. Ei ole tarvinnut ottaa vastuuta kodista, taloudesta, itsestään, eikä suurilta osin muistakaan ihmisistä. Jos mokaa, on teinin mokat aika pieniä, eikä seuraukset ole kovin kauaskantoisia. Vielä nuori aikuinenkin suunnittelee muuttavansa maailman, perustavansa menestyksekkään yrityksen, löytävänsä täydellisen parisuhteen, elävänsä vapaasti rajoitteista, tulevansa muusikoksi jne. Suuret tavoitteet vaativat toteutuakseen 1. Suunnitelmaa (mielellään kirjallista) 2. Älyä 3. Todella kovaa työtä 4. Onnea (tai ainakin, ettei ole epäonnekas). Harvalta ihmiseltä löytyy kirjallisia suunnitelmia, merkittävää älyä tai kykyä tehdä vähintään 60 tuntisia työviikkoja. Saati, että nämä kaikki löytyisivät yhdestä ihmisestä. Ne, joilta nämä ominaisuudet löytyvät, tulevat usein toimitusjohtajiksi, presidenteiksi, Nobel voittajiksi jne.
Nuori ihminen ilman menestykseen vaadittavia tekijöitä kahlaa läpi elämän ilman suuntaa, ja huomaa päätyneensä 40-vuotiaana, 60-vuotiaana ja 80-vuotiaana johonkin sattumanvaraiseen pisteeseen elämässään. Kun sattumanvaraisesti läpi elämän kahlaa, joutuu usein pettymään, huomaa oman tekemisen ja osaamisen olevan riittämätöntä, ja loppujen lopuksi tulee valittua tylsiä kompromisseja uravalintojen, puolison valinnan ja harrastusten suhteen. Ihminen tyytyy siihen, minkä uskoo aiheuttavan vähiten kärsimystä. Vain äärimmäisen harva täällä oikeasti saa sitä, mistä unelmoi.
Ap:lla tuntuu olevan ihan kohtuullinen elämä takana päin. Intohimoinen, viriili nuoruuden parisuhde, tinder tytyjen pyöritystä pari vuotta ja sen jälkeen pitkäaikainen kumppani, kun on tinderin jälkeen oppinut arvostamaan muutakin kuin kumppanin esteettisiä ominaisuuksia. Parisuhdepuolella ap:lla on mennyt todella hyvin. Se että tuntee välillä katkeruutta omasta nykytilanteestaan lienee varsin normaalia. Ihmisellä pitäisi olla velvoitteita, joiden täyttäminen vaatii ponnisteluja ja tuo mielihyvää. Toisin sanoen sosiaalisia tavoitteita elämässä. Näitä on mm. työ ja parisuhde. Vaikea on kertoa tarkalleen, mitä ap:n pitäisi tehdä eri tavalla, mutta kannattaa avoimesti kysyä itseltään, mitä sinä haluat. Mikä pitäisi elämässä muuttua, jotta voisit kokea itsesi ja elämäsi paremmaksi. Sen jälkeen teet suunnitelman siitä, miten tuohon tavoitteeseen pääset ja teet työtä sen eteen.
Mikset vain suoraan otsikoinut, moniko joutuu tyytymään ok-puolisoon... Huoh Huoh huoh. Ja vielä kerran HUOH!
Vmp taas, narsisti tunnekylmä hyypiö vaatimassa kuuta taivaalta. Sääli naisparkoja, jotka tuohon ovat haksahtaneet.
On kaksi vaihtoehtoa: tehdä elämästä sellainen jossa viihtyy, tai sitten marista ikäänkuin elämä juuri sinulle olisi velkaa kaikkea mahdollista hyvää, tietysti vailla mitään omaa panosta.
Vaikka saisi valita, sekin valinta sulkee pois jotain muuta. Niinkuin 32 sanoi eivät edes hyvännäköiset julkkikset ole tyytyväisiä.
Lotta Hintsakin joutuu tyytymään siihen, että kasitonniset jää huiputtamatta.
Tyydy itse mihin tyydyt elämässä, mutta päästä nyt tuo naisesi pois! Siis hänen elämää tuhlaat eniten jos koet tyytyväsi häneen. Eikö hänkin ansaitse ihmisen joka haluaa hänet oikeasti, tai ainakin rehellisyyden, että voi siitä itse päättää? Ei ole mitään oikeutta roikottaa toista tuollaisessa liitossa!
95%.
Älä enää kirjoita noin pitkiä juttuja, ei niitä jaksa lukea varsinkaan kun ei ole edes kappalejakoa.