Lue keskustelun säännöt.
Kuinka iso osa ihmisistä joutuu tyytymään elämäänsä?
11.03.2021 |
Hei,
Haluaisin kuulla laajasti ihmisten tuntemuksia siitä, että kuinka moni meistä joutuu lopultakin tyytymään elämäänsä ja siihen mitä siinä saa? Aloituksen tarkoituksena ei ole olla katkera ja syyttää tilanteestani ketään, vaan lähinnä kysellä teiltä muilta, että onko tämä kuinka yleistä ja miten käsittelette omia tuntemuksianne? Alkuun täsmennän myös heti tärkeän asian: en ole läheisriippuvainen, eikä minulla ole tarvetta pakonomaisesti olla jonkun kanssa ja olen elänyt pitkiä aikoja yksin ilman parisuhteita.
Olen itse 37-vuotias mies ja olen joutunut myöntämään itselleni, että olen käytännössä parisuhteessa naisen kanssa, joka on "ihan hyvä" enkä koskaan ole tuntenut hänen kanssaan samanlaista intohimoa ja rakkaudentunnetta, kuin ensimmäisen naisystäväni kanssa, jonka kanssa seurustelin viisi vuotta yliopistoaikoinani. Rakastan kyllä puolisoani, mutta en samalla tavalla fyysisesti, kuin ensimmäistä naisystävääni. Nykyisellä on tosin muita hyviä ominaisuuksia, jonka johdosta hänestä pidän.
Silti aika ajoin saan turhautumiskohtauksia ja koen orastavaa katkeruutta. Sitten havahdun ja kavahdan itseäni ja ajatuksiani. Häpeän. Tiedän olevani heikko ihminen.
Fakta on kuitenkin, että ensirakkauteni jälkeen ole onnistunut saamaan niitä naisia, joita olisin itse halunnut (sain aina pakkeja). Vastaavasti minä annoin rukkasia monille naisille, joista en ollut itse kiinnostunut. Kunnes löytyi nykyinen, jonka kanssa minulla on ainakin jonkinlainen rauha. Kyllästyin myös paneskelemaan ympäriini ja huomasin, kuinka tinder-naisten jatkuva pyöritys tuhoaa myös minun psyykettäni.
Minua ärsyttää kaikenlaisten elämänohjeiden ristiriitaisuus: yhtäältä ihminen ei saisi olla pinnallinen (ei saa siis etsiä isoa fyysistä intohimoa!), mutta ei kuitenkaan saisi koskaan "tyytyä" keneenkään (koska se on väärin kumppania kohtaan). Kypsyys on kuulemma sitä, ettei paneskele ympäriinsä, mutta sen jota sitten paneskelee, pitäisi olla se himottavin henkilö.
Olen myös huomannut, että kaikkein korkeaotsaisimpia tuomitsijoita ovat yleensä ne, joilla kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Esimerkiksi kaksi kaunista ihmistä, jotka muodostivat rakkausavioliiton ja saivat terveitä lapsia, eikä kumpikaan ole koskaan pettänyt. Siitä on helppo huudella ydinperheen autuudesta ja ihmetelle, miksi "joku tyytyy johonkin". Samalla voi myös tuomita yksinhuoltajat tai "kaikenmaailman uusperhekuviot".
Tv: ikäkriiseilevä mies
Kommentit (129)
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuminen, rakastuminen ja intohimo ovat tunteita, rakastaminen ja suhteessa pysyminen taas on oma valinta. Jotkut haluavat parisuhteen, vaikkei mitään huumaa olisi ikinä ollutkaan, jotkut taas odottavat niin kauan että tulee vastaan ihminen joka oikeasti vetää jalat alta.
Ei se välttämättä vaihtamalla parane kuitenkaan, kukaan ei voi tietää kohtaatko sen jalat alta vetävän naisen vai jäätkö ikuiseksi tinderpyöräksi, jos nyt jätät naisesi. Ehkä voisit keskustella hänen kanssaan asiasta?
Jaah, että taas tällainen "en saa sitä haluamani missiä niin joudun tyytymään". Minä kun kerrankin luulin että ketju käsittelisi oikeita elämän vastoinkäymisiä ja ongelmia.
Nämä aspergerit on raskaita, eivätkä parisuhdemateriaalia.
Jätä se rumilus ja eaa elää taas Miehen elämää. Ei se piirakoiden voitelu hullumpaa puuhaa ole ja taas uusi. Lopulta käyt Venäjältä tai aasiasta todellisen kuvakaunottaresi, jonka ansaitset, hyväsydäminen mies!
t. brou
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko kai se on tyytyä. Olen hakenut nyt 5 kertaa yliopistoon enkä päässyt sisään.
Vaihda alaa tai mene avoimen kautta. Ei yliopisto autuaaksi tee. Itse opiskelen yliopistossa ja minulla on AMK-tutkinto sitä ennen. Paljon enemmän omasta alastani opin aikaisemmissa opinnoissani kuin nyt.
Lapsellista puhetta, katkeruutta turhasta. Toivottavasti tuon nainen löytäisi oikeasti aikuisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai ei tasot kohtaa, kun pelle kuvittelee olevansa jonkun salikissan arvoinen? Tasothan juuri kohtaa, oma taso on juuri se, minkä on saanut. Miksei noille pelleille kelpaa niiden oma teoria?
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Haluan vanhempana miehenä vähän neuvoa sinua ja lohduttaa.
Oletko koskaan oikeasti epäillyt olevasi ns. homo.
Voit ehkä yllättyä nelikymppisenä kun tajuatkin asioita joita sukulaiset ja läheisesi ovat huomanneet. Kaikki loksahtaa paikalleen. Se harmitus on suuri kun tajuaa liian myöhään. Se nuoruus olisi ollut ihanaa, jos silloin olisi tajunnut, että miksi ei onnistunut naisten kanssa ja ei ottanut eteen...
Muista että sua rakastetaan ja ne muut on huolissaan, kun ei ihminen ole saari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinut sitten erotti ensimmäisestä jos vieläkin häntä rakastat?
Nainen oli kokematon ja halusi tinderkarucelliin
Tais olla ap joka caruselliin läksi, eikä muistanut tyttöystävälleen kertoa, ja siksi ero. 😂
En kyllä tyytyis. Vain miehet tyytyy :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Kiinnostukseni heräsi alussa esitettyyn kysymykseen, mutta sitten teksti kääntyi parisuhde ja ihmissuhde lässytykseksi ja tuli olo, että taas tätä. Sillähän ei ole mitään merkitystä mikä tissitiina tai kullervokulli sinulla on elämässäsi, vai eikö ole ketään. Elämän oikeat tyytymiset on ihan muualla. Salliiko terveys elää haluamaani elämää, hankkia haluamaani koulutusta, työtä ja elintasoa, harrastaa harrastuksia joista olisin kiinnostunut. Ne on elämän oikeasti tärkeitä asioita, Ei parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Haluan vanhempana miehenä vähän neuvoa sinua ja lohduttaa.
Oletko koskaan oikeasti epäillyt olevasi ns. homo.
Voit ehkä yllättyä nelikymppisenä kun tajuatkin asioita joita sukulaiset ja läheisesi ovat huomanneet. Kaikki loksahtaa paikalleen. Se harmitus on suuri kun tajuaa liian myöhään. Se nuoruus olisi ollut ihanaa, jos silloin olisi tajunnut, että miksi ei onnistunut naisten kanssa ja ei ottanut eteen...
Muista että sua rakastetaan ja ne muut on huolissaan, kun ei ihminen ole saari.
Tuo on niin totta. Kun ainoa mikä kiihottaa on sellainen rasvaton poikavartalo, ongelma ei ole vääränlaiset naiset, vaan se että mies ei tajua kaipaavansa miestä, miesvartaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietin, että tyytymisessä ei ehkä mitään pahaa olekaan. Voisi olla mukavaa, jos olisi joku, jonka kanssa jakaa arki ja kivat tekemiset. Taloudellisesti elämä olisi paljon helpompaa kahden palkan taloudessa jne.
Toistaiseksi ja ehkä lopullisestikin olen yksin enkä ole tyytynyt johonkin ”ihan kivaan parisuhteeseen”. Mutta en näe tyytymistä pelkästään pahana ja ymmärrän miksi jotkut tekee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein varmaan, kun sanotaan ettei saisi olla pinnallinen, tarkoitetaan sitä, että pitäisi antaa mahdollisuus myös sellaisille kumppaniehdokkaille, jotka ei heti saa aikaan wau-efektiä ja jotain valtavaa kipinöintiä. Rakastava ja intohimoinen suhde voi kehittyä myös hitaammin.
Kun se deittaaminen pitää nykyään tehdä pääosin netissä, niin tottakai se päätös lähestymiseen tehdään ulkonäön perusteella. Live-elämässä voi helpommin kiinnostua ihmisestä tämän eleiden ja muiden asioiden perusteella, vaikkei staattisessa kuvassa olisikaan kauhean kiinnostavan näköinen. Ehkäpä netissä pitäisikin kaikilla kuvien sijaan olla videopätkä itsestään.
Kannattaa niissä deittipalveluissakin silti lähetyä myös niitä, jotka ei heti iske silmään huippuhotteina, se just ja just ok:kin saattaa olla tutustumisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Haluan vanhempana miehenä vähän neuvoa sinua ja lohduttaa.
Oletko koskaan oikeasti epäillyt olevasi ns. homo.
Voit ehkä yllättyä nelikymppisenä kun tajuatkin asioita joita sukulaiset ja läheisesi ovat huomanneet. Kaikki loksahtaa paikalleen. Se harmitus on suuri kun tajuaa liian myöhään. Se nuoruus olisi ollut ihanaa, jos silloin olisi tajunnut, että miksi ei onnistunut naisten kanssa ja ei ottanut eteen...
Muista että sua rakastetaan ja ne muut on huolissaan, kun ei ihminen ole saari.
Juurikin tällaisia teorioita varmaan nämä minun sukulaisetkin päissään pyörittelevät. Nämä tasoisensa naisen saaneet ja naismarkkinoilla hyvin pärjäävät miehet eivät pysty ymmärtämään mitä se on kun ei saa haluamansa tyyppistä naista, kun itselle se omasta mielestäsi viehättävä nainen on aina ollut itsestäänselvyys. "Kyllähän sen on pakko olla homo kun ei naista saa, sainhan minäkin naisen joka on musta tosi kuuma". Mutta ei, en ole homo, joten kiitos tyhjästä neuvosta. Toiset eivät vaan kertakaikkiaan saa oman tasoistaan kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Itse olen 29v mies enkä ole löytänyt sellaista naista jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Olen joutunut "tyytymään", sillä en kertakaikkiaan saa vastakaikua niiltä naisilta, joista itse viehätyn, ja ne naiset jotka minusta tuntuvat viehättyvän, ovat sellaisia jotka eivät kertakaikkiaan sytytä. Olen erittäin liikunnallinen ja suhtaudun intohimolla salitreenaamiseen, mutta vain pullukoilta tulee yhteydenottoja ja koskaan timmi ja fyysisesti aktiivinen nainen ei ole minusta kiinnostunut. Tiedän että en ole lihaksikkuudestani huolimatta komea (olen aika lyhyt ja vähän "baby face" eli ei oikein parta kasva ja niin edelleen).
Pari vuotta sitten seurustelin muutaman kuukauden erään pullukan kanssa, kun oli pieni kriisi menossa: vanhemmat sukulaiset vihjailivat että olenko homo kun en ole vielä koskaan tuonut naista näytille ja kaveritkin kehottivat laskemaan rimaa "kun et sä mitään fitnessmissiäkään nyt vaan saa". Minäpä tein kuten käskettiin ja koitin kelpuuttaa erään naisen. Oli kyllä jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta fyysisesti ei sytyttänyt yhtään. Sängyssä sai munan pystyyn vaivoin fantasioimalla niistä salimimmeistä. Päädyttiin sitten lopulta eroon minun toimesta - en kertonut oikeaa syytä vaan jonkun alhaisen "ansaitset jonkun paremman" tarinan. Ei tuntunut kivalta huijata sekä itseä että sitä toista ja tuolloin vannoin, että olen vaikka sitten loppuelämäni yksin kunnes löydän sen naisen joka aidosti kiinnostaa.
Mutta kyllähän se kirpaisee kun ei "tasot" kohtaa siinä mielessä, että saisi kumppanikseen jonkun jota rakastaa tietysti muidenkin kuin ulkosten ominaisuuksien vuoksi, mutta jota myös fyysisesti himoitsee.
Mikset ota timmiä naista joka ei ole kaunis kasvoista? Sehän se olisi se sun oikea vastakappale, samat plussat ja viat.
Kyllä se melkoista arkea on meillä muillakin nelikymppisillä.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Kiinnostukseni heräsi alussa esitettyyn kysymykseen, mutta sitten teksti kääntyi parisuhde ja ihmissuhde lässytykseksi ja tuli olo, että taas tätä. Sillähän ei ole mitään merkitystä mikä tissitiina tai kullervokulli sinulla on elämässäsi, vai eikö ole ketään. Elämän oikeat tyytymiset on ihan muualla. Salliiko terveys elää haluamaani elämää, hankkia haluamaani koulutusta, työtä ja elintasoa, harrastaa harrastuksia joista olisin kiinnostunut. Ne on elämän oikeasti tärkeitä asioita, Ei parisuhde.
On sillä paljonkin merkitystä, ihan yhtä paljon kuin noilla luettelemillasi asioilla. SINULLE parisuhde ei ole oikeasti tärkeä asia, mutta monelle muulle on. Ihmiset on erilaisia. Yksi ei osaa olla onnellinen ilman tiettyä koulutusta tai elintasoa, toinen ei osaa olla onnellinen ilman parisuhdetta.
Onneksi ikää tulee lisää ja ap pohtii näitä asioita. Se on prosessi joka toimii automaattisesti päässä.
Kymmenen vuoden päästä hän on toivottavasti asian suhteen viisaampi.
Kannattaa aina epäillä itseään ja muistoja.
Menneisyydessä ei kannata liikaa matkailla.
Hän on jo siinä iässä että pian ei enää ulkonäköasiat ole pääasiallinen juttu.
Vanhuus laittaa asiat järjestykseen. Sitten yllättäen voikin rakastua lihavaan ja rumaankin ihmiseen joka vieläpä pukeutuu miehenä naiseksi.
Nuoruus on typerä.