Lue keskustelun säännöt.
Vaimon uskottomuus paljasti yllättävän puolen arvoistani. Mitä olette mieltä?
11.03.2021 |
Olen 43-vuotias mies ja olen ollut yhdessä vaimoni kanssa 21 vuotta. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja elämässä kaikki hyvin. Vaimoni on ystävällisin ja epäitsekkäin tuntemani ihminen. Rakastan ja arvostan häntä ihmisenä yli kaiken. Hän on mm. ainoa syy, miksi toivuin vaikeasta masennuksesta takaisin elämään joitakin vuosia sitten. Tästä olen vaimolleni ikuisesti kiitollinen.
Alkuvuodesta minulle selvisi, että vaimoni on ollut uskoton minulle kertaluontoisesti työpaikkansa laskettelureissulla. Asia selvisi minulle vain ja ainoastaan siksi, että vaimoni kertoi asiasta itse heti tapahtuneen jälkeen.
En ole itse ollut koskaan uskoton ja olin tietysti aluksi hyvinkin järkyttynyt asiasta. Oletukseni oli, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut ja olin tästä jopa vähän paniikissa. Ajattelin, että jokin on lopullisesti rikki ja asiat eivät voi palata ennalleen. Nyt, kun asiasta on kulunut pari kuukautta, huomaan ajattelevani täysin toisella tavalla: kyseessä on yksi virhe, joka ei millään tavalla tee tyhjäksi niitä tuhansia rakkauden tekoja, joita vaimoni on minulle yhteisen elämämme aikana tehnyt. Olen antanut vaimolleni asian anteeksi kokonaan enkä sitä itsekään enää millään tavalla ajattele. Olen vapaa ja tästä tunteesta myös hyvin kiitollinen.
Huomaan nyt myös kyseenalaistavani hyvin voimakkaasti sen suomalaiseen luterilaiseen arvomaailmaan usein liittyvän mustavalkoisuuden, mitä uskottomuuteen tulee. Miksi monien ihmisten mielestä yksi virhe tekee tyhjäksi muut hyvät teot? Miksi yhden ainoan virheen pitäisi pilata vuosikymmenien hyvä parisuhde?
Mukava olisi kuulla ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta!
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Tossun alla oleva, jätetyksi tulemista pelkäävä mies. Haluaa pitää kulissit yllä. Sallii vaimolleen syrjähypyn ja -hypyt jatkossakin. Vaimo kaipaa vaihtelua ja iloa elämään, jota muut miehet tarjoaa. No, kuluuhan se elämä niinkin. Jotenkin säälittävä tapaus.
Siis tässäkin tapauksessa mies on se paska. Vaimo vaan haluaa vaihtelua ja iloa elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tuommoinen mustavalkoinen katsantokanta pettämiseen, kunnes itse petin päästäkseni eroon suhteesta jossa olin onneton. Luulin, että sillä pääsen juovasta ja väkivaltaisesta miehestä helposti eroon. Se oli virhe. Päädyin anelemaan ja itkemään ja mies sai siitä syyn vain tallia ja alistaa lisää.
Tuon suhteen ei ikinä olisi edes pitänyt alkaa ja itse sairastuin siinä läheisriippuvuuteen, se oli sairas suhde ja mieskin petti selän takana. Itse kerroin heti, mies ei ikinä, olen kuullut vvasta suhteen loppumetreillä.
Nyt mietin, että jos olisin pitkässä suhteessa jossa olen onnellinen ja arvostettu, niin saattaisin antaa pettämisen anteeksi jos sitä tosissaan katuu ja kertoo itse heti ja ottaa vastuun teostaan. Itsetuntoa ja luottamusta se nakertaisi, mutta uskon että siitä olisi mahdollista eheytyä jos pettäjä on valmis ottamaan vastaan sen koko tunneskaalan ja vihan ja pettymyksen tunteet, eikä totea vaan sori, nyt kävi näin.
Kunnioitan niitä, jotka pettämisen jälkeen kokoavat itsensä ja aidosti kykenevät pohtimaan ilman mustasukkaisuuden tunteita miksi näin ja mitä kaikkea on pelissä, eivätkä anna periksi.
Itse ainakin haluaisin uskoa, että olen nykyään sen verran aikuinen että en pakene käsittelemättömiä ja vaikeita asioita pettämiseen vaan puhun ja eroan jos suhde on huono.Edellisessä suhteessani mies eli räikeää kaksoiselämää josta olin autuaan tietämätön. Vasta suhteen jälkeen olen kuullut muista naisistaan ja vaikka suhde loppui, niin kyllä se edelleen sydäntä vihloo, kuinka joku voi sanoa rakastavansa mutta pimittää asioita ja valehdella niin räikeästi. Pettäjä vie siinä toiselta mahdollisuuden päättää omasta elämästään ja pakottaa elämään valheess, elin monta vuotta perustaen elämäni valheelle.
Pettäminen rikkoo mutta aina se ei ole niin mustavalkoista.
Niin no, yleensä pettäjät alkavat puhua siitä miten pettäminen ei ole niin mustavalkoista.
Riippuu ihmisestä. Minä olen pettänyt ja minulla on äärimmäisen mustavalkoinen näkemys uskottomuuteen. Se oli typerää, itsekästä, ilkeää, se oli pelkästään minun vastuullani ja vallassani enkä tee sitä enää koskaan. Samaa odotan kumppaniltani. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa ajatellaan että yritellään nyt vähän olla panematta ihan kauheasti muita. Oikeasti, se on maailman helpoin asia pitää ne housut jalassa. En ymmärrä niitä joille se ei ole.
Ja ennenkuin joku irvailee omasta taustastani, niin en minä pettänyt heikkouttani vaan siksi että olin täysi m*lkku. En ole enää. Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla.
Miten niin et ole enää?
"Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla." Lue: olen edelleen m*lkku, mutta en pettävä m*lkku. Ja sen muun m*lkkuuteni kanssa puolisoni voi elää.
Olethan sinä. Sinä petit. Olet siis pettäjä. Et ota vastuuta vaikka teeskentelet ottavasi, vaan luulet kuittaavasi asian "no se nyt oli silloin se".
Ihan mielenkiinnosta, mitä sinulle tarkoittaisi konkreettinen vastuunotto yli 20 vuotta sitten tapahtuneesta pettämisestä? Minä kerroin tuolloiselle kumppanilleni ja lopetin suhteen (petetty olisi itse halunnut jatkaa). Minkälaista hyvittelyä sinä ajattelit, että minun pitäisi nyt vuosikymmeniä jälkikäteen tehdä, kun molemmat ovat omilla tahoillaan perheellisiä eikä olla edes tavattu yli kymmeneen vuoteen?
Olethan sinä toki oikeutettu mielipiteeseesi. Minulle kuitenkin merkkaa tässä asiassa lähinnä oman puolisoni mielipide. Ja vaikka se sinulle olisi täysi sivuseikka olenko pettänyt yli 20 vuotta sitten vai eilen, niin sattuneesta syystä kymmenen vuotta sitten tapaamalleni puolisolle sillä on aika hiton paljon väliä.
Miksi esität minulle kysymyksiä, kun samalla paasaat miten vastaukseni ei merkitse sinulle mitään? Tuossahan tuleekin ilmi pettäjän luonne. Puuttuu kunnioitus muita kohtaan. Näkyy sekä parisuhteessa että keskustelupalstalla.
Minä esitin kysymyksiä koska minua kiinnosti vastaus. Ja tietysti minua kiinnostaa enemmän puolisoni mielipide parisuhteesta ja uskollisuudesta kuin tuntemattoman nettikirjoittajan mielipide, eiköhän se jokaisella täysjärkisellä mene näin päin? Vai väitätkö nyt ihan tosissasi että sinulla menee toisin päin?
Älä jaksa. Juuri siksi sinä sanoit tuon päivänselvän asian, että halusit mitätöidä minun vastaukseni jo etukäteen. Ei sinun mistään muusta syystä olisi sitä tarvinnutkaan sanoa, kun se jokaiselle täysijärkiselle on selvää. Kuten itsekin myönnät.
Nyt sinä kyllä ymmärsit minut väärin. Minä olisin mielelläni kuullut, millaista vastuunottoa olisit ehdottanut vuosikymmenten takaiseen hairahdukseen. Myönnän, että oletukseni oli ettet keksi sellaista vastausta joka ei kuulostaisi absurdilta. Vähitellen kyllä epäilen olleeni oikeassa, koska et vieläkään vastannut kysymykseen.
Loppuosalla hain sitä, että käytännön elämässä pettäjän puolisolle sillä on äärettömän iso ero onko pettäminen tapahtunut nykyisessä vai aiemmassa suhteessa. Sinun silmissäsi minä voin toki olla yhtä kauhea pettäjä tapahtui se petos sitten viikko taaksepäin tai 20 vuotta sitten. Kuitenkin minun perheeni näkökulmasta se ei ole ihan sama asia, onko äiti jaellut pyllyä viime viikonloppuna baarissa vai pettänyt ensimmäistä kumppaniaan 15 vuotta ennenkuin edes tapasi isin.ò
Olisi hyvä että löyhän moraaliin omaavat, "spontaanit" pettäjät leikkisivät omissa porukoissaan. Ja onneksi näin pitkälti onkin - näitä sarja- ja projektiparisuhteita harrastavia tuuliviirejä. Pitää lähteä baariin ja "miesten/naisten reissuille" Lappiin ja sitten ihmetellään kun "ajautui" pettämään ja asiat johtivat toiseen jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pettäminen muka voi olla virhe? Ihan tietoisesti siinä on ihminen päättänyt alkaa hommaan ja ottanut riskin.
Ihmisyyteen kuuluu virheiden tekeminen. Sinäkin teet virheitä. Hetkessä voi tuntua joku asia hyvältät idealta, ja myöhemmin huomata että se oli virhe. Ihan normaalia.
Miksi pettäminen olisi yhtäkkiä hyvä idea eikä virhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pettäminen muka voi olla virhe? Ihan tietoisesti siinä on ihminen päättänyt alkaa hommaan ja ottanut riskin.
Ihmisyyteen kuuluu virheiden tekeminen. Sinäkin teet virheitä. Hetkessä voi tuntua joku asia hyvältät idealta, ja myöhemmin huomata että se oli virhe. Ihan normaalia.
Olen eri, mutta niiden virheiden mittakaava vaan on erilainen. Ei kukaan ole luvannut, että mitä tahansa virheitä saa anteeksi. Jos minä suutuspäissäni korotan kaverille ääntäni saan luultavasti anteeksi. Jos lyön käsilaukulla naamaan en saa. Jos myöhästyn töistä 5 minuuttia saan pomolta anteeksi. Jos en tule viikkoon töihin en saa. Se on ihan ihmisestä ja parisuhteesta kiinni, minkä kokoisena virheenä uskottomuus peilautuu muihin mahdollisiin erehdyksiin. Jokaisella ihmisellä on ne rajat joiden ylitystä ei saa anteeksi. Joillakin uskottomuus kuuluu näihin rajoihin, joillakin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pettäminen muka voi olla virhe? Ihan tietoisesti siinä on ihminen päättänyt alkaa hommaan ja ottanut riskin.
Ihmisyyteen kuuluu virheiden tekeminen. Sinäkin teet virheitä. Hetkessä voi tuntua joku asia hyvältät idealta, ja myöhemmin huomata että se oli virhe. Ihan normaalia.
Miksi pettäminen olisi yhtäkkiä hyvä idea eikä virhe?
Tämä. Minä en ainakaan halua olla suhteessa ihmisen kanssa, jolle pettäminen voi yhtäkkiä näyttäytyä hyvänä ideana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tuommoinen mustavalkoinen katsantokanta pettämiseen, kunnes itse petin päästäkseni eroon suhteesta jossa olin onneton. Luulin, että sillä pääsen juovasta ja väkivaltaisesta miehestä helposti eroon. Se oli virhe. Päädyin anelemaan ja itkemään ja mies sai siitä syyn vain tallia ja alistaa lisää.
Tuon suhteen ei ikinä olisi edes pitänyt alkaa ja itse sairastuin siinä läheisriippuvuuteen, se oli sairas suhde ja mieskin petti selän takana. Itse kerroin heti, mies ei ikinä, olen kuullut vvasta suhteen loppumetreillä.
Nyt mietin, että jos olisin pitkässä suhteessa jossa olen onnellinen ja arvostettu, niin saattaisin antaa pettämisen anteeksi jos sitä tosissaan katuu ja kertoo itse heti ja ottaa vastuun teostaan. Itsetuntoa ja luottamusta se nakertaisi, mutta uskon että siitä olisi mahdollista eheytyä jos pettäjä on valmis ottamaan vastaan sen koko tunneskaalan ja vihan ja pettymyksen tunteet, eikä totea vaan sori, nyt kävi näin.
Kunnioitan niitä, jotka pettämisen jälkeen kokoavat itsensä ja aidosti kykenevät pohtimaan ilman mustasukkaisuuden tunteita miksi näin ja mitä kaikkea on pelissä, eivätkä anna periksi.
Itse ainakin haluaisin uskoa, että olen nykyään sen verran aikuinen että en pakene käsittelemättömiä ja vaikeita asioita pettämiseen vaan puhun ja eroan jos suhde on huono.Edellisessä suhteessani mies eli räikeää kaksoiselämää josta olin autuaan tietämätön. Vasta suhteen jälkeen olen kuullut muista naisistaan ja vaikka suhde loppui, niin kyllä se edelleen sydäntä vihloo, kuinka joku voi sanoa rakastavansa mutta pimittää asioita ja valehdella niin räikeästi. Pettäjä vie siinä toiselta mahdollisuuden päättää omasta elämästään ja pakottaa elämään valheess, elin monta vuotta perustaen elämäni valheelle.
Pettäminen rikkoo mutta aina se ei ole niin mustavalkoista.
Niin no, yleensä pettäjät alkavat puhua siitä miten pettäminen ei ole niin mustavalkoista.
Riippuu ihmisestä. Minä olen pettänyt ja minulla on äärimmäisen mustavalkoinen näkemys uskottomuuteen. Se oli typerää, itsekästä, ilkeää, se oli pelkästään minun vastuullani ja vallassani enkä tee sitä enää koskaan. Samaa odotan kumppaniltani. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa ajatellaan että yritellään nyt vähän olla panematta ihan kauheasti muita. Oikeasti, se on maailman helpoin asia pitää ne housut jalassa. En ymmärrä niitä joille se ei ole.
Ja ennenkuin joku irvailee omasta taustastani, niin en minä pettänyt heikkouttani vaan siksi että olin täysi m*lkku. En ole enää. Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla.
Miten niin et ole enää?
"Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla." Lue: olen edelleen m*lkku, mutta en pettävä m*lkku. Ja sen muun m*lkkuuteni kanssa puolisoni voi elää.
Olethan sinä. Sinä petit. Olet siis pettäjä. Et ota vastuuta vaikka teeskentelet ottavasi, vaan luulet kuittaavasi asian "no se nyt oli silloin se".
Ihan mielenkiinnosta, mitä sinulle tarkoittaisi konkreettinen vastuunotto yli 20 vuotta sitten tapahtuneesta pettämisestä? Minä kerroin tuolloiselle kumppanilleni ja lopetin suhteen (petetty olisi itse halunnut jatkaa). Minkälaista hyvittelyä sinä ajattelit, että minun pitäisi nyt vuosikymmeniä jälkikäteen tehdä, kun molemmat ovat omilla tahoillaan perheellisiä eikä olla edes tavattu yli kymmeneen vuoteen?
Olethan sinä toki oikeutettu mielipiteeseesi. Minulle kuitenkin merkkaa tässä asiassa lähinnä oman puolisoni mielipide. Ja vaikka se sinulle olisi täysi sivuseikka olenko pettänyt yli 20 vuotta sitten vai eilen, niin sattuneesta syystä kymmenen vuotta sitten tapaamalleni puolisolle sillä on aika hiton paljon väliä.
Miksi esität minulle kysymyksiä, kun samalla paasaat miten vastaukseni ei merkitse sinulle mitään? Tuossahan tuleekin ilmi pettäjän luonne. Puuttuu kunnioitus muita kohtaan. Näkyy sekä parisuhteessa että keskustelupalstalla.
Minä esitin kysymyksiä koska minua kiinnosti vastaus. Ja tietysti minua kiinnostaa enemmän puolisoni mielipide parisuhteesta ja uskollisuudesta kuin tuntemattoman nettikirjoittajan mielipide, eiköhän se jokaisella täysjärkisellä mene näin päin? Vai väitätkö nyt ihan tosissasi että sinulla menee toisin päin?
Älä jaksa. Juuri siksi sinä sanoit tuon päivänselvän asian, että halusit mitätöidä minun vastaukseni jo etukäteen. Ei sinun mistään muusta syystä olisi sitä tarvinnutkaan sanoa, kun se jokaiselle täysijärkiselle on selvää. Kuten itsekin myönnät.
Nyt sinä kyllä ymmärsit minut väärin. Minä olisin mielelläni kuullut, millaista vastuunottoa olisit ehdottanut vuosikymmenten takaiseen hairahdukseen. Myönnän, että oletukseni oli ettet keksi sellaista vastausta joka ei kuulostaisi absurdilta. Vähitellen kyllä epäilen olleeni oikeassa, koska et vieläkään vastannut kysymykseen.
Loppuosalla hain sitä, että käytännön elämässä pettäjän puolisolle sillä on äärettömän iso ero onko pettäminen tapahtunut nykyisessä vai aiemmassa suhteessa. Sinun silmissäsi minä voin toki olla yhtä kauhea pettäjä tapahtui se petos sitten viikko taaksepäin tai 20 vuotta sitten. Kuitenkin minun perheeni näkökulmasta se ei ole ihan sama asia, onko äiti jaellut pyllyä viime viikonloppuna baarissa vai pettänyt ensimmäistä kumppaniaan 15 vuotta ennenkuin edes tapasi isin.ò
Millä tavalla muka ymmärsin sinut väärin? Mikä oli siis syysi korostaa minulle puolisosi mielipiteen tärkeyttä, jos tarkoituksesi ei ollut mitätöidä minua? Miksi otit sen esiin?
En aio vastata sinulle jos et pysty antamaan selitystä tuohon. Ei nimittäin ole mitään järkeä keskustella ihmisen kanssa, joka saattaa vastata kaikkeen: "no mut ei mua sun mielipide hetkauta, et ole mun puoliso!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pettäminen muka voi olla virhe? Ihan tietoisesti siinä on ihminen päättänyt alkaa hommaan ja ottanut riskin.
Ihmisyyteen kuuluu virheiden tekeminen. Sinäkin teet virheitä. Hetkessä voi tuntua joku asia hyvältät idealta, ja myöhemmin huomata että se oli virhe. Ihan normaalia.
Pettäminen vain ei ole virhe vaan päätös.
Olen samaa mieltä kuin ap. Minua petettiin 20 aviovuoden jälkeen. Olisin antanut anteeksi, jos mies olisi suostunut luopumaan toisesta naisesta. Ei suostunut, joten ero tuli.
Erot ovat syvältä, jos on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni kanssa teinistä asti, kaksi yhteistä lasta. Jos saisin tietää hänen pettäneen minua juuri tuolla tavoin kertaluontoisesti niin tietenkin se loukkaisi, mutta en usko että olisin sen takia valmis heittämään pois kaiken sen hyvän mitä meillä on. Jos kyse olisi jostain säännöllisemmästä kaksoiselämästä niin tilanne olisi tietysti eri, mutta yksi (tai muutamakin) virhe ihmiselle sallittakoon. En suoraan sanottuna edes ihmettelisi jos mies olisi jollain työmatkallaan pettänyt, kun olin kuopuksen vauvavuonna aina väsynyt, pahantuulinen ja täysin seksihaluton.
Tässähän se tavallinen uskottomuuden ”resepti”
Vauva-arki -> väsynyt ja haluton vaimo -> työmatka -> tilaisuus...
Tällaiset pariskunnat päätyvät usein eroon.
Mikä tässä on nyt vaikeaa. Joillekin pettäminen on anteeksiantamaton teko, toiset pystyvät antamaan anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen ei ole koskaan vahinko vai tietoinen valinta. Pettäminen tuhoaa aina parisuhteesta joko pienen tai erittäin ison osan. Pahin loukkaus mitä kumppanille voi tehdä.
Ei ole jos ei kerro asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pettäminen muka voi olla virhe? Ihan tietoisesti siinä on ihminen päättänyt alkaa hommaan ja ottanut riskin.
Ihmisyyteen kuuluu virheiden tekeminen. Sinäkin teet virheitä. Hetkessä voi tuntua joku asia hyvältät idealta, ja myöhemmin huomata että se oli virhe. Ihan normaalia.
Pettäminen vain ei ole virhe vaan päätös.
Voit päättää lähteä opiskelemaan jotain alaa, joa huomata sen olevan virhe. Voit päättää maalata seinän vihreäksi ja huomata sen jälkeen että se oli virhe. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette kyllä niin estyneitä. Elämästä kuuluu nauttia. Pettäminen on elämän suola.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pettäminen muka voi olla virhe? Ihan tietoisesti siinä on ihminen päättänyt alkaa hommaan ja ottanut riskin.
Ihmisyyteen kuuluu virheiden tekeminen. Sinäkin teet virheitä. Hetkessä voi tuntua joku asia hyvältät idealta, ja myöhemmin huomata että se oli virhe. Ihan normaalia.
Olen eri, mutta niiden virheiden mittakaava vaan on erilainen. Ei kukaan ole luvannut, että mitä tahansa virheitä saa anteeksi. Jos minä suutuspäissäni korotan kaverille ääntäni saan luultavasti anteeksi. Jos lyön käsilaukulla naamaan en saa. Jos myöhästyn töistä 5 minuuttia saan pomolta anteeksi. Jos en tule viikkoon töihin en saa. Se on ihan ihmisestä ja parisuhteesta kiinni, minkä kokoisena virheenä uskottomuus peilautuu muihin mahdollisiin erehdyksiin. Jokaisella ihmisellä on ne rajat joiden ylitystä ei saa anteeksi. Joillakin uskottomuus kuuluu näihin rajoihin, joillakin ei.
Niin? Ihmiset tekevät erilaisia virheitä. Kaikki eivät tee samoja virheitä.
Ihan jees.
Nyt voit nusaista ketä tahansa lorttoporttoa hyvällä omallatunnolla milloin tahansa.
jaa milloinkas vaimo lähtee taas lasketteleen niin vinkkaa tänne niin kokeilen saako siltä pesää joka asennossa ja taidanpa koklata b rapun tiukkuutta myös samalla
Joku puhui siitä miten ei enää uskottomuuden kokeneena pelkää sitä. En oikein ymmärrä mitä pelättävää siinä on. En sano että sellainen olisi jotenkin olennainen osa ihmissuhteita mutta itse ainakin ajattelen että se on missä tahansa suhteessa jossain määrin todennäköistä tai mahdollista. Eroaisin ja olen eronnutkin pettämisen takia mutta en koe että siitä kannattaisi tehdä kovin suurta asiaa koska en voi päättää mitä valintoja toinen ihminen tekee. Jos tänään saisin tietää mieheni pettäneen eroaisin ja se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tuommoinen mustavalkoinen katsantokanta pettämiseen, kunnes itse petin päästäkseni eroon suhteesta jossa olin onneton. Luulin, että sillä pääsen juovasta ja väkivaltaisesta miehestä helposti eroon. Se oli virhe. Päädyin anelemaan ja itkemään ja mies sai siitä syyn vain tallia ja alistaa lisää.
Tuon suhteen ei ikinä olisi edes pitänyt alkaa ja itse sairastuin siinä läheisriippuvuuteen, se oli sairas suhde ja mieskin petti selän takana. Itse kerroin heti, mies ei ikinä, olen kuullut vvasta suhteen loppumetreillä.
Nyt mietin, että jos olisin pitkässä suhteessa jossa olen onnellinen ja arvostettu, niin saattaisin antaa pettämisen anteeksi jos sitä tosissaan katuu ja kertoo itse heti ja ottaa vastuun teostaan. Itsetuntoa ja luottamusta se nakertaisi, mutta uskon että siitä olisi mahdollista eheytyä jos pettäjä on valmis ottamaan vastaan sen koko tunneskaalan ja vihan ja pettymyksen tunteet, eikä totea vaan sori, nyt kävi näin.
Kunnioitan niitä, jotka pettämisen jälkeen kokoavat itsensä ja aidosti kykenevät pohtimaan ilman mustasukkaisuuden tunteita miksi näin ja mitä kaikkea on pelissä, eivätkä anna periksi.
Itse ainakin haluaisin uskoa, että olen nykyään sen verran aikuinen että en pakene käsittelemättömiä ja vaikeita asioita pettämiseen vaan puhun ja eroan jos suhde on huono.Edellisessä suhteessani mies eli räikeää kaksoiselämää josta olin autuaan tietämätön. Vasta suhteen jälkeen olen kuullut muista naisistaan ja vaikka suhde loppui, niin kyllä se edelleen sydäntä vihloo, kuinka joku voi sanoa rakastavansa mutta pimittää asioita ja valehdella niin räikeästi. Pettäjä vie siinä toiselta mahdollisuuden päättää omasta elämästään ja pakottaa elämään valheess, elin monta vuotta perustaen elämäni valheelle.
Pettäminen rikkoo mutta aina se ei ole niin mustavalkoista.
Niin no, yleensä pettäjät alkavat puhua siitä miten pettäminen ei ole niin mustavalkoista.
Riippuu ihmisestä. Minä olen pettänyt ja minulla on äärimmäisen mustavalkoinen näkemys uskottomuuteen. Se oli typerää, itsekästä, ilkeää, se oli pelkästään minun vastuullani ja vallassani enkä tee sitä enää koskaan. Samaa odotan kumppaniltani. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa ajatellaan että yritellään nyt vähän olla panematta ihan kauheasti muita. Oikeasti, se on maailman helpoin asia pitää ne housut jalassa. En ymmärrä niitä joille se ei ole.
Ja ennenkuin joku irvailee omasta taustastani, niin en minä pettänyt heikkouttani vaan siksi että olin täysi m*lkku. En ole enää. Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla.
Miten niin et ole enää?
"Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla." Lue: olen edelleen m*lkku, mutta en pettävä m*lkku. Ja sen muun muuteni kanssa puolisoni voi elää.
Olethan sinä. Sinä petit. Olet siis pettäjä. Et ota vastuuta vaikka teeskentelet ottavasi, vaan luulet kuittaavasi asian "no se nyt oli silloin se".
Ihan mielenkiinnosta, mitä sinulle tarkoittaisi konkreettinen vastuunotto yli 20 vuotta sitten tapahtuneesta pettämisestä? Minä kerroin tuolloiselle kumppanilleni ja lopetin suhteen (petetty olisi itse halunnut jatkaa). Minkälaista hyvittelyä sinä ajattelit, että minun pitäisi nyt vuosikymmeniä jälkikäteen tehdä, kun molemmat ovat omilla tahoillaan perheellisiä eikä olla edes tavattu yli kymmeneen vuoteen?
Olethan sinä toki oikeutettu mielipiteeseesi. Minulle kuitenkin merkkaa tässä asiassa lähinnä oman puolisoni mielipide. Ja vaikka se sinulle olisi täysi sivuseikka olenko pettänyt yli 20 vuotta sitten vai eilen, niin sattuneesta syystä kymmenen vuotta sitten tapaamalleni puolisolle sillä on aika hiton paljon väliä.
Miksi esität minulle kysymyksiä, kun samalla paasaat miten vastaukseni ei merkitse sinulle mitään? Tuossahan tuleekin ilmi pettäjän luonne. Puuttuu kunnioitus muita kohtaan. Näkyy sekä parisuhteessa että keskustelupalstalla.
Minä esitin kysymyksiä koska minua kiinnosti vastaus. Ja tietysti minua kiinnostaa enemmän puolisoni mielipide parisuhteesta ja uskollisuudesta kuin tuntemattoman nettikirjoittajan mielipide, eiköhän se jokaisella täysjärkisellä mene näin päin? Vai väitätkö nyt ihan tosissasi että sinulla menee toisin päin?
Älä jaksa. Juuri siksi sinä sanoit tuon päivänselvän asian, että halusit mitätöidä minun vastaukseni jo etukäteen. Ei sinun mistään muusta syystä olisi sitä tarvinnutkaan sanoa, kun se jokaiselle täysijärkiselle on selvää. Kuten itsekin myönnät.
Nyt sinä kyllä ymmärsit minut väärin. Minä olisin mielelläni kuullut, millaista vastuunottoa olisit ehdottanut vuosikymmenten takaiseen hairahdukseen. Myönnän, että oletukseni oli ettet keksi sellaista vastausta joka ei kuulostaisi absurdilta. Vähitellen kyllä epäilen olleeni oikeassa, koska et vieläkään vastannut kysymykseen.
Loppuosalla hain sitä, että käytännön elämässä pettäjän puolisolle sillä on äärettömän iso ero onko pettäminen tapahtunut nykyisessä vai aiemmassa suhteessa. Sinun silmissäsi minä voin toki olla yhtä kauhea pettäjä tapahtui se petos sitten viikko taaksepäin tai 20 vuotta sitten. Kuitenkin minun perheeni näkökulmasta se ei ole ihan sama asia, onko äiti jaellut pyllyä viime viikonloppuna baarissa vai pettänyt ensimmäistä kumppaniaan 15 vuotta ennenkuin edes tapasi isin.ò
Millä tavalla muka ymmärsin sinut väärin? Mikä oli siis syysi korostaa minulle puolisosi mielipiteen tärkeyttä, jos tarkoituksesi ei ollut mitätöidä minua? Miksi otit sen esiin?
En aio vastata sinulle jos et pysty antamaan selitystä tuohon. Ei nimittäin ole mitään järkeä keskustella ihmisen kanssa, joka saattaa vastata kaikkeen: "no mut ei mua sun mielipide hetkauta, et ole mun puoliso!"
Huoh. Minä halusin kuulla ehdotuksesi vastuunottoon 20 vuotta sitten tapahtuneen pettämisen suhteen, kun asia on aikanaan tunnustettu silloiselle seurustelukumppanille ja käsitelty hänen kanssaan, suhde on vuosikymmeniä sitten loppunut ja olen tunnustanut asian myös nykyiselle puolisolleni seurustelun alkumetreillä. Sinä väitit etten minä ota teoistani vastuuta, minä esitin ihan aiheellisen vastakysymyksen.
Minä selitin jo parhaan taitoni mukaan yllä mitä tarkoitin sillä kommentilla, että puolisoni mielipide on tärkein. Jos et ymmärtänyt, niin en usko pystyväni lisäselityksillä enää asiaa edistämään. Minä esitin tuon vastuunottokysymyksen ihan silkasta mielenkiinnosta. En tietenkään laita mitään erityisen suurta painoarvoa tuntemattomien henkilöiden mielipiteille, en usko kenenkään laittavan, jos haluat todistelua tällaisesta niin en minä pysty sitä antamaan. Minusta alkaa nyt muutenkin tuntua siltä, että sinä haet tältä keskustelulta jotain sellaista jota minulla ei ole antaa. En usko, että paha olosi lievittyy minun kanssani jankkaamalla. Parempaa jatkoa sinulle.
Ihmisyyteen kuuluu virheiden tekeminen. Sinäkin teet virheitä. Hetkessä voi tuntua joku asia hyvältät idealta, ja myöhemmin huomata että se oli virhe. Ihan normaalia.