Lue keskustelun säännöt.
Aviomies, miehen aikuiset lapset ja yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat
ympäripyöreä
09.03.2021 |
Tilanne: Erosin ja menin yhteen leskimiehen kanssa. Erossa minulle jäi uudehko omakotitalo, josta velkaa. Asuimme siis tässä talossani yhdessä avoliitossa, luonani myös kaksi alaikäistä lasta. En enää kyennyt selviämään asunnon lainanmaksusta ja kysyin olisiko puoliso halukas tulemaan mukaan asunnon omistajaksi ja maksamaan lainaa. Ei ollut, koska oma talonsa, jossa aikuiset lapsensa asustelivat oli myymättä ja itse joutui maksamaan asuntolainaa tästä talostaan. Myin siis taloni ja hankin tilalle kerrostalo-osakkeen, johon muutin avopuolison ja lasteni kanssa.
Puhuttiin, että tilanne on väliaikainen ratkaisu ja kahden vuoden päästä muutetaan yhteiseen omakotitaloon.
Menimme naimisiinkin ja teimme tietysti avioehdon.
En viihdy ahtaassa kerrostalossa, kaipaan omaa pihaa ja enemmin tilaa. Mieskin on ollut omakotitalon kannalla. Puhui laittavansa oman vanhan talonsa myyntiin jossain vaiheesssa. Tässä kahden vuoden sisään on haaveiltu taloista ja ajeltu katsomassa. Vielä vähän aikaa sitten varmistelin, että onhan mies tässä suunnitelmassa mukana kun laitan osakkeeni syksyllä myyntiin. Vakuutti olevansa.
Nyt sitten alkaa perua puheitaan, viihtyykin melkein kerrostalossa. Eikä kuulemma voin nyt sopia/sitoutua mihinkään kun aikuiset lapset edelleen asuvat vanhassa omakotitalossa, eikä heiltä voi edes tiedustella jostain syystä milloin ovat aikeissa lähteä.... Ilmeisesti ei koskaan...
Olen tosi turhautunut ja pettynyt miehen toimintaan.
Näkökulmia asiaan?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
No miestä ei kiinnosta. Sun on tultava toimeen sen asian kanssa tai erottava ja tehtävä omat suunnitelmasi elämälle.
Ilmeisesti juuri näin :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta yksin sellainen omakotitalo mihin sinulla on varaa? Tai vaikka rivari tai paritalo, jossa pihaa. Pyydät sitten mieheltä sopivan summan asumisesta, jos haluaa muuttaa sinun mukana.
Toisena vaihtoehtona on sopeutua siihen kerrostaloelämään. Tuo nimittäin kuulostaa vähän siltä, että mies ei oikeasti tiedä mitä haluaa ja en odottelisi, että ihan hetkeen saa taloa myytyä, jos lapsilla ei ole aikomustakaan lähteä talosta. Miehellähän olisi oikeus saada lapsilta vuokraa talossa asumisesta omistussuhteen mukaan, mutta vaikuttaa siltä, että tuskinpa tulee sitäkään pyytämään. Sillähän pystyisi uutta taloakin jossain määrin rahoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
No lapset omistaa vain pienen osan, mies puolet. Minulla on omaisuutta yhtä paljon kuin miehellä ellei enemmin ja olen valmis laittamaan ne yhteiseen kotiin. Hän näköjään ei.
En tiedä onko se sitten kuitenkin eniten menneisyys missä mies haluaa roikkua kiinni.
Olen vaan tosi turhautunut, kun ei yhteiset suunnitelmat ota tuulta alleen.
ap
Se miehen lasten pieni osa on myös puolet.
Ja aikanaan ne miehen lapset perivät isänsä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapset siis yhdessä omistavat puolet vanhasta talosta. Ilman heidän kaikkien suostumustaan mies ei voi taloa myydä. Aivan yksinkertaista. Miksi lapset haluaisivat myydä talon, jossa asuvat ja joka ehkä on heidän lapsuudenkotinsa?
Jos haluatte ostaa uuden talon, teidän pitää etsiä muita rahoitustapoja. Joko mies ottaa pankista lainaa uutta taloa varten tai jos hän ei sitä saa, asutte tyytyväisinä kerrostalossa ja ostatte vaikka mökin.
Mies ei saa lainaa, koska on lainaa tähän taloon, missä aikuiset lapset asuu. Mies maksaa kiltisti satoja euroja asuntolainaa talosta, jossa ei enää itse edes asu. Lapset maksavat ilmeisesti vain osan juoksevista kuluista, eivät edes kiinteistöveroa. Eli mihen lainanmaksu ja lasten asumisen rahoitus rasittaa tällä hetkellä meidän taloutta.
ap
Niin kauan aikaa kuin lapset myös omistavat talosta osansa miehellä ei ole valtaa myydä sitä. Miten olet ajatellut, että miten miehen lapset talon myytyään asuvat ja missä? Tuskin tekisit samaa omille lapsillesi, että heität heidät pihalle vain omat tarpeesi edellä? Suo siis se sama myös miehellesi, että toimii niin kuin isän pitääkin toimia lapsiaan kohtaan. Olipa lapset kuinka aikuisia tahansa,
Leskeys ei ole mikään pikku juttu, josta selviää menneet unohtamalla. Se voi jättää syvätkin traumat . Kuolleen puolison paikka on aina sydämessä ja siihen sinun pitäisi löytää hyväksyvämpi asenne. IHmisillä on oikeus muistoihin, joten toivon mukaan et loukkaa miestäsi yhtä rumin sanoin kuin mitä meille tänne kirjoittelet.
Vaikka joudut omassa elämässäsi tekemään isoja ratkaisuja talouttasi koskien pysähdy hetki miettimään oletko yhtään kuunnellut miestäsi. Hän selkeästi koettaa selvitä kanssasi, mutta ei puhu totta. Ei ehkä uskalla? On yhä hakoteillä itsensä kanssa muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osta yksin sellainen omakotitalo mihin sinulla on varaa? Tai vaikka rivari tai paritalo, jossa pihaa. Pyydät sitten mieheltä sopivan summan asumisesta, jos haluaa muuttaa sinun mukana.
Toisena vaihtoehtona on sopeutua siihen kerrostaloelämään. Tuo nimittäin kuulostaa vähän siltä, että mies ei oikeasti tiedä mitä haluaa ja en odottelisi, että ihan hetkeen saa taloa myytyä, jos lapsilla ei ole aikomustakaan lähteä talosta. Miehellähän olisi oikeus saada lapsilta vuokraa talossa asumisesta omistussuhteen mukaan, mutta vaikuttaa siltä, että tuskinpa tulee sitäkään pyytämään. Sillähän pystyisi uutta taloakin jossain määrin rahoittamaan.
Näin kai se on tehtävä, vaikka tuntuu kummalta avioliitolta tämmöinen. Ei yhteisiä suunnitelmia, laskutetaan toista jne. Mies huolehtii enemmin aikuisista lapsistaan kuin puolisostaan. En vaan ymmärrä.
ap
Tämä ihmisten reagoiminen tarinaasi on käsittämätöntä.
Mies ja nainen ovat naimisissa. Ovat yhdessä sopineet asumisensa suhteen toimivansa tavalla X. Nyt mies on muuttanut mieltään eikä toimikaan sovitusti. Yksipuolisesti ja ilmoitusasiana, tietysti viivyttäen ja passiivis-aggressiivisesti.
On tietenkin vaimolla oikeus kysyä ja ihmetellä asiaa, loukkaantuakin jos hänelle tärkeä ja yhdessä sovittu asia on keskustelematta romutettu.
Ilmeisesti mies tuli vastarakastuneena luvanneeksi eikä ollut selvittänyt sitä, mitä mieltä talon muut omistajat myynnistä ovat.
Myös uuden vaimon olisi pitänyt tuossa vaiheessa jo ymmärtää hoksauttaa ja varmistaa se, että mies käy asiasta keskustelun lastensa kanssa.
Ymmärrän molempia osapuolia. Mieli voi muuttua ja sekin tulee sallia. Ja kun ikää tulee, ehkä mies huomasi osakkeessa, ettei niitä lumitöitä ja ruohonleikkuuta sittenkään ikävöi kerrostalossa.
Asia on ratkaistavissa, yhteisymmärrys ja kompromissi löytynee esimerkiksi kesämökin, siirtolapuutarhan tai muun kautta, mutta täällä meistä ei kukaan voi auttaa.
Ikävöit taloasi ja menit myymään, koska mies puhui toista. Niin. Kukaan ei kuitenkaan kuollut. Harmitukset ja pettymykset, myös suuret ja musertavat menetykset kuuluvat elämään ja niihin on vain sopeuduttava. Teille leskinä luulen tämän olevankin jo selvää.
Teidän on tunnekuohujen jälkeen aikuisten tavoin kommunikoitava keskenänne niin kauan, että saatte näistä palasista koottua uuden yhteisen tulevaisuuden asumisen. Kaikkea teidän ei avioliitossakaan tarvi yhdessä omistaa eikä yhdessä ole pakko asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapset siis yhdessä omistavat puolet vanhasta talosta. Ilman heidän kaikkien suostumustaan mies ei voi taloa myydä. Aivan yksinkertaista. Miksi lapset haluaisivat myydä talon, jossa asuvat ja joka ehkä on heidän lapsuudenkotinsa?
Jos haluatte ostaa uuden talon, teidän pitää etsiä muita rahoitustapoja. Joko mies ottaa pankista lainaa uutta taloa varten tai jos hän ei sitä saa, asutte tyytyväisinä kerrostalossa ja ostatte vaikka mökin.
Mies ei saa lainaa, koska on lainaa tähän taloon, missä aikuiset lapset asuu. Mies maksaa kiltisti satoja euroja asuntolainaa talosta, jossa ei enää itse edes asu. Lapset maksavat ilmeisesti vain osan juoksevista kuluista, eivät edes kiinteistöveroa. Eli mihen lainanmaksu ja lasten asumisen rahoitus rasittaa tällä hetkellä meidän taloutta.
ap
Miksi menitte naimisiin? Eikö aikuisten seurustelu riittänyt? Teidän taloudelliset ja perhetilanteet kuulostavat ihan erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko keskustelun paikka? Eli kysyt mieheltä miten hän hahmottaa teidän tulevaisuuden mitä hän haluaa, ja sitten kerrot mitä itse haluat ja katsotte, onko teillä yhteinen päämäärä (enää). Se miehen talo on perikunnan tai muuten hankalasti realisoitavissa lasten takia, joten se kuvio on omanlaisensa ongelma. Mutta jos saisitte selvitettyä mitä kumpikin haluaa, ja mitä se edellyttää, voisi tilanne edetä.
Kiitos rakentavasta vastauksestasi. Ongelma on se, että mies on ns. hetkessä eläjä. Keskustelu yritykset yhteisistä suunnitelmista eivät johda mihinkään enää. On epämääräinen. On hyvä maalailemaan asioita ja suunniteleekin, jos ei mitään aikataluja asialle ole. Mutta päämärätietoiseen suunnitteluun ja aikatauluihin ei kykene. Ei lupaudu mihinkään.
ap
Olen juuri aloittelemassa suhdetta miehen kanssa, joka on myös "hetkessä eläjä" (vähän eri syistä, terveysjuttuja, ymmärrettävää sinänsä).
Mutta itse kun olen suunnittelija ja toteuttaja, olen todennut hänelle suoraan, että tässä voi tulla haasteita meille.
Sulla ei huikeasti mahdollisuuksia ole: joko istutat alas ja vaadit vastauksia yhteisen tulevaisuuden suhteen, tai sitten teet itsenäisiä päätöksiä, sellaisia, jotka sopii sulle. Jos mies ollut aina hetkessä elävä, hän ei näillä kilometreillä tule muuttumaan, ei koskaan. Ei vaan osaa/pysty/kykene. Mikä tarkoittaa, että joudut päättämään mitä itse haluat, missä olet valmis joustamaan, missä et. Ja ehkä tämä kannattaa kertoa hänelle etukäteen, jotta hän ymmärtää, mitä prosessia pohdit. Hän saa silloin mahdollisuuden tehdä myös omia ratkaisuja.
Se, että lapset eivät halua luopua talosta on sinällään ymmärrettävää, eiväthän he ole sinulle tai tälle uudelle liitolle mitään velkaa. Miehen pitäisi siis haluta tehdä ratkaisuja teidän avioliiton pohjalta - jos talia ei voi myydä, sitä ei myydä ja hän miettii muita ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapset siis yhdessä omistavat puolet vanhasta talosta. Ilman heidän kaikkien suostumustaan mies ei voi taloa myydä. Aivan yksinkertaista. Miksi lapset haluaisivat myydä talon, jossa asuvat ja joka ehkä on heidän lapsuudenkotinsa?
Jos haluatte ostaa uuden talon, teidän pitää etsiä muita rahoitustapoja. Joko mies ottaa pankista lainaa uutta taloa varten tai jos hän ei sitä saa, asutte tyytyväisinä kerrostalossa ja ostatte vaikka mökin.
Mies ei saa lainaa, koska on lainaa tähän taloon, missä aikuiset lapset asuu. Mies maksaa kiltisti satoja euroja asuntolainaa talosta, jossa ei enää itse edes asu. Lapset maksavat ilmeisesti vain osan juoksevista kuluista, eivät edes kiinteistöveroa. Eli mihen lainanmaksu ja lasten asumisen rahoitus rasittaa tällä hetkellä meidän taloutta.
ap
No se on miehen valinta. Ehkä hän haluaa näin tukea nuoria tai opiskelevia lapsiaan. Ehkä lapset ajattelevat, että heillä on joku päivä kun ovat hyväpalkkaisissa töissä mahdollisuus lunastaa isänsä osuus talosta. Tai he perivät sen kuitenkin joku päivä. Et voi tietää, mitä lapset ovat isänsä kanssa talosta keskenään sopineet.
Voit vain miettiä, mitä suunnitelmia itse haluat tehdä. Joko miehen kanssa tai ilman.
Hyvä että olet herännyt siihen seikkaan ettei mies ole toiveistasi kiinnostunut. Antamiesi tietojen perusteella on täysin selvää että heillä vanha talo tulee olemaan ja pysymään syystä tai toisesta ja sinä elät sen mukaan.
Mies kuitenkin varmaan maksaa asumisestaan luonasi käypää hintaa kun muu omaisuus on kiinnitetty muihin intresseihin ja haluaa asua omistamisen sijaan ”vuokralla”?
Suhtautuisin myös todella kyseenalaistan siihen että on saanut sinut sanomaan tahdon antamalla ymmärtää sinulle tärkeässä asiassa että teillä on samat suunnitelmat ja olet nyt loukussa yksin pähkäilemässä asiaa kun selviää että tuo ei ollut totta.
Lähtisin siitä lähtökohdasta että edellyttäisin mieheltä konkretiaa, jos talossa kiinni oleva raha jää sinne, miten menette yhteistä toivetta kohti muulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ihmisten reagoiminen tarinaasi on käsittämätöntä.
Mies ja nainen ovat naimisissa. Ovat yhdessä sopineet asumisensa suhteen toimivansa tavalla X. Nyt mies on muuttanut mieltään eikä toimikaan sovitusti. Yksipuolisesti ja ilmoitusasiana, tietysti viivyttäen ja passiivis-aggressiivisesti.
On tietenkin vaimolla oikeus kysyä ja ihmetellä asiaa, loukkaantuakin jos hänelle tärkeä ja yhdessä sovittu asia on keskustelematta romutettu.
Ilmeisesti mies tuli vastarakastuneena luvanneeksi eikä ollut selvittänyt sitä, mitä mieltä talon muut omistajat myynnistä ovat.
Myös uuden vaimon olisi pitänyt tuossa vaiheessa jo ymmärtää hoksauttaa ja varmistaa se, että mies käy asiasta keskustelun lastensa kanssa.Ymmärrän molempia osapuolia. Mieli voi muuttua ja sekin tulee sallia. Ja kun ikää tulee, ehkä mies huomasi osakkeessa, ettei niitä lumitöitä ja ruohonleikkuuta sittenkään ikävöi kerrostalossa.
Asia on ratkaistavissa, yhteisymmärrys ja kompromissi löytynee esimerkiksi kesämökin, siirtolapuutarhan tai muun kautta, mutta täällä meistä ei kukaan voi auttaa.
Ikävöit taloasi ja menit myymään, koska mies puhui toista. Niin. Kukaan ei kuitenkaan kuollut. Harmitukset ja pettymykset, myös suuret ja musertavat menetykset kuuluvat elämään ja niihin on vain sopeuduttava. Teille leskinä luulen tämän olevankin jo selvää.
Teidän on tunnekuohujen jälkeen aikuisten tavoin kommunikoitava keskenänne niin kauan, että saatte näistä palasista koottua uuden yhteisen tulevaisuuden asumisen. Kaikkea teidän ei avioliitossakaan tarvi yhdessä omistaa eikä yhdessä ole pakko asua.
Naisella ei ole varaa hankkia omakotitaloa yksinään, siihen tarvitaan mies. Miehellä on edelleen myös omatkin lapset, joiden kanssa omistaa talon. Ap näkee tilanteen ainoastaan omasta näkökulmastaan.
Pahoittelut jos meni ohi, mutta eikö mies maksa omasta asumisestaan mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan aikaa kuin lapset myös omistavat talosta osansa miehellä ei ole valtaa myydä sitä. Miten olet ajatellut, että miten miehen lapset talon myytyään asuvat ja missä? Tuskin tekisit samaa omille lapsillesi, että heität heidät pihalle vain omat tarpeesi edellä? Suo siis se sama myös miehellesi, että toimii niin kuin isän pitääkin toimia lapsiaan kohtaan. Olipa lapset kuinka aikuisia tahansa,
Leskeys ei ole mikään pikku juttu, josta selviää menneet unohtamalla. Se voi jättää syvätkin traumat . Kuolleen puolison paikka on aina sydämessä ja siihen sinun pitäisi löytää hyväksyvämpi asenne. IHmisillä on oikeus muistoihin, joten toivon mukaan et loukkaa miestäsi yhtä rumin sanoin kuin mitä meille tänne kirjoittelet.
Vaikka joudut omassa elämässäsi tekemään isoja ratkaisuja talouttasi koskien pysähdy hetki miettimään oletko yhtään kuunnellut miestäsi. Hän selkeästi koettaa selvitä kanssasi, mutta ei puhu totta. Ei ehkä uskalla? On yhä hakoteillä itsensä kanssa muutenkin?Jos lapset olisivat nuoria, sanotaan alle 20-v niin ymmärtäisin täysin. Mutta ovat jo vanhempia. Omat samanikäiseni ovat olleet jo kauan omillaan. Minusta tuo kotitaloon yhdessä takertuminen ei tee hyvää noiden nuorten aikuisten psyykelle. Kai heidänkin pitäisi kyetä astumaan omaan elämään, löytämään kumppanin jne. Tuo mennessä eläminen ja paapominen on iso karhunpalvelus. Isän mielestäni pitäisi yrittää heitä tukea omaan aikuiseen elämään. Täällä on sitäpaitsi erittäin hyvä asuntotilanne, saivat helposti oman asunnon ja yhteiskunnan tukia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapset siis yhdessä omistavat puolet vanhasta talosta. Ilman heidän kaikkien suostumustaan mies ei voi taloa myydä. Aivan yksinkertaista. Miksi lapset haluaisivat myydä talon, jossa asuvat ja joka ehkä on heidän lapsuudenkotinsa?
Jos haluatte ostaa uuden talon, teidän pitää etsiä muita rahoitustapoja. Joko mies ottaa pankista lainaa uutta taloa varten tai jos hän ei sitä saa, asutte tyytyväisinä kerrostalossa ja ostatte vaikka mökin.
Mies ei saa lainaa, koska on lainaa tähän taloon, missä aikuiset lapset asuu. Mies maksaa kiltisti satoja euroja asuntolainaa talosta, jossa ei enää itse edes asu. Lapset maksavat ilmeisesti vain osan juoksevista kuluista, eivät edes kiinteistöveroa. Eli mihen lainanmaksu ja lasten asumisen rahoitus rasittaa tällä hetkellä meidän taloutta.
ap
Onko miehen lapsilla tuloja , joilla maksaa lainat ja muut kulut? Siis auttaa sinua ja miestäsi niin, että voitte keskittää rahanne sinne minne sinä tahdot? Et vaikuta erityisen oikeudenmukaiselta ihmiseltä. Miksi sinä et voi muuttaa miehen taloon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta yksin sellainen omakotitalo mihin sinulla on varaa? Tai vaikka rivari tai paritalo, jossa pihaa. Pyydät sitten mieheltä sopivan summan asumisesta, jos haluaa muuttaa sinun mukana.
Toisena vaihtoehtona on sopeutua siihen kerrostaloelämään. Tuo nimittäin kuulostaa vähän siltä, että mies ei oikeasti tiedä mitä haluaa ja en odottelisi, että ihan hetkeen saa taloa myytyä, jos lapsilla ei ole aikomustakaan lähteä talosta. Miehellähän olisi oikeus saada lapsilta vuokraa talossa asumisesta omistussuhteen mukaan, mutta vaikuttaa siltä, että tuskinpa tulee sitäkään pyytämään. Sillähän pystyisi uutta taloakin jossain määrin rahoittamaan.
Näin kai se on tehtävä, vaikka tuntuu kummalta avioliitolta tämmöinen. Ei yhteisiä suunnitelmia, laskutetaan toista jne. Mies huolehtii enemmin aikuisista lapsistaan kuin puolisostaan. En vaan ymmärrä.
ap
Huolehditaan sinäkin lapsistasi? Huolehtiihan ex miehesikin lapsistaan?
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan aikaa kuin lapset myös omistavat talosta osansa miehellä ei ole valtaa myydä sitä. Miten olet ajatellut, että miten miehen lapset talon myytyään asuvat ja missä? Tuskin tekisit samaa omille lapsillesi, että heität heidät pihalle vain omat tarpeesi edellä? Suo siis se sama myös miehellesi, että toimii niin kuin isän pitääkin toimia lapsiaan kohtaan. Olipa lapset kuinka aikuisia tahansa,
Leskeys ei ole mikään pikku juttu, josta selviää menneet unohtamalla. Se voi jättää syvätkin traumat . Kuolleen puolison paikka on aina sydämessä ja siihen sinun pitäisi löytää hyväksyvämpi asenne. IHmisillä on oikeus muistoihin, joten toivon mukaan et loukkaa miestäsi yhtä rumin sanoin kuin mitä meille tänne kirjoittelet.
Vaikka joudut omassa elämässäsi tekemään isoja ratkaisuja talouttasi koskien pysähdy hetki miettimään oletko yhtään kuunnellut miestäsi. Hän selkeästi koettaa selvitä kanssasi, mutta ei puhu totta. Ei ehkä uskalla? On yhä hakoteillä itsensä kanssa muutenkin?Jos lapset olisivat nuoria, sanotaan alle 20-v niin ymmärtäisin täysin. Mutta ovat jo vanhempia. Omat samanikäiseni ovat olleet jo kauan omillaan. Minusta tuo kotitaloon yhdessä takertuminen ei tee hyvää noiden nuorten aikuisten psyykelle. Kai heidänkin pitäisi kyetä astumaan omaan elämään, löytämään kumppanin jne. Tuo mennessä eläminen ja paapominen on iso karhunpalvelus. Isän mielestäni pitäisi yrittää heitä tukea omaan aikuiseen elämään. Täällä on sitäpaitsi erittäin hyvä asuntotilanne, saivat helposti oman asunnon ja yhteiskunnan tukia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä ihmisten reagoiminen tarinaasi on käsittämätöntä.
Mies ja nainen ovat naimisissa. Ovat yhdessä sopineet asumisensa suhteen toimivansa tavalla X. Nyt mies on muuttanut mieltään eikä toimikaan sovitusti. Yksipuolisesti ja ilmoitusasiana, tietysti viivyttäen ja passiivis-aggressiivisesti.
On tietenkin vaimolla oikeus kysyä ja ihmetellä asiaa, loukkaantuakin jos hänelle tärkeä ja yhdessä sovittu asia on keskustelematta romutettu.
Ilmeisesti mies tuli vastarakastuneena luvanneeksi eikä ollut selvittänyt sitä, mitä mieltä talon muut omistajat myynnistä ovat.
Myös uuden vaimon olisi pitänyt tuossa vaiheessa jo ymmärtää hoksauttaa ja varmistaa se, että mies käy asiasta keskustelun lastensa kanssa.Ymmärrän molempia osapuolia. Mieli voi muuttua ja sekin tulee sallia. Ja kun ikää tulee, ehkä mies huomasi osakkeessa, ettei niitä lumitöitä ja ruohonleikkuuta sittenkään ikävöi kerrostalossa.
Asia on ratkaistavissa, yhteisymmärrys ja kompromissi löytynee esimerkiksi kesämökin, siirtolapuutarhan tai muun kautta, mutta täällä meistä ei kukaan voi auttaa.
Ikävöit taloasi ja menit myymään, koska mies puhui toista. Niin. Kukaan ei kuitenkaan kuollut. Harmitukset ja pettymykset, myös suuret ja musertavat menetykset kuuluvat elämään ja niihin on vain sopeuduttava. Teille leskinä luulen tämän olevankin jo selvää.
Teidän on tunnekuohujen jälkeen aikuisten tavoin kommunikoitava keskenänne niin kauan, että saatte näistä palasista koottua uuden yhteisen tulevaisuuden asumisen. Kaikkea teidän ei avioliitossakaan tarvi yhdessä omistaa eikä yhdessä ole pakko asua.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Tällä hetkellä en vaan tiedä mitä ajaltella. Luottamus on minulle tärkeää , sillä se rikottiin aiemmassa avioliitossani. Nyt tuntuu että tässäkin liitossa on luottamuspula, erilainen mutta kuitenkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapset siis yhdessä omistavat puolet vanhasta talosta. Ilman heidän kaikkien suostumustaan mies ei voi taloa myydä. Aivan yksinkertaista. Miksi lapset haluaisivat myydä talon, jossa asuvat ja joka ehkä on heidän lapsuudenkotinsa?
Jos haluatte ostaa uuden talon, teidän pitää etsiä muita rahoitustapoja. Joko mies ottaa pankista lainaa uutta taloa varten tai jos hän ei sitä saa, asutte tyytyväisinä kerrostalossa ja ostatte vaikka mökin.
Mies ei saa lainaa, koska on lainaa tähän taloon, missä aikuiset lapset asuu. Mies maksaa kiltisti satoja euroja asuntolainaa talosta, jossa ei enää itse edes asu. Lapset maksavat ilmeisesti vain osan juoksevista kuluista, eivät edes kiinteistöveroa. Eli mihen lainanmaksu ja lasten asumisen rahoitus rasittaa tällä hetkellä meidän taloutta.
ap
Miksi menitte naimisiin? Eikö aikuisten seurustelu riittänyt? Teidän taloudelliset ja perhetilanteet kuulostavat ihan erilaista.
Miksi yleensä kukaan menee naimisiin? Eikö siihen ole oikeutta 50+.
ap
Miehen lapset siis yhdessä omistavat puolet vanhasta talosta. Ilman heidän kaikkien suostumustaan mies ei voi taloa myydä. Aivan yksinkertaista. Miksi lapset haluaisivat myydä talon, jossa asuvat ja joka ehkä on heidän lapsuudenkotinsa?
Jos haluatte ostaa uuden talon, teidän pitää etsiä muita rahoitustapoja. Joko mies ottaa pankista lainaa uutta taloa varten tai jos hän ei sitä saa, asutte tyytyväisinä kerrostalossa ja ostatte vaikka mökin.