Lue keskustelun säännöt.
Aviomies, miehen aikuiset lapset ja yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat
ympäripyöreä
09.03.2021 |
Tilanne: Erosin ja menin yhteen leskimiehen kanssa. Erossa minulle jäi uudehko omakotitalo, josta velkaa. Asuimme siis tässä talossani yhdessä avoliitossa, luonani myös kaksi alaikäistä lasta. En enää kyennyt selviämään asunnon lainanmaksusta ja kysyin olisiko puoliso halukas tulemaan mukaan asunnon omistajaksi ja maksamaan lainaa. Ei ollut, koska oma talonsa, jossa aikuiset lapsensa asustelivat oli myymättä ja itse joutui maksamaan asuntolainaa tästä talostaan. Myin siis taloni ja hankin tilalle kerrostalo-osakkeen, johon muutin avopuolison ja lasteni kanssa.
Puhuttiin, että tilanne on väliaikainen ratkaisu ja kahden vuoden päästä muutetaan yhteiseen omakotitaloon.
Menimme naimisiinkin ja teimme tietysti avioehdon.
En viihdy ahtaassa kerrostalossa, kaipaan omaa pihaa ja enemmin tilaa. Mieskin on ollut omakotitalon kannalla. Puhui laittavansa oman vanhan talonsa myyntiin jossain vaiheesssa. Tässä kahden vuoden sisään on haaveiltu taloista ja ajeltu katsomassa. Vielä vähän aikaa sitten varmistelin, että onhan mies tässä suunnitelmassa mukana kun laitan osakkeeni syksyllä myyntiin. Vakuutti olevansa.
Nyt sitten alkaa perua puheitaan, viihtyykin melkein kerrostalossa. Eikä kuulemma voin nyt sopia/sitoutua mihinkään kun aikuiset lapset edelleen asuvat vanhassa omakotitalossa, eikä heiltä voi edes tiedustella jostain syystä milloin ovat aikeissa lähteä.... Ilmeisesti ei koskaan...
Olen tosi turhautunut ja pettynyt miehen toimintaan.
Näkökulmia asiaan?
Kommentit (124)
Tottakai mies ajattelee oman jälkikasvunsa etua eikä kakkosvaimon ja vieraan miehen lapsien etua. Olisit itse tehnyt lapset sellaisen miehen kans joka kykenee hankkimaan omakotitalon sinun lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt miehelle sopii, koska saa asua ilmaiseksi ap:n asunnossa. Toki omakin on, mutta jos muuttaisi sinne, niin lasten pitäisi maksaa asumisesta jossain muualla. Ja jos ostaisi yhteisen talon ap:n kanssa, joutuisi itsekin maksamaan jotain. Eli mies siipeilee ap:n kustannuksella eikä toisin päin.
Onko ap:lla nyt rahaa ostaa omakotitalo yksin? Edes pieni? Etkä sitten ota sitä miestä siipeilemään sinne jollei suostu maksamaan elämisestään.
Maksaa kyllä muutaman satasen, mutta ei täysin puolia kuluista kuitenkaan. Jonkun vanhan huonokuntoisen omakotitalon saisin tai sitten naapurikaupungista.
ap
Kävin kävelyllä ja mietin asiaa. Pahinta ei ehkä ole kuitenkaan se, että joudun luopumaan tästä unelmasta, jonka yhteiseksi luulin. Voin sen jotenkin ehkä totetuttaa pienimuoitoisemmin itse.
Pahinta on se että tunnen suurta luottamuspulaa puolison katteettomien lupausten ja maalailujen suhteen. Eikä itse edes tunnu ymmärtävän asiaa.
Todella turhautunut olo tähän liittoon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kävin kävelyllä ja mietin asiaa. Pahinta ei ehkä ole kuitenkaan se, että joudun luopumaan tästä unelmasta, jonka yhteiseksi luulin. Voin sen jotenkin ehkä totetuttaa pienimuoitoisemmin itse.
Pahinta on se että tunnen suurta luottamuspulaa puolison katteettomien lupausten ja maalailujen suhteen. Eikä itse edes tunnu ymmärtävän asiaa.
Todella turhautunut olo tähän liittoon.
ap
Nosta kissa pöydälle, mies loisii niin kauan toiveidesi kustannuksella kun tunnet vain keskenäsi luottamuspulaa ja keskustelet ilman lopputulosta. Se on se mikä sinua kaivelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ihmisten reagoiminen tarinaasi on käsittämätöntä.
Mies ja nainen ovat naimisissa. Ovat yhdessä sopineet asumisensa suhteen toimivansa tavalla X. Nyt mies on muuttanut mieltään eikä toimikaan sovitusti. Yksipuolisesti ja ilmoitusasiana, tietysti viivyttäen ja passiivis-aggressiivisesti.
On tietenkin vaimolla oikeus kysyä ja ihmetellä asiaa, loukkaantuakin jos hänelle tärkeä ja yhdessä sovittu asia on keskustelematta romutettu.
Ilmeisesti mies tuli vastarakastuneena luvanneeksi eikä ollut selvittänyt sitä, mitä mieltä talon muut omistajat myynnistä ovat.
Myös uuden vaimon olisi pitänyt tuossa vaiheessa jo ymmärtää hoksauttaa ja varmistaa se, että mies käy asiasta keskustelun lastensa kanssa.Ymmärrän molempia osapuolia. Mieli voi muuttua ja sekin tulee sallia. Ja kun ikää tulee, ehkä mies huomasi osakkeessa, ettei niitä lumitöitä ja ruohonleikkuuta sittenkään ikävöi kerrostalossa.
Asia on ratkaistavissa, yhteisymmärrys ja kompromissi löytynee esimerkiksi kesämökin, siirtolapuutarhan tai muun kautta, mutta täällä meistä ei kukaan voi auttaa.
Ikävöit taloasi ja menit myymään, koska mies puhui toista. Niin. Kukaan ei kuitenkaan kuollut. Harmitukset ja pettymykset, myös suuret ja musertavat menetykset kuuluvat elämään ja niihin on vain sopeuduttava. Teille leskinä luulen tämän olevankin jo selvää.
Teidän on tunnekuohujen jälkeen aikuisten tavoin kommunikoitava keskenänne niin kauan, että saatte näistä palasista koottua uuden yhteisen tulevaisuuden asumisen. Kaikkea teidän ei avioliitossakaan tarvi yhdessä omistaa eikä yhdessä ole pakko asua.
Naisella ei ole varaa hankkia omakotitaloa yksinään, siihen tarvitaan mies. Miehellä on edelleen myös omatkin lapset, joiden kanssa omistaa talon. Ap näkee tilanteen ainoastaan omasta näkökulmastaan.
Kenen näkökulmasta ap:n pitäisi asiaa katsoa jos on mennyt naimisiin miehen kanssa joka on ollut valmis kääntämään uuden sivun, laittamaan omaisuuden yhteiseen elämään ja käsittelemään asian aikuisten lasten kanssa?
Eipä tuossa mies ajattele ap:n toiveita saati sitten ne miehen aikuiset lapset.
Talo ei ole yksin miehen omaisuutta, joten mies laittaa likoon jotain muuta omaa omaisuuttaan kuin talon. Lapset perivät talosta äitinsä osuuden, joten se kuuluu heille. Mitä käsittelemistä tuossa lasten kanssa on? Joko mies maksaa lapset ulos jos lapset siihen suostuvat, lapset maksaa miehen ulos jos mies siihen suostuu, talo laitetaan kokonaan ulkopuoliselle myyntiin tai tilanne jatkuu ennallaan. Miehen ja aikuisten lasten asia, ei uuden vaimon.
Ai mitä käsittelemistä tuossa lasten kanssa on? No juuri nuo mainitsemasi tietenkin?! Jos on luvannut uudelle vaimolle realisoida talon, niin on uuden vaimon asia että asian kanssa edetään sovitusti. Ja nimenomaan mies käy, kuten on vaimolleen luvannut, vaihtoehdot läpi aikuisten lasten kanssa. Nythän on päivän selvää että mies on jallittanut ap:n avioon katteettomilla lupauksilla. Jos miehen varat ei talosta vapaudu koska mies ei edes ota asiaa lasten kanssa puheeksi on selvää että ap:tä sapettaa koska lupaukset on petetty.
Joo ei ole ehkä realistista realisoida perikunnan taloa jota omistaa useampi sukupolvi. Mutta avioliitto on myös taloudellinen sopimus ja suullisesti on sovittu ettei se tilanne jatku vuosia että mies maksaa muiden aikuisten asumiskustannuksia. Mies voi toki jatkaa mutta ap ei välttämättä ole tuosta kuviosta kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta yksin sellainen omakotitalo mihin sinulla on varaa? Tai vaikka rivari tai paritalo, jossa pihaa. Pyydät sitten mieheltä sopivan summan asumisesta, jos haluaa muuttaa sinun mukana.
Toisena vaihtoehtona on sopeutua siihen kerrostaloelämään. Tuo nimittäin kuulostaa vähän siltä, että mies ei oikeasti tiedä mitä haluaa ja en odottelisi, että ihan hetkeen saa taloa myytyä, jos lapsilla ei ole aikomustakaan lähteä talosta. Miehellähän olisi oikeus saada lapsilta vuokraa talossa asumisesta omistussuhteen mukaan, mutta vaikuttaa siltä, että tuskinpa tulee sitäkään pyytämään. Sillähän pystyisi uutta taloakin jossain määrin rahoittamaan.
Näin kai se on tehtävä, vaikka tuntuu kummalta avioliitolta tämmöinen. Ei yhteisiä suunnitelmia, laskutetaan toista jne. Mies huolehtii enemmin aikuisista lapsistaan kuin puolisostaan. En vaan ymmärrä.
ap
Huolehditaan sinäkin lapsistasi? Huolehtiihan ex miehesikin lapsistaan?
Minun lapseni ovat paljon nuorempia, puolisolla aikuisia. Siinä on iso ero. Ex:ni ei paljoa huolehdi.
ap
Haluat siis miehen olevan kuin exäsi?
Ai että ihan oikeasti vaihtoehdot ovat vain se, että aikuiset lapset asuvat isänsä siivellä lapsuudenkodissaan, tai heistä ei huolehdita ollenkaan?
Ihan vaan vinkkinä: yleensä aikuiset ihmiset pitävät huolen itsestään ja omista asioistaan, eivät roiku enää vanhemmissaan. Tämä ei tarkoita, että välit olisivat huonot tms. vaan että ollaan kasvettu ikätasoisesti omaan elämään. Ja tottakai aina perheessä autetaan, jos jollakulla tulee kriisiä tms. Mutta ei niin, että ollaan ikuisesti vanhemman hoidettavia lapsia.
Lapset asuvat puoleksi omistamassaan talossa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin kävelyllä ja mietin asiaa. Pahinta ei ehkä ole kuitenkaan se, että joudun luopumaan tästä unelmasta, jonka yhteiseksi luulin. Voin sen jotenkin ehkä totetuttaa pienimuoitoisemmin itse.
Pahinta on se että tunnen suurta luottamuspulaa puolison katteettomien lupausten ja maalailujen suhteen. Eikä itse edes tunnu ymmärtävän asiaa.
Todella turhautunut olo tähän liittoon.
ap
Sitten ostat sen huonokuntoisemmman talon ja opettelet vaikka remontoimaan. Jos sinulla on haaveena asua omakotitalossa lastesi kanssa niin sitten toteutat sen niillä taloudellisilla reunaehdoilla, jotka sinulla on. Ei miehen aikuisilla lapsilla - niin kuin kenelläkään muullakaan ulkopuolisella - ole velvollisuutta myydä omaa omaisuuttaan siksi, että sinä saisit unelmiesi talon. Koeta nyt ymmärtää, että siitä talosta omistaa miehesi vain puolet. Jos taloudellisesti ei ole mahdollisuutta isompaan ja hienompaan taloon niin sitten ei ole. Eipä ole kaikilla muillakaan. Vai oliko ex miehesi niin hyvätuloinen, että olit tottunut luksukseen ja tuntuu ikävältä muuttaa vanhempaan ja huonokuntoisempaan taloon?
Sitten mietit, mitä teet jatkossa parisuhteesi kanssa. Parisuhteen kriisi on ihan sinun ja miehesi ratkaistava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä ap asia toisin päin. Jos tilanne olisi ollut se, että kun olit eroamassa ex-miehestäsi, olisit mennyt lupaamaan uudelle miehellesi, että hän voi ostaa ex:n osuuden talosta. Olisit maalaillut ihanaa yhteistä tulevaisuutta siinä talossa. Sitten ex-miehesi olisi kieltäytynyt myymästä osuuttaan nyksällesi. Hänellä olisi ollut siihen täysi oikeus, sillä hän omisti puolet talosta ja omalla omaisuudellaan saa tehdä, mitä haluaa. Nykyinen miehesi olisi sitten itkenyt kuinka et pitänyt lupaustasi ja ex-mies tuhoaa teidän yhteiset ihanat suunnitelmat. Olisit voinut hakea käräjäoikeudelta yhteisomistuksen purkua, mutta edelleenkään exän ei olisi ollut pakko myydä sinun nyksällesi omaa osuuttaan vaan hän olisi voinut vaatia myyntiä ulkopuoliselle tai tarjoutua ostamaan sinun puolikkaasi.
Myöskään nykyisen miehesi lasten ei ole pakko myydä omaa omaisuuttaan, jos he eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Mietipä ap asia toisin päin. Jos tilanne olisi ollut se, että kun olit eroamassa ex-miehestäsi, olisit mennyt lupaamaan uudelle miehellesi, että hän voi ostaa ex:n osuuden talosta. Olisit maalaillut ihanaa yhteistä tulevaisuutta siinä talossa. Sitten ex-miehesi olisi kieltäytynyt myymästä osuuttaan nyksällesi. Hänellä olisi ollut siihen täysi oikeus, sillä hän omisti puolet talosta ja omalla omaisuudellaan saa tehdä, mitä haluaa. Nykyinen miehesi olisi sitten itkenyt kuinka et pitänyt lupaustasi ja ex-mies tuhoaa teidän yhteiset ihanat suunnitelmat. Olisit voinut hakea käräjäoikeudelta yhteisomistuksen purkua, mutta edelleenkään exän ei olisi ollut pakko myydä sinun nyksällesi omaa osuuttaan vaan hän olisi voinut vaatia myyntiä ulkopuoliselle tai tarjoutua ostamaan sinun puolikkaasi.
Myöskään nykyisen miehesi lasten ei ole pakko myydä omaa omaisuuttaan, jos he eivät halua.
Älytöntä liibalaabaa. Tässä on jo käynyt ilmi että mies ei ole asiasta lasten kanssa edes puhunut vaan pyörtänyt lupaukset koska ei osaa tai edes halua niitä pitää.
Miksi kukaan itselleen ja muille rehellinen ihminen maalailisi vaaleanpunaisia pilvihattaroita exän vallassa olevan omaisuuden päälle. Itselle on ollut selvää jo parikymppisenä että vain oma omaisuus on omaa ja sillä voi tehdä mitä haluaa. Kaiken muun onkinvajan saatossa joku kiepsauttanut tai yrittänyt kiepsauttaa omaan taskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ongelma on se, että mies on täysi elätti, jos/kun hän ei osallistu omiin asumiskustannuksiinsa ap:n omistamassa asunnossa. Osallistumisen ei pitäisi riippua mitenkään siitä, rahoittaako hän samalla aikuisten lastensa asumista lapsuudenkodissaan - missä ei ole mitään väärää, ymmärrettäväähän se on. Mutta ei mies voi olettaa asuvansa itse sitten ilmaiseksi.
Jos miehellä olisi varaa maksaa asumisestaan, olisi varmaan varaa osallistua omakotitalon kustannuksiin. Vaikka sitten ap ottaisi sen lainan yksin kontolleen.
Miksi muuten aikuiset lapset eivät voi lunastaa isältään kotinsa puolikasta?
Paljonko miehesi maksaa kuluistanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei voi myydä taloa ilman lasten suostumusta, jos lapset omistavat talosta pienenkin osan. Kuten sanottu, etsi uusi rahoittaja omille haaveillesi.
Haave oli meidän yhteinen. Nyt ilmeisesti lapset puhuneet miehen ympäri.
Itselläni on oma osuus kyllä.
Minusta on outoa, että aikuiset lapset eivät salli isänsä mennä eteenpäin elämässä.
Eivät ole kykeneviä lunastamaan omia osuuksiaan, mutta eivät anna myydä taloakaan.
ap
Ymmärrän tuon. Palstalaisten mielestähän leski ei saa avioitua ja kaikki omaisuus säästettävä lapsille.
Kun mies on leski, niin lapsethan omistavat puolet talosta.
Lapsethan äitinsä perivät. Ja onko ositus ja perinnönjako tuossa perheessä tehty?
Ja taas aivan hatusta kaivettu aloitus.
Miten talosta voi lainaa olla, jos on aikuiset lapset.
Ja ap:llahan oli omakotitalo, jos molempia kiinnosti sellainen asuminen, niin olisitte pitäneet talon.
Nyt sitten muka taas ollaan omakotitaloa ostamassa.
Keksitty tarina, ja aloituksessa on useita epäjohdonmukaisuuksia.
Taas jälleen kerran tietyltä tekijältä aitoa porvoolaista legendaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mies on leski, niin lapsethan omistavat puolet talosta.
Lapsethan äitinsä perivät. Ja onko ositus ja perinnönjako tuossa perheessä tehty?
Ja taas aivan hatusta kaivettu aloitus.
Miten talosta voi lainaa olla, jos on aikuiset lapset.
Ja ap:llahan oli omakotitalo, jos molempia kiinnosti sellainen asuminen, niin olisitte pitäneet talon.
Nyt sitten muka taas ollaan omakotitaloa ostamassa.
Keksitty tarina, ja aloituksessa on useita epäjohdonmukaisuuksia.
Taas jälleen kerran tietyltä tekijältä aitoa porvoolaista legendaa.
Komppaan.
Tarinaniskijä tehnyt taas oman sepustuksensa.
Hänellä on tapana kommentoida laajasti omaa aloitustaan ja tehdä pitkiä aloituksia.
Keksii myös itse vastauksia omaan aloitukseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei voi myydä taloa ilman lasten suostumusta, jos lapset omistavat talosta pienenkin osan. Kuten sanottu, etsi uusi rahoittaja omille haaveillesi.
Haave oli meidän yhteinen. Nyt ilmeisesti lapset puhuneet miehen ympäri.
Itselläni on oma osuus kyllä.
Minusta on outoa, että aikuiset lapset eivät salli isänsä mennä eteenpäin elämässä.
Eivät ole kykeneviä lunastamaan omia osuuksiaan, mutta eivät anna myydä taloakaan.
ap
Ymmärrän tuon. Palstalaisten mielestähän leski ei saa avioitua ja kaikki omaisuus säästettävä lapsille.
Oli sitten leski tai eronnut, en ymmärrä, miksi aikuisten ihmisten, joilla on jo tahoillaan lapset, pitäisi mennä naimisiin tai edes muuttaa yhteen. Kyllähän seurustella voi sitoutuneesti ilman yhteistalouttakin, yleensä suhde toimiikin paremmin näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ihmisten reagoiminen tarinaasi on käsittämätöntä.
Mies ja nainen ovat naimisissa. Ovat yhdessä sopineet asumisensa suhteen toimivansa tavalla X. Nyt mies on muuttanut mieltään eikä toimikaan sovitusti. Yksipuolisesti ja ilmoitusasiana, tietysti viivyttäen ja passiivis-aggressiivisesti.
On tietenkin vaimolla oikeus kysyä ja ihmetellä asiaa, loukkaantuakin jos hänelle tärkeä ja yhdessä sovittu asia on keskustelematta romutettu.
Ilmeisesti mies tuli vastarakastuneena luvanneeksi eikä ollut selvittänyt sitä, mitä mieltä talon muut omistajat myynnistä ovat.
Myös uuden vaimon olisi pitänyt tuossa vaiheessa jo ymmärtää hoksauttaa ja varmistaa se, että mies käy asiasta keskustelun lastensa kanssa.Ymmärrän molempia osapuolia. Mieli voi muuttua ja sekin tulee sallia. Ja kun ikää tulee, ehkä mies huomasi osakkeessa, ettei niitä lumitöitä ja ruohonleikkuuta sittenkään ikävöi kerrostalossa.
Asia on ratkaistavissa, yhteisymmärrys ja kompromissi löytynee esimerkiksi kesämökin, siirtolapuutarhan tai muun kautta, mutta täällä meistä ei kukaan voi auttaa.
Ikävöit taloasi ja menit myymään, koska mies puhui toista. Niin. Kukaan ei kuitenkaan kuollut. Harmitukset ja pettymykset, myös suuret ja musertavat menetykset kuuluvat elämään ja niihin on vain sopeuduttava. Teille leskinä luulen tämän olevankin jo selvää.
Teidän on tunnekuohujen jälkeen aikuisten tavoin kommunikoitava keskenänne niin kauan, että saatte näistä palasista koottua uuden yhteisen tulevaisuuden asumisen. Kaikkea teidän ei avioliitossakaan tarvi yhdessä omistaa eikä yhdessä ole pakko asua.
Naisella ei ole varaa hankkia omakotitaloa yksinään, siihen tarvitaan mies. Miehellä on edelleen myös omatkin lapset, joiden kanssa omistaa talon. Ap näkee tilanteen ainoastaan omasta näkökulmastaan.
Kenen näkökulmasta ap:n pitäisi asiaa katsoa jos on mennyt naimisiin miehen kanssa joka on ollut valmis kääntämään uuden sivun, laittamaan omaisuuden yhteiseen elämään ja käsittelemään asian aikuisten lasten kanssa?
Eipä tuossa mies ajattele ap:n toiveita saati sitten ne miehen aikuiset lapset.
Talo ei ole yksin miehen omaisuutta, joten mies laittaa likoon jotain muuta omaa omaisuuttaan kuin talon. Lapset perivät talosta äitinsä osuuden, joten se kuuluu heille. Mitä käsittelemistä tuossa lasten kanssa on? Joko mies maksaa lapset ulos jos lapset siihen suostuvat, lapset maksaa miehen ulos jos mies siihen suostuu, talo laitetaan kokonaan ulkopuoliselle myyntiin tai tilanne jatkuu ennallaan. Miehen ja aikuisten lasten asia, ei uuden vaimon.
Ai mitä käsittelemistä tuossa lasten kanssa on? No juuri nuo mainitsemasi tietenkin?! Jos on luvannut uudelle vaimolle realisoida talon, niin on uuden vaimon asia että asian kanssa edetään sovitusti. Ja nimenomaan mies käy, kuten on vaimolleen luvannut, vaihtoehdot läpi aikuisten lasten kanssa. Nythän on päivän selvää että mies on jallittanut ap:n avioon katteettomilla lupauksilla. Jos miehen varat ei talosta vapaudu koska mies ei edes ota asiaa lasten kanssa puheeksi on selvää että ap:tä sapettaa koska lupaukset on petetty.
Joo ei ole ehkä realistista realisoida perikunnan taloa jota omistaa useampi sukupolvi. Mutta avioliitto on myös taloudellinen sopimus ja suullisesti on sovittu ettei se tilanne jatku vuosia että mies maksaa muiden aikuisten asumiskustannuksia. Mies voi toki jatkaa mutta ap ei välttämättä ole tuosta kuviosta kiinnostunut.
Miten mies on voinut luvata realisoida talon, jota ei yksin omista? Kas siinäpä pulma.
Huu haata koko kertomus alusta loppuun.
Puhdasta provoa!
Jos nyt vielä jossitellaan, niin eikö ap olisi pystynyt elämään siinä uudehkossa omakotitalossaan
miehen kanssa siten, että mies olisi omana asumiskustannuksenaan osallistunut jonkin verran
talolainan tai muiden talokustannusten maksuun auttaen siten ap:tä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies on leski, niin lapsethan omistavat puolet talosta.
Lapsethan äitinsä perivät. Ja onko ositus ja perinnönjako tuossa perheessä tehty?
Ja taas aivan hatusta kaivettu aloitus.
Miten talosta voi lainaa olla, jos on aikuiset lapset.
Ja ap:llahan oli omakotitalo, jos molempia kiinnosti sellainen asuminen, niin olisitte pitäneet talon.
Nyt sitten muka taas ollaan omakotitaloa ostamassa.
Keksitty tarina, ja aloituksessa on useita epäjohdonmukaisuuksia.
Taas jälleen kerran tietyltä tekijältä aitoa porvoolaista legendaa.
Komppaan.
Tapaus on ikävä kyllä aivan tosi. Talosta on velkaa koska maksanut niin hitaasti sitä aikanaan eläneen vaimonsa kanssa. Kuten kirjoitin, niin tarjosin tälle miehelle mahdollisuutta yhdessä pitää tuota minun omakotitaloani, olisi saanut puolet talosta ja olisi ottanut puolet asuntovelasta, mutta se ei käynyt koska hänellä oli ja on edelleen se oma ja lasten velkainen talo myymättä. Miten voi olla niin vaikea käsittää...
ap
Tarinaniskijä tehnyt taas oman sepustuksensa.
Hänellä on tapana kommentoida laajasti omaa aloitustaan ja tehdä pitkiä aloituksia.
Keksii myös itse vastauksia omaan aloitukseensa.
Kai se nyt miehelle sopii, koska saa asua ilmaiseksi ap:n asunnossa. Toki omakin on, mutta jos muuttaisi sinne, niin lasten pitäisi maksaa asumisesta jossain muualla. Ja jos ostaisi yhteisen talon ap:n kanssa, joutuisi itsekin maksamaan jotain. Eli mies siipeilee ap:n kustannuksella eikä toisin päin.
Onko ap:lla nyt rahaa ostaa omakotitalo yksin? Edes pieni? Etkä sitten ota sitä miestä siipeilemään sinne jollei suostu maksamaan elämisestään.