Lue keskustelun säännöt.
Aviomies, miehen aikuiset lapset ja yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat
ympäripyöreä
09.03.2021 |
Tilanne: Erosin ja menin yhteen leskimiehen kanssa. Erossa minulle jäi uudehko omakotitalo, josta velkaa. Asuimme siis tässä talossani yhdessä avoliitossa, luonani myös kaksi alaikäistä lasta. En enää kyennyt selviämään asunnon lainanmaksusta ja kysyin olisiko puoliso halukas tulemaan mukaan asunnon omistajaksi ja maksamaan lainaa. Ei ollut, koska oma talonsa, jossa aikuiset lapsensa asustelivat oli myymättä ja itse joutui maksamaan asuntolainaa tästä talostaan. Myin siis taloni ja hankin tilalle kerrostalo-osakkeen, johon muutin avopuolison ja lasteni kanssa.
Puhuttiin, että tilanne on väliaikainen ratkaisu ja kahden vuoden päästä muutetaan yhteiseen omakotitaloon.
Menimme naimisiinkin ja teimme tietysti avioehdon.
En viihdy ahtaassa kerrostalossa, kaipaan omaa pihaa ja enemmin tilaa. Mieskin on ollut omakotitalon kannalla. Puhui laittavansa oman vanhan talonsa myyntiin jossain vaiheesssa. Tässä kahden vuoden sisään on haaveiltu taloista ja ajeltu katsomassa. Vielä vähän aikaa sitten varmistelin, että onhan mies tässä suunnitelmassa mukana kun laitan osakkeeni syksyllä myyntiin. Vakuutti olevansa.
Nyt sitten alkaa perua puheitaan, viihtyykin melkein kerrostalossa. Eikä kuulemma voin nyt sopia/sitoutua mihinkään kun aikuiset lapset edelleen asuvat vanhassa omakotitalossa, eikä heiltä voi edes tiedustella jostain syystä milloin ovat aikeissa lähteä.... Ilmeisesti ei koskaan...
Olen tosi turhautunut ja pettynyt miehen toimintaan.
Näkökulmia asiaan?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ihmisten reagoiminen tarinaasi on käsittämätöntä.
Mies ja nainen ovat naimisissa. Ovat yhdessä sopineet asumisensa suhteen toimivansa tavalla X. Nyt mies on muuttanut mieltään eikä toimikaan sovitusti. Yksipuolisesti ja ilmoitusasiana, tietysti viivyttäen ja passiivis-aggressiivisesti.
On tietenkin vaimolla oikeus kysyä ja ihmetellä asiaa, loukkaantuakin jos hänelle tärkeä ja yhdessä sovittu asia on keskustelematta romutettu.
Ilmeisesti mies tuli vastarakastuneena luvanneeksi eikä ollut selvittänyt sitä, mitä mieltä talon muut omistajat myynnistä ovat.
Myös uuden vaimon olisi pitänyt tuossa vaiheessa jo ymmärtää hoksauttaa ja varmistaa se, että mies käy asiasta keskustelun lastensa kanssa.Ymmärrän molempia osapuolia. Mieli voi muuttua ja sekin tulee sallia. Ja kun ikää tulee, ehkä mies huomasi osakkeessa, ettei niitä lumitöitä ja ruohonleikkuuta sittenkään ikävöi kerrostalossa.
Asia on ratkaistavissa, yhteisymmärrys ja kompromissi löytynee esimerkiksi kesämökin, siirtolapuutarhan tai muun kautta, mutta täällä meistä ei kukaan voi auttaa.
Ikävöit taloasi ja menit myymään, koska mies puhui toista. Niin. Kukaan ei kuitenkaan kuollut. Harmitukset ja pettymykset, myös suuret ja musertavat menetykset kuuluvat elämään ja niihin on vain sopeuduttava. Teille leskinä luulen tämän olevankin jo selvää.
Teidän on tunnekuohujen jälkeen aikuisten tavoin kommunikoitava keskenänne niin kauan, että saatte näistä palasista koottua uuden yhteisen tulevaisuuden asumisen. Kaikkea teidän ei avioliitossakaan tarvi yhdessä omistaa eikä yhdessä ole pakko asua.
Naisella ei ole varaa hankkia omakotitaloa yksinään, siihen tarvitaan mies. Miehellä on edelleen myös omatkin lapset, joiden kanssa omistaa talon. Ap näkee tilanteen ainoastaan omasta näkökulmastaan.
Kenen näkökulmasta ap:n pitäisi asiaa katsoa jos on mennyt naimisiin miehen kanssa joka on ollut valmis kääntämään uuden sivun, laittamaan omaisuuden yhteiseen elämään ja käsittelemään asian aikuisten lasten kanssa?
Eipä tuossa mies ajattele ap:n toiveita saati sitten ne miehen aikuiset lapset.
Talo ei ole yksin miehen omaisuutta, joten mies laittaa likoon jotain muuta omaa omaisuuttaan kuin talon. Lapset perivät talosta äitinsä osuuden, joten se kuuluu heille. Mitä käsittelemistä tuossa lasten kanssa on? Joko mies maksaa lapset ulos jos lapset siihen suostuvat, lapset maksaa miehen ulos jos mies siihen suostuu, talo laitetaan kokonaan ulkopuoliselle myyntiin tai tilanne jatkuu ennallaan. Miehen ja aikuisten lasten asia, ei uuden vaimon.
Ai mitä käsittelemistä tuossa lasten kanssa on? No juuri nuo mainitsemasi tietenkin?! Jos on luvannut uudelle vaimolle realisoida talon, niin on uuden vaimon asia että asian kanssa edetään sovitusti. Ja nimenomaan mies käy, kuten on vaimolleen luvannut, vaihtoehdot läpi aikuisten lasten kanssa. Nythän on päivän selvää että mies on jallittanut ap:n avioon katteettomilla lupauksilla. Jos miehen varat ei talosta vapaudu koska mies ei edes ota asiaa lasten kanssa puheeksi on selvää että ap:tä sapettaa koska lupaukset on petetty.
Joo ei ole ehkä realistista realisoida perikunnan taloa jota omistaa useampi sukupolvi. Mutta avioliitto on myös taloudellinen sopimus ja suullisesti on sovittu ettei se tilanne jatku vuosia että mies maksaa muiden aikuisten asumiskustannuksia. Mies voi toki jatkaa mutta ap ei välttämättä ole tuosta kuviosta kiinnostunut.
Miten mies on voinut luvata realisoida talon, jota ei yksin omista? Kas siinäpä pulma.
Luultavasti vaan olettanut, että muutaman vuoden sisään jälkikasvu lähtee kukin omilleen, kuten yleensä käy. Silloin olisi myyty ja kaikki olisivat saaneet rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ydinkysymys on , miksi aikuiset lapset elävät isänsä kustannuksella. Mitäpä jos isä pappa kuolee, miten sitten hoitavat talon juoksevat kulut jos eivät nytkään "pysty".
Vierailija kirjoitti:
Ydinkysymys on , miksi aikuiset lapset elävät isänsä kustannuksella. Mitäpä jos isä pappa kuolee, miten sitten hoitavat talon juoksevat kulut jos eivät nytkään "pysty".
Niinpä. Oletan, että isänsä jotenkin yrittää hyvitellä heille äidin kuolemaa. Mutta ei näe sitä, että lapsista (aikuisista) tulee avuttomia ja tulevat aina tukeutumaan isänsä apuun.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n miehen aikuisten lasten pitäisi luopua omasta kodistaan, jossa he ikuisesti muistavat rakkaan äitinsä?
Onko ap tosissaan vaatimassa, että aikuiset lapset ryhtyisivät toteuttamaan isän uuden vaimon tarpeita ja unelmia ennemmin kuin omiaan - ennemmin kuin pitäisivät oman kotinsa?
Ap on uskomattoman itsekäs. Puolison ja äidin kuolema on hirvittävä asia ja oikeasti trauma. Avioero on ikävää ja surullista.
Yritän kuvitella itseni tähän aikuisen lapsen asemaan. En varmasti lähtisi mihinkään rakkaasta kodistani, mikäli nimenomaan isäni ja sisarusteni kanssa yhteisymmärryksessä kaikki asiat on sovittu. Olisin lojaali vain isälleni, ajattelisin isäni tunteita ja isäni asumista.
Tämän miehen omaisuus ei kuulu ap:lle, vaimo tai ei. Avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei ole ihmisen elinaikana, vaikkei puolisoilla olisikaan avioehtosopimusta.
Omistus talosta on miehen ja hän saa tehdä talolle toisten omistajien kanssa ihan mitä tahtoo.
Yhtä lailla kukaan normaali ihminen ei mene naapuriin ja vaadi heidän taloaan myyntiin ja rahoitusta siitä omaan taloonsa "koska minä haluan oman talon".
Näin ei yksinkertaisesti toimita. Avioliiton useimmat taloudelliset vaikutukset tulevat voimaan vasta liiton päätyttyä.
Vain molemminpuolinen elatusvelvollisuus on olemassa avioliiton aikana jo. Ja aloittajalla on koti, ruokaa ja vaatteet. Mies voisi lasten kanssa myydä talonsa ja polttaa omat rahansa nuotiossa kerrostalon pihassa eikä vaimolla ole siihenkään nokan koputtamista. Se ei ole hänen rahaansa.
Näin rautalankaa joskus tarvitaan. Vaimon tehtävä on ihan itse rahoittaa omat unelmansa esimerkiksi käymällä töissä.
No voi että. Kuollut on kuollut, eikä materiaan takertuminen tuo kuollutta takaisin. Tällaisissa traumoissa jo ihan toipumisen kannalta voisi olla hyödyllistä, kun päästää irti. Ymmärrätkö? Päästää irti. Jatkaa elämää.
55 v pääsee vaikka asumisoikeusasuntoon. Näitä on uusia paritaloja ja rivitaloja. Lainaa tarvitsee vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi että yhteiset suunnitelmanne eivät toteutuneet. Onko mies valmis keskustelemaan asiasta kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Harmi että yhteiset suunnitelmanne eivät toteutuneet. Onko mies valmis keskustelemaan asiasta kanssasi?
Sen verran nyt tuli esille, että ilmeisesti yksi lapista ei halua myydä taloa, muut lapset kyllä sekä mies.
Tällä lapsella ei kuitenkaan ole nyt eikä lähitulevaisuudessakaan mahdollisuuksia ostaa muista ulos.
Hänelle on kätevää asua talossa puoli-ilmaiseksi. Talo on jo vanha ja kaipaisi pian remonttia, eli arvo sen kun laskee.
Uskomaton tilanne. En ole perehtynyt ko. tilanteisiin, mutta voiko todella yksi perikunnan jäsen aiheuttaa moista harmia muille?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko 50-kymppisillä oikeus vielä nauttia elämästä ja suunnitella tulevaisuutta? Vai onko vain palveltava seuraavaa sukupolvea?
ap
Mutta jos mies asuu kerrostalossa, ei hän koe, että se on häneltä pois, että lapsensa asuvat siinä omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Ydinkysymys on , miksi aikuiset lapset elävät isänsä kustannuksella. Mitäpä jos isä pappa kuolee, miten sitten hoitavat talon juoksevat kulut jos eivät nytkään "pysty".
Sehän on sen ajan ongelma. Ehkä sitten joutuvat pakon edessä myymään talon. Mutta kun isänsä kerran on elossa nyt, miksi pitäisi jo nyt elää niinkuin hän olisi kuollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko 50-kymppisillä oikeus vielä nauttia elämästä ja suunnitella tulevaisuutta? Vai onko vain palveltava seuraavaa sukupolvea?
ap
Mutta jos mies asuu kerrostalossa, ei hän koe, että se on häneltä pois, että lapsensa asuvat siinä omakotitalossa.
No, on ollut myös miehen unelma asua omakotitalossa. Siis meidän yhteinen unelma. Mies kaipaa tiloja harrastuksilleen ja minä pihaa.
ap
Vaikka olette nyt naimisissa niin miehen ei ole pakko sen takia myydä puoliksi omistamaansa taloa.
Toki nykyisiin asumiskuluihin pitää osallistua kun asutte yhdessä, sehän olisi pitänyt sopia ilman muuta, ilman mitään sekoittamista talon myymiseen.
Nykyiset asumiskulut ja uuden mahdollisen yhteisen talon ostaminen ovat kaksi eri asiaa.
Et voi omaa unelmaasi vastia ellei siihen ole edellytyksiä.
Jos itse et yksin pysty ja mies ei pysty auttamaan rahallisesti niin sitten asutte siinä tasossa mihin pystytte.
Asuinkustannusten pitää jokaisella olla sellaiset mihin on mahdollisuus. Unelmia on miltei meillä kaikilla, mutta niitä ei aina voi toteuttaa.
Väkisin ei voi vaikka kuinka haluaisi.
Miettisin itse mitä muuta hyvää on parisuhteessa vaikka juuri nyt sitä omakotitaloa en saisikaan.
Olet nyt ehkä juuttunut siihen toiveeseen ja et näe muuta kuin sen mitä et saa. Mieti mitä kaikkea olet saanut ja on mahdollista toteuttaa.
Kumppanuus näillä vuosilla on jo iso asia, ei ole itsestäänselvää löytää uutta, hyvää parisuhdetta vanhempana ihmisenä.
Jos parisuhteesi on kuitenkin hyvä niin älä pilaa sitä katkeroitumalla tai tyytymättömyydellä.
Jos ei ole, niin omakotitalo ei sitä ratkaise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valitettavasti jaksanut lukea koko ketjua, mutta mitä mies maksaa tällä hetkellä asumisestaan? Ei ole oikein, jos sinun palkkasi menee teidän yhteiseen asuntoonne ja miehen palkka aikuisten lasten paapomiseen. Laita maksamaan esim. 1/3 vastaavan asunnon vuokrasta, säästä nämä rahat ja osta niillä myöhemmin oma omakotitalo.
Vierailija kirjoitti:
Onko 50-kymppisillä oikeus vielä nauttia elämästä ja suunnitella tulevaisuutta? Vai onko vain palveltava seuraavaa sukupolvea?
ap
On oikeus nauttia ja ei ole palveltava seuraavaa sukupolvea! Harmi että mies aikoo vetäytyä teidän suunnitelmista. Mutta eihän tietysti väkisinkään ketään mukaan saa johonkin sellaiseen mitä ei halua. Tuossa tilanteessa teidän pitää ottaa kompromissit käyttöön. Molemmille sopiva ratkaisu. Älä vaan luota siihen että mies tulee kustantamaan sitä omakotitaloa minkä sinä haluat. Ei hän niitä lapsiaan siitä talosta tule ajamaan pois. Joten, suunnitelma b käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko keskustelun paikka? Eli kysyt mieheltä miten hän hahmottaa teidän tulevaisuuden mitä hän haluaa, ja sitten kerrot mitä itse haluat ja katsotte, onko teillä yhteinen päämäärä (enää). Se miehen talo on perikunnan tai muuten hankalasti realisoitavissa lasten takia, joten se kuvio on omanlaisensa ongelma. Mutta jos saisitte selvitettyä mitä kumpikin haluaa, ja mitä se edellyttää, voisi tilanne edetä.
Kiitos rakentavasta vastauksestasi. Ongelma on se, että mies on ns. hetkessä eläjä. Keskustelu yritykset yhteisistä suunnitelmista eivät johda mihinkään enää. On epämääräinen. On hyvä maalailemaan asioita ja suunniteleekin, jos ei mitään aikataluja asialle ole. Mutta päämärätietoiseen suunnitteluun ja aikatauluihin ei kykene. Ei lupaudu mihinkään.
ap
Ei siis ole vakavissaan kanssasi eikä halua sitoutua, mutta haluaa pitää sinut siiman päässä. Miksi, mietipä sitä.Eiköhän tuo ole selvä. Et tule saamaan mieheltä muuta.
Vierailija kirjoitti:
En valitettavasti jaksanut lukea koko ketjua, mutta mitä mies maksaa tällä hetkellä asumisestaan? Ei ole oikein, jos sinun palkkasi menee teidän yhteiseen asuntoonne ja miehen palkka aikuisten lasten paapomiseen. Laita maksamaan esim. 1/3 vastaavan asunnon vuokrasta, säästä nämä rahat ja osta niillä myöhemmin oma omakotitalo.
Maksaa vastikkeesta vajaan puolet eli parisataa. Minä maksan asuntolainan, koska asunto minun. Ruokakulut pääosin maksan minä. Samoin kaikki kotiin hankittavat asiat olen minä maksanut. Mies maksaa asuntolainaa siitä lasten asuttamasta kodista useita satoja euroja kuussa ja omat juttunsa. Eli taloudellisesti keskittyy aika lailla itseensä. Kuvittelin että avioliiton myötä hänkin hoitaisi oman osansa kodin hankinnoista, mutta näin ei edelleenkään ole. Sekin harmittaa. Mies puolustelee, ettei hänellä ole varaa kaikkeen. No ei tietenkään, kun pääosa palkkatuloista valuu muualle kuin meidän yhteiseksi hyväksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko 50-kymppisillä oikeus vielä nauttia elämästä ja suunnitella tulevaisuutta? Vai onko vain palveltava seuraavaa sukupolvea?
ap
Se on miehen ja miehen lasten päätös, ei sinun. Etsi uusi elättäjä.
En tarvii mitään elättäjää, omaisuutta enemmin kuin miehellä. Ollaan kuitenkin hei naimisissa ja silloin kai yhdessä yleensä asutaan ja suunnitellaan tulevaisuutta. Minä olen valmis laittamaan oman osuuteni tietenkin mukaan yhteiseen hankkeeseen.
ap
EnemmÄn. Ei enemmin.
Ymmärrän täysin jos mies haluaa säilyttää talon. Hänhän voi sovun säilyttämiseksi väittää nyt ettei halua, kun ei pysty yksin myymäänkään.
Mutta käytännössä ap siis elättää loisijaa, ja sen vuoksi hänen unelmansa jää saavuttamatta, eri asia jos ap:lla olisi varaa maksaa sellainen asunto missä haluaa asua ja vielä maksaa ruoat sun muut miehelle.
Jos maksaa osan vastikkeesta vain, niin käytännössähän tuon voi katsoa maksavan vain ruokansa, jos sitäkään.
Eli eipä tuossa ole muuta kuin pistää mies takaisin lastensa kanssa asumaan.
Ap katselee sitten sitä ok-taloa itselleen, ja säästää senkin rahan mikä menee nyt mieheen.
On minullekin ollut tyrkyllä loismies taloon. Maksaisin kaikki kulut itse, enkä pystyisi edes pakollisia remontteja tekemään, ennemmin asun sitten ihan yksin siinä remontin tarpeessa olevassa, kuin katselen vapaamatkustajaa ja syön makaronia kun toinen käyttää rahat kaikkeen muuhun kuin asumiskustannuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valitettavasti jaksanut lukea koko ketjua, mutta mitä mies maksaa tällä hetkellä asumisestaan? Ei ole oikein, jos sinun palkkasi menee teidän yhteiseen asuntoonne ja miehen palkka aikuisten lasten paapomiseen. Laita maksamaan esim. 1/3 vastaavan asunnon vuokrasta, säästä nämä rahat ja osta niillä myöhemmin oma omakotitalo.
Maksaa vastikkeesta vajaan puolet eli parisataa. Minä maksan asuntolainan, koska asunto minun. Ruokakulut pääosin maksan minä. Samoin kaikki kotiin hankittavat asiat olen minä maksanut. Mies maksaa asuntolainaa siitä lasten asuttamasta kodista useita satoja euroja kuussa ja omat juttunsa. Eli taloudellisesti keskittyy aika lailla itseensä. Kuvittelin että avioliiton myötä hänkin hoitaisi oman osansa kodin hankinnoista, mutta näin ei edelleenkään ole. Sekin harmittaa. Mies puolustelee, ettei hänellä ole varaa kaikkeen. No ei tietenkään, kun pääosa palkkatuloista valuu muualle kuin meidän yhteiseksi hyväksi.
ap
No nyt löytyi mielestäni se todellinen epäkohta. Ei miestä voi velvoittaa ostamaan omakotitaloa jos ei halua, mutta hänet pitää todellakin voida velvoittaa maksamaan reilu osuus yhteisistä kuluistanne.
Sitten saisit sivuun rahaa omakotitalohaaveeseenkin.
Maksaako miehesi omistamastaan omakotitalosta lainaa pois yksin vai yhdessä lastensa kanssa? Onko lasten kanssa keskusteltu siitä, että lunastaisivat miehesi omakotitalosta pois, kun kerran siellä asuvat ja miehesi ei? Näkisin, että jos vain miehesi pääsisi eroon osuudestaan omakotitaloon, teidänkin asumiskuviot alkavat selviytyä. Jos maksaa (aikuisten) lastensa elämisen, eikä sitä halua lopettaa niin kinkkiseksi menee.
Miksi ei olisi voinut olla lainaa? Omilla vanhemmillanikin oli siihen asti, kun olin 25-vuotias. Ja mies ei voinut ostaa osaa ap:n talosta, koska maksaa lainaa talosta, jossa ei edes itse asu. Ovatko nuo miehen lapset opiskelijoita, vai miten kehtaavat maksattaa oman osuutensa lainasta ja kuluja isällään? Itse en ainakaan työssäkäyvänä kehtaisi.