Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
lapsi haluaa lopettaa harrastuksen / kodin säännöt
09.03.2021 |
Poikani on tokaluokkalainen ja harrastanut tosi mielissään, omasta aloitteestaan futista tokan luokan syksystä. Hän on siinä tosi taitava ja olin iloinen kun hän vihdoin uskalsi lähteä harrastamaan. Nyt tämän alkuvuoden aikana, kovien pakkasten ja auton mentyä rikki, sekä koronan vuoksi, oltu paljon sisällä - ja jos poika itse saisi päättää - hän pelaisi koko ajan mobiilipelejä tai katsoisi pelivideoita youtubesta. Niin myös into futikseen on laantunut ja viimeisen kuukauden-pari on harkkoihin meno ollut tosi nihkeää. On jalka kipeä, vatsa kipeä, ei ole kuulemma motivaatiota. Kuitenkin kun/jos on mennyt, on tullut iloisena poikana harkoista kotiin, ja sai juuri "ylennyksen" parempitasoiseen ryhmäänkin kun on niin taitava.
Eilen poika sitten sanoi että haluaa lopettaa harrastuksen. Tästä on puhuttu ennenkin ja sanoin, että kun harrastuksen on itse halunnut aloittaa, siihen pitää sitoutua nyt täksi kevätlukukaudeksi. Kohta on vihreät nurmet ja on kiva pelata pihalla kavereiden kanssa. Eli että kesken kauden emme lopeta, vaan mietitään sitä sitten koulujen loputtua. Ja jos näin olisi, että harrastus jää niin sitten tilalle pitää ehdottomasti tulla jotain muuta - sitä aikaa ei voi käyttää puhelimella. Eilen hän meni vaatekaappiin piiloon ja oli siellä 20minuuttia, ettei ehdittäis harkkoihin.
No, harkat jäi eilen käymättä ja tunnelma oli muutenkin erittäin alavireinen eilen kotona. Korotin ääntä ja suoraan sanottuna nyt on erittäin paska olo. Annoin sanktiot mm. kodin sovittujen hommien hoitamatta jättämisestä (pyykit, tiskit, omat kamat), siitä että oli mennyt tilaamaan maksullisia pelipaketteja google playsta (mun moka kun oli löytänyt vanhan luurin jossa olikin luottokorttitiedot vielä jemmassa) ja tästä futiskuviosta. Olin todella allapäin koko illan, itkinkin (josta olen lapsille sanonut, kotona myös isompi sisarus, että on ihan OK näyttää tunteet jos on surullinen), koska tuli olo että olen täysin epäonnistunut äitinä. Että auktoriteettini ei riitä, että en osaa kommunikoida oikein. Lasten isältä (olemme eronneet 6v sitten), vaikka tekee työtä lasten kanssa ja urheilee paljon, ei tule mitään apuja tai tukea tähän - minun on hoidettava kaikki.
Aamulla huomasin että lapsi oli kirjoittanut minulle kirjeen (jo ennen nukkumaan menoa, en ollut illalla tajunnut että se oli minulle tarkoitettu kun oli semmonen taiteltu valkoinen paperi), jossa lukee "kirje äidille äidin huoneeseen, äiti joskus musta tekee mieli tappaa mut, kun mulla on turvaton olo joskus täällä kun mulle huudetaan aina". Tämä jotenkin nyt herätti mut täysin että mun pitää kysyä viisaammalta neuvoa. Miten mä hoidan tän homman kotiin? Mä haluaisin olla maailman paras äiti, usein musta kuitenkin tuntuu että teen kaiken ihan vikaan.
Kommentit (71)
ap tässä. Kiitos vinkeistä, käydäänkin tänään läpi rauhassa näitä pelisääntöjä.
Tosta debatista miksi kirja vs mobiili - no, aika pieni osa suomalaisista pojista jotka pelaa päivästä toiseen 5 tuntia minecraftia tai among usia tekee siitä ammatin. En halua että lapsi syrjäytyy, vaan oppii ryhmätyötaitoja, auktoriteetin noudattamista (?), sekä yleissivistystä. Jos hän haluaa isona koodariksi tms, se on tosi jees, tuen ehdottomasti häntä sille uralle. Mutta tokaluokkalaisen ei tarvitse pelata puhelimella 5 tuntia päivässä... aivojen kehitys, lukutaito, mielikuvitus, ym.. Voisin väittää että ne junnut jotka lapsuuden/nuoruuden viettää yöt valvoen ja pelejä pelaten, ovat niitä joilta jää myös menemättä armeijaan (tai se menee kesken), töihin jne koska ei kestetä sitä että joku toinen antaa sääntöjä tai pitää osata työskennellä isolla porukalla. Tämä toki vain mun oma "pohdinta" lähipiirin ja sukulaisten touhuja seuraamisen myötä. 8-vuotiaan "sosiaalinen elämä" ei myöskään ole puhelimessa, vaan kotona, koulussa ja pihapiirissä. Eri asia jos puhuisimme teini-ikäisestä jannusta.
Olen samaa mieltä kuin moni muu, en halua pakottaa harrastukseen. En myöskään halua sitä että lapsi harrastaa 2kk ja haluaa lopettaa. Ja sitten aloittaa toisen jutun jossa 2kk ja sitten lopettaa. Vain siksi että on kivempi istua sohvalla katsomassa youtubea eikä ole pitkäjänteisyyttä. Mielestäni se on myös mun tehtävänä vanhempana; opettaa sitä sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä.
Voi olla että lapsi jännittää tuota ryhmän vaihtoa, muutama hyvä ystävä jäi siihen "alempitasoiseen" ryhmään. Itse en mielestäni painosta lasta harkkoihin, vaan just sen kautta fiilistelen et eikös ole kiva kun on hyvä porukka, olet tärkee osa sitä porukkaa ja olet niin taitava jne. haastattelen poikaa vielä että olisiko ryhmässä ollut jotain sanomista tai porukasta ulos jättämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo kirjoituksen perusteella lapsesta pitäisi tehdä lasu, jos kertomus ei ole vain provo.
Poikasi on kovin pieni vielä ja hänellä on noin paljon velvollisuuksia ja pakko harrastaa.
Hakeutukaa perheneuvolaan.
Noissa pienten nettipeleissä tai videoiden katselussa ei kyllä ole mitään kaverisuhteita ylläpitävää. Ne on tehty pelkästään riippuvuuden aiheuttamista varten. Pelaamiseen ja videoiden katseluun koukuttuneille voidaan sitten näyttää mainoksia.
Peliaddigtio on ihan oikea ongelma.
Katso papunet.fi/kuvatyökalu,laita hakuun esim läksyt,pelaaminen jne kotityöt sun muut,saat hakua vastaavan kuvan jonka siirrät siihen oikealle,tulostat sen ja siinä,nämä ensin,sitten...
Tai printtaat ne yksitellen, muovitat/laminoit ja laitat jääkaapin oveen,nämä teet,sitten..." Ilman mutinoita.
Loppuu nalkutus ja on tehokkaampaa kuin puhuminen
https://kuvatyokalu.papunet.net
siellä on kyllä selkeät ohjeet kuinka se systeemi toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaus sulle, ap! Meillä 3-luokkalainen poika ja tutulta kuulostaa. Mieluiten olisi ruudulla aina, ja usein kun saa yhdeltä laittelta pois niin kohta onkin jo selaamassa puhelimelta whatsapp-viestejä, sellaista älytöntä puhelimen selausta, vailla mitään tarkoitusta. Aika hyvin kuitenkin ruutuajan rajaus onnistuu, ja rajoja tottelee.
Olen kanssa "pakottanut"/kannustanut jonkun harrastuksen pitämään. Viime vuonna oli vähän vääntämistä niissä, ja tänäkin vuonna, ollaan pidetty väliviikkoja kun on väsymystä jne ilmassa ja läksytkin venyy, mutta välillä olen sitten komentanut, että kyllä tänään mennään. Jos haluaisi kokonaan lopettaa, niin varmaan antaisin kyllä, mutta tekisin selväksi että sitä aikaa ei käytetä ruudun ääressä eikä ruutua saa ruinata silloin.
Olisin ehkä yhteydessä koulupsykologiin ja hänen kanssa purkaisin tuota kirjettä ja sen nostattamia tunteita sinussa. Ymmärrän että huoli on hirveä, kun tuollaisen saa. Toisaalta muistan itse puhuneeni itsemurhasta lapsena, kun kiukutti ja tuntui, että kukaan ei koskaan ymmärrä (tosin se ehkä olikin totta).
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on kovin pieni vielä ja hänellä on noin paljon velvollisuuksia ja pakko harrastaa.
Hakeutukaa perheneuvolaan.
ap vastaa: ei ole velvollisuuksia, mutta kyllä pian 9-vuotias jo saa luvan ottaa osaa kotitöihin, eikä olettaa että muut siivoaa sotkunsa. Eikä ole pakko harrastaa myöskään.
Perheneuvola on hyvä vaihtoehto, laitoinkin jo viestiä kouluun ja kyselin sieltä mistä instanssista vois kysellä apuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo voi olla juuri toi mitä joku kirjoittikin eli ei välttämättä tykkää että on siirretty parempien ryhmään. Taso voi olla siellä kovempi, treenit kovempia ja kaverit ei niin kivoja tai tuttuja.
Kysy haluaako siirtyä takaisin vanhaan porukkaan, ja jos treenit on vaikka 3 kertaa viikossa jos kävisi vaikka 2 niistä.
Ja yhteys myös valmennukseen/joukkueen johtoon sinne harrastusporukkaan, ne voi myös puhua pojan kanssa.
Sieltä voi innostus taas uudestaan löytyä, ja jos ei löydy sitten vaan kohti uusia tuulia
Olet siinä oikeassa, ettei peliriippuvaisesta koskaan tule koodaria. Ne pelien koodaamisessa tarvittavat taidot alkavat kehittyä kuviksen, matikan, äikän jne. tunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että aloitettu kausi käydään loppuun. Mutta kuitenkin niin, että jos lapsi ihan oikeasti kärsii siitä harrastukseen lähtemisestä, niin sitten tämä päätös voidaan pyörtää. Tällä siis tarkoituksena karsia ailahduksista johtuvia motivaation laskuja, mutta kuitenkin täytyy pitää järki päässä ja kuunnella lasta. Hyvä on opettaa lapselle myös vähän tylsyyden ja vastoinkäymisten sietämistä, mutta harrastaminen ei saa olla pelkkää tätä.
Tämä korona-aika nyt näyttää pahasti osuvan juuri lasten harrastustoimintaan ja tällä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia lasten liikkumattomuuden edistäjänä. Huoleksi tuleekin, miten saadaan kaikki kelkasta pudonneet takaisin liikunnan pariin?
Vierailija kirjoitti:
Noissa pienten nettipeleissä tai videoiden katselussa ei kyllä ole mitään kaverisuhteita ylläpitävää. Ne on tehty pelkästään riippuvuuden aiheuttamista varten. Pelaamiseen ja videoiden katseluun koukuttuneille voidaan sitten näyttää mainoksia.
Peliaddigtio on ihan oikea ongelma.
Peliaddigtio voi olla ihan oikea ongelma myös tässä aloituksessa. Tapa hoitaa sitä täysin väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä korona-aika ja kevät on sikäli poikkeuksellisia, että antaisin varmaan lopettaa jos oikeasti haluaa. Mutta sen tekisin selväksi, että lisääntynyt vapaa-aika ei tarkoita lisääntyvää peliaikaa. Päinvastoin. Ja teidän tapauksessa kuulostaa siltä, että ruutuaikaa on liiaksi ja pelit liian kuormittavia lapsen kehitysasteelle. Sen lisäksi voisi olla aika viedä poika juttelemaan neuvolaan terapeutin luokse. Jokin nyt ahdistaa ja se jokin olisi hyvä saada ilmaistua sanoiksi.
Pieni tauko netistä ja peleistä voisi olla muutenkin paikallaan. Kotitöistä ja muista velvollisuuksista joudut mielestäni käymään useasti keskustelua. Ei tokaluokkalainen muista tai osaa.
Teillä on paljon muitakin ongelmia kuin harrastus tai sen lopettaminen. Tuo maksullisten pelien tilaaminen nyt esimerkiksi. Ehkäpä olisi syytä käväistä perheneuvolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa, että ongelma ei ole harrastus, vaan pelaamiseen koukuttuminen. Lapsi luulee saavansa pelata, kun ei mene harrastukseen. Kun saatte sen kuntoon, muut asiat alkaa varmaan sujua leppoisasti itsekseen.
Luo supernanny-tyyliin selkeä sääntö, vaikka että 1 tunti pelaamista päivässä tai että klo 17 jälkeen ei pelata. Rankaisemisen sijaan palkitse: kun lapsi noudattaa säöntöä itse ilman käskyä, esim. vie puhelimen puhelinparkkiin itse määräajan umpeutuessa, hän saa tarrataulukkoon tarran (ja tokaluokkalainen ei tod. ole liian iso tarrataulukoihin). Kolmesta tarrasta palkinto (ei peliaikaa). Tätä harjoittelette ensin. Kun tämä sujuu, voi ottaa uusia sääntöjä esim. kotitöihin liittyen. Ei liikaa uusia sääntöjä kerralla. Vastaan länkyttäminen vähenee, kun on selkeä, ennakkoon sovittu sääntö josta ei jousteta.
Muutoinkin kehu ja palkitse enemmän! Kuulostaa siltä, että olette joutuneet negatiivisuuden kierteeseen, niin kuin vastaan länkyttäjän kanssa usein. Etsi vaikeistakin tilanteista hyvää ja kehu: ”olin tosi iloinen ettet lyönyt/kiroillut/nimitellyt vaikka tää lähteminen olikin meille vähän hankalaa”. Ja mikä tärkeintä: kehu hänen luonnettaan, sitä millainen hän on! Ei suorituksia esim. koulussa tai jalkapallossa.
Lapselle opetetaan teillä näköjään se että lapsi ei saa päättääharrastuksistaan tai mistään ja saa vielä vihat päälleen. Sitten kun kirjoittaa jotain mt soopaa, saa paljon sääliä ja huomiota. Siitä kasvaa isona sarjasaikuttaja, joka luistaa jatkuvasti töistä johonkin masennukseen vedoten.
Väkisellä ei ketään voi pitää harrastuksessa, jos se asia ei kiinnosta. Se ei kuitenkaan ole syy antaa periksi, vaan keskustele lapsesi kanssa, mihin toiseen harrastukseen tämä harrastus vaihdetaan. Tuosta noin vain lopettamista ei kannata tarjota vaihtoehtona. Ja samalla voi houkutella jatkamaan vielä kevään loppuun, jos se mitenkään onnistuu. Se ei toki välttämättä ole mahdollista, jos tarjolla on lajiharrastuksen sijaan jotain surkeita korviketreenejä koronarajoituksista johtuen, moni lapsi ei jaksa niitä kuukausi toisensa jälkeen.
Korona kyllä tekee harrastamisessa todella rajua jälkeä. Meillä on jo kymmeniä tuhansia nuoria lopettanut harrastukset koronan ja siitä seuranneiden rajoitusten takia. Lasku tulee olemaan pidemmällä tähtäimellä raju.
Jostain syystä näen lasten joukkuepeliharrastuksen lähinnä pahoinvoinnin lähteenä. Lapsi harrasti mieluusti jalkapalloa 5-10 vuotiaana pari kertaa viikossa, sitten tuli tasoryhmiin jaot ja harjoitukerrat muuttuivat kaikilla 4 kertaan viikossa, lisänä pelit viikonloppuisin.
Joukkueen henki muuttui omituiseksi, aikaisemmat aktiivit vanhemmat vaihtuivat todella kilpailuhenkisiin vanhempiin... koko joukkue hajosi noin vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
ap tässä. Kiitos vinkeistä, käydäänkin tänään läpi rauhassa näitä pelisääntöjä.
Tosta debatista miksi kirja vs mobiili - no, aika pieni osa suomalaisista pojista jotka pelaa päivästä toiseen 5 tuntia minecraftia tai among usia tekee siitä ammatin. En halua että lapsi syrjäytyy, vaan oppii ryhmätyötaitoja, auktoriteetin noudattamista (?), sekä yleissivistystä. Jos hän haluaa isona koodariksi tms, se on tosi jees, tuen ehdottomasti häntä sille uralle. Mutta tokaluokkalaisen ei tarvitse pelata puhelimella 5 tuntia päivässä... aivojen kehitys, lukutaito, mielikuvitus, ym.. Voisin väittää että ne junnut jotka lapsuuden/nuoruuden viettää yöt valvoen ja pelejä pelaten, ovat niitä joilta jää myös menemättä armeijaan (tai se menee kesken), töihin jne koska ei kestetä sitä että joku toinen antaa sääntöjä tai pitää osata työskennellä isolla porukalla. Tämä toki vain mun oma "pohdinta" lähipiirin ja sukulaisten touhuja seuraamisen myötä. 8-vuotiaan "sosiaalinen elämä" ei myöskään ole puhelimessa, vaan kotona, koulussa ja pihapiirissä. Eri asia jos puhuisimme teini-ikäisestä jannusta.
Olen samaa mieltä kuin moni muu, en halua pakottaa harrastukseen. En myöskään halua sitä että lapsi harrastaa 2kk ja haluaa lopettaa. Ja sitten aloittaa toisen jutun jossa 2kk ja sitten lopettaa. Vain siksi että on kivempi istua sohvalla katsomassa youtubea eikä ole pitkäjänteisyyttä. Mielestäni se on myös mun tehtävänä vanhempana; opettaa sitä sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä.
Voi olla että lapsi jännittää tuota ryhmän vaihtoa, muutama hyvä ystävä jäi siihen "alempitasoiseen" ryhmään. Itse en mielestäni painosta lasta harkkoihin, vaan just sen kautta fiilistelen et eikös ole kiva kun on hyvä porukka, olet tärkee osa sitä porukkaa ja olet niin taitava jne. haastattelen poikaa vielä että olisiko ryhmässä ollut jotain sanomista tai porukasta ulos jättämistä.
Kun kyse on harrastamisesta eikä niin tavoitteellisesta urheilusta, selvittäkää voisiko poika siirtyä takaisin aiempaan ryhmään juuri sosiaalisten suhteiden vuoksi. Tietysti sieltä uudestakin ryhmästä voi löytyä uusia kavereita, mutta jos harjoitukset itsessään eivät tunnu kivoilta, ei ole järkevää jatkaa. Mutta se varsinainen ongelma teillä tosiaan on puhelimessa ja pelaamisessa, se täytyy saada ensimmäisenä katkaistua, ja taidat tarvita siihen ulkopuolista apua.
Alue: Aihe vapaa
Meillä viimeisin ”rangaistus” jos mikään muu ei tehoa, on netti konkreettisesti poikki määräajaksi ihan liittymäasetuksista. Kun on tylsää, alkaa muut tekemiset kiinnostaa ihan eri lailla. Eikä tarvi pakottaa tai houkutella, tekemisen etsintä tulee lapselta ihan itseltään. Tämä on toiminut 14-vuotiaalla, ja kun sen muutaman kerran toteuttaa niin pelkkä uhkaus riittää. 1 -2 vrk ”nettipaastolla” ei kaverisuhteet kärsi, mihin ensimmäisenä yritetään vedota kun tämä otetaan esille. Ja noin pienellä ruutuajan määrä sovittaisiin ihan normaaliin arkeen, ei jatkuvasti puhelimella/koneilla.