Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
lapsi haluaa lopettaa harrastuksen / kodin säännöt
09.03.2021 |
Poikani on tokaluokkalainen ja harrastanut tosi mielissään, omasta aloitteestaan futista tokan luokan syksystä. Hän on siinä tosi taitava ja olin iloinen kun hän vihdoin uskalsi lähteä harrastamaan. Nyt tämän alkuvuoden aikana, kovien pakkasten ja auton mentyä rikki, sekä koronan vuoksi, oltu paljon sisällä - ja jos poika itse saisi päättää - hän pelaisi koko ajan mobiilipelejä tai katsoisi pelivideoita youtubesta. Niin myös into futikseen on laantunut ja viimeisen kuukauden-pari on harkkoihin meno ollut tosi nihkeää. On jalka kipeä, vatsa kipeä, ei ole kuulemma motivaatiota. Kuitenkin kun/jos on mennyt, on tullut iloisena poikana harkoista kotiin, ja sai juuri "ylennyksen" parempitasoiseen ryhmäänkin kun on niin taitava.
Eilen poika sitten sanoi että haluaa lopettaa harrastuksen. Tästä on puhuttu ennenkin ja sanoin, että kun harrastuksen on itse halunnut aloittaa, siihen pitää sitoutua nyt täksi kevätlukukaudeksi. Kohta on vihreät nurmet ja on kiva pelata pihalla kavereiden kanssa. Eli että kesken kauden emme lopeta, vaan mietitään sitä sitten koulujen loputtua. Ja jos näin olisi, että harrastus jää niin sitten tilalle pitää ehdottomasti tulla jotain muuta - sitä aikaa ei voi käyttää puhelimella. Eilen hän meni vaatekaappiin piiloon ja oli siellä 20minuuttia, ettei ehdittäis harkkoihin.
No, harkat jäi eilen käymättä ja tunnelma oli muutenkin erittäin alavireinen eilen kotona. Korotin ääntä ja suoraan sanottuna nyt on erittäin paska olo. Annoin sanktiot mm. kodin sovittujen hommien hoitamatta jättämisestä (pyykit, tiskit, omat kamat), siitä että oli mennyt tilaamaan maksullisia pelipaketteja google playsta (mun moka kun oli löytänyt vanhan luurin jossa olikin luottokorttitiedot vielä jemmassa) ja tästä futiskuviosta. Olin todella allapäin koko illan, itkinkin (josta olen lapsille sanonut, kotona myös isompi sisarus, että on ihan OK näyttää tunteet jos on surullinen), koska tuli olo että olen täysin epäonnistunut äitinä. Että auktoriteettini ei riitä, että en osaa kommunikoida oikein. Lasten isältä (olemme eronneet 6v sitten), vaikka tekee työtä lasten kanssa ja urheilee paljon, ei tule mitään apuja tai tukea tähän - minun on hoidettava kaikki.
Aamulla huomasin että lapsi oli kirjoittanut minulle kirjeen (jo ennen nukkumaan menoa, en ollut illalla tajunnut että se oli minulle tarkoitettu kun oli semmonen taiteltu valkoinen paperi), jossa lukee "kirje äidille äidin huoneeseen, äiti joskus musta tekee mieli tappaa mut, kun mulla on turvaton olo joskus täällä kun mulle huudetaan aina". Tämä jotenkin nyt herätti mut täysin että mun pitää kysyä viisaammalta neuvoa. Miten mä hoidan tän homman kotiin? Mä haluaisin olla maailman paras äiti, usein musta kuitenkin tuntuu että teen kaiken ihan vikaan.
Kommentit (71)
Minulla ei ole lapsia, joten muuten en oikein osaa sanoa mitään, mutta harrastusasiaan ehkä jotain. Ei kannata pakottaa harrastukseen. Vaikka onkin siinä hyvä, niin se ei tarkoita sitä, että hän pitäisi harrastuksesta. Toki harrastusta ei pelaamisella voi korvata, mutta jos lapsi muutakin tehden viihtyy kotona, anna hänen pysyä kotona.
Mielestäni tuo kuulostaa ihan hyvältä, että katsotte vielä kevään, jos harrastus alkaisikin kiinnostaa taas. Sitten voi lopettaa, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolmasluokkalainen ja ekaluokkalainen. On päivänselvää, että ruutuaika tulee sitten kun on hampaat harjattu ja syöty, läksyt tehty ja soittoläksyt harjoiteltu.
Kotitöiden suhteen kannattaa ajaa sisään uudistukset hiljalleen, palkitsemisen ja positiivisen vahvistamisen kautta. Mutta tuota ruutuaikaa ei oikein voi korjata muuten kuin äkkirysåyksellä.
Ex-harrastusohjaajana sanon sen, että mukaan pakotettu lapsi pilaa pahimmillaan kaikilta muiltakin ilon. Jos hän vielä kauden lopuksi haluaa lopettaa, anna lopettaa.
Kuinka paljon olette keskustelleet kotitöistä ja muusta käytöksestä niiden ristiriitatilanteiden ulkopuolella? Yleensä se onnistuu helpommin, kun ei ole ns. tilanne päällä. Jos sinä listaisit paperille ne normaaliin käytökseen kuuluvat asiat mitä odotat ja mistä ei neuvotella, kuten syöminen pöydän ääressä, läksyjen teko jne. Ja toiseen listaan ne kotityöt, mitä pojalta odotat. Ja jos hän pystyy sitoutumaan niihin, hän saa pelata yms.
Kaudet viedään loppuun kun ollaan sitouduttu johonkin. Ei sinkoilla sinne tänne. Jatkuvuutta opetettava lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolmasluokkalainen ja ekaluokkalainen. On päivänselvää, että ruutuaika tulee sitten kun on hampaat harjattu ja syöty, läksyt tehty ja soittoläksyt harjoiteltu.
Kotitöiden suhteen kannattaa ajaa sisään uudistukset hiljalleen, palkitsemisen ja positiivisen vahvistamisen kautta. Mutta tuota ruutuaikaa ei oikein voi korjata muuten kuin äkkirysåyksellä.
Jatkan vielä, että en pakottaisi harrastukseen minäkään. Sen pitäisi rentouttaa ja virkistää.
Voisiko olla että juuri se siirto parempaan ryhmään on se mikä lasta ahdistaa, varsinkin jos olet kovasti iloinnut ja touhottanut asiasta. Lapselle ehkä tärkeintä on ollut tutut kaverit ja yhdessäolo, ja nyt hän kokee että se
harrastus onkin sinun miellyttämistäsi.
Kerro toki miksi kirjan lukeminen on "parempaa" tekemistä kuin puhelin? Puhelimessa on nykyajan nuorten sosiaalinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaudet viedään loppuun kun ollaan sitouduttu johonkin. Ei sinkoilla sinne tänne. Jatkuvuutta opetettava lapselle.
Noin minäkin ajattelin ensimmäisen lapseni kohdalla. Kolmannen kohdalla olen jo sillä linjalla, että mitä ihmettä minä luulen opettavani lapselle sillä että pakotan harrastukseen. Vain sen että seuraavalla kerralla ei edes aloita uutta harrastusta.
Vierailija kirjoitti:
ap jatkaa:
Olisikko teillä mammoilla (tai isillä) neuvoja tai jotain vinkkiä miten minä saan täällä kotona tilanteen semmoiseksi että sovittuja asioita noudatetaan (lapsi on ollut aina semmonen että periaatteessa ihan joka asiasta on "väännetty" ja joutunut sanomaan moneen kertaan, alkaen hampaiden pesu, pukeminen, läksyjen teko, tiskien laittaminen pöydältä tiskikoneeseen jne). Jolloin siltä mobiilipelaamistakin voisi tehdä sovitusti ne pari tuntia viikossa - mutta mielestäni se tosiaan tarkoittaa et sitten se muu paketti on kasassa, eli läksyt on tehty ja ruoka syödään yhdessä keittiössä (eikä sohvalla youtubea katsoen silloin kun itselle sopii), että ulkoillaan, luetaan kirjaa jne. Ja näin ollen minullakin olisi tässä arjen pyörityksen, uuden työn ja muun keskellä semmoinen olo että kotona homma pyörii, ja että mun ei tarvitsisi hoitaa kaikkea yksin - että lapsetkin osallistuis kotitöihin (juuri tämä ko. poika ei suostu tekemään mitään, ellei sano 1000 kertaa ja silloinkin tosiaan ärähdä = aina sä huudat mulle).
Kaikki neuvot kalliita ja lämpimästi tervetulleita!
Ensisijainen asia on nyt toi turvattomuus ja itsetuhoisuus!
Ja sinä ajattelet vain itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo käytös josta kerroit kuulostaa siltä että hän ei ainoastaan halua lopettaa harrastusta, vaan että häntä kiusataan siellä tai jotain vielä pahempaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerro toki miksi kirjan lukeminen on "parempaa" tekemistä kuin puhelin? Puhelimessa on nykyajan nuorten sosiaalinen elämä.
Siinäpä se. Puhelimessa on sosiaalinen elämä, kirjassa ei. Kumpikin on tärkeitä, eivätkä sulje toisiaan pois. Ja sosiaalinen elämä puhelimessa on erityisen tärkeää, jos kavereita ei saa tavata samoin kuin ennen koronaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt herranen aika pakota harrastukseen, jos toinen ei halua...
niin,katsokaa kevään loppuun.
Naapurinpoika yritti houkutella hyvää pihapelaajaa joukkueeseen,kaveri tokaisi vaan että hänestä on hauskaa pelata huvikseen,ei pakosta eikä ura silmissä. Ei lähtenyt,pelasi pihajalista.
Vierailija kirjoitti:
Kerro toki miksi kirjan lukeminen on "parempaa" tekemistä kuin puhelin? Puhelimessa on nykyajan nuorten sosiaalinen elämä.
Kirjan lukeminen kehittää lukutaitoa. Pojista jo viidesosalla on niin heikko lukutaito, jolla ei nykymaailmassa selviydy. Ei saa siis ammattia eikä kykene elättämään itseään. Näin ollen ei mahdollisesti saa puolisoa eikä perhettä.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro toki miksi kirjan lukeminen on "parempaa" tekemistä kuin puhelin? Puhelimessa on nykyajan nuorten sosiaalinen elämä.
Puhelimella lapsi roikkuu aivan varmasti muutenkin. Ja vaikka sielläkin on tärkeää juttua ja kavereita, kirjan lukeminen on taito, joka opettaa pitkäjänteisyyttä, parantaa keskittymistä, mielikuvitusta, sanavarastoa, rauhoittumista. Minusta erittäin tärkeitä taitoja varsinkin nykylapsille.
Pakko olla provo. Ei kai tuollaisia hirviövanhempia oikeasti ole olemassa? Saati että kehtaisivat tunnustaa netissä olevansa sellaisia.
Olet selkeästi liian vaativa ladta kohtaan! Hän kokee turvattomuutta, miettii jopa itsensä tappamista. Ja sinä mietit vain, että kaikki kotityöt pitää tehdä. Jaat sanktioita. Itket ja huudat.
Lapsirukka! Odotti koko yön vadtausta kirjeeseensä. Edes jotain väkittämisen osoitusta.
Nyt nopeasti hakemaan apua perheelle!
Lapsesi siis kuvittelee voivansa vaihtaa sosiaalisen harrastuksen puhelimen tuijotukseen. Suosittelen valaisemaan häntä siitä, ettei harrastuksen lopettaminen lisää ruutuaikaa.
Lapsesi on erittäin herkästi addigtoituvaa tyyppiä. Puhelin addigtio kehittyy helposti, koska pelit ja videot on tehty hyvin kouluttaviksi. Myöhemmin ongelmia voi tulla päihteiden kanssa.
Harrastuksen kuuluu olla mielekästä, älä pakota! En myöskään pakottaisi harrastamaan jotain jos lapsi ei kerta kaikkiaan kiinnostu mistään. Voihan se olla että yhden välivuoden jälkeen löytyy mieluisa harrastus.
Isä on valmentanut junnuja yleisurheilupuolella, ja on sanonut, että koskaan ei saa pakottaa jatkamaan, jos lasta ei enää kiinnosta. Siinä häviää kaikki into urheiluun.
Alue: Aihe vapaa
ap jatkaa:
Olisikko teillä mammoilla (tai isillä) neuvoja tai jotain vinkkiä miten minä saan täällä kotona tilanteen semmoiseksi että sovittuja asioita noudatetaan (lapsi on ollut aina semmonen että periaatteessa ihan joka asiasta on "väännetty" ja joutunut sanomaan moneen kertaan, alkaen hampaiden pesu, pukeminen, läksyjen teko, tiskien laittaminen pöydältä tiskikoneeseen jne). Jolloin siltä mobiilipelaamistakin voisi tehdä sovitusti ne pari tuntia viikossa - mutta mielestäni se tosiaan tarkoittaa et sitten se muu paketti on kasassa, eli läksyt on tehty ja ruoka syödään yhdessä keittiössä (eikä sohvalla youtubea katsoen silloin kun itselle sopii), että ulkoillaan, luetaan kirjaa jne. Ja näin ollen minullakin olisi tässä arjen pyörityksen, uuden työn ja muun keskellä semmoinen olo että kotona homma pyörii, ja että mun ei tarvitsisi hoitaa kaikkea yksin - että lapsetkin osallistuis kotitöihin (juuri tämä ko. poika ei suostu tekemään mitään, ellei sano 1000 kertaa ja silloinkin tosiaan ärähdä = aina sä huudat mulle).
Kaikki neuvot kalliita ja lämpimästi tervetulleita!