Liiallinen rehellisyys itsessä ärsyttää

Kyllä tietyissä tilanteissa olisi voinut olla ennemmin vaan hiljaa tai esittää tietämätöntä. Rehellisyys johti ainoastaan jatkokonfilkteihin ja tilanne paheni, eikä rehellisyyttä otettu juurikaan minkäänlaisena luottamusta kasvattavana tai lieventävänä asiahaarana.

Minä en pysty valehtelemaan edes käskystä ja siitä on tullut kyllä vuosien aikana paljon ongelmia. Sitten olen vielä sellainen typerys, että jos olen tehnyt jotain väärin tunnustan vaikka syyllisiä ei kukaan edes kysyisi. Ominaisuuksieni takia en ole lähtenyt koskaan mukaan esim. politiikkaan vaikka on pyydetty, koska käsitykseni mukaan poliitikon kuuluu päästellä enemmän valheita kuin totuuksia.

Minä olen rehellinen, koska silloin voin toistaa saman asian vaikka sata kertaa ja todistaa sen, ja saan itseni näyttämään paremmalta tilanteessa. esimerkiksi eräässä oikeusasiassa olen ollut alusta alkaen rehellinen ja kertonut mitä olen jättänyt tekemättä. Ei se silti poista vastapuolen vakavia virheitä ja laiminlyöntejä. Ei kukaan muutenkaan usko sellaista, että "En minä mitään väärää ole tehnyt, en yhtä pienen pientäkään asiaa." Ei näytä hyvältä, kun kesken kaiken sitten sanoo, että no joo, olen minä tehnyt tällaisen ja tuollaisen virheen, MUTTA...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tietyissä tilanteissa olisi voinut olla ennemmin vaan hiljaa tai esittää tietämätöntä. Rehellisyys johti ainoastaan jatkokonfilkteihin ja tilanne paheni, eikä rehellisyyttä otettu juurikaan minkäänlaisena luottamusta kasvattavana tai lieventävänä asiahaarana.

No näin, jos kysytään että "kuka ton rikkoi" ja joku tunnustaa, niin kyllä nyt vähän siinä raivotessaan voisi edes ajatella että yhtä hyvin olisi voinut jättää tunnustamatta ja rehellisyys ja suoraselkäisyys kertoo henkilöstä kuitenkin jotain.

Rehellisyys on hyve, mutta rehillinen voi olla myös lempeästi. Kysymykseen ''kulta olenko lihonut?'' pitää olla kyllä rehellinen. Se on naisen älyllistä halveeraamista jos tuossa alkaa valehtelemaan. Lapsille voi sanoa pehmeesti, koska ne ei ole aikuisia.

Autismini ärsyttävin puoli on pakkomielle siitä, että asiat pitää olla oikein ja faktoja. Vähiten olisi ihmisten vihat niskassa kun pitäisi suunsa kiinni tai teeskentelisi muistamatonta sekä antaisi kaikkien valehdella ja manipuloida niin paljon kuin huvittaa.

Kyllä tää "rehellisyys maan perii" on vaan niiden höpinöitä joille on joskus valehdeltu. Hyvähän se niiden kannalta tietty olla rehellisiä muttei se niitä läksytettäviä rehellisiä paljoa auta.

Kaiken lisäksi Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?

Ap

Niin se vaan piru soikoon on että melkoista tasapainottelua se on tässä elämän sosiaalisessa pelissä. Liika mukautuminen huono, liika rehellisyyskin huono. Pitäisi koittaa vaan tunnistaa tilanteet joissa " totuudentorvena" oleminen _ei auta_ mitään asian suhteen ja tuo itselle vain harmia.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken lisäksi Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?

Ap

Mee nukkumaan

Liika rehellisyys on lapsellista aikuiselta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken lisäksi Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?

Ap

:'D

ap

Sehän on laissa että jos epäillään jostakin rikoksesta, on sallittua pysyä vaiti ja saa myös valehdella, ettei pidä olla liian höveli kertomaan kaikkea mikä on vastoin omaa etua.  

No jep kaverikin oli vähä hömelö ja meni tunnustamaan muijalleen että tuli vähä vierasta käpälöityä. Eikä mitään muuta edes tapahtunut kuin pieni kosketus haarovälistä. Muijahan tästä suuttui ja siitä tuli pienoinen muutaman viikon paskamyrsky. Et juu olis varmaa kannattanu jättää kertomatta, siinä ei rehellisyyttä arvostettu myöskään.

Vierailija kirjoitti:

Liika rehellisyys on lapsellista aikuiselta ihmiseltä.

Aloittaisi päivän työkavereiden läsnäollessa että "Huomenta! Vttu kun vtuttaa. Hirvee ummetuskin. Ja s**tana kun pitää teitäkin katsella, tää ryhmädynamiikka on siis niin syvältä ettei kyllä muuten aurinko paista tähän risukasaan. Ei helevetti mä en jaksa tätä ja teitä yhtäkään päivää enää! Miks mun piti hakea tänne, taidan tulla oikeesti hulluksi"

Vaihtoehto: "Huomenta!" Keräät itsesi, olet asiallinen ja hoidat työsi. Kotona katselet uutta työpaikkaa koska et viihdy nykyisessä.

Ja joo oli kärjistys, ja myös se mitä ajattelin töissä tänään aamulla. 🙂

Miten tää ilmenee? Sanot kaverille että "vitsi sä näytät kyllä rumalta tänään" ja kuittaat sillä että olet vain suorapuheinen ja rehellinen?

Siis tiedän tunteen ap Rehellisyydestäni oon kärsinyt muun muassa siten, että amkissa opiskellessani kerroin ohjaavalle opettajalle että olin tehnyt osan harkkatunneista etänä. Näin ei olisi saanutkaan tehdä, joten tunteja ei hyväksytty ja jouduin tekemään lisätehtävän. Eniten ärsytti se että luokkakaveritkin olivat tehneet etänä tunteja, mutta eivät vaan kertoneet sitä, joten ne menivät läpi. Huoh olipahan opetus itelle ettei yltiörehellisyys aina kannata.

naisille ei saa olla rehellinen. naiset eivät kestä totuutta

Vierailija kirjoitti:

Miten tää ilmenee? Sanot kaverille että "vitsi sä näytät kyllä rumalta tänään" ja kuittaat sillä että olet vain suorapuheinen ja rehellinen?

Eiköhän ne ole niitä tilanteita missä itse on selän takana mokannut tavalla tai toisella ja tunnustamatta jättämisellä olisi välttynyt selkäsaunalta.