Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei esimerkiksi psykiatreille ole omaa, suoraa koulutusta (ilman yleislääketieteellisiä opintoja)?
08.03.2021 |
Ihan vilpittömän tietämättömänä kysyn! Miksi psykiatreille ei ole omaa koulutusta, jossa hypätään yli kaikki yleislääketieteelliset kurssit? Olisi mielenterveyskurssit, täsmällisemmät lääkekurssit ja niin edelleen?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkäri on ainoa erikoislääkäri, joka ei ole myös yleislääkäri.
Ei ole.
No kerroppa sitten joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska: ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Ne on lääketieteen lisenssiaatteja, eli heillä on lääkärin pätevyys ja saavat tehdä lääkärin töitä. Usko jo nyt, että ne ovat vain lääkäreitä, ja yleislääketiede on erikoistumisala, kuten psykiatriakin. Lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen ne voi lähteä töihin haluamalleen erikoisalalle ja tehdä töitä samalla ja erikoistua. Jos yleislääketiede kiinnostaa eli terveyskeskuslääkärin työt, niin sitten ne erikoistuu yleislääketieteeseen. Varmasti lähes kaikki lääkärit lähtee erikoistumaan heti kun pystyy. Kaikki lääkärit suorittavat tk- jakson.
Myös erikoistumaton lisensiaatti on yleislääkäri ja voi halutessaan jättää opinnot siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan harkinnan arvoinen ehdotus. Nyt erikoislääkäreiden koulutus kestää tolkuttoman kauan.
Ei teknisellä alallakaan ole vain yhtä sisäänottoa ja kaikki opiskelevat kaikesta jotain ja sitten vasta tohtori-vaiheessa erikoistuisaan. Esimerkiksi sähkötekniikan diplomi-insinööri voi työskennellä ohjelmistojen, sairaalatekniikan, voimalaitosten, metrojen, rakennusten, mikropiirien, bio- ja geosähköisten ilmiöiden jne. kanssa. Ei hän kuitenkaan opiskele ensimmäiseksi kaikkea mahdollista substanssia ja vähän siitä vierestäkin, vaan oman alan teoria ja jo KANDI/MAISTERIvaiheessa valitsee syventymiskohteen.
Syy on ihan taloudellinen ja järjellinen: kukaan ei maksaisi "yleissähköinsinöörille" palkkaa siitä, että hän tietää vähän sieltä ja täältä, ja voi arvailla työssään jotain sinne päin. Ja että olisi pakko jatkaa tohtoriksi, jotta koulutuksella tekisi jotain oikeasti.
Mitäs ne sähkötekniikan dippainssit opiskelevat ennen kandin tittelin saamista?
Kandin opintoja. Ihan samalla tavalla lääkiksessäkin kandi riittäisi "yleisopintoihin" ja sitten erikoistutaan johonkin.
Siis perus- ja yleisopintoja. Lääkäreillä ne vain ovat paljon pitempi ja laajempi perusta kuin meillä muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisista lääkkeistä tulee myös paljon fyysisiä haittaoireita laidasta laitaan. Kyllä siinä pitää olla ihan oikea lääkäri eikä mikään psyykelääkeautomaatti.
Mitä muuta hoitokeinoja heillä on juuri tarjota kuin lääkkeet (ja sähkö"hoito" jne)? Kyllä he minun silmissäni ovat psyykenlääkeautomaatteja vaikka muuta väittäisivätkin. Kokeilevat jotain. Kokeilevat seuraavaa. Mitään biologista testiä ei ole millä määräävät niitä, yritys erehdys on se testi. Keskustelun perusteella diagnosoivat ja määräävät hoitosuositusten perusteella lääkkeen. Muualla lääketieteessä tehdään testejä että jokin on biologisesti vialla ennenkuin aloitetaan yrittää korjata sitä. Ellei kyse ole jostain kipulääkkeistä.
Tämä ketju on siis aloitettu, koska sinä et ole saanut sitä hoitoa mitä olet halunnut, eli apua masennukseksi ilman lääkkeitä ja ilman sähköhoitoa, koska olet joltain palstalta saanut päähäsi, että molemmat ovat passaa ja sinun diagnoosisi on väärä, koska sitä ei ole pystytty todentamaan millään laboratoriokokeelle?
No, kun masennus johtuu aivojen mielihyvää aiheuttavien välittäjäaineiden vähentymisestä solukalvoilla, niin sun aivoista pitäisi ottaa koepala, ja vielä tietyltä alueelta, joka ei onnistuisi kuin vaurioittamalla suurinta osaa aivoista. Ne masennuslääkkeet lisää tuota mielihyvä- välittäjäaineen määrää, siksi ne toimii. Mutta vaatii pidemmän ajan, että alkaa toimimaan- lisäksi tarvitaan terapiaa. Terapia auttaa pitkällä tähtäimellä, mutta sillävälin kannattaa syödä niitä lääkkeitä- ne on kuin kävelykeppi, auttaa kävelemään, kunnes jalka on niin terve, että se kantaa.
Ei. Minun tapauksessani psykiatri sivuutti lääkehoidon aiheuttamat haitat ja vieroitusoireet, ja jatkoi vain lääkintää. Siinä ei hyvin käynyt. Hän myös vähätteli lääkehaittoja. Se oli piste jolloin silmäni aukesivat psyykenlääkkeiden haitoille ja aloin suhtautua kriittisesti psykiatriaan. Uusissa lääkkeissä olo oli kahta kamalampi mutta se tietenkin oli psykiatrin mielestä vain mt ongelmaani.
Kun lääkkeet aikanaan määrättiin niistä puhuttiin suunnilleen näin:"voit lopettaa milloin vain, ei tule riippuvuutta" Eli kaunistellen. Ei mitään vieroitusoireista. Ei mitään mistään olennaisista haitoista kuten seksuaalisen toiminnan ongelmista. Vastuutonta toimintaa.
Kokemuksen jälkeen irrottauduin itse lääkkeistä.Ja en tosiaankaan koe lääkkeitä minään kävelykeppinä :D enemmänkin kampittajana. Aivokemioita ja hermostoani en koskaan lähtisi enää sotkemaan psyynenlääkkeillä tai pumppaamaan jotain serotoniinia keinotekoisesti ylös ja sotkemaan herkkää homeostaasitilaa. Lääkkeet myös vaikuttaa ympäri kehoa eikä vain aivoissa mistä tulee myös ne ympäri kehoa tuntuvat vieroitusoireet.
Tuo vertauksesi kuulostaa kuin kemiallinen epätasapaino teorialta jolle ei ole tieteellistä näyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minun määräämä lääke on oikea lääke,
Jos se ei sinulle sovi, sinä olet ongelma, ei se lääke"
Totta, mutta silloinhan sinä lääkäri et ole diagnosoinut oikeaa vaivaa jos lääke ei ole ongelma vaan minä!
" Syvä hiljaisuus"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukaa av:lta kuinka hirveän rajuja oireita psyykelääkkeistä tulee, niin tuntuu aika oudolta että niiden määräjillä pitäisi olla nykyistä vähemmän ymmärrystä lääketieteestä...
Pointtihan olisi nimenomaan se, että pystyttäisiin keskittymään paremmin siihen omaan osa-alueeseen. Miksi olisi elintärkeää, että psykiatri osaa lukea selkärangan röntgenkuvia tai diagnosoida melanooman?
Eiväthän välttämättä osaakaan kovin hyvin. Ja mistä sen tietää, jos tulevaisuudessa psykiatria ja selkäranka tuleekin liittymään oleellisesti yhteen? Tiede on kehittyvää ja itseäänkorjaavaa. Siksi sen tekijöillä täytyy olla riittävän laaja pohjakoulutus.
No eiköhän siinä vaiheessa se selkärangan röntgenkuvien analysointi lisättäisi siihen tutkintoon.
Minusta tuo on nyt vähän huono peruste, että pitää olla riittävän laaja pohjakoulutus. Joutuvathan psykiatrit työssään tekemisiin monenlaisten muidenkin asioiden kanssa eikä ihan kaikesta kuitenkaan voi ensin hankkia koulutusta. Esimerkiksi jotkut tekevät töitä nuorten kanssa, joten pitäisikö heidän opiskella myös luokanopettajaksi ensin? Tai joillakin on ongelmia raha-asioiden tai perheväkivallan takia, joten pitäisikö psykiatrilla olla myös kauppatieteiden ja turvallisuusalan opinnot pohjalla? Tai jos jollain on syömishäiriö, pitäisikö heidän varmuuden vuoksi opetella kokeiksi?
Voi luoja, onko sulla hajuakaan mitä psykiatri tekee? Psykiatri ei ole sama kuin kuvataideterapian järjestäjä, vaan se mm. määrää lääkkeitä. Sen takia on varmaan hyvä olla käsitys ihmisen elimistön toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus ap:lle
Koska ihmisen aivot ovat ihmisruumiissa sijaitseva elin. Elimistössä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Pitäisikö lääkärin erikoistua yhteen elimeen tajuamatta yhtään, miten koko elimistö toimii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Yleislääketieteen erikoislääkäri osaa sitä vielä laajemmin, koska hän on opiskellut pidemmälle. Se on kuin lastenlääkäri, joka toimii aikuisten kanssa.
Hieman pelkistäen yleislääkärin, joka ei ole erikoistunut, tehtävänä on hoitaa ne asiat, jotka hän osaa hoitaa, ja tunnistaa ne asiat, joita ei osaa hoitaa. Niihin hän laittaa lähetteen eteenpäin erikoislääkärille.
Mutta psykiatri ei voi tehdä näin, koska..?
Hän on se erikoislääkäri, jolle ohjataan.
Niin. Joten mihin hän tarvitsee kaikkien muiden alojen osaamista, kun eihän hänelle niitä suolistosairaita, tippuriepäilyjä tai luunmurtumapotilaita tule?
Tippurista ei tarvitse tietää, mutta kupasta tarvitsee, koska hermokuppa aiheuttaa melkoisen pahoja käyttäytymismuutoksia.
Raajanmurtumista ei tarvitse tietää, mutta kallonmurtumista tarvitsee, koska nekin voivat vaikuttaa aivotoimintaan. Ja saattaapa sitä its ariyrityksen yhteydessäkin tulla kaikenlaisia vammoja, jotka täytyy tunnistaa.
Lääkäreiden kohdalla on nyt vaan päätetty niin, että kaikki lukevat itsensä lisensiaatiksi ja erikoistuvat vasta sitten. Se, että muilla aloilla erikoistuminen alkaa jo kandin jälkeen, ei muuta tilannetta. Lääketieteen kandilla ei muuten edes ole alempaa korkeakoulututkintoa, koska lääkärin koulutukseen ei kuulu sellainen. Se on vain oppiarvo, jonka saa siinä vaiheessa, kun opintoja on riittävästi takana, ja se oikeuttaa tekemään kandin töitä terveydenhuollossa.
Erikoislääkäripaikat jaetaan myös sen mukaan minkä paikan sattuu saamaan. Eivät kaikki voi lähteä kirurgeiksi, osan pitää tyytyä vaikkapa psykiatriaan. Paikkoja on tarjolla eri määrä eri vuosina erilaisista työelämä-, koulutus- ja muista poliittisista syistä. Siksi ei ole mitään järkeä tehdä psykiatrien kevytopetuslinjaa, kun ei ne psykiatrin opinnot sitten välttämättä nappaakaan, tai niille ei ole tarvetta. Kertyisikö sinne ihan vääränlainen massa oikean lääkiksen drop outeja? Miten psykiatri voisi täydentää osaamisensa yleislääkäriksi, jos ei psykiatrin ura enää kiinnostaisi?
Paljon järkevämpää on opettaa kaikille sama ja erikoistuminen päälle. Miten ihmeessä psykiatrinen sairaala voisi toimia ilman oikeita lääkäreitä, jos siellä olisi palloilemassa vain psykiatreja? Kuka hoitaisi somaattiset sairaudet tai edes niiden tunnistamiset? Palkattaisiin erikseen lääkäreitä???
Kyllä koulutuksen pitää olla sellainen, että sillä voi toimia siinä roolissa kaikilla tasoilla ja sektoreilla, mitä tarjolla on. Ei siis kouluteta erikseen terveyskeskuspsykiatreja ja sairaalapsykiatreja, kun siinä ei ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Yleislääketieteen erikoislääkäri osaa sitä vielä laajemmin, koska hän on opiskellut pidemmälle. Se on kuin lastenlääkäri, joka toimii aikuisten kanssa.
Hieman pelkistäen yleislääkärin, joka ei ole erikoistunut, tehtävänä on hoitaa ne asiat, jotka hän osaa hoitaa, ja tunnistaa ne asiat, joita ei osaa hoitaa. Niihin hän laittaa lähetteen eteenpäin erikoislääkärille.
Mutta psykiatri ei voi tehdä näin, koska..?
Hän on se erikoislääkäri, jolle ohjataan.
Niin. Joten mihin hän tarvitsee kaikkien muiden alojen osaamista, kun eihän hänelle niitä suolistosairaita, tippuriepäilyjä tai luunmurtumapotilaita tule?
Tippurista ei tarvitse tietää, mutta kupasta tarvitsee, koska hermokuppa aiheuttaa melkoisen pahoja käyttäytymismuutoksia.
Raajanmurtumista ei tarvitse tietää, mutta kallonmurtumista tarvitsee, koska nekin voivat vaikuttaa aivotoimintaan. Ja saattaapa sitä its ariyrityksen yhteydessäkin tulla kaikenlaisia vammoja, jotka täytyy tunnistaa.
Lääkäreiden kohdalla on nyt vaan päätetty niin, että kaikki lukevat itsensä lisensiaatiksi ja erikoistuvat vasta sitten. Se, että muilla aloilla erikoistuminen alkaa jo kandin jälkeen, ei muuta tilannetta. Lääketieteen kandilla ei muuten edes ole alempaa korkeakoulututkintoa, koska lääkärin koulutukseen ei kuulu sellainen. Se on vain oppiarvo, jonka saa siinä vaiheessa, kun opintoja on riittävästi takana, ja se oikeuttaa tekemään kandin töitä terveydenhuollossa.
Erikoislääkäripaikat jaetaan myös sen mukaan minkä paikan sattuu saamaan. Eivät kaikki voi lähteä kirurgeiksi, osan pitää tyytyä vaikkapa psykiatriaan. Paikkoja on tarjolla eri määrä eri vuosina erilaisista työelämä-, koulutus- ja muista poliittisista syistä. Siksi ei ole mitään järkeä tehdä psykiatrien kevytopetuslinjaa, kun ei ne psykiatrin opinnot sitten välttämättä nappaakaan, tai niille ei ole tarvetta. Kertyisikö sinne ihan vääränlainen massa oikean lääkiksen drop outeja? Miten psykiatri voisi täydentää osaamisensa yleislääkäriksi, jos ei psykiatrin ura enää kiinnostaisi?
Paljon järkevämpää on opettaa kaikille sama ja erikoistuminen päälle. Miten ihmeessä psykiatrinen sairaala voisi toimia ilman oikeita lääkäreitä, jos siellä olisi palloilemassa vain psykiatreja? Kuka hoitaisi somaattiset sairaudet tai edes niiden tunnistamiset? Palkattaisiin erikseen lääkäreitä???
Kyllä koulutuksen pitää olla sellainen, että sillä voi toimia siinä roolissa kaikilla tasoilla ja sektoreilla, mitä tarjolla on. Ei siis kouluteta erikseen terveyskeskuspsykiatreja ja sairaalapsykiatreja, kun siinä ei ole mitään järkeä.
Allekirjoitan täysin. Toiseksi, psykiatrien hoitamilla potilailla on erittäin runsaasti vakavia somaattisia sairauksia, jotka vaikuttavat elinajanodotteeseenkin. Esim. skitsofreniaa sairastavat kuolee keskimäärin 10 v. nuorempina kuin muut. Todellakin psykiatrin tulee ymmärtää somaattisista sairauksista perusasioita, ei voi pestä käsiään näistä. Entäpä jos psyk. osastolla potilaalle tulee rintakipua tai nousee kuume tai joku saa aivohalvauksen?
Ihan hyvä idea tuo pitkä ja perinpohjainen koulutus. Se karsii useimmat soveltumattomat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tk-lääkäreille voisi olla myös vaikka 2ov vastailuopinnot, jossa keskityttäisiin foorumidiagnoosien antamiseen.
Alue: Aihe vapaa
Siellähän olet ammattiavun luona, jos jotain odottamatonta sattuu.