Miksei esimerkiksi psykiatreille ole omaa, suoraa koulutusta (ilman yleislääketieteellisiä opintoja)?
Ihan vilpittömän tietämättömänä kysyn! Miksi psykiatreille ei ole omaa koulutusta, jossa hypätään yli kaikki yleislääketieteelliset kurssit? Olisi mielenterveyskurssit, täsmällisemmät lääkekurssit ja niin edelleen?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisia vastauksia ja alapeukutuksia. Minusta ihan hyvä kysymys. Eihän se välttämättä tarkoittaisi, ettei mitään yleisen lääketieteen puolelta voitaisi opiskella, mutta kuulostaahan se järjettömältä, että ennen erikoistumista on todella laajasti opiskeltavaa asiaa, joita siinä varsinaisessa työssä harvemmin tarvitaan. Eihän psykiatri muutenkaan itse diagnosoi mitään suolistosairauksia tms vaan ohjaa sitten toiselle lääkärille. Kyllähän esimerkiksi poliisit ja sosiaalityöntekijätkin kohtaavat ihmisiä, jotka voivat olla sairaita, mutta eivät he silti tarvitse pohjalle täydellisiä anatomian opintoja.
Harva lääkäri taitaa muutenkaan tehdä tutkimusta sen vastaanottotyön lisäksi. Alan kehityksessä mukana pysyminenkään ei minusta olisi mikään ongelma, miksi olisi?
Lääkärin koulutus on muitakin kuin sairauksien opiskelua. Psykiatrinkin on ymmärrettävä, kuinka ihmiskeho toimii, ja mikä vaikuttaa mihinkin. Hänen on myös potilastietoja lukiessaan ymmärrettävä somaattisen puolen lääkäreiden tekstit ja se, kuinka ihminen toimii psykofyysisenä kokonaisuutena.
Lisäksi psyykenääkkeet vaikuttavat ihmisen kehoon, ja lääkärin on osattava seurata tätä esim. laboratoriokokein. Somaattiset sairaudet ovat lisäksi usein yhteydessä psyyken ongelmiin (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, syöpäsairaudet), ja lääkärin on osattava tehdä erotusdiagnostiikkaa ja ymmärtää kokonaisuus.
Kysymys on siitä erikoinen, että jos psykiatri ei tarvitse lääkärin pohjakoulutusta, koskeeko sama sitten gynekologeja, neurologeja ja muita erikoistumisaloja? Toki kysyä aina saa, jos mietityttää.
Tuolla aiemmin mainittiin hammaslääkärit, jotka eivät erikoistu tavallisista lääkäriopinnoista vaan heillä on oma koulutuksensa ihan alusta saakka. En tiedä, mihin sen rajan sitten voisi vetää, mutta kyllä psykiatrin työ nyt vain eroaa huomattavasti työnkuvaltaan muiden erikoistumisalojen työnkuvasta. Vai miten moni oikeasti menee sille psykiatrille valittamaan suolistovaivojaan? Eikö se mene nimenomaan toisin päin, että sen yleislääkärin pitää tunnistaa asiat, jotka liittyvät psykiatrisiin vaivoihin eikä niin, että psykiatri lähtee tutkimaan, onko tämä suolistovaiva nyt hänen vai jonkun muun toimialaa. Kyllä se yleislääkäri yleensä ohjaa erikoistuneille aloille eikä päinvastoin.
Vähän niin kuin ison firman puhelinvaihde. Ei niille osastoille soiteta, kuka mahtaa tietää mistäkin asiasta tai kysellä, mikä on sen toisen osaston puhelinnumero, vaan sieltä puhelinvaihteesta katsotaan, kuka asian voisi hoitaa, ellei itse pystytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan moni psykiatri itse jotenkin vinksallaan, kiinnostaa opiskella, että ymmärtää itseään paremmin?
Niin. Onko joku urologi siksi että miesten vehkeet kiinnostaa? Vanha vitsi, keksi uusi.
Voihan se olla himokas homppeli.
Ja heteromies gynekologina?
Heteronainen urologina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot ovat elin ja samalla tavalla osa fysiologista ihmiskehoa kuin mikä tahansa muukin kehonosa. Itse ajattelen, että se, psykiatria ehkä näyttäytyy hieman erilaisena erikoislääketieteenalana kuin moni muu erikoislääketieteen ala, johtuu siitä, että elämme ajassa, jossa psykiatrian hoito- ja tutkimusmuodot kehittyvät kovaa vauhtia.
Toistaiseksi emme voi katsoa samalla tavalla ihmisen mieleen lääketieteellisellä instrumentilla kuin vaikkapa kurkkuun ja todeta sairautta vartissa, vaan tarvitsemme paljon potilaan omia kertomuksia ja keskustelua diagnosoinnin tueksi. Veikkaan, että tämän vuosisadan loppuun mennessä psykiatria kehittyy valtavasti ja kaikki nykyään diagnoosiluettelossa olevat sairaudet voidaan parantaa tehokkaasti, nopeammin ja vähemmin sivuvaikutuksin. Tämän kehityksen mahdollistaa lääketieteellinen tutkimus, jonka tekemiseen tarvitaan psykiatreja ja psykiatrian (lääketieteen) tutkijoita, joilla on oman erityisalansa lisäksi laaja-alainen ihmiskehon tuntemus.
Ymmärsinköhän nyt oikein? Tarkoitatko, että olisi parempi, että mielenterveyteen liittyvät asiat pitäisi pystyä tunnistamaan ja hoitamaan pelkästään fysiologisin menetelmin ja keskustelu on vain alkeellinen ja jopa haitallinen tapa? Minusta on pikemminkin hyvä suuntaus, että lobotomia, sähköhoidot sun muut eivät enää ole ensisijaisia hoitomuotoja. Ei se silti estä fysiologiaan perustuvaa tutkimusta. Tutkimus on kuitenkin eri asia kuin potilastyö, joten kyllä se keskustelu on edelleen melko tärkeässä roolissa useimpien psykiatrien toimenkuvassa ja niin on hyvä ollakin.
En tarkoittanut ollenkaan noin. Keskustelu on mielestäni oikein hyvä ja toimiva psykiatrian menetelmä ja uskon sen olevan merkittävässä roolissa potilastyössä myös jatkossa. Tulevaisuudessa esimerkiksi masennus ja sen eri alatyypit voitaisiin lisäksi nähdä jonkinlaisella laitteella nopeasti, mikä tukisi potilaan kertomusta helpottaisi täsmällisemmän ja tehokkaamman lääkityksen kehittämistä ja löytämistä (mikäli lääkäri katsoisi lääkehoidon olevan tarpeellista).
Minustakin on ehdottomasti hyvä asia, että lobotomiat ja muut mainitsemasi hoitomuodot ovat jääneet taakse. Nykyään on olemassa paljon parempia, tehokkaampia ja sivuvaikutuksettomampia hoitomuotoja. Tarkoitin, että tämä trendi tullee jatkumaan, ehkä kiihtyvälläkin tahdilla, tämän vuosisadan kuluessa.
Jep, eli kumpikaan teistä ei tiedä asiasta hylkäsin pöläystä. Sähköhoitoa käytetään edelleenkin ja on erittäin hyvä hoitomuoto vaikeissa masennuksessa, joihin ei muut hoidot tehoa.
Sinä taas olet naiivi joka uskoo kaiken mitä olet lukenut virallisista hoitosuosituksista ja kriittinen ajattelu puuttuu.
Sinä varmaan uskot hopeaveteen ja muuhun hölynpölyyn?
Olin monta vuotta töissä paikassa, jossa näitä sähköhoitopotilaita hoidettiin. Kaikilla depis, jota ei muuten saatu hoidettua. Ihan siinä työssäni näin, miten hoito auttoi, ja nämä ihmiset pääsi elämän syrjään kiinni. Sivuoireita, joo, mutta olisitpa nähnyt nämä ihmiset ennen hoitioa ja hoidon jälkeen.
Kuinka pitkään hoidon jälkeen näit potilaita? Vai vain hetkellisesti sairaalassa? Mikä on tämän hoidon teho pitemmällä aikavälillä? Minkälainen elämänlaatu ihmisillä pitemmällä tähtäimellä? Onko teillä jotain keskusteluja ihmisten jälkeen miten he kokivat hoitonsa jälkikäteen?Itse olen keskustellut ihmisten kanssa jotka ovat esim kokeneet ongelmia työssänsä sähköhoidosta seuranneiden muistivaikeuksien takia ja ovat saattaneet katua sähköhoitoa. Muistihäiriöt voi huomata myös puhuessa yhteisestä menneestä ihmisen kanssa. Olen myös nähnyt ihmisiä ketkä ovat menneet sähköhoitoon ja kuvanneet sitä tehottomaksi. Olen nähnyt yhden ihmisen unohtavan tavanneen minut ikinä vaikka olimme samalla osastolla sen jälkeen kun hän kävi sähköhoidossa.
Minulla on myös kokemuksia siitä kuinka oloani on tulkittu parantuneeksi osastolla hoitohenkilökunnan toimesta mutta läheiset kokee että en ole oma itseni ja en itse koe oloani hyväksi ja minulla on hankala ilmaista itseäni lääkkeissä. Koen oloni vasta hyväksi kun olen vastoin hoidon tahtoa lopettanut lääkkeet. Jälkikäteinen viestini hoidolle olisi en usko että oikeasti he tiesivät mitä tekivät ja oloni lääkekeskeisellä hoidolla huononi. Minulla oli paha olla lääkkeiden vuoksi ja olo koheni lääkkeistä irti päästessä vaikka minulle kokoajan hoettiin että kyllä lääkehoitoa tarvii ja ilman aitä ei pärjää.
En usko hopeaveteen.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin yritysjohtajien kanssa. Ei siihenkään tarvitse mitään koulutusta: menee vain töihin, istuu pöydän takana ja vastailee puhelimeen. Sitten erottaa ihmisiä ja lähtee klo 16 kotiin. Sama seuraavana päivänä.
Oikeastaan mihinkään työhön ei tarvitse koulutusta, kunhan vaan tekee ja katsoo miten siinä käy.
Toki tie on aika pitkä ja kivinen, mutta säästyisi yhteiskunnan rahaa paljon.
Siis mistä ihmeestä porukka on saanut käsityksen, että oma koulutus tarkoittaisi, ettei ole koulutusta ollenkaan. Eipä sille psykiatrian erityisosaamiselle paljon näytetä antavan arvoa, jos kaikki tärkein on siellä peruslääkärin opinnoissa ja ilman niitä psykiatri ei voi osata yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan porattiin kalloon reikiä, jotta pahat henget saataisiin hullujen päistä poijes.
Ajat ovat muuttuneet.
Nyt vedetään huumetta ketamiinia klinikalla,
kohta trippaillaan taikasienillä, LSD:llä ja MDMA:lla terapeutin vastaanotolla.No ketamiini on kyllä kenttä- anesteetti , eli ensihoitolääkärit käyttää sairaalan ulkopuolella, kun tarvitsee potilas nukuttaa ja akuutin kivunhoidon lääke, jota saa antaa vaan anestesiayksikössä ja teholla ja koska on voimakkaasti hallusinoiva, niin annetaan lisäksi midatsolaamia, niin ei jää mieleen ne ikävät (tai voi ne olla kivojakin) hallusinaatiot.
"Ketamiini-infuusio lääkeresistentin depression hoidossa"
https://www.kaypahoito.fi/nak08360
Ja tulevaisuus:
Psykiatri Dr. Tracey Marks kertoo taikasienistä:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisia vastauksia ja alapeukutuksia. Minusta ihan hyvä kysymys. Eihän se välttämättä tarkoittaisi, ettei mitään yleisen lääketieteen puolelta voitaisi opiskella, mutta kuulostaahan se järjettömältä, että ennen erikoistumista on todella laajasti opiskeltavaa asiaa, joita siinä varsinaisessa työssä harvemmin tarvitaan. Eihän psykiatri muutenkaan itse diagnosoi mitään suolistosairauksia tms vaan ohjaa sitten toiselle lääkärille. Kyllähän esimerkiksi poliisit ja sosiaalityöntekijätkin kohtaavat ihmisiä, jotka voivat olla sairaita, mutta eivät he silti tarvitse pohjalle täydellisiä anatomian opintoja.
Harva lääkäri taitaa muutenkaan tehdä tutkimusta sen vastaanottotyön lisäksi. Alan kehityksessä mukana pysyminenkään ei minusta olisi mikään ongelma, miksi olisi?
Lääkärin koulutus on muitakin kuin sairauksien opiskelua. Psykiatrinkin on ymmärrettävä, kuinka ihmiskeho toimii, ja mikä vaikuttaa mihinkin. Hänen on myös potilastietoja lukiessaan ymmärrettävä somaattisen puolen lääkäreiden tekstit ja se, kuinka ihminen toimii psykofyysisenä kokonaisuutena.
Lisäksi psyykenääkkeet vaikuttavat ihmisen kehoon, ja lääkärin on osattava seurata tätä esim. laboratoriokokein. Somaattiset sairaudet ovat lisäksi usein yhteydessä psyyken ongelmiin (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, syöpäsairaudet), ja lääkärin on osattava tehdä erotusdiagnostiikkaa ja ymmärtää kokonaisuus.
Kysymys on siitä erikoinen, että jos psykiatri ei tarvitse lääkärin pohjakoulutusta, koskeeko sama sitten gynekologeja, neurologeja ja muita erikoistumisaloja? Toki kysyä aina saa, jos mietityttää.
Tuolla aiemmin mainittiin hammaslääkärit, jotka eivät erikoistu tavallisista lääkäriopinnoista vaan heillä on oma koulutuksensa ihan alusta saakka. En tiedä, mihin sen rajan sitten voisi vetää, mutta kyllä psykiatrin työ nyt vain eroaa huomattavasti työnkuvaltaan muiden erikoistumisalojen työnkuvasta. Vai miten moni oikeasti menee sille psykiatrille valittamaan suolistovaivojaan? Eikö se mene nimenomaan toisin päin, että sen yleislääkärin pitää tunnistaa asiat, jotka liittyvät psykiatrisiin vaivoihin eikä niin, että psykiatri lähtee tutkimaan, onko tämä suolistovaiva nyt hänen vai jonkun muun toimialaa. Kyllä se yleislääkäri yleensä ohjaa erikoistuneille aloille eikä päinvastoin.
Vähän niin kuin ison firman puhelinvaihde. Ei niille osastoille soiteta, kuka mahtaa tietää mistäkin asiasta tai kysellä, mikä on sen toisen osaston puhelinnumero, vaan sieltä puhelinvaihteesta katsotaan, kuka asian voisi hoitaa, ellei itse pystytä.
Ei ole. Hammaslääkäreillä on noin kolmasosa täsmälleen samaa koulutusta kuin lääkäreillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Ne on lääketieteen lisenssiaatteja, eli heillä on lääkärin pätevyys ja saavat tehdä lääkärin töitä. Usko jo nyt, että ne ovat vain lääkäreitä, ja yleislääketiede on erikoistumisala, kuten psykiatriakin. Lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen ne voi lähteä töihin haluamalleen erikoisalalle ja tehdä töitä samalla ja erikoistua. Jos yleislääketiede kiinnostaa eli terveyskeskuslääkärin työt, niin sitten ne erikoistuu yleislääketieteeseen. Varmasti lähes kaikki lääkärit lähtee erikoistumaan heti kun pystyy. Kaikki lääkärit suorittavat tk- jakson.
No kylläpäs on erikoista, että ne lisensiaattien opinnot ovat niin ehdottoman tärkeitä, mutta silti toistaalta he ovat VAIN lääkäreitä. Eli hekö eivät nyt sitten osaakaan mitään niitä tärkeitä asioita, joita sen psykiatrin pitäisi kuitenkin osata ennen erikoistumistaan?
Ei sinun tarvitse minulle selittää tuota erikoistumisasiaa. Minä vain kysyin, mitä erikoistumaton lääkäri osaa ja millä nimellä sitä osaamista kutsutaan, jos se ei ole yleislääketiedettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisia vastauksia ja alapeukutuksia. Minusta ihan hyvä kysymys. Eihän se välttämättä tarkoittaisi, ettei mitään yleisen lääketieteen puolelta voitaisi opiskella, mutta kuulostaahan se järjettömältä, että ennen erikoistumista on todella laajasti opiskeltavaa asiaa, joita siinä varsinaisessa työssä harvemmin tarvitaan. Eihän psykiatri muutenkaan itse diagnosoi mitään suolistosairauksia tms vaan ohjaa sitten toiselle lääkärille. Kyllähän esimerkiksi poliisit ja sosiaalityöntekijätkin kohtaavat ihmisiä, jotka voivat olla sairaita, mutta eivät he silti tarvitse pohjalle täydellisiä anatomian opintoja.
Harva lääkäri taitaa muutenkaan tehdä tutkimusta sen vastaanottotyön lisäksi. Alan kehityksessä mukana pysyminenkään ei minusta olisi mikään ongelma, miksi olisi?
Lääkärin koulutus on muitakin kuin sairauksien opiskelua. Psykiatrinkin on ymmärrettävä, kuinka ihmiskeho toimii, ja mikä vaikuttaa mihinkin. Hänen on myös potilastietoja lukiessaan ymmärrettävä somaattisen puolen lääkäreiden tekstit ja se, kuinka ihminen toimii psykofyysisenä kokonaisuutena.
Lisäksi psyykenääkkeet vaikuttavat ihmisen kehoon, ja lääkärin on osattava seurata tätä esim. laboratoriokokein. Somaattiset sairaudet ovat lisäksi usein yhteydessä psyyken ongelmiin (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, syöpäsairaudet), ja lääkärin on osattava tehdä erotusdiagnostiikkaa ja ymmärtää kokonaisuus.
Kysymys on siitä erikoinen, että jos psykiatri ei tarvitse lääkärin pohjakoulutusta, koskeeko sama sitten gynekologeja, neurologeja ja muita erikoistumisaloja? Toki kysyä aina saa, jos mietityttää.
Tuolla aiemmin mainittiin hammaslääkärit, jotka eivät erikoistu tavallisista lääkäriopinnoista vaan heillä on oma koulutuksensa ihan alusta saakka. En tiedä, mihin sen rajan sitten voisi vetää, mutta kyllä psykiatrin työ nyt vain eroaa huomattavasti työnkuvaltaan muiden erikoistumisalojen työnkuvasta. Vai miten moni oikeasti menee sille psykiatrille valittamaan suolistovaivojaan? Eikö se mene nimenomaan toisin päin, että sen yleislääkärin pitää tunnistaa asiat, jotka liittyvät psykiatrisiin vaivoihin eikä niin, että psykiatri lähtee tutkimaan, onko tämä suolistovaiva nyt hänen vai jonkun muun toimialaa. Kyllä se yleislääkäri yleensä ohjaa erikoistuneille aloille eikä päinvastoin.
Vähän niin kuin ison firman puhelinvaihde. Ei niille osastoille soiteta, kuka mahtaa tietää mistäkin asiasta tai kysellä, mikä on sen toisen osaston puhelinnumero, vaan sieltä puhelinvaihteesta katsotaan, kuka asian voisi hoitaa, ellei itse pystytä.
Ei ole. Hammaslääkäreillä on noin kolmasosa täsmälleen samaa koulutusta kuin lääkäreillä.
Niin. Miksi psykiatrilla ei voisi olla samoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisista lääkkeistä tulee myös paljon fyysisiä haittaoireita laidasta laitaan. Kyllä siinä pitää olla ihan oikea lääkäri eikä mikään psyykelääkeautomaatti.
Mitä muuta hoitokeinoja heillä on juuri tarjota kuin lääkkeet (ja sähkö"hoito" jne)? Kyllä he minun silmissäni ovat psyykenlääkeautomaatteja vaikka muuta väittäisivätkin. Kokeilevat jotain. Kokeilevat seuraavaa. Mitään biologista testiä ei ole millä määräävät niitä, yritys erehdys on se testi. Keskustelun perusteella diagnosoivat ja määräävät hoitosuositusten perusteella lääkkeen. Muualla lääketieteessä tehdään testejä että jokin on biologisesti vialla ennenkuin aloitetaan yrittää korjata sitä. Ellei kyse ole jostain kipulääkkeistä.
Psykiatri tekee muutakin kuin määrää lääkkeitä. Hän tutkii ja haastattelee potilaan ja tekee diagnoosit, joiden avulla suunnitellaan hoito. Lääkkeiden ohella se voi olla keskusteluapua, psykoterapiaa (johon tarvitaan lääkärin lähete), osastohoitoa (johon myös tarvitaan lääkärin lähete), kuntoutusta esimerkiksi kurssien tai ammatillisen kuntoutuksen muodossa, (taas tarvitaan lähete) ym.
Psykiatri voi myös kouluttautua psykotetapeutiksi ja antaa itse siis myös terapiaa. Lisäksi hän laatii potilaille lausunnot sairauspäiväraha- ja eläkehakemuksia varten.
Monikaan psykiatri ei ole psykoterapeutti. He pääsääntöisesti määräävät hoitokeinoiksi lääkkeitä ja aivoihin ja hermostoon vaikuttavia "hoitoja". Ja diagnosoivat vaihtelevalla menestyksellä, välillä omien hoitojensakin haittoja diagnosoivat sairauksiksi ja diagnoositkin voi eri psykiatrien kohdalla vaihdella koska biologisia testejä ei ole sairauksien todistamiseksi ja voi hyvinkin paljon vaihdella minkä psykiatrit näkee potilaansa ongelmaksi. Toki kirjoittelevat lähetteitä osastoille ja terapiaan jne. Osastoilla taas potilaita lääkitään.
Nykypsykiatria on keskittynyt biologiseen hoitamiseen.
Mutta mitä muuta voimme odottaa LÄÄKEtieteilijöiltä kuin lääkettä lääkkeen perään. Lääkeyhtiöillä on esim valtavat intressit myös psykiatriassa tukea lääkekeskeistä hoitoa
Itse maksoin kovan hinnan tämäntyyppisestä hoidosta ja loppupeleissä kun vointi parani lääkkeistä irrottautuessa kyseenalaistin myös diagnoosit sekä myös sen että psykiatrit tietävät mitä tekevät.
Itse en ole varma pitäisikö nykyistä mielenterveyshoitoa antaa psykiatrien käsiin koska medikalisaatio mielen ongelmien puolella vaan paisuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan harkinnan arvoinen ehdotus. Nyt erikoislääkäreiden koulutus kestää tolkuttoman kauan.
Ei teknisellä alallakaan ole vain yhtä sisäänottoa ja kaikki opiskelevat kaikesta jotain ja sitten vasta tohtori-vaiheessa erikoistuisaan. Esimerkiksi sähkötekniikan diplomi-insinööri voi työskennellä ohjelmistojen, sairaalatekniikan, voimalaitosten, metrojen, rakennusten, mikropiirien, bio- ja geosähköisten ilmiöiden jne. kanssa. Ei hän kuitenkaan opiskele ensimmäiseksi kaikkea mahdollista substanssia ja vähän siitä vierestäkin, vaan oman alan teoria ja jo KANDI/MAISTERIvaiheessa valitsee syventymiskohteen.
Syy on ihan taloudellinen ja järjellinen: kukaan ei maksaisi "yleissähköinsinöörille" palkkaa siitä, että hän tietää vähän sieltä ja täältä, ja voi arvailla työssään jotain sinne päin. Ja että olisi pakko jatkaa tohtoriksi, jotta koulutuksella tekisi jotain oikeasti.
Tohtorivaiheessa erikoistutaan???? Nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Erikoislääkärin koulutus on eri asia kuin tohtorin koulutus. Tohtorin koulutus antaa pätevyyden tieteellisen tutkimuksen tekoon ja erikoislääkärin koulutus erikoislääkärin hommiin. KVG
Lisensiaatin tutkinnon jälkeen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan porattiin kalloon reikiä, jotta pahat henget saataisiin hullujen päistä poijes.
Ajat ovat muuttuneet.
Nyt vedetään huumetta ketamiinia klinikalla,
kohta trippaillaan taikasienillä, LSD:llä ja MDMA:lla terapeutin vastaanotolla.No ketamiini on kyllä kenttä- anesteetti , eli ensihoitolääkärit käyttää sairaalan ulkopuolella, kun tarvitsee potilas nukuttaa ja akuutin kivunhoidon lääke, jota saa antaa vaan anestesiayksikössä ja teholla ja koska on voimakkaasti hallusinoiva, niin annetaan lisäksi midatsolaamia, niin ei jää mieleen ne ikävät (tai voi ne olla kivojakin) hallusinaatiot.
"Ketamiini-infuusio lääkeresistentin depression hoidossa"
https://www.kaypahoito.fi/nak08360
Ja tulevaisuus:
Psykiatri Dr. Tracey Marks kertoo taikasienistä:
Tulevaisuus psykiatriassa. Huumeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan harkinnan arvoinen ehdotus. Nyt erikoislääkäreiden koulutus kestää tolkuttoman kauan.
Ei teknisellä alallakaan ole vain yhtä sisäänottoa ja kaikki opiskelevat kaikesta jotain ja sitten vasta tohtori-vaiheessa erikoistuisaan. Esimerkiksi sähkötekniikan diplomi-insinööri voi työskennellä ohjelmistojen, sairaalatekniikan, voimalaitosten, metrojen, rakennusten, mikropiirien, bio- ja geosähköisten ilmiöiden jne. kanssa. Ei hän kuitenkaan opiskele ensimmäiseksi kaikkea mahdollista substanssia ja vähän siitä vierestäkin, vaan oman alan teoria ja jo KANDI/MAISTERIvaiheessa valitsee syventymiskohteen.
Syy on ihan taloudellinen ja järjellinen: kukaan ei maksaisi "yleissähköinsinöörille" palkkaa siitä, että hän tietää vähän sieltä ja täältä, ja voi arvailla työssään jotain sinne päin. Ja että olisi pakko jatkaa tohtoriksi, jotta koulutuksella tekisi jotain oikeasti.
Mitäs ne sähkötekniikan dippainssit opiskelevat ennen kandin tittelin saamista?
Kandin opintoja. Ihan samalla tavalla lääkiksessäkin kandi riittäisi "yleisopintoihin" ja sitten erikoistutaan johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Yleislääketieteen erikoislääkäri osaa sitä vielä laajemmin, koska hän on opiskellut pidemmälle. Se on kuin lastenlääkäri, joka toimii aikuisten kanssa.
Hieman pelkistäen yleislääkärin, joka ei ole erikoistunut, tehtävänä on hoitaa ne asiat, jotka hän osaa hoitaa, ja tunnistaa ne asiat, joita ei osaa hoitaa. Niihin hän laittaa lähetteen eteenpäin erikoislääkärille.
Mutta psykiatri ei voi tehdä näin, koska..?
Hän on se erikoislääkäri, jolle ohjataan.
Niin. Joten mihin hän tarvitsee kaikkien muiden alojen osaamista, kun eihän hänelle niitä suolistosairaita, tippuriepäilyjä tai luunmurtumapotilaita tule?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan porattiin kalloon reikiä, jotta pahat henget saataisiin hullujen päistä poijes.
Ajat ovat muuttuneet.
Nyt vedetään huumetta ketamiinia klinikalla,
kohta trippaillaan taikasienillä, LSD:llä ja MDMA:lla terapeutin vastaanotolla.No ketamiini on kyllä kenttä- anesteetti , eli ensihoitolääkärit käyttää sairaalan ulkopuolella, kun tarvitsee potilas nukuttaa ja akuutin kivunhoidon lääke, jota saa antaa vaan anestesiayksikössä ja teholla ja koska on voimakkaasti hallusinoiva, niin annetaan lisäksi midatsolaamia, niin ei jää mieleen ne ikävät (tai voi ne olla kivojakin) hallusinaatiot.
"Ketamiini-infuusio lääkeresistentin depression hoidossa"
https://www.kaypahoito.fi/nak08360
Ja tulevaisuus:
Psykiatri Dr. Tracey Marks kertoo taikasienistä:
Tulevaisuus psykiatriassa. Huumeita.
Niillä voidaan päästä syvälle mieleen, toki ovat vaarallisia klinikan ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisista lääkkeistä tulee myös paljon fyysisiä haittaoireita laidasta laitaan. Kyllä siinä pitää olla ihan oikea lääkäri eikä mikään psyykelääkeautomaatti.
Mitä muuta hoitokeinoja heillä on juuri tarjota kuin lääkkeet (ja sähkö"hoito" jne)? Kyllä he minun silmissäni ovat psyykenlääkeautomaatteja vaikka muuta väittäisivätkin. Kokeilevat jotain. Kokeilevat seuraavaa. Mitään biologista testiä ei ole millä määräävät niitä, yritys erehdys on se testi. Keskustelun perusteella diagnosoivat ja määräävät hoitosuositusten perusteella lääkkeen. Muualla lääketieteessä tehdään testejä että jokin on biologisesti vialla ennenkuin aloitetaan yrittää korjata sitä. Ellei kyse ole jostain kipulääkkeistä.
Ikävä kyllä ei ole olemassa mitään biologista testiä masennukseen, kuten ei muuten kipuunkaan.
Lääketieteessä on todella paljon asioita, joita ei osata selittää. Esimerkiksi sitä, miksi synnytys käynnistyy, ei pystytä tyhjentävästi kertomaan. Sitten ei auta muu kuin mennä sen mukaan, mitä tiedetään. Siksi tieto myös jossain vaiheessa muuttuu. Lääketiede on lähes ainoa kehittyvä tiede, koska se ei päässyt kehittymään jo keskiajalla, kun kirkko ei voinut enää kieltää luonnontieteellisiä havaintoja. Sairaudet pystyttiin vielä kieltämään, toisaalta moderni lääketieteellinen tutkimus ja kehitys vaatii sellaisia laitteita, että insinööritaidonkin on pitänyt kehittyä.
Ehkä joku päivä saamme masennustestin, joka perustuu muuhunkin kuin kyselylomakkeeseen. Sitä odotellessa ei auta muu kuin mennä yrityksen ja erehdyksen kautta. Tieto karttuu sitäkin kautta, ja esimerkiksi joitakin lääkkeitä ei määrätä nykyään enää ollenkaan ja lääkkeet ovat muuttuneet turvallisemmiksi niin, että syömällä koko purkin pillereitä, ei todennäköisesti kuol e.
en kutsuisi lääkkeitä turvalliseksi ainakaan oman kokemukseni myötä (esim pahat vieroitusoireet) ja psykiatriassa liioitellaan niiden turvallisuutta. Potilaiden elämänlaadusta lääkkeillä ei olla lääketutkimuksissakaan juuri kiinnostuneita . Lyhyillä tutkimuksilla määrätään lääkkeitä pitkiksi ajoiksi.
No jos näkökulma on että jos ne on turvallisempia jos niitä vetää purkillisen kerralla niin kai ne sitten on.
Paras tapa välttyä haitoilta on olla kriittinen potilas. Itse olin yliluottavainen ja sen siitä sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Mitä jättäisit psykiatrien koulutuksesta pois ja mitä järjestäisit tilalle? Jollet osaa antaa tähän täsmällistä, konkreettista vastausta, sinulla ei ole eväitä väittää, että psykiatrien koulutuksessa olisi jotain liikaa.
Ilman lääketieteellistä koulutusta psykiatri olisi psykologi. Psykologilla ei ole lupaa määrätä lääkkeitä. Jotta psykologi voisi määrätä lääkkeitä, hänen pitäisi hankkia lääketieteellinen koulutus. Ja silloin hän olisikin psykiatri. Melko yksinkertainen juttu.
Psykologi hoitaa koneenkäyttäjää, psykiatri sekä koneenkäyttäjää että konetta. Siinä se ero.
Olen maininnut tässä vaikka miten paljon esimerkkejä. Esimerkiksi luunmurtumat, ortopediset opinnot, haavojen tikkaukset sun muut, kuulon ja näön tutkimiset, synnytysten seurannat ja vauvojen ja pikkulasten sairaudet ja kehityksen seuranta, kirurgiset toimenpiteet, ihosairaudet, sukupuolitaudit jne. Eihän lääkärin työ ole pelkkää lääkkeiden kirjoittamista, joten hassu oletus, että minä nyt olisin edes ehdottanut lääkkeiden määräämisen poistamista. Eiväthän farmaseutitkaan ole lääkäreitä, mutta tietävät silti lääkkeistä melko paljon.
Maallikko miettii seuraavia. Ammattilainen voisi vastata lisää. Ammattilaisella tulisi varmati monta kirjaa vastauksista.
Luunmurtumat: Psykiatrilla olisi hyvä olla näistä jokin tietämys, jotta voi nähdä, että käytetäänkö mielenterveyspotalsta hyväksi. Onko arka ihminen esim. väkivallan uhri.
Kuulovauriot aiheuttavat ainakin varhaisiän dementiaa, masennusta, yksinäisyyttä, ahdistusta. Psykiatrin olisi hyvä tietää dementiasta, kuulon vaikutuksista yms. Hänen pitäisi osta erottaa sieltä oireidenjoukosta ne, joille pelkästään kuulolaite voi olla auttajana.
Synnytykset: Synnytyksissä syntyy traumoja, pelkoja, ahdistuksia. Tulee tietää synnytyksistä, jotta voi hoitaa synnytyksen jälkeistä masennusta, psykoosia yms. Tulee myös tietää, että millaisia neurologisia vaivoja voi synnytyksistä tulla lapsille. Koska nämä neurologiset vaivat voivat näkyä hoitamattomina masennuksena, ahdistuksena, keskittymisvaikeuksina, unettomuutena... Synnytysvairiot aiheuttavat myös mielenterveyden häiriöitä. Tulee osata erottaa asiat.
Vaikka et mainitsekaan niin gynekologiet ja urologiset vaivat voi myös sekottaa mielenterveyden häiriöihin: yhdyntäongelmat, vulvodynia, vaginismi, erketio-ongelmat jne.
Vauvojen ja k pikkulasten kehiyt pitää olla todellakin hallussa. Miten muuten erottaisi pienen lapsen masennuksen? Pienen lapsen neurologiset oireet mielenterveydellisistä oireista? Täytyy olla tietoa siitä, että miten vanhemman sairaudet vaikuttavat esim. kommunikointiin lapsen kanssa ja olla omalta osaltaan estämässä sitä, että vanhemman mielenterveyden sairaus aiheutaisi ongelmia lapselle ja lapsen kehitykselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan porattiin kalloon reikiä, jotta pahat henget saataisiin hullujen päistä poijes.
Ajat ovat muuttuneet.
Nyt vedetään huumetta ketamiinia klinikalla,
kohta trippaillaan taikasienillä, LSD:llä ja MDMA:lla terapeutin vastaanotolla.No ketamiini on kyllä kenttä- anesteetti , eli ensihoitolääkärit käyttää sairaalan ulkopuolella, kun tarvitsee potilas nukuttaa ja akuutin kivunhoidon lääke, jota saa antaa vaan anestesiayksikössä ja teholla ja koska on voimakkaasti hallusinoiva, niin annetaan lisäksi midatsolaamia, niin ei jää mieleen ne ikävät (tai voi ne olla kivojakin) hallusinaatiot.
"Ketamiini-infuusio lääkeresistentin depression hoidossa"
https://www.kaypahoito.fi/nak08360
Ja tulevaisuus:
Psykiatri Dr. Tracey Marks kertoo taikasienistä:
Tulevaisuus psykiatriassa. Huumeita.
Niillä voidaan päästä syvälle mieleen, toki ovat vaarallisia klinikan ulkopuolella.
Kyllä minä uskoisin että ne varmaan omat vaaransa sisältävät myös klinikan sisäpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Mitä jättäisit psykiatrien koulutuksesta pois ja mitä järjestäisit tilalle? Jollet osaa antaa tähän täsmällistä, konkreettista vastausta, sinulla ei ole eväitä väittää, että psykiatrien koulutuksessa olisi jotain liikaa.
Ilman lääketieteellistä koulutusta psykiatri olisi psykologi. Psykologilla ei ole lupaa määrätä lääkkeitä. Jotta psykologi voisi määrätä lääkkeitä, hänen pitäisi hankkia lääketieteellinen koulutus. Ja silloin hän olisikin psykiatri. Melko yksinkertainen juttu.
Psykologi hoitaa koneenkäyttäjää, psykiatri sekä koneenkäyttäjää että konetta. Siinä se ero.
Olen maininnut tässä vaikka miten paljon esimerkkejä. Esimerkiksi luunmurtumat, ortopediset opinnot, haavojen tikkaukset sun muut, kuulon ja näön tutkimiset, synnytysten seurannat ja vauvojen ja pikkulasten sairaudet ja kehityksen seuranta, kirurgiset toimenpiteet, ihosairaudet, sukupuolitaudit jne. Eihän lääkärin työ ole pelkkää lääkkeiden kirjoittamista, joten hassu oletus, että minä nyt olisin edes ehdottanut lääkkeiden määräämisen poistamista. Eiväthän farmaseutitkaan ole lääkäreitä, mutta tietävät silti lääkkeistä melko paljon.
Mikä koulutus sinulla on? Kysyn nyt ihan sen vuoksi, että haluan hahmottaa sinun ajattelutapaasi ja sen perustaa.
Kauppatieteiden maisteri. Jos nyt haluat lähteä vertailemaan, niin meidän tutkinnossamme oli ensin ne peruskurssit eri pääaineista (esimerkiksi markkinointi, talousoikeus, laskentatoimi jne), yhteiset aineet (tilastotiede, matematiikka, tieteen etiikka jne) ja sitten ne oman pääaineen opinnot. Markkinoinnista siis ei tarvinnut lukea kuin sen verran, että tietää mitä se pitää sisällään ja millaisissa asioissa sitä voi hyödyntää ja miten. Pääaineopiskelijoilla on sitten erilainen lähestymistapa.
Kauppatieteiden kokonaisuudessa on siis alueita, jotka liittyvät toisiinsa löyhästi, jos ollenkaan, ja ilmankin pärjää. Lääkärien opinnot lienee rakennettu hieman yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi. Siksipä teillä onkin opinalananne kauppatieteet monikossa, lääkäreillä lääketiede.
Uskon kyllä, että lääkärien koulutuksessa on asioita, joita psykiatri ei työssään tarvitse. Lienee kustannustehokkaampaa antaa kaikille lääkäreille sama koulutus kuin ryhtyä pohtimaan ja kokeilemaan sitä, mitä koulutuksesta voitaisiin jättää pois niin, että se lyhentäisi koulutusaikaa, muttei vaikuttaisi negatiivisesti siihen, mitä jää jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Mitä jättäisit psykiatrien koulutuksesta pois ja mitä järjestäisit tilalle? Jollet osaa antaa tähän täsmällistä, konkreettista vastausta, sinulla ei ole eväitä väittää, että psykiatrien koulutuksessa olisi jotain liikaa.
Ilman lääketieteellistä koulutusta psykiatri olisi psykologi. Psykologilla ei ole lupaa määrätä lääkkeitä. Jotta psykologi voisi määrätä lääkkeitä, hänen pitäisi hankkia lääketieteellinen koulutus. Ja silloin hän olisikin psykiatri. Melko yksinkertainen juttu.
Psykologi hoitaa koneenkäyttäjää, psykiatri sekä koneenkäyttäjää että konetta. Siinä se ero.
Olen maininnut tässä vaikka miten paljon esimerkkejä. Esimerkiksi luunmurtumat, ortopediset opinnot, haavojen tikkaukset sun muut, kuulon ja näön tutkimiset, synnytysten seurannat ja vauvojen ja pikkulasten sairaudet ja kehityksen seuranta, kirurgiset toimenpiteet, ihosairaudet, sukupuolitaudit jne. Eihän lääkärin työ ole pelkkää lääkkeiden kirjoittamista, joten hassu oletus, että minä nyt olisin edes ehdottanut lääkkeiden määräämisen poistamista. Eiväthän farmaseutitkaan ole lääkäreitä, mutta tietävät silti lääkkeistä melko paljon.
Maallikko miettii seuraavia. Ammattilainen voisi vastata lisää. Ammattilaisella tulisi varmati monta kirjaa vastauksista.
Luunmurtumat: Psykiatrilla olisi hyvä olla näistä jokin tietämys, jotta voi nähdä, että käytetäänkö mielenterveyspotalsta hyväksi. Onko arka ihminen esim. väkivallan uhri.
Kuulovauriot aiheuttavat ainakin varhaisiän dementiaa, masennusta, yksinäisyyttä, ahdistusta. Psykiatrin olisi hyvä tietää dementiasta, kuulon vaikutuksista yms. Hänen pitäisi osta erottaa sieltä oireidenjoukosta ne, joille pelkästään kuulolaite voi olla auttajana.
Synnytykset: Synnytyksissä syntyy traumoja, pelkoja, ahdistuksia. Tulee tietää synnytyksistä, jotta voi hoitaa synnytyksen jälkeistä masennusta, psykoosia yms. Tulee myös tietää, että millaisia neurologisia vaivoja voi synnytyksistä tulla lapsille. Koska nämä neurologiset vaivat voivat näkyä hoitamattomina masennuksena, ahdistuksena, keskittymisvaikeuksina, unettomuutena... Synnytysvairiot aiheuttavat myös mielenterveyden häiriöitä. Tulee osata erottaa asiat.
Vaikka et mainitsekaan niin gynekologiet ja urologiset vaivat voi myös sekottaa mielenterveyden häiriöihin: yhdyntäongelmat, vulvodynia, vaginismi, erketio-ongelmat jne.
Vauvojen ja k pikkulasten kehiyt pitää olla todellakin hallussa. Miten muuten erottaisi pienen lapsen masennuksen? Pienen lapsen neurologiset oireet mielenterveydellisistä oireista? Täytyy olla tietoa siitä, että miten vanhemman sairaudet vaikuttavat esim. kommunikointiin lapsen kanssa ja olla omalta osaltaan estämässä sitä, että vanhemman mielenterveyden sairaus aiheutaisi ongelmia lapselle ja lapsen kehitykselle.
Mutta sinä et huomaa, että ajattelet tuon väärin päin. Eihän se psykiatri ole tilanteissa, joissa hänen pitää erottaa se masennus pieneltä lapselta, kuulovaurioiselta, vulvodyniasta kärsivältä tai luitaan murtaneelta tai pelko synnyttävältä. Nämä ihmiset ovat ensin jossain muualla ja heidät sitten ohjataan psykiatrille eikä päinvastoin. Miten se psykiatri tunnistaa vanhemman kommunikointiongelmat ellei nämä ihmiset ole ensin jotenkin hänen vastaanotolleen päätyneet?
No ketamiini on kyllä kenttä- anesteetti , eli ensihoitolääkärit käyttää sairaalan ulkopuolella, kun tarvitsee potilas nukuttaa ja akuutin kivunhoidon lääke, jota saa antaa vaan anestesiayksikössä ja teholla ja koska on voimakkaasti hallusinoiva, niin annetaan lisäksi midatsolaamia, niin ei jää mieleen ne ikävät (tai voi ne olla kivojakin) hallusinaatiot.